Minusta on jostain syystä aina erityisen kivaa jakaa aamutunnelmia reissuilla.

Tänään aamuterveiset tulevat Bernistä.

Olipahan aika luksusta herätä aamulla tähän näkyyn keittiössä:

Airbnb-majoitukseeni kuuluu myös aamiainen, ja emäntäni oli kattanut minulle pöydän valmiiksi ennen töihin lähtöä.

"Mitä syöt yleensä aamiaiseksi?" hän kysyi eilen. Sanoin, että voin mielellään ostaa aamiaistarvikkeet itsekin kun ruokavalioni on sen verran erilainen enkä halua olla vaivaksi (ja minun juustoni, munani ja tuoreet kasvikset ovat paljon kalliimpia kuin leivät ja murot). Emäntä oli kuitenkin ostanut täydellisen setin Sannin aamupalaruokia.

Mikä palvelu. Tästäkin mitä ihanimmasta majapaikasta köyhtyy vain 60 euroa / yö.

Toki - huomattavasti kalliimpaa kuin 'Reikassa mutta Sveitsissä ei juuri tämän halvemmalla pääse bunkkailemaan ellet jaa mökkiä tai hostellin dormitory-huonetta useamman henkilön kanssa.

Kahvitarvikkeet ja jopa kananmunien keittovesikin oli laitettu valmiiksi.

Riittäisiköhän näistä juustoista alkuun... :) Toivuin lauantain fondue-övereistä yllättävän nopeasti (vaikka lauantai-iltana vatsan kivistäessä oli hyvin toisenlainen fiilis) ja juusto maistuu taas :D

Reissuaamuni alkavat kahvin lisäksi aina myös suomalaisella radiolla. Tänäkin aamuna seurana ovat olleet YleX ja Saara. Niin mahtavaa kuunnella Saaran juttuja joka aamu <3

Täällä ei syödä picnic-munia ;)

YleX:n lisäksi minulla on Bernin kämpillä myös nelijalkaista seuraa - Magda-koira.

Magda tykkää myös juustosta. :)

Joku saattaisi ehkä tuntea olonsa epävarmaksi kahdestaan vieraan koiran kanssa vieraassa asunnossa. Emännän mukaan Magdasta ei kuulema ole apua jos joku murtautuisi asuntoon koska se vain hakisi pallon ja pyytäisi rosvoa leikkimään. :)

Magdan isäntä ja emäntä tekevät pitkiä työpäiviä ja Magdalla on oma dog-sitteri joka käy viettämässä sen kanssa aikaa iltapäivisin.

Täällä on kuuma. Siis  k-u-u-m-a. Rakastan aurinkoa mutta nyt on todettava että täällä on melkeinpä liian tukalaa.

Miten erilaista valokin on täällä verrattuna Alppeihin. Ihan mielettömän kirkasta ja häikäisevää. Kirkasta sellaisella keltaisen autereisella tavalla, ei puhtaan skarpisti. Ei paljon reiskatkaan auttaneet eilen kun siristelin menemään Bernin vanhassa kaupungissa.

Lysähdin paita läpimärkänä Rosengartenin näköalapenkeille vanhan kaupungin yläpuolelle. Tässä sentään tuntui pieni, lohdullinen tuulenvire. 10 minuuttia aiemmin ostamani Cola Zero oli jo lämmennyt juomakelvottomaksi.

Alas päästyäni parkkeerasin seuraavaan juotavaa tarjoilevaan näköalapaikkaan Münsterin puutarhaan. Kello oli 19.30 ja asteita edelleen varmasti yli 35. Hikikarpalot valuivat sääriä pitkin.

Pitäisiköhän suosiolla tehdä tänään niinkuin paikalliset; hypätä Aare-jokeen ja lillua siellä koko päivä. ;)

P.S. Juuri tätä kirjoittaessani tuli misteriltä viesti; "Pollux summit. Taas kaksistaan huipulla. Ja hieno päivä".

<3

Natura Siberica -kokemuksia, osa 2, olkaa hyvä :)

Aiempi postaus, jossa hiustuotteita ja laajempi Natura Siberica –merkin esittely, löytyy täältä.

Kasvotuotteiden puolelta ostin kokeiluun kaksi puhdistusvaahtoa ja yhden kasvovoiteen. Seerumitkin houkuttivat kovasti mutta jätin ne lopulta odottamaan seuraavaan kertaan.

Puhdistustuotteista löytyi tuotetyyppi, jollaiseen en ole aiemmin millään merkillä törmännyt; vaahtoava silmämeikinpoistoaine. Ja vieläpä pumpattava sellainen. Todella erikoista, ja sehän oli ehdottomasti saatava testata. Lisäksi tuote lupaa vieläpä olla kosteuttava…! Johan on kokkaus. Toinen putsari on seka- ja rasvoittuvalle iholle tarkoitettu vaahto.

Huomatkaa putsareiden luonnollisuuspitoisuudet ja sertifikaatit – kummassakin on 99% luonnollisia ainesosia, mutta vain kasvovaahto on sertifioitu (italialainen ICEA). Kuten aiemmassa Siberica-jutussa kirjoitin, merkki lätkii joka purkin kylkeen joka tapauksessa sertifikaatin tapaisia logoja (kuten Wild Harvested) jotka epäilemättä hämäävät asiaan perehtymätöntä kuluttajaa. Silmämeikinputsariin on oikean sertifikaatin puutteessa laitettu merkityksetön Born In Siberia –logo, arvatenkin jotta sen merkinnät näyttäisivät ulospäin yhtenäisiltä sertifioitujen kavereidensa rinnalla.

Inceistä ei välttämättä pysty päättelemään, kumpi täyttää sertifioinnin kriteerit, kumpi ei. Ainakaan itse en pysty. Kummassakin on pesevinä ainesosina cocamidopropyl betaine sekä coco-glucoside ja Natura Siberican omat erikoisainesosat, männynöljystä johdettu pineamidopropyl betaine ja tyrniöljystä johdetty Hippophae rhamnoidesaminopropyl betaine, ja kasvovaahdossa lisäksi sodium cocoyl glutamate.

Silmämeikinputsari on vaahdoista pehmeämpi ja liukkaampi, ja lupauksensa mukaisesti kosteuttavan (tai ainakin vähemmän kuivattavan) tuntuinen. Ihme ja kumma, se ei todellakaan kirvele silmissä. Yhtenä iltana nappasin vahingossa Siberican kasvovaahdon silmäputsarin sijaan, ja se todellakin kirveli. Silmät punoittivat ja tuntuivat kipeiltä vielä seuraavana aamunakin. Vaahdoissa on siis eroa, liekö kirvelyn aiheuttajana sitten sodium cocoyl glutamate…?

ICEA-sertifioitu kasvojenpuhdistusvaahto tuntuu iholla tutun luonnonkosmetiikkamaiselta, tosin sieltä pehmeämmästä päästä. Luonnonkosmen pumppuvaahdoille on ominaista ohut ja tiskivaahtomainen koostumus, kun taas synteettiset vaahdot ovat tiheitä ja kermaisen liukkaita. Natura Siberican silmämeikinpoistovaahto on koostumukseltaan näiden väliltä. Voi että kiinnostaisi tietää millä tämä ero saadaan aikaan – ja onko tämä ainesosa tai niiden yhdistelmä juuri se, mikä estää tuotteen sertifioinnin..?

Jos näistä kahdesta pitäisi valita, ottaisin ehdottomasti silmämeikkivaahdon. Sillä puhdistuu ihokin, ja tuntuu miellyttävämmältä kuin kasvovaahto. Mitä silmämeikinpoistoon tulee – vaikka Moisturizing Foam ei kirvelekään ja poistaa meikin kiitettävästi, sen koostumus ei silti lyö geelimäistä. Se vain on minulle se täydellisin.

Rhodiola Rosea –päivävoide SK 20 herkälle iholle

Myönnetään – saatoin valita tämän voiteen ihan vain pakkauksen värin perusteella. ^_^ Onhan se nyt nätti..! Ja herkän ihon tuotteet sopivat luonnollisestikin myös kaikille ihotyypeille. (Herkkä iho ei muuten ole ihotyyppi niin kuin moni ajattelee, vaan ihon ominaisuus. Kuiva, normaali ja rasvoittuva iho voivat kaikki olla herkkiä.)

Rhodiola Rosea –voide ei ole sertifioitu, mutta siinä ei ole käytetty näitä perinteisimpiä luonnonkosmetiikan ”pahiksia” kuten silikoniyhdisteitä, PEG-yhdisteitä, parabeeneja tai mineraaliöljyjä. UV-filtteri kuitenkin on kemiallinen, ei mineraalipohjainen.

Vaikka kyseessä on herkän ihon voide, se on hajustettu, mikä on epätavallista herkän ihon tuotteelle. Tuoksu ei ole voimakas, mutta se ei ole hajusteherkän kannalta merkityksellistä. Voide kuitenkin sisältää peräti 8 allergisoiviksi luokiteltua hajustekemikaalia.

Voide on koostumukseltaan jotain ohuen ja täyteläisen väliltä, mutta ei tunnu rasvaiselta. Se imeytyy nopeasti ja tuntuu iholla miellyttävältä. Kaiken kaikkiaan minun makuuni kosmeettisesti onnistunut voide, jos näin kuivakasti voi asian ilmaista. :)

NS:n sivulla kerrotaan, että voiteen sisältämä "bisabolol parantaa kuivaa ja herkkää ihoa vähentämällä hilseilyä ja aquilegia sibirica - ja kamomillauutteet rauhoittavat". Tässä siis speksit voiteen ominaisuuksista juuri herkälle iholle sopivana.

Kommentoin Natura Siberican markkinointityyliä jo edellisessä NS-postauksessa, mutta saanko palata asiaan vielä hetkeksi. :) Markkinointijuttujen ruotiminen on lempipuuhaani, voisin perustaa kosmetiikan markkinointimateriaalille vaikka oman blogin! ^_^

Rhodiola Rosea –voiteen mukana tulee pieni lehtinen, jossa merkki hehkuttaa käyttämiään ainutlaatuisia ainesosia ja luonnollisuuttaan sekä korostaa yhteistyötä Siperian pienten heimojen kanssa ja käsinpoiminnan merkitystä villiyrttien optimaalisen kasvun ja aktiiviaineiden pitoisuuden kannalta. Sertifikaatit ovat tietysti myös näyttävästi esillä. Ehkä hieman ironista, että esite on pakattu mukaan myös ei-sertifioidun tuotteen mukaan.

Rhodiola Rosea –voiteessa on jo kemiallisen suojakertoimensakin puolesta niin korkea synteettisten aineisosien pitoisuus, että tuotteen kohdalla on valittu jättää muille Siberica-pakkauksille ominainen luonnollisten ainesosien prosenttimerkintä pois. Kaikki markkinointiviestinnässä pyrkii tukemaan imagoa luonnollisuudesta, vaikka tosiasiassa koko valikoimasta vain murto-osa on luonnonkosmetiikkaa. Jättämällä pois tai korostamalla tiettyjä asioita saadaan välitettyä haluttu mielikuva ilman epätotuuksia. ;)

Ainutlaatuisista ainesosista – Natura Siberica kertoo olevansa maailman ainoa yritys joka käyttää tuotteissaan männynöljyä ja tyrniöljyä. Männystä en mene takuuseen, mutta tyrniöljyä käyttää vaikka kuinka moni kosmetiikkavalmistaja, kuten Lumene, Dermosil ja Mádara muutamia mainitakseni. Liekö sitten Siperiassa joku oma erityinen alalajikkeensa tyrnistä joka on vain ja ainoastaan NS:n käytössä, mutta incissä lukee hippophae rhamnoides eli sen Suomessakin kasvavan ”perustyrnin” latinankielinen nimi. Kenties tyrnin suhteellisen tunnettuuden vuoksi NS onkin valinnut käyttää teksteissään marjasta venäjänkielistä nimeä altai oblikha - kuulostaa eksoottisemmalta kuin sea buckthorn. ;)

Esite kertoo myös 12 Siperian yrtin adaptogeenisyydestä. Nyt lähdetään jo sille todelliselle kosmetiikkaelämysten satuosastolle... Pari venäläistä kasvitieteilijää löysi 40-luvulla 12 kasvia, jotka selvisivät jääkaudesta adaptoitumalla hyiseen säätilaan (tämä ei ole satua, tapahtui ihan oikeasti :)). Adaptaation seurauksena näillä kasveilla on ”harvinaislaatuisia ominaisuuksia” jotka ”parantavat yleistä hyvinvointia ja hidastavat ihon ikääntymistä” (tähän voi kukin suhtautua haluamallaan tavalla :)). Wikipedian mukaan ”adaptogeenisistä kasveista tai niiden vaikutuksista ihmiskeholle ei ole toteutettu tieteellistä tutkimusta ja adaptogeenin käsitteen nähdäänkin olevan markkinointitarkoituksia varten". ;)

*

Tänään aamulla saatoin vähän haikeana Misterin ja Kaverinsa Klein Matterhornin hissille. Sinne ne lähtivät, vuorten valloitukseen... Minä jätin pienen Zermatin taakseni ja nousin junaan. Olipa ihana, kokemustentäyteinen viikko. <3

Nyt The Swiss Experience jatkuu Bernissä.

Kokemukset, joita et kokisi ilman kumppaniasi.

Mr. Karkkipäivä ja minä olemme tosi hyvä tiimi, jos saan itse sanoa. ("Köysistö", mies ehkä sanoisi :)) Olemme monessa asiassa todella erilaisia, mutta yhtä monessa asiassa luonteemme ja elämäntyylimme sopivat yhteen täydellisesti, ja toisaalta erilaisuutemme toimii myös vahvana liimana. Ainakaan ei tule tylsää. :)

Misteri on järkevä, realisti, välillä vähän perisuomalaisen jäyhä, raha-asioissa suurpiirteinen, provokatiivinen, välillä äksy, helposti hermostuva (kun emäntä on niin hidas), mutta samalla lempeä, höpsö, hassu, itseironinen, huolehtiva, ja sympaattinen. Minä olen tunteellinen ja vähemmän järkevä, idealistinen, hetkessä elävä,  taloudessa tarkka, sentimentaalinen nössö ja temperamenttinen tuittupää samaan aikaan, hidas ja välillä tehokaskin. Mutta useimmiten hidas ja valtavan tunteellinen.

Mies viettäisi mielellään aikaa niin huvipurren kannella Monacossa shampanjaa siemaillen kuin laavussa Lapin metsissä nokikahveja keitellen. Minä viettäisin mieluiten aikaa hyvään kirjaan hautautuneena tai aurinkoisella rannalla kävellen, elämän ja kanelipullien ihanuutta mietiskellen.

Olemme tuoneet toistemme elämään monia uusia asioita. Voitteko kuvitella esimerkiksi että minä, kasvissyöjä ikävuodesta 14, en harrastanut lainkaan salaatteja ennenkuin löimme hra Karkkipävän kanssa hynttyyt yhteen. Minä taas olen opastanut miestä mm. parempien shampoiden maailmaan :)

Misteri saa elää rinnallani ehkäpä vähän kummallistakin elämää, todennäköisesti paljon kummallisempaa kuin minä hänen kumppaninaan. Minulla on usein tunne, että olen kertakaikkiaan tosi hassu ja höpsö, enkä käyttäydy ollenkaan niinkuin aikuisen "kuuluisi". No, en nyt tiedä onko äijäkään aina ihan aikuinen juttuineen, mutta ainakin hän on osoittaa useammin aikuismaista harkintaa ja, hmm, käytännön toimintakykyä. Huomaan usein ajattelevani, "Voin luottaa siihen että kyllä X osaa, kyllä hän tämän järjestää." <3

Tänä iltana halusin kuitenkin kertoa siitä, että mies on tuonut elämääni myös tämän:

Suoritin tänään elämäni korkeimmalle suuntautuneen patikan kiipeämällä yli neljän kilometrin korkeuteen Breithornin vuoren huipulle.

Tällaistakaan en olisi koskaan kokenut ilman Äijää.

Ulkoilmaelämä. Parhaita asioita joista on tullut osa elämääni kiitos miehen.

Olin sitten Seitsemisellä tai Sveitsissä, nämä kokemukset ovat jotain joita todella vaalin. <3 Ehkä laadukkaampaa antia kuin hyvin vaahtoava shampoo...? ;)

4164 metriä.

Hakkusydän. :)

Tuolla lipalla tuli käytyä.

Aika hyvä päivä. :)

....kun vain en olisi illalla vetänyt juustofondueövereitä......

Muistatteko, kun toukokuussa julkaisin Mia / Look x 2 -kuvat? No, otsikko ei varmaan sano mitään, mutta kuvat olivat kahteen tutorialiin, joista toinen näki vihdoin päivänvalon eilen - huomasin Indiedaysin etusivulta.

Kai festareita on vielä tänä kesänä jäljellä? :D Minulta toivottiin tutorialia festarimeikistä, ja tällainen syntyi. :)

Pelkillä rajauskynillä toteutetun meikin step by step -ohjeisiin pääset tästä.

Minä rakastan keltaista mutta meikissä sitä tulee käytettyä lopulta turhan harvoin. Kirkas keltainen sopii mielestäni parhaiten kesään niinkuin muutkin räväkät värit.

Tässä meikissä keltaista on käytetty yläluomen rajauksena. Alaluomelle sopii turkoosin lisäksi aivan fantastisesti violetti, tai vielä sähäkämpään väri-ilotteluun shokkipinkki tai ärtsy vihreä. :)

*

P.S. Kiitos kommenteistanne picnic-munajuttuun - vastauksen täytyy siis löytyä värjäyksestä...! Onpas mielenkiintoista.

Vastailen munakommentteihin tänään myöhemmin, nyt on kiire päivän ensimmäiseen hissiin ylös Klein Matterhornille. Mut viedään huiputtamaan Breithorn. :) Jännää....!

Siirryimme eilen Zermatissa uuteen majapaikkaan (hotellista mökkiin), ja suoritin asianmukaisen jääkaapintäyttöoperaation.

Ruokaostoksiin kuuluvat itsestäänselvästi kananmunat.

Minusta kun on kyse, niin pyrin tietysti ostamaan halvinta. Sveitsissä kananmunatkin ovat kalliita, ja 6-packista saa kevyesti maksaa jopa 5 euroa.

Coop-marketin halvimmat kananmunat kantavat nimeä Pic-Nic Import Eier (Pic-nic tuontimunat..?), ja 10-pakkaus niitä maksaa 3,95€. Pitelin pakkausta pitkään käsissäni. Ostaisinko..? Munat olivat erikoisia.

Ne ovat nimittäin värjättyjä.

Miksihän juuri nämä munat ovat niin paljon halvempia kuin muut..? Miksi ne on värjätty? Ja mikä ihmeen pic-nic...?

Lopulta ostin munat hinnan ylipuhumana.

Kämpillä selvisi, ettei värjäys ollut munien ainoa erikoisuus.

Ne olivat valmiiksi keitettyjä!

Enpä ole eläissäni törmännyt kaupan hyllyllä valmiiksi keitettyihin muniin. Picnic-munat ovat samalla hyllyllä huoneenlämmössä muiden munien joukossa niinkuin ei mitään. Kuinkahan moni ei-paikallinen on tehnyt minun virheeni ja ostanut niitä luullen niitä tavallisiksi raaoiksi muniksi...

Mieleeni muistui saman tien kesäkuussa Karkkipäivän kommenttilaatikossa käyty keskustelu keitettyjen munien säilyvyydestä. Keitetyt munat kuuluvat vakioeväisiini, ja kannan niitä mukanani niin käsilaukussa junaeväinä kuin rinkassa useamman päivän patikkaretkellä. Olen pitänyt niitä erittäin hyvin säilyvinä ja luottanut pilaantumisen suhteen hajuaistiini. Pilaantuminen vain yhden päiväreissun aikana ei ole käynyt mielessäkään.

"Itse asiassa keitetty muna on yksi pahimmista. Pilaantuu hyvin helposti.", kerrottiin kommentissa. "Keittämätön kananmuna säilyy huoneenlämmössä mutta ei keitetty".

Sveitsiläiset picnic-munat ovat ilmeisesti luonnonoikku. Niitä myydään huoneenlämpöisinä, ja säilyvyys on yli kuukauden! Ken tietää kuinka kauan ne olivat jo olleet kaupan hyllyllä.

Vaikka omia retkimuniani en ole epäillyt (koska tiedän tarkalleen kauanko niiden keittämisestä on), niin nämä munat kieltämättä aiheuttivat hämmentyneen ja kevyesti vastenmielisen reaktion. Siis oikeasti, miten nämä voivat säilyä yli kuukauden...? Voiko näitä muka syödä turvallisesti?

Eikö keltuainen tummene jo muutamassa päivässä?

En kyennyt täysin luottamaan picnic-laatuun. Keitin tämän päivän patikalle muutaman tuoreen munan, mutta rohkenin ottaa yhden picnicin mukaan kokeilun vuoksi.

- - Eikä munassa tosiaan ollut mitään ulkoisesti tai hajuaistillisesti havaittavaa vikaa. Se oli normaalin kananmunan tuoksuinen ja värinen, kovaksi keitetty muna. Täydellisen raikkaan keltaisella keltuaisella. Se maistui hyvältä. Itse asiassa paremmalta kuin omat, vähän turhan löysiksi jääneet tuoremunani.

Kaikkea sitä kohtaa. Uskaltaisitteko te syödä näitä..?

Ennen tämän jutun kirjoittamista googlasin keitetyn munan säilyvyyttä. Kaikissa lähteissä lukee, että keitetty muna tulee säilyttää viileässä ja säilyy muutamista päivistä noin viikkoon. Yhdessäkään lähteessä ei sanota keitetyn munan säilyvän huoneenlämmössä. Hmmm.... Mitä ihmettä picnic-munille on tehty että ne säilyvät....? Onko ne käsitelty jotenkin..?

Myönnän, että tämä jää todellakin vaivaamaan minua.

Jos joku osaa valottaa munien arvoitusta, niin informaatio otetaan ahnaasti vastaan.

Viesti vastaanotettu 15.7.2015 kello 16.12

Lähettäjä: ICE Äiti

"Tiedän että oot matkalla, mutta silti kaksi tyhmää kysymystä jos sallit: Käytetäänkö hiusnaamiota ennen vai jälkeen shampoopesun? Kosteaan tukkaan 5 min? Ja meinaako 48 h merkintä dödössä että sitä tarvii käyttää vain joka toinen päivä?! Mukavaa reissua!"

Viesti lähetetty 15.7.2015 kello 16.28

Lähettäjä: Sanni

"Sun viestit on ihan kuin jostain komediasarjasta. Hiusnaamiota käytetään useimmiten shampoopesun jälkeen, joskus ennen shampoota jos ohjeissa lukee niin, mutta se on harvinaisempaa. 48 h -dödöt tosiaan lupaavat että antiperspiroiva aine kestää iholla 48 h, mutta käytännössä tuo ei juuri toteudu kun useimmat ihmiset kuitenkin pesevät vähintään kainalonsa (ja sen myötä dödön) päivittäin. Terkut Gornergratilta 3100 m korkeudesta!"

Viesti vastaanotettu 15.7.2015 kello 16.35

Lähettäjä: ICE Äiti

"Kiitos! Tiedän olevani hupaisa. Yves R:n hiusnaamiossa ei ole MITÄÄN ohjeita. Miksihän ylipäänsä näitä 48 h dödöjä tehdään. Onko siellä kaunis sää? Täällä kylmyys jatkuu".

Gornergrat, keskiviikko 15.7.2015

.

Mikä on hassuin mieleenjäänyt tekstari jonka olette saaneet vanhemmiltanne? :)

Minä saan äidiltäni lähes viikottain tämän kaltaisia viestejä. Viimeksi kysyttiin miten kännykästä saa automaattisen tekstinsyötön pois... <3

Afterwalk.

Mun Meindlit. Näihin voi luottaa kuin kiveen. <3

Oletteko huomanneet, että tuore sitruuna ja lime muuttavat minkä tahansa limpparin, mehun tai kivennäisveden paremman makuiseksi.

Lohko limeä ja puristus, ja tympeinkin halpissiideri muuttuu asteen juotavammaksi. :)

P.S. Alverden silmämeikinpohjustaja ei selvinnyt helteisestä Alppi-haasteesta. ;)

Harmi ettei mulla ole UDPP:tä mukana.

No, tiedänhän mä että sillä ei olisi vaikeuksia selvitä ;D

Matterhornin ensinoususta tuli eilen 14.7. kuluneeksi tasan 150 vuotta.

Sitä onkin juhlittu täällä Zermatissa runsaalla ohjelmalla, ja teinpä sen kunniaksi itsekin ensinousuni Matterhornille - no, sen alarinteelle Hörnli Hütten majalle. ;) On sekin kuitenkin 3260 m korkeudessa. :)

Hotellimme parvekkeelta saamme ihailla Matterhornin klassista siluettia.

Tässä chillaamme maanantaina iltapäivällä juuri saavuttuamme.

Maanantai-iltana Matterhornin ensinousun vuosipäivää juhlistettiin valaisemalla nousureitti soihduin. Upean näköistä!

Toimitusta oli kerääntynyt seuraamaan sankoin joukoin ihmisiä, pienen Zermatin keskusta oli ihan tukossa.

Seuraavaksi kuvakertomus eiliseltä Hörnlin patikalta.

Päivä alkoi hissinousulla Schwarzeelle, joka on ylin hissipysäkki ennen Matterhornia.

Ylhäällä ollaan! Zu den Wanderwegen...! :)

Patikkamatkaa vertikaalimetreissä kertyi päivän aikana 2300 metriä, koko reitti oli ehkäpä 8 km. Aikamoinen ponnistus meikäläiselle - siis nuo vertikaalit. Jos olette patikoineet ylöspäin kolmessa kilometrissä niin kenties nyökyttelette ymmärtäväisesti :)

Maisemissa ei valittamista.

Siellä siintää jo Hörnlin maja.

Reitin viimeinen, noin parin kilometrin osuus on pelkkää jyrkkää siksak-nousua. Mr. Karkipäivä opasti minua oikeaan tekniikkaan; mieluummin korostetun hidastettuja askeleita niin että hengästyminen pysyy kurissa eikä tarvitse pysähdellä, sen sijaan että yrittää kulkea normaalivauhtia, jolloin aina 10 minuutin välein on ihan tööt ja on pysähdyttävä vetämään henkeä.

Hörnlin maja on Matterhornin kalleimpia, ellei kallein, majoituspaikka. Jos tänne siis haluaa yöksi jäädä, minkä monet Matterhornin huippua tavoittelevat kiipeilijät tekevät.

Hörnlin majalta on enää lyhyt taival Matterhornin perusreitin alkuun.

Joka on tässä. Siitä vain kohti Matterhornin huippua 4478 metrin korkeuteen.

Reittimme Schwarzeesta Hörnlille. Schwarzee näkyy oikeassa reunassa kuvan keskiosassa, laaksossa siintää Zermatt.

Tällä "alppikoiralla" oli omat auringolta ja pölyltä suojaavat lasit. Cool!

Matka alas kesti yllättäen pidempään kuin ylös. Alaspäin tulo on aika rankkaa pohkeille, polville ja nilkoille.

Schwarzeelta jatkoimme vielä jalan alas Zermattiin kahden tunnin reitin.

Laaksossa. Kävelyä päivän aikana tuli yhteensä vajaa 7 tuntia.

...ja voin kertoa että kyllä tuntuu tänään jaloissa ja kropassa...! ;) Kun eilen saavutettiin laakso ja Zermatt mietin, ovatko jalkani koskaan olleet yhtä muusina.

Muusina, tyytyväisenä ja onnellisena kaaduin illalla hotellin sänkyyn.

Tänään vähän kevyempi patikka Gornergratille. :)

Estelle & Thildin mittava tuoteuudistus on tänä kesänä edennyt vartalotuotteisiin. Ennen niin vaatimaton vartalotuotesarja koostuu nyt neljästä eri tuoksulinjasta johon kuhunkin kuuluu seitsemän tuotetta: suihkugeeli, vartaloemulsio, vartalovoide, vartaloöljy, sokerikuorinta, käsivoide ja käsisaippua.

Uusien vartalotuotteiden koostumukset ja tuoksumaailma ovat kaiken kaikkiaan hiotumpia ja kaupallisempia kuin vanhan vartalotuotelinjan. Vanhassa linjassa oli vain yksi tuoksu, Neroli-Bergamotti, ja valikoima hyvin suppea rajoittuen yhteen suihkugeeliin, vartaloöljyyn ja vartalovoiteeseen.

Uudet tuoksulinjat ovat suloinen ja kevyt Fresh Water Lily, makean vaniljainen Sweet Vanilla Blossom, raikkaan sitruksinen Sparkling Citrus Bloom sekä viehättävän kukkainen Spring Rose Blonde, josta näyttää muodostuneen uudistuneen Estelle & Thildin nimikkotuoksu. Sama tuoksu hieman eri vahvuuksilla on myös ainakin Super BioActive ja BioHydrate –kasvotuotelinjoissa sekä puhdistustuotteissa.

Pidän tuoksuja onnistuneina; mikään ei ole päällehyökkäävän esanssinen, ”heinämäinen” tai lääkeyrttimäinen, joista etenkin jälkimmäinen on hyvin tavallista luonnonkosmetiikan tuoksuissa. Tuoksuilla on muuten jopa omat, runolliset kuvauksensa E&T:n sivuilla, samaan tyyliin kuin hajuvesien maailmassa. :)

Kuulostaako houkuttelevalta..? ;)

Sain testiin kaikki vartaloemulsion, vartalovoin, suihkugeelin ja vartalokuorinnan. Kaikki tuoksulinjat ovat edustettuina.

Vartalovoiteita on kahta laatua; ohuempaa body lotionia ja paksumpaa butteria. Näistä butterin koostumus on lähempänä E&T:n vanhaa body lotionia, joka on kaikken aikojen suosikkivartalovoiteeni. Vaikka butter on purkissa, sen koostumus ei suinkaan ole niin paksu ja rasvainen kuin purkkiin pakatuilla vartalovoiteilla on tapana. Verrattuna esimerkiksi The Body Shopin rasvaisen täyteläisiin body buttereihin, E&T:n voi on kevyempää ja notkeampaa ja imeytyy nopeammin jättämättä ihoa kiiltäväksi. Sen koostumus on oikein paljon mieleeni.

Lotion on vesimäisen ohutta ja erittäin nopeasti imeytyvää, tosin ei lähellekään niin ohutta kuin Nafhan. E&T:n lotion kosteuttaa kiitettävästi, mutta oman ihoni tarpeelle butter on parempi.

Suihkugeelissä on tuttu, kevyesti hyytelömäinen ja liru koostumus. Se vaahtoaa mukavasti ja pehmeästi ja mielestäni runsaammin kuin vanhan linjan suihkugeeli, mutta on vartalotuotteista vähiten ylellisen tuntuinen.

Herkullinen sokerivartalokuorinta on tuotteista kaikkein hemmottelevin. Sopii nimenomaan hemmotteluun, sillä kuorintatuotteena E&T:n scrub on miedosta päästä. Vaikka koostumus on ”hiekkainen”, eivät sokerikiteet tunnu iholla tujuilta vaan sulavat iholle pikkuhiljaa kun seosta hieroo vartalolle. Öljyä sisältävä koostumus kuorii ihon hellävaraisesti ja hoitaen. Tämän kuorinnan jälkeen ei tarvitse välttämättä lainkaan vartalovoidetta. Ainakaan en itse tarvinnut, iho jäi öljyn jäljiltä hyvin ravituksi.

Mahtavaa että sain kuorinnan juuri Sweet Vanilla Blossom –tuoksuisena, karkkimainen tuoksu sopii erityisen hyvin sokerikuorinnan pariksi.

*

Nyt Estelle & Thildin uudistusprosessissa ovat jäljellä enää hiustuotteet. Äiti- & lapsisarja muuten oli viimeinen Suomessa valmistettu Estelle & Thild -tuotelinja. Sen uudelleenlanseerauksen myötä (uusi nimi BioCare Baby) on koko Estelle & Thildin tuotanto nyt siirtynyt Tanskaan.

Oletteko huomanneet, että Estelle & Thildiä saa nykyään Sokokseltakin? Olen bongannut tuotteita myös laivoilla. On kyllä ollut mielenkiintoista seurata sarjan taivalta; alun perin Suomessa vain Kicks-ketjussa yksinoikeudella aloittanut pienen valikoiman symppis merkki on pikkuhiljaa saavuttanut suosiota, kasvattanut valikoimaansa ja jälleenmyyntipisteitä ja samalla kehittänyt imagoaan luksuksempaan suuntaan.

Saa nähdä mitä Estelle & Thildille kuuluu viiden vuoden päästä. Jos kehitys jatkuu tähän tyyliin, voimme kenties odottaa omia E&T –konseptiputiikkeja ja -hoitoloita. Jos ei Suomessa niin ainakin kotimaassaan Ruotsissa – samaan tapaan kuin Mádaran tie on edennyt Latviassa.

Kysymys: koska Suomessa kehitetään vastaavalla tavalla menestyvä luonnonkosmetiikkasarja? Osaamistahan täällä jo on, ja sarjojakin. Mutta kansainvälinen menestys puuttuu – ja suuremmassa mittakaavassa maan sisäinenkin.

Eikö ole kiinnostavaa – suomalainen ostaa mieluummin Estelle & Thildiä tai Dr. Hauschkaa kuin vaikka kotimaista Lily Alexandraa. Jäämme seuraamaan miten uusin tulokas EkoPharma (johon pääsen tutustumaan elokuussa) pärjää.

*

P.S. Tuntui hassulta viimeistellä tämä juttu junassa matkalla Zermattiin... Juttu oli kirjoitettu puoliksi kotona, ja nyt olen kyllä henkisesti niin eri tunnelmissa ...! ^_^

Neiti siirtyy tästä parvekkeelle aurinkoon ja korkkaa misterin kanssa pullon kuohuvaa. Ja saattaapa kyljessä olla vähän juustoakin. Seurana ei vähäisempi kuin "Toblerone"-vuori... :)