Tiheikön väki come-to-life.

Tuskin pystyn käsittämään, että tällainen helmi on kätkeytynyt Ahvenanmaalle minun sitä tuntematta.

Olen löytänyt ehkä Suomen hurmaavimman bed & breakfastin. Aikamoinen superlatiivi, mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koin niin syvällisen inspiraation, että tänä aamuna löysin itseni suunnittelemasta maalle muuttoa ja hurjan lainan ottoa että minäkin pääsisin luomaan tällaisen paratiisin... Ah, enpä tosiaan panisi pahakseni jos saisin asua tällaisessa miljöössä. <3

Björnhofvda Gård, Eckerö, Ahvenanmaa. (Entiseltä nimeltään Björnhufvud Bed & Breakfast.)

Törmäsin majataloon viime keväänä netissä, surffatessani jollain Ahvenanmaata käsittelevällä sivulla. Lumouduin välittömästi paikan kotisivujen kuvista ja ajattelin, että paikan täytyy olla ihan vasta avattu, kun en ollut kuullut siitä.

Kun Mr. Karkkipäivä täytti vuosia huhtikuussa, annoin hänelle lahjaksi elämyslahjakortin, niinkuin meillä on tapana.

"Vien sinut kesällä viettämään romanttista viikonloppua Björnhufvud Bed & Breakfastiin", kortissa luki.

Kesä ehti melkein mennä, eikä sopivaa viikonloppua meinannut löytyä. Ennen kuin nyt. Tänä viikonloppuna pääsimme vihdoin viettämään miehen synttäreitä Björnhofvdan maalaisromanttisessa idyllissä. Taisi löytyä paikka nro 2 Ahvenanmaalta, josta äijäkin vilpittömästi tykkää. :) (Paikka numero 1 on HavsVidden.)

Björnhofvda Gård sijaitsee Eckerössä, Björnhuvudin kylässä.

"Aja tietä niin pitkälle kunnes se päättyy. Sieltä, tien päästä, löydät Björnhofvdan", ajo-ohjeissa kerrotaan.

Perillä odottaa jotain, jota minä kutsun kotoilun paratiisiksi.

Kävi ilmi, ettei paratiisi ollut vasta avattu, vaan toiminnassa jo neljättä sesonkiaan.

Tila on vuonna 1890 rakennettu Västertgårds, jossa asuvat Jackie ja Hans Lindmark.

Hansin periessä tilan isoäitinsä sisarelta päärakennus oli purkukunnossa. Pariskunta kunnosti talon huolella, ja myöhemmin heräsi idea aloittaa tilalla bed & breakfast -toiminta. Lindmarkit ovat alunperin ammatiltaan opettajia.

Jackien keittiö on jotain, jollaisia luulin esiintyvän vain sisustuslehtien todellisuudessa. Keittiö ei ole mikään stailattu kulissi vaan elävä keittiö jossa Jackie kokkaa joka päivä. Jackie käyttää joka ikistä esillä olevaa astiaa ja purkkia, mikään ei ole paikalla vain koristuksena.

Keittiöstä avautuu valoisa ruokasali, jossa majatalon vieraat syövät aamiaista ja halutessaan illallista.

Talossa asuu myös Brunello-koira.

Mullekin..?

Päärakennuksessa on kaksi vierashuonetta, ja tarvittaessa Lindmarkit vuokraavat myös oman yksityistilansa yläkerrasta.

Meidän huoneemme oli "Det Gröna Rummet".

Keittiön ja vierashuoneiden väliin jää viehättävä takkahuone/kirjasto.

Yläkerta.

Hansin rakentamaan lisärakennukseen mahtuu 6 vierasta.

Tiskipöytä voi olla tämänkin näköinen.

Kävimme pienellä lenkillä ja saimme hölkätä 4 kilometrin matkan meren rantaan täydessä yksinäisyydessä vailla vastaantulijoita. Björnhuvudin hiekkateillä ei juuri naapureihin törmää.

Lenkin jälkeen chillasimme pihalla auringossa.

Lueskelin takkahuoneesta löytämääni lehtileikekansiota. En ole ainoa, joka on huomannut Björnhofvdan kuvauksellisuuden. Muutamakin ruotsalaislehti on tehnyt paikasta jutun.

Disclaimer; Björnhofvda ei ollut kutsunut minua tekemään juttua. Varasin itse majoituksen ja ilmestyin paikalle mies toisessa, kamera toisessa kädessä. :)

Brunello on säyseä herra. :)

Olimme varanneet Björnhofvdasta illallisen, ja kello 18.30 meidät kutsuttiin syömään.

Keittiössä leijui vastustamaton tuoksu.

Alkuruoaksi söimme Aura-juustoa salaattipedillä kera päärynän ja saksanpähkinöiden.

Pääruoaksi olimme valinneet ahventa. Minun annokseni tarjoiltiin höyrytettyjen vihannesten kanssa, miehen annoksessa oli myös uusia perunoita ja persikkaa.

Talon tillimajoneesi kruunasi maistuvan aterian. Ihanaa, reilua kotiruokaa!

Jälkiruoaksi mies sai suosikkinsa crème brûléen, minä nautin tuttuun tapaan juustoja.

Björnhofvdan viinikellarista löytyi niin mukavan makuinen chablis että piti ihan kirjoittaa nimi ylös.

Olen edelleen todella huono valitsemaan itse viinejä, ja kun löydän hyvän, täytyy aina ottaa nimi ylös. :) Valkkarit etenkin ovat sellaisia, että itse valitessa kotiin kulkeutuu useammin huteja kuin helmiä...

Isäntäpariskunta jätti meidät viettämään iltaa keskenämme, ja saimme nauttia talon lempeästä tunnelmasta ihan vain kahdestaan. <3 Sesonki on lopuillaan, ja olimme viikonlopun ainoat vieraat. Mitä luksusta... Koko paikka oli meidän... ^_^

*

Tänä aamuna heräsimme auringon kutitellessa silmäluomia. Isäntäväki nukkui vielä, oli aivan hiljaista.

Menimme talon takapihalle ihailemaan nousevan auringon kultaamaa maisemaa ja hengittämään aamun seesteisyyttä. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Hetki oli aivan maaginen. Olisin halunnut vain jäädä siihen...

Ahvenanmaalla on hiljaista kaikkialla, jopa Maarianhaminan keskustassa, mutta tällaista hiljaisuutta en ole ennen kokenut.

Keittelin itselleni pikakahvit kirjastohuoneen vedenkeittimellä ja istuin portailla toista tuntia. Mies selasi vieressä tablettiaan. Emme sanoneet mitään. Halusimme vain olla hiljaa.

Kello 9.00 oli aamiaisen vuoro.

.

Björnhofvdan aamiainen on englantilaistyylinen ja siihen kuuluu munia (ja pekonia), grillattuja sieniä ja tomaattia sekä papuja.

Tarjolla on myös leipää, juustoa, itsetehtyä mysliä, jogurttia ja hedelmiä.

Nautimme aamiaisen ulkona terassilla. Katselin keltaista peltoa ja haaveilin elämästä tällaisen rauhan ja kauneuden ympäröimänä.

Puiden lehdissä kahiseva tuuli oli rikkonut hiljaisuuden.

Mies käpertyi omenapuiden alle riippumattoon.

Keittiössä tuoksui itsepaahdettu granola.

Jaoin Hansille oman vhh-granolareseptini. :) Havaitsin, että on vaikea yrittää selittää ruotsiksi mitä ovat Fibrex-hiutaleet.

Sitten oli aika lähteä.

Tätä keittiötä en unohda.

Vihdoin  pääsin kokemaan tosielämän Tiheikön Väki -maailmaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää jouluna....

Ihana, ihana paikka.

Mieletöntä, että Ahvenanmaa pystyy yllättämään minut näin vielä vuosienkin jälkeen.

Sitä luulee tuntevansa saaren....

*

Björnhofda Gård on auki kesäisin ja sopimuksella ryhmille myös talviaikaan.

Silmiini osui hiljattain uuden suomalaisen proteiinipatukan mainos.

No katsos - Suomessakin on vihdoin lähdetty kuorruttamattoman, luonnollisemman proteiinipatukkatrendin kyytiin.

Leaderin uusi Protein SoftBar on ilmiselvä kotimainen vastine amerikkalaiselle, suursuositulle QuestBarille.

Mikä Quest? - Täysin luonnollisista tai lähestulkoon luonnollisista raaka-aineista valmistettu, kuorruttamaton, lisäaineeton, sokeroimaton, vähähiilihydraattinen proteiinipatukka. Täysin luonnollisissa Questeissa on makeutusaineena steviaa ja erytritolia, lähes-luonnollisissa on stevian lisäksi sukraloosia. Tsekkaa täällä vertailu 48 ainesosan Atkins-patukan ja 11 ainesosan Quest-patukan välillä.

Mmmm... Quest.... Double Chocolate Chunk on edelleen parhautta. Uusin maku Mint Chocolate Chunk odottaa kotipostissa noutajaansa. :)

Mutta kun nyt olen kasvattanut tiedostavuuttani kotimaisista vaihtoehdoista, kiinnostaa myös Leaderin patukka ehdottomasti. Olen yrittänyt löytää niitä kaupoista, mutta vielä ei ole osunut kohdalle.

Makuja näyttää tylsästi olevan vain kolme (Suklaa-toffee, Punaiset marjat ja Omenapiirakka), mutta valikoima kenties laajenee jos tämä alkuun lanseerattu kolmikko menestyy.

SoftBar näyttäisi sisältävän vielä Questiakin vähemmän imeytyvää hiilihydraattia ja enemmän kuitua, mutta koostumus on muuten käytännössä identtinen Questin kanssa.

Patukasta kerrotaan näin; "vähäenerginen ja -sokerinen patukka sisältää vain 2-3 grammaa sokeria ja huimat 20 grammaa proteiinia. Proteiinin lähteenä on laadukas seos maitoproteiinia, hydrolysoitua heraproteiinia ja heraisolaattia. Lisäksi SoftBar on erittäin kuitupitoinen (20 g kuitua), eikä se sisällä gluteenia tai sokerialkoholeja."

Omenapiirakkapatukan ainesosaluettelo: Isomalto-oligosakkaridit, proteiiniseos (maitoproteiini- ja hydrolysoitu maitoproteiini, heraisolaatti (maidosta), emulgointiaine (soijalesitiini)), kasvirasva (palmu), manteli, omena (2,2 %), kasvirasva (rypsi), kaneli (0,6 %), merisuola, aromit, makeutusaine (sukraloosi).

.

Onko joku jo maistanut Leaderin "pehmopatukkaa"? Vetääkö vertoja amerikanserkulle?

Ahh, mun kesä onnistui just niin kuin toivoin...!

Kesäkuu ja heinäkuun alku meni käytännössä neljän seinän sisällä töissä, sitten lähdettiin Sveitsiin pois Suomen koleasta suvesta. Salaa toivoin, että se Kunnon Kesä tulisi sitten elokuulle kun itsellä on mahdollisuus siitä nauttia.

Ja niinhän se tuli! :)

Ai että mitä päiviä! Kyllä on ollut vanhassa kotikaupungissa olo kuin lomakohteessa konsanaan.

Eilen vietin puolesta päivästä eteenpäin netitöntä päivää ja lähdin koko päiväksi ulos. Luin juuri jostain että älypuhelimen omistaja vilkaisee puhelintaan - oliko se nyt peräti tunnin aikana - 122 kertaa. Minä olin verkon ulottumattomissa ja katselin Kuopiota. <3

Monen vuoden projekti Kuopion kävelykeskusta valmistui viime vuonna, mutta itse pääsin nauttimaan uudistuneesta keskustasta kunnolla vasta tänä kesänä.

Täytyy sanoa, että keskustan "pimppauksessa" todellakin on onnistuttu ja torin ympäristö on mitä viihtyisin.

Tein eilen lempparikävelyreittini torilta matkustajasatamaan ja sieltä Väinölänniemelle ja takaisin.

Ihana kesä-Kuopio! Ihanaa, että elokuussa vielä saamme nauttia kesästä, joka meinasi tältä vuodelta jäädä välistä.

Matkustajasatama.

Sataman pikkutori ei kilpaile kauppatorin vilkkauden kanssa, mutta täälläkin saa vatsansa täyteen muikuilla ja letulla.

Minulle tuli viime viikolla mieleen spontaani idea, jonka esitin Tainallekin. Olisiko ihan hullua järjestää pieni lukijamiitti Kallaveden risteilyllä? Uskaltautuisikohan kukaan Karkkipäivän tai Charming Nailsin lukijoista Savossa paikalle..? :)

Jäimme miettimään tätä Tainan kanssa. Idea saa kypsyä seuraavaan kesään - teillä (ja meillä) on vuosi aikaa kerätä rohkeutta :D ^_^

Kaunis Väinölänniemi on kuopiolaisten kesäolohuone nro 2 kauppatorin jälkeen. Kyllä tänne vain kelpaa tuoda ulkomaisetkin vieraat järvi-Suomen idylliä ihmettelemään.

En koskaan kyllästy veden sinen eri sävyihin. Veden väri on minulle yksi rauhoittavimpia asioita luonnossa. Vesi on aina vetänyt minua puoleensa (vaikka en muuten osaa edes uida...) - epäilemättä tasapainottaen luonteeni tulista jang-puolta. Siksi myös Ahvenanmaa ja saaristo <3 <3....

Väinölänniemen stadion on minulle tuttuakin tutumpi paikka peruskoulun liikuntatunneilta. Täällä sitä on juostu ja hypätty pituutta - ennenkuin yläasteen teiniangsti vei liikunnan ilon mennessään... :p ;)

Ah nostalgiaa...

Auringossa kylpevä tori - klassinen kesä-Kuopion symboli. Tänne on kiva tulla vain istumaan legendaarisille toripöydille ja katselemaan ihmisiä. Itse en ole jostain syystä koskaan kuulunut torilla kahvittelijoihin... Nuorempana torilta haettiin lihiksiä ja riisipiirakoita, mutta emme jääneet kahville.

Ai niin joo - en mä muuten teininä juonutkaan kahvia. ;D Itse asiassa aloitin kunnon kahvistin urani vasta neljä vuotta sitten.

Viime viikolla silmiini sattui grillikoju, jollaista en muista aiemmin nähneeni Kuopion torilla. (Myöhemmin selvisi, että koju on ollut toiminnassa jo kolme vuotta.)

Kreppikeidas. Ja se, mikä erityisesti tarttui silmääni, oli sen seinässä lukeva teksti "Kotitekoisista erikoisruokavalioista". Mantelipiiras...? Mitä ihmettä..? Ei kai täällä nyt sentään vhh-piirakkaa tarjota, ajattelin.

Asiasta oli tietysti otettava selvää :)

Kyseessä ei ihan ollut vhh. Selvisi, että gluteeniton ruokavalio on Kreppikeitaan omistajapariskunnalle sydämen asia. Marlena El-Aidy ja hänen miehensä ovat itse kehittäneet kaikki käyttämänsä gluteenittomat taikinat, ja esimerkiksi lettutaikina on samalla myös vegaaninen. Se valmistetaan kookosmaitoon ja ilman kananmunaa.

Entäpä mantelipiirakka? Se on mantelijauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa. :) Jauhoista 95% on mantelia, 5% perunajauhoa. Eli melkein vhh, mutta taikinassa on sokeria. Sain maistaa pienen palan, ja sehän oli odotetusti mielettömän hyvää.

Maistoin myös gluteenitonta savulohipiirakkaa, joka sekin vei kielen mennessään. Marlenan reseptissä, josta hän on tavattoman ylpeä ("Mehukas eikä yhtään mureneva, niinkuin monet gluteenittomat yleensä"), on Semperin gluteenitonta jauhoseosta, neljää eri juustoa raasteena sekä kermaviiliä. Tuhti eväs! Juustoraasteen käyttö sitojana on tuttua myös vhh-leivonnan puolella.

Gluteenitonta torievästä etsivälle voin siis suositella Kreppikeidasta mitä lämpimimmin! :)

*

Eilen illalla suuntasimme vielä ystäväni Milin kanssa picnicille Valkeisen lammelle. Huhtikuun Rakkaimmat Kuopio-paikkani -jutussa esittelinkin tämän ihastuttavan virkistäytymisalueen aivan ydinkeskustassa. Valkeinen on varmasti viehättävimpiä city-puistoja koko Suomessa.

Olen ollut monena päivänä lammella lenkkeilemässä, ottamassa aurinkoa ja lueskelemassa.

Älä nyt loukkaannu, Tampere, mutta kyllä Koskipuisto  jää toiseksi...

Nällllkä.

Kävin meksikolaispaikka Panzassa ensimmäistä kertaa huhtikuun Kuopio-visiitilläni, ja koska kokemus oli sen verran hyvä, päätimme kääntyä nälkämme kera jälleen Panzan puoleen.

Himoitsemaani vaniljavoissa paistettua kalaa ei saanut takeawayna, joten valitsin seafood-tacoannoksen. Eihän niitä kuoria tarvitse syödä ;) Pyysin annoksen myös riisittömänä. Omituista ruokavammaani ymmärrettiin jälleen ystävällisesti ja sain juuri sitä mitä halusin - aivan saiiiiraan herkullisen kala- & seafood -mössön. En edes tiedä mitä kaikkea kastikkeessa oli, mutta ai herranjestas että se oli hyvää. Annos pursusi lohta, kuhaa, jättikatkarapuja, simpukoita ja kasviksia. Kuka tähän jotain maissilättyä kylkeen kaipaa? :D

Ilta jatkui picnicin jälkeen Milin luona leffaillan merkeissä. Ennen sohvalle kaivautumista hipelsin Milin juuri ostamia uusia Yves Rocher -rajauskyniä. (Sisällytetään juttuun vähän kosmetiikkaa ;))

Keltaista..! Oranssia..! Jee, hyvä Yves!! :)

Illan elokuvaksi valikoitui nostalgiatrippi vuoteen 1988 - Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? Aaa, tämä oli niin parhautta Ghostbustersin ohella! Olen tainnut joskus mainita blogissa Jessica Rabbitin yhtenä lapsuusaikani kauneusihanteena ja taisinpa jopa olla vähän ihastunut itse herra Jänikseenkin... :)

Kauhistelimme jälleen kohtausta, jossa pieni sydäntäsärkevästi vinkuva piirroskenkä tapetaan raa'asti upottamalla se tappavaan dippiin. Lapsena en pystynyt aina edes katsomaan tuota kohtaa. Mili kertoi lukeneensa jostain, että kohtaus oli mukana jollain "Traumatisoivimmat kohtaukset lapsille sallituissa elokuvissa " -listalla...

Kellään muulla Roger Rabbit kenkä-traumaa...?

*

Vielä tänään ja huomenna saan naatiskella ihanasta Kuopiosta. Viikonloppuna tie vie taas toiselle puolelle Suomea, till Åland.

Kaunista loppuviikkoa kaikille! Nautitaan kesästä jota vielä on jäljellä! :)

Minä ja Urban Decay.

Blogin lukijoissa tuskin on montaa, joka muistaisi, että Urban Decaylla oli kunnia polkaista käyntiin koko Karkkipäivä-blogi. :) Ihkaensimmäinen postaus huhtikuussa 2009 oli Urban Decayn violetti-pinkki-persikkainen meikki.

Urban Decay liittyi vahvasti blogin alkutaipaleen meikkikarkki-ilotteluun. Mineraaliluomivärien ohella UD:n meikit olivat värikkäimpiä mitä omistin ja vastasivat täydellisesti tuon ajan värinälkääni. Merkin visuaalinen ilme upposi sekin ihan kympillä.

Ensimmäisen Urban Decayn palettini ostin New Yorkista vuonna 2007. Kyseessä oli UD:n 10-vuotisjuhlapaletti Ammo Shadow Box. Blogeimeikeissä näkyi kuitenkin eniten muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu Deluxe Shadow Box (kuvassa).

Silmämeikkipaletit ovat todellakin Urban Decayn the juttu ja tuotealue, josta merkki on eniten tunnettu legendaarisen silmämeikinpohjustajansa ohella. Mm. Book Of Shadows -paleteista on muodostunut keräilykohteita.

Räväkkään värimaailmaan yhdistetty brändi rikkoi kuitenkin yllättäen suurimman potin vuonna 2010 julkaistulla maanläheisellä Naked-paletillaan, josta voi jo puhua kosmetiikkamaailman historiana. Paletti on yksi viime vuosien huikeimmista menestystarinoista ja loi kokonaisen nude-palettien megatrendiaallon. Lähes kaikki muut meikkimerkit lähtivät imitoimaan Nakedia ja toivat Urban Decayn jälkeen markkinoille oman versionsa nude-paletista.

Urban Decaylla on osattu hyödyntää nudehuuma. Nakedista on kasvanut Urban Decaylle kokonaisvaltainen konsepti ja tuoteperhe, ja tällä hetkellä Naked-paletteja on lukuisia erilaisia. Naked Skin -linja puolestaan sisältää meikkipohjatuotteita kuten meikkivoiteen, -puuterin, peiteaineita ja viimeistelypuutereita.

Karkkipäivä-blogissa on palettien ohella julistettu rakkautta klassikkotuote Eyeshadow Primer Potioniin.

UDPP on varmasti eniten suosittelemani meikkituote, tuote, joka aikoinaan mullisti oman meikkielämäni yhtä käänteentekevästi kuin mineraalimeikkipohja. Ennen UDPP:ta olin hyväksynyt, että luomivärien nyt vain "kuuluu" kerääntyä luomivakoon päivän aikana. Pienen violetin purkin myötä kaikki muuttui - lo and behold, meikin on mahdollista kestää koko päivän hievahtamatta! UDPP:n jälkeen olen löytänyt useita muitakin erinomaisia pohjustajia, mutta violetilla tuubilla tulee aina olemaan aivan erityinen paikka sydämessäni.

Vielä viime viikkoinakin olen saanut blogiin kysymyksiä siitä, mistä UDPP:tä voisi ostaa. Tähän saakka se on pitänyt tilata tai ostaa ulkomailta. Ei enää huomisesta eteenpäin.

Urban Decay saapuu vihdoin Suomeen vuosien odotuksen jälkeen. Merkin ständit avataan Helsingin ja Tampereen Sokokselle, ja meikkejä voi myös ostaa Sokoksen verkkokaupasta.

Pääsin eilen aamulla ensimmäisenä bloggaajana Suomessa vierailemaan Helsingin Urban Decay -pisteellä. Odotukset täyttyivät todellakin, ständi on juuri niin houkuttava kuin toivoa saattoi!

Ja miettikääpäs tätä - pikkuisessa Suomessa on Urban Decayn Euroopan laajin valikoima! Miten tämä on mahdollista, en tiedä mutta ei auta kuin iloita! :)

Täällä ne odottavat, himoitut Naked-paletit... Suomessa on myynnissä koko Naked-kokoelma uusinta Naked Smoky -palettia lukuunottamatta. Se tulee kuulema myöhemmin.

Urban Decayn Suomen hintataso muuten ansaitsee aplodit, kerrankin lanseerataan merkki jonka hintoihin ei paukata päälle mieletöntä Suomi-lisää! (Kaikki varmasti tietävät mikä on tilanne mm. Bare Mineralsin kohdalla... hinnat melkein tuplat kuin merkin kotimaassa Jenkeissä...) Naked-paletti maksaa USAssa 54 dollaria, Suomessa 49,90 €. Tämän hetkisen dollarin kurssin mukaan Suomen hinta on vain euron kalliimpi. Sanni nostaa peukun pystyyn!

Pienemmät Naked Basics -paletit maksavat 28,90 €.

Poskipunissa löytyy odotetusti todella räväkkiä värejä.

Värit eivät toistu kuvissani parhaalla mahdollisella tavalla, mutta valikoimassa on kirkasta oranssia, violettia ja kunnon punaista. Neutraalejakin toki löytyy, esimerkiksi sävy Indecent (light peachy nude, UD:n sivun mukaan) vaikuttaa erinomaiselta luonnolliselta arkipunalta jolla ei voi vetää övereitä. Poskipunan hinta on 29,90 €.

Ja tässä superklassikko, Eyeshadow Primer Potion eli tuttavallisesti UDPP, nykyisessä kuosissaan.

Pohjustajia on neljää erilaista; läpikuultava Original (joka on se oma suosikkini, tosin muita ei ole tullut kokeiltua), peittävämpi, mattainen Eden, hohtava, shampanjan sävyinen Minor Sin ja koostumukseltaan hoitavampi, voidemaisempi Anti-Age.

UDPP:llä on Suomessa hintaa 20,90 €.

Pitkän linjan UDPP:n käyttäjät muistavat alkuperäisen "pullon henki" -pakkauksen ongelmat. Moni ilahtuikin kun epäkäytännöllinen pakkaus vaihdettiin tuubiin. Nyt UDPP:n pakkausta on muutettu jälleen - tuubi säilyy mutta vaahtomuoviapplikaattori teki paluun.

Itse en pidä vaahtomuoviapplikaattorista sen epähygieenisyyden kannalta, mutta Urban Decayn tuotekehityksessä oltiin sitä mieltä, että applikaattorilla saa kaavittua tuubin pohjimmaiset jämätkin. Me hc-käyttäjät tietysti leikkaamme tuubin auki siinä vaiheessa kun ulos ei saa enää puristettua tavaraa :)

Luomivärien ja silmämeikinpohjustajan ohella UD-suosikkituotteisiini kuuluu myös 24/7 Glide-On Eye Pencil.

Kynä on vedenkestävä ja koostumus ihanan liukuva. Ja sävyjä kokonaista 40 kappaletta...! Ihastuin tuohon ruiskaunokin siniseen sävyyn mutta sain hillittyä itseni (ainakin toistaiseksi) tekemästä hankintaa, kesän runsaat rajauskynäostokset vielä tuoreessa muistissa... ;)

Glide-On -kynä maksaa Suomessa 19 €.

Tummien silmänalusten omistajana peiteaineet kuuluvat jokapäiväiseen meikkiarkeeni ja kiinnostavat aina. Olen hiplaillut UD:n peiteaineita ulkomailla useaan otteeseen, ja Floridassa melkein jo kiikutin Naked Skin -peiteaineen kassalle. Se vaikuttaa hyvin saman tyyppiseltä kuin luottotuotteeni Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place concealer, eli sisältää runsaasti pigmenttiä, on koostumukseltaan ohuen ohut ja laadultaan superkestävä. Koostumusta voi työstää iholle hetken, sitten se "jymähtää" ihoon kestomeikkiteknologialle tyypillisesti. Jymähtää ja pysyy :)

Huomatkaa sävyjen määrä... Jos täältä ei löydy omaan ihonsävyyn sopivaa niin johan on kumma :D Nestemäinen Naked Skin Concealer maksaa 24,90 € ja kiinteäkoostumuksellinen, kynämallinen 24/7 -peiteaine 19,90 €.

Ripsiväritkin kiinnostavat, vaikka se ei tunnetusti ole lempparituoteryhmäni värikosmetiikassa. Ihanan näköisiä, tyylikkäitä pakkauksia ja minun makuni mukaiset harjat. Kaikki UD:n maskaraharjat ovat polymeeria, ei perinteistä kuitutyyppiä. Eikä yhtäkään sellaista vanhanaikaista pullonharjamallia... ;D

Perversion vaikutti kiinnostavimmalta tapaukselta. Oikein notkea, voidemainen massa ja hyvin volyymia tuovan näköinen harja. Onko kenelläkään kokemusta UD:n ripsareista...? Vähän samaan tyyliin kuin MAC, UD ei ole onnistunut saavuttamaan suurempaa tunnettuutta ripsarien saralla. Taitaa olla niin, että kummankin merkin upeat luomivärit varastavat aina päähuomion...

Urban Decayn ripsareilla on hintaa 23,50 €.

Tässä on minulle vielä käytännön tasolla pitkälti tuntematon tuoteryhmä; meikin suihkemaiset kiinnittäjät. Kyllä, niitä on ollut markkinoilla jo vaikka kuinka pitkään (omalla entisellä työpaikallani mm. Clarinsin Fix' MakeUp), mutta itse en ole niitä koskaan käyttänyt. Kun ei ole kasvomeikin saralla pysyvyysongelmaakaan.

Perinteisemmät, iholle alimmaiseksi laitettavat primer-voiteet ovat tutumpia. Spray suihkutetaan kasvoille viimeiseksi valmiin meikin päälle, halutessaan myös silmämeikin päälle.

Kiinnittävät suihkeet ovat Urban Decayn kolmanneksi suosituin tuote, joten näiden kanssa olisi kyllä jo silkasta ammattillisesta näkökulmasta syytä tehdä lähempää tuttavuutta. ;) Suihketta voi käyttää mieltymyksen ja tarpeen mukaan yhdistettynä voidemaiseen primeriin jolloin meikistä tulee superkestävä, tai yksinään, vaihtoehtona voidemaiselle.

Urban Decaylla on kolmenlaista suihketta; kaikille sopiva perusversio All Nighter, kuivemmalle iholle sopiva, kosteuttava ja viilentävä Chill ja rasvoittuvalle iholle sopiva De-Slick. Suihkeilla on hintaa 26,90 €.

Tässä näkyy Urban Decayn koko maailman myynteihin perustuva suosituimpien tuotteiden Top 10.

1. Naked-paletit, 2. Eyeshadow Primer Potionit, 3. Kiinnittävät suihkeet, 4. 24/7 Glide-On -kynät, 5. Perversion-maskara, 6. BB-voiteet, 7. Solo-luomivärit, 8. Naked Flushed -paletit (poskipuna + highlighter + aurinkopuuteri), 9. Revolution-huulipunat ja 10. Meikkivoidesivellin.

Vanhana meikkipuuteri-junkiena (aikaa ennen mineraalipohjan aikakautta) UD:n meikkipuuteritkin vetivät puoleensa. Jälleen niin tyylikkäät pakkaukset ja silkkinen, hienojakoinen koostumus.

Itselleni puuterimainen meikkipohja on aina ollut numero yksi, mutta suuri yleisö suosii nestemäistä. Joillekin meikkipuuteri (eli puuterin ja meikkivoiteen yhdistävä tuote jonka voi levittää joko kuivana tai kostealla sienellä) on tuotetyyppinä hyvinkin tuntematon. UD:n meikkitaiteilijan alkaessa kertoa minulle mitä meikkipuuteri on, hän ihan hämmästyi kertoessani, että olen käyttänyt ko. meikkipohjaa puolet elämästäni :D Hassua. Onko meikkipuuteri tällä hetkellä tosiaan niin out..?

Lopuksi vielä tämä söpöys. UD:n luomiväripaletti, jonka voi täyttää haluamillaan sävyillä. Ei kokonsa puolesta käytännöllisin meikkipussin asukas (olen edelleen suruissani MACinkin palettien möhkäleistymisestä...), mutta niin suloinen...!

Urban Decaylla kyllä osataan tämä visuaalinen puoli. :)

*

Urban Decayn virallinen Suomen lanseeraus on huomenna keskiviikkona 19.8. kello 16.00 Helsingin ja Tampereen Sokoksella.

Sokoksen verkkokaupasta Urban Decayta saa 20.8. lähtien.

Purkautuessani eilen Kampissa Onnibussista reppuineni, rikkikuluneine olkalaukkuineni ja eväslaukun virkaa toimittavine S-kaupan kestoruokakasseineni, aloin jostain syystä jälleen miettiä tyylikkyyttä ja sen käsitettä.

Olin menossa rapujuhliin ystäväni luokse, jolle elegantilta näyttäminen on yhtä vaivatonta kuin hampaiden harjaus aamuisin. Olen kirjoittanut blogissa aikaisemmin kateudesta, ja tässä on ystävä, jonka huoleton edustavuus herättää minussa aika ajoin näitä tuntemuksia.

Kuljin Narinkkatorin ihmisvilinän läpi ja mietiskelin omaa habitustani. Miksi kuljen aina tällaisena kassialmana? Pitääkö olla niin homssuinen? Enkö voi edes heittää rikkimennyttä laukkua menemään ja ostaa uutta tilalle?

Ajatuksen ohjaamana kävelin lähimpään tavarataloon ja ostin uuden laukun. Tekonahkaisen ja halvimman joka oli 50% alennuksessa. Sulloin ruokakassin ja vanhan laukun sisällön uuteen laukkuun ja koin kevyttä tyytyväisyyttä siitä, että tämäkin asia tuli hoidettua eikä tarvitse mennä ystävän luokse rikkinäistä olkalaukkua ja ruokakassia roikottaen. Katsoin peiliin ja muistin, että minun piti vaihtaa vaatteetkin. Oli unohtunut bussissa. Voisihan ne vaihtaa ystävänkin luona mutta ajattelin, että jos nyt vähän siistimmässä paidassa saapuisi juhliin, se on kohteliasta emäntää ja isäntää kohtaan.

Menin tavaratalon sovituskoppiin ja vaihdoin päälle reppuun pakatun siistimmän paidan. Katsoin hiuksiani. Pörrössä niinkuin aina. Tyylikäs ystäväni on ammatiltaan kampaaja. Hänen hiuksensa ovat aina moitteettomassa ojennuksessa.

Koin lyhyen hetken pientä harmia ja koitin sukia hiuksiani kuriin. Sitten se meni ohi. Ystäväni tuntee minut, mitä hän nyt välittää. Hän tykkää minusta sellaisena kuin olen, laittaa mielellään hiuksenikin kun ollaan menossa yhdessä jonnekin.

Rentouduin ja lähdin juhliin. Perillä huomasin, että repun olkahihnat olivat rutanneet kotona silitetyn siistin paitani olkapäät ihan ryppyisiksi. Hahah. Se siitä siisteydestä :)

Ilta oli mukava. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin taas ajattelevani, että olen vähän outo ja poikkeava. Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. "Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua," kerroin.  Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa.

"Sehän on vain hyvä asia", yksi vieraista sanoi. "On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta".

Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. "Tämä kahden asunnon juttu on niin hankala. Monesti on tullut tilanteita, että olen halunnut laittaa just sen mekon ja kengät, mutta sitten kun se niihin sopiva laukku tai vyö on toisella asunnolla, niin eihän niitä voikaan laittaa. Ai että ärsyttää!"

Tilanteita, joihin en osaa mitenkään samaistua.

Intohimo kenkiin ja vaatteisiin on osa naisena olemista. Vai onko? Missä niin on päätetty?

Joistain asioista on muodostunut kulttuurissa normeja.

Normi (Wikipedian mukaan): "viittaa yleensä sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla. Normi määritellään 'säännöiksi', joita ryhmä käyttää määrittämään hyväksyttävät ja sopimattomat arvot, uskomukset, asenteen ja käyttäytymismallit."

Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa "epänormaalia" ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.

Mietiskelin aihetta kävellessäni juhlien jälkeen öisen Helsingin läpi kohti majapaikkaani. Katselin ravintoloiden edessä jonottavia ihmisiä ja tarkkailin vastaantulevien ihmisten olemusta. Täällä varmasti moni on miettinyt pitkään missä vaatteissa lähtee illalla ulos, ulkoinen olemus on viilattu ja harkittu. Mutta nyt ollaan kaupungissa. Tekevätkö maaseudun naiset niin..? Liittyykö kauneuden ja muodin normi vain kaupunkilaisuuteen...? No ei kai sentään..? Kai maalaistalossakin varttunut nainen voi aivan yhtä hyvin viehättyä kauniista kengistä ja haaveilla Vuittonista?

Vai onko kuitenkin niin, että se ympäristö, jonka kanssa eniten olemme vuorovaikutuksessa, luo normin? Olen syntynyt kaupungissa ja ollut alati tietynlaisten pinnallisten arvojen ympäröimä, pitää näyttää hyvältä, olla suosittu, käyttää tietynlaisia vaatteita - nuorempana jopa farkkujen merkki määritteli mihin porukkaan kuulut. Murrosiässä normin loivat kaveripiirit, vähän vanhempana vahvemmin media. Lue lehdestä viimeisimmät trendit. Trendikkyys on ihailtavaa.

Toisessa ympäristössä normit kenties ovatkin toiset.

Kello oli 02.20. Kävin Siwassa hakemassa aamiaistarvikkeita.

Kotiovella en ollut päässyt pohdinnassani tulokseen.

Onko epämuodikkuus outoa?

Mikä ylipäänsä tekee tyylikkyyden?

Kokisinko tarvetta sulloa ruokakaupan kestokassini piiloon Inarissa? Tai Sottungassa?

Mitä mieltä te olette?

Määritteleekö ympäristö tyylikkyyden normin?

Ja pitääkö kaikkien naisten tykätä muodista? ;D

Sain Tampereen Sokokselta jälleen mielenkiintoisen yhteistyötarjouksen, jonka sisältö varmasti kiinnostaa itseni lisäksi myös Karkkipäivän lukijoita.

Aihe sopii sattumalta mitä parhaiten viikolla heränneeseen kotimaisuus-teemaan. :) (Ja kyllä - tulen toteuttamaan lukijoiden toiveesta Kotimainen kosmetiikka -teemaviikon! Loistava vinkki.)

Minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua suomalaiseen luonnonkosmetiikkasarja EkoPharmaan sekä samalla Sokoksen Hyvä Olo –hoitolaan, jonka merkkeihin EkoPharma lukeutuu. Hyvä Olon kampaamopuoli onkin minulle jo asiakkaana tuttu, mutta kosmetologihoidoissa en ole siellä käynyt.

Olin kuullut EkoPharmasta aikaisemmin blogini lukijan vinkkaamana, ja tokihan kotimainen, sertifioitu luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina. Suomalaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä kun ei tunnetusti mitenkään tungeksi markkinoilla.

EkoPharma vaikuttaa lupaavalta – sen ainesosaluettelot saivat minulta heti kiitosta ja lisäksi tuotteilla on suomalainen, sitoutumaton luonnonkosmetiikan sertifikaatti (siitäkin lisää myöhemmin). EkoPharma on sattumalta myös ainoa suomalainen hoitolasarja. Aika hienoa, että ainoa kotimainen hoitolatason sarja on luonnonkosmetiikkaa.

Viime viikolla pääsin Hyvä Olo –hoitolaan hemmoteltavaksi. Kosmetologi Janica Lepistö kertoi, että Hyvä Olossa käytetään muitakin sarjoja, mutta hän on itse tykästynyt käyttämään EkoPharmaa lähes kaikissa hoidoissa. Toki konseptoidut hoidot, joihin lukeutuvat esimerkiksi Phytomer ja Reviderm, ovat asia erikseen. Hoitolassa tehdään myös Hi Brow –kulmastailauksia, ripsenpidennyksiä ja kestopigmentointia.

Hyvä Olon parturi-kampaamopuolen palveluihin kuuluvat mm. Olaplex-käsittelyt ja Kerastase-hoidot. Värjäyksissä käytetään Wellaa, ja kampaajat pitävät ammattitaitoaan ajan tasalla käymällä säännöllisesti Wellan Color Visionist -koulutuksissa. Minun viileän vaalea värini on muuten peräisin tästä kampaamosta. Kyseessä ei ollut yhteistyö vaan käyn Sokoksen kampaajalla myös ihan privaatisti. Hyvä Olon palveluihin kuuluu vielä myös kynsistudio, jossa työskentelee SM-tason kynsitaiteilija.

Nyt olin hoitolassa kasvohoidon ja EkoPharman merkeissä. Asetuin pitkäkseni Janican viihtyisään hoitohuoneeseen, jonka kaunis pyöreä ikkuna muuten kuuluu Tampereen Kauppahallin julkisivun alkuperäiseen arkkitehtuuriin. Hoitola sijaitsee aivan Kauppahallin Hämeenkadun sisäänkäynnin yläpuolella.

Janica oli valinnut minulle hemmottelevan hoidon, mikä onkin kohdallani ihanteellinen valinta, koska ihoni ei juuri hyödy järeämmistä hoitotoimenpiteistä. Janica kertoi käyttävänsä hoidon aikana tuotteita kaikista EkoPharman tuotelinjoista, jotta pääsen tutustumaan eri tuoksumaailmoihin ja koostumuksiin.

EkoPharman ihonhoitolinjat perustuvat erilaisille suomalaisille marjoille, ja linjoja on neljä: kosteuttava (perustuu vadelmaan), rauhoittava (perustuu mustaherukkaan), tasapainottava (perustuu karpaloon) ja anti-age (perustuu tyrniin). Kerron EkoPharmasta ja sen tuotevalikoimasta tarkemmin seuraavassa osassa, testattuani tuotteita itse kotona.

Hoito aloitettiin kosteuttavan linjan puhdistusgeelillä ja kasvovedellä. Sitten iho kuorittiin rauhoittavan linjan ihanan tuoksuisella entsymaattisella kuorinnalla.

Tämän jälkeen iho höyrytettiin. Janica kertoi, että hän höyrytti ihon vasta kuorinnan jälkeen eikä toisinpäin, jotta huokoset olisivat auki ja iho mahdollisimman vastaanottavainen seuraavan vaiheen hoitotuotteille eli seerumille ja hoitonaamiolle.

Iho pyyhkäistiin höyrytyksen jälkeen anti-age-linjan kasvovedellä, jonka tuoksu oli kuorinnan ohella suosikkejani. On muuten kiinnostavaa, miten eri tavalla tuoksut kokee hoidossa kuin kotikäytössä. Seikka, jonka olen pannut monesti merkille eri yhteyksissä. Esimerkiksi Laveran tuoksumaailma avautui minulle hoidon kautta aivan uudella tavalla, vaikka tuotteet ovat kotikäytössä enemmän kuin tuttuja.

Seuraavaksi iho sai tehoannoksen rauhoittavan linjan C-vitamiiniseerumia sekä anti-age-linjan ravitsevaa ja kiinteyttävää kollageeninaamiota.

Sitten oli aika piipahtaa Nukkumatin rajamailla, kun Janica suoritti rentouttavan kasvohieronnan. Nämä osuudet ovat kyllä kiistatta aina omia suosikkejani kasvohoidoissa, hemmottelusta kun on kyse.

Hoito päättyi uuteen annokseen C-vitamiiniseerumia sekä ihon kosteutukseen tasapainottavan linjan öljyttömällä hoitovoiteella ja kosteuttavan linjan silmänympärysgeelillä.

Kerrankin minusta tuntui, että iho ei jäänyt liian rasvaiseksi hoidon jäljiltä. Ihoni ei kykene imemään kovin rasvaisia tuotteita, ja useimmiten minulla onkin hoitojen superravitsevien tuotteiden jälkeen sellainen olo, että haluan pestä kasvot. Ei tällä kertaa. Janican valitsemat koostumukset olivat kevyitä ja minun ihotyypilleni sopivia.

Jään innolla odottamaan, miten kotitestijakso sujuu. :) Voin jo nyt kertoa, että merkin SK 15 -päivävoide ei ole yhtään tahmainen, huraa! :) Ja yhdestä silmänympärystuotteesta on jo muodostunut suosikki.

.

Tampereen Hyvä Olo –hoitolan yhteystiedot:

Kotisivu: hyväolotampere.fi

Facebook: facebook.com/sokoshyvaolotampere

Puh. 010 767 0896 (0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min)

Olin eilen vierailulla Charming Nailsin luona ja pääsin vihdoin tutustumaan perheen vauvaan Hippuun. <3

Kuten traditioon kuuluu, CN-Taina teki minulle myös manikyyrin.

Hippu ei oikein olisi malttanut antaa mamille ja vieraalle lakkausrauhaa :)

Toivoin foliokynsiä, kun ne on näyttäneet mielestäni niin upeilta Tainan kuvissa, mutta en itse koskaan jaksa noita koristelujuttuja.

Kynsillä OPIn uuden Venice-kokoelman pastelliliila Purple Palazzo Pants (niin mun sävyinen!) ja päällä kultaista ja fuksiapinkkiä foliota. Foilaustekniikka näytti superhelpolta mitä se varmasti käytännössäkin on, mutta itseni tuntien ei varmasti tulisi foliointeja kotioloissa tehtyä. Sanni - wash-and-go ja polish-and-go. ;)

Foilauksessa kynnelle levitetään kuivuneen lakkauksen päälle erityistä folioliimaa, jonka annetaan kuivua hetki. Liimapinnan ollessa semikuiva, pintaa näpäytellään värifolion palalla jolloin pintaan tarttuu folion riekaleita. Lakkaus viimeistellään päällyslakalla joka estää foliokoristeita irtoamasta.

Rarity-poni sai toimia kuvan huomionsaalistajana kun töpökynnet ovat itsessään niin epäkuvaukselliset. Olisin niin mielelläni nähnyt tämän ihanan lakkauksen pitkillä kynsillä...!

Minulla oli eilen Vehmersalmi-vierailun kunniaksi pitkästä aikaa luomiväriäkin. Olen käyttänyt viimeiset neljä viikkoa pelkkää rajausta, mutta eilen luomille sipaistiin hennon liila pohja MACin Beautiful Iris - ja Seedy Pearl -luomiväreillä.

Joo - kulmakarvat on vielä lomatunnelmissa... :)

Rajauksena Sephoran violetti kynä jonka päällä Meksikosta saamiani vaaleanliilaa ja kultaista nestemäistä eyelineria. Alaluomella Essencen vaaleanpuna-kultainen hohde-eyeliner.

Sanoin tuossa eilen Tainallekin kun juteltiin meikeistä (aiheena mm. ensi viikolla Suomessa lanseerattava Urban Decay), että pastellisävyt tulee aina säilymään minulle rakkaimpana ja omimpana meikkivärimaailmana. Baby-liila, persikka, huurteinen pinkki, mintunvihreä, vaalea turkoosi... Karkkia minun makuuni! :)

Rajauksissa voi vielä irrotella räikeämmillä väreillä, mutta luomille valitsen mieluummin miedompaa.

Tämä kuva on mun suosikki. Hellyys...! <3

Viimeistään jouluna taas moikkaamaan Hippulaista. :)

Kiitos Taina, Mr. ja eläinlapset! (Kissatkin saivat huomionsa...!)

.

- - Ai kuka Taina? No tämä Taina! :)

Rakastan tilastoja.

Blogin kävijätilastot kuuluvat luonnollisestikin kannaltani kiinnostavimpiin, ja tiirailen niitä säännöllisesti. Välillä näkee poikkeuksellisia ja yllättäviäkin kävijäpiikkejä vanhoissa postauksissa, mistä voi päätellä, että postaus on linkitetty jonnekin ja siitä todennäköisesti käydään parhaillaan jossain keskustelua.

Tämän vuoden klikatuimmat Karkkipäivän sivut ja postaukset ovat tässä:

Klikatuin postaus on Proteiinirahka :) Piikki normaalissa kävijävirrassa on melkoinen:

Tulen hihittelemään tälle varmaan vielä monet vuodet. Niin hassua. Hetken mielijohteesta kauppareissun jälkeen puolessa tunnissa väännetty avautuminen muodostui koko blogin historian luetuimmaksi jutuksi :D Bloggailu on tosiaan täysin arvaamatonta hommaa. Koskaan ei voi tietää mikä herättää vastakaikua.

Tilastossa huomioni kiinnitti kaksi ja puoli vuotta sitten julkaistun Tehokkaat, kotikutoiset kuorinnat -postauksen sijoitus. Näistä kuorinnoista kaikesta päätellen jutskaillaan jossain ahkerasti. Postaus ei saanut näin paljon lukukertoja edes julkaisuaan seuranneena vuonna. Tunnustaako joku linkittäneensä Kuorinta-jutun jonnekin? :D Ihan vain uteliaisuutta olisi hauska tietää missä siitä puhutaan. :)

Joulupötsi-postaus on pysytellyt sekin julkaisustaan lähtien joka kuukauden luetuimmissa. Mielenkiintoista. Tässäkin kuussa se on kiinnostanut teitä enemmän kuin esimerkiksi mun halpis-vinkit Sveitsiin ;D No, voisin toiveikkaasti päätellä, että ihmiset ovat saaneet postauksesta ja siihen liittyneestä sarjasta hyötyä ja siksi siihen palataan uudelleen ja uudelleen.

Kun kerran kotitekoiset kuorinnat näyttävät kiinnostavan, niin alleviivaampa jälleen kerran kahvinporokuorinnan ylivertaisuutta.

Jos en saisi blogin kautta vartalokuorintoja testiin, en rehellisesti enää kaupan kuorintoja käyttäisikään. Suihkugeeliin sekoitetut kahvinporot tuovat niin supersileän ihon että en näe mitään järkeä ostaa erikseen purkkiin pakattua valmiskuorintaa. Kahvinporot etenkin ruokaöljyyn sekoitettuna ovat mitä puhtainta luonnonkosmetiikkaa ilman minkäänlaisia lisäaineita. Niillä saan paljon sileämmän ja pehmeämmän ihon kuin millään muulla tuotteella.

Kahvinporot ovat samalla tajuttoman tehokas mutta hellävarainen kuorinta-aine (kahvinporot eivät ole muodoltaan teräviä eivätkä raasta ihoa niinkuin jotkut murskattuihin siemeniin tai hedelmänkiviin pohjautuvat kuorinnat saattavat tehdä).

Jos et ole vielä kokeillut, mitä enää odotat :)

No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)

Ja pöksyt!

Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.

Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.

Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.

Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.

Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)

Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.

Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)

Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!

En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)

"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"

"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."

Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)

Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin  iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.

Vaikka vain itseä :)

(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)