Nyt on taas kuulkaas niin ihana tuote-esittely edessä ettei tämä meikkifriikki meinaa pysyä pöksyissään: Lily Lolon uudet, kiinteät poskipunaduot.
Heti kun näin nämä netin kuvissa tiesin että NYT on onnistuttu, sävyt ovat aivan törkeän ihanat! Hyvä Lily Lolo!! :) Vihdoin raikasta ja heleää myös pressattuna! Lolon jauhemaiset poskipunat ovat olleet lemppareitani jo vuosikaudet ja niistä löytyy aivan ihastuttavia sävyjä laidasta laitaan, mutta kiinteiden punien sävyvalikoima on mielestäni jättänyt toivomisen varaa, sävyt ovat oudon tunkkaisia jauhemaisiin verrattuna.
Tänä vuonna asiaan on kuitenkin tullut muutos:
Can we say gorgeous..??
Niin ihanat sävyt että en meinannut kerta kaikkiaan malttaa odottaa että pääsen jakamaan tätä ilosanomaa! ^_^
Sain poskipunat testiin Biodellyltä.
Mä rrrrakastan poskipunia! Opittuani käyttämään niitä 24 + "kypsässä" iässä :D on poskipunasta muodostunut meikkirutiinini tärkein osa rajausten, hyvän meikkipohjan ja peiteaineen ohella. (Jep, rajaukset menevät vielä luomivärinkin ohi koska juuri niillä muotoilen silmäni ja tuon ne tehokkaimmin ja nopeimmin esiin :) Värikäs rajaus on tavallaan yhtä kuin luomiväri :))
Vaikka poskipuna sopii mielestäni kaikille, sen tuoma ero ilmeessä ei varmasti ole yhtä ratkaiseva tummaihoisilla ja yleensäkin ei-kalpeilla. Itse kuulun kalpeanaamoihin joiden iho on niin ohut ja läpikuultava että suonet kuultavat läpi ja silmien aluset tummine sirppeineen korostavat lähes sairaalloisen kalpeaa ilmettä etenkin talvella. Siksi poskipuna oli minulle yhtä suuri oivallus ja "magic potion" kuin BB-voiteet ja valokynät joillekin muille. :) Kevyt sipaisu ja ero, etenkin talviaikaan, on aivan mieletön. Poskipunaa ei tarvitse käyttää niin että se näkyy 10 metrin päähän (ellei halua ^_^), sitä voi laittaa todella hienovaraisesti niin että kasvot vain taianomaisesti eloistuvat ja saavat tervettä väriä ja hehkua. Toiset käyttävät tarkoitukseen aurinko- tai maapuuteria, mutta minulle nimenomaan poskipuna on se juttu. <3
Hienovarainen poskipunaistus :) Lily Lolon uutuuksilla onnistuu.
Cheek Duot sisältävät himmeästi hohtavan satiinisen sävyn (lähes mattainen) ja hohtavan highlighter-tyyppisen sävyn. Ja kun kyseessä on Lily Lolo, on poskipunien ainesosaluettelo tietysti luonnollinen: talkin ja synteettisten täyteaineiden sijaan näihin kullanmuruihin on leivottu kosteuttavia kasviöljyjä (jojobaa, argania, granaattiomenan siementä, auringonkukkaa, manukaa) ja hyaluronihappoa. Puuteripohjan muodostavat mica, silica ja mineraalipigmentit. Tästä cocktailista voittekin jo päätellä että nämä poskipunat ovat iholla kaikkea muuta kuin kuivan tuntuisia ja pölyisen näköisiä vaan asettuvat ja kerrostuvat kauniisti jättäen luonnollisen pinnan.
Pigmentin vahvuus on kevyt ja mitä ihanteellisin niille jotka "pelkäävät" poskipunia ja punaylilyöntejä. :)
Ihaillaan:
Viileä Naked Pink tarjoilee kauniin silkkisen roosapinkin ja hohtavan baby-pinkin. Sävyjä voi käyttää yhdessä tai erikseen.
Lämmin Coralista sisältää heleän vaalean korallipersikan sävyn sekä hohtavan nudeaprikoosin sävyn. Nude-sävy toimii käytännössä vain highlighterina, siinä ei ole tarpeeksi pigmenttiä poskipunaksi.
Swatchit eri valaistuksissa:
Niin helpot, ihanat, heleät sävyt! ^_^
Näitä tulette todellakin tulevaisuudessa näkemään mun tärppilistoilla kun kyselette poskipunasuosituksia! :) Roosa ja persikka: viileän ja lämpimän ihon perusposkipunasävyt.
Coralista (myös silmämeikissä! Duo käy loistavasti myös luomiväristä :))
Naked Pink
Off topic -erityismaininta kuvassa näkyvälle NYXin Butter Gloss -huulikiillon sävylle Creme Brulee. <3 Tämän vuoden lempparihuulikiiltoni!
.
Mutta, ei tässä vielä kaikki ^_^ :D
Mun on pitänyt jo keväästä saakka nostaa esiin tämäkin Lolon uutuus, Sculpt & Glow Contour Duo:
Aurinkopuuteriduo varjostus- ja korostussävyllä.
Tässä on nyt vihdoin korvaava aurinkopuuterisävy entiselle, lopetetulle suosikilleni Laveran Sunlightille. Contour Duon aurinkopuuterin sävy on tarpeeksi vaalea, neutraali ja mietopigmenttinen että voin sutia sitä nassuun huoletta Sunlightin tyyliin. En ole koskaan ollut vahvojen aurinkopuuterien ystävä enkä ylipäänsä voimakkaan varjostuksen tai oranssihtavan bronzed-lookin, joten tällaiset miedot, kiltit maitokaakaon sävyt sopivat minulle :)
Valoboksissa otetussa kuvassa duon sävyt ovat liian lämpimät, oikeasti ne näyttävät enemmänkin tältä:
Eikö ole nätti? :) Duo ei sovi tummalle ihon sävylle tai niille, jotka hakevat sitä kunnon "contouring"-lookkia vaan meille, jotka ovat pehmeän aurinkopuuteroinnin ystäviä.
Highlighter-sävy muuten näyttää livenä yllättävän tummalle, sellaiselle persikankultaiselle, mutta on iholla läpikuultava ja paljon vaaleampi mitä silmät antavat hylsyn perusteella ymmärtää.
Tumma sävy ei taita keltaiseen eikä liioin punaiseen vaan on just sellainen passeli neutraali kaakaon sävy josta pidän itse eniten ja joka mielestäni sopii melkein kaikille ihon pohjasävyille.
Nudeihosta aurinkopuuterin kautta poskipunaan. Pohjalla Everyday Mineralsin Golden Beige 3W -sävy (nyt siitä vihdoin kuvaa).
Ero kasvoilla on hyvin hienovarainen mutta selvä. Tällaisesta lookista minä pidän :)
Minulla on kulmikkaat leuat ja sipaisen aurinkopuuteria aina myös leukaperiin. Päivämeikissä vain henkäyksen, iltameikissä reilummin, jolloin käytän tummempaa sävyä kuten NYXin Taupe Blushia (nimestään huolimatta beige varjostusssävy, ei poskipuna).
Poskipunilla ja contour duolla on hintaa 23,90€.
Viileä-lämmin. :) Meitsille sopii kumpikin ^_^
Syön aina aika budjettitietoisesti suosien esimerkiksi pakasteruokia, mutta tässä kuussa minulla on meneillään aivan erityinen säästöateriakausi. Syy: säästän heinäkuun lomamatkaa varten. Ruoka on tunnetusti yksi niitä asioita, jossa voi saada huomattavia säästöjä aikaan kun vähän jaksaa miettiä.
Yksi helppo ja välitön tapa säästää ruokahankinnoissa on kääntää katse pakastimen ja kuiva-ainekaappien "historiallisiin jämiin". Kaikilla monilla meistä on pakastimen perukoilla ja kaappien uumenissa ruoka-aineita jotka vain ovat jääneet ajatuksella, "Käytän tuon sitten joskus". Tai elintarvikkeita jotka ovat suorastaan unohtuneet, "Ai mulla on säilykeartisokkaakin..?"
Päätin tyhjentää pakkasen ja kaapit kaikista tällaisista ruoista ja jo niistä sain aineksia monen päivän aterioihin. Kaapeista ja pakkasesta löytyi mm. simpukoita, silakkafileitä, papupastaa, tomaattimurskaa, soijasuikaleita, pakastettua punajuurta ja pakastettuja kaalisuikaleita.
Ne päätyivät aineksiksi mm. tällaisiin ruokiin:
Munakkaat ja piirakat ovat todellakin aivan fantastisia jämäruokien kohteita, ne huolivat sisäänsä melkein mitä vain ja aina maistuu hyvältä :)
Budjettiruokailuni kulmakiviä ovat pakasteet, säilykkeet, halpasarjojen juustot sekä tuorejuustot.
Näillä halvilla perusruoilla pääsee todella pitkälle ja ne muodostavat pohjan yllättävän monipuolisille ruoille.
(Ei muuten ole tarkoitus mainostaa Rainbow'ta, mutta satun asioimaan useammin S-Kaupassa. K-kauppareissun jäljiltä kuvassa olisi samat ruoat Pirkkana ^_^)
Tomaattimurska - saat siitä käden käänteessä pasta- ja pataruoan kastikkeen.
Säilykesienet - muhevaa täytettä munakkaisiin, salaatteihin, wok-ruokiin ja kastikkeisiin. Ällön niljaiset tölkkisienet kokevat transformaation maukkaiksi hotelliaamiaistyylin herkkusieniksi kun nakkaat purkin sisällön paistinpannuun ja kuivattelet sieniä keskilämmöllä tovin. Kun suurin osa nesteestä on haihtunut, lisäät nokareen voita, suolaa, pippuria ja pari kynttä valkosipulia. Paista vielä tovi kunnes sienet saavat väriä, jäähdytä ja laita pakasterasiassa jääkaappiin. Käytä kun tekee mieli, ihan sairaan hyviä! :)
Tuorejuusto - älyttömän kätevä kastikkeiden, munakkaiden ja vaikka piirakoiden maustaja ja täyteläistäjä. Maailman yksinkertaisin pastakastike: tomaattimurska + maustettu tuorejuusto + suola + pippuri (+sipulia jos vain jaksaa pilkkoa :D). Keittele kattilassa ja se on siinä. Ei tarvitse osata maustaa ^_^
Pakastevihannekset - näitä ei varmasti tarvitse perustella. Aina käytettävissäsi, valmiina lennähtämään pataruokaan, wokkiin, piiraaseen, munakkaaseen, sosekeittoon.... Ei huolta nahistumisesta. Maku on tietysti kalpea aavistus tuoreisiin verrattuna mutta kun hinta (ja käytännöllisyys) ratkaisee, pakasteilla on paikkansa. Itse käytän höyrytettyä pakasteparsakaalia jopa salaatissa, kelpaa siihenkin tuoreen puutteessa :)
Tässä kuussa ainoa ostamani tuorekala on kaupan halvin mahdollinen vakuumikala. (No, juhannuksena ehkä teen poikkeuksen..) Kilohinta on yli kympin halvempi kuin kalatiskin tuorekalalla. Toki laatukin on eri, mutta kun on säästettävä, on säästettävä. Muuten käytän säästöviikoilla pelkkää pakastekalaa (seitiä, silakkaa, kampelaa, haimonnia) ja säilyketonnikalaa.
Inspiraatiota pakastekalaruokiin olen jakanut täällä ja viimeksi täällä. Ja vieläkö löytyy joku joka on missannut legendaariset tonnikalapullat? ^_^
.
KATKARAPUVINKKI:
Katkaravut kuuluvat tunnetusti kalleimpiin mereneläväruoka-aineisiin, halpismerkkienkin (Lidl, Rainbow) säästökoon pakastekatkarapujen kilohinta on 22 euron tuntumassa. Mutta on vaihtoehto: kauppojen salaattibaarien laareista katkarapuja saa jopa alle 15 euron kilohinnalla!
Normaalisti en edes miettisi katkarapuruokia kun on tarve säästää, mutta salaattibaarin hinnalla sallin itselleni pari katkarapusalaattiakin budjettiviikoilla :)
KASVIPROTEIINI
Ruokapäiväkirjaviikko-postauksessani muutama ihmetteli miten jaksan syödä joka päivä pelkkkää kalaa. Normaalisti syön proteiinin lähteenä aika usein myös tofua, soijapyöryköitä ja silloin tällöin papupastaa, mutta juuri tuolla viikolla niitä ei sattunut lautaselle.
Maustamaton tofu on aika edullista budjettiruokaa, mutta ihan halvin kasviproteiini on teksturoitu soija jota saa suikaleina, rouheena, hiutaleina ja vaikka sun missä muodossa. (Jep, tiedän että erilaisia papuja ja linssejä saa vieläkin halvemmalla, mutta ne eivät riitä minulle yksinään proteiininlähteeksi.) Ennen söin teksturoitua soijaa hyvinkin paljon mutta se on jäänyt jostain syystä kokonaan pois lautaseltani viime vuosina. Nyt kun päätin hyödyntää kaappien vanhat jämät, ovat soijasuikaleetkin taas päätyneet ateriaksi.
Papupasta ei ole budjettiruokaa, sillä sehän on tosi kallista. Mutta sitä oli kaapissa, joten sitä on nyt myös hyödynnetty. Tavallisesti syön papupastaa ehkä vain kerran kuussa.
Anamma-merkkiset soijapyörykät ovat pakastealtaan halvimmat ja ainesosiltaan vähiten lisäaineita sisältävät soijapullat ja valintani nro. 1.
MAKUVINKKI: SIPULI
Olen oppinut käyttämään sipulia vasta vaihdettuani vhh:lle ja opittuani ylipäänsä syömään kasviksia monipuolisesti. Sipuli on ihan mieletön kasvis jolla saa runsaasti lisämakua melkein ruokaan kuin ruokaan, se on minulle nykyään melkein samassa asemassa perusmaustamisessa kuin suola ja pippuri. Ja sipuli on halpaa ^_^
Wokit, padat, munakkaat, piiraat, pastakastikkeet... Kaikkiin kelpaa sipuli. Pilkon sipulin ja paistan lohkot/silpun pehmeäksi pienessä määrässä voita, tai heitän mökillä reiluina lohkoina grilliin.
Lapsena sipuli oli minulle kitkerä, pahanmakuinen asia. Nyt sipuli on jotain ihan muuta, ja "salaisuus" on tietenkin kypsentämisessä. Kypsennys tuo sipulin makeuden esiin. Pehmeäksi paistettu, haudutettu tai grillattu sipuli muuttuu vastustamattoman makeaksi ja täyteläiseksi ja korostaa muiden ruokien makua. Se tulee juttuun melkein kaikkien ruoka-aineiden kanssa :) Tiesittekö muuten, että sipulin hiilihydraatista valtaosa on sokeria (ei tärkkelystä), ja siksi sipuli on niin makea?
MAKUVINKKI: HALVAT TUOREJUUSTOT
No, tämä on mahdollisesti turha vinkki, juuston maukkauden ollessa aika monelle selvä juttu ^_^ Mutta haluan nostaa esiin erityisesti fetan, tai säästöviikoilla sen halvemman version, 'salaattijuuston'. (Vain Kreikassa valmistettua fetaa saa kutsua fetaksi, muualla valmistettu, vaikka olisi tehty ihan samalla tekniikalla samoista ainesosista, täytyy nimetä muulla tapaa.)
Mun mielestä esim. Lidlin ja X-tran tosi halvat salaattijuustot on oikein hyviä fetan korvikkeita, vaikka koostumus on hitusen kumimainen aitoon fetaan verrattuna - ei tosin yhtä "paha" kuin joissain esim. valmiiksi kuutioiduissa salaattijuustotyypeissä. Feta/salaattijuusto käy mausteeksi ja ruoan täyteläistäjäksi sipulin tapaan melkein kaikkeen. Laitan sitä salaattien lisäksi munakkaisiin, uuni- ja pataruokiin, pizzoihin ja esim. suolaisiin muffinseihin. Tylsä paistos maustuu hetkessä kun joukkoon murentaa vähän fetaa; sen suolaisuus ja hapokkuus tuo vetisistä pakastevihanneksistakin kokattuun paistokseen särmäkkyyttä.
Mozzarella on fetaan verrattuna aika mauton, mutta se on loistava edullinen proteiininlähde. Tuollainen X-tran pallukka maksaa 90 senttiä ja siitä saa 24 g proteiinia :) Tuikkaa palluran salaattiin ja annoksen proteiiniosuus on hoidettu ^_^
Tältä näytti säästöruokaviikkoni kesäkuun toisella viikolla:
MAANANTAI:
Aamiainen: kananmunaa, Koskenlaskija-juustoa, kasviksia
Lounas: tonnikalasalaatti
Päivällinen: Siikamurekepihvi-burgeri, parsakaalia, salaattia
Iltapala: rahkaa ja raejuustoa vadelmamehukeitolla
Torstain päivällinen (en tullut ottaneeksi kuvia alkuviikon ruoista :p)
TIISTAI:
Aamiainen: kananmunaa, Koskenlaskija-juustoa, soijajogurttia lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: papupastaa tomaattituorejuusto-kaalikastikkeella, salaatti raejuustolla
Päivällinen: tonnikala-"röra"salaatti omenalla. Minihiilariruispala mozzarellalla ja tomaatilla.
Iltapala: soijajogurttirahkaraejuustosekoitus vadelmamehukeitolla ja marjoilla
Mun ruoat ei todellakaan aina näytä värikkään houkuttavilta "blogistailatuilta" annoksilta! ^_^ Tässä työlounaaksi valmistunut annos tofua ja soijasuikaleita kera paahdetun bataatin ja kukkakaalin. Ei koreile ulkonäölllä mutta kyllä maistuu! :)
KESKIVIIKKO
Aamiainen: kananmunaa, tomaatti-mozzarella-salaatti, paistettuja sieniä, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: curry-marinoitua tofua, soijasuikaleita, paahdettua bataattia ja kukkakaalia, kermaviilikastiketta, vihreää salaattia
Päivällinen: valkosipulilla maustettua ruusukaalia ja vihreitä papuja, paistettuja sieniä ja soijapyöryköitä
Iltapala: juustoja ja kasviksia
Soijapyöryköitä ja paistettuja kasviksia
Suolainen piirakka on superhelppo, ruokaisa ja edullinen ruoka. Tässä piiraassa täytteenä tonnikalaa, sipulia ja pakastevihanneksia.
TORSTAI
Aamiainen: kananmunaa, tomaattia, Minihiilari-ruispala Koskenlaskijalla ja kurkulla, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: tonnikala-kasvis-piiras, vihreä salaatti
Päivällinen: leipäjuustoa, lämminsavulohta, höyrytettyä parsakaalia ja paistettuja sieniä
Iltapala: rahkaa ja vadelmamehukeittoa
Työlounas: valkosipulin kanssa paistettu pangasius- eli haimonnifile (pakasteesta), paistettuja sieniä ja höyrytettyjä kasviksia.
PERJANTAI
Aamiainen: kananmunaa, kasviksia, mozzarellajuustoa, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä.
Lounas: pangasius-file, valkosipulissa paistettuja sieniä ja ruusukaalia, vihreä salaatti punajuurella.
Välipala: puolikas Quest-patukka, pähkinöitä.
Illallinen: tonnikala"röra"salaatti, juustoja, viiniä, suklaata.
(Perjantai oli viikon herkkupäivä ja venytin budjettia hieman viinille ja juustotiskin kypsytetyille juustoille. Suklaa löytyi kaappien kätköistä :))
TONNIKALASALAATTIVINKKI:
Vaihtelua perustonnikalasalaattiin saa tekemällä "tonfisk-röran", eli voisiko suomeksi sanoa tonnikalatahnan? (Auttakaa suomenruotsalaiset, mikä 'röra' on suomeksi?) Tonnikala muuntuu asteen luksuksemmaksi kun siihen sekoittaa creme fraichea ja/tai kermaviiliä ja maustaa yksinkertaisimmillaan suolalla, pippurilla, viinietikalla tai sitruunalla ja ripauksella sokeria tai steviaa.
Hedelmälisällä teen omasta salaatistani vielä "karkkipäivä"-version, raikas omena tai mehukas päärynä korottavat salaatin makean herkun luokkaan. :)
(Perjantain salaatissa oli vielä harvinaisena luksuslisänä avokadoa, kun löysin lähikaupasta kilon pussin avokadoja eurolla!)
LAUANTAI
Aamiainen: munakokkelia, lohta, kasviksia, siemennäkkäriä.
Lounas: pizza
Iltapala: pieni kreikkalainen salaatti, aamiaiselta jäänyt soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä.
MUNAKOKKELIVINKKI:
Sekoita munan joukkoon pannulla maustettua tuorejuustoa tai creme fraichea = kermaisempi, kosteampi kokkeli. *slurps*
Eivät minun vhh-versioni muuten aina onnistu... :D Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä tutun vhh-pizzapohjan ilman reseptiin kuuluvaa juustoraastetta. Tulos: superkuiva kengänpohjalta maistuva kauhistus. XD Joo, kyllä juustoraasteella on todellakin tärkeä paikka taikinassa! :)
SUNNUNTAI
Aamiainen: munakokkelia, avokadoa, kasviksia, leipäjuustoa
Lounas: tonnikalafetasalaatti ohralla
Iltapala: siemennäkkäri lohella ja avokadolla, kasviksia, Koskenlaskija-juustoa, tuorejuustolla täytettyä selleriä
.
Seuraavan viikon työpaikkalounaita kaappien "aarteista":
Piiras kokeilullisella täytteellä jossa currymarinoitua tofua ja artisokan sydämiä. Ihan hyvää oli sekin ^_^
Kokeilin muuten jälleen uutta versiota vhh-piiraspohjasta: 1 dl jauhosekoitusta (soijajauhoa, kaurahiutaleita ja Fibrex-hiutaleita + ripaus leivinjauhetta) + 50 g rahkaa + 50 g voita + 2 rkl vettä. Toimi. Vähemmän rasvainen kun osan voista korvaa rahkalla.
Papupastaa ja soijapyöryköitä kukkakaali-sipuli-tomaattikastikkeessa.
Frittata varsinaisella impro-täytteellä: ohraryynejä, mustapapuja, sipulia, punajuurta, parsakaalia, mozzarellaa ja pinjansiemeniä. Kuulostaa melkein pelottavalta ^_^
Mutta hyvältähän tuokin maistui, vaikkei varmaan voittaisi kulinaristiliiton palkintoa :)
*
Mun Top3 arkiruoat:
Salaatit kylmillä ja lämpimillä täytteillä
Kalaa ja paistettuja tai höyrytettyjä kasviksia
Munakasrulla täytteillä
Vaihtelua saa kun näkee kasvisten kypsennyksen vaivan, esim. vihreästä perussalaatista saa deluxe-version uunipaahdetuilla kirsikkatomaateilla tai paistetuilla munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleilla. Aneemisista pakasteseitikuutioista saa inhimillisempiä kun niiden antaa sulaa ja repii sitten sulaneet kuutiot filepaloiksi ja paistaa suikaleina, kylkeen makeaa sipulia. Pakastevihanneksiin saa eloa juustokuorrutteilla ja pähkinärouheilla. Ja tomaattimurska muuntuu suussasulavaksi kastikkeeksi tuorejuustolla. Helppoa ja edullista :)
Monet teistä ovatkin jo kuulleet Mossasta, latvialaisen Mádaran kehittämästä uudesta luonnonkosmetiikan ihonhoitosarjasta.
Mádaran ja Mossan suhde on saman tyylinen kuin Lumenen ja sen sidekickin Natural Coden: kummatkin ovat samaa taloa mutta kohderyhmä, hintataso ja Mossan kohdalla myös jakelukanava on eri. Siinä missä isosisko-Mádaran brändiviestintä pohjautuu vehreyteen ja yrtteihin ja merkki profiloituu jakelukanaviensa kautta selektiiviseksi sarjaksi, viestitään Mossan puolella marjoilla ja antioksidanteilla, ja sitä myydään suuremmilla volyymeilla ekokauppojen lisäksi myös päivittäistavarapuolella. Näin Mossan hinta on myös saatu alhaisemmaksi: suuremmat raaka-ainehankinnat --> alempi hinta.
Suomeen Mossa rantautui tämän vuoden alussa ja on saanut todella hyvän vastaanoton. Sarja on Mádaran tapaan Ecocert-sertifioitu.
Mossan tuotevalikoima on pienempi kuin Mádaran, ainakin näin alkuun kun sarja on vasta lanseerattu. Sarjaan kuuluu yhteensä 11 tuotetta: kaksi putsaria, kaksi kasvovettä, kolme päivävoidetta, yövoide, BB-voide, silmänympärysvoide ja öljyseerumi.
Sain valita Mossan maahantuojalta kokeiltavaksi minua kiinnostavan setin, ja haaviin valikoituivat vaahtoava kasvoputsari (totta kai! :)), kasvovesi, päivävoide normaalille ja sekaiholle, täyteläisempi päivävoide kaikille ihotyypeille sekä silmänympärysvoide.
Youth Defence Cleansing Creme-Mousse
11,90€ / 200 ml
Päämarja: valkoherukka.
Valkoherukan AHA-happoja sisältävä puhdistusvaahto. Inci täällä.
Miellyttävästi vaahtoava, pehmeä ja paksu maitomainen geeli. Hedelmäinen tuoksu.
Tykkään, mutta kokelas ei ihan lyö laudalta Kivvin "maitogeeliä" jonka olen todennut kaikkein miellyttävimmäksi luonnonkosmetiikan geeliputsariksi (tosin uudistunutta Kivviä en ole vielä ehtinyt testaamaan, en tiedä onko koostumusta muutettu). Kivvin geelin muodostama vaahto ei ole yhtä runsasta kuin Mossan, mutta se huuhtoutuu iholta vaivattomammin.
Sanotaan, että Mossan geeli on toisiksi paras testaamistani :) Sen koostumus ei ole sitä perinteistä hyytelölirua johon luonnonkosmetiikassa niin usein törmää, ja siitä annan suuren peukun.
Youth Defence Soothing Vitamin Toner
11,90€ / 200 ml
Päämarja: lakka
Lakkauutetta sisältävä Soothing Vitamin Toner on tarkoitettu kuivalle ja herkälle iholle. Tässä meillä on taas sisällöltään mielipiteitä jakava kasvovesi, sillä se sisältää alkoholia toiseksi eniten veden jälkeen. (Seuraa potentiaalisesti tylsää yadda-yaddaa alkoholista, hypätkää toiseksi viimeiseen kappaleeseen jos ainesosalla ei ole teille väliä ;D)
Kuivattavaa alkoholia (kuten etanolia ja propyleenialkoholia) voi olla kosmetiikassa joko puhtaana tai osana jotain kasviuutosta, jolloin etanolin läsnäolo on piilossa koska uutteen sisältämää alkoholia ei tarvitse mainita incissä erikseen. Uutteen ollessa kyseessä on alkoholin määrä kuitenkin niin pieni että sen kuivattava vaikutus on merkityksetön.
Puhtaan alkoholin funktio kosmetiikassa on yleisimmin toimia liuottimena minkä lisäksi se vaikuttaa tuotteen koostumukseen ja säilyvyyteen. Ihon pinnalla etanoli vaikuttaa antibakteerisesti ja huokosia supistaen, ja vie ihon pinnalta rasvaa (tarpeeksi korkeana pitoisuutena). Jälkimmäinen on siis yhtä kuin kuivattava vaikutus, josta minkään ihotyypin on vaikea nähdä hyötyvän - edes rasvoittuvan. Toki reseptin kokonaisuus vaikuttaa, ja kasviuutteita, -öljyjä ja muita hoitavia aineita voi olla enemmän kuin alkoholia, jolloin hoitavat ainesosat kumoavat etanolin kuivattavaa vaikutusta. (Hatusta vedetty esimerkki; vesi 50%, etanoli 15%, kasviuutteet, öljyt + muut yhteensä 30%, säilöntäaineet ja hajusteet 5%). KUITENKAAN, en ole vielä toistaiseksi saanut kuulla hyviä (tai oikeastaan mitään) perusteluita sille, miksi etenkin kuivan ihon tuotteissa täytyisi käyttää etanolia. On selvää, että ilman etanolia tuote kuin tuote on vähemmän kuivattava.
Tämä nyt siis vain retorista pohdintaa, ja odotan kovasti että joskus tulevaisuudessa (ehkäpä syksyn Mádara-vierailulla? :)) saan kuulla joltain kemistiltä tyhjentävät perustelut etanolin roolista kuivan ihon tuotteissa. Onko se välttämätön vain säilyvyyden kannalta seoksissa, joissa syystä tai toisesta ei haluta käyttää muuta säilöntäainetta..?
Mossan lakkakasvovesi kuuluu niihin alkoholipitoisiin kasvovesiin, joka etanolistaan huolimatta ei tunnu iholla kuivattavalta. Ainakaan minun ihollani. Alkoholin kyllä tuntee sellaisena vähän "säpäkkänä" tuntemuksena kasvoilla, mutta iholle jää kasvoveden jäljiltä hoidettu ja "tuotetuntuinen" pinta, eli kaikki ei haihdu saman tien eikä ihoa todellakaan kiristä.
Mossan lakkakasvovedessä on vettä, etanolia, glyserolia, lakkauutetta, mustikkauutetta, ruusuvettä, betaiinia, natrium-PCA:ta ja tuoksuainetta. Ainesosat alkoholin ja tuoksuaineen välillä ovat hoidollisesti mitä parhaimpia.
Youth Defence Moisturising Antioxidant Day Cream
14,90€ / 50 ml
Päämarja: mustikka.
Ohut, notkeasti levittyvä ja miellyttävän tuntuinen kevyt voide. Juuri sellainen mun ihotyypin voide.
Myös tässä on alkoholia incissä toisena, inci kokonaisuudessaan täällä.
Kevyt tuoksu on miellyttävä mutta vaikeasti määriteltävä, ei ainakaan puhtaan marjainen. Kun voidetta hieroo ihoon hetken tuoksu ikäänkuin lämpenee ja muuttuu, siitä tulee ehkä jopa vähän itämainen. En tiedä miten paljon teille käyttäjinä on väliä sillä miltä juuri kasvovoide tuoksuu, mutta itse kun olen tällainen tuoksutyyppi niin tykkään ainakin yrittää kuvailla tuotteiden tuoksuja :)
Kaiken kaikkiaan oikein mukavan ja raikkaan tuntuinen voide, käyttäisin mielelläni. Lisäpisteitä tulisi raikkaammasta ja jotenkin selkeämmästä tuoksusta joka kuvastaisi paremmin voiteen mustikkaisuutta :)
Vitamin Cocktail Ultra Moisture Intense Energising Day Cream
18,50 € / 50 ml
Päämarjat: tyrni ja vadelma.
Suosikkini kahdesta testivoiteesta: ihanan silkkisen ja pehmeän tuntuinen ja pehmentää ihon pinnan todella tehokkaasti. Alkoholiton.
Vaikka en lähtökohtaisesti koe ongelmaa alkoholia sisältävien voiteiden kanssa, niin jos minulla on kaksi yhtä hyvää voidetta joista toinen on alkoholiton, niin kyllä minä sen 'holittoman valitsen. :) Ylempänä mainitusta syystä: en koe että alkoholista on iholleni mitään hyötyä (jos ei haittaakaan), ja alkoholittoman voiteen voi olettaa sisältävän alkoholin tilalla joitain sellaisia ainesosia, kuten antioksidantteja, joista taas hipiälleni on hyötyä ;)
Voiteessa on kevyt persikkainen sävy ja mukava sitrushedelmäinen tuoksu, itse asiassa hyvin samankaltainen kuin Weledan Tyrni-linjan tuotteissa, mutta paljon miedompi. Olen pannut merkille että tyrnimarjaa sisältäviin tuotteisiin laitetaan järjestään tällainen appelsiininen tuoksu. Tyrniöljy itsessäänhän ei tuoksu kovin mehukkaalle tai makealle, joten sitä sisältäviin, tai etenkin sillä markkinoituihin tuotteisiin lisätään marjan keltaista ja pirteää väriä vastaava tuoksu.
Mossan Mustikka- ja Tyrni-Vadelma -voiteiden välillä voi havainnoida erityisen selkeästi alkoholin vaikutuksen ihofiilikseen. Kumpikin voiteista on koostumukseltaan yhtä ohuita, liukkaasti levittyviä ja nopeasti imeytyviä emulsioita, mutta alkoholiton Tyrni-Vadelma jättää ihoon pehmeämmän pinnan.
Tätä tekee mieli käyttää! Miellyttävimpiä voidetuttavuuksia tänä vuonna :)
Youth Defence Restoring Eye Cream
14,90 € / 15 ml
Päämarja: karhunvatukka.
Aloitan positiivisesta, eli voide tuntuu oikein mukavalta ja sopii niille jotka pitävät ohuemmasta fluid-koostumuksesta silmänympärysvoiteissa.
Sitten kritiikki: no alkoholi tässäkin. Jälleen toiseksi ylimpänä incissä, ja tällä kertaa pitoisuus (jotka muuten ovat reseptisalaisuuksia eikä tämänkään voiteen alkoholipitoisuutta kerrottu minulle kun kysyin sitä, minkä kyllä ymmärrän) on sen verran korkea, että aistin silmissäni alkoholihuurut jo ennenkuin olin katsonut inciä ja todennut alkoholi-tilanteen. Nykyäänhän teen aina niin, että tutustun inciin vasta kokeiltuani testituotteita iholla, niin ainesosaluettelon antamat ennakko-odotukset ja mielikuvat eivät vaikuta kokemukseen.
Tunne silmissä oli ensimmäisellä käyttöviikolla verrattavissa tunteeseen, jonka jotkut luonnonkosmetiikan ripsivärit, etenkin Dr. Hauschkan, aiheuttavat: tuotteen sisältämä alkoholi ikäänkuin kirvelee silmissä haihtuessaan. 'Kirvely' on liian vahva ilmaisu mutta ymmärrätte mitä tarkoitan, jos vaikka desinfiointiainetta hieroo silmän lähellä tuntee samankaltaisen mutta voimakkaamman tunteen. Se menee nopeasti ohi mutta, no, mieluummin tietysti käyttäisin herkällä silmänympärysiholla alkoholitonta tuotetta.
Käytön myötä silmät tottuivat alkoholiin eikä huuruefekti enää niin tuntunut parin viikon jälkeen. Voiteessa on vähän saman henkinen vaikeasti määriteltävä tuoksu kuin Mustikka-päivävoiteessa, mutta kuitenkin pehmeä ja miellyttävä.
Alkoholin korostaminen tuotearviossa saattaa jonkun mielestä olla epäolennaista jos se kuitenkaan ei aiheuta minulle varsinaisia ärsytysoireita tai mitään oikeasti huolestuttavaa, mutta koska etanoli kiistatta tunnetaan yhtenä kosmetiikan "irritanttina" eli ihoärsyttäjänä, ja toiset sitä mielellään välttelevät, katson perustelluksi kertoa tuotteiden alkoholipitoisuudesta.
Itse kuitenkin käytän ihan mielelläni Mossan Karhunvatukka-silmänympärysvoidetta, etenkin huuruefektin häivyttyä. Se on ohuin ja nopeimmin imeytyvä silmänympärysvoide mitä olen aikoihin kokeillut, edustaa juuri sitä koostumusta joka oli minulle nuorempana kaikkein mieluisin. Nykyään suosin ikääntyneillä silmänympäryksilläni hieman täyteläisempiä koostumuksia, ja tulevassa Estelle & Thild -arviossa on tulossa yksi aivan ihana edustaja tästä voidetyypistä. :)
*
Mites te muut jotka olette ehtineet jo Mossaan tutustumaan? Mitkä fiilikset?
Alkoholijutuista huolimatta annan itse Mossalle kokonaisuudessaan suuren peukun, sillä kaikki testituotteet tuntuivat miellyttäviltä ja sellaisilta joita voisin käyttää.
Marjatietoruudut Mossan sivulta.
Lisää herkullisia kesätuoksuja :)
Korres lanseeraa joka kesä uuden vartalovoide/suihkugeeoli-duon, ja tämän kesän ihanuuksissa tuoksuu vastustamaton cocktail lempeää kirsikkaa ja pehmeää mantelia. (Ei hitsi mä kuulostan ihan mainostoimiston copywriterilta ^_^)
Yleensä pidän tämän tyyppisiä mainospätkäpostauksia sen verran tylsinä että en sellaisia viitsi postailla pelkän uutuusarvon takia (en sitten koskaan lähtenyt tälle tielle), mutta Korresin vartalotuotteet ovat sen verran korkealla suosikkilistoillani että niistä jaksan intoilla tässäkin muodossa :D
Sain uutuudet testiin Suomen Korresilta.
Minuun kolahtaa Korresissa lähes kaikki, eikä sekään haittaa etteivät tuotteet ole täyttä luonnonkosmetiikkaa. Muotoilu, tuoksumaailma, koostumukset... Kreikka-assosiaatio. Imago, markkinointityyli. Allt går hem hos mig. :)
Erityismaininnan saavat Korresin vartalovoiteet, jotka Sannin Kropparasvaskaalalla keikkuvat kunnianarvoisella sijalla numero yksi. Aiemmin ykköspaikkaa piti Estelle & Thidin nahanpehmentäjä vailla vertaa eli sarjan vanha body lotion, mutta sen nähtyä loppunsa on Korres hallinnut tällä alueella.
Mikä tekee Korresin body milkeistä niin hyviä?
Allekirjoittanut on tunnetusti antaumuksellinen koostumushifistelijä, ja vaikka kosmeettiselta miellyttävyydeltään keskiverrompikin koostumus selviää työstään eli kosteuttaa ihon pinnan, on fiilistelijälle juuri sensorinen kokemus merkittävässä roolissa. Korresin vartalovoiteiden kehittäjä ansaitsisi Sannin myöntämän Karkkipäivä Approves And Applauds -palkinnon fantastisesta työstä, näissä on mielestäni onnistuttu niin että en keksi mitään parannettavaa.
Korresin vartalovoiteissa on...
Almond Cherry Body Milk ei tee poikkeusta vaan saa tämän kosmetiikkafriikin hyrisemään tyytyväisenä kun rasva kulkee purkista iholle.
Korresilla on myös paksumpia Body Buttereita joiden koostumusta pidän myös erittäin miellyttävänä, mutta omalle iholleni notkeampi Body Milk sopii paremmin.
Kuten incistä näkyy, Body Milk on sekoitus kasvipohjaisia ja synteettisiä ainesosia. Arvaan, että nuo synteettiset (kuten hydrogenated polydecene ja sanahirviö ammonium acryloyldimethyltaurate/VP Copolymer) ovat vastuussa ylellisen tuntuisesta levittyvyydestä ja silkkisestä ihofiiliksestä. Synteettiset ainesosat ovat usein parempia luomaan "ylellistä" ihotuntumaa kuin täysin luonnonmukaiset, sillä niillä voiteisiin saadaan lisättyä hoitavuuden kannalta epäolennaisia mutta elämyspuolen kannalta toivottuja ominaisuuksia kuten liukasta levittyvyyttä, nopeaa imeytyvyyttä ja ei-tahmaista tuntua.
Suihkugeeli on niinikään tuttua Korres-laatua, pehmeävaahtoinen ja hellästi pesevä. Monet Korresin suihkugeeleistä sopivat hoitavuutensa puolesta myös shampoiksi, sain tähän muinoin vinkin lukijalta ja totesin toimivaksi. (Kuvassa Citrus-suihkugeeli joka toimitti myös shampoon virkaa syksyn 2014 Kreikan turneella.)
Body Milkillä on hintaa 16,50 / 200 ml (Kreikan lomalla tietysti hieman vähemmän ;)) ja suihkugeelillä 13,50 / 250 ml. Korresia myyvät ainakin Sokokset, Stockmann ja verkkokauppa korres.fi.
Kertokaas Korres-fanit omat suosikkituoksunne Korresin vartalotuotteista :) Mää tykkään niin fiilistellä kosmetiikan tuoksumaailmaa ^_^ <3
Täältä se vihdoin tulee :)
Sain keväällä testattavaksi Everyday Minerals Suomelta aika läjän amerikkalaisen Everyday Mineralsin meikkejä ja siveltimiä. (Jostain syystä olen muuten jo vuosien takaa vakiintunut lyhentämään merkin EDM:ksi, en EM:ksi mikä olisi loogisempaa, puhun siis jatkossakin EDM:stä ^_^)
Kerronpa alkuun vähän minun ja EDM:n historiasta. Kivutessani mineraalibuumin kärryille vuonna 2006 oli Everyday Minerals Lily Lolon ohella yksi niistä merkeistä joista netin kauneuspalstoilla puhuttiin eniten. Muita suosittuja merkkejä tuohon aikaan olivat Pure Luxe Minerals, Mad Minerals, Alima ja Meow Cosmetics, muut paitsi Pure Luxe ovat vielä mukana bisneksessä. Monet kilpailussa selvinneet merkit ovat kasvattaneet markkinoitaan, kehittyneet ja laajentuneet, näihin kuuluvat mm. Everyday Minerals ja Alima.
Kuka muistaa LaurEssin ja Morgana Mineralsin... Fyrinnaen.. oi mitä nostalgiaa, tässä lipsahtaa helposti menneiden fiilistelyyn ^_^ Tuolloin mineraalit olivat jotain ihan uutta, erilaista ja superjännää. Ai että kun mun ensimmäinen mineraalisampletilaus saapui... sitä kutinaa näpeissä..! :) Kabukitekniikan varovaista opettelua, luomivärien foilausta... Ihania aikoja <3
Minä valitsin Lily Lolo -vankkurit. Ja kun persoonaltani olen sellainen (kaiken muun kuin silmämeikkien kohdalla ;)), että oikein hyvän tuotteen löytyessä menetän suuremman mielenkiinnon testailla muita merkkejä, jäi EDM monen muun ohella kokeilematta. No, näin oli ainakin ennen blogiaikoja.
Vuoden 2006 jälkeen EDM on muuttunut paljon, olen välillä seurannut mitä merkin sivuilla tapahtuu vaikka en koskaan meikkejä testaillutkaan. EDM:n meikkipohjien ainesosatkin ovat vaihdelleet vuosien saatossa, tosin korjatkaa paremmin tietävät ihmeessä jos sekoitan nyt johonkin toiseen merkkiin. Mielestäni EDM:n pohjissa oli välillä synteettisiäkin, tai ainakin ei-mineraalipohjaisia ainesosia, kuten lauroyl lysineä. Nyt pohjat ovat Jojobaa lukuunottamatta 100-prosenttisesti mineraaleista koostuvia, Jojobassa on lisänä kosteuttavia ja kermaista fiilistä tuovia jojobaestereitä.
Sain testiin Jojoba- ja Semi Matte -pohjat. Näiden lisäksi EDM:n valikoimassa on vielä kolmas meikkipohjalaatu, Matte.
Matte-pohjaa en siis saanut kokeiltavaksi, joten sen koostumuksesta ja peittävyydestä en osaa sanoa.
Jojoba ja Semi Matte tuntuvat ihollani peittävyydeltään, ja itse asiassa koostumukseltaankin, ihan samanlaisilta. Jojoba ei estereistään huolimatta tunnu mitenkään "kermaiselta". Kummatkin ovat miellyttävästi levittyviä ja iholla kauniin näköisiä läpikuultavalla peitolla.
Ainoa ero on hohtavuudessa, Semi Matte on mielestäni selvästi hohtavampi kuin Jojoba, vastoin EDM:n virallista määritelmää.
Sain kokeiltavaksi sävyt Light 2N, Golden Light 2W ja Golden Beige 3W. Numero kertoo sävysyvyyden, jonka asteikko on EDM:llä 0-7, ja kirjain ihon pohjasävyn. N = neutraali, W = lämmin, C = kylmä.
Olin itse valinnut 2N:n ja 2W:n kuvien perusteella, ja 3W oli laitettu extrana mukaan. 2N osoittautui aivan liian vaaleaksi, kuten kuvastakin voi nähdä kun sen rinnalla on viime talvet käyttämäni Flow Kosmetiikan Peach. Hätkähdin kun swatchasin sävyt, koska 2W ja 3W näyttävät myös Peachia paljon vaaleammilta, ja ennen kaikkea Peach, joka sekin virallisesti määritellään lämpimäksi, näyttää niiden rinnalla ihan punaiselta. Kuitenkin kaikki mukautuvat ihooni luontevasti. Taas hyvä esimerkki siitä, miten mukautuvia mineraalimeikkipohjat ovat.
Kuvailun perusteella olin kuvitellut 2N:n olevan lähellä Peachia, mutta ei ihan... ^_^
Semi Matte Golden Light 2W, ennen ja jälkeen. Sisällä salamavalon kanssa otetussa kuvassa pohjan hohto tulee paremmin esiin kuin ikkunan äärellä luonnon valossa otetuissa, kuten alla.
Pyörittelen mineraalipohjaa iholle aina 2-3 kerrosta. EDM:n pohjat eivät mielestäni kerrostu juurikaan, eikä peittävyys lisäänny merkittävästi lisäkerroksilla.
Semi Matte on kaunis pohja kuultavasta ja luonnollisesta jäljestä pitävälle, jolla ei ole paljon peitettävää.
Semi Matte 2W luonnonvalossa. Iholla on tässä meikissä myös Jojoba Color Corrector sävyssä Brighten, jota kommentoin lisää alempana.
Otetaan tähän väliin vähän siveltimiä.
Sain kokeiltavaksi kolme kasvosivellintä: tuplakuitusiveltimen (Blender), pitkävartisen kabukin ja "flat top" -kabukin. Kahden jälkimmäisen ero on koossa (flat top on vähän pienempi) ja leikkauksessa, flätti on leikattu tasaiseksi kun taas normaali kabuki leikataan pyöreäksi. Itsestäänselviä asioita monelle mutta ei ehkä ihan jokaiselle, joten suottehan yliselittämisen ^_^
Kaikki EDM:n siveltimet ovat vegaanisia.
Blender face brush on oikein mukava peruskasvosivellin puuterille, poskipunalle ja aurinkopuuterille kun haluaa kevyttä jälkeä. Omistan entuudestaan MACin vastaavan siveltimen joka on säännöllisessä käytössä aurinkopuutereiden kanssa ja kun laitan voimakaspigmenttisiä poskipunia. EDM:n sivellin tuntuu ehkä vähän jäykemmältä MACiin verrattuna mutta on oikein mainio, materiaali tuntuu laadukkaalta ja ihofiilis on mukava.
Pitkävartinen kabukisivellin ja flätti eivät toistaiseksi ole laadukkaasta tunnustaan huolimatta jääneet minulla säännölliseen käyttöön. Kabuki näyttää tiheältä mutta on käytännössä yllättävän löysä, vähän liian löysä makuuni. Harjakset nuljuvat iholla sen sijaan että kulkisivat tasaisesti ja "jämptisti" pakaten mineraalipohjan ihoon peittävästi. Mitä löysempi sivellin, sitä vähemmän peittävä tulos. Voi olla, että tulos paranee käytön myötä kun siveltimeen "tallettuu" puuteria, kabukithan ovat aina parhaimmillaan käytettyinä ja suoraan sanottuna puolilikaisina.
Se, tykkääkö käyttää pyöreäksi vai tasaiseksi leikattua kabukia, on makuasia. Itse kokeilin nyt "flättiä" ensimmäistä kertaa, enkä kovin ihastunut. Mutta tosiaan, kyse ei ole siitä että sivellin on huono vaan itse vain pidän pyöreän tunnusta enemmän iholla. Olen käyttänyt EDM:n Flat top brushia merkin primereiden ja color correctoreiden levitykseen, ja siihen se sopii hyvin koska primer täytyy luonnollisestikin levittää jollain muulla kuin samalla siveltimellä jota käytetään värilliseen pohjaan.
COLOR CORRECTORS eli korjausvärit
Everyday Mineralsilla on valikoimassaan neljä erilaista ihon värivirheitä korjaavaa Jojoba Color Correctoria. Korjausväri laitetaan iholle aina alimmaiseksi jotta se pääsee taittamaan korjattavan kohdan väriä mahdollisimman tehokkaasti.
Vihreää Mint-sävyä käytetään punakkuuden korjaamiseen ja esimerkiksi punoittavien finniarpien ja couperosan häivytykseen.
Liilaa Brighten-sävyä käytetään samealle, harmahtavalle iholle ja kirkastamaan silmänalustummuutta.
Keltaista Sunlight-sävyä käytetään taittamaan pois sinisen sävyjä kuten pintaverisuonia ja tummia silmänalusia.
Beige Cover-sävy sisältää eniten pigmenttiä ja toimii vahvan peiteaineen tavoin. Käytetään esimerkiksi todella tummien silmänalusten ja muiden voimakkaiden sävyerojen tasoitukseen. Peittävämpi kuin EDM:n varsinaiset peiteaineet.
Sain Color Correctoreista testiin Cover- Brighten ja Sunlight -sävyt.
Ennen ja jälkeen Cover Correctorin
Cover-sävyä olen käyttänyt silmänalusilla ja vaikka peitto ei vahvuudessaan ole verrattavissa voidemaisiin tai vahamaisiin voimakasta peittävyyttä lupaaviin synteettisiin serkkuihin, on jälki silti oikein kiitettävä ja Cover Corrector on ollut minulla testikuukaudet ahkerassa käytössä. Käytän tätä yhtä mielelläni kuin vahamaisia/voidemaisia peiteainesuosikkejani Estee Lauderia ja Idunia.
Lily Lolon mineraalipeitejauheeseen verrattuna EDM:n Cover Correctorin koostumus on pehmeämpi ja jotenkin miellyttävämmin levittyvä (vaikkei Lolossakaan mitään vikaa ollut). Se johtunee color correctorien sisältämistä jojobaestereistä --> siitä nimi Jojoba Color Corrector.
Brighten-sävy kirkastaa ihon lupauksensa mukaisesti, ja tuo jopa selvästi peittoa, mitä se myöskin lupaa.
Tässä kasvoilla pelkkä Brighten Corrector. Tekee kasvoista selvästi kirkkaammat ja ihosta tasaisemman sävyisen.
Keltaiselle Sunlight-sävylle en ihoni puolesta ole paras mahdollinen testihenkilö, joten siitä en sano sen kummempia. Sinertäviä pintaverisuonia minulla on jonkin verran silmien alla mutta koko alue on niin tumma ettei Sunlightin teho riitä mitenkään sen neutralointiin vaan parhaan tuloksen tuo ilman muuta kunnon peiteaine.
Poskipunista sain testiin lämpimän oranssipersikkaisen All Smiles - ja viileämmän korallipinkin Peony Petal -sävyn. Kummatkin ovat vahvapigmenttisiä ja satiinisia, jättävät semimattaisen, himmeästi hohtavan pinnan.
Joudun nyt tunnustamaan, että kuvamateriaalia EDM-testailuista on niin paljon että en jaksanut enää editoida lisää kuvia että saan tämän jutun joskus ulos, ja Peony Petal -kuva kuuluu niihin jotka jäivät postauksen ulkopuolelle. (Huomasin sen just nyt.) Peony Petalia siis luvassa joskus myöhemmin.
Kasvoilla Semi Matte 2W -pohja ja All Smiles -poskipuna.
Luomilla She's Delightful -luomiväri.
Tajusin tässä samalla, että eihän postauksessa ole yhtään kuvaa Jojoba-pohjastakaan mun kasvoilla... :p Vaikka tulos ei kylläkään kuvissa juuri eroa Semi Mattesta. No, lisään Jojoba 3W-kuvan tänne myöhemmin tai teen oman postauksen ^_^
3W-sävy on ollut minulla käytössä toukokuusta lähtien kasvojen saatua toukokuun auringossa vähän väriä. :)
Luomivärit.
Niitä sain testiin kolme kappaletta Everyday Minerals Suomen henkilökunnan valitsemana, toivoin persikkaisia sävyjä.
Testi-trio muutamalla sanalla: koostumukseltaan hyvin mattaisia ja kuivia, jälki läpikuultavaa ja hillittyä. Punertavaa She's Imaginative -sävyä lukuunottamatta sävyt ovat nudeja, iholla käytännössä lähes huomaamattomia.
En voi sanoa että näiden kolmen laatu olisi minulle mitenkään erityisesti mieleen. EDM:n luomivärivalikoima näyttää kokonaisuudessaan todella neutraalilta ja arkiselta, kaikki sävyt kulkevat nuden ihonsävyn, rusehtavan ja harmaan maailmassa.
Koko luomella She's Imaginative.
.
Loppuun muutama sana EDM:n primereista. Sarjaan kuuluu myös jauhemaisia primereita joiden sävymaailma ja idea noudattaa Color Correctoreita, myös näillä voi siis neutraloida ihon sävyvirheitä.
Sävyjä on yhteensä kuusi. Minulle lähetettiin kokeiltavaksi yleissävy White joka sopii kaikille ja Yellow joka sopii punoittavalle iholle.
Primerin inci:
Mica, Silica, Bambusa Arundinacea (Bamboo) Stem Extract, Maris Sal (Dead Sea Salt) Sodium Chloride, Sambucus Nigra (Elderberry) Fruit Extract. May contain ±: Iron Oxides (CI 77491, CI 77492, CI 77499), Ultramarines (CI 77007), Manganese Violet (CI 77742)
Primer ei siis ole 100-prosenttisesti mineraalia ja sisältää esimerkiksi bambu-uutetta (lupaa hillitä kiiltoa ja tasapainottaa ihoa) ja merisuolaa (lupaa vain ympäripyöreää hoitavuutta). Mun tieto-taidoilla tulkitsisin, että EDM:n primerissa silica on lähinnä se ainesosa, joka tuo primeriin meikin kestoa lisäävää ominaisuutta. Silica imee iholta tehokkaasti talia ja kosteutta, ja auttanee näin meikin pysymistä ainakin rasvoittuvammilla ihotyypeillä.
Oma ihoni ei rasvoitu eikä minulla ole juuri koskaan ongelmia meikin pysymisen kanssa, joten primereiden tehosta en valitettavasti osaa sanoa mitään. Minun ihollani niillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta meikin tasaisuuteen, peittävyyteen tai muuhunkaan.
EDM:n primerit ovat "fancyn" kuuloinen cocktail ja mahdollisesti jopa hoitavatkin ihoa jotenkin, mutta saman kiiltoa imevän ja täten meikin kestoa lisäävän efektin saa todennäköisesti myös pelkällä silica-puuterilla, jota myös käytetään paljon viimeistelevänä puuterina :)
Tässä meikissä kasvoilla:
Yellow Primer
Cover Jojoba -peiteaine
Golden Light 2W -meikkipohja
She's Imaginative-luomiväri
Lily Lolo Sculpt & Glow Contour Duo
*
Tällaisia fiiliksiä Everyday Mineralsista :)
Loppuun vielä mietteet tiivistettynä:
.
Everyday Mineralsia myy Suomessa nettikauppa everydaymineralssuomi.fi sekä lukuisat kivijalkajälleenmyyjät ympäri maan.
Hintatietoja:
Mineraalipohja 19,90€ / 4,8 g
Poskipuna 15,90€ / 4,8 g
Primer 22,90€ / 4,8 g
Color Corrector 13,90 € / 1,7 g
Long handled kabuki 19,90 €
Flat Top Brush 19,90 €
Blender Face Brush 20,90 €
Muut kuvat kuin itse ottamani: Everydayminerals.com
Jokaisella on maailmassa lempipaikkoja, joissa mielen ja sydämen valtaa extralämpö ja rauha. Paikkoja, joihin olemme muodostaneet erityisen kiintymyksen. Pääsi näihin paikkoihin kerran 10 vuodessa tai joka ilta, aina ne kietovat vieraansa samaan maagiseen hyvän mielen vilttiin.
Tällaisia paikkoja minulle ovat Lykavittos-kukkula Ateenassa, pieni Agios Konstantinoksen kirkko Paroksella (vailla mitään uskonnollista kontekstia), mieheni perheen mökki Pirkanmaalla, Valkeisen lampi Kuopiossa ja Maarianhaminan Länsisatama.
Voisin istua Västerhamnissa ÅSS Marinan vierassataman laiturilla joka ilta. Täällä mieli tyhjenee, ja samalla täyttyy. Rauhasta ja harmoniasta. Talvellakin täällä on ihana käydä. En kyllästy näkyyn auringonlaskun kultaamista Pommern-laivan mastoista koskaan.
Västerhamn maanantai-iltana 13.6.2016.
Veden läheisyydessä on jotain erityistä... Ja laivoissa. Veneissä. Rakastan katsella purjeveneitä, moottoriveneitä, soutuveneitä... Matkustajalaivoja, ihan vaikka sitä möhkälemäistä Ruotsin lauttaa. Ne edustavat jollain tapaa vapautta, lähdön mahdollisuutta. Eri lailla kuin autot, juna tai lentokone. Ehkä se on se veden elementti. Vedessä on jotain jota en osaa pukea sanoiksi... Aava, horisontti, loppumattomuus? Ja samalla rauhoittava kantavuus.
Suolavesisuihke ilman suolaa, sellainen on Kevin Murphyn Hair Resort Beach Look Texture Spray.
Tuotteen muita ominaisuuksia:
Mun uusi lemppari. <3
Innostuin suolavesisuihkeesta toden teolla viime kesän muotoilutuotehaasteen kautta, ja suola-spray jäikin sen jälkeen vakituiseen käyttöön. Yhdistän sen usein vakkarituotteeseeni kuivashampooseen: tämä kombo on huolettoman "en-osaa-enkä-jaksa-muotoilla-tukkaani-mutta-haluan-helppoa-ja-nopeaa-tuuheutta-kiitos" -tyypin täydellinen ratkaisu. Kaikki meistä eivät tosiaan jaksa (tai halua) föönailla tai tupeerata tukkaansa, mutta meillekin on vaihtoehto.
Kuivashampoo kohottaa tyven, mattaistaa hiusta ja tekee siitä kuohkeamman. Ei tosiaankaan hyvän tuntuisen, mutta kuohkean: kuivashampoolla (tai hiuspuuterilla) saa tyveen parhaimmillaan lähes yhtä hyvän nosteen kuin tupeerauksella.
Suolavesisuihke jatkaa tekstuurin rakentamista: se saa hiukset hyvällä tavalla karheiksi ja tahmeiksi (tai huonolla tavalla, tuotteesta riipppuen) niin että luonnostaan liukkaat, lättänät hiukset saavat väleihinsä ilmaa ja niiden kova halu maata toisiaan vasten hajotetaan päättäväisesti mutta hellävaraisesti. Tuloksena selvästi paksumpi tukka, kun hiukset vetää ponnarille on ympärysmitta käsinhavaittavasti muhkeampi.
Viime syksynä opin, että suolavesisuihkeissa käytetään erilaisia vaikuttavia aineita, siis muitakin kuin itsestäänselvää suolaa. Jotkut tuotteet ovat täysin suolattomia, mutta tuovat saman efektin. Hair Resort Spray on tällainen. Se jättää hiuksiin hyvin saman kaltaisen luonnollisen fiiliksen kuin viime kesältä käyttööni jäänyt ihana Uniquen Sea Salt Spray, mutta on vähän tehokkaampi ja muotoilevampi. Ja kookoksen tuoksu... ah! Kun hiukset harjaa, tuntuu hiuksissa sileän pinnoitettu tuntuma, tämä eroaa Uniquen jättämästä tuotetunnusta. Kalvo ei ole tahmea, karhea tai epämiellyttävä, pikemminkin sileä mutta samalla rakennetta tuovan tuntuinen.
Inci: aqua, SD alcohol 40-B, VP/VA Copolymer, propylene glycol, PEG-12, phenoxyethanol, caprylyl glycol, ethylhexylglycerin, hexylene glycol, polysorbate-20, panthenol, parfum, orange oil, tangerine oil, sodium laneth-40 maleate/styrene sulfonate, copolymer, hydrolyzed wheat protein / PVP crosspolymer, wheat amino acids, hydrolyzed silk, aloe barbadensis leaf juice, limonene, coumarin.
Ennen kaikkea koen Kevin Murphyn tarjokkaan vahvuutena miellyttävän hiustuntuman lisäksi sen, että nokka ei tukkeudu, pumppu toimii luotettavasti ja suihke tulee ulos tasaisesti. Unique ei tukkeudu, mutta sen pumppu juuttuu vähän väliä. Muissa tähän saakka kokeilemissani suolavesisuihkeissa on kaikissa ollut jotain mihin en ole ollut tyytyväinen: tulos on ollut liian jäykkä ja hiuksia kovettava tai liian tahmea.
Nyt taisi vihdoin löytyä ihan täydellisin tekstuurispray minulle <3
Sain sprayn joskus aikaa sitten PR-toimiston pressipäiviltä ja otin käyttöön vihdoin viime kuussa. Hintaa suihkeella on jälleenmyyjästä riippuen noin 27 euroa (pullon koko 150 ml).
Googlen kuvamatskusta päättelen, että sprayn pakkausta on muutettu sen jälkeen kun sain tuotteen, uusimmat kuvat eri nettikaupppojen sivuilla ovat lieriön muotoisesta Hair Resort Spraysta.
Pahoittelut kohtuullisen ankeista kuvista, tuotteen efektiä on vaikea vangita kuviin.
Normaalitilassa hiukseni ovat aina lättänät ja makaavat ohuena laattana päätä pitkin, poikkeuksena tunnit juuri hiustenpesun jälkeen jolloin luonnonkiharuuteni jaksaa hetken pysytellä näkyvissä. Viimeistään kun harjaan hiukset, kiharat katoavat ja jäljelle jää laimea lattatukka. Hiuslaatuni on hento, kuiva ja lasimainen, siihen on työn takana saada kiharaa ja muotoa edes lämpömuotoilulaitteella. Kuivashampoo ja suolavesisuihke muuttavat hiukset välittömästi kuin eri materiaaliksi, ne tuntuvat jämäköiltä ja kuohkeilta ja pysyvät tyvi-ilmavina ponnarillekin laitettuna.
Kylläpä hiukset muuten näyttävätkin kuvissa hopeisilta, lähes harmailta... En tiedä huijaako kuva vai kertooko se pikemminkin totuuden, itse en näe hiuksiani peilistä ihan noin harmaina :D Tai sitten ne tosiaan on sitä, ja siitä on kiittäminen (syyttäminen?) Fudgen shampoota. :p
Millä te tykkäätte palkita itseänne, rentoutua? Jos on ollut rankka viikko, millä te nollaatte kuorman?
Mä nollaan perinteisellä makuaistin kautta tapahtuvalla hemmottelulla. Viiniä, juustoa, suklaata.
Ja näemmä myös bloggaamalla.
Perjantai. Istuin tähän ja ajatuksena oli vain hörpätä viiniä ja katsoa ikkunasta talojen kattoja ja niiden reunoilla makaavia pilviä, ja auringon valon muutosta illan taittuessa. Vielä yhdeltätoista on valoisaa. Maisema on minulle rakas; peltikattoja, puutalojen seiniä vihreän ja roosabeigen sävyssä, viisi savupiippua. Puiden latvoja. Kun aurinko laskee tiettyyn kohtaan, vastapäisen talon ikkunat heijastavat valoa niin että ne näyttävät kultaisilta peileiltä.
Olin laittanut koneen pois, mutta otinkin sen esiin.
Tekee mieli kirjoittaa monestakin asiasta. Kai tämä on sitä toisenlaista "kirjeystävyyttä" mistä joskus kirjoitin, blogista on muodostunut minulle kuin julkinen kirjeystävä. Nuorempana kirjoitin valtavasti kirjeitä; jaoin ajatuksia, tunteita ja hetkiä lukemattomilla käsinkirjoitetuilla sivuilla Sloveniaan, Meksikoon, Japaniin ja Skotlantiin. Nyt kirjepaperin sijaan edessäni on tietokoneen ruutu ja näppäimistö. Yleisö on eri, enkä tunne teistä juuri ketään, mutta kirjoittamisen halu on tallella. Välillä haluaa jakaa muutakin kuin ajatuksia shampoon ainesosista.
Viikko on ollut täynnä itsetutkiskeluun ohjaavia asioita ja kokemuksia. On joutunut vähän tsemppaamaan, niin sanoakseni. Mikä tekee varmasti hyvääkin pääkopalle.
Arkielämäni on aika helppoa, niin voi kai sanoa. Vailla suurempia haasteita, tai no, jos nyt saisi sitä ikuista sähköpostijonoa purettua. Normaaliarkeni pysyttelee hyvin pitkälle mukavuusalueella, mitä innostavimmalla sellaisella. Nukkumaan ei meinaa päästä ennen puolta yötä mutta ei se mitään (tai kyllä se mitään, jos avopuolisolta kysyy), olen vain hyvin onnellinen siitä miten hyvää elämää saan juuri nyt elää. Aamukahvikin saa minut hymyilemään kuin idiootin. Olen siitä valtavan kiitollinen ja siksi myös pelkään, että tämä tila viedään minulta pian pois, jonkin täytyy sabotoida se kauneus ja ilo joita koen, sillä varmastikaan en ole sitä pohjimmiltaan ansainnut. Tiedätte tämän perisuomalaisen asenteen. Monessa meissä asuu tiukassa peikko nimeltä "Emmää tätä ansaitse, määhän oon vaan..."
Olen viime viikot ollut voimakkaasti mukavuus- ja varmuusalueeni ulkopuolella. Ihan omasta valinnastani, mutta kuitenkin. Stressitilanteet tuovat esiin heikon puoleni, joka ei ole niin kiva puoli, tunteita, joita minun pitäisi oppia työstämään. Teen sitä sitten vaikka näin kirjoittamalla.
Teen aina välillä hommia vanhalla työpaikallani, ja tänä kesänä minulle tarjottiin tehtäviä eri osastolta jossa olen aiemmin työskennellyt. Kilttinä tyttönä otin tarjouksen vastaan. Työtehtävät ovat huomattavasti vaativammalla tasolla osaamisalueeseeni nähden ja vaativat nopeaa ongelmanratkaisukykyä, multi-taskingia sekä erittäin sujuvaa kielitaitoa. Pähkinänkuoressa: työ vaatii ominaisuuksia, joita minulla ei ihan ole.
Eri luonteiset ihmiset kokevat tällaiset tilanteet eri lailla, kaikki eivät varmastikaan ahdistu ja ala sirotella tuhkaa päälleen kun homma ei "skulaa". Mutta minä. Voidaan puhua merkittävästä tuhkakerroksesta. Muutamana päivänä olen lähtenyt töistä itku kurkussa, koska koen pettäneeni odotukset niin pahasti. Minua pyydettiin tehtävään, koska minun uskottiin selviytyvän siitä, minuun luotettiin. Ja olen ihan surkea.
Karkkipäivänkin kautta on varmaan välittynyt luonteeni tietynlainen perfektionistisuus, en viihdy "puolivälissä" vaan ääripäissä. Haluan hallita asiat, haluan sen hallinnan tunteen. Että mä osaan ja pärjään. Täydellinen ei tarvitse olla sanan kirjaimellisessa merkityksessä, epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä ja helpostilähestyttäviä, mutta haluan hallita perusasiat joilla selviää. Kun joutuu tilanteeseen, jossa onkin riippuvainen toisista eikä pysty suoriutumaan itsenäisesti... no, en ole hyvä näissä tilanteissa. Minun on vaikea sietää tunnetta siitä, että olen jollekulle "taakka" tai vaiva. Tai että en täytä odotuksia. Teema, johon palaan aina uudelleen. Odotukset. Miten ne voivatkin niin hallita.
Tosiasiassa olen varmaankin pärjännyt tehtävässäni ihan ok. Liioittelen huonouttani ja aiheutan kollegoissa hämmennystä tuhkasirottimellani. Se on rehellinen kokemukseni, mutta mietin: miksi käyttäydyn näin, miksi tunnen näin? Miksi pitää niin mollata itseään? Miksi pitää pyydellä anteeksi sitä mitä ei osaa, kun voisi keskittyä vaalimaan vahvuuksiaan? Jos nyt tämä tehtävä ei ollut ihan minun ykkösosaamisaluettani, niin mitä sitten? Olen hyvä jossain muussa, eikä itsesurkuttelussa lilluminen ainakaan vie minua eteenpäin kehitysalueilla.
(Luen tekstin uudestaan aamulla. Olo on levännyt ja mieli hyvä. Levollinen. Tapani nollata kirjoittamalla auttaa selvästi. Tein aamiaiseksi vissyllä kuohkeutettua munakokkelia ja laitoin pellillisen siemennäkkäriä uuniin. Ehkä keitän vielä toisen pannullisen kahviakin. )
Työviikkojen tietty alakulo ei ole liittynyt pelkästään kokemukseen hitaasti lyövästä älystä. Tilanteeseen liittyy syvempi sosiaalinen tekijä.
Toinen työpareistani on entinen paras ystäväni, henkilö joka on ollut minulle kuin veli, niin läheinen, että olemme olleet kuin erottamattomat. Joskus kauan sitten.
Olemme puhuneet ihan kaikesta. Minä olen itkenyt hänen villapaitaansa vasten räkä poskella suhdeongelmiani, hän on kertonut omista haamuistaan ja haavoistaan. Olemme nukkuneet vieretysten, nauraneet ja itkeneet vieretysten, juopotelleet vieretysten. Puhuneet viisaita, puhuneet tyhmiä, filosofoineet valoisina kesäaamuöinä ystäväni vuokrakaksion kuluneella sohvalla ruskeiden tyynyjen välissä, kuvitellen olevamme niiiin syvällisiä. Minulla oli vahvat rajaukset ja paljon ripsväriä ja hento olemus. En tuolloin vielä tiennyt mitään asioista kuten Urban Decay ja Lily Lolo. Se oli todellakin kauan sitten.
Meillä kaikilla on piirissämme ihmisiä, jotka kuuluvat tiettyihin elämänvaiheisiin. Jotkut ihmiset jäävät, jotkut menevät. Niin kuuluu olla, emme voi pitää kaikkia. Kasvamme, elämäntilanteet muuttuvat.
En ole juurikaan ollut tekemisissä veli-ystäväni kanssa viimeiseen viiten vuoteen, ehkä pitempäänkin. Viime joulu oli ensimmäinen, kun en saanut häneltä edes korttia. Ymmärsin.
Nyt työskentelemme jälleen yhdessä. Hän on sama vanha itsensä, ihanan spontaani hessuhopo. Hessu viiltävän nopealla älyllä ja huumorilla vailla vertaa. Kaikki on tavallaan kuin ennenkin, mutta ei kuitenkaan yhtään. Välillämme on kommunikaation tahmea kuilu, me puhumme eri kieltä. Konkreettisesti. Olen puhunut sujuvaa ruotsia asuessani Ahvenanmaalla pysyvästi, mutta tämä on menneisyyttä. Osaan kieltä edelleen, mutta en pysty ilmaisemaan itseäni ruotsiksi niinkuin äidinkielelläni. Verbaalius on vahva osa persoonaani ja kun en pysty kommunikoimaan samalla tasolla kuin äidinkielelläni, jään vajaaksi. Enemmän kuin vajaaksi.
Yritykset lähestyä toista jäävät karheudeksi kurkkuun. Kömpelöiksi lauseiden raadoiksi. Emme voi enää puhua niinkuin ennen. Olen kuin haalea, lasiin jäähtynyt kaakao entiseen minääni verrattuna. Tunnelma välillämme on kirpaisevan haikea. Kaikki se mikä liitti meidät niin vahvasti yhteen aikaa sitten on edelleen jäljellä, mutta silta on ruostunut. Se ei kanna kaikkia askeleita toiselle puolelle. Miten tärkeää kieli on, miten tärkeitä sanat ovat. Kun niihin ei ylety. Se tuo minuun surua jota on ollut vaikea käsitellä.
Asia on miten on. Se on vain hyväksyttävä.
.
Jatkan vielä huonommuuden tunteesta. Kirjoitin tähän perjantaina pitkän kappaleen siitä, kuinka haluaisin myös osata kirjoittaa paremmin, kuinka ihailen bloggaajia kuten Ella Elers ja Eeva Kolu ja heidän taitoaan ilmaista itseään ja koota tunteita vahvoiksi, koskettaviksi ja älykkäiksi sanoiksi. Kirjoitin, että usein jopa lukijoiden kommentit jättävät minut ihailun ja samalla alemmuuden tunteen valtaan älykkäällä sisällöllään, wow, mitä argumentointia, miten paljon ihmiset tietävät asioista, millä verbaalilla terävyydellä he osaavat muotoilla sanottavansa. Mutta poistin kappaleen.
Kokemus: mun pitäisi olla parempi. (Vaikka oikeasti ei tarvitsisi.) Jossain tilanteessa se tarkoittaa paremmin pukeutunutta, toisessa parempaa kielitaitoa, kolmannessa laajempaa yleissivistystä tai paksumpaa pankkitiliä. Mun pitäisi olla sitä-ja-tätä jotta ihmiset ympärillä olisivat tyytyväisiä, että en vain aiheuta pettymystä. Että vaikuttaisin älykkäämmältä, taitavammalta, sivistyneemmältä, potentiaalisemmalta. Kaikki tämä aiheuttaa minussa välillä surua ja riittämättömyyden tunteita, ja samalla tiedostan, että se on ihan älytöntä.
Oikeasti olen hyvä, sydämellinen, aika hauska ja kohtuullisen fiksukin tyyppi, empaattinen ja helposti innostuva. En ehkä maailman tehokkain kaikessa toiminnassani ja välillä raivostuttavan hajamielinen ja hidas oppimaan, mutta hyvä tyyppi mä olen silti. Ja tykkään itsestäni tosi paljon. Silti tunteet vajavaisuuksista ottavat välillä ylivallan.
Haluan sanoa tällä itselleni ja muillekin jotka kokevat joskus samaa, että se on hemmetin turhaa - vaikkakin inhimillistä. Asian tiedostaminen ei muuta sitä, että ensi viikolla saatan yhtä lailla niellä kyyneleitä kun en vain osaa tai pysty vastaamaan toiveisiin, mutta yritän asettaa tunteen oikeaan mittakaavaan. Joo, me ollaan kaikki välillä ihan surkeita. Emme löydä sanoja, emme täytä odotuksia ja jokin on vain mennyttä meistä riippumatta.
Mutta ei pitäisi olla niin rankka itselleen. Entäs sitten jos et osaa kalastaa? Keskity siihen, että osaat neuloa lämpimän villapaidan. Tai sait jäyhän naapurin hymyilemään hississä.
Siinä minullakin on opettelemista.
Lupasin raportoida elämäni ensimmäisen brassi-sokeroinnin "seuraamuksista", ja tässä tulee nyt pieni väliaika-update.
Käsittelystä on nyt 16 päivää ja voin kertoa seuraavaa:
- Mieto kuumottelu käsittelyalueella jatkui kaksi päivää, punoitus hävisi jo ensimmäisen päivän aikana.
- Alue pysyi täysin sileänä viikon, 7 päivän kuluttua oli pieni sänki havaittavissa tiheimmällä puutarhaosuudella.
- Bikinirajan ulkopuolinen alue on edelleen 16 päivän jälkeen täysin karvaton.
- Lievää kutinan tunnetta oli havaittavissa päivän 7 jälkeen, kun sänki alkoi puskea esiin. Tunne oli kuitenkin hyvin lievä ja sitä kesti vain pari-kolme päivää.
- Ei karvatupentulehduksia.
- Havainnoin muutamia sisäänkasvaneita karvoja ensimmäisen viikon jälkeen, mutta ne selvittivät itsestään tiensä ulos parin päivän sisällä, mahdollisesti säännöllisen kuorinnan edesauttamina.
HOITO
Olen hoitanut aluetta tällä duolla: öljyseoksella ja omatekoisella suola-oliiviöljykuorinnalla.
Estelle & Thildin kasvoille tarkoitettu BioDefense Multi-Nutrient Youth Oil on liian täyteläistä sopiakseen minun kasvojeni iholle, mutta alakerran hoitoon se tuntuu sopivan mitä parhaimmin. Huolellinen kosteutus ja kuorinta ovat tärkeitä toimenpiteitä karvojen sisäänkasvun estämiseksi: pehmeäksi ravitun ja kuoritun ihon pinnan läpi karvat pääsevät punkemaan ulos helpommin kuin jos pinnalla on kerros kuivaa, kuollutta ihosolukkoa. (Mikä on siis ihan normaalia, mutta voi kuitenkin heikentää karvan ulospääsyä epiloidulla alueella.)
Millä muulla ihon saisi yhtä pehmeäksi kuin öljyillä? :) Siksi valitsin voiteen sijaan vedettömän öljyseoksen. Minua miellyttää myös ajatus hoitotuotteiden luonnollisuudesta, haluan käyttää herkällä intiimialueella mahdollisimman hellävaraisia tuotteita vailla pitkää litaniaa eri kemikaaleja. Olen käyttänyt öljyä joka päivä käsittelystä lähtien.
Yksinkertaisin ja luonnollisin mahdollinen kuorinta syntyy sekoittamalla ruokaöljyyn (esim. oliivi) suolaa tai sokeria.
Olen kuorinut brassikäsittelyalueen noin joka toinen tai kolmas päivä. Koska suola-öljy-kuorinta on niin hellävarainen, iho ei rasitu ja kuorinta jättää ihon vieläpä kosteutetuksi. Öljykuorinnan jälkeen en enää laita Estelle & Thildin öljyä, jos olen suorittanut kuorinnan aamulla laitan E&T:n öljyä illalla.
En tiedä kuinka yleistä ihokarvojen sisäänkasvu ja karvatupen tulehdukset lopulta ovat epiloinnin yhteydessä (ainakin moni teistä raportoi karvapostausten kommenteissa tällaisista seurauksista sokeroinnin tai muun epiloinnin jälkeen), mutta tällä hoitokombolla olen ainakin itse säästynyt ongelmilta.
Noista kotitekoisista kuorinnoista puheen ollen...
Vuoden 2016 klikatuimmat sivut Karkkipäivässä
Siis ihan uskomatonta, vuonna 2012 julkaisemani juttu kotitekoisista kuorinnoista on edelleen koko blogin luetuimpia postauksia...! Tänä vuonna peräti ykkösenä! En vain pysty ymmärtämään. Olen tämän postauksen suosiota aiemminkin blogissa ihmetellyt ja se tuntuu nousevan yhä vain luetummaksi vuosi vuodelta. Voin kertoa että tällainen ilmiö on erittäin harvinainen blogimaailmassa, julkaisuvuonnaankin törkeän suositut postaukset vajoavat kyllä vääjäämättä klikkiunholaan ajan kuluessa.
Kai tuo kotikuorintajuttu sitten sijoittuu poikkeuksellisen hyvin Googlen hakutuloksissa kun jengi hakee kotitekoisia kuorintoja, muuta syytä en keksi. Hassua kun netti on kuitenkin täynnään vastaavia postauksia, mikä tässä mun (vieläpä aika lyhyessä) kirjoituksessa tekee sen että se sijoittuu hakutuloksissa niin korkealle? :D No, kivahan se vain on tietysti ^_^ Ja edelleen liputan kahvinporokuorinnan puolesta, se on kroppanahan kuorintaan IHAN parhautta! Intiimialueelle tai kasvojen iholle kahvinporot ovat kuitenkin liian karkeita joten suosittelen niitä pelkästään vartalon iholle. Jos ette ole vielä kokeilleet niin tehkääpä se viimein nyt; ruokalusikallinen aamukahvin poroja mukaan suihkuun, sekoitatte kämmenellä suihkugeeliin ja hierotte nahkaan antaumuksella... Lupaan että iho on pehmeä kuin se kuuluisa vauvan hipiä! ^_^
