Nyt tulee kuopiolaisille targetoitu luonnonkosmetiikkavinkki: Zuii Organicin ihania kukkaismeikkejä saa Sektorin Life-myymälästä.
Merkillä on Suomessa edelleen todella vähän jälleenmyyjiä, joten pidän kuopion keskustasta löytyvää Zuii-pistettä uutisen arvoisena ^_^ Tämän mainoksen tarjoan innoissani ihan "omaan piikkiini" (Life ei tätä pyytänyt, varmaan päin vastoin ihmettelivät kun kysyin kuvauslupaa :)) koska tykkään Zuiista ja kerron mielelläni missä siihen voi tutustua livenä, merkkiin kun on tunnetusti hyvin vaikea törmätä missään sattumalta.
Kaverini mukaan Zuiita on saanut Kuopion Sektorin Lifesta jo pidempään, mutta minä en ole niitä siellä aiemmin huomannut vaikka käyn Lifessa melkein aina Kuopion visiiteillä. Hylly on kai ollut hyvin kätketty :) Nyt se on näkyvästi esillä heti oven vieressä.
Olen esitellyt Zuiin tuotteita blogissa useammankin kerran ja ihastunut merkin omalaatuiseen kukkaiskonseptiin (jauhemaisissa tuotteissa on puuterin sijaan jauhettuja kukan terälehtiä!). Tähän saakka olen nähnyt tuotteita (omien testituotteideni lisäksi, siis) vain yhdessä helsinkiläisessä liikkeessä.
Lifen myyjä kertoo, että Zuiin meikkivoiteista tai primereista saa halutessaan myös näytteen pieneen näytepurkkiin. Tällaista palvelua en ole saanut edes Ruohonjuuressa (murinaa, olen joskus mennyt sinne oman näytepurkin kanssa, myönnetään ^_^), joten peukkua Lifelle.
Arvioni Zuiin meikkivoiteista (ja ihanasta kosteuttavasta primerista) löytyy täältä.
Alla parit Zuii-lookit:
Zuiin Flora Liquid Foundation tekee kaunista, kuultavaa jälkeä ja on Laveran Natural Liquid Foundationin ja Dr. Hauschkan meikkivoiteen ohella mun suosikkeja luonnonkosmetiikan nestemäisissä meikkivoiteissa.
Sektorin Lifessa ei harmi kyllä ole Zuiin solo-luomivärejä joissa on mielestäni kivempia (ja rohkeampia) sävyjä kuin duoissa, mutta ymmärrän ettei Lifen kaltainen, ei meikkeihin erikoistunut ekomyymälä valitse ottaa suurempaa valikoimaa. Täytyy iloita tästä pienemmästäkin :)
Poskipunasävyistä myynnissä on vain yksi: Peach. Sekin on kyllä tosi nätti :)
Kaikki Zuii-juttuni löytyvät tunnisteen Zuii Organic -alta. Olen kirjoittanut meikkivoiteen lisäksi arviot meikkipuuterista ja ripsiväristä ja ihastellut merkin luomivärejä :) Ja tietysti superlemppariani Mango-poskipunaa :)
*
Katsotaan ehdinkö saada tänään ulos toisenkin postauksen, joka liittyy Karkkipäivän lukijamatkaan vol.2 :) :)
Tänään säästän teidät paljolta lukemiselta ja lataan sen sijaan joukon kuvia upealta Madeiralta.
Parin viikon takainen yllätysmatka Madeiralle oli minulle kolmas vierailu saarella.
Olen viettänyt siellä ikimuistoisen 18-vuotisjuhlapäivän ja käynyt myöhemmin "aikuisena" kiertämässä saarta Mr. Karkkipäivän kanssa patikoinnin ja luontoelämysten merkeissä. Madeira tunnetaankin erityisesti upeasta luonnostaan ja ikivehreydestään. Tähän paikkaan jos mihin sopii englannin kielen sana lush.
Mutta Madeira on myös paljon muuta. Pääkaupunki Funchal on yksi eleganteimmista saaripääkaupungeista joissa olen koskaan käynyt, kaupunki hurmaa tyylikkäällä tunnelmallaan joka matkailijoiden suuresta suosiosta huolimatta on säilynyt hyvin epäturistimaisena. Täällä ei kohtaa Kanaria-meininkiä. :)
Pääsette tänään kierrokselle Madeiran ympäri viehättävästä Funchalista Sao Vicenten luoliin ja vuorenhuipuilta Praia Da Machicon hiekkarannalle. Moni ei edes tiedä että saarella hiekkarantoja onkaan. Ne muutamat harvat ovat kylläkin tehtyjä, Madeiralla ei ole lainkaan luonnonhiekkarantoja ja saarelaiset uivat merivesialtaissa. Lähimmät aidot hiekkarannat sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä Porto Santolla - ja siellä sitä hiekkaa sitten on Madeiran edestäkin :)
Tervetuloa Madeiralle :)
Funchal
Jyrkillä rantakallioilla hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevat saaren fiineimmät luksushotellit.
Madeiralla on muuten harvoin täysin kirkasta ja pilvetöntä. Alhaalla kaupungissa voi olla aurinkoista samalla kun pilvet roikkuvat itsepintaisesti kiinni ylhäällä vuoren rinteissä. Pilvet voivat myös tulla ja mennä ihan hetkessä. Sää on ympäri vuoden lämmin (keskilämpötila on jossain 20 asteen tienoilla) mutta se on epävakaampi ja yltää harvoin yhtä kuumiin lukemiin kuin "naapuri"saarilla Kanarialla.
Ensimmäinen ja varmaankin myös ainoa kerta kun koskaan majoitun viiden tähden hotellissa. Kokemushan se oli sekin paatuneelle couchsurfaajalle... ;)
Kun jatkaa Funchalin keskustasta lähtevää, rantaviivaa (tai välillä kalliopudotusta) seuraavaa katua hotellialueelle, voi kävellä pitkän, ihastuttavan kävelyreitin rantaa pitkin aina Camara de Lobosin kylään saakka.
Tähän Funchal päättyy: Camara de Lobos.
Monte Gardens Funchalin yläpuolella.
*
Saaren ympäri
Täällä kelpaa vaellella :)
Nämä kuvat ovat helmikuun 2012 reissulta. Tästä kohtaa näki muistaakseni saaren kummallekin puolelle.
Sao Vicenten laavakiviluolat.
Tässä säässä ei tehnyt pari viikkoa sitten mieli pulahtaa uimaan Porto Monizin merivesialtaisiin.
Sen sijaan helmikuussa 2012 sää oli mitä suotuisin rantaelämälle.
Madeiran lentokentän kiitorata on rakennettu osittain mereen ja on maailman lyhimpiä.
Funchalin vanhankaupungin ravintolakadulla eivät sisäänheittäjät ahdistele niinkuin Teneriffalla ja Rhodoksella :)
*
Jos etsii rauhallista, ja monipuolista lomakohdetta ns. "aikuiseen makuun" joka yhdistää luontoelämyksiä ja eleganttia kaupunkitunnelmaa, Madeiraa voi suositella mitä lämpimimmin.
Ruoka täällä ei pärjää kreikkalaiselle mutta se on halpaa ja kalan ystävillä on jokapäiväiset juhlat ^_^
Minulla on ollut blogin alkuajoista saakka sängyn alla laatikollinen kosmetiikan mainosmateriaalia; esitteitä, lehtimainoksia ja pakkausmatskua, joista olen halunnut kirjoittaa markkinointikommunikaation näkökulmasta. Vielä en ole ehtinyt :D Näitä kestoaiheita jotka eivät koskaan vanhene. Tänään tulee vihdoin yksi aiheeseen liittyvä marmatus juttu.
Kosmetiikan mainonta ja kaikki siihen liittyvä kuluttajalle (ja ammattilaisillekin) suunnattu kommunikaatio on minulle yksi kiehtovimpia osa-alueita kosmetiikan maailmassa. Myyjävuosina uutuustuote- ja sarjakoulutukset olivat aina yhtä hartaasti odotettuja tilaisuuksia asiaankuuluvine "propagandoineen" ^_^ "Tule koulutukseen, lähde kotiin vakuuttuneena siitä että meidän uusin seerumi on nyt se ihan mielettömin tuhkimotippa jolla asiakkaan rypyt ja huolet siliävät" :) Ahh, nuo olivat aikoja....
(Valveutuneena sitä toki osaa suodattaa koulutustilaisuuksissa sen olennaisen tiedon ;))
Tuossa viime viikolla tuotelaatikoita penkoessa käsiin osui deodorantti (ei promotuote vaan oma hankinta, tykkään ko. dödöstä kovasti), jonka siirsin käyttöön kun edellinen on sopivasti loppumassa. Ennen kuin heitin ulkopakkauksen roskiin, tulin lukeneeksi sen mukana tulleen infolappusen. Selektiiviset merkit ovat hassuja kun jokaisen tuotteen, jopa kajal-kynän, mukaan pitää aina laittaa vuolaasti informaatiota sisältävä paperi... On tärkeää, että rajauskynänkin hienot vaikuttavat aineet tuodaan esiin ja neuvotaan miljoonaan kertaan taitellussa pikkuruisessa paperissa, miten asiakas saa piirrettyä sen tasaisimman viivan ^_^
Nojoo, mutta näiden pikkulippulappusten kaunokieltä on hauska lukea. Mitä jännää antiperspirantista on haluttu kertoa?
Odotetusti lappunen kuvailee tuotteessa käytettyjen kasviuutteiden vaikutuksia. Mitä markkinointikommunikaatioon ja myönteisiin mielikuviin tulee, mikään ei pure niinkuin luonnon ainesosat, tämän tietävät normikosmetiikankin yritykset. Niinpä kaikki alan boolaagit, ne synteettisimmätkin, korostavat mainoskielessä aina reseptien kasvipohjaisia ainesosia. On ymmärrettävää, että kukkaisuutteet ja yrtit kuulostavat sympaattisemmilta ja kuluttajalle tutummilta kuin propyleeniglykolit ja sykloheksasiloksaanit.
On myös varsin yleistä, ettei tuotteen varsinaisia, pääasiallisia vaikuttavia aineita mainita markkinointikommunikaatiossa lainkaan, koska ne eivät kuulosta myyviltä tai auta osaltaan luomaan myönteistä, houkuttavaa mielikuvaa.
Lempideodoranttini kohdalla tällainen valinta on tehty alumiinikloorihydraatin kohdalla, eli juuri sen ainesosan joka tekee tuotteesta antiperspirantin = hikoilua estävän. Kuten tunnettua, alumiiniyhdisteistä on viime vuosina liikkunut mediassa paljon ristiriitaista keskustelua, eikä sana 'alumiini' herätä useimmissa kuluttajissa positiivisia mielikuvia, vaikkei kuluttaja aineesta varsinaisesti mitään tietäisikään. Pakkauslappusessa halutaan kertoa, miten Clarinsin deodorantti toimii ja säätelee hikoilua, mutta kaikkein tärkein ja olennaisin asiaan liityvä ainesosa on jätetty mainitsematta ja lappunen kommunikoi asiakkaalle sen sijaan, että hikoilua vähentää taikapähkinäuute.
Totta, taikapähkinäuute supistaa ihoa ja sillä on myös antimikrobinen ominaisuus, mutta se ei toimi hikoilua estävänä ainesosana eikä pystyisi yksinään tuomaan antiperspiranttista vaikutusta, siihen vaaditaan alumiiniyhdiste. Taikapähkinällä ei ylipäänsä ole virallista deodoroivaa funktiota.
On mielestäni Clarinsilta arveluttavaa menettelyä puhua tekstissä vain taikapähkinästä ja sen (oletetusta) hikoilua hidastavasta vaikutuksesta vielä korostaen, ettei ko. aine "blokkaa hikitiehyitä kokonaan", kun tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine alumiinikloorihydraatti sen kuitenkin tekee. Tällainen "ei suoranaisesti puhuta ei-totuuksia, mutta jätetään jotain olennaistakin kertomatta luoden kuluttajalle halutunlainen kuva" -menettely on mainonnassa valtavan yleistä. Se ei tietenkään ole laitonta mutta kyseenalaista, koska tuotteesta luotu kuva on harhaanjohtava.
Alumiinikloorihydraatista Eucerinin sivulta.
Korostan, että minulla ei ole itselläni alumiinifobioita ja käytän antiperspirantteja säännöllisesti.
Luotan asiassa EU:n kosmetiikkalainsäädäntöön ja siihen, että tutkimusten puitteissa (ainakin EU:n alueella myytävissä) antiperspiranteissa käytetyt alumiiniyhdisteet on todettu turvallisiksi käyttää. Valitsen käyttää antiperspirantteja koska haluan pitää kainaloni kuivina, siihen eivät alumiinittomat tuotteet auta.
Miten toinen merkki kertoo antiperspirantistaan ja sen vaikutuksista?
Eucerinin markkinointikommunikaatio on hyvin eri tyylinen Clarinsiin verrattuna. Toki brändikin on eri ja ilmaisu tältäkin pohjalta vähemmän "korusanallista", mutta rehellinen voi olla brändistä ja imagosta huolimatta. Minä kannatan ehdottomasti Eucerinin rehellistä, kuluttajaa aliarvioimatonta linjaa.
Ymmärrän selektiivisten brändien maailmaa enkä tosiaankaan ole ryppyotsaisena kosmetiikan kaunokielistä mainontaa vastaan. Kosmetiikka on monelta osin ihanaa elämyksellistä hemmottelua ja siihen kuuluukin liittää pumpulinpehmeitä, hyvää mieltä ja myönteisiä mielikuvia tuovia ilmaisuja. Mutta sen voi myös tehdä ilman harhaanjohtavaa kommunikaatiota.
Tällaista halusin jutella teille tänään.
Kiinnitättekö koskaan huomiota kosmetiikkamainosten tai tuoteinformaation sanavalintoihin ja ilmaisuihin? Oletteko bongailleet tuoteteksteistä harhaanjohtavia väitteitä tai kuvauksia? Onko niillä ylipäänsä väliä?
Aluminum cholorohydrate: tiivistelmä incihaku.fi-sivulta.
On jälleen ripsariarvostelun aika. Tammikuisesta kimppa-arvostelusta innostuneena päätin tästä eteenpäin testata ja arvioida maskaroita aina useamman kerralla samanaikaisesti, koska tällöin eri maskaroiden erot tulevat parhaiten esiin.
Valtaosa kauneusbloggaajista on varmasti aina tehnyt näin (= käytössä on kerralla useampi maskara), mutta minä olen jostain syystä pysytellyt maskara kerrallaan -systeemissä. En enää :)
Tällä kertaa testiajossa ovat olleet L'Orealin False Lash Wings Sculpt, Lumenen True Mystic Volume, Yves Rocherin Volume Vertige ja Maybellinen Lash Sensational -maskara. Olen saanut kaikki blogin kautta.
Mikään näistä ei ollut floppi, mutta yksi tuntui heti alusta alkaen suosikilta harjansa, erottelevuutensa ja siistin jälkensä perusteella. Yhdessä testimaskarassa on minun silmiini liian suuri harja ja jälki vähän sotkuista, yhden harja muistuttaa perhosta jolta on nypitty siivet irti ja yksi tekee muuten loistojälkeä mutta massa on sen verran kuivaa että jälki jää aavistuksen nukkaiseksi.
Aloitetaan "kuivasta tyypistä".
Yves Rocher Volume Vertige
Kuten nimi kertoo, maskara lupaa volyymia. Lupauksiin kuuluu myös kaareuttavuus, ja kyllä, kumpaakin tulee.
Vertigen massa on vähän kuivan oloista, minkä ei pitäisi johtua ainakaan tuotteen iästä sillä muistelisin saaneeni maskaran alle vuosi sitten. Korkkasin sen vasta nyt keväällä. Tietysti massan tarkoitettu laatu selviäisi vasta vertailemalla tätä muihin Vertigeihin. Jotkut maskarat on kehitetty tarkoituksellisesti kuivemmiksi kuin toiset.
Tuotetiedoissa kerrotaan myös, ettei harjaa tarvitse kastaa maskaroinnin yhteydessä purkkiin uudelleen vaan yhdellä vedolla mukana tullut massa riittää kummankin silmän ripsiin. Harjapään tarkastelu paljastaa perusteen tälle: pää toimii myös maskaravarastona hörpäten sisäänsä massaa pitkän avonaisen viillon kautta.
Tykkään harjassa sen kumimaisesta materiaalista, mutta muuten se ei ole ihan mieleeni. Paksu ja pyöreä kärki ei ulotu ihanteellisesti maskaroimaan ulko- ja sisänurkkien ripsiä. Hylsyssä on todella tiukka kauluri, harja pitää oikein kunnolla vetää ulos niin että plompsahtaa. Tuoksu on huomaamaton. Korkki on naksahtavaa laatua eli sulkeutuu hyvin ja mahdollisimman ilmatiiviisti.
Volume Vertigen hapsuista jälkeä.
Plussat: erottelee hyvin, kaareuttaa.
Miinukset: massan kuivakka koostumus ja kömpelö harja joka ei yllä hyvin sisä- ja ulkonurkan ripsiin.
L'Oreal False Lash Wings Sculpt
Maskara lupaa luoda runsaamman näköisen ripsirajan sekä tuoda tasaisesti levittyvää volyymia ja viuhkamaisen efektin. Viuhkasta tai ripsirajasta en mene sanomaan mutta volyymia tämä todellakin tuo.
Ja tämä on nyt se "ötökkäharjainen" ripsari. ^_^ En tiedä tuleeko kenellekään muulle Sculptin harjasta tällaista mielikuvaa, mutta minulle se on perhonen ilman siipiä. En pääse eroon tästä assosiaatiosta :)
Jos Sculptia pitäisi kuvata vain yhdellä ilmaisulla, se olisi: tuo pirun paljon massaa ripsiin yhdellä ainoalla vedolla. Todellakin, tämä ripsari ei turhia pihistele massan suhteen, sitä tulee ja runsaasti. :) En liioittele kun sanon, että viidellä vedolla tulos on jo massiivinen ja ripset todella paksut. Yhdellä vedolla saa saman jäljen kuin toisilla maskaroilla viidellätoista.
Aluksi koin runsaan, kostean massan ongelmallisena ja ripset jäivät minusta vähän klimppiin, mutta käyttökertojen myötä ja ripsarin hapettuessa tulos muuttui tasaisemmaksi eikä jälki ollut yhtä märkää. Lopulta totesin, että taidan aika lailla tykätäkin tästä maskarasta. Ainakaan jälki ei ole yhtään paakkuista, ja harjan kapea kärki mahdollistaa ripsien sisänurkan käsittelyn. Toisaalta sisä- ja ulkonurkan heiveröiset ripset jäävät Sculptilla helposti yhteenliimaantuneiksi massan runsauden vuoksi.
Sculptissa on naksahtava korkki eli se pysyy hyvin kiinni. Testineliköstä Sculptin tuoksu on havaittavin, mutta ei parfymoitu eikä voimakas.
Sculpt-ripset ovat selvästi paksuimmat.
Plussat: muhkeaa volyymia nopeasti, näppärä harjankärki joka tavoittaa nurkkaripset.
Miinukset: massaa tulee etenkin alussa vähän liikaakin ja hentoisissa ripsissä jälki voi olla klimppinen ja ripsiä yhteenliimaava.
Lumene True Mystic Volume
Lumenen uutuusmaskara poikkeaa täysin merkin aiemmista maskaroista: se on kookas ja harja tuntuu jotenkin hyvin epälumenemaiselta. Tämä siis ainakin allekirjoittaneen kokemus.
Mistä eniten ilahduin True Mysticissä on sen koostumuksen helppo poispeseytyvyys. Jeee!! Blueberry-maskarat takertuvat ripsiini todella tiukasti ja niitä on aina ollut tuskaa poistaa, True Mystic taas liukenee meikinpoistoaineeseen helposti. Kiitos Lumene :)
Harjan koko ei tule kuvassa hyvin esiin ilman vertailukohdetta, mutta kokonsa puolesta se on testinelikön suurin. Harjakset ovat mielestäni aika harvassa eikä jälki ole tarpeeksi kampaavaa ja erottelevaa omaan makuuni. Itse asiassa, koen True Mysticin tekevän jopa vähän sotkuista jälkeä. Välillä tulos on tosi nätti, välillä hyvinkin "risuinen". Maskarakokemuksen voisikin tiivistää sanoihin: "näyttävät mutta helposti sotkuiset ripset nopeasti muutamalla vedolla."
Hylsyn kauluri eli annostelija on hyvin löysä ja harjan mukana tulee kerralla paljon massaa. Notkean massan koostumus on voide-vahamainen. Tuoksu on käytännössä olematon.
"Mystiset volyymiripset"
Plussat: helppo poispeseytyvyys, kotimaisuus.
Miinukset: liian suuri harja testaajan silmiin ja välillä sotkuinen jälki.
Mutta näyttävät ripset True Mystic kyllä tekee onnistuessaan :)
Aika kivat :)
Ja sitten suosikkini:
Maybelline Lash Sensational
Välitön lemppari! <3
Erottelee, tuuhentaa siististi ilman paakkuja ja ulottuu nurkkaripsiin. Lupausten mukaista viuhkamaista kaarevuutta en ole havainnut, mutta se ei varsinaisesti ole itselleni tärkeääkään maskarassa, sillä ripseni ovat luonnostaan taipuisat. Harjan optimaalinen koko, erottelevuus, massan tehokas kerrostuvuus ja ripsarin helppo peseytyvyys ovat niitä juttuja joilla on eniten merkitystä minulle. Lash Sensational delivers it all! :)
Paikka vuoden parhaiden tuotteiden listalla vaikuttaisi olevan varmistettu :)
Katsokaa miten paakutonta, siistiä jälkeä...!
Muut kilpakumppanit jäävät kauas jälkeen mitä siistiyteen ja erottelevuuteen tulee.
Katsotaan millaisia haastajia seuraavasta testiryhmästä löytyy Lash Sensationalille! :)
Onko joku näistä teidän suosikkinne?
Nyt seuraa lisää Fitfarm-valmennusjakson kokemuksia teille ravintopuolesta kiinnostuneille. :)
Tähän alkuun haluan kirjoittaa yhdestä asiasta, vastakommenttina muutamaan FitFarm-valmennuksen päätosraportti-juttuuni jätettyyn kommenttiin. Kommenteista toki näki, ettei niiden kirjoittaja ole lukenut blogini muita ravinto- ja liikuntajuttuja (tai edes kyseistä päätösraporttia, katsonut vain kuvat) eikä tunne ravitsemuksellista taustaani, mutta niistä paistoi tietty trendi johon olen kiinnittänyt huomiota muuallakin ja johon tekee mieli tarttua.
Viime aikojen fitness - ja terveysbuumi on epäilemättä virittänyt osan ihmisistä tietylle tasolle mitä tulee aiheeseen liittyviin kirjoituksiin ja niiden tulkintaan, ja tehdään herkästi tilannetta sen kummemmin tuntematta johtopäätöksiä, joilla ei ole pohjaa.
Perinteisesti kunto- ja terveysprojektit on aina liitetty ylipainoisiin tai jonkun sairauden vuoksi vajaakuntoisiin ihmisiin. Jos valmiiksi hoikka ja näennäisen terve ihminen kiinnostuu kohentamaan kuntoaan ja kiinnittämään huomiota ravintoon, sitä pidetään vähemmän perusteltuna kuin ylipainoisen tai selvästi sairaan kohdalla. Miksi ihmeessä? Onko hyvinvoinnin optimointi vain ylipainoisten tai sairastuneiden oikeus?
Ortoreksia, terveysbuumiaikojen muotisana jota nykyään heitellään herkästi siellä sun täällä, minunkin blogissani. Määritelmän mukaan ortoreksia on "syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti".
Täytyy sanoa että oikeasti suututtaa se helppous, jolla ihmiset lätkivät toisille tuollaisia diagnooseja. Lehdistä, tv:stä ja blogeista tursuavat tarinat fitness-harrastuksellaan terveytensä hajottaneista nuorista naisista ja miehistä on mitä ilmeisimmin virittänyt joidenkin ihmisten vastaanottimen moodiin, joka herkästi näkee kaiken hyvinvoinnin kohentamiseen liittyvän toiminnan sairaana, etenkin kun toimijana on valmiiksi terve ihminen. Myös tavanomaista intensiivisempi kiinnostus ravintoa kohtaan on ilmeisesti oire ortoreksiasta tämän ihmisjoukon näkökulmasta.
Haluan herätellä näin ajattelevia ihmisiä vähän ravistelemaan asenteitaan. On surullista kyllä totta, että joillekin yksilöille ultimaattisen terveellisten elämäntapojen tavoittelu menee häiriintyneen puolelle ja valtaa pakkomielteisesti koko elämän. Ja moni nuori todella on pilannut terveytensä tässä tavoittelussa. Mutta että tällainen tulkinta tehdään pelkästään niillä spekseillä, että valmiiksi hoikka tai normaalipainoinen ihminen haluaa kehittyä liikuntaharrastuksessaan tai on keskivertoa kiinnostuneempi ruoasta ja ravinnon vaikutuksista, se on oikeasti hullua ja vahvistaa mielestäni sen mitä ylempänä kirjoitin: hyvinvointiprojektit ja syömisten tarkkailu nähdään perusteltuna ja "oikeutettuna" vain ylipainoisille ja sairaille. Meidän hoikkien ja perusterveiden pitäisi jotenkin olla selittelemässä ja noloilemassa omia kuntotavoitteitamme? Ei hyvänen aika, mitä se sellainen on!
Minä olen eittämättä poikkeuksellisen kiinnostunut ravinnosta ja aivan varmasti kiinnitän ruokajuttuihin enemmän huomiota kuin perusmenijä. Mutta tekeekö se minusta häiriintyneen? Minusta häiriön määritelmään kuuluu suoritukseen tai suorituksessa epäonnistumiseen liittyvä ahdistuminen, ja tällaista ahdistusta en tunnista omasta elämästäni.
Jotakuta kenties ahdistaa pelkkä ajatus tietyn ruoka-aineryhmän välttelystä, mutta tällöin ahdistus on kyseisen henkilön päässä, ei minun ;) Eikä se, että joku valitsee karkkipussin sijaan parsakaalin kun parsakaali maistuu paremmin, tee kenestäkään sairasta tai ole merkki syömishäiriöstä. Samoin kuin karkkipussilla herkuttelijat saavat herkutella ilman syyllistyksiä. Sallitaan jokaiselle omat nautintonsa ja ymmärretään, että se nautinto voi poiketa täysin omasta.
. . .
Ja nyt sitten vihdoin päivän asiaan eli FitFarmin ruokavalioon ja sen syvempään analysointiin. :)
On tarpeen vielä korostaa, valmentajani toiveesta, että ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa "FitFarm-ruokavaliota", vaan jokainen yrityksen valmentaja suunnittelee ruokavaliot omalla tavallaan ja asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että FitFarm-ruokavalioilla on se yhteinen piirre, että niissä korostuu tarkka makroravintoaineiden jako, rytmi, aikataulutus ja ravinnon näkeminen ensisijaisesti polttoaineena, ei nautinnon ja ilon lähteenä. Suhde ravintoon on kaiken kaikkiaan hyvin tunteeton.
Yllätyin siitä, että kaikille asiakkaille jaetaan tilanteeseen katsomatta sama ruokavalion yleisohjeistus, jossa mm. kastikkeiden käyttö kielletään ja sanotaan, etteivät "kastikkeet, marinadit ym. kuulu kenenkään ruokavalioon". Tämä kertoo olennaista yrityksen ruokafilosofiasta. Toimii takuuvarmasti monilla ja etenkin painonhallitsija-asiakkaat saavat nopeasti tuloksia, mutta kestäväksi ruokailutavaksi tämä ei sovi niille joille myös ravinnon sosiaalinen ja nautinnollinen merkitys on tärkeä.
Ruoasta ja ruokavalion toimivuudesta
Kuten päätösraportissa tuli todettua, FitFarm-ruokavalio laihdutti minua eli oli selkokielellä sanottuna vähempikalorinen kuin oma normaali ruokavalioni. Aiempaa alempi energian saanti ei ollut valmennuksessa tavoitteena, vaan ilmeni itsestään tulosten muodossa. Valmentajat eivät tietenkään ole selvänäkijöitä eivätkä voi tietää, miten kunkin asiakkaan yksilöllinen aineenvaihdunta toimii, eikä minunkaan valmentajani tarkoituksellisesti muokannut minulle lähtötasoa niukempienergistä ruokavaliota. FitFarmilla laadittujen ruokavalioiden kaloritaso pohjautuu yleisesti käytettyihin ja tunnustettuihin aineenvaihduntakaavoihin, minun tapauksessani Harris Benedictin. Sen mukaan energiataso vastasi kulutusta.
En ole koskaan aikaisemmin laskenut kaloreita tai muutenkaan seurannut syömäni ruoan energiapitoisuutta, joten kokeilu opetti minulle aivan valtavasti ravinnon kaloreista. Opin paljon myös proteiineista, en ole aiemmin tiedostanut miten suuria eroja eri proteiinin lähteiden proteiinipitoisuudessa on.
Tässä oman ja FitFarm-ruokavalion erot pähkinänkuoressa:
Kokeiluruokavalio erosi normaalista ruokavaliostani lisättyjen hiilihydraattien lisäksi myös rytmillisesti, niin että normaalin kolmen aterian sijaan söin päivässä neljä tai viisi ateriaa (kun palautusjuomankin laskee ateriaksi). Loppujen lopuksi rytmi oli käytännössä vaikeampi asia toteuttaa ja omaksua kuin hiilihydraatin lisääminen.
Tavallaan kaikki tämä, niin kalorit kuin makroravintoarvotkin, ovat kokonaisuuden kannalta triviaalia ja tarpeetontakin tietoa, mutta kaltaiselleni numeronisselle kuitenkin kiehtovaa "nice to know" -osaston informaatiota. Nyt tiedän esimerkiksi, että tonnikalassa ja kypsytetyssä juustossa on eniten proteiinia kaikista proteiinin lähteistä, enemmän kuin punaisessa lihassa, jonka olin jostain syystä aina kuvitellut olevan se kaikkein valkuaisainepitoisin ravintoaine. Katkaravut ja tofu ovat proteiinimääriltään häntäpäässä minun käyttämissäni lähteissä, palkokasveissa määrä on jo lähes merkityksetön. Esim. kypsennettyjä kikherneitä pitäisi syödä puoli kiloa että saisi saman määrän proteiinia kuin purkillisesta tonnikalaa.
Aamiainen
Ehkä kiinnostavin ja jopa hätkähdyttävin havainto liittyi aamiaiseen. Aamiaistani muokattiin valmennuksen aikana suuremmaksi pariinkin otteeseen, mutta vielä 500 kalorin vahvuisenakin se jätti minut selvästi vajaakylläiseksi ja nälkä kurni jo parin tunnin kuluttua. Palatessani Prahan matkan aikana normaaliin aamiaiseeni tajusin, että luontaisesti kylläisyyteen saakka syömäni aamupala on energiamäärältään jopa tuplasti FitFarm-aamiaisen kokoinen. Ei siis ihmekään, että nälkä pysyy normiaamupalallani poissa pitkälle iltapäivään saakka. :)
Sekin on ollut häkellyttävää tajuta, että kananmunista, parista juustosiivusta ja soijajogurtista koostuva aamiainen voi helposti olla kaloripitoisempi kuin lounaaksi syöty valtava lautasellinen lohisalaattia fetalla. Keholleni näyttää sopivan luonnollisimmin vahva kaloripainotus nimenomaan aamuun, myöhemmin päivällä nälkä lähtee vähäenergisemmilläkin eväillä. :)
Mitä hyvää FitFarmin ruokavaliossa oli? Mitä opin ruokavaliosta?
Ei käy kiistäminen, että treenin ympärille sijoitetut ateriat ja tietysti hiilihydraattilisä toivat lisätehoa treeniin ja paransivat tuloksia. Vaikka oma tapani syödä vain kolme ateriaa päivässä kuinka tuntuu itsestä luonnollisemmalta ja mieleisemmältä, se ei ole paras pohja liikuntaharrastuksen näkökulmasta.
Ennen valmennusta kävin treenaamassa aamiaisen ja lounaan välillä siten, että aamiaisesta oli ehtinyt kulua kolme tai neljäkin tuntia salille mennessä. Nyt ymmärrän, että noin pitkä aika edellisestä ateriasta on aika köykäinen pohja treenille ja käytännössä olen siis aina käynyt salilla vajailla energioilla. Ja tietysti minimaalisilla lihasten glykogeenivarastoilla.
Pyrin jatkossa siihen, että en anna ateriavälien venyä treenipäivinä yhtä pitkiksi kuin "normipäivinä" ja tietysti lisään treenin ympärille hiilihydraattilisukkeet. Käytännössä tämä vaatii aina vähän skarppausta, sillä tiheämpi ateriointi on itselle kuitenkin epäluonnollista ja keho pyrkii koko ajan takaisin vanhaan rytmiin.
Opin ruokavaliokokeilun aikana myös muutaman uuden tavan tuunata soijajogurttia, ja nämä tulevat ehdottomasti jäämään pysyvään käyttöön :) (Näistäkin varmaan tulee oma postaus :D ^_^)
Samoin palautusjuoma salitreenin jälkeen jää ehdottomasti käyttöön. Palkkarista ja sen tarpeellisuudesta on monia mielipiteitä enkä itse ennen koskaan juonut palautusjuomaa treenin jälkeen. Sen sijaan söin puolikkaan proteiinipatukan jos energiatasot tuntuivat selvästi alhaisilta.
Peruskuntoilijalle ei varmastikaan ole valtavan suurta merkitystä juoko treenin jälkeen heraprotskua vai ei, mutta valmennusjakson aikana kuulin ja luin sen verran paljon tietoa heraproteiinin eduista harjoituksesta palautumisessa, että vakuutuin siitä että juoma on patukkaa parempi valinta. Ellei sitten seuraavaan ateriaan ole pitkäkin aika jolloin patukka on järkevämpi = pitää pidempään nälän loitolla.
Mites hiilarit, tuliko mitään ikäviä lievevaikutuksia?
Ei, ei tullut :)
Ne ruisleipä- ja välipalakeksihimot joiden niin pelkäsin tekevän comebackin ruokavalioon palautetun viljan myötä eivät todellakaan palanneet. Puhumattakaan makeanhimosta, mutta makeaa en tosin valmennuksen aikana syönytkään hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta. Jälkkärit eivät kuulu FitFarm-ruokavalioon. Makean mieliteot ovat yhtä kaukaisia kuin ajatus siitä, että jonain päivänä oppisin uimaan ^_^
Pelkoni hiilarihimojen palaamisesta ovat siis olleet kerrassaan, jos nyt eivät täysin perusteettomia vilja-addiktiotaustani tuntien, niin ainakin turhia. Ja nyt ne osoitettiin romukoppaan kuuluviksi. :) Olen tästä valtavan iloinen.
Hyvien, hitaiden hiilihydraattien lisäämisellä lautaselle ei loppujen lopuksi ole kannaltani mitään muuta ikäväksi tulkittavaa vaikutusta kuin se, että hiilarilisä tietenkin vie tilaa joltain muulta joka maistuisi minusta paremmalta, eli käytännössä kasviksilta.
Makuni ja mieltymykseni ovat viiden vuoden aikana muuttuneet niin totaalisesti, että vilja tai muutkaan hiilarilisät eivät enää ole erityistä herkkua - poikkeuksena KAURAPUURO <3 <3
Kasviksiin verrattuna ohrat, kvinoat, tattarit sun muut ovat auttamatta tylsän makuisia ja tuntuvat maun kannalta lautasella turhilta. Jatkan niiden syömistä treenipäivinä mutta hyvällä mielellä tiedostaen, että ne eivät vie kasvisten paikkaa eivätkä ne herättele takaisin entistä Sannia.
Paluu entiseen "elän pastalla-ja-voileivillä" -ruokailumalliin on silkka naurettava utopia. Se jos mikä oli tämän ruokavaliokokeilun tärkein opetus itselleni. :)
...ja itse asiassa kaikille muillekin ihotyypeille, etten sanoisi :) Paitsi tuoksuherkälle tai -allergiselle, putsari on nimittäin voimakkaasti hajustettu.
Tuote on vilahtanut blogissa jo kerran aiemminkin mutta siitä on yli neljä vuotta, enkä vielä tuolloin ollut ostanut sitä omaan käyttöön vaan testannut näytteen verran kaverilta. Ihastuin jo tuolloin, mutta vasta tänä keväänä tuli vihdoin tilattua oma pullo. :)
Kyseessä on Nubian Heritagen African Black Soap Body Wash.
Kyllä, body wash. Mutta tuotetta voi vallan mainiosti käyttää myös kasvoilla, pakkaustekstissäkin lukee "from head to toe". Kuten tunnettua, kasvoputsareissa, shampoissa ja suihkugeeleissä käytetään samoja puhdistavia ainesosia, eli yksi tuote voi periaatteessa sopia kaikkien kehon alueiden puhdistamiseen. Puhdistavien aineiden laatu ja pitoisuus sekä seoksen muu koostumus vaikuttavat siihen, miten hyvin tuote sopii esim. sekä iholle että hiuksiin. Nubian Heritagen suihkugeelin kohdalla koostumus on mitä ihanteellisin myös kasvoille!
Alunperin African Black Soap Body Washia minulle suositteli kaverini Ellen, jota haastattelin muinoin Karkkipäivän ensimmäiseen iHerb-juttuun. Ellenillä on epäpuhtauksiin taipuvainen sekaiho ja näppyjä tulee herkästi myös dekoltee-alueelle (tai tämä oli ainakin tilanne Nubian Heritage -suosituksen aikoihin). Black Soap -putsari oli kuulema rauhoittanut huomattavasti etenkin dekoltee-alueen näppyjä. Ja ihan ilman mitään ihon kuntoa parantaviakin vaikutuksia: tuote vain on aivan ihanan tuntuinen iholla..!
Minulla ei ole epäpuhtauksiin taipuva iho, mutta tuote sopii minullekin ja rakastan sitä! Sen pesuteho on tarpeeksi hellävarainen ja koostumus kosteuttava sopiakseen pintakuivallekin iholle. Geelin sisältämän sheavoin tuoma kermaisuus tuntuu iholla hoitavalta eikä iho jää huuhtelun jäljiltä narisevan puhtaaksi. Puhtaaksi, kyllä, mutta ilman supertehokkaiden tensidien jättämää natisevaa pintaa, joka on merkki siitä että puhdistusaine on vienyt ihon pinnalta vähän turhankin paljon ihon omia rasvoja. Toisille tällaiset superpesevät putsarit sopivat ja iho kestää niiden kuivattavuuden, mutta toisten iho tykkää hellemmästä meiningistä, kuten luonnonkosmetiikan kaikkein miedoimmista sokeri- ja aminohappopohjaisista tensideistä.
Itse tykkään eniten ns. välimuotoratkaisusta pesevyyden suhteen, ja African Black Soap Body Wash tarjoaa juuri sellaisen: se on pesevämpi kuin useimmat luonnonkosmetiikan putsarit mutta hellempi kuin stydit saippuapohjaiset vaahtoputsarit tai monet epäpuhtaan ihon geeliputsarit. (Ainakin oma ihoni vetää niillä aivan narisevaksi ja on kireä kuin pingotettu kanvas ennenkuin saa helpotuksen kosteusvoiteella.) Emulsioputsarit ovat tietenkin se kaikkein hellävaraisin ja samalla tehokas putsarimuoto, mutta kun on meitä, jotka haluaa sitä VAAHTOA! :D Ja just meille tuotteet kuten African Black Soap Body Wash ovat onnen omiaan.
Tiedätte millainen putsarihifistelijä mä olen. Aina löytyy jotain huomautettavaa, tämän kaverin kohdalla se on ainoastaan tuoksun voimakkuus. Kokonaisuudessaan African Black Soap on kirkkaasti ihanimman tuntuisia putsareita mitä olen koskaan käyttänyt, uskallan valikoida näin voimakkaat sanat :) Geeli ei ole niljaista niinkuin niin monet geeliputsarit tuppaavat etenkin huuhteluvaiheessa olemaan, sen vaahto on kermaisen liukuvaa ja vaahdonmuodostus juuri sopivaa, kohtuullista medium-tasoa.
Joko luitte tarpeeksi hehkutusta? :D No vielä meinasin latoa faktaa pöytään ^_^
African Black Soap Body Wash:
En tiedä saako Nubian Heritagea vieläkään Suomesta, käsittääkseni ei, mutta tuotteita voi tilata iHerbistä. Eikä vie vararikkoon. :) 384 ml pullo maksaa alle 10 dollaria, halvimmilla postikuluilla $13,96 eli 12,40€.
Uusi asiakas saa katettua postikulut iHerbin ensitilauskoodilla jolla saa tilauksesta 5 dollaria alennusta. Minun koodini on NIJ031, mutta koska en halua että joku kuvittelee mun vinkkailevan hyvistä iHerb-tärpeistä vain että saan itse bonuksia, neuvon, että noita koodeja löytää netistä pilvin pimein kun hakee esim. "iHerb coupon code". :) Ei siis tarvitse käyttää juuri mun koodia. Jokainen iHerbin asiakas saa tuollaisen koodin ensitilauksen yhteydessä, ja sitä voi sitten halutessaan jakaa ystäville ja tutuille.
Halvimmillaan Nubian Heritage -ihanuuden saa kahdeksalla eurolla (jos on ensitilaaja), ei ole paljon melkein 400 millin kokoisesta pullosta. :) Suosittelen tutustumaan :)
Jos tuntuu liian tuoksuvalta kasvoilla käytettäväksi niin saapahan ainakin ihanan pehmeästi vaahtoavan, antimikrobisen suihkugeelin ^_^ Jos vielä tykkää santelipuun tuoksusta niin et voi hävitä :D
Vinkki: Lumenen silmämeikinpoistoainepullot ovat kokonsa ja annostelijansa puolesta ihan parhaita geelimäisten tuotteiden pakkauksia. Olen säästänyt kaikki tyhjät Lumenen pullot ja täytän niihin suosikkituotteitani joiden oma pullo on liian iso tai kömpelö matkakäyttään. Kuten Nubian Heritagen.
*
Olen tosi iloinen että sain African Black Soap-vinkin aikoinaan Elleniltä, ja nyt jaan sen ansaitsemallaan "paatoksella" eteenpäin teille! ^_^
Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
Random-postaus.
Minun piti tänään lähteä ystäväni kanssa roadtripille Vaasaan, mutta ystäväni joutui perumaan matkan. Juuri nyt tuntuu siltä, että olisin mieluusti perunut reissun itsekin (vaikka olin niiin odottanut pääseväni vihdoin ekaa kertaa Vaasaan!), sen verran painaa väsy tuolta juhlaviikonlopulta. Ei ihan hirveän montaa tuntia tullut nukuttua matkan aikana.
Tulin eilen myöhään mannerkotiin Ahvenanmaalta ja olen tänään potenut kyvyttömyyttä jaksaa tehdä oikein mitään - muuta kuin levittää kaikki tällä hetkellä testausta odottavat kasvojenhoitotuotteet pöydälle ja tehdä niistä testauslista. :D Just sopivaa aivot narikkaan -hommaa juhlaväsyneelle. ^_^ Samaan syssyyn vielä kuvasinkin mokomat. Tuotteiden kuvaus on muuten välillä älyttömän tylsää hommaa (ja tylsiltä ne kuvat näyttääkin), sen puuhan voisin mielellään ulkoistaa.
Mr. Karkkipäivä oli jättänyt minulle kotiintulotervehdyksen <3
Iltapäivään mennessä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteäkseni ulos ja tänään starttasi vihdoin meikäläisen ulkojuoksukausi. Myönnettäköön, ettei ne mäet nyt ihan niin kevyesti vielä heilahtaneet kuin viime kuukaudet olisivat antaneet toivoa... Mutta ei puuskutusta ;) ^_^ Ihana oli hölkötellä menemään kimmeltävässä järvimaisemassa.
Kasvotuotteita lajitellessa käsiin osui muutama "nämä joutaa eteenpäin" -tuote, ja ne olisivat tässä nyt teitille tarjolla, jos joku huolii.
Huikatkaa jos joku näistä kiinnostaa, niin arvon putelit kiinnostuneiden kesken. Acorellet laitan samassa paketissa.
Huikkailla voi vaikka viikonlopulle saakka, en ennätä kuitenkaan postittaa näitä ennenkuin ensi viikolla.
Elokuulle saakka olisi nyt testattavaa... Harvemmin testaan näin tiheällä aikataululla koska välillä on oikeasti kiva käyttää niitä vanhoja lempituotteitakin, mutta osa tuotteista (esim. Estelle & Thildin Biodefense) on odottanut vuoroaan jo yli vuoden. Osa näistä on myös sellaisia, joista olette kyselleet jo moneen otteeseen (kuten Mossa ja Mádaran SOS). Saapa nähdä pysynkö aikataulussa :) Mutta totuus on, että jos en tee aikataulua, on hyvin todennäköistä että testaus vain siirtyy ja siirtyy monen sarjan kohdalla.
Ajattelin aloittaa Lorkusta koska en ole koskaan (!!) käyttänyt L'Orealin ihonhoitotuotteita, ja tiedän, että kontrasti luonnonkosmetiikkaan on suuri. Kiinnostavaa kokeilla L'Orealia pitkän kotimaisen (luonnon)kosmetiikkatestijakson jälkeen.
Vielä viimeiset terveiset Madeiralta:
Lauantaina kumpparit tulivat tarpeen muutenkin kuin luolavierailulla, loppupäivästä nimittäin satoi kaatamalla ja näkyvyys jeeppikiertoajelullamme ylös vuorille oli pahimmillaan ehkä metrin tai kaksi...
Madeiran korkeimman kohdan sijaan näimme tien pientareella sateessa töröttäviä lehmiä, jotka näyttivät olevan meitä enemmän ihmeissään siitä mitä turistit tekivät vuorilla sellaisena päivänä, ja koimme sydäntä halvaavia jännitysmomentteja jeeppien kiitäessä välillä turhankin vauhdikkaasti nollanäkyvyydessä kapeilla mutkaisilla teillä. Madeiran tiet valtavine pudotuksineen eivät sovi korkean paikan kammoisille ;)
Sateesta ja vilusta huolimatta tunnelma oli katossa ja nauroimme jeepin takaosassa vilttiemme alla (varmaan väsymyksestäkin) niin, että välillä puheesta ei tullut mitään. Yksi seurueestamme osti lounaspysäkillä auton täyteen cola-mukeissa myytyä olutta ja minäkin totesin, vaikka en normaalisti olutta juo, että tämä on nyt se päivä jolloin teen poikkeuksen. :) Kyllä se kohme siitä kaikkosi ^_^
*
Arvonnassa voittivat:
Sanna mamma (Laveran itseruskettava)
Minna (Acorellen tuotteet)
Sipe (Estelle & Thild -putsari)
Jaana (Mádaran öljy)
Voittajiin on otettu yhteyttä. :)
Muistatte mitä hiuksilleni kävi tässä vajaa kuukausi sitten.
Vaikka persikkainen tyvi ei hurjasti hymyilyttänyt, niin tarjoaahan se kuitenkin erinomaisen tilaisuuden keltaista taittavien hopeatuotteiden testaukseen :) Täytyy nähdä asiat aina positiivisessa valossa ^_^
Ostin vihdoin viimein Fudgen Clean Blonde -shampoon, jolla ainakin kauneusbloggaajien keskuudessa on ylittämätön kannatus. Monen mielestä Fudgen hopeashampoo hakkaa hopeanaamiotkin, mikä kertoo aikamoisesta tehosta kun kyseessä on tuote jota ei tarvitse jättää hiuksiin vaikuttamaan (tai voi jättää max. viideksi minuutiksi jos haluaa).
Tämän näköinen tökötti. Budjettipirkko vinkkaa, että Fudge Clean Blonde -shampoon saa halvimmalla FeelUniquesta (18,08€ postikuluineen), mutta itse en jaksanut odottaa postitusta vaan ostin pullon kampaajalta kestäen 2,40 €:n hintaeron :D
Testasin shampoon ensimmäistä kertaa vappuna mökillä (siitä nuo "Villi Pohjola" -henkiset kuvataustat... ;)).
Tuotteen hypetys näyttää olevan ansaittu; kyllähän tällä saa ihan mielettömän viileää jälkeä jo yhdellä ainoalla käsittelykerralla!
Mutta. Kysymys kuuluu: miten ihmeessä tuloksesta saa tasaisen...?
Katsokaa: edessä lähes harmaanhopeiset kutrit, takana ja ylempänä tyvessä kellertävää.
(Tältä näyttää hiukset jotka on saunan jälkeen kieputettu yöksi nutturalle.)
Tyveen Fudge Clean Blonde ei vaikuttanut käytännössä ollenkaan. Jos mahdollista, ero tyven ja pituuksien välillä on nyt vieläkin suurempi kuin heti värjäyksen jälkeen. Sen verran voimakkaasti Fudge kirkasti pituuksia.
Levitän shampoon aina tyveen ja vaahdottelen siellä reilusti, ja annan vaahdon sitten valua pituuksiin jotka käyn läpi puristellen. Pesen hiukset pää alaspäin jotta a) saan sormet kunnolla hiusten tyveen ja shampoon täten kauttaaltaan hiuspohjaan ja b) minimoin suihkun paineen hiuksia katkovan vaikutuksen päälaella. Lisään shampoota vielä erikseen toisen annoksen takaraivolle.
En tiedä millä menetelmällä shampoovaahdon voisi mitenkään saada hiuksiin täysin tasaisesti niin että hopeashampoon ollessa kyseessä pigmenttiä olisi jakautunut kaikkiin hiusosioihin tasaisesti. Kuulostaa lähes mahdottomalta. Fudgen ohjeissakaan ei neuvota mitään erityistoimenpiteitä kuten shampoon kampaamista jotta tulos olisi tasainen.
Sen sijaan siellä kyllä neuvotaan käyttämään hanskoja ihon tahraantumisen välttämiseksi...
Tämänhän minä olin tietenkin missannut ^_^
Sormet olivat violetit vielä neljä päivää Fudge Clean Blonde -pesun jälkeen... No, seuraavalla kerralla tiedän ;)
En ole perehtynyt hopeashampoiden maailmaan joten en osaa sanoa vaikuttaako shampoon kompositiossa tehoon jokin muukin kuin pigmentti. Fudgen shampoossa väripigmentti on CI 60730 eli Acid Violet. Käsittääkseni pigmentit saa merkata inciin aina viimeiseksi, joten sen sijoitus incin viimeisenä ei kerro mitään pitoisuudesta. On ilmeistä, että Fudgen Clean Blonde -shampoossa sitä on aika paljon.
Merkkasin inciin salisyylihapon ihan vain kuriositeettina kun juuri oli puhetta siitä, miten BHA-happoa käytetään kosmetiikassa monessa muussakin funktiossa kuin vain kuorivana ainesosana. Sitä löytää lopulta vaikka mistä tuotteista joissa sitä ei mainosteta aktiiviainesosana, myös shampoista. Hilseshampoissa se toimiikin keratolyyttina eli kuorii päänahkaa, tällöin pitoisuus on tietysti säädetty ko. vaikutuksen mukaisesti. Fudgen shampoossa rooli lienee joku ihan muu, kenties vain osa säilöntäainemixiä.
Silver-honey-hair...
Olisi kyllä mahtavaa jos saisin helmenkirkkaan "Fudge-efektin" koko hiuksiin, mutta shampoon vaikutus on niin voimakas että en taida uskaltaa käyttää sitä kuin ehkä joka kolmas tai neljäs pesu.
Kovasti tekisi mieli kokeilla tyveen kunnon tehokäsittelyä niin että jätän Clean Blonden vaikuttamaan sinne pidemmäksi aikaa, mutta koska shampoota pakostikin leviää muuallekin hiuksiin, näen jo silmissäni kuinka mulla on kohta osin siniseksi vetänyt tukka.... :P
Onko Clean Blonden käyttäjillä jotain vinkkejä..?
