Löysin tanskalaisen luonnonkosmetiikkapioneerin Urtekramin viime vuonna "uudestaan", ja ihastuin täysin uudistuneen sarjan koostumuksiin.
Koko Urtekramin konsepti vetoaa kympillä tällaiseen ikuiseen budjettivinkkelityyppiin joka etsii aina parasta hinta/laatusuhdetta. Urtekramin tuotteet on pakattu yksinkertaisiin pakkauksiin, ne eivät tuoksu luksukselta ja valikoima koostuu koko perheen perushygienia- ja ihonhoitotuotteista. Urtekram ei tarjoa viimeisimpiä ainesosainnovaatioita tai erityistuotteita kuten seerumeita ja hoitovesiä, sen sijaan se tarjoaa laajan kattauksen perustuotteita hintalapuilla jotka vetävät opiskelijankin hymyn korviin. Ainakin jos opiskelija haluaa kohdistaa roposensa vihreään kosmetiikkaan, Pirkkaa, Lidliä sun muita saa totta kai vieläkin halvemmalla.
Viime vuonna testailin Urtekramin vartalo- ja hiustuotteita ja tänä vuonna sain toiveeni mukaan testiin kasvotuotteita. (No, sain kyllä myös läjän uuden Kookos-sarjan vartalotuotteita, niistä tulossa esittely kesän aikana.)
Testituotteet:
Pohjolan Koivu -sarjan puhdistusemulsio, kasvovesi ja päivävoide ja vertailun vuoksi hajusteettoman No Perfume -sarjan päivävoide.
Urtekramilla ei harmillisesti ole vaahtoavaa kasvojenpuhdistustuotetta.
No Perfume ja Nordic Birch -sarjan kasvovoiteiden incit näyttävät hyvin samanlaisille, Pohjolan Koivussa on hajusteiden lisäksi peltokorteuutetta, magnoliankuoriuutetta ja (tietysti) koivu-uutetta. Vaikka voidepohja muodostuu samoista ainesosista, koostumukset ovat silti hieman erilaiset, mikä kertoo jälleen siitä kuinka incistä ei voi päätellä koostumusta kuin suuntaa-antavasti. Vaikka ainesosat olisivat ihan samat voivat pitoisuudet vaihdella.
Pohjolan Koivu on kaksikosta paksumpi ja jähmeämpi. Koostumus ei ole ihan yhtä "old school" kuin Weledan ja esim. Frantsilan voiteissa, mutta ei modernikaan. Ihan miellyttävä kuitenkin, ei vahamainen. Tuoksu on tismalleen sama kuin koko Koivu-sarjassa, eli (yllättävästi) ruiskaunokki, ei koivu. Urtekramin tuoksumaailma ei ole ns. hemmottelevaa elämysosastoa vaan juuri sitä mitä tämän konseptin arkikosmetiikalta odottaakin: neutraali mutta tunnistettavasti luonnonkosmetiikkamainen kasvi/yrttimäinen tuoksu.
No Perfume on voiteista suosikkini kevyemmän ja notkeamman koostumuksensa puolesta. Tämäkään ei ole mitään vetisen ohutta mutta kuitenkin selvästi kevyempää Koivuun verrattuna. No Perfumen ominaistuoksu muuten tuo mieleen teksturoidun soijaproteiinin, not kidding you..! :D Tarkoitan siis kuivattujen soijahiutaleiden ja rouheen tuoksua. :)
Hintaesimerkki (Hyvinvoinnin Tavaratalo): 9,80€ / 50 ml. Saattavat olla Prismassa vielä edullisempia, tietääkö joku? :)
Puhdistusemulsio
Urtekramin puhdistusemulsio on vesimäisestä päästä, jopa vesimäisempää kuin monet "maito"-nimellä myytävät puhdistusemulsiot. Se on tietysti pelkästään plussaa minun kaltaiselleni käyttäjälle joka ei pidä rasvaisesta tunteesta putsarissa. Eli sanoisin, että tämän tyyppinen emulsioputsari on sellainen, jota minäkin voisin "hätätapauksessa" käyttää vaikka koko pullon, se tuntuu iholla sen verran mukavalta ja jopa raikkaalta.
Meikki lähtee kiitettävästi, ei huomautettavaa. Silmämeikkiä en koskaan poista muulla kuin nimenomaan silmämeikin poistoon tarkoitetulla tuotteella koska 90% kaikista putsareista kirvelee silmissäni, silmämeikin osalta en siis osaa Urtekram-emulsion tehoja arvioida.
Kasvovesi
Nyt tulee ensimmäinen "höh": kasvovedessä on alkoholia. Hajusta ja ihotuntemuksesta päätellen aika paljonkin. Vaikka en itse lähtökohtaisesti välttele alkoholia kosmetiikkatuotteissa, niin kasvoveteen en sitä halua sillä vaikutus on selvästi kuivattava, eikä alkoholillisuus tuo minun ihotyypilleni mitään lisäetua.
Pidän ristiriitaisena tuotekuvauksen lupausta "supistaa ihoa ja antaa sille samalla superkosteuttava annos koivusokeria ja aloe veraa". Alkoholipitoisuus ilman muuta verottaa kosteuttavien aineiden vaikutusta. Jännä että Nordic Birch -sarjaan, jonka kaikissa muissa tuotteissa lukee "Superkosteuttava", on yllättäen valittu tällainen kasvovesi jonka ensisijainen vaikutus ei olekaan kosteuttava. Pakkaukseen onkin painettu "Superkosteuttavan" sijaan "Kiinteyttävä". Ei tämä millään lailla kiinteytä, sen varmaan ymmärtää jokainen, mutta ilmaisulla halutaan varmaankin viitata tuotteen voimakkaasti huokosia supistavaan vaikutukseen.
Myös hajusteettomassa kasvovedessä on alkoholia, Urtekramin valikoimassa ei ole 'holitonta kasvovettä lainkaan.
Summa summarum: Kyllä mä näitä käyttäisin (kasvovettä lukuunottamatta) ja tuotteet vahvistivat entuudestaan supermyönteistä kuvaani Urtekramista! Hyvä Tanska! :)
P.S. Vielä random off topic -juttu koostumuksista: oli kiinnostavaa kuulla ei-niin-kosmetiikkaan perehtyneen "peruskäyttäjän" spontaanit kommentit kolmen eri tyyppisen voiteen ihofiiliksestä.
Anopilta olivat päivävoiteet lopussa ja lahjoitin hänelle testituotelaatikostani L'Orealin Golden Age -päivävoiteen, Davvin päivävoiteen ja Frantsilan Nuorekas Hehku -päivävoiteen. Anopille erot "normi"- ja luonnonkosmetiikan välillä saati sitten "vanhanaikainen" ja "moderni" koostumus eivät sano mitään, eikä hän varmastikaan paljon analysoi käyttämiensä ihonhoitotuotteiden tuoksujakaan, mutta kas kummaa, silti hänen kokemuksensa oli hyvin yksiin minun kanssani.
Voidekolmikosta Davvi oli selvästi eniten anopin mieleen ja hän kehui voiteen mukavan marjaisaa tuoksua ja liukasta levittyvyyttä. Frantsilaa hän luonnehti "vähän tunkkaisen tuoksuiseksi" ja iholla erilaisen tuntuiseksi. "Tuoksun takia ei tule ehkä ensimmäiseksi käytettyä juuri tuota voidetta", hän sanoi. L'Oreal tuntui ja tuoksui oikein hyvältä, mutta ei päihittänyt Davvia.
:) Hyvä Suomi ja Hyvä Davvi ^_^
Sain pari viikkoa sitten toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja pääsin seuraamaan ammattimeikkitaiteilijan työpäivää.
Meikkitaiteilija ei ollut kuka tahansa, vaan L'Oreal Parisin Suvi Tiilikainen, jonka me "ysärinuoret" tunnemme vuoden 2000 Miss Suomena (os. Suvi Miinala). Itse seurasin vielä 2-kymppisenä missikisoja ja tiesin aina kuka on viimeisin missimme (toista on nykyään, myönnän). Suvi on jäänyt mieleeni koska hän oli minusta yksi kaikkien aikojen kauneimpia missejämme, ja olen seurannut Suvin uraa läpi vuosien aktiivimallivuosista meikkitaiteilijan ammattiin.
Siksipä minulla oli suunnilleen vähän "star-struck" -olo kun tapasin Suvin Fit-lehden toimituksessa varhain kuvauspäivän aamuna. (Jopa Mr. Karkkipäivä oli vähän että "Iiik, sä tapaat Suvi Tiilikaisen!" ^_^) Rempseän, syntyjään kemiläisen Suvin rento ja maanläheinen olemus sulatti pienen jännitykseni saman tien.
Suvi suoritti meikkitaiteilijan opinnot Helsingin kuulussa Makerissa 10 vuotta sitten ja on toiminut L'Oreal Parisin meikkitaiteilijana viimeiset viisi vuotta. Kolmen lapsen äiti tekee vielä satunnaisesti joitain mallin töitä, mutta työ meikkitaiteilijana on Suvin "leipä" ja suurin intohimo.
L'Oreal Parisin meikkitaiteilijan työviikko voi koostua esimerkiksi tavaratalojen meikkikeikoista, lehtien kuvauksista ja koulutustilaisuuksista.
Kysyn, kummanko tyyppisistä töistä Suvi pitää enemmän, tavaratalomeikkauksista vai lehtikuvauksista. Suvi vastaa että kummassakin on puolensa. Tavaratalomeikkauksissa oppii tuntemaan tuotteet kaikkein parhaiten, kun tuotteita pääsee kokeilemaan laajalle kirjolle erilaisia asiakkaita. Oppii mitkä sävyt menevät millekin iholle ja miten esimerkiksi erilaiset meikkipohjat käyttäytyvät eri tyyppisillä ihoilla, se on meikkitaiteilijalle arvokasta tietoa. Tämän voin itsekin allekirjoittaa entisestä työstäni johon kuului paljon meikkiopastuksia liikkeessä.
Lehtikuvauksissa on oma tunnelmansa ja tahtinsa, ja vaatimukset meikille tietysti aivan erilaiset. Suvi nauttii kaikenlaisista työhönsä kuuluvista tehtävistä ja pitää siitä, että päivät ovat niin erilaisia. Mukana kulkee valtava laukku (ei pelkkä pakki) meikkejä, kynsilakkoja, hiustenmuotoilutuotteita, kihartimia ja suoristusrautoja. Tarkastelen laukkua ja pakkia niiden ansaitsemalla kunnioituksella, kosmetiikkafriikin aarrearkku.
Olen esitellyt blogin pienessä Henkilökuva-sarjassa erilaisissa kauneus- ja kosmetiikka-alan tehtävissä toimivia ammattilaisia ja nyt sarja täydentyy Suvin myötä vihdoin meikkitaiteilijalla :) Jess!
Päivä Suvin "olan takana" oli aivan huikea ja osoittautui vielä paljon odotettua monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi, kun päivä jatkui studiolta vielä ulkokuvauksiin.
Olin siinä kuvitelmassa, että pääsisin seuraamaan lehden lukijan muuttumisleikkiä, mutta kyseessä olivatkin Fit-lehden heinäkuun numeron kansikuvaukset. Mallina toimi Lotta Hintsa, Miss Suomi (vuosimallia 2013) hänkin, ja oli siinä kuulkaa aika hauska kuunnella päivän verran kahden Miss Suomen jutustelua ja kokemuksia uransa varrelta. Päivän aikana saikin meikkitaiteilijan työn lisäksi myös aimo annoksen informaatiota mallin ammatista.
Sessio alkoi hiustenlaitolla.
Lotan hiuksiin haluttiin rento, laittamattoman näköinen beach-look.
Oli kiinnostavaa seurata, miten paljon vaiheita "laittamattoman" näköiseen tukkaan lopulta kuuluu; tulos on täysin luonnollinen mutta alla on huolellista föönausta, kiharrusta ja erinäisiä muotoilutuotteita.
Kiharat mutusteltiin auki luonnonkiharan näköisiksi rennoiksi laineiksi.
Sitten siirryttiin meikkiin.
Suvi kertoo, että useimpien ammattilaisten tavoin myös hän aloittaa mieluiten silmistä ja tekee meikkipohjan vasta sen jälkeen, mutta tällä kertaa tehtiin toisin päin. "Lotan silmämeikki tulee olemaan niin kevyt että tiedän ettei siitä juuri varise mitään kasvoille".
Lotan meikkipohja tehtiin True Match -meikkivoiteen ja Lumi Magique -primerin sekoituksella.
Suvi kertoo Lumi Magique -primerin olevan hänen ykkösluottotuotteensa, jota hän käyttää lähes kaikissa meikeissä. Kyseessä on valoaheijastava primer joka tuo iholle eteerisen kasteisen kuullon, tiedätte tuotetyypin. Kuin valokynän ja ohuen primerin risteytys. Suvi tykkää sekoittaa Lumi Magiqueta meikkivoiteeseen jolloin kuulto ei jää meikkivoiteen alle ja ihon pinnasta tulee erityisen kuulas, näyttämättä kuitenkaan rasvaisen hohtavalta.
"Suunnilleen kaikki mallit joita meikkaan haluavat meikkauksen jälkeen tämän primerin itselleen", Suvi kertoo. Lotta ei vaikuta poikkeukselta. :)
True Match - & Lumi Magique -yhdistelmällä meikkipohja on ohut ja luonnollinen.
Kansikuvalook on freesi ja sporttinen, siihen ei haluta paksua täyspakkelia.
Silmämeikki syntyy Color Riche La Palette Nude 02 Beige -paletin yhdellä sävyllä.
Kaunis hohtava toffeenruskea taittaa valoa niin, että tulos näyttää siltä kuin luomella olisi useampaa sävyä ja varjostus tummempi luomen ulkonurkassa.
Tätä sävyä meikkiin käytettiin.
Seuraavana vuorossa rajaus.
Suvi vannoo geelieyelinerin nimeen (mähän olen sanonut että geelit rules!) ja tekee rajauksen niin näppärästi ja siististi että ei voi kuin tuntea pientä positiivista kateutta. Tässä näkyy ammattimeikkaajan varma käsi.
Ripsivärin Suvi laittaa tiheällä, jämäkällä pikkusiveltimellä, ei pyöröharjalla.
Maskara on itsestäni kaikkein vaikein kohta asiakkaan meikkauksessa ja olen aina erityisen kiinnostunut näkemään millä tavoin muut ammattilaiset sen hoitavat. Osa käyttää perinteistä maskara-applikaattoria (pyöröharjaa), jotkut viuhkasivellintä ja toiset Suvin tapaan ns. tavallista littanaa sivellintä.
Minusta maskaran laitto pyöröharjalla jonkun toisen ripsiin on rehellisesti sanottuna aivan älyttömän hankalaa eikä tulos ole koskaan yhtä hyvä kuin itse laittaessa (tämän myöntävät ammattilaisetkin). On jotenkin turhauttavaa kun muuten voi luoda toisen kasvoille kauniin kokonaisuuden, mutta ripsistä en koskaan saa ns. täydellisiä. Usein olen käyttänyt tyven viimeistelyyn eyeliner-sivellintä. Pikkusivellin-tekniikka näyttää sen verran toimivalta että sitä täytyy kokeilla itsekin. Tosin siihen, kuinka paljon asiakkaan silmien räpyttely vaikuttaa tulokseen, ei auta mikään taikasivellin ^_^ :D
(Jos tätä juttua lukee muita ammattimeikkareita niin jakakaahan niksejänne jos sellaisia on :))
Yhden sävyn silmämeikki valmiina. Suvi ei laita edes korostussävyä kulmaluulle.
(Kulmakarvat meikataan irtoripsien jälkeen.)
Kuvausmeikissä irtoripset ovat aivan must, saan kuulla. "Paraskaan maskara ei saa silmiä kuvissa esiin niinkuin irtoripset", Suvi kertoo ja Lotta nyökkäilee.
Seuraavaksi Suvi pyöräyttää Lotan kasvoille poskipunan.
Suvin lemppari on tässäkin meikissä käytetty True Match Le Blush -sävy 165 Rose Bonne Mine.
Reilusti hohtava, raikas ruusuinen pinkki. Ihanan heleä ja tyttömäinen! Tämä sävy ei kuulunut valikoimaan kun itse vielä tein myymälätöitä, helmi on jäänyt minulta huomaamatta. Sävy #120 on muuten kuulunut vuosikaudet omiin lemppareihini, en edes omista sitä itse mutta se on yksi niitä huippuhelppoja arkisia sävyjä myydä ^_^
Sitten vuorossa kulmakarvat.
Lotalla on luonnostaan tuuheat, tummat ja kauniin muotoiset kulmat, joita Suvi täydentää ensin puuterimaisella kulmavärillä ja sitten Brow Artist Plumper -kulmageelillä - tuote, johon muuten sain itse joku aika sitten lukijalta vinkin. Geelissä on mukana pieniä kuituja jotka tarttuvat kulmakarvoihin ja tekevät niistä tuuheamman näköiset, for real.
Pakko se oli uskoa:
Lotan vasemmassa (teistä katsoen oikeassa) kulmassa Brow Artist Plumper -käsittely, toisella puolella vain puuterivärillä käsitelty kulma.
Tämä täytyy kyllä kokeilla itsekin!
Viimeisenä Suvi sävyttää Lotan huulet, ja meikki on valmis.
Nukkemainen Lotta ennen ja jälkeen.
Mietin koko päivän ketä ulkomaista julkkista Lotta Hintsa muistuttaa.
Myöhemmin sain sen päähäni:
Mena Suvaria. :)
Meikki ulkona.
Meikkauspeilin kellertävät valot luovat aina oman ikävän sävynsä ihoon, luonnonvalossa meikin raikkaus tulee paremmin esiin.
Lotan meikki:
Lumi Magique primer + True Match -meikkivoide
Perfect Match -valokynä jota käytettiin myös luomenpohjustajana
Silmänrajaus Super Liner Gel Intenza -geelilainerilla, päälle pehmennys puuterimaisella luomivärillä
Ripsiväri False Lash Wings Sculpt + irtoripsiä
Poskipuna True Match #165 Rose Bonne Mine
Puuteri Nude Magique BB Powder (laitettiin vasta poskipunan jälkeen)
Kulmakarvat Brow Artist Genius Kit -puuteriväri + Brow Artist Plumper -geeli
Huulipuna Color Riche Lip Palette -huulipunapaletista
Minun oli totta kai utsittava Suvilta vielä hänen luotto- ja lempparituotteensa.
Lumi Magique Primerin ykkössija kävikin jo ilmi, muita Suvin suosikkeja L'Orealin valikoimassa ovat Cushion-meikkivoide ("Kaikkein luonnollisin, ihanan ohut meikkivoide"), True Match -poskipunat, geelieyeliner, kulmageeli, Color Riche -huulipunat ja kynsilakat. Maskaroista Suvin henkilökohtainen suosikki on alkuperäinen False Lash Wings.
Suvi puhuu paljon ohuen meikin puolesta, eikä vahvasti puuteroitu pinta kaunista ketään. Peittävämpää kestomeikkipohjaa Suvi käyttää vain tapauksissa, joissa asiakkaan iho on rasvoittuva ja helposti kiiltelevä. Iholle jolla on jo juonteita Suvi pitää BB-voiteen tyyppistä meikkipohjaa ihanteellisimpana; mitä ohuempi ja kosteuttavampi pohja, sitä paremmin juonteet ja ihon epätasaisuudet häivyttyvät ja ihon pinta näyttää nuorekkaalta.
Oli huikeaa seurata rautaisen ammattilaisen nopeaa ja varmaa työskentelyä ja tekniikkaa. Enpähän olisi halunnut ottaa selvää kuinka kauan meikäläisellä olisi mennyt meikin tekoon... ^_^ :D Olisin siinä arponut ja vertaillut sävyjä ja mietiskellyt rajaustyyliä ja varjostuksen korkeutta ja ennen kaikkea höpötellyt mallin kanssa.... :)
Tällä friikillä fiilistely menee useimmiten tehokkuuden ohi. :) Hahah, mm. siksi minusta ei koskaan tulisi ammattimeikkitaiteilijaa ^_^
Kiitokset vielä Suville, Lotalle, Fit-lehden tiimille ja L'Orealille antoisasta päivästä :)
*
Laitan blogiin kuvan Lotan valmiista kansikuvalookista ja lisää behind-the-scenes -kuvia kun lehti on ilmestynyt. :)
Ystäväiset, mä tiedän että siellä odotetaan kovasti (ainakin joidenkin taholta) mun Everyday Minerals -kokemuksia, mutta vielä ennen niitä en malta olla ruttaamatta ruutuun nopeasti aiemmin tänä vuonna esittelemääni Uoga Uogan mineraalipohjaan liittyvää havaintoa.
Talvisessa arviossani julistin Uoga Uogan liian kuivan tuntuiseksi ihollani. Näin se tosiaan olikin talviaikaan, ja myös Uogan poskipuna levittyi iholleni jauhoisesti. Nyt kun nappasin Uogan taas testiajoon verratakseni sitä Everyday Mineralsiin, yllätyin: tuntuma oli ihan erilainen. Nyt Uoga Uoga ei tunnu iholla yhtään kuivalta vaan jättää yhtä kauniin pinnan kuin muut vakkarimineraalimerkkini kuten Lily Lolo ja Flow Kosmetiikka.
Ja teinpähän sellaisenkin havainnon, että se on peittävämpi kuin Lily Lolo ja Everyday Minerals (Jojoba ja Semi-Matte -pohjat). Aiemmassa arviossani olin sitä mieltä, että peittävyys on samaa luokkaa Lolon kanssa mutta nyt perusteellisia vertailuja EDM-jaksolla tehtyäni sanoisin, että Uoga on näistä selvästi peittävin.
En tiedä olisiko erilaisesta tunnusta lopulta pitänyt niin yllättyä, ihohan on talvella huomattavasti kuivempi kuin kesällä ja kesäiholla kaiken meikin voi odottaa levittyvän nätimmin. Toisaalta, muut mineraalipohjat eivät ole käyttäytyneet eri vuodenaikoina ihollani yhtä "dramaattisen" eri lailla kuin Uoga.
Oli kivaa "löytää" Uoga nyt uudelleen oman ihoni kannalta miellyttävämmässä valossa. Etenkin kun olen ollut ehkä asteen tyytymätön EDM:n peittokykyyn.
Meikissä kasvoilla Uoga Uogan Champagne-meikkipohja ja Peachy-poskipuna, joka sekään ei enää levity yhtään niin jauhoisesti kuin talvella. Täysmatta koostumus kuitenkin tekee sen, että jälki näyttää aina kuivemmalta kuin sellaisten poskipunien joissa on mukana hohdetta. Lisäsin Peachyn päälle henkäyksen Lily Lolon Beach Babe -poskipuna tuomaan kaipaamaani kuultavuutta. :)
Huulilla Uoga Uogan Wind Catcher -huulikiilto ja luomilla tuttuja persikkasuosikkejani Idunilta ja L'Orealilta.
Uogan siveltimestä on myös muodostunut viime aikojen suosikkikabukini. Mieltymykset vaihtelevat kausittain, ja talvella esimerkiksi tykkään pehmeämmästä kabukista (kuten Idun) koska se tuntuu kuivemmalla iholla paremmalta kuin kovemmat ja tiheämmät, mutta tiheämmällä saa tietenkin pakattua mineraaleja iholle tehokkaammin.
Kun meikkipöydällä on valtavasti tuotteita, niin simppelisti sillä perusteella, mihin tuotteisiin käsi itsestään mieluiten hamuaa, voi päätellä omat suosikkinsa vaikkei joitain juttuja aina niin analysoisikaan :) Niinkuin kimpparipsaritesteissä; hyvin pian käy selväksi, mitä maskaraa kohden käsi kurkottuu eniten ilman että edes ajattelee sitä.
Vaikka minulla on testattavana myös EDM:n siveltimiä, olen ollut niin tykästynyt Uogan kabukiin että EDM:t ovat jääneet valitettavan vähäiselle käytölle. EDM:ltä testiin saamani kabukit ovat (ainakin tämän hetken makuuni) liian pehmeitä ja löysiä. Mutta niistäkin enemmän sitten omassa EDM-postauksessaan.
Ja missä se postaus siis viipyy? :D Nohh, olen vain rehellisesti ollut tosi laiska käymään läpi ja käsittelemään juttua varten ottamaani valtavaa kuvamäärää, muut jutut on tuntuneet kiinnostavammilta :) Mutta kyllä se EDM-arvio joskus lähiaikoina tulee ulos. ^_^
Meanwhile, työrintamalla on myös tällä hetkellä niin täyttä että en sen vuoksi ole ehtinyt päivittämään blogia viime aikoina yhtä tiheästi kuin normaalisti, ja tätä voi olla tiedossa koko kesäkuun ajan. Eli jos välillä tulee parin päivän hiljaisuuksia niin se johtuu siitä :)
Kaikki kunnia FitFarm-kokeilun tuomille oivalluksille, mutta on se vain ollut ihanaa palata omaan, tuttuun ruokailurytmiin ja -tapaan! ^_^ Nyt olen taas kuukauden verran murkinoinut menemään itselle luontaiseen tapaan, plus treeni/juoksupäivien hiilarilisät.
Pidin viikon ajan ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä söin. Blogissa on nähty induktioviikkojen ruokapäiväkirjaani sekä FitFarm-valmennusjakson kokeiluun liittyviä erikoisruokavaliojuttuja, jotka ovat kummatkin harvinaisia poikkeustilanteita. Ajattelin, kun jotkut ovat näiden äärimmäisten poikkeustilojen pohjalta (induktio-tyylinen syöminen ei kuulu arkeeni edes vuositasolla..!) kehittäneet huolta ruokailustani, että pidän kuvapäiväkirjaa ihan tavallisesta, arkisesta tavastani ruokailla.
Tällä tavalla olen syönyt viimeiset viisi vuotta vaihdettuani vhh:lle, erona ainoastaan tänä vuonna lisätyt säännöllisemmät hiilihydraattiosuudet kuten ohra ja kvinoa. Bataattia ja kaurapuuroa olen syönyt koko vhh:n ajan.
Ruokaviikko on tiistaista maanantaihin, kun kuvaaminen unohtui päiväkirjaviikon ekana päivänä :)
Kaksi mukia kahvia, ensimmäinen soijamaidolla, toinen mantelimaidolla, mukana loraus kermaa. Kananmunia, kasviksia, leipäjuustoa ja soijajogurttia proteiinijauheella, marjoilla & omatekoisella pähkinämyslillä.
Paistettuja kasviksia, lohta ja ohraa.
Tulin juoksulenkiltä ja teki hirveästi mieli tonnikalakauraleipää - mutta kotona ei ollut tonnikalaa. (Hyvin harvinainen tilanne.) Monesti syön juoksun jälkeen palauttavana ateriana kaurapuuroa, mutta just tänään teki mieli kauraleipää tonnikalalla. Oli siis lähdettävä kauppaan, ja söin nopeasti pienen juusto-manteli-snackin vaimentaakseni suurimman nälän tunteen.
Tonnikalakauraleipä, kasviksia ja raejuustosalaatti.
Joskus harvoin tekee mieli kahvia vielä illallakin.
(Olemme pyrkineet miehen kanssa eroon kaikista oudoista eriparimukeista jotka juontavat kummankin menneisyydestä, mutta miehen karmea Cartman-muki on saanut jäädä ^_^)
Soijajogurttia, rahkaa, lesitiiniä, marjoja ja pähkinämysliä. Lesitiini on oppeja FitFarm-ruokavaliosta.
Tuttu aamiainen. Olen syönyt tämäntyyppistä aamiaista viimeiset viisi vuotta, FitFarm-kokeilu vaikutti aamiaiseen siten että lisäsin kasviksia ja vähensin valtavaa juustomäärää. Toisaalta tämä saa myös aikaan sen, että vähempienergisenä aamiainen ei pidä minua kylläisenä ihan yhtä pitkään kuin juuston ja kananmunien varaan rakennettu aamiainen.
Tonnikala-katkarapu-mozzarella-salaatti ohralla.
Sattui päivä, jolloin minun teki mieli jotain makeaa. :) Niitäkin on vielä joitain kertoja vuodessa. :)
Kahvin kanssa maistui kolme palaa sokeroimattomalla hasselpähkinäsuklaalevitteellä voideltua raakakaakaomassaa (100-prosenttista suklaata).
Raejuustosalaattia sekä lohta, höyrytettyä parsakaalia ja vihreitä papuja.
Ja sama tuttu soijajogurtti-rahka-marja-pähkinämyslisekoitus.
Olen säännöllisrytmisinä treenipäivinä pyrkinyt noudattamaan FitFarmin mallia jossa päivän kaksi pääateriaa syödään lähellä toisiaan, treenin ympärillä. Tällaisina päivinä syön vielä illalla erikseen iltapalan. Muuten syön päivällisen myöhempään illallisena ja jogurtti jää pois.
Alkaako näyttää tylsältä... :D Joka aamu sama setti ^_^ Tähän ei voi kyllästyä <3
Palautusjuoma on myös perua FitFarm-valmennuksesta, siitä on tullut säännöllinen osa treenipäivien ruokailua. Juomani koostuu maustamattomasta heraproteiinista, vedestä ja raakakaakaojauheesta. Joskus lisään joukkoon myös banaanijauhetta.
En juo palkkaria reissussa ollessa (vaikka kävisin salilla) koska en jaksa raahata proteiinipulveria mukana. En myöskään tykkää ostaa valmiita kalliita ja lisäaineita pursuavia palautusjuomia.
Lounastreffit ystävän kanssa ravintolassa.
Kuvasta puuttuu alkukeitto, unohdin kuvata sen. Tuo toinen keitto oli vähän turha extra mutta pakko oli maistaa kun ystäväni sitä tyrkytti ja sanoi että on niin peijakkaan hyvää (hän otti ravintolan seisovan pöydän salaattilounaan johon kuului myös keitto, ja hän vain kylmän viileästi haki minullekin pöydästä keiton.... :p). Ja olihan se hyvää ^_^
Anoppilassa: lohta, salaattia, parsaa, kananmunasilppua.
Keltainen kukkamuki on mun vakkarimuki anoppilassa ^_^
Jäi vielä nälkä niin piti ottaa vähän lisää jogurttia ja marjoja.
Lohta ja kasviksia.
Kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen oli niin kova nälkä ettei pystynyt odottamaan illalliseen asti. Söin Koskenlaskija-juustoa, kurkkua ja porkkanaa.
Appiukon tekemää ihanaa uunilohta tuorejuustokastikkeessa, bataattimuusia, salaattia ja anopin munajuustoa.
Leivän näköiset palat tomaattikuutioiden vieressä ovat munajuustoa.
Samaa kuin perjantain illallisella + paistettua siikaa.
Lohta, paistettua munakoisoa, sinihomejuustolla täytettyä paprikaa ja salaattia.
Jälkiruoaksi lampaanmaitojuustoa ja pari lasia viiniä. Unohdin ottaa kuvat illalla, viinilasikuva on arkistosta. :)
Yhdistelmä edellispäivien jämäkaloja (savulohta, uunilohta, siikaa) + kasviksia ja viimeinen nokare bataattimuusia.
Automatkalla anoppilasta Kuopioon söin puolikkaan Vanilla Almond Crunch Quest -patukan ja pienen kourallisen manteleita. Unohdin ottaa kuvan joten kuvat netistä täältä ja täältä.
Söimme Kuopiossa illallista tosi myöhään ja olin ihan järjettömän nälkäinen. Alkuruoaksi iso rapukeitto (naaam!!) ja sen kylkeen savulohisalaatti.
Palan painikkeeksi lasi viiniä.
Hotelliaamiainen. Useimmiten yövyn Kuopiossa tietysti äiskän luona "koti-kotona", mutta tällä kertaa mies oli Kuopiossa työmatkalla ja yövyin hänen huoneessaan.
Kyseisen hotellin munakokkeli on kyllä jotain niin ala-arvoista että... En tiedä tunnistaisiko edes kananmunaksi jos sokkona maistaisi.
Kokkelit jäivät lautaselle ja hain tilalle pari vanhaa kunnon keitettyä munaa, näihin voi aina luottaa. :)
Ennen salille menoa tuntui siltä ettei aamiainen ollut ollut ihan riittävä ja vetäisin vielä lisäenergiat rahkan ja pähkinöiden muodossa.
Quest-patukka sai proteiinijauheen puutteessa toimittaa palkkarin virkaa.
Lounaalle äidin luokse. Tonnikala-leipäjuustosalaattia.
Yritys saada kuvaan eloisuutta äidin kissan kautta, eihän tuo pentele tietenkään suostunut poseeraamaan.
Illallinen myös äidin luona: paistettuja kasviksia ja lohikuutioita.
Liityin myöhemmin illalla miehen ja hänen työkaverinsa seuraan ravintolaan. Miehet söivät taas vaihteeksi älyttömän myöhäistä dinneriä. Mr. Karkkipäivän hamppariannoksen kyljessä olleet bataattiranut vetivät meikäläistäkin puoleensa, nehän ovat puuron ohella mun suurinta hiilariherkkua. :)
Lopulta piti tilata oma annos ^_^ :) On se jännä miten suuri ero perunan ja bataatin välillä onkin vaikka ovat niin samantyyppisiä juureksia, peruna on aina ollut mulle ihan "meäääh" mutta bataatti... Ihan sairaan hyvää.
Ruokaviikko sai hienon lopetuksen tällä näkymällä! ^_^
.
Tällaisella ruokavaliolla painoni ei nouse eikä laske ja pysyn ihan normikuosissa. Keho ei näytä yhtä kuivalta kuin FitFarm-ruokavaliolla ja olo on kaikin puolin normalisoitunut. Kehossa on tuttu olo. <3
Kesätuoksussa saavat tuoksua sitruspuut, mehua tihkuvat hedelmät, lämmin, aurinkovoiteinen iho, merivesi, kosteus... Oma, erityinen tuoksu kuuluu kesäaikaan yhtä itsestäänselvästi kuin varvassandaalit ja rusketusraja. Joskus valitsen makeamman tuoksun joka tihkuu trooppisia kukkia ja kookosta, joskus kevyemmän mehukkaan greippi- tai appelsiinituoksun. Joskus valitsen kesätuoksun tarkoituksella, joskus se valikoituu itsestään.
Klassikkokesätuoksuja vuosien varrella minulle ovat olleet mm. The Body Shopin Dewberry (ah, ysäri!), Issey Miyaken L'Eau d'Issey, Escadan Island Kiss, Yves Rocherin Monoï-tuotteet ja viime kesinä ihollani on viihtynyt mieheltä saamani Givenchyn Bloom.
Tämän kesän kaksikko tulvii keltaista valoa.
Joikin Greippi-Mandariini-vartaloemulsio ja The Body Shopin Polynesian Island Tiaré EdT.
Nyt tulee taas ihan mieletöntä hehkutusta: tuo Joikin vartalovoide!!! Jestas, tämä on jotain niin älyttömän herkullisen tuoksuista että en tiedä mitä kuvaavia sanoja tähän keksisin, mitkä ilmaisut tekisivät oikeutta tälle viettelevän makealle mehukkuudelle.
Rakastan sitrushedelmien tuoksua ja olen heikkona etenkin greippiin. Makeat mandariinit ja appelsiinit eivät jää kauas jälkeen. Greippi on haasteellinen tuoksu, eikä se aina suinkaan tuoksu kosmetiikkaluomuksessa pirskahtelevan makealta vaan usein pistävältä, tunkkaiseltakin. Tai synteettiseltä ja esanssiselta. Ei tällä kertaa.
Joikin Greippi-Mandariini-vartalovoide on sitrushedelmätuoksujen aatelia.
En ole koskaan haistanut yhtä onnistunutta tämän genren tuoksua vartalotuotteissa (hajuvesien puolella Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelune ja Lancômen Ô de L'Orangerie vievät täydet pisteet mun kirjoissa). Koukuttavan hedelmäinen, runsas tuoksu on äärettömän aidon ja epäesanssisen tuoksuinen ja kaikki komponentit ovat tasapainossa. Makeiden sitrusten takana kokonaisuutta kantaa sensuelli, aavistuksenomainen mausteisuus, itse haistan tuoksussa ripauksen vaniljaa vaikkei sitä mainita ainesosaluettelossa.
Ja entäpä kermainen, samettinen koostumus... Yritin kuvata sitä näissä ikkunalautaotoksissa. Pulloon tekisi melkein mieli sukeltaa..! Eikä millään lailla haittaa että Joik on myös luonnonkosmetiikkaa ja hellivät öljyt ja sheavoi juuri sitä "ruokavaliota" jota ihoni noudattaa ^_^
Voide on samalla täyteläisen paksua ja ravitsevaa ja tunne iholla hemmottelevan silkkinen, mutta täyteläisestä runsaudestaan huolimatta voide imeytyy nopeasti jättämättä rasvaista pintaa. Iholle jää miellyttävän samettinen tunne.
Ainoana mahdollisena miinuksena voisi ainakin vaaleita vaatteita käyttävän kannalta olla voiteen sisältämä porkkanaöljy joka värjää ihon kevyesti keltaiseksi. Itse en ole havainnut että voide tahraisi lakanoita, enkä tummissa vaatteissanikaan ole huomannut keltaisia värjäymiä. Mutta voide jättää iholle kevyesti keltaisen värin, sitä ei käy kiistäminen.
Joikin saatavuus Suomessa on edelleen ihme ja kumma todella heikko (bisnesidea, anyone?), ja löysin Googlen avustuksella vain yhden suomalaisen verkkokaupan joka myy Joikia. Siellä voide maksaa 12 euroa. (Jos tiedätte muita niin vinkatkaa.) Joikia kannattaakin hamstrata Viron reissuilla, omani on tammikuiselta Tallinnan matkalta.
Estelle & Thild sai nyt pahan haastajan parhaan vartalovoiteen tittelille (joutuivat jo aiemmin pahemman kerran haastetuiksi seerumirintamalla...). Jos muutkin Joikin vartalovoiteet ovat koostumukseltaan (tai tuoksuiltaan) tätä tasoa, olen kyllä aika hemmetin impressed. Ja haalin lisää! <3
Kesän toinen tuoksuihastus on The Body Shopin Polynesian Island Tiaré EdT (saatu blogin kautta). Tiaré-kukan tuoksu on kesäajan klassikkoja, se tuoksuu melkein joka toisessa kesätuotesarjassa kookoksen ohella.
TBS:n EdT:ssa on molempia, mutta se on raikkaampi, kevyempi ja valkokukkaisempi kuin tyypillisimmät monoï-öljyn raukean raskaalle pohjalle rakentuvat kesätuoksut (monoï-öljy valmistetaan liottamalla tiaré-kukan terälehtiä kookosöljyssä).
Polynesian Island Tiaré EdT:n virallinen tuoksukuvaus:
Latva: kuplivaa bergamottia ja appelsiinia (itse en oikein näitä haista, mutta seuraavat kyllä :))
Sydän: valkoisten kukkien kimppu: tiaré-kukkia, frangipania ja ylang-ylangia
Pohja: aistillinen sekoitus kermaista kookosta ja koukuttavaa vaniljaa
Mmmm..! Vaikka kuvaus saa tuoksun kuulostamaan heavylta, se ei ole sitä ollenkaan. Liekö sitten kuitenkin nuo raikkaat sitrukset tuossa alussa, joita oma nenäni ei erota pehmeän kukkaisesta tuoksumatosta, jotka keventävät tuoksun varsin piristäväksi poikkeukseksi muuten niin imelien ja raskaahkojen tiaré/kookos-tuoksujen joukossa.
Tätä uskaltaa suihkia runsaamminkin!
.
Mitä teidän ihollanne tuoksuu tänä kesänä?
Karvat siis.
En olisi kuun alussa uskonut että a) tulen yks-kaks kirjoittamaan blogiin "villipuutarhasta" ja b) muutamaa viikkoa myöhemmin olen naku.
Se vain oli kokeiltava.
Miehellä saattoi mennä kahvit väärään kurkkuun kun laitoin hänelle tänään aiemmin pienet kuvaterveiset. Sen siitä saa kun kehottaa toista vähän "siistiytymään". ;D (Apua, anoppikin lukee näitä juttuja... :D)
Teidän kommenttinne ja keskustelu aiheesta sai minut lopulta niin uteliaaksi täyshoidon suhteen että päätin, että 37-vuotiaana sellaisen voisi jo lisätä kokemuskenttäänsä.
Keskustelua lukiessa kävi ilmeiseksi, että kyseessä on pitkälti myös ikä- ja sukupolvikysymys, itse edustan ikäluokkaa jonka teiniydessä alakerran trimmaus ei millään muotoa kuulunut yleisiin kauneusrutiineihin, tai ainakaan sellaisiin joista kukaan olisi puhunut ääneen tai lukenut vinkkejä lehdistä. Brasilialainen tarkoitti eteläamerikkalaista tyyppiä joka puhuu portugalia.
Tänään tuli koettua toisenlainen brasilialainen.
Miltä se tuntui?
No sanotaan, että sattui ihan *elvetin paljon enemmän kuin odotin. Melkein tuli huuto ensimmäisen 5 minuutin aikana. "Saako täällä huutaa?" kysyin. Kyllä saa, se on ihan normaalia, hoitaja sanoi. Paidan selkämys oli hetkessä tuskan hiestä märkä ja paita lensi tuolille muiden vaatteiden joukkoon. Sain purtua hampaat yhteen enkä huutanut, mutta kohta oli pyydettävä taukoa sillä kipu oli niin huumaava. Kun uskalsin vilkaista alas näin jotain niin punoittavaa että nykäisin katseen saman tien ylös. Hikipisarat karpaloivat. Nyt tää vain tsempataan tässä, ei voi lähteä keskenkään pois.
Jotenkin selvisin loppuajankin huutamatta, ja toimenpide oli ohi hyvinkin nopeasti. Ei siinä tainnut mennä kuin runsas vartti.
Katsoin alakertaa. Ei hemmetti, kyllä se vain nauratti. Paluu esipuberteettiin.
Kotihoito-ohjeissa neuvotaan välttämään hikoilua ainakin 12 tuntia karvanpoiston jälkeen. Jep, sali jää kyllä väliin huomennakin. Huolellinen kosteutus ja kuorinta estävät karvojen sisäänkasvua. Kuorintatuotteeksi suositellaan öljy- ja sokeripohjaista, koska se on hoitavin. Kyllä, tämän tiesi tätikin. :)
Kipu hiipui hyvin nopeasti puettuani päälle, ja loppupäivän on tuntunut sellaista "hellää polttelua", että tietää että tarhaa on hoideltu jollain vähän "ronskimmalla haravalla". Mielenkiinnolla jään seuraamaan muita "sfinksiin" liittyviä kokemuksia ja sitä, miten nopeasti karva kasvaa takaisin.
Ja sitä, tuleeko mulle halu palata "sokeriteurastajan" penkille toistekin...! ^_^ Kivun tuntemusten pitäisi ainakin hellittää seuraavilla kerroilla.
Jos sokerointi on vähemmän tuttu juttu jollekulle muullekin kuin minulle, niin laitan tähän loppuun pähkinänkuoressa sokeroinnin etuja muihin karvanpoistomenetelmiin verrattuna (saamani kotihoitoesitteen ja jutustelumme mukaan):
Nyt ei sitten tarvitse ainakaan pariin-kolmeen viikkoon miettiä tursuaako Boratit! ^_^ Hoitajan arvion mukaan mun karvanlaadulla seuraavan toimenpiteen tarve voi olla vasta kuudenkin viikon päästä. Katsellaan. :)
Auts.
Nyt on testailtu mitä on maksimaalinen sensorinen elämys kosmetiikassa. Puhun L'Oreal Parisin tuotteista. Maaliskuisessa L'Orealin Skin Summit -seminaarissa ei jäänyt epäselväksi, kuinka olennaisessa roolissa kosmetiikkatuotteiden sensorinen eli aistien välittämä elämyksellinen puoli on merkin tuotekehityksessä.
"Maximum efficacy meets maximum sensory experience", näin tiivisti L'Oreal-ihonhoitotuotteiden filosofian Charlotte Feltin, Head of Skincare Development. Maksimitehokkuus (eli vaikuttavat aineet niille optimaalisessa voidepohjassa) yhdistettynä maksimaaliseen sensoriseen elämykseen. Tuotteen täytyy tuntua iholla ihanalta, tuoksua hyvältä, näyttää houkuttavalta.
"Jos tuote tuntuu asiakkaasta epämiellyttävältä, hän ei käytä sitä vaikka se olisi kuinka tehokas". Aivan, tämän voi varmasti moni allekirjoittaa. Eri juttu on tietysti se, mikä tuntuu kenenkin mielestä miellyttävältä. Tältä pohjalta L'Oreal kehittelee (erilaisten ihotyyppien ja -tarpeiden lisäksi) erilaisia koostumuksia eri maanosien markkinoille. Aasiassa esimerkiksi tunnetusti rakastetaan vesimäisen ohuita koostumuksia.
Mutta luonnonkosmetiikan koostumuksia L'Orealilla ei ole, lukuunottamatta yhtiöön kuuluvia muita brändejä kuten The Body Shop (ja Kiehl'silläkin oli ainakin muinoin yksi ekosertifioitu linja). Luonnonkosmetiikan käyttäjät ovat maailman mittakaavassa edelleen pieni nurkkaus, ja L'Oreal Parisin tuotekehitys pohjautuu valtaväestön mieltymyksiin. Näin ollen olen tavallaan väärä henkilö arvioimaan tuotteiden "sensorista elämyksellisyyttä", itse kun pidän enemmän luonnonkosmetiikasta, mutta pyrin objektiivisuuteen :D Myyjävuosiltani tunnen tietysti valtaväestönkin mieltymyksiä, ja esimerkiksi silikoniyhdisteiden luoma liukkaus, silkkisyys ja helppo levittyvyys ovat asioita, joita suuri osa kuluttajista vaikuttaa arvostavan.
MUTTA, saimmepa Skin Summitista mukaan myös muuan tuotekolmikon, jota allekirjoittanut olisi sokkotestissä hyvinkin luullut luonnonkosmetiikaksi..! Nämä tuotteet eivät vielä ole saapuneet Suomeen mutta esittelen ne kuitenkin "sokerina pohjalla" tässä jutussa.
AGE PERFECT Golden Age -päivävoide
Puolet Skin Summit -lahjapakkauksen sisällöstä oli harmillisesti 60+ ikäryhmälle targetoituja tuotteita, joten näitä on 3-kymp-- (öh, miten sitä muistaisi että olen kohta 4-kymppinen..! ^_^), siis 30+ vuotiaan vähän tyhmä arvioida. Sanotaan nyt kuitenkin jotain, onhan blogini lukijoissa kaiken ikäisiä :)
Golden Age on L'Orealin uusin lanseeraus 60+ ikäisille suunnattuun Age Perfect -sarjaan, ja se lupaa vahvistaa ja heleyttää ihoa. Vahvistava aktiiviaine on neo-kalsium-yhdiste, heleyttä puolestaan tuovat pioni- ja iirisuutteet sekä roosan sävyinen helmiäispigmentti. Välittömän efektin tuo tietenkin helmiäispigmentti, kukkaisuutteet heleyttävät ihoa pidempiaikaisessa käytössä (tarkoituksena on myös avata L'Orealin käyttämien vaikuttavien aineiden lupauksia tarkemmin omassa postauksessaan).
Sannin kokemus: Pidän voiteen väristä, se näyttää söpöltä ja kyllä, houkuttavalta (sensorinen elämys, check 1! ^_^).
Voiteen tuoksu on puuterinen, ehkä jopa aavistuksen vanhanaikainen, tyylikäs, "aikuisen naisen kosmetiikan tuoksu". Koostumus on täyteläinen ja jäykähkö mutta ei yhtään rasvainen, jättää iholle samettisen "kuivan" pinnan. Mielenkiintoinen koostumus ja poikkeaa selvästi luonnonkosmetiikasta, jossa paksu koostumus on aina ilman muuta myös rasvainen ja ihotuntuma enemmän tai vähemmän tahmea.
Annoin päivävoiteen kokeiltavaksi myös sen varsinaiselle kohderyhmälle, äidilleni ja anopilleni. Oli taas hauskaa kuulla miten eri asioihin eri kuluttajat kiinnittävät tuotteissa huomiota.
Anoppi: "Tätähän mainostetaan nyt tv:ssä, tunnistan tämän. Tämä on se vaaleanpunainen voide." "Miellyttävän tuntuinen, levittyy hyvin, hyvä tuoksu".
Äiti (äidille annoin tuotetta anonyymissa testipurkissa, joten äiti ei nähnyt brändiä eikä tiennyt mistä tuotteesta on kyse): "Siis mitä, ihan kummallisen värinen voide, kuuluuko tämän olla tämän väristä? Ihan kuin jotain meikkivoidetta, eikö tästä jää iho ihan ruskeaksi?" (Äidin mielestä voide on ehdottomasti beigeä, ei roosaa.) "Ihan mukavan tuntuinen voide, kosteutti niinkuin muutkin. Mutta en minä tämän väristä voidetta haluaisi naamaani laittaa."
AGE PERFECT Golden Age Beauty Fluid Lotion
Tämä on nyt tätä uutta nestemäisten hoitotuotteiden aaltoa. Beauty Fluid Lotion yhdistää hoitoveden ja seerumin, se ei siis ole kasvovesi vaan kasvoveden jälkeen käytettävä tuote. Sitä voi käyttää seerumin tavoin tai aasialaiseen tyyliin ennen seerumia, sen lisäksi. Tällaisten tuotteiden tarkoitus on tuoda iholle lisäkosteutta äärimmäisen ohuessa muodossa. Lotionissa on myös helmiäispartikkeleita jotka jättävät ihon pinnan kuulaaksi.
Sannin kokemus: tavanomaisen geelinesteen tuntuinen, ihan mukava mutta "nothing special". Voi olla kiinnostava tuttavuus henkilölle, joka ei ole aiemmin käyttänyt seerumin tyyppisiä tuotteita.
REVITALIFT Laser X3 Double Care Serum
Kaksikoostumuksellinen seerumi joka syväkosteuttaa, häivyttää pigmenttiläiskiä, silottaa juonteita ja kiinteyttää. Double Care Serum on L'Oreal Parisin ihan viimeisimpiä tuotteita joka on niin tuore ettei sitä tällä hetkellä saa vielä mistään, edes Ranskasta. (Meidänkin lahjalaatikossa ollut tuote on tehdaskappale ilman tekstejä tai valitettavasti inci-listojakaan.) Suomeen tuote on kuulema tulossa myöhemmin tänä vuonna.
Uskoisin, että moni "normikosmetiikan" asiakas mieltyisi tähän seerumiin, se tuntuu iholla todella miellyttävältä (normikosmetiikan koostumuksellisesti :)) ja siinä on jopa ihan vaikuttavan kuuloinen aktiiviainekaksikko: Vitamin CG ja Pro-Xylane, joita on tässä seerumissa korkein pitoisuus kaikista L'Oreal Parisin tuotteista. Tiedän tämän ilman inci-luetteloa, sillä tuotetta esiteltiin meille Skin Summitin laboratoriovierailulla, ja saimme seurata Vitamin CG- ja Pro-Xylanen -faasien valmistumista. Pro-Xylane on L'Orealin tunnetuimpia anti-age- ainesosia, CG-vitamiini taas L'Oreal-tutkijoiden uudempia innovaatioita. Se on uudenlainen, stabiilimpi C-vitamiinijohdannainen.
Revitalift on tarkoitettu 40+ ikäisille, joten ihan nuorten kosteusseerumiksi en Double Carea nakittaisi.
Double Care Serum kuuluu Revitaliftin Laser X3-linjaan, jota ei saa (ainakaan vielä) Suomesta. Erityisesti lukijalleni NG:lle haluan Laser X3:een liittyen kertoa, että mm. tuossa linjassa on tuotteita (esim. Lotion Peeling Nuit) joissa on käytetty AHA-happoja. Pariisista ei ole vastattu kysymykseen AHA/BHA-hapoista (pakko vähän kurtistaa kulmiaan, niin polleasti luvattiin Skin Summitissa vastata kaikkiin tapahtuman jälkeen heränneisiin kysymyksiin), mutta olen itse tehnyt etsivän työtä ja löytänyt L'Orealilta AHA/BHA-happotuotteita. Palaan ainesosiin myöhemmin omassa postauksessaan.
Sannin kokemus: seerumi on kukkaisen raikkaan ja mukavan tuoksuinen. Normikosmetiikan seerumeille ominainen tyypillinen silikonimaisuus ei tunnu ensi-ihokosketuksella, mutta kun seerumia lähtee levittämään ja tuote sulaa ihon lämmössä, muuttuu koostumus silikonisen liukkaaksi ja jättää pinnoitetun, kalvomaisen tunteen ihoon, luonnonkosmetiikkaan tottuneelle tunne on hieman muovinen. Arvelen kuitenkin, että normikosmetiikan asiakas nimenomaan pitää tästä tunteesta. Seerumi jättää imeydyttyään samettisen, kuivan pinnan.
NUTRI GOLD Extraordinary Night Cream Mask
Tämän tuotteen olen saanut jo aikaisemmin, se ei kuulunut Skin Summit -lahjaboksiin. Myönnän, että en ole juurikaan ollut innokas kokeilemaan tätä. Vakkarilukijat tietävätkin miksi: en pidä a) kosteuttavista naamioista tai b) paksuista yöhoitotuotteista. Ihoni on tosin selvästi muuttumassa kuivemmaksi, joten saatan tulevaisuudessa olla eri mieltä. Nyt kuitenkin ihoni on vielä siinä kunnossa ettei ravitsevilla naamioilla ole siihen vaikutuksia, ja vähänkään paksummat koostumukset jäävät imeytymättä.
Niinpä annoin voiteen lopulta testattavaksi kaverilleni ja hänen äidilleen. (Itse kokeilin naamiota kerran yökäsivoiteena... Tulos: koostumus tuntui ihanan liukkaalta ja kosteuttavalta ja kietoi kädet suojaavaan kalvoon. Aamulla iho ei kuitenkaan tuntunut erityisen pehmeältä tai hoidetulta ja tuntui kuin en mitään voidetta olisi laittanutkaan. Kun pesin kädet, kävi ilmi että suurin osa voiteesta oli jäänyt ihon pintaan, ja se liukeni veden mukana geelimäisenä.)
Naamion voi joko antaa vaikuttaa 10-15 minuuttia ja taputella sitten ylimääräinen voide pois pehmeällä liinalla, tai jättää kasvoille yön yli.
Kaverini raportoi:
"Kokeilin naamiota poishuuhdeltavana, eli annoin olla 10 min ja pesin pois. Tuoksu on ihan ok, ei jäänyt mieleen, veden kanssa naamio tuntuu puhdistusgeeliltä. Vaikutuksia ei sinänsä ole, koska ihoni ei ole kuiva."
"Äet tykkäs. Tuoksu muistutti jotain tuttua (kenties muita nutri gold-tuotteita?) ja se oli hyvä. Naamio imeytyi hyvin ja iho tuntui kosteutetulta, mutta tuote ei jäänyt mitenkään ihon pintaan lillumaan. Aamulla kasvoja huuhdellessa se muuttui veden kanssa geelimäiseksi. Äiti tykkäsi tosi paljon."
:)
Viimeiseksi se tuotekolmikko, jonka mainitsin jutun alussa. Jälleen tekstittömiä tehdaskappaleita. En edes tiedä millä virallisella nimellä nämä myöhemmin lanseerataan.
Nämä ovat savinaamioita, ja aika ihania sellaisia :) Savipitoisuus näissä on 30% mikä on kai aika korkea kun kyse on normikosmetiikasta, minkä vuoksi tuotteet tuntuvat iholla (minun mielestäni) hyvin luonnonkosmetiikkamaisilta.
Kaikissa on käytetty eri savea: punaisessa kaoliinia (väri tulee punaisesta levästä), mustassa montmorilloniittia ja vihreässä rhassoulia, jos nyt ihan oikein muistan (istun taas vaihteeksi junassa ja Skin Summit -matksu on kotona....)
Suosikkini on punainen, jossa on mukana myös rakeita. Se tuoksuu ihan jouluisille mausteille..! Tämä jättää ihon aivan älyttömän ihanan tuntuiseksi ja tuntuu kolmikosta kaikkein eniten luonnonkosmetiikalta.
Punaisesta sanottiin, että se on naamioista eniten kirkastava. Vihreä ja musta ovat enemmän syväpuhdistavia (detox) ja talia imeviä ja sopivat vielä paremmin rasvoittuvalle iholle.
Täytyy tehdä naamioista ehdottomasti nostopostaus sitten myöhemmin tänä vuonna kun ne tulevat myyntiin :)
Ihanan näköisiä nämä purkit, etenkin kun niissä ei ole tekstejä :) Kuin jotain maalipurkkeja...
Multi-masking on nyt trendi, tiesittehän sen ;)
.
Noista "sensorisista elämyksistä", oletteko kokeneet jonkun tietyn merkin olevan tällä saralla parempi kuin toisten? Tuletteko ajatelleeksi voidetta nassuun hieroessa, kuinka paljon koostumusta onkaan labroissa mietitty ja hiottu ennen kuin purkki on päätynyt käteenne..?
Osallistuin torstaina kuvauksiin, joissa kohtasin ehkäpä kauneimman vartalon mitä olen koskaan nähnyt.
Esteetikkona minua vetää puoleensa kaikenlainen kauneus; ympäristön, ihmisten, taiteen. Ihailen ihmiskauneudessa niin miehiä kuin naisiakin, kasvoja, vartaloa, hiuksia... Kauneus vain lumoaa minut. Se voi olla aseistariisuvan lämmin hymy, tuikkivat silmät, veistoksellinen luusto, mielenkiintoiset ja persoonalliset kasvot, runsaana ryöpsähtelevä villi tukka, auringon paahtamat pisamat... Enkelikiharainen, sinisilmäinen pieni poika isänsä sylissä. Seesteinen vanhus talonsa kuistilla ilta-auringossa.
Kun näen jotain oikein kaunista, pysähdyn ja minun on vain jäätävä katsomaan. Minut valtaa selittämätön ilo ja hyvä mieli. Saan esteettisestä nautinnosta saman kaltaista hyvää oloa kuin hyvästä musiikista, hyvästä seurasta ja hyvästä ruoasta. Olen kauneus-junkie.
Kauneusbloggaajana ja esteetikkona olen pitkään halunnut kirjoittaa jutun unelmavartalostani. Toivon ettei tästä nyt joku pahoita mieltään. Aihe on varmasti jonkun mielestä arka ja riskaabeli, koska kaikki mitä "suosittu bloggaaja" sanoo vaikuttaa osan mielestä nuoriin tyttöihin, ja sanomisensa täytyisi valita siten ettei kukaan vain saa paineita ja ahdistu.
Itse en uskaltaisi kirjoittaa mitään jos miettisin aina kursorin vilkkuessa voiko kirjoittamassani olla jotain monitulkintaista. Totta kai niissä on, aina. Tulkintoja on yhtä monta kuin lukijoita.
Tänään ajattelin uskaltaa kirjoittaa unelmavartalostani. Minulla ei ole tällaista, en tavoittele sellaista eikä teilläkään tarvitse olla sellaista. :) Mutta aina voi ihailla :)
"Unelmakroppa" ei tarkoita minulle vartaloa, jollainen kaikilla naisilla pitäisi olla (hell no ^_^), vaan vartaloa, joka mielestäni on esteettisesti kaunis. Omalla tavallaan taidetta.
Kaikilla meistä on ihanteita, se on kai ihan normaalia :) Minun ihanteeni on naisellinen vartalo jossa on sopivasti kurveja ja pehmeyttä. Fitness-tyyppinen supertreenattu vartalo jossa esim. erottuu sixpack ei ole "minun juttuni". Ei myöskään langanlaiha, lihakseton "spagettikäsivartinen" mallin vartalo.
Kaunis vartalo on sopusuhtainen. Se näyttää siltä että siitä pidetään huolta ja sen omistaja viihtyy vartalossaan. Tietynlainen urheilullisuus on minusta puoleensavetävää, mutta samalla pidän ehdottomasti pehmeydestä ja naisellisuudesta. Kun näen kauniin naisvartalon, en voi olla katsomatta ja ihailematta. Ilman että siinä on mitään romanttista.
Kuvauksissa kohtaamani kaunotar on malli Lotta Hintsa.
Myönnänpä tässä muuten että en tunnistanut häntä, mikä saattoi olla vähän noloa kun minun voisi olettaa tuntevan kauneusalan kenttää Suomessa. Olin vain ihan että "Moi, kukas sinä olet?" :) Kun selvisi, että kyseessä oli Miss Suomi vuosimallia 2013 menin vähän hämilleni. Pahoittelin että olen näin "ulalla", mutta Lotta vain nauroi ettei hän todellakaan odota kaikkien tunnistavan häntä.
Lotan vartalo on unelmakroppani. Naisellinen ja samalla urheilullinen. Upea. Kauneutta korostaa Lotan luonnollinen olemus, minuun vetoaa kaikenkaikkiaan sellainen "laittamaton luonnollisuus". Kuvausmeikki on tietysti kuvausmeikki, mutta Lotalla ei ole omasta takaa esimerkiksi ripsenpidennyksiä. Hän on luomukaunotar.
En nyt tietenkään surisi jos olisin itse syntynyt tällaiseen vartaloon, mutta en ajattele unelmavartalosta niin että "Miksei minulla ole tuollaista". Voin vilpittömän vaikuttuneena ihailla toisen vartaloa ja samalla olla sujut oman poikamaisen raamini kanssa. Totta kai on luonnollista, että välillä haikailemme jotain sellaista mitä itsellä ei ole, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa itsetuntoon. Me olemme kaikki omanlaisiamme ja kaikissa meissä on jotain joka on jonkun toisen silmissä kaunista.
Olin muuten ihka ensimmäistä kertaa koskaan seuraamassa muoti/kauneuskuvauksia ja oli kyllä aivan mielettömän kiinnostava kokemus :)
Ei mallin työkään aina mitään glamouria ole... (Jos koskaan? Ainakaan Suomessa...) Kuvissa näyttää kesäpäivältä mutta rannalla tuuli jäätävästi ja olimme kaikki aika kohmeessa... Vaatteiden vaihdon välissä Lotta lämmitteli yhden kuvaustiimiläisen laskettelupuvussa, ja mun oli pakko kysyä kuvaajalta että mites toi kananlihan pois-photoshoppaaminen... ^_^
Kysyin Lotalta, kuinka paljon hän joutuu mallin työssään miettimään syömisiään ja treenaamisiaan, kun vartalo on työväline.
Lotan filosofia on lopulta hyvin yksinkertainen; "Syön ruokaa joka tuo minulle hyvän olon". Lotta ei noudata mitään tiettyä suuntausta tyyliin vhh, paleo, maidoton jne. mutta ravinnossa korostuu puhtaus. Lotta ja hänen miehensä ovat innostuneet "whole foods" -ruoista ja syövät puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. "Mutta totta kai syön välillä myös mässyä tai sipsipussin jos siltä tuntuu," Lotta kertoo.
Treenejä Lotta vetää silloin kun on aikaa eikä stressaa siitä ettei aina ole mahdollista liikkua säännöllisesti. Mallin työssä päivät ovat hyvin epäsäännöllisiä ja treenit sujautetaan niihin väleihin joihin ne sopivat. USAssa asuessaan Lotta innostui balettiliikkeisiin pohjautuvasta barre-treenistä, tätä hän kaipaisi Suomeenkin.
Juttelimme siitä mitä kukin syö aamiaiseksi, ja Lotan ja hänen miehensä aamupuuro kuulosti niin älyttömän herkulliselta että pyysin luvan jakaa ohjeen täällä. Tästä satsista syö mahansa täyteen "yksi urheilija ja yksi malli" :)
Lotan ja Kristianin hedelmä-siemenpuuro
Puuro:
2 rkl chia-siemeniä ja 1 rkl pellavansiemeniä likoamaan veteen
Siemenien liotessa keitetään puuro:
2 dl kaurahiutaleita (mielellään luomu)
4-5 dl vettä
ripaus himalajansuolaa
Keittämisen loppuvaiheessa lisätään turvonneet chia- ja pellavansiemenet, 1 rkl hampunsiemeniä ja 2 rkl kookosöljyä.
Hedelmä-marjasalaatti:
2 dl (tuoreita) marjoja
1 banaani
1 dl raejuustoa (2%)
Kaikki sekaisin.
Lotta ja Kristian laittavat marjasalaatin kulhoihin alle ja puuron päälle ja päällimmäiseksi vielä kanelia ja 0,5-1 rkl mantelivoita.
"On ehkä maailman paras aamupala ilman että tulee raskas olo tai nälkä pian!" Lotta tiivistää.
.
Täytyy joskus kokeilla itse treenin jälkeen :)
Loppuun haluan vielä todeta, että mallin mitoissa oleva vartalo ei suinkaan ole ainoa esimerkki ihannevartalostani. Ollakseen naisellinen ja sopusuhtainen ei tarvitse olla mallin mitoissa.
Ystäväni Lenita edustaa myös naisvartalotyyppiä, jollaisen ottaisin itselleni enemmän kuin mielelläni. Pitkä ja sporttinen Lenita on myös naisellisen kurvikas. Iloisuus, luonnollisuus ja välittömyys täydentävät viehättävän naisen paketin. En nyt viitsinyt Lenitasta ihan bikinikuvaa blogiin laittaa mutta hän on upea! :) <3 (...luonnonkihara tukka vielä bonuksena... :))
.
Millainen on teidän unelmakroppanne?
Suurella ilolla ja innolla saan tänään julkistaa seuraavan Karkkipäivän lukijamatkan kohteen :)
Tammikuussa oltiin porukalla tutustumassa Tallinnan luonnonkosmetiikkatarjontaan ja teema jatkuu yhä luonnollisena.
Kohteena on Latvian pääkaupunki Riika ja suomalaisten suosikkiluonnonkosmetiikkamerkkeihin lukeutuva Mádara jonka tehtaalla pääsemme vierailemaan :)
Matkan ajankohta on 2. - 4. syyskuuta 2016.
Ohjelma:
PERJANTAI 2.9.
Lähdemme matkaan Helsingistä M/S Baltic Queen -laivalla. Kokoonnumme Länsisatamassa alkaen kello 17.00, laiva lähtee kello 18.30.
LAUANTAI 3.9.
Kello 9.00 Lähdemme bussilla Tallinnasta kohti Riikaa. Matkan aikana kuulemme matkan varrelle jäävistä matkakohteista sekä Viron ja Latvian matkatarjonnasta suomenkielisen oppaan kertomana.
Kello 11.00 Tauko Pärnussa meren rannalla.
Kello 13.00 Lounastauko ennen Riikaa viehättävässä Annas Dārzs -ravintolassa (omakustanteinen).
Kello 14.00 Saapuminen Riikaan ja Mádaran tehtaalle.
Luvassa mielenkiintoinen iltapäivä, jonka ohjelmassa:
Kello 18.30 Majoittuminen Tallink Hotel Rigaan. Illanvietto vapaasti. (Yhteinen illallinen halukkaille Tallinnan tyyliin?)
SUNNUNTAI 4.9.
Buffet-aamiainen hotellissa.
Kello 9.00 Lähtö Riian kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla. Näemme kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä kuten vanhankaupungin ja Raatihuoneen torin. Kierroksen jälkeen omaa aikaa Riiassa.
Kello 13.00 Lähtö kohti Tallinnaa. Matkalla tauko Pärnussa.
Kello 18.00 Saapuminen Tallinnaan jossa vielä hieman aikaa ostoksille.
Kello 19.30 Tallink Shuttle -pika-alus lähtee Helsinkiin. Matka kansipaikoin. Saapuminen Helsinkiin kello 21.30.
Lukijamatkalaisilla on halutessaan mahdollisuus yöpyä Helsingissä Sokos Hotel Presidentissä erikoishintaan. Varaustiedot Pohjolan matkan sivulla.
Matkan hinta on 177€ ja sisältää:
Hintaan eivät kuulu:
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivulla.
Karkkipäivä ja sen kirjoittaja eivät hyödy varauksistanne taloudellisesti (jos se nyt jotakuta kiinnostaa ;)).
Naispaikan voi varata sähköpostitse: internet-varaukset@pohjolanmatka.fi.
Jos matkaan on lähdössä kolmen hengen porukka ja kolmas henkilö haluaisi majoittua 2 hengen huoneessa lisävuoteella, myös tällöin on otettava sähköpostitse yhteys Pohjolan Matkaan, tällainen varaus ei onnistu suoraan netin varausjärjestelmästä.
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Vierailin itse Riiassa ja Mádaran tehtaalla lokakuussa 2014, jutut voi lukea täältä:
Ihana päivä Riikassa (minulle selvisi vasta jälkeenpäin että 'Riika' taivutetaan Riiassa... ^_^)
Mádara - luonnonkosmetiikkaa Latviasta
Mádaran tuotekehittelystä ja ainesosista
*
Toivottavasti nähdään näissä merkeissä syyskuussa :)
Matkalle voi ilmoittautua heinäkuun loppuun saakka ja mukaan mahtuu 40 henkeä.
