Kokosin mieleenjääneimmät jutut blogista ja elämästäni viime vuodelta.
Kuka muistaa nämä kaikki? :) (No ei sillä että pitäisikään, näistä ei ole huomenna pistokoetta ;))
Mr. Karkkipäivä opetteli meikkaamaan nettitutorialin kautta ja teki itselleen juhliin smoky eye -meikin.
Tammikuun lopussa minä ja 40 Karkkipäivän lukijaa lähdimme Tallinnaan kauneusteemaiselle lukijamatkalle. Suomen ensimmäinen blogilukijamatka :)
*
Aloitin vuoden seuratuimman bloggausaiheeni eli FitFarm-valmennuskokeilun jonka ensimmäinen viikko uusine ruokavalioineen oli yhtä tärinää.
Kävin stailattavana sympaattisessa tamperelaisessa EmKa-vaateliikkeessä.
Poistuin museosta 2010-luvulle ja ostin vihdoin älypuhelimen.
*
Osallistuin kahden muun bloggaajan (Virve ja Erika <3) kanssa L'Orealin supermielenkiintoiseen Skin Summit -tapahtumaan Pariisissa. Opimme paljon mm. keinoihosta.
*
Matkustin ihanaan Prahaan "lokkeilemaan" Mr. Karkkipäivän työmatkalle.
Mokailin Michelin-tähden ravintolassa.
*
Pääsin osalliseksi mahtavimpaan, huikeimpaan yllätykseen koskaan ystäväperheeni isän 50-vuotisjuhlien merkeissä.
Yllätyksen kohteena ei ollutkaan juhlasankari vaan me vieraat, jotka lennätettiin tilaisuutta varten vuokratulla charter-koneella Madeiralle viiden tähden hotelliin juhlimaan kolmeksi päiväksi. Kokemus, joka saa vieläkin miettimään saattoiko se olla totta....
Päädyin mieheni viattomasta heitosta alkaneen keskustelun seurauksena kokeilemaan elämässäni ensimmäistä kertaa brassisokerointia ja kaikki lähti. Auts.
*
Jouduin mukavuusalueeni ulkopuolelle vanhalla työpaikallani ja pohdiskelin tuhkakasan alla miten perfektionismiin tottunut selviää, kun ei yhtäkkiä osaakaan ja hallitsekaan täydellisesti.
"Joo, me ollaan kaikki välillä ihan surkeita. Emme löydä sanoja, emme täytä odotuksia ja jokin on vain mennyttä meistä riippumatta.
Mutta ei pitäisi olla niin rankka itselleen. Entäs sitten jos et osaa kalastaa? Keskity siihen, että osaat neuloa lämpimän villapaidan."
*
Matkustimme misterin kanssa Ranskaan juhlistamaan ystäviemme satuhäitä Normandian maaseudulla.
Häissä tuli myös vedettyä sokeriöverit :)
Patonkimaasta hurautimme junalla Sveitsiin patikoimaan ja kokemaan Alppien taikaa Zermattin vuoristokylään. Jäätiköt murisevat öisin <3
*
Selätin hiusnörttiyteni ja toteutin vuosikausia uinuneen haaveeni ja värjäsin hiukset violetiksi.
*
Karkkipäivän lukijamatka vol. 2 vei iloisen joukon tällä kertaa Latvian pääkaupunkiin Riikaan ja Mádaran tehtaalle.
Suoritin toisen askeleen kohti moderneja aikoja avaamalla Instagram-tilin.
Neljässä kuukaudessa on käynyt selväksi, että Instagram on tosiaan mun juttu ja tykkään siitä älyttömästi :) <3 Mun Instassa tosin ei ole hienoja, muokattuja ja pitkään harkittuja taidevalokuvia vaan henki on sovelluksen alkuperäisen idean mukaisesti instant sharing, jaan spontaaneja räpsähdyksiä arjestani ja matkoiltani. Satunnaisesti laitan myös linkkejä blogipostauksiin jos siltä tuntuu :)
Jouluisten kissakuvien suosio hämmensi ^_^
Syyskuu vei minut myös tuttuun tapaan Ateenaan ja Kreikan saarille.
*
Karkkipäivän lukijat lähtivät sankoin joukoin mukaan "Postikortteja Lefterikselle" -tempaukseen, ja yli kuukautta (!! mikä Postia vaivaa..??) myöhemmin ensimmäiset kortit saavuttivat vihdoin Astypalean saaren.
Toivottavasti loputkin löysivät perille :)
Kuun lopussa starttasi Lumenen Natural Code -kiertue, hienoin yhteistyö johon olen koskaan päässyt mukaan.
Tapasin lukijoita seitsemässä kaupungissa ympäri Suomea ja sain jakaa roppakaupalla meikkivinkkejä. <3 :)
*
Reissasin läntiseen USAan yhdessä sisareni ja äitini kanssa ja matka oli yksi parhaita koskaan tekemiäni.
Muistoihin jäivät niin ystäväni Sheilan upea pool party house (ainiin siitäkin mun piti tehdä oma juttu), San Luis Obispon omalaatuinen tunnelma B&B Works -riehaantumisineen, Vegasin odottamaton viettelys ja Utahin huikeat kansallispuistot.
*
Muutto uuteen blogikotiin Kauneuteen & Terveyteen. :)
*
Hyvää uutta vuotta! :)
Allekirjoittanut viipyilee joulutunnelmissa vielä loppiaiseen saakka (ihan tosi, mulle joulu on ohi vasta kun kuusi viedään ulos ^_^), ja lähettää laiskat glöginhuuruiset terveiset anoppilasta jossa olen uuden vuoden vierailulla.
Vuosi 2017 on käynnistynyt varaamalla lennot Kreikkaan huhtikuulle, NYT mä lähden vihdoin katsomaan miltä keväinen Kreikka näyttää :) Toiveissa on myös päästä osallistumaan johonkin ortodoksipääsiäisen juhlallisuuksiin, ei sillä että itse kuuluisin edes kirkkoon mutta pääsiäinen on kuulema jotain joka täytyy kokea Kreikassa, se kun on maan suurin juhla.
Ohjelmassa on myös Amorgos jossa käyn tervehtimässä ystävääni Matia (muistatteko sen hauskan britin viiden tähden hotellista? :)) ja ehdin mahdollisesti ottamaan osaa viimeisten päivien osalta Aegialis-hotellin houstaamaan jooga- ja wellness-tapahtumaan.
Tunnelmia joululta ja uudelta vuodelta.
Loppiaisen jälkeen käynnistyy myös valmennuskokeilu #2, vain vajaan vuoden viiveellä ^_^ Moni Karkkipäivää viime vuonna lukenut kenties muistaa FitFarm-valmennuskokeiluni ja aikomukseni tehdä vertailu FitFarmin ja toisen valmennuskonseptin (Optimal Performance) välillä, mutta hienot ja innokkaat aikeeni kaatuivat lopulta aikatauluongelmiin.
9.1. on aika varattuna Optimal Performancelle. Lähtötilanne uudelle valmennuskokeilulle ainakin on erinomainen; en ole tehnyt kunnon salitreeniä sitten syyskuun alun (!!!). Kunto on muutenkin rapistunut ja olo veltostunut saatuani USAn reissulla uskomattoman sitkeän flunssapöpön joka piti minut kipeänä ja poissa liikunnan parista aina jouluun saakka. Enpä ole siis hiit-treeniäkään vetänyt kohta kahteen kuukauteen. Möö. :/ Keho odottaa niin intona pääsevänsä taas säännöllisen treenin pariin.
Huom: valmennuskokeilut eivät ole kaupallisia yhteistöitä vaan ihan omia, itse maksamiani projekteja.
Yksi joululoman iloisia asioita on ollut sinisen hiussävyn onnistunut taitto takaisin liilaan. Kuvissa hiukset jouluaattona ja nyt tänä aamuna.
Toimin kampaajani neuvojen mukaan ja haalistelin hiusväriä syväpuhdistavilla pesuilla kunnes sävy oli reilusti vaalentunut, ja tein sen jälkeen mietoja värikäsittelyitä vaaleanpunapigmenttisillä väri/naamiosekoituksilla (käytin Color Mask Paintin Pinkadelic -sävyä). Meinasin jo välissä innostua sotkemaan tukkaan vähän turhan tymäkkää pinkkiä mutta kokeilu jäi tällaiseen hienosti keskelle takaraivoa sijoittuneeseen testiraitaan:
:D :D
(Kuva Instasta, olin vahingossa jo poistanut alkuperäisen kuvan puhelimesta...)
.
Näissä tunnelmissa on kiva aloittaa vuosi 2017 :)
Mutta sen verran tekee vielä mieli palata vanhaan että teen huomenna blogiin koosteen Karkkipäivän (ja Sanninkin) kuluneesta vuodesta. :)
Täältä se taas pätkähtää, perinteinen katsaus vuoden parhaisiin kosmetiikkatuttavuuksiin :)
Tuotteet eivät ole paremmuusjärjestyksessä enkä pyrkinyt rajoittumaan mihinkään tiettyyn lukumäärään, olen kirjannut listaa vuoden mittaan ja valitsin ne jotka olivat yksinkertaisesti Parhaat.
(lopetettu)
Parhaita silmänympärysvoiteita joita olen koskaan käyttänyt, todella harmi että tämän elinkaari Lumenella jäi niin lyhyeksi. Se ehti viipyä valikoimassa hädin tuskin vuoden ennenkuin jäi pois brändiuudistuksen myötä. Kirjoittelin tästä ihastuksesta viime vuoden Pakkassuosikit-postauksessa.
Tämänkin pullosen yhteyteen voi liittää "parhaita koskaan" -superlatiivin, niin täydellisesti tämä hellä kosteuspotku vastaa sitä mitä seerumiltani haluan.
Huhtikuisessa Supermood-postauksessani ylistin Egoboost-seerumia sanoilla; "tämä sileä, nestemäis-emulsiomainen syväkosteuttava ihanuus on koostumukseltaan ja ihotunnultaan paras seerumi jota olen käyttänyt. Juuri sopiva tasapaino vesimäisten ja rasvamaisten ainesosien välillä, niin että tuote jättää iholle samanaikaisesti raikkaan ja kevyen tunteen mutta myös tehokkaasti kosteutetun ja ravitun. Iho tuntuu pehmeältä eikä sitä jää kiristämään." Ei muuta lisättävää. :)
Lushilta on löytynyt minulle jo kaksi suurta shampoosuosikkia: aiemman nestemäisen hunajaihastuksen rinnalle liittyi vuonna 2016 kiinteä merisuolashampoo Seanik. Tällä tehokkaasti pesevällä palalla saa merisuolan pörröttämän, rouhean tukan joka ei todellakaan jää virumaan päätä pitkin. Hoitoaine on ehdottomasti tarpeen mutta sitähän käyttäisin joka tapauksessa hoitavammankin shampoon perään.
Menihän siinä jonkun aikaa että Lushin sanalla sanoen persoonallisen hyökkäävästä tuoksumaailmasta alkoi löytyä minullekin niitä lemppareita. :) The Comforter on ensimmäinen Lush-tuoksu johon ihastuin vilpittömästi, jopa vähän koukutuin. (No okei, tykkäsin mä tosi paljon toissavuoden glögisuihkugeelistäkin mutta se oli joulun kausituote :p)
Rakastan mustaherukkaa, kai se sitten on tämän suihkugeelin "juttu" :) Makean marjainen ja samalla puisen aromaattinen The Comforter kietoo suihkuttelijan vastustamattomaan mustaherukan, bergamotin ja lämpimän sypressin syleilyyn.
Toinen volyymishampoosuosikki tältä vuodelta! Ehkä paras nestemäisen shampoon koostumus koskaan; niin ylellisen tuntuinen, tiheä ja liukas vaahto ja samalla tosi pesevä ja kuitenkin myös pituudet mukavan esiselvitetyiksi jättävä shampoo. Rrrakastuin!!
Kirjoittelin Anthonyn shampoosta syyskuisessa tuuheuttavien shampoiden vertailussani.
EDM:n Semi-Matte- ja Jojoba-pohjat liittyivät lempparimineraalipohjieni kerhoon Lily Lolon ja Flow Kosmetiikan seuraksi :) Mikä tekee näistä kolmesta parhaita? Koostumus, ihotuntu ja hinta :) Lue Suuri Everyday Minerals -katsaukseni täältä. Jos kiinnostaa :)
Nyt tulee samalta talolta (L'Oreal) tuplaedustus, mutta ei voi mitään, nämä ovat tosi hyviä ripsareita ja vuoden parhaat testatut. Kummatkin olivat mukana toukokuun kimpparipsariarvostelussa.
Lash Sensational tuntui just mun ripsarilta heti ensimmäisestä käyttökerrasta. Optimaalinen harjan koko, erinomaisesti erottelevat harjakset ja värimassan loistava, paakuton kerrostuvuus. Siihen kun yhdistää helpon poispeseytyvyyden niin saadaan Sannin makuun aika lailla Täydellinen Ripsari. Lash Sensationalin massa myös kesti monen monta kuukautta (joo, tunnustan että mä en piittaa 3 kk:n käyttösuosituksista) kuivahtamatta vaan tuntui aina vain levittyvän yhtä hyvin. Tästä tuli yksi mun go-to-maskaroista. <3
Toisin kuin Maybellinen Lash Sensational, Lorkun False Lash Wings Sculpt "paljastui" yhdeksi vuoden lemppareistani vasta pidemmän käytön myötä. "Ötökkämäinen", todella runsaasti massaa annosteleva harja tuntui aluksi vähän erikoiselta, mutta pikkuhiljaa tajusin että tykkäsin harjasta ja maskaran jäljestä ripsissäni todella paljon. (Häiritsee kun suomeksi ei voi sanoa "I love the performance of the mascara", niin paljon sopivampi ja kuvaavampi ilmaisu.)
Bongasin False Lash Wings Sculptin myös Glorian (vai olikohan Trendin..?) Vuoden Parhaat -listalta, ihan samoin perusteluin kuin minullakin :) Tällä ripsarilla saa todella siististi paljon massaa ja paksut ripset vain muutamalla vedolla, ja ohutkärkinen harja tavoittaa ne pienimmätkin hentoiset nurkkaripset.
Tarvitseeko tätä enää edes esitellä? :) Yksi parhaita ja kauneimpia violetteja luomivärejä värikosmetiikan markkinoilla, onneksi vihdoin myös minun meikkikokoelmassani :) Tähän sinisen, turkoosin, pinkin ja liilan välillä shiftaavan luomivärin sävyyn ei vain voi kyllästyä.
Vuoden silmänympärysvoidesuosikki #2. Toisin kuin Lumene 360:iä, tätä tykkään käyttää myös koko kasvoilla (tosin en usko että kukaan muu käyttäisi kun mitä järkeä on uhrata litrahinnaltaan kallista sy-voidetta koko kasvojen ihoon... Mä teen niin kun mulla on niin paljon noita purkkeja ;)). Saatan tykätä tämän koostumuksesta jopa enemmän kuin saman sarjan kasvovoiteen :)
Koostumukseltaan vuoden miellyttävimpiä tuttavuuksia. Tykkään näistä ohuista, emulsiomaisista ja nopeasti imeytyvistä voiteista, ja Mossan tyrniä ja vadelmaa sisältävä Vitamin Cocktail on juuri sellainen. Plussaa herkullisesta tuoksusta.
Kosteuttavuudeltaan Mossan marjavoide ei kuitenkaan parasta A-luokkaa, sen tittelin saa kirkkaasti Mádaran SOS-voide. Vitamiini-cocktail ei esimerkiksi riittäisi minulle talvella. Mutta se pääsee listalle SOSin sijaan, koska sen tuoksu + koostumus ovat vielä SOSsiakin enemmän mieleeni. :) SOS talveksi, Vitamin Cocktail kesäksi :)
Jos totta puhutaan, paras tänä vuonna käyttämäni kasvoputsari on ylivertaisesti suihkugeeli :D Nubian Heritagen African Black Soap Body Wash. (Ja saamani palautteen perusteella siihen ihastui aika moni Karkkipäivän lukijakin :)) Olin kuitenkin löytänyt Nubian Heritagen jo aiemmin kuin tänä vuonna, joten se ei täytä kriteerejä Vuoden 2016 Parhaat -listalle. Vaikka, nohh, oikeastaan se ansaitsee paikan vieläkin kunniakkaammalla Kaikkien Aikojen Parhaat -listalla ;) En vain pääse yli siitä miten onkin voitu saada aikaan niin uskomattoman pehmeä vaahto, kermainen liukuvuus ja miellyttävä ihotuntuma. Ihan erilainen kuin mikään muu käyttämäni vaahtoava putsari. Jos olette Nubian-pänikän testanneet niin tiedätte mitä tarkoitan.
Valkoherukka-putsari meinaa jäädä ihan sivurooliin omalla vuorollaan, laitetaan nyt siitäkin pari sanaa :D Koostumukseltaan sangen persoonallinen tapaus; 'mousse'-nimellä nimetty putsari on olemukseltaan kiisselimäistä, vaaleaa geeliä ja tuntuu vähän limaiselta. Niinkuin nyt geelit usein tuntuvat. Se ei tee erityisen runsasta vaahtoa mutta muodostaa iholla kuitenkin perusgeeliä kermaisemman, maitomaisen massan. Latvian maitogeeli saa paikan listalta, koska se ei ole luonnonkosmetiikalle tyypillisesti oudon hyytelömäinen ja iho jää todella miellyttävän tuntuiseksi.
Täydellisen huulirasvamainen huulikiilto söpöillä tyttömäisillä sävyillä! Nämä ajoivat melkein tähänastisen huulikiiltosuosikkini Lumenen ohi. ("Plumping"-kiillot ovat sitten vielä asia erikseen, ne menevät mun lempparihuulimeikeissä kaikkien ohi mutta niissä ei harmillisesti ole yhtä laajaa sävyvalikoimaa kuin "tavallisissa" huulikiilloissa.)
Ehkä lyhimmän perustelun saava Vuoden Paras -tuote: tämä yhden ainoan ainesosan (kamomillavesi) kasvovesi vain tuntuu iholla ihan älyttömän hyvältä.
En tiedä tekeekö se iholle mitään erityistä mutta minä rakastan tätä vettä ja se vain tekee ihon tosi mukavan tuntuiseksi eikä tuoksussakaan töki mikään. Raikas, yksinkertainen, toimiva. Riittää minulle :D
Äää, mä unohdin tämän kokonaan kun kuvasin Vuoden Parhaita..! (Siksi siitä uupuu tuo Vuoden Paras -logo... Ja se kuuluu NIIN joukkoon! Ja oikeastaan jopa sinne Kaikkien Aikojen Parhaat -listalle African Black Soap -putsarin ohella.
Vähiten tahmaava, nopeiten imeytyvä aurinkovoide jota olen koskaan käyttänyt. Jopa sormet, joilla voidetta levität, ovat 10 minuutin kuluttua kuin ne eivät olisi mihinkään voiteeseen koskeneetkaan. Asia, jonka mahtavuutta tällainen tahmaärtyjä ei voi kyllin korostaa. Täyden kympin voide, tehotestattu Sveitsin Alppien olosuhteissa. :)
Kyllä, "äiti-Lumenen" uutuuslanseeraus Invisible Illumination veti jalat alta. Ja kyllä, ne pullot ovat tyylikkäitä ja elegantteja. "Aikuisia". Ja kyllä, se väriseerumi on aivan ihanaa. Mutta - -
se ei ole parempaa kuin tämä halpaan muovituubiin pakattu Natural Code -sarjan CC-voide! <3 Tämä edullinen, simppeli voide oli rakkautta ensikohtaamisesta. Laitoin sitä naamaan ja olin vain että, "Ööö, onko tämä joku kymmenen euron teinisarja-CC-voide?" Yhtä hyvin olisin voinut juuri levittää kasvoilleni jotain Lancômen viiden kympin värivoidetta. Tässä meillä on tuote, joka ylelliseen pakkaukseen pakattuna ja eri lailla markkinoituna menisi jostain selektiivisen sarjan hoitavasta meikkivoiteesta. Minun kokemukseni on se. Olen jo käyttänyt yhden kokonaisen tuubin tätä meikkivoidetta ja toinen on menossa, se kertokoon millä perusteella Natural Coden vähän kökön näköinen, mustapinkki CC-voidetuubi on Sannin Vuoden Parhaat -listalla.
Olisi se kauniiseen lasipulloon pakattu Invisible Illumination -väriseerumikin voinut olla listalla. Mutta NC on vieläkin parempi ;) Koska:
Vihdoin tuli testattua tämäkin kulttimaineen tuote. Korppuihoisten kuivakäsien sankari. NYT tiedän mistä voide on maineensa saanut. Tämä erittäin täyteläinen, rasvainen voide kietoo kätöset miellyttävän liukkaaseen, karhean ihon ahdinkoa välittömästi lievittävään vaippaan joka jättää ihon pintaan suojaavan, pehmittävän ja kosteutta lukitsevan kalvon.
The Body Shopin Hamppu-käsivoide jättää ihon tahmeaksi, kuten näin täyteläisiltä voiteilta odottaa saattaa, mutta hyvin miellyttävällä tavalla. Kun käsiä hieroo toisiaan vasten voiteen imeydyttyä, tuntee voiteen jättämän kalvon, mutta se ei ole ikävän tuntuinen. Vaikea kuvailla, en tiedä miksi edes yritän :D
Joka tapauksessa, tykästyin tähän voiteeseen enkä voisi kuvitella tehokkaampaa jankkia kuiville "papyrus-käsille" - jollaisiksi mm. sisareni lähes ahavoituneen kuivia käsiä perheessämme kutsutaan. Hamppu-voide onkin kuulunut myös siskoni lemppareihin ja ikuisiin joululahjatoiveisiin jo vuosia. :)
Jos TBS:n Hamppu on käsien yövoide, on Ziaja niiden päivävoide :) Yksi miellyttävimmistä käsivoidekoostumuksista naismuistiin; juuri sopiva rasvapitoisuus päivään, imeytyy nopeasti mutta on tarpeeksi hoitava minun kuiville käsilleni joille vesimäisen raikkaat koostumukset eivät tee mitään. Plussaa elegantista, naisellisesta tuoksusta. (Tuoksuuko kashmir joltain....?)
Fudgen legendaarinen hopeashampoo lienee Urban Decayn Tonic -luomivärin ohella vuoden eniten ihkutettu tuote Karkkipäivässä. Just niin hyvä kuin kaikki olivat sanoneet. Mitäpä tästä tarvitsee muuta sanoa: kauneusbloggaajien, ja mitä ilmeisimmin kaikkien hopeashampoisiin perehtyneiden ylivertainen suosikki. Tämä vain toimii. (Eli taittaa hiuksista kellertävyyttä. Jos termi 'hopeashampoo' ei ole tuttu.)
(...ja värjää sormet samalla violeteiksi, jos ei käytä hanskoja ;))
*
Lopuksi vielä tuttuun tapaan aiempien vuosien Vuoden Parhaat:
(liikuttaa tuo kaikkein ensimmäisen blogivuoden listaus rumine, lumisella parvekkeen pöydällä kuvattuine kuvineen...^_^)
Vuoden 2015 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2014 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2013 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2012 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2011 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2010 Parhaat Tuotteet
Vuoden 2009 Parhaat Tuotteet
Minun piti kirjoittaa yhteenveto marraskuisesta Yhdysvaltojen matkasta ja täältä se nyt tulee. Useammassa osassa, sillä kerrottavaa kolmelta ja puolelta viikolta on paljon, eikä matkakertomus mene tiivistettynäkään ihan muutamaan riviin :)
Matkan ehkä yllättävin anti oli suuri ihastumiseni Las Vegasiin. Tätä en olisi Vegasin kaltaisen maineen omaavasta kaupungista odottanut, mutta minusta Vegas oli kerrassaan.... sympaattinen! Adjektiivi, joka ei ehkä ensimmäisenä pälkähdä mieleen tästä ultimaattisesta party-, sekoilu- ja uhkapelikohteesta puhuttaessa.
Myös sisareni jakoi tämän kokemuksen ja olemme nyt jo kovasti suunnittelemassa uutta matkaa Nevadan never-sleeping party-kaupunkiin :)
Täällä olen vieraillut aiemminkin ja kaupunki on todellakin juuri niin helpostilähestyttävä, ystävällinen, kuvauksellinen, taiteellinen, kulttuurillinen ja avoin kuin sen maine kertoo. Täällä on ihan kaikkea mitä kaupunkilomalta kaipaa, ja amerikkalaiselle suurkaupungille epätavanomaisesti kävely-ystävällisessä ympäristössä.
Elokuvista tuttuja upeita maisemia ja arkkitehtuuria, ravintoloita, museoita, puistoja, teattereita, shoppailumahdollisuuksia... ihan kaikkea. Jos San Fran onnistuisi kyllästyttämään, lähiympäristö tarjoaa loputtomiin kiinnostavia päiväretkikohteita; luonnonpuistoja, viinilaaksoja, hiekkarantoja... San Franciscoon saapuessa on aina mukava, tervetullut olo. Tänne vain mukautuu tosi helposti ja vaivatta. Pieni suuri kaupunki.
San Franciscon työväenluokkaisempi sisar lahden toisella puolella.
Oaklandista kirjoittelinkin jo enemmän marraskuussa Bay Area -jutussa, kaiken kaikkiaan sympaattinen, jopa pikkukaupunkimainen easy-going paikka joka näyttäytyi meille aiempaa, väkivaltaista mainettaan huomattavasti rennompana.
Rautatiematkustusta rakastavana ihmisenä halusin vihdoin kokea Amtrak-matkan. Moni ihmetteli miksi emme valinneet rannikko-osuuden taittamiseen vuokra-autoa, jonka etuna on pysähtymismahdollisuus missä vain haluaa, mutta juna kuulosti meidän reissuporukallemme huomattavasti puoleensavetävämmältä vaihtoehdolta. Autottomana perheenä (minä olin 25 vuoden iässä ensimmäinen joka perheessä ylipäänsä sai ajokortin ^_^) olemme tottuneet junailuun ja busseiluun ja tykkäämme siitä.
Amtrakin eli USAn kansallisen matkustajajunayhtiön reiteillä on kaikilla nimet sen sijaan että puhuttaisiin vain esim. "New York - Chicago" -junasta. Kalifornian rannikkoa kulkee kaksi reittiä, joista pidempää, Coast Starlightia, pidetään maisemiltaan yhtenä Amerikan upeimmista junamatkoista. Coast Starlight kulkee päivittäin Seattlen ja Los Angelesin väliä kulkien osan matkasta ihan Tyynen Valtameren reunaa. "The dramatic snow-covered peaks of the Cascade Range and Mount Shasta, lush forests, fertile valleys and long stretches of Pacific Ocean shoreline provide a stunning backdrop for your journey", kertoo Amtrakin sivu ja kyllähän nyt tämän luettuaan haluaa välittömästi buukata itselleen Coast Starlight -elämykseen :)
Me olimme kyydissä osuudella Oakland - Santa Barbara pysähtyen reitin keskivaiheilla San Luis Obispoon kolmeksi päiväksi.
Noo, oliko se nyt niin tyrmäävä? Kokemus: ei ihan. Täytyy myöntää, että Oakland - SLO -väli oli maisemiltaan jopa pienoinen pettymys, sillä kovasti odotetut merinäkymät loistivat poissaolollaan junan puksutellessa leppoisien peltomaisemien ja loivien vuorenrinteiden keskellä. Coast Starlightin reitti ei tällä osuudella seuraa meren rantaa, fakta, jonka olimme missanneet. Kaunein pätkä oli edessä vasta välillä San Luis Obispo - Santa Barbara. Se oli kyllä upea ja juna kulki paikoin niin lähellä merenrantaa että ikkunasta pystyi katsomaan alas aaltoihin.
Mutta, olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Coast Starlightin maisemat kalpenivat täysin niille vistoille, jotka avautuivat Greyhoundin ikkunoista välillä Los Angeles - Las Vegas - Salt Lake City. Sitä erämaan, vuoristojen, metsien, niittyjen, auringonlaskujen ja -nousujen ja kaukaiseen horisonttiin katoavan maantien muodostamaa live-show'ta ei voinut kuin katsoa hypnoottisen ihastuksen vallassa. Niin kaunista että en ole koskaan kokenut millään matkallani yhtä mykistävää automatkaa.
Helmi!! 45 000 asukkaan yliopistokaupunki puolivälissä Kalifornian rannikkoa osoittautui niin tanskalaisittain ilmaistuna hyggeksi paikaksi, että siellä olisi voinut kuvitella vaikka asuvansa :) Ihastuttava kaupunki! Keskusta on yksi mukavimmista ja "hengailtavimmista" mihin olen koskaan amerikkalaisessa kaupungissa törmännyt; kompakti, sievä ja erittäin kävely-ystävällinen. Katuja reunustavat toinen toistaan kiinnostavammat putiikit, kivat kuppilat ja jatsahtavat ravintolat, sympaattisia pikku-museoita unohtamatta. Kaupungin keskusaukio on yhtä kuin vehreä puistoalue Mission Plaza jonka penkit kutsuvat istuskelemaan ja lueskelemaan, ja kuuntelemaan tuulen huminaa puiden latvoissa.
Voitteko kuvitella että minä, Anti-Shopping Queen, löysin SLO'sta niin paljon kiinnostavia ja houkuttavia kauppoja että olisin voinut omistaa useamman päivän pelkästään niiden nuuhkimiseen. Myöhemmin luin jostain, että kaupunki tunnetaankin persoonallisista boutique-myymälöistään. Täällä eivät ketjuliikkeet ja suuret ostoskeskukset dominoi - vaikka tokihan SLO'n keskustasta löytyvät mm. kosmetiikkafriikille niin tärkeät Sephora, Bath & Body Works ja MAC ja tietysti myös perinteiset Henkkamaukat, GAPit sun muut.
San Luis Obispon ydinkeskustan muodostaa noin kuuden korttelin alue pääkatujen Higuera, Marsh ja Monterey ympärillä.
Tällä alueella järjestetään joka torstai vuoden ympäri SLO'n legendaarinen, läntisen USAn suurin Farmers Market -tapahtuma. Tämä iloinen katujuhla on paljon enemmän kuin lähiruokatori (johon Farmers Market terminä viittaa), ja sinne saapuu ihmisiä pidemmänkin matkan päästä. Musiikkia, street-foodia, torikojuja, tasokkaiden katutaiteilijoiden esityksiä ja aivan valtavasti ihmisiä kylmänä marraskuisena iltanakin (Kalifornian rannikon illat eivät tosiaan ole lämpimiä tähän aikaan vuodesta ;)). Aivan mieletön yhdessäolemisen energia. Tänne ei tulla vain "ihmiskatselemaan" ja ostamaan lähitilan hilloja ja omenia vaan kohtaamaan toisia ihmisiä, juttelemaan, nauramaan, laulamaan, tukemaan alueen käsityöläisiä, musiikkikoululaisia, taiteilijoita... osallistumaan yhteisöön.
Juuri se on tapahtuman sydän; ollaan yhdessä, ollaan läsnä. Tunnelma oli kuin joltain suositulta festivaalilta, ja saatoimme vain ihmetellä miten erilainen tapahtumakulttuuri Suomen ja Yhdysvaltojen välillä onkaan. Saman hengen olimme kokeneet Oaklandin Museoperjantai-bileissä. Voisiko tällainen tapahtuma vetää tuhansittain ihmisiä joka ikinen viikko vuoden ympäri Suomen Suonenjoella? Ei varmasti, ei Helsingissäkään. Täällä, amerikkalaisittain pienessä 45 000 ihmisen kaupungissa, vietetään joka torstai kylmimmässä talvisäässäkin katujuhlaa jollaisia näkee Suomessa ehkä muutaman kesässä.
Kuten jo aiemmin totesin, voisin omistaa San Luis Obispolle kokonaisen oman postauksen. Jaa, miksipäs en sitten omista...? Jokin sisuksissani vain haluaa rajoittaa matkajuttuja kun tunnen, etteivät muut kuin Kreikka-jutut jaksa kiinnostaa ns. valtayleisöä.
San Luis Obispon lähiympäristössä, vain puolen tunnin bussi- tai automatkan päässä, on lukuisia kiinnostavia päiväretkikohteita. SLO'sta käsin on mahdollista tehdä niin vaellus- kuin viinitilaretkiä tai kokeilla surffitaitojaan Tyynenmeren aalloissa. Miltä kuulostaisi buggy-ajelu Pismo Beachin hiekkadyyneillä? Tai lähde bongailemaan merileijonia ja hylkeitä Morro Bay'n kalastajakylään. Istahda johonkin rantakadun vesirajassa oleviin ravintoloihin ja tilaa lautasellinen maineikasta clam chowderia ja lasi paikallisen mikropanimon olutta. Jos retail-terapia kiinnostaa, kohteesi on Pismo Beah Premium Outlet. Täällä eivät tekemismahdollisuudet ihan heti lopu kesken.
Pienkaupunki- ja luonto-orientoituneena ihmisenä rakastuin SLO'n koko alueeseen, tänne haluan ehdottomasti tulla uudestaan. Kohde, jossa ei voi välttyä hyvältä tuulelta, SLO'n rentous tarttuu. Tämä on kohde sinulle, joka et koko ajan halua olla säätämässä miljoonien reittivaihtoehtojen, nähtävyyksien, museoiden ja autokaistojen keskellä. Täällä on valtavan helppoa ja nopeaa liikkua paikasta toiseen (ihan paikallisliikenteelläkin), rento ja ystävällinen tunnelma, mukavia ihmisiä, söpöjä putiikkeja, sisäänkutsuvia ravintoloita ja kivoja katuja joilla vaellella. Tämä on Amerikkaa, jossa unohtaa sen surullisemman, väkivaltaisemman Amerikan jonka niin usein näemme uutiskuvissa. San Luis Obispon kaltaiset paikat eivät tee levottomampaa Amerikkaa sen epätodellisemmaksi, mutta on ihanaa saada kokea myös tällainen lempeä pala Yhdysvaltoja. Sillä maassa on yhtä lailla myös tämä puoli.
Vaikka SLO ei ole Suomi niin olo täällä oli vähän kuin.... olisi kotiin tullut.
Muut osat:
Saksalainen kosmetiikkasuosikki ja todennäköisesti ainakin Euroopan markkinoiden laajimman tuotevalikoiman omaava luonnonkosmetiikkamerkki Lavera päivitti tänä vuonna hiustuotteidensa koostumukset ja pakkaukset. Suomeen päivitetyt versiot tulivat myyntiin syksyllä.
Edellinen uudistus vuodelta 2013 ei ollut ihan mieleeni (...ei mennyt niinkuin Strömsössä...). Edellisen uudistuksen yhteydessä vanhat lirut ja hyytelökoostumukset saatiin päivitettyä erittäin hyviksi mutta toiminnallisuudeltaan tuotteet jättivät toivomisen varaa. Nyt minulla on parempaa sanottavaa :)
Uudistuneen shampoo- ja hoitoaineperheen vahvuudet tiivistyvät vieläkin hiotumpiin, miellyttävämpiin koostumuksiin, erinomaiseen pesevyyteen, ihastuttavaan tuoksumaailmaan ja suloisiin pakkauksiin.
Jos minulla on aiemmin ollut mitään huomautettavaa Laveran shampoiden koostumuksista (ja luonnonkosmetiikan shampoiden kohdalla huomautettavaa tunnetusti riittää), niin ei enää. Koostumukset on todellakin saatu kohdilleen ja nämä veijarit eivät valu kämmeneltä lattialle. Ne ovat myöskin keskimääräistä pesevämpiä eli shampoota ei tarvitse holvata päähän kämmenkaupalla. Monet luonnonkosmetiikan shampoot ovat onnettoman epätaloudellisia koska niistä valuu puolet jonnekin ihan muualle kuin hiuksiin ja niitä täytyy lisätä useampi kourallinen että saa kunnolla puhtaan tuloksen. Laveran kohdalla ei ole tätä ongelmaa.
Shampoovalikoima koostuu seitsemästä shampoosta. Sain testiin kaikki paitsi edullisempaan ns. koko perheen Basis Sensitiv -linjaan kuuluvan Moisture & Care -shampoon. Tuotekuvauksen perusteella Moisture & Care kuulostaisi edesmenneen suosikkini Almond Milk -shampoon reinkarnaatiolta, täytyy joskus testata onko koostumus edelleen yhtä hellävarainen ja superhoitava.
Laveran sivulta nappaamani hoitavuustaulukon mukaan Moisture & Care tosin sijoittuu hoitavuudessaan vasta viidenneksi, joten ehkä koostumus on muutettu.
Tämänhetkinen Laveran shampoo- & hoitoainevalikoima Suomessa on tämännäköinen:
Repair & Care -shampoo ja -hoitoaine kuiville ja vaurioituneille hiuksille
Color & Shine -shampoo ja -hoitoaine värjätyille hiuksille
Gloss & Bounce -shampoo ja -hoitoaine kiillottomille, elottomille hiuksille
Moisture & Care -shampoo ja -hoitoaine kuiville hiuksille ja herkälle päänahalle
Volume & Strength -shampoo hennoille ja hauraille hiuksille
Freshness & Balance -shampoo rasvoittuville hiuksille
Deep Care & Repair 2 in 1 -shampoo erittäin kuiville ja vaurioituneille hiuksille
Yleisesti voin todeta, että kaikki Laveran uudistuneet hoitoaineet ja melkein kaikki shampoot tuntuvat hiuksissani lähes samanlaisilta. Eniten vaihteleva ominaisuus on tuoksu, ja kahden shampoon kohdalla myös koostumus.
Shampoon koostumus on paksun geelimäistä, jopa paksumpaa kuin monet normikosmetiikan shampoot. Shampoo vaahtoaa hyvin ja vaahdossa on miellyttävä, pehmeä rakenne jota on helppo työstää, sormet liukuvat hiuksissa vaivatta. Huuhdellessa tyvi jää natisevan puhtaaksi.
Päätoimisena pesevänä ainesosana on natrium-kookossulfaatti, jonka yhtäläisyyksistä ärsyttävänä tunnettuun, synteettisistä shampoista ja puhdistustuotteista tuttuun natriumlauryylisulfaattiin (SLS) näkee netissä paljon keskustelua.
Itse kun käytän ihan tyytyväisenä sulfaattipitoisia shampoita eikä minun päänahkani niistä ärry niin en osaa lähteä ottamaan kantaa kysymykseen niiden tarpeellisuudesta vs. tarpeettomuudesta luonnonkosmetiikassa. Natrium-kookossulfaatti on kasvipohjainen ainesosa ja se sallitaan NaTrue-sertifioidussa kosmetiikassa. Juuri kiitos sen ainesosan, nämä ovat paljon pesevämpiä kuin useimmat muut luonnonkosmetiikan shampoot.
Voisin muotoilla kannanottoni aiheeseen siten, että kaikille riittää shampookoostumuksia luonnonosmetiikkamarkkinoilla. Minun puolestani sulfaattipitoisetkin ovat tervetulleita. Ne, joiden päänahkaa sulfaatit ärsyttävät, voivat valita shampoon sulfaatittomasta sarjasta kun taas pesevämpää tulosta hakevat vailla sulfaattiherkkyyttä voivat valita esimerkiksi tällaisen kookossulfaattipitoisen shampoon.
Paksu, voidemainen koostumus. Kuin kuohkeaa vartalovoidetta, eri tuntuinen kuin paksut normikosmetiikan hoitoaineet.
Tuntuma hiuksiin levittäessä on tuttu sertifioiduista hoitoaineista; voide ei tunnu erityisen liukkaalta ja ikäänkuin katoaa hiuksiin sen sijaan että jäisi pyörimään hiusten "pinnalle". Myöskään huuhdellessa tunne ei ole samalla lailla silkkinen kuin kvatteja tai silikoneja sisältäviä hoitoaineita käyttäessä. Hoitoaineen sisältämät kasviöljyt kuten avokado ja arganöljy pitävät kuitenkin huolen siitä, että hiukset ovat kuivuttuuan pehmeät ja taipuisat. Helmiuute tuo kiiltoa.
Erittäin hyvä, paksu koostumus, jopa aavistuksen napakampi kuin Gloss & Bouncessa. Käyttäytyy hiuksissa yhtä hyvin; vaahtoaa kiitettävästi, on helppo työstää ja vaahdon rakenne on säilyvä ja hyvä. Voimakkaampi, hedelmäinen ja jopa vähän itämainen tuoksu.
Paksu, voidemainen koostumus. Tuntuu vähän kermaisemmalta kuin Gloss & Bounce mutta ei sen liukkaammalta huuhdellessa. Hiukset ovat kuivuttuaan pehmeät ja siloiset.
Joukon ohuin koostumukseltaan mutta ei kuitenkaan lirun nestemäistä niinkuin niin monet luonnonkosmetiikan shampoot. Mieto, pehmeä tuoksu, suosikkini tähän astisista. Pesee ihanan pehmeällä vaahdolla joka antaisi odottaa hoitavampaa tunnetta kun shampoon pesee hiuksista. Hiukset jäävät kuitenkin nitisevän puhtaiksi niinkuin muidenkin sarjan shampoiden jälkeen.
Kuivuttuaan hiukset ovat ihanan ilmavat ja tyvi tuntuu erinomaisen hyvin puhdistuneelta, samaa voi käytännössä sanoa kaikista nyt testatuista shampoista. Ilmavat. Se on näiden shampoiden pesutuloksen avainsana.
Samanlainen voidemainen koostumus kuin kahdessa muussakin hoitoaineessa. Hoitotuntuma myös samanlainen, ei tee hiuksia mainittavan liukkaiksi huuhdellessa mutta kuivuttuaan hiukset ovat ilmavat ja pehmeät.
Tuntee, että Laveran hoitoaineet eivät ainakaan lätsäytä hiusta. Tätä voikin odottaa koostumukselta, jossa ei ole voimakkaasti kalvoa muodostavia silikoneja tai kvatteja (myös osa kvateista tarrautuu ja jopa kerrostuu hiukseen).
Kuva: Lavera.de
En ihmettele, että hoitoaineet tuntuvat hiuksissa niin samanlaisilta, sillä niiden incitkin ovat pitkälle samanlaiset. Kyseessä on samoihin, tehokkaasti pehmentäviin ja kosteuttaviin ainesosiin (mm. soijaöljy, avokadoöljy, arganöljy, hernepeptidit) perustuva hoitoainepohja johon on lisätty eri aktiiviaineita kuten Gloss & Bouncessa helmiäisuutetta, Color & Shinessa karpalouutetta ja Repair & Caressa ruusuvettä.
Lavera olisi hyvin voinut kehittää vain yhden ainoan, kaikille hiustyypeille osoitetun yleishoitoaineen. Kuluttajien mieltymykset ovat kuitenkin sellaiset, että moni tykkää ostaa shampoon kanssa samaa sarjaa olevan hoitoaineen ja eri vaihtoehdot shampooseen mätsäävillä pakkauksilla palvelevat kuluttajien odotuksia ja toiveita.
Näille shampoille ei kuitenkaan ole tehty omaa hoitoainekaveria:
Ihana tuoksu <3 !
Rasvoittuvien hiusten sitruunamelissaa ja minttua sisältävä shampoo on yhtä miellyttävän tuntuinen kuin sarjan muutkin shampoot. Tämä alkaa jo olla toistoa: paksu, napakan geelimäinen koostumus joka vaahtoaa mukavan runsaasti ja pehmeästi ja pesee hiukset putipuhtaaksi. Ei näistä shampoista kerrassaan ole mitään huonoa sanottavaa.
Ainahan se on plussaa jo shampookin vielä jättää pituudet huuhdellessa selviksi, mutta koska sen homman hoitoon on joka tapauksessa hoitis, niin mieluummin otan shampoon joka ennen kaikkea pesee tehokkaasti takuttamatta jättäen hiukset ilmaviksi. Lättätukalle tärkeä ominaisuus. Laveran shampoilla myös monen päivän hiuspuuteri-, suolavesisuihke- ja kiinnekerrostumat ovat peseytyneet vaivatta.
Vielä ihanampi tuoksu! Lempparini koko sarjasta.
Jo tutuksi käynyt paksu koostumus ja erinomainen vaahtoavuus ihanan mehukkaalla appelsiinin tuoksulla. Kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävä pesukokemus. Huuhdellessa hiukset jäävät narskuviksi mutta eivät takkuisiksi.
Volyymiefektiä en voi sanoa havaitsevani, minun hiuksissani kaikki testishampoot ovat jättäneet samanlaisen jälkifiiliksen. Incit kuitenkin ovat shampoissa huomattavasti toisistaan poikkeavammat kuin hoitoaineissa, joten en osaa keksiä miten ne silti tuntuvat hiuksissa samalta. Mysteeri. Esimerkiksi tämän appelsiinishampoon pitäisi incinsä perusteella olla paljon vähemmän hoitava kuin vaikka Repair & Caren.
Tässä shampoossa on täysin erilainen koostumus kuin muissa: se on kirjaimellisesti kuin voidemaisen hoitoaineen ja geelimäisen shampoon sekoitus. Täyteläinen koostumus vaahtoaa hiuksissa ihanan pehmeästi pähkinäisen tuoksun peesatessa. Manteli- ja makadamiaöljyt pehmentävät rasittunutta hiusta ja tämän shampoon ainakin odottaisi jättävän hoidetumman ja sanalla sanoen raskaamman tunteen hiuksiin. Vaan ei. Myös Deep Care & Repair jättää hiukset ilmaviksi. Ilman muuta tämä shampoo on joukon hoitavin, mutta ei onnistu lätsäyttämään tukkaa niinkuin superhoitavat shampoot yleensä. Mielenkiintoista.
En käyttäisi tätä yksinään vaan hoitoaineen kanssa, ei mielestäni aja hoitoaineen asiaa vaikka onkin hoitavampi shampoo.
*
Summa summarum: uudistuneiden shampoiden tasalaatuinen käytös ja jälkitunne hiuksissa yllätti mutta oli myös erittäin positiivinen kokemus. Ylellisen kermaisten hoitoaineiden hoitoteho tulee parhaiten esiin vasta hiusten kuivuttua; kvatittomat (ja silikonittomat) hoitoaineet eivät anna kosteaan hiukseen yhtä selkeää kammattavuutta kuin kvatilliset, mutta kuivuttuaan hius tuntuu mielettömän pehmeältä ja taipuisalta. Sen saavat aikaan kasviöljyt.
Kaikkein parasta on shampoiden napakka koostumus ja erinomainen pesevyys, siitä valtavan suuri peukku tältä kymmenet luonnonkosmetiikan shampoot kokeilleelta, ja useimpiin pettyneeltä kosmetiikan testaajalta.
Toivottavasti pääsen muuten tulevan vuoden aikana vihdoin viisastumaan aiheessa "luonnonosmetiikan hoitoaineet ja niissä sallitut ainesosat". Tämä "kvatteja vai ei" -aihe on kutkuttanut ja vaivannut uteliaisuuttani jo vuosia. Haluaisin päästä haastattelemaan sellaista kosmetiikkakemistiä joka on tekemisissä sertifioidun luonnonkosmetiikan kanssa ja osaisi valottaa asiaa.
Hei ystäväiseni.
Vähän vielä tekisi mieli "laiskotella" ja möllöttää kuusen valossa pelaamassa Muuttuvaa Labyrinttia glögimukia täytellen mutta eiköhän laiteta jo postausta ulos. :) (Glögiä voi juoda myös blogatessa ;))
Joulukalenterini suosituimmaksi osoittautuneen upean Lumene Invisible Illumination -luukun kommenteista selvisi, että Karkkipäivän lukijakunnassa on kuin onkin vielä ihmisiä joita Lumenen uutuuslanseerauksen hehkutukset eivät vielä olleet syksyn aikana tavoittaneet. Korjataanpa tilanne välittömästi tällä jutullani - vaikka luukun jälkeen viimeistään näiden ihanuuksien valo oli varmasti langennut kaikkien päälle... ^_^
Kuten luukun yhteydessä mainitsin, oma suosikkini tästä hehkusarjasta on väriseerumi, Instant Glow Beauty Serum.
Rakastan luonnollista, näkymätöntä ja kuulasta meikkipohjaa, eikä ihoni kaipaa paljon peittoa. Ohuenohut, kosteuttava väriseerumi jättää läpikuultavan ja uskomattoman kauniisti valoaheijastavan pinnan joka luo välittömästi keijukaismaisen kuulaan ihon.
Kasvoilla Lumene Invisible Illumination -tuotteet: Instant Glow Beauty Serum Nordic Light Serum Concealer Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Rosy Dawn Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Shimmering Dusk Nordic Light Lip Perfector Balm
Valoaheijastava, hehkuva pinta kaunistaa etenkin kuivan, samean ja ikääntyneen ihon mutta ihan kaikille se ei ole paras meikkipohja; suurihuokoiselle ja rasvoittuvalle iholle en tämäntyyppistä tuotetta suosittelisi. Helmiäispigmentit korostavat huokosia eikä Beauty Serum olisi minullakaan kaunistavin ratkaisu "suurihuokospäivinä". Mutta ihoni ollessa normaalissa kuosissaan rakastan valoaheijastavaa, jopa hieman kostean näköistä meikkipohjaa :)
...joudun myöntämään, että käytettyäni nyt koko syksyn hyvin kuulasta, voidemaista meikkipohjaa (Natural Code CC <3), tuntui ihana Lily Lolokin kumman mattaiselta... :D
Beauty Serum tuo jo itsessään erittäin heleän pinnan, mutta lisähehkua saa halutessaan Instant Illuminizer -valopisaroilla. Hohtavan, kevyen poskipunan tapaan toimiva Rosy Dawn on näistä kahdesta suosikkini. Valopisaroita voi käyttää yksinään tai sekoittaa väriseerumiin - tai miksei muuhunkin meikkivoiteeseen johon kaipaa lisähehkua.
Monet arastelevat nestemäisiä poskipunatuotteita kokien, että niitä on vaikeampi levittää ja häivyttää kuin puuterimaisia. Invisible Illumination -sarjan tuotteissa on niin läpikuultava pigmentti ja niin helposti iholla liukuva koostumus, ettei niillä voi saada aikaan jumahtavia länttejä. Päinvastoin, väitän että näillä tuotteilla saa helpommin luonnollisen tuloksen kuin puuteriposkipunalla. Puuterimainen tuote voi jättää jauhoisen pinnan etenkin kuivalla iholla, mutta nämä kosteuttavat koostumukset levittyvät iholle jättäen äärimmäisen luonnollisen, raikkaan ja läpikuultavan jäljen.
"Rautalanka"kartta valopisaroiden sijainnista kasvoillani :) Mm. tällä tavoin valopisaroita voi käyttää.
Sivelin valkoista Shimmering Dusk -sävyä ohutkärkisellä peiteainesiveltimella myös silmien sisänurkkaan ja alaluomelle. Amorinkaarellakin on hipaisu, sinne jäi nuoli laittamatta :P Tällä tuotteella saa helposti luotua todella eteerisen Fairy -lookin. Mutta tosiaan, jos iho kiiltelee helposti jo luonnostaan, korostukset on parempi tuoda kasvoille puuterimaisella tuotteella ihon kiiltoa hillitsevän mattameikkipohjan päälle.
Olen saanut Invisible Illumination -tuotteet Lumenelta.
*
Ainiin jouluaaton arvonta! :) Tuoksuvan Bath & Body Works -vartalovoidesetin voitti Coconut. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Olin saanut lukijaltani joululahjan Kauneuden & Terveyden toimitukseen. Se lähetettiin sieltä kotiosoitteeseeni ja sain sen juuri sopivasti päivää ennen kuin lähdin joulun viettoon pohjoiseen.
Oma kalenteriluukkuni 25. :)
Kiitos sinulle, kuka ikinä oletkaan. :) Eleesi lämmitti enemmän kuin kahdetkymmenet lapaset...!
Olen niin otettu etten tiedä mitä sanoa.
....ja arvatkaa mistä lapasten kuvio on peräisin...
siitä Bath & Body Worksin ihanasta kynttilästä johon kerroin marraskuussa ihastuneeni :)
Aaawww...!!!
En oikein keksi muuta sanottavaa kuin että voi miten sympaattisia ihmisiä maailmaan mahtuu. <3
Olette valtavan rakkaita, lukijani.
Ja toivottavasti Sinä, nimetön lukijani joka lähetit lapaset, et puolestasi pahastu siitä että julkaisin kuvan kirjeestäsi (peitin kuitenkin henkilökohtaisimman osuuden). Tämä oli ainoa tapa kertoa Sinulle että lahja tavoitti minut ja kiittää Sinua. :)
*
Olen lukenut aamupäivän ajan muistojanne liittyen eiliseen blogin joulukalenteriluukkuun ja myös ne ovat lämmittäneet mieltä. Julkaisen ne maanantaina etteivät arvontasivustojen kautta tulleet saa tilaisuutta kopioida muistojanne omiin osallistumisvastauksiinsa. Sillä sen jos minkä luukun palkinnon haluan menevän oikeasti lukijalleni :)
Ihanaa joulupäivää kaikille :)
Tähän vielä Alerionin jouluterveiset ^_^ Kuume on kuulema laskenut ja pieni viettää joulua vähintään hyvällä ruokahalulla :) <3
Luin eilen jutun pienestä orivarsasta joka sai minut liikuttumaan niin, että haluan jakaa pikkuisen tarinan teidänkin kanssa. Koska se on niin hyvän mielen juttu.
Osa teistä on ehkä lukenut tästä lehdistä tai muusta mediasta, tosin en tiedä kuinka laajasti pikku-orin tarinasta on kirjoitettu Pirkanmaan ulkopuolella. Minä luin uutisen Aamulehdestä, se oli julkaistu jo 10. joulukuuta mutta näin jutun vasta nyt kun siskoni lähetti siihen linkin. Me olemme tällaisia hyvän mielen sympaattisten eläinjuttujen jakajia :)
Jutun kuvat: Tarja Väätänen.
Mänttään syntyi viime toukokuussa vinoturpainen varsa.
Sillä on harvinainen wry nose -kasvuhäiriö: turpa alkaa kasvaa kasvupisteen ympärille. Alaleuka on suora mutta yläleuka vääntynyt. Koska vinosta turvasta seuraa monenlaisia ongelmia, on monen wry nosen kohtalo tulla laitetuksi pois. Toinen vaihtoehto on kallis korjausleikkaus, joita tekee maailmassa vain harva eläinlääkäri.
Alerion ja emä Lara
Orin nimeksi tuli Alerion. Nimi tulee tarun myyttisestä raajarikosta linnusta joka kuvataan ilman nokkaa ja jalkoja.
Suurin osa Suomessa syntyneistä wry nose -hevosista on lopetettu, mutta Alerionin omistaja Tarja Väätänen päätti satsata leikkaukseen.
Alerionin eli Ripun elämä on ollut rankkaa, mutta pieni on osoittanut olevansa taistelijaluonne. Ensimmäiset 6 kuukautta Tarja Väätänen juotti sitä tuttipullolla sillä varsa ei voinut vinon turpansa vuoksi imeä kunnolla emänsä maitoa. Varsa vahvistui ja osoitti sitkeytensä, siitä kasvoi ponteva ja elämänhaluinen nuori ori. Aamulehden jutussa Väätänen kertoo että "jotenkin se sai nyhdettyä heinää, takahampaissa ei onneksi ollut vikaa joten se pystyi jauhamaan ruoan suussaan".
Ystävät, tutut ja vieraatkin lahjoittivat rahaa ja leikkaussumma saatiin kokoon.
Leikkauspäivä koitti viimein itsenäisyyspäivänä. Leikkauspaikaksi oli valikoitunut Ruotsin Malmö jossa vaativa nukutus osattiin tehdä. Toinen kirurgeista oli tanskalainen, toinen lensi paikalle Yhdysvalloista saakka.
Leikkaus kesti 4,5 tuntia ja kaikki meni hyvin. Uusi yläleuka muokattiin orin omasta kylkiluusta.
Viisi päivää myöhemmin Rippu palasi kotiin Mänttään ja viettää nyt toipilasaikaa kotitallissaan. Kaikki on mennyt tähän saakka hyvin ja Rippu on jo päässyt ulkoilemaan ja juoksemaan maneesiinkin. Se kuulema "syö, syö ja syö", Tarja Väätänen kertoo.
Minulle tulee tällaisista uutisista niin valtavan hyvä mieli. Monen mielestä vammaiseen varsaan satsaamisessa ei olisi mitään järkeä, kun ei hevosesta koskaan tule terveen kaltaista eikä siitä saa terveen eläimen hyötyä. Osan mielestä tämänkin rahan olisi voinut laittaa johonkin tärkeämpään kuten lasten syöpäsäätiöön tai Syyrian Aleppoon. Kunnioitan tätäkin mielipidettä. Silläkin riskillä että kuulostan typerältä idealisti-tunteilija-urpolta, olen iloinen siitä, että satsataan eläimenkin elämään. Jonkun mielestä ihmiselämä on arvokkaampi kuin eläimen, mutta minä en osaa nähdä asiaa sillä lailla mustavalkoisesti. Minä iloitsen siitä että eläimiäkin autetaan <3 Kaikkeen apuun ei aina voi liittää järki- tai hyötyarvotuksia. Joskus on toimittava niinkuin sydän sanoo, ja juuri niin teki Alerion-varsan omistaja.
Liityin heti seuraamaan Alerionin Facebook-sivua ja sieltä luin tänään viimeisimmät kuulumiset: Ripulle on noussut tikkien poiston jälkeen kuumetta ja turvan tukipuikot saattavat olla ennenaikaisesti irtoamassa. Nyt vain paljon tsemppienergiaa taistelija-Ripulle, toivotaan että kuume laskee ja Rippu pääsee viettämään joulua hyvissä voimissa!
Aamulehti seuraa Alerionin selviämistarinaa. Aiemmin julkaistut jutut voi lukea täältä ja täältä. Alerionin kuulumisia voi seurata myös Facebookissa.
Jatketaan Niilon "pihahoitojen" esittelyä vartalotuotteiden osalta.
Yhteenvetona seitsemän tuotteen Neal's Yard Remedies -kokemuksen pohjalta voin todeta, että NYRistä päällimmäisenä jää mieleen vahva eteerisiin öljyihin pohjautuva tuoksumaailma. Mitä koostumuksiin tulee, sarja nojaa perinteinen - moderni -akselilla enemmänkin perinteisen suuntaan. Jos tätä sarjaa sokkotestaisi, ei jäisi epäilystäkään että kyseessä on luonnonkosmetiikkaa.
Pakkausdesign miellyttää silmääni ja ylipäänsä merkistä on muodostunut minulle pelkän markkinointikommunikaation perusteella myönteinen mielikuva. Mielikuvaan nähden tuotekokemukset olivat ehkä aavistuksenomainen pettymys, odotin tuoksukuvausten perusteella rakastuvani tuoksuihin. Ne olivatkin sitten aivan liian vahvoja, pippurisia ja itämaisia. Tuotteiden laatu tuntui kuitenkin kautta linjan oikein hyvältä ja niin sanoakseni hieman ylellisemmältä peruspäivittäiskosmetiikkaan verrattuna.
Tuotteet olen saanut Eleven.fi-verkkokaupalta.
12,40€ / 50 ml
Erittäin voimakkaasti tuoksuva, täyteläinen käsivoide. Mintun ja bergamotin tymäkkä tuoksu on miellyttävä, mutta vahvuudeltaan nuhanenän avaavaa tasoa (mikä sopiikin minulle, sillä olen kuudetta viikkoa nuhassa... Sain USAsta jonkun todella sitkeän flunssaviruksen...).
Voide on koostumukseltaan paksua ja suhteellisen rasvaista ja sopii yökäyttöön. Erinomainen talvikuiville käsille, tosin ei yllä kosteuttavuudessaan ja ravitsevuudessaan ykköslempparieni tasolle.
22,30€ / 200 ml
Tässä erittäin hellävaraisessa suihkuvaahdossa on sama pohja kuin eilen esitellyssä Orange Flower -kasvoputsarissa: auringonkukansiemenöljy, vesi ja sodium cocoamphoacetate. Loppuincissä on liuta hoitavia ja tuoksuvia öljyjä - ja pieni tujaus etanoliakin. Kuten appelsiininkukkaputsari, tämäkään tuote ei vaahtoa. Se on ensimmäinen vaahtoamaton suihku"geeli" jota olen koskaan käyttänyt. Vaahtohan ei tunnetusti liity tuotteen pesevyyteen, mutta kuluttajan mielessä se kertoo että tuote pesee hyvin.
Vaahdottomuudessa on yksi huono puoli - tuote levittyy ja leviää iholle paljon huonommin kuin vaahtoava. Näin ollen NYRin suihkuvoide ei ole käytettävyydeltään kovin riittoisaa. Yhtä kämmenellistä ei saa kunnolla levitettyä ympäri vartaloa, tämä oli ainakin minun kokemukseni.
Tuoksu on jälleen todella voimakas ja suitsukemainen, kiitos frankincensen (suitsukepihka). Itämaisten (tai miehekkäiden) tuoksujen ystäville pop, mutta muille kenties vähän liian persoonallinen. Makeutta Neal's Yardin tuoksuissa ei ole lainkaan, ainakaan niissä seitsemässä tuotteessa joita testasin.
22,30€ / 150 g
Samalla tuoksulinjalla jatketaan. Nealin vartalokuorinta ei valitettavasti saa minulta kiitosta ja se jäi testisatsin jumboksi. Makuasioitahan nämäkin tietysti ovat, mutta tämän testaajan maku tykkää pieni- ja tiheärakeisista kuorinnoista.
Frankincense & Mandarin -kuorintavoiteessa kuorivana ainesosana on riisipuuteria ja jauhettua karpalonsiementä. Karpalonsiemenpartikkelit ovat mallia "suurpiirteinen jauhatus" ja niitä on voiteessa suhteellisen harvassa, mikä luo miedon kuorintatuloksen. Ainakin kun iho on tottunut kahvinpurukuorinnan tasoiseen megasilottavuuteen ^_^ Suosikkini Yves Rocherin kroppakuorinnat edustavat myös pienempää ja tiheämpää, hiekkamaista kuorinta-ainetyyliä ja niille NYR häviää ikävä kyllä 6-0. Muuten ainesosalista on kyllä täynnään hyviä ihoa hoitavia ainesosia oliiviöljystä montmorilloniitti-saveen, joka sekin osaltaan syväpuhdistaa ihoa.
9,40€ / 50 g
Tämän tuotteen kohdalla olisi ollut hyvä, jos olisin silmäillyt edes käyttöohjeet ennen ensimmäistä käyttöä ^_^ :D Kyseessä on nimittäin pelkkään eteerisillä öljyillä hajustettuun kookosöljyyn perustuva naamio, siinä ei ole muita ainesosia kuin kookosöljy + tuoksuöljyt (seetri, rosmariini, laventeli).
Kookosöljyhän on tunnetusti hiustenhoidon supersankareita ja ehkäpä se kaikkein tehokkaimmin hiukseen imeytyvä kasviöljy. Se tekee hyvää myös hiuspohjalle. Jos kookosöljyä (tai mitä tahansa öljyä) haluaa käyttää naamiona, se tulee levittää kuiviin hiuksiin ennen shampoopesua.
Koska en ollut lukenut Seetri-Rosmariini-tehohoidon pakkaustekstejä, aloin hieroa tuotetta päähäni normaalitapaan shampoopesun jälkeen. Vähän hölmistyin kun sormet tapasivatkin rasvaisen koostumuksen. Kosteaan tukkaan levitettynä pelkkä öljy ei jostain syystä imeydy ja hoida niin hyvin kuin kuiviin hiuksiin levitettynä (öljy-hoitoaineseos on eri juttu). En koskaan ole päässyt selvyyteen mistä se johtuu.
Pidän seetristä ja rosmariinista, ja tämän tuotteen voimakas tuoksu miellytti minua. Ihanaa aromaterapiaa...
Vähän noottia siitä että pieni 50 g purkki ei riitä moneen käsittelyyn, ehkä kolmeen jos hiukset ovat pitkät. Pakkaus saisi olla isompi, kun kyseessä ei kuitenkaan ole näytekoko.
*
Oli kyllä taas kiinnostavaa päästä tutustumaan uuteen luonnonkosmetiikkamerkkiin, kiitokset Elevenille mahdollisuuden tarjoamisesta. :) Seuraavakin testisarja on minulle ihan uusi (vaikkakin suomalaisille niin tuttu): Oriflame. Oriflamen valikoimaan lanseerattiin tänä vuonna ekosertifioitu EcoBeauty-sarja, ja se tulee olemaan seuraavana Sannin luupin alla.
