Heräsin tänä aamuna siihen, että minulla oli ikävä sisareni chihuahuoita. Olin nähnyt niistä unta.

Päädyin mussukoita kaivatessani selailemaan blogini Chihuahua-tägiä - ja päädyin sen kautta yllättäen odottamattomalle nostalgiatripille joka ei liity mitenkään koiriin.

Chihu-asiasanalla merkittyjen postausten viimeisenä oli marraskuussa 2009 kirjoitettu postaus joka nosti hymyn huulille.

Tässä ote kyseisestä postauksesta:

Voi eih mitä muistoja..! Miten kaukaiselta tuo aika tuntuu..!

Tietääkö joku kuka on "Golden Girl"..? Ja kuinka moni muistaa Inkiväärin...?

He ovat Ostolakossa-blogin Virve ja minä, tuon aikaisine nimimerkkeinemme ^_^

Tässä seisomme neljää vuotta myöhemmin Lontoossa, jossa kävin vierailemassa Virven luona hänen ollessaan siellä opiskelemassa.

Mitä kaikkia muistoja päähäni tulvikaan tuon chihuahua-tunnisteen takaa löytyneen postauksen ansiosta... (Postaus oli muuten nimeltään "Mikä ilahduttaa tänään", se selittää miten saman tägin alta löytyy juttua chihuista ja työpäivästä :))

Nyt jo melkein kahdeksan vuotta bloganneena tuntuu hullulta ajatella, että kahdeksaan vuoteen mahtuu aika, jolloin olin vasta kauneusalan töistä haaveileva harrastelijakosmetiikkafriikki, ammattiin opiskelu, vuodet myyjänä kosmetiikkaliikkeessä ja sitten aika myymälätyön jälkeen.... Irtisanoutuminen, elämän ensimmäinen yksin tehty reppureissu... Kuka muistaa kun läppärini varastettiin tuolla matkalla Lissabonin rautatieasemalla... Postasin teille haikeana jostain nettikahvilasta.

Kaikkea sitä onkin mahtunut näihin vuosiin.

Syksy 2009. Olin aloittanut kosmetiikkamyyjän opinnot Valkeakoskella ja asunut Tampereella puoli vuotta. Tunsin Virven netin kautta (kaikki me kosmetiikkahörhöt tunnetaan toisemme kummasti netin kautta :D) ja olimme muistaakseni kerran tavanneet jonkun foorumimiitin yhteydessä. Tai sitten emme. Joka tapauksessa, kosmetiikkamyyjän hommissa jo oleva Virve päätyi samalle luokalle kanssani Valkeakoskelle, ja minä puolestani hain työharjoittelupaikan Virven työpaikalta ^_^ Näin tutustuimme.

Virve oli myyjän alkutaipaleeni suurimpia mentoreita ja häneltä opin mm. ensimmäiset hajuvesitärppini..! <3 Muistan miten hermostunut olin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina työharjoittelupaikallani nimenomaan tuoksuasiakkaiden kohdalla - hyllyissä oli joku 5000 + tuoksua ja yhtäkkiä olisi pitänyt osata löytää ja suositella jollekulle hänen hakukriitereihinsä sopiva hajuvesi..! Apua..!

Myöhemmin tuoksuista muodostui yksi mieluisimmista myyntialueistani, rrrrakastin myydä tuoksuja :)

<3

Jäin miettimään vuosiani myyjänä ja selailin sen ajan postauksiani blogista. Olin kirjoittanut edistyksestäni, ilostani, kohtaamisista asiakkaiden kanssa, havainnoista myyjän työhön ja kosmetiikka-alaan liittyen. Jopa pakkausmateriaalin haaskaamisesta tuotteiden toimituksissa. :)

Hauskoja juttuja, muistoista tuli iloinen mieli. Ihanaa, että tuo aika on dokumentoitunut niin hyvin blogini sivuille. Vaikka blogini ei olekaan päiväkirjamainen lifestyle-blogi, tykkään lukea vanhoja merkintöjä päiväkirjan omaisesti. Paljon vanhoja edesottamuksia palaa mieleen blogin ansiosta.

Off topic - vanha kuva vuodelta 2009 kertoo, että hiuslovi on ollut välillä noinkin näkymättömissä...

Kokosin nostalgiahuuruissani tähän teille pienen aikajanallisen postauksia vuosistani kosmetiikkamyyjänä. Kehityksen kaari :)

Aluksi olin blogissa jotenkin hyvin salaperäinen ja vaitonainen opinnoistani enkä kirjoittanut niistä tai työharjoittelustani paljonkaan. Mutta vakituisen työpaikan saatuani ja kiinnostuttuani syvemmin myös ihonhoidosta ja kosmetiikan markkinoinnista, aloin hyödyntää työpaikan tuomia mahdollisuuksia myös blogisisällön tuottamiseen :D ^_^ Kaksi kärpästä yhden iskulla. Samalla kun opettelin incejä ja vertailin tuotteita kehittyäkseni ammatissani, sain niistä aiheita myös blogiin. Kuinkahan monet liikkeen uutuusmeikit kuvasin niitä testatessani myös blogiin ^_^

Muistatteko näitä lookkeja...

Ai että, mun pitää varmaan tehdä ensi vuonna joitain koosteita noiden vuoden postausten kuvista. Saattaisi olla hauskaa katsottavaa uudemmillekin lukijoille jotka eivät tiedä noista ajoista. Tuntuu, että samalla olen muuttunut paljon ja en yhtään.

Sanni vm. 2009 - ja ne kamalat ohuiksi vivoiksi meikatut kulmat ^_^

Tästä on hyvä aloittaa: mun ensimmäinen inci-aiheinen postaus jossa tutkin ja vertailen kahden eri hintaluokan (tosi kalliin ja tosi halvan) saman tyyppistä tuotetta. :)

Neiti Etsivä ja voidepurkin sisällön arvoitus 10/2009

Olin tuolloin vielä koulussa ja innoissani kaikesta parhaillaan oppimastani ja luotin opettajan sanaan kuin kiveen. Sittemmin olen jonkin verran poisoppinut osasta meille väitettyjä totuuksia. Nyt tiedän esimerkiksi, että vaikka jotain ainesosaa olisi reseptissä vain pikkuinen pitoisuus, se voi silti vaikuttaa paljon (meille opetettiin että vain incin noin kuudella ensimmäisellä ainesosalla on merkitystä...)

Mikä ilahduttaa tänään? 11/2009

Kosmetiikkamyyjän työpäivä 05/2010 - onnellinen työntekijä <3

Vuosi kosmetiikkamyyjänä 10/2010 - ensimmäisen vuoden fiilistelyjä

Kun asiakas ei tiedä, mitä tarkoittaa 11/2010 - tämä on hauska ^_^

Asiakaspalvelu kosmetiikkaosastolla 03/2011

Mikä olisi sellainen ripsiväri joka ei varise? 08/2011 - asiakkaiden yleisimpiä kysymyksiä

Youth Code - köyhän miehen Genifique 11/2011- minusta tehtiin tämän jutun pohjalta haastattelu NYTtiin...! ^_^ Mun eka lehti-appearance :D

Sanni ja blogi esittäytyvät 02/2012

Mikä kosteusvoide sopii meikin alle? 02/2012 - toinen asiakkaita suuresti askarruttava kysymys

Lähdössä 09 / 2012 - kun irtisanouduin työstäni

(...irtisanoutumisen jälkeen jatkoin vielä extrana melkein vuoden, ja tein viimeisen työvuoroni muistaakseni kesällä 2013.)

Nuo ajat ovat toisaalta lähellä, mutta toisaalta jotenkin jo niin kaukana. Hassua.

Mutta onneksi ne ovat täällä tallella ja voin lukea niistä sittenkin kun oma pää on liian vanha muistamaan :)

Olen kertonut monesti ahtaasta, pienestä "kenkälaatikko"kodistamme ja vaikeuksista löytää paikkaa sille kosmetiikkamäärälle jota bloggaajana vastaanotan. (Jo ihan tavallisena, blogittomana kosmetiikkafriikkinä tähän miniasuntoon olisi vaikea järjestää tilaa kosmetiikka-aarteille.)

(Olisin laittanut tähän linkin aiempaan asuntoesittelypostaukseeni mutta huomasin että sieltäkin puuttuvat lähes kaikki kuvat :/)

Pitkään kosmetiikka majaili hajautettuna ympäri asuntoa. Purkkeja löytyi pinottuna sohvan alta, niitä oli kasseissa seinän vierustoilla, tungettuna keittiön astiakaappiin (!!) ja makuuhuoneen sängyn alle (no, siellä on edelleen yksi kestojemma). Kirkkaasti suurin määrä oli säilöttynä saunan lauteilla. Muutaman vuoden purkkikaaoksen keskellä elettyämme päätimme (tai päätin) tehdä asialle jotain (muuta kuin heittää purnukat parvekkeelta pihalle, mikä oli miehen - ymmärrettäväkin - uhkaus). Ostin Ikeasta Hemnes-lipaston joka olisi purkkien uusi koti.

Ongelma: ei meidän asuntoon oikeasti mahdu Hemnesiä.

Vai näyttääkö siltä että lipasto sopii luontevasti sohvan ja kirjahyllyn väliin? :/

Pari vuotta tuota on katseltu. Nyt saa riittää. Ihan kamalan näköinen. Sitä paitsi - Hemneskään ei enää pysty nielemään kaikkea kosmetiikkaa. En vain onnistu prosessoimaan saapuvaa työkosmetiikkaa (--> päättämään testaanko ja/tai kirjoitanko niistä --> suorittamaan itse testauksen --> laittamaan tuotetta eteenpäin) tarpeeksi tehokkaalla syklillä. Yhtä prosessoitua purkkia kohden saapuu kolme.

Tänä syksynä sain entistä tarmokkaamman raivauskohtauksen ja päätin, että sohvapöytäkin saa lähteä. Se ja kasa Hemnesiin mahtumatonta kosmetiikkaa (plus, öh, muutakin sälää :() täyttää nyt portaiden juurta. Voi tätä meidän tavarakotia.

Ja entäs parvi... Ihan hävettää esitellä tällaisia kuvia mutta no... mitäs sitä silottelemaan. Me ollaan tällaisia. Minulla on kosmetiikkani ja miehellä levykokoelmansa. Ei sekään saa levyjään järjestykseen tai tilattua parvelle räätälöityä hyllyjärjestelmää.

Viimeiset vuodet parven harrastenurkkausta on täyttänyt vielä minun pikkuinen kuvaus"studioni" jonka hankin välttääkseni pimeän vuodenajan kuvausongelman. Yksi parhaita hankintojani koskaan, mutta vei ikävästi tilan miehen Fatboy-säkkituolilta jossa äijä oli tykännyt lojua kuuntelemassa levyjään. Nyt Fatboy on... nohh, kuvastahan sen näkee.. rutattuna toimettomana seinän viereen ja peitetty mun kosmetiikkalähetyksillä.

Fatboyn toiselta puolelta paljastuu lisää kasseja, pussukoita ja laatikoita täynnä kosmetiikkaa. Ja levyjä. Ja kaunis taulu miehen kotitalosta joka ansaitsisi olla jossain ihan muualla kuin tässä.

Haluaisin viedä taulun Ahvenanmaan asuntoon mutta mies ei ole antanut. (Se on hänen.) Ehkä mä vien sen joskus ilman lupaa ^_^ Se sopisi sinne rauhallisempaan ympäristöön arvoiselleen paikalle.

Päätin viimeisimmässä raivaus- ja järjestelyinnossani tehdä seuraavaa: Hemnes saa lähteä ahdistamasta olohuoneen nurkkaa ja testikosmetiikka muuttaa parvelle "näkymättömiin". Valoboksi ja studiovalot siirtyvät alakertaan Hemnesin paikalle. Eivät nekään tietenkään mitenkään upeasti siihen seinustalle asetu, mutta minkäs teet 47 neliön asunnossa. Realiteetti on se, ettei tämän kokoisessa kahden huoneen asunnossa ole missään luontevaa, sopivaa paikkaa kuvauspömpelille valoineen. On huonoja ja tosi huonoja paikkoja.

Hemnes siirtyy makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen halvempi, heikkolaatuisempi senkki (sekin Ikeaa..) saa lähteä kierrätyskeskukseen.

Olohuoneesta haluaisin vielä heivata toisen puolen L-sohvasta saadakseni lisää vapaita neliöitä. Miehellä ei muuten ole mitään näitä suunnitelmia vastaan, en ole raivaustyranni :D Sohva-aikeistani kuullessaan sisareni huomautti, että missäs hän (tai muut vieraat) sitten nukkuvat meillä yökyläillessään. Totta... Sohva on myös meidän vierasvuode. Miehen näkemys tähän oli, "Ei sitten kutsuta enää ketään yöksi". No, ratkaisuhan sekin... mutta ei mieleinen. :)

Tässä postauksessa minun piti kuitenkin kertoa parvesta ja mihin siellä eilen edettiin. Päivä alkoi retkellä Ikeaan josta palasimme myöhemmin Vittsjö-hyllykön ja 18 Samla-muovilaatikon kanssa. Tiedän, ei mikään esteettisin ratkaisu mutta halvin ja nopein. Meidän pitäisi (ja piti jo asuntoon muuttaessa monta vuotta sitten..) suunnitteluttaa ja tilata parvelle puusepältä kustomoitu hyllyratkaisu niin miehen levykokoelmalle kuin minun purkeilleni. Mutta.... emme vain saa aikaiseksi :( Ja niin etenemme väliaikaisratkaisusta toiseen.

Tässä tämän kertainen väliaikaisratkaisu.

Samla-laatikko toisensa jälkeen täyttyy. Hyllyyn mahtuu max. 18 Samlaa (ellei päälle pinoa vielä korkeampaa kasaa), arvelin että niiden pitäisi riittää.

Muutamien tuntien huhkimisen ja kierreportaissa puuskutuksen jälkeen näytti tältä. Siistiä...! Kaikki mahtui...?

Vai mahtuiko....?

Ei.

Nämä kassit ja laatikot jäivät yli.

Aion taas kerätä jouluksi satsin kosmetiikkaa lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, ja toivon että seinusta on joulun ja lahjoitusten jälkeen saatu tyhjäksi. Tai sitten mä kutsun tamperelaisia lukijoita meille tyhjentämään ^_^

Laveran käsivoiteet odottavat vuoroaan. Niinkuin muutama sata muuta tuotetta.

Testikosmetiikkahylly toiseen suuntaan. Takana häämöttää meikkausnurkkaukseni.

Ikealle nuhteita siitä, etteivät muovilaatikoiden viivakooditarrat irtoa repäisemällä, ne pitäisi ilmeisesti liottaa kuumassa vedessä että irtoaisivat. Mur.

Tehtävänä on vielä laatikoiden sisällön etiketöinti. Hiustuotteet, meikit, mineraalimeikit, välineet, paletit jne jne.

Ihanteellisinta olisi saada omat laatikot testausta odottaville ja jo testatuille tuotteille. Siihen tila ei kuitenkaan anna mahdollisuutta vaan tuotteet on mahdutettava samoihin laatikoihin.

Mitä alakertaan ja eiliseen kello seitsemän kaaostilanteeseen tulee... Emme saaneet projektia päätökseen illan aikana. Tilanne jäädytettiin ja se jatkuu kun palaan Tampereelle runsaan viikon kuluttua.

En malta odottaa miten pahalta tai siedettävältä kuvauslaitteeni tulevat näyttämään olohuoneessa... Yksi asia ainakin helpottuu: ei tarvitse enää taiteilla lautasten kanssa ylös parvelle kun ottaa ruokakuvia ;D

Käyn vain nopeasti heittämässä että en ehdi tänään julkaista tai lukea kommentteja, sillä olen hautautunut suureen muutosprojektiin.

Koko testikosmetiikkavarastoni muutti tänään parvelle, kuvausstudioni muutti parvelta alas olohuoneeseen, olohuoneen senkki menee makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen senkille sanotaan hyvästit. Valtavasti tyhjentämistä, täyttämistä, sitä ikuista krääsän karsimista.... Olemme täällä vielä ilta-seitsemältä täyden kaaoksen keskellä.

Julkaisen tänään tulleet kommentit huomenna kun pääsen vähän huilaamaan laivalla. Kiitokset runsaslukuisista vinkeistä joulumusiikkikyselyyni (40 kommenttia odottamassa), kyllä nyt soittolista täydentyy :)

En ole varmaan ainoa jonka kotona Michael Bublén Christmas on soinut vähän turhankin monta kierrosta viime joulut. Viimeiset viisi vuotta, tarkemmin sanottuna; levy ilmestyi 2011. En ole sen jälkeen löytänyt toista yhtä hyvää joululevyä, mutta kieltämättä uusia haastajia alkaa jo kaivata.

Viime jouluna sain teiltä muutamia hyviä joulumusiikkivinkkejä tässä joulufiilistelypostauksessa, mutta mikään noista ei yltänyt lähelle Bublén levyn tunnelmaa eikä niiden joukosta oikein löytynyt kestohittejä.

kuva: Warnerbros Records

Bublén lisäksi joulun ajan suosikkeihini kuuluvat kaikkien vanhojen "croonereiden" joululevyt; Sinatra, Bing Crosby, Nat King Cole. Jopa cheesy Perry Como <3 Suomalaisista Vesa Matti Loiri kuuluu itsestäänselvästi joulun levylautaselle. Myös Johanna Kurkelan joululevy on kaunis. Samoin klassiset, perinteiset hengelliset joululaulut. Harmillisen vähän olen kuitenkin lopulta löytänyt suursuosikkeja suomalaisten joululevyjen joukosta.

Ihanaa joulumusiikkia on aivan varmasti minulta piilossa vaikka kuinka paljon, ja toisten lemppareista saa loistavia vinkkejä. Joten kertokaas jälleen omia joulun ajan suosikkejanne :) Mitä soi Spotify'ssa tai soittimessa? Ylipäänsä vinkit talveen sopivasta kotoisasta tunnelmamusiikista kiinnostavat :)

kuva: Katiemelua.com

Ilokseni löysin juuri Spotify'sta Katie Meluan tuoreen In Winter -levyn, ihana! Juuri tämän tyyppistä musiikkia rakastan kuunnella kotona kun haluan rentoutua tai keskittyä. Sopii myös jouluun :)

Olen nyt käyttänyt kolme päivää Foreo Luna -kasvoharjaani, ja jo ensimmäisen käsittelyn jälkeen teki mieli esittää tämä kysymys:

Miten tätä käytetään ilman ettei putsari valu pitkin rinnuksia? :D

Hahah, mun kokemus ja harmituksen aihe on varmaan monen mielestä niin epäolennainen Lunan muun mahtavuuden keskellä ettei muille varmaan tulisi mieleenkään kommentoida tällaista. Vai tulisiko..? Oikeasti, olisi kiva kuulla eikö teillä muilla lunailijoilla valu putsarit pitkin kaulaa ja rinnuksia. Ehkä se ei vain haittaa muita...? ^_^

Lunaa pyöritellään minuutin ajan vedellä kostutetulla, puhdistusaineella käsitellyllä iholla. Sen minuutin aikana minulla on jo paidan etumus ihan putsarissa. Normaalisti olen kasvojenpuhdistuksen aikana kumartuneena lavuaarin ylle mutta Lunaillessa ei tokikaan tee mieli seistä kumarassa asennossa.

Teen Lunasta myöhemmin pidemmän käytön jälkeen perusteellisemman postauksen, mutta kyseessä on siis elektroninen, värähtelevä, silikoniharjaksinen kasvoharja joka lupaa syväpuhdistaa ihon ja irrottaa viimeisetkin meikinrippeet ja liat ihohuoksten kätköistä. Sitä käytetään meikinpuhdistuksen jälkeen (toisin kuin ensin luulin) ja se siis tavallaan korvaa kuorintatuotteet ja syväpuhdistavat naamiot.

Lunaa suositellaan käytettäväksi aamuin illoin, ja kuten aina syväpuhdistavien tuotteiden kohdalla, minulle tulee heti mieleen eikö näin tiheä syväputsaaminen ole iholle jo vähän liikaa...?

Ensimmäisenä iltana harja ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta. Värähtelevä, suriseva pää ei tuntunut iholla mitenkään erityisen elämykselliseltä eikä iho tuntunut huuhdellessa poikkeuksellisen sileältä. Se oli ihan tavallisen puhtaan tuntuinen. Kasvojen pintafiilikseen vaikutti enemmänkin testattava putsari (Neal's Yard Remedies Orange Flower Facial Wash) kuin Luna.

Mutta aamulla... Johan oli pehmeä, sileä iho..! Todellakin eri tuntuinen kuin yleensä. Liekö asiaan vaikuttanut sekin, että Luna lupaa tehostaa iholle levitettävän hoitovoiteen imeytymistä. Eli iho saattoi olla pehmeämpi siksikin, kun voide oli imeytynyt ja vaikuttanut tehokkaammin kuin normaalisti..?

En tiedä, mutta palaan kuun lopussa kunnon raportin kanssa kun olen saanut testattua laitetta useamman viikon. Vähän jänskättää jaksanko "wash and go" -ihmisenä oikeasti suristella joka ikinen ilta... Sen myönnän jo heti kättelyssä, että aamusurinat skippaan. ;)

Iho kyllä tuntuu hyvältä, ei voi kieltää.

Näissä kuvissa muuten hiusteni tämänhetkinen väri on vihdoin ikuistunut suhteellisen todenmukaisena… :/ Minulla ei ole koskaan ollut näin tummat hiukset. Ei poneillakaan ole tän värisiä :(

Suosittelen miettimään kahteen kertaan Crazy Colorin Violette-sävyllä värjäämistä jos ette halua oikeasti tummansinistä tukkaa. Latvat on ihan Marge Simpson -sinisen luokkaa. Ja tämä väri on saavutettu alle ruokalusikallisen kokoisella määrällä Violette-sävyä sekoitettuna kahteen desiin hoitoainetta. Pikkuisen stydiä tavaraa.

Toivottavasti voin pian raportoida onnistuneista syväpuhdistus/öljymuhitus-toimenpiteistä värin haalistuksessa.

P.S. Aika Hiusakatemiaan on nyt varattu, eli ehkä mystisen lovenkin syy selviää vielä vuoden loppuun mennessä.

Huh, Make-Up For Dummies -sarjan kuvat saatiin palautettua :)

Parikin lukijaa kommentoi aiemmin tällä viikolla, että Make-Up For Dummies -postaussarjasta puuttuivat blogisiirron jäljiltä lähes kaikki kuvat. Harmistuin älyttömästi, sillä sarja on ollut kautta vuosien tosi suosittu, ja kuvat tekevät tietysti paljon.

K&T:n koodari sai onneksi kuvat palautettua ja nyt sarja on taas kuvitettu. :) Kiitokset lukijoille nopeasta palautteesta.

Jos tosiaan huomaatte kuvia kadonneen vanhoista postauksista (itse löysin ainakin vuodelta 2010 paljonkin kuvattomia postauksia), olisi tosi kilttiä jos laitatte minulle viestiä niin asia saadaan toivottavasti korjattua. Kauneusbloggaajana minulla on paljon täysin kuvista riippuvaisia tutorial-tyyppisiä postauksia ja on surku, jos niiden kuvitus menetetään nyt blogimuuton yhteydessä. Siksi apuanne arvostetaan suuresti <3

Käytän tässä samalla tilaisuuden hyväkseni ja kerron uudemmillekin lukijoille "For Dummies" -sarjastani, josta saa paljon selkeää perustietoa meikkauksesta ja meikkivälineistä.

Alkuperäinen Make-Up For Dummies -sarja ilmestyi vuonna 2011 ja käsittää 9 osaa.

Avaus"jakso" kertoo:

"Meikkauksessa ei ole kyse siitä, että haluaisimme välttämättä näyttää hurjan kauniilta, seksikkäältä, upealta, säihkyvältä tai tyrmäävältä. Useimmat meistä haluavat vain näyttää terveeltä ja freesiltä. Hyväihoiselta, punaposkiselta ja virkeältä. Ja tottakai tämän kautta viehättävämmältä kuin kalpea, väsähtänyt ja tummasilmänaluksinen itsemme. Kaikki eivät synny voimakkailla piirteillä ja terveellä ihonvärillä, vaan osa meistä näyttää meikittömänä aina väsyneeltä, olimme sitten levänneitä eli emme. Perusmeikkaus on keino näyttää reippaalta, iloiselta ja pirteältä."

Sarjan osat:

Make-Up For Dummies - miksi meikkaamme?

Make-Up For Dummies - meikkipohja

Make-Up For Dummies - perussilmämeikki

Make-Up For Dummies - iltameikki

Make-Up For Dummies - huulimeikki

Make-Up For Dummies - näin kokoat perusmeikkiarsenaalin

Make-Up For Dummies - meikkisiveltimet

Make-Up For Dummies - kasvosiveltimet

Tein myöhemmin myös neliosaisen Ihonhoito For Dummies -sarjan.

Myös sivupalkin tunnisteluettelo saatiin tänään palautettua kokonaisuudessaan. Luettelosta löytyvät kaikki postaukseni asiasanoittain ja sieltä on helppo selata itselle kiinnostavia aiheita (esim. tutorialit, ihonhoitojutut, nettiostaminen, putsarit, Ahvenanmaa, ruoka, aurinkotuotteet, löytö, mineraalimeikki jne jne), ja mm. linkki suosittuun Kreikka-postausteni hakemistoon.

Pikkuhiljaa saadaan muutossa kadonneita elementtejä takaisin :) Huikkailkaa jos tulee mieleen mitä tahansa "korjattavaa" :) Muuten, niille jotka toivoivat kommenttilaatikkoon minun vastauksiini eriväristä taustaa, kuten se oli Indiedaysilla: se ei kuulema ole täällä K&T:n puolella mahdollista. Mutta toivottavasti vastauskommenttini erottuvat violetin profiilikuvani perusteella. :)

Ja mä kun luulin että ilmiö johtui USAn veden laadusta.

Ei. Syypää on Crazy Colorin Violette. Nyt mulla on sitten pääasiallisesti siniset hiukset.

En tykkää näistä, murmur.

USAsta tultua mun hiukset näytti tältä. Niihin oli ilmestynyt kauttaaltaan sameansinisiä raitoja, joiden oletin johtuvan joko USAn veden mineraalipitoisuudesta tai Color Mask Paintin Deep Purple -sävystä, jota olin miksannut pari tippaa reissuun mukaan lähteneeseen värihoitoainemiksiin. (Joku lukija kommentoi aiemmin Deep Purplen tehneen hänen hiuksistaan "turkoosin folion väriset", tämä jäi minulle tarkasti mieleen.)

Tänä aamuna vahvistui, että siniseen taittavan sävyn taustalla onkin juuri ennen USAan lähtöä ostamani Crzy Colorin sävy Violette.

Puhdas Violette näyttää pelkästään syvän violetilta ja hoitoaineeseen sekoitettuna se laimenee pastelliseksi sinivioletiksi.

Tänä aamuna värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa seoksella, jossa oli pelkästään Violettea ilman muita taittosävyjä (alempi purkkikuva, ylemmässä mukaan on sekoitettu punertavaa Purple Rainia). Hiukset vetivät ihan sinisiksi, etenkin ohimoilta ja pituuksista.

En tykkää yhtään.

Mielenkiintoisesti, kaksi kameraani "näkevät" hiusvärini eri lailla.

Olympus (teistä katsoen vasemmanpuoleinen kuva) näkee hiukset selvästi sinisempinä, Canon (oikeanpuoleinen kuva) violetimpina. Itse näen ne yhtä sinisinä kuin Olympuksen kuvassa mutta vielä räikeämpinä ja epätasaisempina, paikoin jopa vihertävän sinisinä. Tosi ruman väriset. :/

Eli ei muuta kuin taas uusille väriostoksille. En taida nyt hetkeen päästä takaisin pastelliseen poniliilaan kun tuo homeinen sininen puskee niin voimakkaasti esiin. :/ Toivottavasti se ylipäänsä lähtee. USAssa pesin hiukset pariin otteeseen ilman värihoitiskäsittelyä ja siinä missä liila sävy haalistui, olivat siniset raidat yhtä vahvoina jäljellä.

Väreillä leikkiminen on tähän saakka ollut hauskaa mutta nyt homma lähtee ihan väärään suuntaan. Harmi kun sävy ei näy kuvissa sellaisena kuin miltä se mulle peilissä näyttää (eli yhtä karseana), kamerat haluavat jostain syystä parannella tulosta ^_^

.

Tässä vielä pari lähikuvaa päivän meikistä, joka on kaikkea muuta kuin itsenäisyyspäivähenkinen. Kokeilin uutta Sephorasta ostamaani räikeänvihreää Kat Von D'n Electric Warrior -sävyä ja yhdistin sen Sephoran ja Diorin violetteihin ja Urban Decayn metallisen vihreään Deep End -eyelineriin.

...ja näissäkin Canonilla otetuissa kuvissa hiukset näyttävät paljon violetimmille kuin mitä ne oikeasti tällä hetkellä ovat... Canon, miksi yrität vääristää totuutta? ;D

Olen kotona ja yritän pitää silmiä suunnilleen tikuilla auki. Blogin kirjoitus toimii yhtenä tikkuna. :) Mun kropan mielestä kello on nyt aamu-kahdeksan eikä se oikein tykkää siitä että en ole päästänyt sitä tänään nukkumaan.

Aina kun on ollut pidempään matkoilla tekee kotiin palattua heti mieli pureutua kosmetiikkajuttuihin. Tässä tulee taas tällainen jo tutuksi käynyt kosmetiikka-aiheinen reissustapaluupostaus jossa vain lähinnä ihastellaan purkkeja. :)

Sannin kosmetiikkakuulumiset maanantaina viides joulukuuta. :)

Kosmetiikkapostia oli tällä kertaa kertynyt matkan aikana aika maltillisesti. Mikä on ihan hyväkin juttu.

Ainakin Lily Lolon luomiväripaleteista saatte varmasti lukea lähempää infoa lähiaikoina. :)

Lumenen Sisu-tuotteet oli pakattu havun oksiin..! <3 Nuohan olisivat kelvanneet melkein maljakkoon ja joulukoristeet kyytiin :)

Minulla oli muuten kova aikomus aloittaa joulukoristelu heti tänään, mutta arvatkaa vain olenko jaksanut...

Saapuneista PR-tuotteista välittömään testiin päätyi kaksi kynsilakkaa: Essien talvikokoelman Oh Behave ja IsaDoran joulukauden kokoelman Vintage Gold.

Kimaltavan roosapersikkaisen Oh Behaven ikuistus kuviin ei onnistunut (näyttää kuvissa ihan cremeltä eikä niin roosaiselta kuin livenä).

Kuvasin sitten vain Vintage Goldin - mutta ei senkään kaunis, vienon pinkki shiftaus erotu kuvissa. Kuten todettua, minusta ei tulisi kynsibloggaajaa. ;)

Tänään ihkaensimmäinen ohjelmanumeroni Tampereelle päästyä oli muuten kynsihuolto. Ahhh. Tällä kertaa ehti vierähtää melkein 7 viikkoa huoltojen välillä...

Ilokseni löysin PR-pakettien joukosta myös joulukalenterin. Kiitos L'Oreal :) Niin nätin näköinen :) En ole itse ehtinyt hankkia tänä vuonna lainkaan joulukalenteria joten tämä oli iloinen ylläri. Kyllä luukkujen availu vain kuuluu joulukauteen :)

Reissussa oli ihanaa saada käyttää koko kuukausi samoja tuotteita, mukaan lähti setti eri merkkien suosikkejani kuten EkoPharmaa ja Estelle & Thildiä. Vaikka kosmetiikan testailu on tosi kivaa hommaa, niin on ihana "saada" välillä käyttää myös useampi viikko lemppareitaan :)

Tänä iltana aloitan seuraavan testisarjan läpikäymisen: kuvan kauniissa lahjapaketissa loikova Neal's Yard Remedies. 

Ja muuta tänään testiin lähtevää:

Elektroninen Foreo Luna -kasvoharja. Jep, vihdoin ja viimein testaan jotain näistä viime vuosien kasvoharjahiteistä. En tiedä mikseivät ne oikein ole jaksaneet minua kiinnostaa, kun muuten rakastan fiilistellä erilaisia puhdistustuotteita.

Kai se on se minun perustavanlaatuinen anti-innostukseni sähköisiä kauneudenhoitolaitteita kohtaan. Minulla ei ole säännöllisessä käytössä mitään muuta elektronista kauneudenhoitovimpainta kuin Schollin jalkaraspi, siihen myönnän ihastuneeni mutta sekin vei aikaa. Lämpenen näille tosi hitaasti.

Saa nähdä miten minun ja Foreon käy. :)

Pakko vielä jakaa yksi viime hetken nostalgiahankinta USAssa. (Ja ostin mä yhden voidemaisen violetin luomivärinkin... ;))

En tiedä kuinka monelle teistä Nexxus sanoo mitään, merkkiä kun ei myydä Suomessa, mutta minulle se merkitsee hiustuotteiden aatelia ja liittyy vahvasti nettikauneushörhöilyni alkuaikoihin. Hurahdin Nexxukseen vuosia sitten (tarkalleen ottaen 10 vuotta sitten) lukiessani siitä suitsutuksia Juurikasvu-keskustelupalstalla.

Koska Nexxusta ei saanut tilattua Suomeen kovinkaan halvalla, pyysin USAlaisystäviäni ostamaan minulle pieniä matkakokoisia pulloja ja lähettämään niitä minulle. Niin palavasti halusin päästä tutustumaan merkkiin. Kun sitten talvella 2007 teimme misterin kanssa reissun New Yorkiin, ostin laukun kirjaimellisesti puolilleen Nexxusta ^_^ :D (..toinen puoli täyttyi My Little Poneista :)) Tein tuohon aikaan ostoslistoja Juurikasvun suositusten perusteella ja olin niiiiin onnellinen kun pääsin toteuttamaan hankintoja :)

Yksi suosikkishampoistani oli kosteuttava Therappe. Kun törmäsin tällä reissulla Nexxukseen Walgreensin hyllyllä, en voinut vastustaa 90-millisen pikku-Therappen ostamista ihan vain nostalgiasyistä. Se tuoksuu vieläkin ihan samalle..!

Tällaiset mitättömät jutut ilahduttavat kosmetiikkafriikkiä ja nostalgistia valtavasti :)

.

P.S. Näyttääkö nuo kuvalliset hymiöt teistä ihan hassuilta..? Otanko hymiöt pois päältä..? Mä en ole vielä ihan varma tykkäänkö niistä tuollaisina kuvina vai en... ehkä se on vain tottumiskysymys..?

Joku jo kysyi enkö aio joulukuussa muuta postata kuin kalenteria, ja vastaus on: totta kai aion :) En malta odottaa että pääsen taas säännölliseen, normaaliin "blogipäiväjärjestykseen" kotona, vaikka enpä voi väittää etteikö matkakin olisi ollut aivan fantastinen. :)

Vielä tänään ja huomenna en ehdi tehdä mitään "perusteellisia" bloggauksia koska koko viikonloppu kuluu kotimatkaan (10 tunnin lento, 7 tunnin välietappi Tukholmassa, 12 tunnin laivamatka, 2 tunnin bussimatka....), mutta laitan tähän vähän koottuja fiiliksiä reissusta. Kopsasin osan tekstistä eilisestä Facebook-päivityksestäni, päivittelin sinne kuulumisia kun en päässyt blogiin. Facen ja Instan puolella ilmestyy muuten vähän tiheämmin päivityksiä kuin blogissa, vaikkakin lyhyitä, joten niistä voi käydä kurkkimassa missä Sanni on menossa silloin kun ei ehdi päivittää blogia.

Facebookista:

"Laitanpa sitten lyhyet kuulumiset tänne Faceen kun en pääse blogiin. Nyt ollaan siis jo kotimatkalla, tänään bussilla Vegasiin josta huomenna lento Tukholmaan ja maanantaina vihdoin kotona.

Matka on ollut aivan mahtava ja sain paljon syvemmän ja monipuolisemman kuvan USAsta kuin millään aiemmalla Yhdysvaltojen reissulla. Aiemmin olen tehnyt tänne lähinnä kaupunkireissuja ja nyt tuli nähtyä todella paljon myös luontoa. Ja ennenkaikkea vietettyä aikaa paikallisten kanssa.

Kalifornian rannikon villiys ja "tyhjyys" yllätti, valtaosa alueesta välillä San Francisco - Los Angeles on ihan maaseutua, kun itse odotti että rannikko on täynnään vilkkaita kaupunkeja toinen toisensa jälkeen.

Koko reissun highlight oli kuitenkin ilman muuta Utah, jonka jylhät, lumihuippuiset vuoristomaisemat ja kuin toisesta maailmasta olevat, häkellyttävät punakiviset luonnonpuistot lumosivat täysin. Olin mielessäni tulosa Utahiin vain tapaamaan sukuani, ja perillä odottikin mieletön bonus mykistävän luonnonkauneuden muodossa. Tänne haluan uudestaan! Ja vuortenvalloittajamies mukaan. :) Mr. Karkkipäivä tykkäisi niiiiin näistä mestoista :)

Rinkastani lehahtaa välillä jouluisen makeita tuoksuja.. Siellä painaa 3 kpl Bath & Body Worksin suuria tuoksukynttilöitä. Onneksi siskoni esti minua ostamasta kolmea kappaletta lisää, minkä olin kovasti aikeissa tehdä kun kynttilät olivat niin mielettömässä tarjouksessa. Sillä mitä hyötyä olisi ollut alennuksesta, kun olisin lisäkynttilöiden takia joutunut maksamaan uudesta laukusta lennolle... ^_^"

(Tähän sain Facebookkiin kommentin Virveltä, joka halusi kertoa, että Arlandan kentällä on myös B&B Works jossa voisin vielä toteuttaa mahdollisia mielitekojani.. ^_^)

Matka oli siitä erityisen special, että reissasimme yhdessä perheenä ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. (Nuorin sisareni tosin ei päässyt mukaan opintojensa takia.)

Kuvassa olemme Oremin BYU-yliopiston taidemuseossa. Sisareni (joka ei halua esiintyä blogissa kasvoillaan) ja minä näytämme kuin kalapuikoilta jähmettyneine asentoinemme... :D Vähänkö nauratti tämä kuva.

Laulamme serkkuni Tiinan järjestämässä illanvietossa Ultra Bra'n Haukea :)

Odotin, että reissussa olisi voinut olla tiedossa paljonkin hermojen menetystä puolin ja toisin, kaikkihan me tiedämme millaista on välillä aikuisena viettää aikaa vanhempiensa kanssa, mutta kaikki on mennyt todella hyvin. Minä ja sisareni olemme saaneet vain pikkuisen välillä torua äitiä kun hän häviää aika ajoin kameroineen jonnekin räpsimään ilmoittamatta muulle seurueelle  ^_^ No, taitaa olla samaa vikaa minussakin, tykkään jumittua ottamaan kuvia enkä halua että minua hoputetaan. (Siksi on tavallaan parasta reissata yksin kun saa toteuttaa näitä jumituksiaan... <3)

Teatterissa katsomassa "Saiturin joulua" tyttöporukalla. Etualalla äiti, minä ja Irmeli-täti. Taaempana penkkirivillä serkkuni Carolynin poikien ihastuttavat vaimot.

Kuvia tätini valokuva-albumista. Äitini näyttää minusta niin coolilta tuossa 70-luvun kuvassa :)

Äitini kaksi vanhempaa sisarta muuttivat Yhdysvaltoihin 50-luvun lopussa ja jäivät sille tielleen. Meillä on täällä valtava kimara serkkuja, heidän lapsiaan ja heidän lapsenlapsiaan :)

Vaikka edellisestä vierailusta oli vierähtänyt 25 vuotta, tuntui siltä, kuin olisin saapunut kotiin. Kaikki ne kasvot jotka ovat olleet lähinnä kuvia tätini lähettämissä joulukirjeissä ja päivityksissä vuosien varrelta, olivat nyt siinä ympärillä elävinä ja niin läheisinä. <3 Olen valtavan iloinen ja onnellinen että matka vihdoin toteutui.

Tätini Irmeli ja serkkuni Bryan ja Carolyn Suomen vierailulla 60-70-lukujen taitteessa.

Rakastan katsella vanhoja, ajan patinoimia valokuvia... :)

.

Postauksesta tuli nyt vähän kömpelö ja hiomaton kun sen pikaisesti kokosin aamukohmeessa hotellissame Las Vegasissa, mutta ehkä siitä välittyi niitä ihania, lämpimiä tunnelmia joita olemme saaneet matkalla kokea. :) Teen kotona vielä kokoomapostauksen reissun eri "pysäkeistä". San Luis Obisposta olisi kiva kirjoittaa kokonainen oma juttu, kaupunki ympäristöineen osoittautui todelliseksi Kalifornian helmeksi :)

Jos huomisen joulukalenteriluukkua ei muuten kuulu, se johtuu siitä, ettei Las Vegasin kentällä ollut nettiyhteyttä... Aikeenani on julkaista luukku lentokentällä ennen koneeseen menoa viiden maissa iltapäivällä paikallista aikaa eli aamuyöllä teidän aikaa. Toivottavasti netti ei sabotoi aiettani :)

*

P.S. Kiitos sille lukijalle joka vinkkasi Sephoran vaihto-oikeudesta. :) Käytetynkin tuotteen saa palauttaa 60 päivän sisällä ostosta. Vaihdoin epäonnistuneen rajauskynähankinnan eilen Vegasin Sephorassa UD:n päheään metallisenvihreään eyelineriin. :)