Olen nyt käyttänyt kolme päivää Foreo Luna -kasvoharjaani, ja jo ensimmäisen käsittelyn jälkeen teki mieli esittää tämä kysymys:

Miten tätä käytetään ilman ettei putsari valu pitkin rinnuksia? :D

Hahah, mun kokemus ja harmituksen aihe on varmaan monen mielestä niin epäolennainen Lunan muun mahtavuuden keskellä ettei muille varmaan tulisi mieleenkään kommentoida tällaista. Vai tulisiko..? Oikeasti, olisi kiva kuulla eikö teillä muilla lunailijoilla valu putsarit pitkin kaulaa ja rinnuksia. Ehkä se ei vain haittaa muita...? ^_^

Lunaa pyöritellään minuutin ajan vedellä kostutetulla, puhdistusaineella käsitellyllä iholla. Sen minuutin aikana minulla on jo paidan etumus ihan putsarissa. Normaalisti olen kasvojenpuhdistuksen aikana kumartuneena lavuaarin ylle mutta Lunaillessa ei tokikaan tee mieli seistä kumarassa asennossa.

Teen Lunasta myöhemmin pidemmän käytön jälkeen perusteellisemman postauksen, mutta kyseessä on siis elektroninen, värähtelevä, silikoniharjaksinen kasvoharja joka lupaa syväpuhdistaa ihon ja irrottaa viimeisetkin meikinrippeet ja liat ihohuoksten kätköistä. Sitä käytetään meikinpuhdistuksen jälkeen (toisin kuin ensin luulin) ja se siis tavallaan korvaa kuorintatuotteet ja syväpuhdistavat naamiot.

Lunaa suositellaan käytettäväksi aamuin illoin, ja kuten aina syväpuhdistavien tuotteiden kohdalla, minulle tulee heti mieleen eikö näin tiheä syväputsaaminen ole iholle jo vähän liikaa...?

Ensimmäisenä iltana harja ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta. Värähtelevä, suriseva pää ei tuntunut iholla mitenkään erityisen elämykselliseltä eikä iho tuntunut huuhdellessa poikkeuksellisen sileältä. Se oli ihan tavallisen puhtaan tuntuinen. Kasvojen pintafiilikseen vaikutti enemmänkin testattava putsari (Neal's Yard Remedies Orange Flower Facial Wash) kuin Luna.

Mutta aamulla... Johan oli pehmeä, sileä iho..! Todellakin eri tuntuinen kuin yleensä. Liekö asiaan vaikuttanut sekin, että Luna lupaa tehostaa iholle levitettävän hoitovoiteen imeytymistä. Eli iho saattoi olla pehmeämpi siksikin, kun voide oli imeytynyt ja vaikuttanut tehokkaammin kuin normaalisti..?

En tiedä, mutta palaan kuun lopussa kunnon raportin kanssa kun olen saanut testattua laitetta useamman viikon. Vähän jänskättää jaksanko "wash and go" -ihmisenä oikeasti suristella joka ikinen ilta... Sen myönnän jo heti kättelyssä, että aamusurinat skippaan. ;)

Iho kyllä tuntuu hyvältä, ei voi kieltää.

Näissä kuvissa muuten hiusteni tämänhetkinen väri on vihdoin ikuistunut suhteellisen todenmukaisena… :/ Minulla ei ole koskaan ollut näin tummat hiukset. Ei poneillakaan ole tän värisiä :(

Suosittelen miettimään kahteen kertaan Crazy Colorin Violette-sävyllä värjäämistä jos ette halua oikeasti tummansinistä tukkaa. Latvat on ihan Marge Simpson -sinisen luokkaa. Ja tämä väri on saavutettu alle ruokalusikallisen kokoisella määrällä Violette-sävyä sekoitettuna kahteen desiin hoitoainetta. Pikkuisen stydiä tavaraa.

Toivottavasti voin pian raportoida onnistuneista syväpuhdistus/öljymuhitus-toimenpiteistä värin haalistuksessa.

P.S. Aika Hiusakatemiaan on nyt varattu, eli ehkä mystisen lovenkin syy selviää vielä vuoden loppuun mennessä.

Huh, Make-Up For Dummies -sarjan kuvat saatiin palautettua :)

Parikin lukijaa kommentoi aiemmin tällä viikolla, että Make-Up For Dummies -postaussarjasta puuttuivat blogisiirron jäljiltä lähes kaikki kuvat. Harmistuin älyttömästi, sillä sarja on ollut kautta vuosien tosi suosittu, ja kuvat tekevät tietysti paljon.

K&T:n koodari sai onneksi kuvat palautettua ja nyt sarja on taas kuvitettu. :) Kiitokset lukijoille nopeasta palautteesta.

Jos tosiaan huomaatte kuvia kadonneen vanhoista postauksista (itse löysin ainakin vuodelta 2010 paljonkin kuvattomia postauksia), olisi tosi kilttiä jos laitatte minulle viestiä niin asia saadaan toivottavasti korjattua. Kauneusbloggaajana minulla on paljon täysin kuvista riippuvaisia tutorial-tyyppisiä postauksia ja on surku, jos niiden kuvitus menetetään nyt blogimuuton yhteydessä. Siksi apuanne arvostetaan suuresti <3

Käytän tässä samalla tilaisuuden hyväkseni ja kerron uudemmillekin lukijoille "For Dummies" -sarjastani, josta saa paljon selkeää perustietoa meikkauksesta ja meikkivälineistä.

Alkuperäinen Make-Up For Dummies -sarja ilmestyi vuonna 2011 ja käsittää 9 osaa.

Avaus"jakso" kertoo:

"Meikkauksessa ei ole kyse siitä, että haluaisimme välttämättä näyttää hurjan kauniilta, seksikkäältä, upealta, säihkyvältä tai tyrmäävältä. Useimmat meistä haluavat vain näyttää terveeltä ja freesiltä. Hyväihoiselta, punaposkiselta ja virkeältä. Ja tottakai tämän kautta viehättävämmältä kuin kalpea, väsähtänyt ja tummasilmänaluksinen itsemme. Kaikki eivät synny voimakkailla piirteillä ja terveellä ihonvärillä, vaan osa meistä näyttää meikittömänä aina väsyneeltä, olimme sitten levänneitä eli emme. Perusmeikkaus on keino näyttää reippaalta, iloiselta ja pirteältä."

Sarjan osat:

Make-Up For Dummies - miksi meikkaamme?

Make-Up For Dummies - meikkipohja

Make-Up For Dummies - perussilmämeikki

Make-Up For Dummies - iltameikki

Make-Up For Dummies - huulimeikki

Make-Up For Dummies - näin kokoat perusmeikkiarsenaalin

Make-Up For Dummies - meikkisiveltimet

Make-Up For Dummies - kasvosiveltimet

Tein myöhemmin myös neliosaisen Ihonhoito For Dummies -sarjan.

Myös sivupalkin tunnisteluettelo saatiin tänään palautettua kokonaisuudessaan. Luettelosta löytyvät kaikki postaukseni asiasanoittain ja sieltä on helppo selata itselle kiinnostavia aiheita (esim. tutorialit, ihonhoitojutut, nettiostaminen, putsarit, Ahvenanmaa, ruoka, aurinkotuotteet, löytö, mineraalimeikki jne jne), ja mm. linkki suosittuun Kreikka-postausteni hakemistoon.

Pikkuhiljaa saadaan muutossa kadonneita elementtejä takaisin :) Huikkailkaa jos tulee mieleen mitä tahansa "korjattavaa" :) Muuten, niille jotka toivoivat kommenttilaatikkoon minun vastauksiini eriväristä taustaa, kuten se oli Indiedaysilla: se ei kuulema ole täällä K&T:n puolella mahdollista. Mutta toivottavasti vastauskommenttini erottuvat violetin profiilikuvani perusteella. :)

Ja mä kun luulin että ilmiö johtui USAn veden laadusta.

Ei. Syypää on Crazy Colorin Violette. Nyt mulla on sitten pääasiallisesti siniset hiukset.

En tykkää näistä, murmur.

USAsta tultua mun hiukset näytti tältä. Niihin oli ilmestynyt kauttaaltaan sameansinisiä raitoja, joiden oletin johtuvan joko USAn veden mineraalipitoisuudesta tai Color Mask Paintin Deep Purple -sävystä, jota olin miksannut pari tippaa reissuun mukaan lähteneeseen värihoitoainemiksiin. (Joku lukija kommentoi aiemmin Deep Purplen tehneen hänen hiuksistaan "turkoosin folion väriset", tämä jäi minulle tarkasti mieleen.)

Tänä aamuna vahvistui, että siniseen taittavan sävyn taustalla onkin juuri ennen USAan lähtöä ostamani Crzy Colorin sävy Violette.

Puhdas Violette näyttää pelkästään syvän violetilta ja hoitoaineeseen sekoitettuna se laimenee pastelliseksi sinivioletiksi.

Tänä aamuna värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa seoksella, jossa oli pelkästään Violettea ilman muita taittosävyjä (alempi purkkikuva, ylemmässä mukaan on sekoitettu punertavaa Purple Rainia). Hiukset vetivät ihan sinisiksi, etenkin ohimoilta ja pituuksista.

En tykkää yhtään.

Mielenkiintoisesti, kaksi kameraani "näkevät" hiusvärini eri lailla.

Olympus (teistä katsoen vasemmanpuoleinen kuva) näkee hiukset selvästi sinisempinä, Canon (oikeanpuoleinen kuva) violetimpina. Itse näen ne yhtä sinisinä kuin Olympuksen kuvassa mutta vielä räikeämpinä ja epätasaisempina, paikoin jopa vihertävän sinisinä. Tosi ruman väriset. :/

Eli ei muuta kuin taas uusille väriostoksille. En taida nyt hetkeen päästä takaisin pastelliseen poniliilaan kun tuo homeinen sininen puskee niin voimakkaasti esiin. :/ Toivottavasti se ylipäänsä lähtee. USAssa pesin hiukset pariin otteeseen ilman värihoitiskäsittelyä ja siinä missä liila sävy haalistui, olivat siniset raidat yhtä vahvoina jäljellä.

Väreillä leikkiminen on tähän saakka ollut hauskaa mutta nyt homma lähtee ihan väärään suuntaan. Harmi kun sävy ei näy kuvissa sellaisena kuin miltä se mulle peilissä näyttää (eli yhtä karseana), kamerat haluavat jostain syystä parannella tulosta ^_^

.

Tässä vielä pari lähikuvaa päivän meikistä, joka on kaikkea muuta kuin itsenäisyyspäivähenkinen. Kokeilin uutta Sephorasta ostamaani räikeänvihreää Kat Von D'n Electric Warrior -sävyä ja yhdistin sen Sephoran ja Diorin violetteihin ja Urban Decayn metallisen vihreään Deep End -eyelineriin.

...ja näissäkin Canonilla otetuissa kuvissa hiukset näyttävät paljon violetimmille kuin mitä ne oikeasti tällä hetkellä ovat... Canon, miksi yrität vääristää totuutta? ;D

Olen kotona ja yritän pitää silmiä suunnilleen tikuilla auki. Blogin kirjoitus toimii yhtenä tikkuna. :) Mun kropan mielestä kello on nyt aamu-kahdeksan eikä se oikein tykkää siitä että en ole päästänyt sitä tänään nukkumaan.

Aina kun on ollut pidempään matkoilla tekee kotiin palattua heti mieli pureutua kosmetiikkajuttuihin. Tässä tulee taas tällainen jo tutuksi käynyt kosmetiikka-aiheinen reissustapaluupostaus jossa vain lähinnä ihastellaan purkkeja. :)

Sannin kosmetiikkakuulumiset maanantaina viides joulukuuta. :)

Kosmetiikkapostia oli tällä kertaa kertynyt matkan aikana aika maltillisesti. Mikä on ihan hyväkin juttu.

Ainakin Lily Lolon luomiväripaleteista saatte varmasti lukea lähempää infoa lähiaikoina. :)

Lumenen Sisu-tuotteet oli pakattu havun oksiin..! <3 Nuohan olisivat kelvanneet melkein maljakkoon ja joulukoristeet kyytiin :)

Minulla oli muuten kova aikomus aloittaa joulukoristelu heti tänään, mutta arvatkaa vain olenko jaksanut...

Saapuneista PR-tuotteista välittömään testiin päätyi kaksi kynsilakkaa: Essien talvikokoelman Oh Behave ja IsaDoran joulukauden kokoelman Vintage Gold.

Kimaltavan roosapersikkaisen Oh Behaven ikuistus kuviin ei onnistunut (näyttää kuvissa ihan cremeltä eikä niin roosaiselta kuin livenä).

Kuvasin sitten vain Vintage Goldin - mutta ei senkään kaunis, vienon pinkki shiftaus erotu kuvissa. Kuten todettua, minusta ei tulisi kynsibloggaajaa. ;)

Tänään ihkaensimmäinen ohjelmanumeroni Tampereelle päästyä oli muuten kynsihuolto. Ahhh. Tällä kertaa ehti vierähtää melkein 7 viikkoa huoltojen välillä...

Ilokseni löysin PR-pakettien joukosta myös joulukalenterin. Kiitos L'Oreal :) Niin nätin näköinen :) En ole itse ehtinyt hankkia tänä vuonna lainkaan joulukalenteria joten tämä oli iloinen ylläri. Kyllä luukkujen availu vain kuuluu joulukauteen :)

Reissussa oli ihanaa saada käyttää koko kuukausi samoja tuotteita, mukaan lähti setti eri merkkien suosikkejani kuten EkoPharmaa ja Estelle & Thildiä. Vaikka kosmetiikan testailu on tosi kivaa hommaa, niin on ihana "saada" välillä käyttää myös useampi viikko lemppareitaan :)

Tänä iltana aloitan seuraavan testisarjan läpikäymisen: kuvan kauniissa lahjapaketissa loikova Neal's Yard Remedies. 

Ja muuta tänään testiin lähtevää:

Elektroninen Foreo Luna -kasvoharja. Jep, vihdoin ja viimein testaan jotain näistä viime vuosien kasvoharjahiteistä. En tiedä mikseivät ne oikein ole jaksaneet minua kiinnostaa, kun muuten rakastan fiilistellä erilaisia puhdistustuotteita.

Kai se on se minun perustavanlaatuinen anti-innostukseni sähköisiä kauneudenhoitolaitteita kohtaan. Minulla ei ole säännöllisessä käytössä mitään muuta elektronista kauneudenhoitovimpainta kuin Schollin jalkaraspi, siihen myönnän ihastuneeni mutta sekin vei aikaa. Lämpenen näille tosi hitaasti.

Saa nähdä miten minun ja Foreon käy. :)

Pakko vielä jakaa yksi viime hetken nostalgiahankinta USAssa. (Ja ostin mä yhden voidemaisen violetin luomivärinkin... ;))

En tiedä kuinka monelle teistä Nexxus sanoo mitään, merkkiä kun ei myydä Suomessa, mutta minulle se merkitsee hiustuotteiden aatelia ja liittyy vahvasti nettikauneushörhöilyni alkuaikoihin. Hurahdin Nexxukseen vuosia sitten (tarkalleen ottaen 10 vuotta sitten) lukiessani siitä suitsutuksia Juurikasvu-keskustelupalstalla.

Koska Nexxusta ei saanut tilattua Suomeen kovinkaan halvalla, pyysin USAlaisystäviäni ostamaan minulle pieniä matkakokoisia pulloja ja lähettämään niitä minulle. Niin palavasti halusin päästä tutustumaan merkkiin. Kun sitten talvella 2007 teimme misterin kanssa reissun New Yorkiin, ostin laukun kirjaimellisesti puolilleen Nexxusta ^_^ :D (..toinen puoli täyttyi My Little Poneista :)) Tein tuohon aikaan ostoslistoja Juurikasvun suositusten perusteella ja olin niiiiin onnellinen kun pääsin toteuttamaan hankintoja :)

Yksi suosikkishampoistani oli kosteuttava Therappe. Kun törmäsin tällä reissulla Nexxukseen Walgreensin hyllyllä, en voinut vastustaa 90-millisen pikku-Therappen ostamista ihan vain nostalgiasyistä. Se tuoksuu vieläkin ihan samalle..!

Tällaiset mitättömät jutut ilahduttavat kosmetiikkafriikkiä ja nostalgistia valtavasti :)

.

P.S. Näyttääkö nuo kuvalliset hymiöt teistä ihan hassuilta..? Otanko hymiöt pois päältä..? Mä en ole vielä ihan varma tykkäänkö niistä tuollaisina kuvina vai en... ehkä se on vain tottumiskysymys..?

Joku jo kysyi enkö aio joulukuussa muuta postata kuin kalenteria, ja vastaus on: totta kai aion :) En malta odottaa että pääsen taas säännölliseen, normaaliin "blogipäiväjärjestykseen" kotona, vaikka enpä voi väittää etteikö matkakin olisi ollut aivan fantastinen. :)

Vielä tänään ja huomenna en ehdi tehdä mitään "perusteellisia" bloggauksia koska koko viikonloppu kuluu kotimatkaan (10 tunnin lento, 7 tunnin välietappi Tukholmassa, 12 tunnin laivamatka, 2 tunnin bussimatka....), mutta laitan tähän vähän koottuja fiiliksiä reissusta. Kopsasin osan tekstistä eilisestä Facebook-päivityksestäni, päivittelin sinne kuulumisia kun en päässyt blogiin. Facen ja Instan puolella ilmestyy muuten vähän tiheämmin päivityksiä kuin blogissa, vaikkakin lyhyitä, joten niistä voi käydä kurkkimassa missä Sanni on menossa silloin kun ei ehdi päivittää blogia.

Facebookista:

"Laitanpa sitten lyhyet kuulumiset tänne Faceen kun en pääse blogiin. Nyt ollaan siis jo kotimatkalla, tänään bussilla Vegasiin josta huomenna lento Tukholmaan ja maanantaina vihdoin kotona.

Matka on ollut aivan mahtava ja sain paljon syvemmän ja monipuolisemman kuvan USAsta kuin millään aiemmalla Yhdysvaltojen reissulla. Aiemmin olen tehnyt tänne lähinnä kaupunkireissuja ja nyt tuli nähtyä todella paljon myös luontoa. Ja ennenkaikkea vietettyä aikaa paikallisten kanssa.

Kalifornian rannikon villiys ja "tyhjyys" yllätti, valtaosa alueesta välillä San Francisco - Los Angeles on ihan maaseutua, kun itse odotti että rannikko on täynnään vilkkaita kaupunkeja toinen toisensa jälkeen.

Koko reissun highlight oli kuitenkin ilman muuta Utah, jonka jylhät, lumihuippuiset vuoristomaisemat ja kuin toisesta maailmasta olevat, häkellyttävät punakiviset luonnonpuistot lumosivat täysin. Olin mielessäni tulosa Utahiin vain tapaamaan sukuani, ja perillä odottikin mieletön bonus mykistävän luonnonkauneuden muodossa. Tänne haluan uudestaan! Ja vuortenvalloittajamies mukaan. :) Mr. Karkkipäivä tykkäisi niiiiin näistä mestoista :)

Rinkastani lehahtaa välillä jouluisen makeita tuoksuja.. Siellä painaa 3 kpl Bath & Body Worksin suuria tuoksukynttilöitä. Onneksi siskoni esti minua ostamasta kolmea kappaletta lisää, minkä olin kovasti aikeissa tehdä kun kynttilät olivat niin mielettömässä tarjouksessa. Sillä mitä hyötyä olisi ollut alennuksesta, kun olisin lisäkynttilöiden takia joutunut maksamaan uudesta laukusta lennolle... ^_^"

(Tähän sain Facebookkiin kommentin Virveltä, joka halusi kertoa, että Arlandan kentällä on myös B&B Works jossa voisin vielä toteuttaa mahdollisia mielitekojani.. ^_^)

Matka oli siitä erityisen special, että reissasimme yhdessä perheenä ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. (Nuorin sisareni tosin ei päässyt mukaan opintojensa takia.)

Kuvassa olemme Oremin BYU-yliopiston taidemuseossa. Sisareni (joka ei halua esiintyä blogissa kasvoillaan) ja minä näytämme kuin kalapuikoilta jähmettyneine asentoinemme... :D Vähänkö nauratti tämä kuva.

Laulamme serkkuni Tiinan järjestämässä illanvietossa Ultra Bra'n Haukea :)

Odotin, että reissussa olisi voinut olla tiedossa paljonkin hermojen menetystä puolin ja toisin, kaikkihan me tiedämme millaista on välillä aikuisena viettää aikaa vanhempiensa kanssa, mutta kaikki on mennyt todella hyvin. Minä ja sisareni olemme saaneet vain pikkuisen välillä torua äitiä kun hän häviää aika ajoin kameroineen jonnekin räpsimään ilmoittamatta muulle seurueelle  ^_^ No, taitaa olla samaa vikaa minussakin, tykkään jumittua ottamaan kuvia enkä halua että minua hoputetaan. (Siksi on tavallaan parasta reissata yksin kun saa toteuttaa näitä jumituksiaan... <3)

Teatterissa katsomassa "Saiturin joulua" tyttöporukalla. Etualalla äiti, minä ja Irmeli-täti. Taaempana penkkirivillä serkkuni Carolynin poikien ihastuttavat vaimot.

Kuvia tätini valokuva-albumista. Äitini näyttää minusta niin coolilta tuossa 70-luvun kuvassa :)

Äitini kaksi vanhempaa sisarta muuttivat Yhdysvaltoihin 50-luvun lopussa ja jäivät sille tielleen. Meillä on täällä valtava kimara serkkuja, heidän lapsiaan ja heidän lapsenlapsiaan :)

Vaikka edellisestä vierailusta oli vierähtänyt 25 vuotta, tuntui siltä, kuin olisin saapunut kotiin. Kaikki ne kasvot jotka ovat olleet lähinnä kuvia tätini lähettämissä joulukirjeissä ja päivityksissä vuosien varrelta, olivat nyt siinä ympärillä elävinä ja niin läheisinä. <3 Olen valtavan iloinen ja onnellinen että matka vihdoin toteutui.

Tätini Irmeli ja serkkuni Bryan ja Carolyn Suomen vierailulla 60-70-lukujen taitteessa.

Rakastan katsella vanhoja, ajan patinoimia valokuvia... :)

.

Postauksesta tuli nyt vähän kömpelö ja hiomaton kun sen pikaisesti kokosin aamukohmeessa hotellissame Las Vegasissa, mutta ehkä siitä välittyi niitä ihania, lämpimiä tunnelmia joita olemme saaneet matkalla kokea. :) Teen kotona vielä kokoomapostauksen reissun eri "pysäkeistä". San Luis Obisposta olisi kiva kirjoittaa kokonainen oma juttu, kaupunki ympäristöineen osoittautui todelliseksi Kalifornian helmeksi :)

Jos huomisen joulukalenteriluukkua ei muuten kuulu, se johtuu siitä, ettei Las Vegasin kentällä ollut nettiyhteyttä... Aikeenani on julkaista luukku lentokentällä ennen koneeseen menoa viiden maissa iltapäivällä paikallista aikaa eli aamuyöllä teidän aikaa. Toivottavasti netti ei sabotoi aiettani :)

*

P.S. Kiitos sille lukijalle joka vinkkasi Sephoran vaihto-oikeudesta. :) Käytetynkin tuotteen saa palauttaa 60 päivän sisällä ostosta. Vaihdoin epäonnistuneen rajauskynähankinnan eilen Vegasin Sephorassa UD:n päheään metallisenvihreään eyelineriin. :)

Muistattehan raksuset että Karkkipäivä kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa huomenna Kauneuden & Terveyden katon alle :)

Kuten todettua, mikään ei muutu, vain osoite (ja banneri...) :)

Samat jutut ihkuluomiväreistä uunipuuroon ja kosmetiikan raaka-aineista matkakertomuksiin jatkuvat huomisesta eteenpäin osoitteessa https://karkkipaivablogi.com/ Koko blogi arkistoineen ja kommentteineen siirtyy mukana. Jos huomaatte joitain puutoksia, esim. vanhoista postauksista puuttuvia kuvia, huikatkaa heti. :)

.

Huomenna starttaa myös Karkkipäivän jo perinteeksi muodostunut JOULUKALENTERI.

Luukuista arvotaan joka päivä aattoon saakka kosmetiikkayllätyksiä :) Voin vinkata, että ensimmäisessä luukussa on monen jokajouluisia suosikkituotteita yhdeltä kalenterin suosituimmilta merkeiltä ^_^

Koska it-maailma on mitä on, ja kaikkea kummaa voi tapahtua, pyydän kärsivällisyyttä JOS blogi ei jostain syystä huomenna olekaan vielä auki uudessa osoitteessa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. :) Minuakin kyllä jännittää... Etenkin kun olen täällä 9 tunnin aikaeron päässä, kun teillä valkenee 1. joulukuuta aamu olen itse vielä marraskuun puolella.

Nähdään siis huomenna kalenterin merkeissä :)

...ja hei - en mä sitten kuitenkaan voinut ihan kokonaan hyvästellä sateenkaaritikkaria... ;D

Jos jokin tällä matkalla harmittaa (vähän) niin se, että pakkasin laukkuni lähes täyteen kilorajaan saakka jo kotona. En ole shoppailevaa tyyppiä eikä minulla ole yleensä mitään vaikeuksia pidättäytyä täyttämästä laukkuani ostoksilla matkoilla ollessa. Mutta nyt....

Tällä kertaa olisin helposti voinut täyttää toisen 20 kilon laukun ostoksilla (en vähiten Bath & Body Worksissa).

Koska kuitenkin tiedän että en oikeasti tarvitse yhtään mitään ja kotona on edelleenkin meneillään hitaasti mutta varmasti etenevä ”eroon ylimääräisestä kamasta” –projekti, en ostanut uutta laukkua paluumatkalle ja olen niellyt ”tahtois…!” –tunteita kosmetiikkaliikkeissä ja (köh) vastustamattoman pehmeitä trikoopaitoja pursuavissa vaatekaupoissa. Saatoin kyllä ostaa neljä saman mallista (mutta eri väristä) trikoopaitaa GAPin 40% alennuksesta… Sen jälkeen en ole enää uskaltanut mennä GAPiin tällä matkalla.

Meikithän eivät paina juuri mitään joten niitä voisi ostaa enemmänkin, mutta tarvitsenko niitä? En tietenkään.

Olen saanut meikkiostokset rajoitettua tässä postauksessa esiteltyyn minimaaliseen määrään. Ihan yllätyin kun en löytänyt MACiltäkään mitään muita haluttavia luomivärejä kuin kaksi jo tuttua suosikkia. 6 dollarin hintainen refill-nappi tuntuu lähes ilmaiselta…. Ainakin verrattuna Urban Decayn 20 dollarin hintaisiin luomiväreihin. Yhden UD:n ostettuani muistin, että onhan Decayllakin irtonappeja ja heti alkoi harmittaa. Miksi en ostanut sellaista…? Vai olikohan niin, että UD:lla refillejä ei saa ostaa yksinään vaan ne täytyy ostaa tyhjän paletin kanssa…? En muista systeemiä mutta tosiasia on se, että noilla hylsyillä en tee mitään ja tuntuu hullulta maksaa muovireunuksista yli 10 dollaria….

MACiltä mukaan päätyivät vain kotona juuri hajotettu Beautiful Iris ja luonnonvaalea highlighter-ikisuosikki, L’Orealin edesmenneen Golden Beigen ohella paras nudevaalea luomiväri, Shroom.

Minun on pitänyt jo vaikka kuinka kauan omistaa oma postaus näille silmämeikin ”työhevosille” eli perusvaaleille luomiväreille. Hiljaisia, näkymättömiä, mutta niin tarpeellisia. Vaikka nudevaaleat luomivärit voivat ulospäin näyttää hyvin samanlaisille, luoden tunteen että ”Ihan sama mitä niistä käyttää”, se ei suinkaan ole sama. Vaaleissa, päälle päin lähes identtisiltä näyttävissä luomiväreissä on eroja, jotka ainakin meikkifriikki huomaa selvästi.

Itse ostin edellisen Shroomini loputtua tilalle MACin Ricepaper-sävyn, ihan vain kokeilunhalusta, ja totesin ettei se toiminut lainkaan niin hyvin kuin Shroom. Ricepaper on ratkaisevasti kellertävämpi sävy eikä sovi yhtä monipuoliseen käyttöön kuin neutraali Shroom joka sopii niin viileiden kuin lämpimien meikkien kanssa. Ricepaper on jäänyt lähes käyttämättä.

Sephorasta ostin Z-paletin irtonapeille. Taas sarjassamme ”tää on pitänyt ostaa jo niiiin kauan”. Näitä olisi voinut ostaa saman tien useammankin. Tykkään koostaa omia paletteja ja irtonappisysteemi on minulle kaikkein mieleisin. Omiin paletteihin koottavat napit vievät reissussakin kaikkein vähiten tilaa.

Muut luomivärihankinnat (sain näköjään jonkun keltavihreäkohtauksen): Kat Von D’n ihana räikeä kellanvihreä Electric Warrior ja likainen vihertävä kulta Trasher (tooodella metallista jälkeä jota rakastan). UD:lta kuvassa varsin vaisulta näyttävä mutta livenä ihana kultavihreä sävy Sideline, samaa duochrome-laatua kuin jo haalimani iki-ihanat Tonic ja Fireball.

Tonic on muuten varmaan koko vuonna eniten käyttämäni luomiväri, vaikka ostin sen vasta syksyllä. Se on yksi parhaita silmämeikkihankintojani koskaan. Juuri tämän vuoksi meikkifriikki ostaa aina vain lisää samoja sävyä (esim. minä loputtomiin violetteja): niissä on valtavasti nyanssi- ja koostumuseroja ja kun jaksaa metsästää, aina välillä osuu todelliseen kultasuoneen. Vain harva hankinta osoittautuu lopulta Tonicin (ja Beautiful Irisin) kaltaisiksi superhelmiksi. :)

Tässä sitten on matkan hutiostos. Voi että harmitti.

Innostuin kun bongasin Sephorassa nämä Lancômen vain Sephorassa myytävät Extreme Longwear-kynät, joissa oli tosi ihania sävyjä ja ihanasti liukuva koostumus. Näitä ei saa Suomesta, must get one here..!

Päädyin kädenselkä-swatchien perusteella suloiseen vaaleanliilaan sävyyn nimeltä Baroque (swatcheista alimmaisin). Mun kokemuksella olisi kyllä pitänyt tajuta miltä sävy näyttää pohjoismaalaisen vaalean henkilön luomilla…. Ei oikeastaan yhtään miltään. Sävy on aivan liian vaalea tehdäkseen varsinaista rajausefektiä, joten se on käytännössä kuin vaalea liila luomiväri. Lisäksi sävy on niin punertava, että se saa ilmeen näyttämään raikkaan sijaan väsyneeltä. Kaikkea muuta kuin imarteleva sävy minulle, siis.

Tällainen pastellinen rajaussävy toimisi upeasti tummalla ihonsävyllä jossa se loisi makean kontrastin. Vaalealla iholla sävy jää täysin pliisuksi. Höh. Sinne meni 21 dollaria. Baroque tulee toimimaan minulla vain pohjustuskäytössä, ja siihenkin se on turha koska omistan jo kivoja liiloja pohjustussävyjä.

Tässä meillä taas on esimerkki amerikkalaisesta erikoisesta kosmetiikan markkinointityylistä, josta kirjoitin jutun Floridan matkalla. Tällainen markkinointi ei ole sallittu Suomessa.

USAssa eri kauppaketjut (luulin aiemmin että vain CVS) voivat kehittää omia talon sarjojaan, joiden tuotteet ovat suoria kopioita tunnettujen brändien menestystuotteista. Niin suoria kopioita, että pakkaukseen on valmiiksi painettu minkä tuotteen kopio on kyseessä. Ihan hullua! :)

Myymälöissä kopiotuotteet on yleensä vieläpä sijoitettu alkuperäisten viereen. Eli jos asiakas on hakemassa Aveenon voidetta x, hänelle on tehty helpoksi löytää voiteesta talon oma, halvempi versio. Aveenon sijaan asiakas saattaakin valita alkuperäisen vieressä nököttävän Walgreensin tai CVS:n kopioversion. Jotenkin ihan kreisiä että tällainen menettely on USAssa laillista. Miettikää jos Suomessakin esim. Pirkan hedelmäjogurtti olisi hyllyssä suoraan Valion kyljessä ja siinä lukisi, ”Kuin Valion Hedelmäpommi”. Tai Rainbow’n suklaapatukkaan olisi painettu, ”Kuin Fazerin sininen”.

.

Loppukevennyksenä vielä toisenlainen esimerkki amerikkalaisesta markkinointiviestinnästä, jollainen ei ihan Suomessa menisi läpi.

Half & Half, paikallinen kahvimaito. (Voi sitä toki muuhunkin käyttää mutta on standardi nimenomaan kahvimaitona.)

Half & Half on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei kirjaimellisesti suhteessa 50-50, kermapitoisuus on vain muutamia prosentteja. Juoman kokonaisrasvapitoisuus on noin 9. Jo nimitys ”puolet ja puolet” olisi Suomessa kielletty, sillä Suomessa mainosteksteissä ei saa esittää väitteitä tai vihjauksia joilla ei ole totuuspohjaa. (Esim. voimariinin piti vaihtaa nimi oivariiniksi koska se ei sisällä pelkkää voita.)

Mielenkiintoisesti, Half & Halfista on myös olemassa…. rasvaton versio..! Siis tuote joka on ”puolet kermaa, puolet maitoa”, mutta jossa ei ole lainkaan rasvaa. Ööö? :D Onko joku kuullut rasvattomasta kermasta..?

Tuoteseloste kertoo, että juomassa on kermaa sen verran, että ”rasvapitoisuus on mitätön”. Mikä ihme on tämän tuotteen tarkoitus? Kyseessä on rehellinen rasvaton maito, skimmed milk. Kuitenkin sitä on sallittua markkinoida nimellä ”Half & Half”. Kuluttajalle luodaan kuva täyteläisemmästä tuotteesta, ja hän luulee ostavansa terveellisemmän version kermamaidosta, vaikka hän todellisuudessa ostaa rasvatonta maitoa. On nämä jenkit hassuja…

Aamun winter-wonderland... <3

.

Blogin muutto lähestyy.... torstaina Karkkipäivä löytyy osoitteesta

https://karkkipaivablogi.com/

Kun näkisitte taas missä bloggaan... ^_^ Istun pienen motellin aulassa Utahin Moabissa kahviautomaatin vieressä, kaulahuiviin ja fleeceen kääriytyneenä, palellen ja styroks-mukista yllättävän hyvää kahvia juoden. Yllättävän hyvää siksi että motellin kahvinkeitin on päällä 24/7 ja koska olen a) aamun ensimmäisiä asiakkaita ja b) ollaan Utahissa jossa yli puolet väestöstä ei juo kahvia (--> mormoneja) joten tämäkin kahvi lienee seissyt keittimessä a few good hours... ^_^

Halusin tehdä pienen hiuspäivityksen. Tällä kertaa ei niinkään koskien hiusväriäni (joka on säilynyt täällä USAn reissussa oikein hyvin, muuttuen paikoin harmaansiniraidalliseksi). Mutta niiden kunto. :/

Se lovi. Muistatteko sen mystisesti hapertuvan kohdan hiuksissani joka on sitkeästi pysytellyt hiuksissani jo kohta 15 vuotta..?  Kirjoittelin siitä ja hiustenhoitorutiineistani aikoinaan täällä. Viimeisten parin vuoden aikana lovi oli vähän talttunut ja hiukseni näyttivät välillä takaa melkein normaaleilta, mutta nyt.... Katsokaa:

:( :(

Sinikin ihmetteli lovea värjätessään hiuksiani syyskuun alussa (ponihiusprojekti). Hän vinkkasi Helsingin Hiusakatemiasta jossa tehdään hiusjuuritutkimuksia, ja tiedättekö mitä - päätin että menen sinne tutkimuksiin. Haluan selvittää mikä tämän kummallisen ilmiön taustalla on. Miten voi ihmiselle yhtäkkiä 24 vuoden iässä ilmestyä takaraivolle alue, jossa hiukset eivät enää kasva normaalisti? Mun päälle ei ole tapahtunut mitään mikä voisi selittää sitä. Kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat jutut on kokeiltu: ponnarin paikka, hiusten pesutyyli, tyynyliinan materiaali, hiusharjan materiaali.... Lovi on jo pysyy vuodesta toiseen, ollen välillä miedompi, välillä kuin saksilla nirhattu, kuten nyt. :(

Kun palaan Suomeen, otan yhteyttä Hiusakatemiaan.

.

Meanwhile, meillä oli eilen aivan fantastinen päivä Archesin luonnonpuistossa... En malta olla liittämättä jutun loppuun paria kuvaa. Pakko todeta, että Utah yllätti totaalisesti maisemillaan, en ollut varautunut siihen että täällä on näin kaunista... Jo pelkkä neljän tunnin ajomatka Archesiin tarjosi niin upeita vistoja että se itsessään olisi riittänyt päivän ohjelmaksi. Utah on kirkkaasti koko reissun luonnonkaunein kohde, ihan mieletön paikka <3 Hullua että minulla on ollut aina, koska tahansa mahdollisuus tulla tänne koska minulla on täällä sukulaisia, enkä vain ole käyttänyt tilaisuutta. Nyt en enää odota toista 25 vuotta ennenkuin tulen tänne uudestaan...!

Flunssa on edelleen päällä ja kuulostan ihan Simpsonien Pattylta ja Selmalta, mutta pärjäähän täällä ilman ääntäkin ^_^

.

Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/

Heräsin tänä aamuna lumeen. :)

Olemme saavuttaneet matkan viimeisen ja viileimmän etapin: Utahin.

Oli aika kaivaa matkalaukusta talvibuutsit. Reissu alkoi San Franciscosta 26 asteen lämpötilasta, Vegasissa oltiin noin 15 asteen tuntumassa auringosta huolimatta ja nyt ollaan pakkasasteissa :)

.

Kun saavuimme eilen Salt Lake Cityyn, näin vain vuoret. Vuoria joka puolella. Oliko täällä tosiaan näin kaunista... Olen ollut Utahissa viimeksi 12-vuotiaana enkä muistanut ollenkaan miltä täällä näyttää. Lapsena sitä tietysti tarkkailee ympäristöään ihan eri tavalla eivätkä samat asiat tee vaikutusta.

Olemme tulleet perheen luokse; vietämme seuraavan viikon tätini ja serkkujeni luona. Kun auto kaartoi tätini kotikadulle, huokaisin ihastuksesta. Kuin asuisi postikortissa...

Vähemmän kiva juttu on se, että minä ja sisareni olemme vilustuneet oikein kunnolla.

En ole ollut tänä vuonna kipeänä kertaakaan. Olen aina ollut herkkä vilustumaan ja sairastan joka vuosi vähintään kolme perusflunssaa. Tämän vuoden pitkä terveysputki oli niin poikkeuksellinen että olin jo kaavailemassa joulukuulle postausta aiheesta, otsikolla Vuosi ilman flunssaa tai jotain vastaavaa. Saivatko Fitfarm-kuurin valtavat purkkivitamiiniannokset aikaan paremman vastustuskyvyn? Vai vuoden aikana reippaasti lisääntynyt kasvisten syönti..? En varmastikaan ole koskaan aiemmin saanut yhtä paljon vitamiineja ja muita hyviä mikroravintoaineita kehooni kuin tänä vuonna, olin jo toiveikas sen suhteen että niillä oikeasti voi saavuttaa supervastustuskyvyn.

No, ne juhlat on nyt peruttu, ei tullut vuotta ilman flunssaa. Pikkuisen harmittaa kun viikonlopulle oli suunniteltu retkeä Archesin kansallispuistoon. Todennäköisesti menemme sinne joka tapauksessa mutta ei ole kiva patikoida puolikuntoisena, räkä kirjaimellisesti poskella.

Tänään vietetään Thanksgivingia ja kokoonnumme serkkuni Bryanin luokse perinteiselle Kiitospäivän juhla-aterialle. Muille kalkkunaa, Sannille pakastelohta ^_^

Mukavaa päästä viettämään kunnon amerikkalainen Thanksgiving, erityisesti kera sukulaisten joita ei ole nähnyt vuosikausiin. Olemme surullisen huonoja pitämään yhteyttä Amerikan serkkuihin (puolin ja toisin...) ja nyt kurottavana on yli 20 vuoden aukko. Ainakaan puheenaiheet eivät ihan heti lopu kesken...  :)

Eilen saimme mm. kuulla, että serkkuni Bryan on muinoin tehnyt näyttelijän töitä ja hänellä on ollut pienet roolit Stephen Kingin Tukikohdassa ja Halloween-elokuvasarjan viimeisessä osassa The Curse Of Michael Meyers...! Vanhana Stephen King -fanina ja kauhufriikkinä olin aika vaikuttunut :)

Perheestä puheen ollen, tätini olohuoneesta löytyi tämä ihana kuva. "Sanni, tule katsomaan, ihan kuin sinä...!" sisareni huudahti.

Ja niinhän se onkin. :) Hymyilevämpänä vain kuin minä lapsena. Kuvassa ovat äitini ja edesmennyt isoäitini. <3

.

Nyt kuulen ääniä eteisestä, vieraita alkaa saapua. Istumme pian "ison linnun" äärelle. Ulkona paistaa aurinko ja näen ikkunasta Timpanogos-vuoren lumiset huiput. Kaunista.

Happy Thanksgiving :)

*

Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/