Olen asunut Tampereella 12 ja puoli vuotta. Tämä on meidän tarinamme.
Suhteeni Tampereeseen on kehittynyt hitaasti, ja kaupunki pysyi minulle pitkään aika sulkeutuneena. Koin, että oli vaikea saada Tampereeseen yhteyttä. Asuin siellä, mutta en tuntenut kiintyväni juuri mihinkään kaupungissa, juurtumisesta puhumattakaan.
Saan syyttää tästä paljon myös itseäni. En voi väittää kovinkaan aktiivisesti tutustuneeni kaupunkiin etenkään niinä vuosina, kun olin ajautunut internetin täyttämään elämän rinnakkaistodellisuuteen ja siitä pikku hiljaa uupumukseen.
Suuri osa minusta ei mahdollisesti alitajuisesti edes halunnut päästää Tamperetta lähelle, sillä sydämeni koti oli Ahvenanmaalla. En ikäänkuin antanut itselleni lupaa tarkastella Tamperetta avoimen kiinnostuneesti ja uteliaalla vastaanottavaisuudella.
Tänä päivänä tunne on aivan erilainen. Tunnen vahvasti löytäneeni minun Tampereeni ja koen oloni kaupungissa kotoisaksi. En ole tamperelainen, ja tietyllä tapaa olo siellä on aina kuin vierailijalla, mutta kotiutuneella vierailijalla.
Viihdyn Tampereella vilpittömästi. Pitkään keskusta näyttäytyi minulle suorastaan rumana, mutta nyt näen niin paljon kauneutta, että joka kerta kaupungin katuja kulkiessani haluaisin muidenkin näkevän saman. Ja mietin, että olen onnekas, kun asun siellä.
Keskustan uusi siluetti rakentuu
Tampere on arkinen, mutta juuri arkisuudessaan ihanan samaistuttava ja helposti lähestyttävä.
Käyttäisin Tampeereesta samaa adjektiivia kuin Ateenasta; un-pretentious, teeskentelemätön- vaikkei kaupungeilla tosiaan muuten ole mitään yhteistä..!.
Tampere ei yritä olla sileämpi, kiiltävämpi tai trendikkäämpi kuin se omana itsenään on. Se on omalla tavallaan yhtä rosoinen kuin Ateena. Se on vilkas, eloisa ja (suomalaisessa mittakaavassa) suuri kaupunki, jossa tamperelaiset tekevät tunnelman yhtä paljon kuin historialliset tehdasmiljööt, kosken ranta, torit ja sillat.
ALKU - MINÄ JA TAMPERE
Tampere edusti minulle pitkään kohtaamispaikkaa kahden toisistaan kaukana olevan paikkakunnan välillä. Vuosikaudet kävin siellä säännöllisesti tapaamassa (entistä) miestäni. Olimme etäsuhteessa, ja kummankin oli helppo tulla Tampereelle. Entisen mieheni perheellä oli Tampereella myös mökki. Pitkään en Tampereen keskustasta muuta tuntenutkaan kuin rautatieaseman ja Hämeenkadun. Vietin lähes kaiken aikani kaupungin ulkopuolella.
Oli tiedossa, että jonain päivänä Tampereesta todennäköisesti tulisi myös yhteinen kotikaupunkimme. Se aika tuli 12 vuotta sitten, ja muuttokuorma vei Maarianhaminasta Tampereen Turtolaan.
Hämeenkatu on Tampereen pääkatu
Ensimmäisen Tampereen vuoteni asuin siis Turtolassa, enkä pitänyt alueesta yhtään. Toisaalta, ensimmäinen vuosi kului ylipäänsä totuttautuessa uuteen elämänvaiheeseen avoliittoineen ja töiden hakuineen (ja lopulta kouluun hakuineen), eikä Turtolan vähemmän hohdokas vuosi merkinnyt isossa mittakaavassa paljonkaan. Se oli kuin ”eteinen” Tampereen elämään.
Turtolasta muutimme keskustaan, ja alkoi kokonaan uusi elämänvaihe monella tapaa – samaan aikaan aloitin myös työt kosmetiikkamyyjänä.
Hetken aikaa elämäni tiivistyi parin korttelin alueelle Koskikeskuksen ollessa säteen keskipiste.
Olin töissä Koskikeskuksessa ja nyt kun ajattelen noita vuosia, Tampere oli minulle siihen aikaan yhtä kuin Koskikeskus tai koti. Olin jommassakummassa paikassa, ja hyvin harvoin missään muualla.
Vuodet kuluivat, ja Tampere säilyi etäisenä. Ajatus tekee minut nyt vähän surulliseksi, mutta onneksi Tampere odotti maltillisesti. Meidän yhteinen sävelemme oli vielä tuleva. :)
LAPINNIEMI
Ensimmäisiä paikkoja, joihin huomasin aidosti alkavani kiintyä kaupungissa, oli Lapinniemi.
Lapinniemi on pieni ja idyllinen kaupunginosa Näsijärven rannalla aivan keskustan tuntumassa. Sisareni muutti sinne Kuopiosta, ja niin sain Tampereelle myös perhettä.
Sisareni luona vieraillessa Lapinniemi hurmasi minut kuin varkain. Aiemmin täysin merkityksettömästä tamperelaisesta asuinalueesta tuli rakas ja kotoisa. Pian huomasin haluavani varta vasten lähteä Lapinniemeen vain ulkoilemaan ja nauttimaan järvenrantamaisemista. Voisi sanoa, että Lapinniemessä vallitsee hyvä fengshui.
Lapinniemessä sijaitsee myös Rauhaniemen kansankylpylä, jossa olen käynyt avantouimassa yli 10 vuotta. Se paikka jos mikä on minulle levollisuuden, rauhoittumisen ja hyvän mielen lähde.
Lapinniemi Näsinneulasta kuvattuna.
Lapinniemi on yhä tänäkin päivänä suosikkialueeni Tampereella Laukontorin ohella. Sinne on lyhyt ja kaunis kävely- tai pyöräilymatka keskustasta, ja jo alueelle kulkeminen rantatietä on kuin pieni lomamatka.
Lapinniemen vehreys sekä pieni ja kompakti koko järven ympäröimänä yhdistettynä kylpylähotelliin tuo alueelle leppoisaa lomakylämäistä tunnelmaa. Kyllä - tänne voisi todella tulla lomalle! Vielä en ole yöpynyt Lapinniemen kylpylässä mutta sekin on suunnitteilla..!
Valo Lapinniemessä on uskomaton. En tiedä seesteisempää paikkaa tai tunnelmaa Tampereella kuin Lapinniemen rantanurmikko kesäisessä ilta-auringossa.
Oma kotikaupunginosani sijaitsee sekin järven tuntumassa, Tampereen toisen järven, Pyhäjärven lähellä. Sielläkin on kaunista rantamaisemaa. Tunnelma on kuitenkin hyvin erilainen ja paljon urbaanimpi kuin Lapinniemessä. Meni pitkään, että aloin viihtyä myös "oman" järveni puolella.
Välillä omalta rantareitiltäni löytyy jopa kuvan kaltaista runollista tunnelmaa. <3
LAUKONTORI
Tärkein alue keskustassa minulle on Laukontori ja sen välitön ympäristö; Kehräsaari ja Ratinan suvanto puistoineen. Tämä on ”olohuoneeni” ja minulle kaikkein läheisintä Tamperetta. Työmatkani Koskikeskukseen kulki Laukontorin läpi, ja varmasti juuri se valoi perustan minun ja Laukontorin suhteelle.
Kuopiolaisena torit ovat minulle muutenkin tärkeitä paikkoja. Vaikka aluksi ylenkatsoin Laukontorin ”tori”-statusta, onhan kyseessä kuopiolaisnäkökulmasta vain pikkuinen nurkka jota savolainen hädin tuskin rekisteröi toriksi, huomasin pikkuhiljaa kiintyväni tuohon nurkkaan. Totesin lopulta, että sehän on pienuudessaan aika sympaattinen.
Kun sympaattiseen minitoriin yhdistää tunnelmallisen sataman ravintolalaivoineen sekä kulturellin Kehräsaaren kahviloineen, art house-elokuvateattereineen ja pikkuputiikkeineen (myös luottokampaajani on Kehräsaaressa), syntyy kokonaisuus, joka on minun Tamperettani omimmillaan.
Laukontorin sauna-ravintola Kuumasta pääsee myös pulahtamaan suvantoon
Löydettyäni tien ulos tietokoneen äärelle juuttuneesta arjestani, laajensin olohuoneeni kirjaimellisesti Laukontoriin. Hakeudun sinne yhä erityisesti kesäaikaan istumaan, olemaan, tekemään töitä, lukemaan, ihan vain hengittämään ja aistimaan Tamperetta. Missään Tampereella ei ole niin kotoisa olo kuin Laukontorilla.
Sydämessäni läikähtää aina, kun torikahvilat kontteineen ja vaunuineen keväisin ilmestyvät torin laidoille.
Näen nyt, että Laukontorin tunnelmassa yhdistyvät jollain tapaa Ahvenanmaalla minulle tärkeäksi muodostunut satamatunnelma sekä perisavolainen torifiilistely. Toki Laukontorin satama on jotain ihan muuta kuin Maarianhaminan kansainvälistäkin kuhinaa pursuavat satamat, mutta yhteistä niille on vesi, laivat ja risteilyalukset ja tuleminen ja lähteminen. Satama on satama, oli se missä hyvänsä, ja siihen liittyy oma erityistunnelmansa. ❤️
TAMMERKOSKEN YMPÄRISTÖ
Lempialueeni jatkuu Laukontorilta ja Kehräsaaresta Verkarannan ohi Koskipuistoon ja sieltä Vapriikin kautta Finlaysonille ja Näsilinnan puistoon. Tämä on Tampereen historiallinen kosken ympärille sijoittuva tehdasmiljöö puistoineen, tehtaan piippuineen ja komeine rakennuksineen.
Nämä maisemat ovat monelle Tampere-turistille ja -aficionadolle the Tamperetta, mutta minulla meni melkein kymmenen vuotta rakastua niihin. Kaiken aikaa olin kyllä nähnyt alueen kauneuden, mutta vailla tunnesidettä, kauneus jäi etäiseksi. Kiintyminen alkoi tapahtua kun "murtauduin ulos" ja otin Tampereen kadut, puistot ja korttelit fyysisesti haltuun. Kun oikeasti avasin silmäni kaupungille, ja samalla myös uudelle elämänvaiheelle.
Nyt mikään ei ole mieluisampaa Tampere-tekemistä kuin hypätä pyörän selkään ja ajella tuntikausia kaupungin keskustaa ristiin rastiin. Mitä useammasta vinkkelistä eri paikkoja näkee, eri vuodenaikoina, eri valossa ja eri yhteyksissä, sitä läheisimmiksi ne tulevat. Käyn museoissa, gallerioissa ja kahviloissa, pysähdyn silloille - tai niiden alle! - ja kurkistelen pihoihin porttikongien läpi. Sisäpihat ovat ihan oma kiehtova maailmansa.
Olen pohjattoman utelias, ja Tampere antaa mielellään itsestään.
Olemme vihdoin löytäneet toisemme. ❤️
FINLAYSON
Lapinniemen ja Laukontorin jälkeen Finlaysonin alue on kolmas suursuosikkini, siellä näkeminen ja uuden löytäminen ei lopu koskaan.
Finlaysonin vanha puuvillatehdas ja sitä ympäröivä alue on loputon taiteen, arkkitehtuurin, kaupungin historian, kiinnostavien rakennusten, ravintoloiden ja kahviloiden aarreaitta. Viime kesänä Finlaysonin katolle avattiin huikea näköalakahvila ja pääseepä siellä opastetuille kävelyillekin Tampereen kattojen ylle. Minulla on muuten yhä tekemättä se kävely..!
Café Katto kutsuu maisemakahviloiden ystäviä
Finlaysonin alue on mielestäni seisauttavan kaunis erityisesti talviasussaan, kun kadut on valaistu lämpimin kausivaloin. Pehmeän oranssinen valo korostaa vanhojen tiilirakennusten sävyä kauniisti, valkoisen lumihangen luodessa pehmeää kontrastia.
Ja kaikki tiet vievät joulukuussa tietenkin Finlaysonin Tallipihalle, jonka joulumarkkinat ovat tunnelmassaan vertaansa vailla. Kuin astuisi aikakoneella lapsuuden jouluihin. Tallipihan joulu on must kaikille joulufaneille..!
Pispala tunnetaan portaistaan ja komeista harjumaisemistaan
PISPALA
Kun haluan pois urbaanista city-Tampereesta, suuntaan Pyynikille, Pispalaan ja Tahmelaan. Pispalanharju on Tammerkosken ohella Tampereen tunnetuin kulttuurimaisema. Uskomattoman viehättävä puutaloalue kapeine kujineen ja 360 asteen postikorttimaisemineen yli Tampereen järvien kutsuu hurmaantumaan. Jos olisi varaa, täällä asuisin mielelläni.
Pyynikki taas on kuin ”Tampereen Puijo” (- kuopiolaisnäkulmasta): metsäinen ulkoilu- ja virkistysalue, jonka keskellä on näköalatorni suosittuine munkkikahviloineen.
Puutarhamainen Tahmela vuokraviljelypalstoineen levittäytyy Pyynikin ja Pispalan alapuolella.
Tälle kävelylle pakkaan usein eväät mukaan ja istun picnicille jollekin alueen pienistä laitureista. Luen kirjaa tai vain mietiskelen ja annan katseen levätä järvi- ja harjumaisemissa. Tahmelan rantareitillä on harvoin tungosta, joten täällä saa nauttia todellisesta rauhasta, kuitenkin lähellä keskustaa.
Lauantai 5.6.2021
Olen kirjoittanut tätä juttua nyt kolmen päivän ajan, ja juttua vain piisaisi. 🤗 Samoin kuin kuvia... Nyt kun vihdoin sain Tampere-hanan auki, tekisi mieli jakaa kaikki ihanimmat Tampere-kuvat ja -paikat... Mutta kohtuullisuus kaikessa, ja eiköhän minun ja Tampereen tarina tullut jo kerrottua näiden rivien ja kuvien myötä. :)
Jossain vaiheessa haluaisin vielä ah-niin-mielelläni omistaa Tampereen ravintoloille ikioman postauksen, sillä Tampere on myös aivan LOISTAVA foodie-kohde. Itseni tuntien, en enää edes yritä arvioda milloin Tampere-jutut saavat jatkoa, - mutta jonain päivänä. :)
Loppuun liitän lomakautta ajatellen vinkkejä paikoista, joita suosittelen Tampereen vierailijalle. :)
HOTELLIT
Hotelli Tammer - historiallinen hotelli parhaalla sijainnilla Tammerkosken kupeessa. Kirjoitin hotellista esittelyn täällä.
Hotelli Torni - kaupungin parhaat maisemat ja paras näköalabaari. Huoneet eivät pienine ikkunoineen ihan ole omaa makuani, mutta hotelli pääsee silti suositusteni listalle, koska mistään ei ole Tampereelta näin upeita näköaloja. Maisemat voi toki käydä nauttimassa myös kattokerroksen baarissa ;)). Hotelli Tornin esittely täällä.
Lillan Butik Hotel - ihastuttava putiikkihotelli hieman keskustan ulkopuolella. Myös ravintola ja aamiainen saavat suosituksen!
Kajo
RAVINTOLAT
Ravintola Kajo - suosikkini. Tyylikästä ja samalla rentoa ruokamatkailua. Saatavilla vain maistelumenuja. (Konsepti muuttui viime kesänä, aiemmin ravintolalla oli myös à la carte.)
Gastro Pub Tuulensuu - pubiruokailua parhaimmillaan, toinen suosikkini! Paikan tunnelma on vertaansa vailla.
Neljä vuodenaikaa - ranskalaishenkinen lounasravintola Tampereen Kauppahallissa. Kokeile paikan klassikkoannos bouillabaisse..!
Muusa - Välimeren ja muiden maailman keittiöiden inspiroimaa värikästä ja herkullista ruokaa kaikille ruokavalioille, vegaaneille löytyy myös runsaasti purtavaa! Ravintolan kattoterassi Puutarha kannattaa kokea!
Näsinneula - tänne useimmat toki suunnistavat legendaarisen näköalan vuoksi, mutta siinä missä Hotelli Torni tarjoaa vielä Näsinneulaakin hienommat city-maisemat (minun mielestäni), Näsinneulassa voi nauttia huomattavasti parempaa ruokaa kuin Tornissa..! ;) Varaudu kevyesti pönöttävään fine dining -henkeen ja tärkättyihin pöytäliinoihin. :)
Näsinneula on very fine
Muusan ruoka on ilo silmälle (ja vatsalle)
MUSEOT
Vapriikki - klassikko, tässä museokeskuksessa riittää nähtävää useammaksikin päiväksi.
Amurin työläismuseokortteli - sinulle, joka rakastat vanhojen talojen ja historian fiilistelyä.
ALUEET
Lapinniemi ❤️
KÄVELY
Tässä oma suosikkikävelyni Tampereen keskustan ja Tammerkosken kulttuurimaisemassa.
Kävely alkaa Laukontorilta ja seuraa koskenrantaa Vapriikille. Reitin voi Vapriikin kohdalla nykyään kulkea myös rakennuksen ulkoseinälle rakennettuja portaita pitkin! Vapriikin jälkeen reitti ylittää kosken Palatsinsiltaa pitkin, ja tässä kohtaa voit myös halutessasi jatkaa Lapinniemeen...!
Palatsinsilta vie sinut Finlaysonin palatsille. Voit valita joko poiketa Finlaysonin tehdasalueelle museoineen ja ravintoloineen, tai kulje Finlaysonin palatsia ympäröivän pienen puiston läpi ja jatka Tallipihan ohi Näsijärvenkatua.
Reitti palaa rehevää Hämeenpuistoa pitkin etelään kohti Laukontoria. Halutessasi poikkea Hallituskadulle ja ihanaan Kauppahalliin :)
Kaikki Tampere-aiheiset kirjoitukseni löydät täältä. (Jes, Tampere sai vihdoin oman tägin!)
Olisi kiva kuulla ajatuksianne Tampereesta, niin syntyjään tamperelaisilta kuin sinne muuttaneilta. Mikä teistä on parasta Tampereessa?
Entä te jotka ette ole koskaan käyneet Tampereella, millainen mielikuva teillä on kaupungista?
38 comments on “Minä ja Tampere”
Olen paljasjalkainen tamperelainen ja samastun vahvasti tuohon, että Tampere ja tamperelaiset ei yritä olla mitään muuta kuin ovat. Täällä kehtaa mennä verkkareissa ja ilman meikkiä keskustaan eikä ketään kiinnosta. On ollut kiinnostavaa vierailla esim. Turussa, jossa ainakin keskustassa on aivan erilainen, eurooppalaisempi fiilis kuin Tampereella. Hyvässä ja pahassa. Olen myös kuullut muualta Tampereelle muuttaneilta opiskelukavereilta, että tamperelaiset ovat rempseitä ja mutkattomia ja näin ainakin haluan omalla kohdallani ajatella :D
Allekirjoitan ❤️
Turussa en ole paljonkaan aikaa viettänyt elämässäni, mutta se vähä mitä olen siellä ollut, vahvistaa kuvaustasi.
Mä muutin parinkymmenen Tamperevuoden jälkeen Turkuun, ja 2,5 Turkuvuoden jälkeen kokemus on aikalailla juuri tämä. Ja nimenomaan hyvässä ja pahassa. Kävin Mansessa verkkarit jalassa Stokkalla, nyt en kehtaa käydä niissä edes lähikaupassa. Tampereen rentoutta ja mutkattomuutta on ikävä, muutamia muita asioita ei niinkään.
Tosi jännä kuulla näistä eroista.... Itse Kuopiossa ja Maarianhaminassa ennen Tamperetta asuneena en ole koskaan asunut missään, missä ei kehtaisi mennä verkkareissa kauppaan. Nämä ovat tietysti hyvin erilaisia paikkoja kuin Turku ja Helsinki. Liittyyköhön Turun "finesse" entiseen pääkaupunkistatukseen..?
Mä olen kyllä niin maalaismoukka etten ole oikein Tampereella kunnolla käynyt. En edes tiedä minkänäköinen keskusta siellä on. Ohi/läpi olen monesti ajanut, siitä tornistakin on joku mielikuva, messukeskuksella olen ollut näyttelyssä ja siitä käsin käytiin keskustassa joissain baareissa, Amarillossa syömässä jonkun hotellin vieressä? Siinä on minun hatara käsitys Tampereesta :DD
Joskus ihan harmittaa asua täällä hornantuutissa, joka paikkaan on niin jumalattoman pitkä matka. Ja sitten kun jonnekin lähtee, takaisin on aina kiire koska koirat ja pitkä matka kotiin. En oikein tiedä olenko kotiutunut tänne, välillä tuntuu että täälläpäin on ihmiset niin erilaisia kuin savossa tai Pohjois-Karjalassa Joensuussa. Jotenkin se veri vetää Ylä-Savoon kuitenkin koska mulla ei täällä ole sukulaisia eikä oikein omia kavereitakaan. Kuopiossa olen asunut elämäni pisimmän jakson 20 vuotta mutta en palaisi sinne enää. On kyllä harmi kun ei mistään tahdo löytyä sitä omaa kotia ja paikkaa minne voisi tuntea asettuvansa :)
Aivan pakko kommentoida kun omasta kotikaupungista puhutaan!
Minä muutin Tampereelle 23 vuotta sitten, opiskelemaan. Ihan maalaistyttö alkujaan olin, Uudeltamaalta, mutta jotenkin Tampere oli kuitenkin minulle läheisempi kuin Helsinki vaikka jälkimmäinen olikin useimpien lukiokavereiden pääasiallinen kohde lähteä opiskelemaan. Perhesiteitä kuitenkin oli Tampereelle ja se oli inasen tutumpi kuin Helsinki vaikka vieras sinänsä silti.
Minun kokemukseni Tampereelle muuttamisesta oli aivan toisenlainen, toki myös tilanne oli toisenlainen: opiskelijaelämä kaikkine menoineen teki kaupunkiakin tutuksi. Tuntui siltä, että solahdin kaupunkiin hyvin nopeasti ja helposti. Tosin ajattelin kauan että en jää tänne loppuelämäkseni, toinen jalka oli aina vähän siellä kotipaikassa ja on kyllä vieläkin, mutta vuosien mittaan olen myöntänyt itselleni etten minä sinne taida muuttaa enää pysyvästi (nykyisen puolison kanssa en ainakaan, mutta se on toinen tarina se :D) mutta eihän sitä tiedä mitä elämässä käy. Mutta jos elän loppuelämäni täällä Tampereella ja käyn vain säännöllisen epäsäännöllisesti lapsuudenkodin nurkilla, en valita osaani. Kyllä Tampere on päässyt luikertelemaan ihon alle ja voin väittää viihtyväni täällä.
Muutaman eri lähiön käytyäni läpi olen päätynyt asumaan Vuorekseen. Tykkään tästä alueesta tosi paljon: persoonallinen, monipuolisen näköinen asuinalue, palveluita löytyy Hervannasta, kulkuyhteydet hyvät sekä julkisilla että omalla autolla, luonto on lähellä, rauhallistakin on jne jne.
Rupesin oikein laskemaan ja vähän yllätyin huomatessani, että olen asunut Tampereella jo lähes 15 vuotta! Koti on ollut neljässä eri osoitteessa, niin keskustassa kuin kauempanakin. Tällä hetkellä asun kauempana keskustasta ja elämäntilanteen vuoksi tulee tosi harvoin edes käytyä siellä. Tuli vähän haikeus ajatellessa niitä vuosia, jolloin haahuilin ympäriinsä pitkin keskustaa.
Minun ja Tampereen suhde alkoi ihan kuherruskuukaudella. Jo pääsykokeissa ihastelin Hämeenkadun (minulle maalaistytölle) suurkaupungin tunnelmaa. Opiskellessa näin paljon Tampereen paikkoja, baareja tietenkin mutta myös asuinalueita ja taloja sisältä erilaisissa illanistujaisissa.
Myöhemmin olen ollut Tampereen kaupungilla töissä useita vuosia, ja sitä kautta pääsin sisään muiden tamperelaisten kuin opiskelijoiden maailmaan ja kiinnityin kaupunkiin yhä enemmän.
Tampereella on ihanaa, kun täältä ei puutu mitään mutta saa silti olla vähän juntti.
Muutin itse Jyväskylästä Tampereelle syksyllä 2019 ja jostain syystä Tampere on tuntunut kohtuullisen kotoisalta alusta asti. ❤️ Omia suosikkipaikkojani ovat Arboretum (+ Vihilahden puisto) ja Pirkkalan puolelle ulottuva rantamaisema aina Härmälästä Pereen kautta Loukonlahteen. Pyhäjärven rantamaisemat sillä suunnalla ovat minulle ne kotoisimmat ja esimerkiksi Härmälänsaari on pienuudessaan erittäin sympaattinen luontokohde!
Laukontorista tykkään sinun tapaasi myös, mutta itselleni se on jäänyt vielä vähän etäiseksi. Sinun vinkistäsi tutustuin Mama Beariin ja se on kyllä ihana! 😍 Myös muutkin keskustavinkkisi uppoavat ja komppaan kyllä esimerkiksi kommenttejasi Finlaysonin alueesta. Keskusta ei vain itselleni ole se sykähdyttävin osa Tamperetta. ☺️
Näin ”tuoreena” tamperelaisena tämä postauksesi oli oikein mielenkiintoinen!
Siis ihana postaus! Olen kotoisin Tampereen vieruskunnasta, mutta asunut Tampereellakin viitisentoista vuotta, joten koen että mulla on ikäänkuin tamperelainen identiteetti, vaikken varmaan ihan tamperelaiseksi voikaan itseäni sanoa. Parasta Tampereessa on tuo teeskentelemättömyys minkä mainitsit, se ei tosiaan yritä olla muuta kuin on. Nyt olen asunut muutaman vuoden pois Suomesta ja on kauhea ikävä Tampereelle, varsinkin nyt kun ei ole päässyt edes vierailuille. Tämä oli kuitenkin ihana postaus, oli paljon kuvia mullekin rakkaista paikoista! Voi Tampere-rakkaani. No, kai se siellä minuakin odottaa, vähän muuttunein kasvoin, mutta odottaa kuitenkin!
Olipa mielenkiintoinen juttu, etenkin kun olemme pohtimassa toisiko etätyö mahdollisuuden muuttaa Tampereelle. Itselleni Tampere on ollut tavallaan toinen koti lähes koko elämäni, kun reissasin isän luona joka toinen viikonloppu. Lapsena hienointa oli tietysti Särkänniemi, liikennepuisto ja pääkirjasto. Teini-ikäisenä Hämeenkatu oli upea ilmestys kauppoineen ja kahviloineen. Nyt aikuisena olen tykännyt museoista ja näyttelyistä, varsinkin vapriikista, Pyynikin kahvilasta, Hatanpään puutarhasta, uudesta maauimalasta, ihastunut uudelleen pääkirjastoon... Tampereella on paljon tekemistä ja nähtävää!
Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, josta lukion jälkeen lähdettiin opiskelemaan suuriin kaupunkeihin. Mulle Tampere oli se paikka, jossa olisin halunnut opiskeluvuoteni viettää. Kohtalo päätti toisin ja tein opintoni Jyväskylässä (ihana kaupunki sekin) ja päädyin sieltä Espooseen. Tampereella en siis ole koskaan asunut ja tuskin tulenkaan, mutta kaupunkina viehätyn siitä edelleen.
Kiitos vinkeistä! Talletan nämä seuraavaa vierailua varten.
Tosi kiva postaus! Tampereesta on positiivinen kuva, ja voisin muuttaakin sinne.
Oli mukavaa ja rohkaisevaa lukea myös netin käytön vähentämisestä. Oletko kirjoittanut aiheesta enemmän?
Moikka! En ole omistanut aiheelle varsinaisesti omaa postausta, mutta aihe on kulkenut toistuvasti mukana uupumusta käsittelevissä kirjoituksissani. Meni kauan, ennen kuin pystyin ääneen ihan rehellisesti ylipäänsä myöntämään itselleni, miten pahaksi ongelmaksi internet oli kasvanut elämässäni. Aihetta tuntuu edelleen ristiriitaiselta käsitellä blogissa - joka on vahvasti ollut osa internet-riippuvuuttani. :/
Olin talvella 2018 runsaan kuukauden nettipaastolla, ja tuon tauon jälkeisessä kirjoituksessa erittelin tuntemuksia ja oivalluksiani internetin vähentämisestä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/mita-olen-tehnyt-tauolla/
Tärkeimpiä oivalluksia internet-riippuvuuden hallinnassa oli pidempien taukojen pitäminen säännöllisin väliajoin. Tunnistan edelleen, että se olisi minulle paras työkalu nettiriippuvuuden hallinnassa, mutta nykyisessä työssäni en voi lomailla netistä kuin, no, lomalla.
Tasapainoilu internet-riippuvuuden kanssa jatkuu siis edelleen ja on varmasti minulle koko elämän mittainen haaste, mutta onneksi asiat ovat nyt huomattavasti paremmin kuin 5 tai 6 vuotta sitten. Sekin auttaa paljon, kun on hyväksynyt ja tunnustanut itselleen, että internet on riippuvuutta aiheuttava substanssi ja sen käytön kanssa on oltava äärimmäisen varovainen, että homma pysyy kohtuudessa. Olen joutunut tekemään todella rajujakin rajauksia sen suhteen, mihin internetiä käytän, ja esimerkiksi sosiaalista mediaa olen karsinut isoilla saksilla.
Voih, tämä on aihe, josta todella riittäisi sanottavaa... Vinkki: Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirja avasi itselleni ehkä kaikkein konkreettisimmin, mihin kaikkeen internet-riippuvuus pohjautuu, ja mitä enemmän tätä mekanismia ymmärtää, sitä paremmin sitä pystyy myös hallitsemaan. 🙏🏻
Miesystäväni asui Pispalassa ja jään kaipaamaan aluetta, nyt kymmenvuotisen suhteen päätyttyä. Olisin mielelläni muuttanut sinne. Pyhäjärvi. <3
Tampere on kiva pikkukaupunki, mutta keskusta on niin kuin kaikki muutkin keskustat.
Ihana Tampere-postaus ja ihanat kuvat! Itse en ole koskaan Tampereella asunut, mutta olen aina sympannut sitä. Tampereella on kaupunkina hyvä imago, siellä on "reilu meininki". Se on historiallinen työläiskaupunki tehtaineen, teatterikaupunki myös (Teatterikesä-festari!), ja tietenkin Suomi-rockin vankka linnake manselaisine alan huippuineen.Aina Tampereella käydessä olen viihtynyt ja ahminut museoita ja maisemia. Ihme juttu että tunnen oloni siellä kotoisaksi, vaikken koskaan ole edes viipynyt siellä pitempiä aikoja. Mansessa vain on se jokin - kato nääs!
Tampere on jäänyt itselleni tosi vieraaksi paikaksi, vaikka olen jonkun verran matkustanut ja asunut eri puolilla Suomea. Ei ole ollut ystäviä tai sukulaisia siellä päin, joten siksi varmaan ei ole tullut seudulla vierailtua :). Itse asiassa en ole koskaan edes tuntenut ketään tamperelaista, enkä yhtään tiedä millaisia tamperelaiset ovat. Monista muista seutulaisista tai kaupunkilaisista on tiettyjä mielikuvia, kuten vaikka savolaiset, turkulaiset, stadilaiset, hämäläiset...Toki Tampereen murre on kyllä omanlaisensa!
Lapsena kävimme perheen kanssa kerran kesälomareissulla siellä, jolloin kohteena tietysti Särkänniemi ja kävimme myös Sara Hildenin taidemuseossa, mutta muistikuvat ovat todella hataria. Nyt kun rupesin miettimään niin olen kyllä aikuisiällä kerran yöpynyt pikaisesti (tyyliin ilta/aamu) ja kerran olen vaihtanut junaa, jolloin Tampere on jäänyt kokematta.
Mitä mielikuvia itselleni Tampereesta tulee mieleen, on ne punaiset tiilirakennukset, se pieni joki(?) joka menee niitten tiilirakennusten keskellä, järvi, Näsinneula ja Pispala. Muuten sitten Kummeli, jääkiekko, Mikko Alatalo Tammerkosken sillalla :D, niin ja tulevathan sinne ne raitiovaunut. On myös mielikuva, että jossain vaiheessa siellä oli paljon tv-produktioita ja studioita, onkohan vielä ? Mitä sitten tulee kaupunkiin, niin ajattelen että se on vilkas, paljon opiskelijoita, rento ilmapiiri, ja melko iso kaupunki Suomen mittakaavassa. Varmaan myöskin idyllisten paikkojen vastakohdaksi paljon hälinää, liikennettä, tylsiä kerrostaloja, remontteja, ketjuliikkeitä ja jatkuvasti rakennettavaa keskustaa, kuten muissakin kaupungeissa!
Mutta on ollut mielessä joskus tehdä Tampere-visiitti, varmasti kesällä kaikkein kivoin, mutta täältä Helsingistä sitä tulee useimmiten mentyä mieluummin kaupungeista pois nykyisin, luontoon, mökille, sukulaisia/ystäviä tapaamaan, merelle, ulkomaille... Kiitos kivoista vinkeistä, niitä voi sitten hyödyntää :). Niin ja täytyy sanoa, että tiedän nuo tuntemukset jotain paikkaa kohtaan, mulla on itselläni tämän Helsingin kanssa ollut vähän on/off-suhde. Välillä natsaa välillä ei sitten yhtään. Kiva jos olet saanut Tampereen aukeuduttua itselle. Olen miettinyt, onko tuo kemia joittenkin paikkojen kanssa lopulta itsestä kiinni, vai onko se oikeasti joittenkin kohdalla ettei vaan kemiat kohtaa.
Rakastan Tamperetta. Muutin sinne ammattikorkeakoulussa opiskelun ajaksi ja kotiuduin täydellisesti. Ajauduin takaisin kotipaikkakunnalle töihin, mutta aina kun menen Tampereelle, tuntuu kuin palaisin kotiin.
Esittelit mun lempipaikat. Viime kesänä kävin lomalla Tampereella ja tuo sun kävelyreitti oli se missä lomani pyörin, varsinkin Finlaysonin ympäristö. Tänä kesänä suunnitelmana on taas käydä Tampereella, ja tästä sainkin taas pari vierailukohdetta lisää :)
Kuopiolaisena, Tampereella välissä reilut seitsemän vuotta asuneena samaistun tuohon, että Laukontori on Tampereen viihtyisin tori. Keskustori ei mielestäni ole tori ollenkaan, muulloin kuin joulutorin aikaan ja Tammelantori on itselleni olemassa tasan mansikoiden ostoa varten. :D Laukontorin lisäksi tykkään erityisesti Iidesjärven alueesta (vanha koti radan toisella puolella Järvensivun puolella, Iidesjärven ympärillä kivat ulkoilumaastot ja yllättävän rauhallista ollakseen melkein keskustaa), Petsamon omakotitaloalue + Kaupin ulkoilualueet -yhdistelmästä ja Pyynikistä. Litukan siirtolapuutarha on yks mun lemppareita ulkoilualueita kesäisin, niin kaunista ja rauhallista. Myös Pispala on varsinkin kesällä ihan paras haahuiluun tai lenkkeilyyn ja Sorsapuisto on Rosendahlin rannan ohella paras auringonottopaikka. :) Eteläpuisto on kanssa kokenut viime vuosina kivan kasvojenkohotuksen kesäkahvilan ja laitureiden sun muun myötä.
Kuten mainitsitkin, niin Vapriikki on tosiaan tosi monipuolinen ja mun mielestä Suomen paras museo, missä vierähtää helposti puolet päivästä, ihan parhaita sadepäivän viettotapoja. Aina Tampereella käydessä pitää päästä pitsalle Napoliin, missä on ihan parhaat pannupitsat. Ja tietty Pyynikin munkkikahvilan munkkia jälkkäriks!
Mitä hotelleihin tulee, on poismuuton jälkeen vakkarina toiminut Courtyard by Marriott Tampere-talon vieressä. Tosi hyvä palvelu, paras hotelliaamupala ja viihtyisät huoneet, joista suuret ikkunat joko Yliopistonkadulle tai Kalevantielle. Myös hinta-laatusuhde on ainakin näin korona-aikaan ollut enemmän kuin kohdallaan, mutta hinnat on varmasti joko nousseet jo, tai ainakin nousemassa. Joskus pitää käydä testaamassa myös pienemmän budjetin Dream Hostel, vaikka yksin Tampereella ollessa.
Vaikka Kuopiossa asun ja täältä olen kotoisin, on toinen koti varmaan ikuisesti Tampereella <3
Kiitos kaikille Tampere-fiiliksiään jakaneille..! 😍🙏🏻
Kaikki kommentit on luettu ilolla. ❤️ Yritän myös ehtiä vastailemaan ja kommentoimaan kun löydän sopivan hetken..!
Piti kerrankin kommentoida, kun Tampereesta puhutaan.
Olen siis syntyperäinen tamperelainen, joten oli mielenkiintoista lukea, kuinka jonkun Tampere voi olla samalla niin tuttu sekä vieras. Olen itse hyvin itätamperelainen, Tampereeni periaatteessa loppuu Koskarin liittymään: Kauppi, Kalevankangas, Kaukajärvi, Tammelantori, Teisko ovat paikkoja, jotka liitän vahvasti Tampereeseen. Ja tietenkin peruskouluni + lukioni.
Ja itsehän siis lähdin hippulat vinkuen Tampereelta täytettyäni 18 enkä kyllä halua paluumuuttaa alueelle. Muutenkin mulla on Tampereen kuntapolitiikasta paljon negaa (vanhempani asuvat siis yhäkin Tampereella), mutta ei tästä tämän enempää. :D
Olen muuten kuullut väitteen, että koski on jakolinja, jota ei helposti ylitetä. Ts. jos on länsi-tamperelainen, pysyy aina sillä puolella ja sama tuon itä-Tampereen kanssa.
Jopa omalla kohdallani eli junantuomana tämä kyllä pitää paikkaansa, kaikki asuntoni ovat olleet täällä kosken "itäpuolella"(en tiedä voiko esimerkiksi Kaukajärvestä tai Hervannasta puhua verraten Tammerkosken sijaintiin, mutta kuitenkin) ja muutenkin minun kaupunkini ulottuu Hämeenpuistoon asti, mutta siitä lännempänä on jo vieraampaa. No, kerran nuorena seurustelin Ylöjärvellä asuvan miehen kanssa, sepäs vasta oli eksoottista!
Minä olen myös kuullut tämän, ja huomaan sen myös toteutuvan omalla kohdallani - vaikka sentään ylitän Kosken juuri-ja-juuri sen itäiselle rannalle..! Mutta aivan selvästi länsipuoli on minun aluettani, ja Tammela tuntuu jo hyvinkin eksoottiselta alueelta..! 😀
Itäpuolella vain Hotelli Torni on mulle läheinen ja omalta tuntuva Tampere-paikka :)
Minun kaikki kolme Tampereen kotiani olivat itäpuolella (kävelymatka rautatieasemalta) ja minunkin kaupunki loppui tuolloin Hämeenpuistoon. Vaikka ’rajan’ toisella puolen olivatkin lempipaikoistani taidemuseo, Amurin työläismuseo ja Pyynikin näkötorni. Tammelantori on minulle rakas ja viime lauantaina sen ihmisvilinässä kahvitellessa oli vaan niin ihana fiilis: kesäkeli, eri ikäisiä ihmisiä, toiset verkkareissa toiset tyylikkäissä kesämekoissa.
Kalevan uusi maauimala on tuorein suosikkini. Vaikka olen päässyt käymään siellä vain muutaman kerran, niin tunnen paikan omakseni.
❤️❤️
Torit....!
Ohoh, tuohan täytyy katsastaa...! Miten olen missannut tällaisen paikan... (No: todennäköisesti siksi, että se on "väärällä puolella" enkä tilaa Aamulehteä... aika monet paikallisuutiset ja -ilmiöt jää kuulematta. 😕)
Voi Manse <3 Olen asunut täällä (parin vuoden syrjähyppyä viereiseen kaupunkiin lukuunottamatta) yli 20 vuotta enkä ikinä tahdo pois. Oon kuitenkin todella vahvasti kosken itäpuolen kannattajia, ja sillä puolen olenkin aikuisikäni asunut - ensin Jussinkylässä (on muuten kans tosi ihanaa aluetta) ja nyt Kalevassa. On ollut ihanaa nähdä Tampereen kehittyvän ja kasvavan. Upouusi ratikkakin on niin komia, ja kyllä sillä ajeluakin tuli jo testattua.
Kattoterasseista muuten myös Periscopella on varsin mukava spotti, joskin ruokapuolestaan en ole kauheasti hyvää kuullut. Eikä siellä pääse Tornin korkeuksiin, mutta näkeepähän kaupunkia taas uudesta kulmasta!
Mä olen käynyt Periscopen terassilla vasta kerran...! Jotenkin unohdan sen olemassaolon jatkuvasti...😅 Mutta totta - sieltä on myös upeat maisemat..! 🙏🏻
Mun piti muuten googlata että missäs päin Tamperetta on Jussinkylä..! 😀 Ja sehän on keskustaa..! On joitain alueita, joiden nimeä ei oikein koskaan kuule käytettävän. Jussinkylä on minulle hyvinkin tuttu, mutta en ole tiennyt, että kaupunginosalla on sellainen nimi..! En itse asiassa koskaan myöskään käytä oman kaupunginosani virallista nimeä, ja tajusin vasta muutama vuosi sitten karttaa katsoessa, että mun alueen nimi on se...! Ehkä siksi, kun olen ei-syntyjään-tamperelainen, minulle on helpompi puhua keskustan alueista ilmaisuilla kuten; Tuomiokirkon lähellä, Hämeenpuiston eteläpäässä, Näsinneulan lähellä jne. :D
Kaakinmaa on muuten semmonen, jota ei tamperelaisetkaan käytä tai välttämättä edes tiedä! Toisaalta myös uusia alueita syntyy ja on syntynyt, eipä Ratinassakaan vielä 10 vuotta sitten oikein stadionin lisäks muuta ollut. Ranta-Tampella pitäisikin joskus tsekata: en oo sillä alueella tai sen vieressä vuosiin pyörinyt, kun niin pitkään oli vaikeekulkuista työmaata.
Jep..! Ihan kummallinen nimi..! :D Sitä näkee lähinnä kiinteistönvälityssivuilla...! :D Puhekielessä en ole kuunaan kuullut kenenkään käyttävän tuota sanaa. Enkä oikein Nalkalaakaan. Joskus muinoin piti ihan tarkistaa, mikä ihmeen paikka on "Nalkalan tori", kun siitä lähti bussi. Eihän siinä mitään toria ole..! Mutta ilmeisesti muinoin on ollut.
Ratina taas on vakiintunut täysin, vaikka alue on ihan uusi. Tai olisikohan juuri siksi..? Kun alueella ei aiemmin oikein ole ollut nimeä, jolla siihen viitata. Kaakinmaasta puhuttaessa taas on helppo puhua Eteläpuistosta tai Pyynikistä ja "siitä tienoosta", nämä ilmaisut kertovat Kaakinmaata helppotajuisemmin, missä kohtaa Tamperetta ollaan. :) Ainakin mun mielestä...!
Olen aina pitänyt Tampereesta ja siellä on ollut aina kiva käydä. Kun sitten elämäntilanne salli niin muutin Tampereelle. 1,5 vuotta ja en vaan kotiutunut Tampereelle ja kaipasin takas Helsinkiin joten muutto Helsinkiin takaisin. Alkujaan olen kyllä maalta. Mutta tulipahan kokeiltua sekin kaupunki asua :)
Jäin miettimään, olisiko jotain ravintolasuositusta lapsiperheelle? Ollaan varmaan parin viikon päästä tulossa museoita koluamaan ja herra 8 v. varmaan nyrpistää nenäänsä "liian erikoisille" annoksille :D Että olisiko jotain enemmän kotiruokaan vivahtavaa tarjolla, mielellään suht lähellä Vapriikkia...? Itselle kyllä mainiosti uppoais nuo suositukset, mutta olisi aina kätevintä ja jos kaikki tulisi ruokittua samassa paikassa ;)
Oletko muuten koskaan yöpynyt Lapland Hotelleissa? Itsellä on kokemusta sekä Tampereelta että Kuopiosta ja varmaan menemme nytkin "lappikseen" ;) Uskon, että ainakin aamupala juustoineen olisi kovasti sinulle mieleen :D
Ihanaa kesää!
Ravintola Puisto on helppo ja kivalla sijainnilla:
https://www.raflaamo.fi/fi/tampere/puisto
Heillä ei tosin taida olla lasten annoksia. Olettaisin, että sellaisia kuitenkin järjestyy, kyseessä on kuitenkin (ainakin mun mittapuulla :D) ihan perheystävällinen ravintola. Kuuluu S-ketjuun.
Vapriikissa on muuten oikein kiva museoravintola josta saa hyvää kotiruokaa noutopöydästä, olen syönyt siellä monet kerrat :) Olisikohan tuo paikka teille kaikkein helpoin, jos olette Vapriikkia menossa koluamaan..?
http://vapriikki.fi/ravintola/
Piti ihan alkaa miettiä, että olenko... Mutta ilmeisesti olen vain syönyt niissä..! :D Minulla on kokemusta samaisista Lapland-ravintoloista kuin sinulla, Kuopiossa ja Tampereella :) Ruoka on kyllä hyvää ja puitteet viihtyisät..! 👍
Kiitos näistä :) Tosin tuo GastroPub alkoi jo houkutella sekin :D
😊
Tamperelaisena suosikkipaikkojen lista on pitkä, mutta ensimmäisenä tulee mieleen kahviloita ja kauniita puistoja, pieni ja tunnelmallinen Tampereen Vohvelikahvila Ojakadulla kosken lähellä, saman pikkuisen kadun päässä Kahvila Runo, Pyynikin harju ja näkötorni munkkikahviloinen, Hatanpään sairaalan takana Hatanpään kartanon arboretum ja ruusutarha, jossa on myös ihana kahvila ja Sorsapuisto lintuineen ja konsertteineen ja paras pyörätie kulkee Kalevan kirkosta alkavan useamman puiston läpi, Liisanpuisto, Kiovanpuisto ja Kalevan keskuspuisto.
Oih, näistä paikoista Runo ja Hatanpään Arboretum kuuluvat myös mun suosikkipaikkoihin..! Vohvelikahvilaa olen aina fiilistellyt vain ulkoapäin, kun en syö vohveleita...! 😄 (...vaikka voisihan siellä käydä myös vain kahvilla...)
Tuo Liisanpuisto-Kiovanpuisto-Kalevan Keskuspuisto -reitti täytyy kyllä käydä pyöräilemässä...! Nyt kun katson karttaa, olen ihan hämmentynyt, miten se on jäänyt mun reittien - ja jopa koko tietoisuuden - ulkopuolelle...! 😮 Kun vielä niin tykkään puistoista...! Olen pyöräillyt niin Teiskontiellä kuin Sammonkatua, ja näiden väliin jääkin sitten juuri tuo esittelemäsi alue... En käsitä miten en ole noihin puistoihin koskaan suunnannut...! Jälleen hyvä esimerkki siitä, miten paljon Tampereelle voi "jäädä piiloon" jopa alueille, jotka muuten ovat tuttuja.
Kiitos tästä vinkistä! Aiemmin vinkattu Kalevan maauimalakin on tällä alueella, sinne siis..! 🤩
Ihana postaus! Olen asunut Tampereella noin 10v aikoinani. Tykästyin paikkaan heti. Nytkin vielä joskus haikeana ajattelen kaupunkia, vaikka asun tällä hetkellä todella kauniissa kaupungissa, Wienissä.
Oh, Wien...! Olen käynyt siellä vain kerran, 20 vuotta sitten, ja alkaisi olla aika käydä uudemmankin kerran....