Tein uuden vuoden lupauksen, jonka vuoksi olen ollut koko tammikuun iloinen ja onnellinen.
Lupasin palata vanhojen harrastusteni pariin ja löysätä bloggaustahtia. Ennenkaikkea lupasin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviini ja elvyttää rakkaan kirjeenvaihtoharrastukseni. Enemmän aikaa ystäville ja itselle, vähemmän aikaa selkä jumissa koneen äärellä.
Teille lukijoille tämä lupaus on tietenkin näkynyt blogipostausten harvenemisena. Se ei välttämättä ilahduta niitä lukijoita, jotka mielellään lukisivat uusia päivityksiä joka päivä. Minulla on kuitenkin parempi fiilis näin. Noin kolme postausta viikossa tuntuu nyt hyvältä tahdilta. Joskus voi tulla useampiakin, joskus vähemmän.
Bloggaus on aivan ihanaa ja ehdottomasti tärkeä osa elämääni, mutta se oli ottanut vähän liiankin suuren palan vapaa-ajastani. Minun on jotenkin ollut vaikea luottaa siihen että kyllä te lukijat täällä varmaankin pysytte mukana vaikka en olisi joka ikinen päivä vastaamassa kommentteihin tai julkaisemassa uutta postausta, ja siksi en osannut rentoutua vaan tuntui että kaikki liikenevä vapaa-aika tulisi käyttää blogiin.... Ja kun niitä ideoitahan riittää, asiaa ei yhtään auta että minulla todella olisi blogijuttuja kirjoitettavana melkein kellon ympäri! ^_^
Mutta nyt olen luvannut tehdä tänä vuonna toisin.
Viime viikkoina olenkin......
....lukenut paljon.
...koonnut valokuvistani kirjoja. (Projekti joka on odottanut toteuttamistaan jo varmasti viisi vuotta...)
...kirjoittanut pitkiä kirjeitä. Ja tämä on ollut minulle tärkeintä.
Kirjekansio
Minulla on ystäviä 20 maassa ympäri maailmaa. Ystäviä, joiden kanssa olen kirjoitellut kirjeitä 15 vuotta ja joista monet olen myös tavannut. Tässä parin viime vuoden aikana kirjoitustahti on kuihtunut lähes olemattomaksi, mistä olen tuntenut suurta syyllisyyttä. Olen huono ystävä. Mutta nyt siihen tulee taas muutos! :) Käsissä tuntuu vähän kankealta kun ei ole tottunut kirjoittamaan kynällä, ja käsialakin näyttää jotenkin kömpelöltä (oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että opiskelujen jälkeen ei oikeastaan koskaan enää ole tarvetta kirjoittaa mitään muistilappua pidempää käsin...?). Saa nähdä alkaako kirjoitus tässä pikkuhiljaa sujua jouhevammin...!
Olen niin ylpeä itsestäni kun olen saanut monta pitkää kirjettä postiin. :) Yksi ystävä on saanut tässä välillä vammaisen lapsen, toinen on jäänyt työttömäksi, kolmas on saanut levytyssopimuksen... Paljon on kuulumisia kerrattavana.
Tässä minä ja yksi rakkaimmista ystävistäni, kreikkalainen Marianna. Marianna on kerran ollut blogissa meikkimallinakin, lomatunnelmissa syyskuussa 2010. :)
Onko teistä kukaan harrastanut kirjeenvaihtoa? Nythän tuollainen vanha kunnon etanaposti on ollut blogosfäärissä pinnalla blogien kuten Häkkitiikeri ja Valkoinen Enkeli ansiosta. Vangeille en ole itse koskaan kirjoittanut.
* * *
Lähetän tässä lopuksi vielä terveiset niille lukijoille, jotka odottelevat vastausta sähköpostiviesteihinsä. Olen kovasti pahoillani että joudutte odottamaan vastausta. Saan välillä todella paljon viestejä joissa kysytään yksityiskohtaisia ihonhoito- tai meikkivinkkejä, ja näihin vastaaminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Arvostan lukijoitani ja vastaan viesteihin mielelläni kykyjeni mukaan, mutta välillä käperryn töiden jälkeen mieluummin sohvalle lukemaan kirjaa tai katsomaan Dexteriä mieheni kanssa, kuin vietän saman ajan koneella sähköpostin parissa. Toivottavasti ymmärrätte, ettekä loukkaannu jos vastaus saapuu vasta viiden päivän tai kahden viikon kuluttua. Joskus minua voi myös muistuttaa, jos asia on erityisen tärkeä. :) Joku viesti voi nimittäin myös ihan rehellisesti unohtua.
0 comments on “Uuden vuoden lupauksia”
Ihanaa lukea näin iloista ja positiivista postausta :) Tästä todella paistaa läpi tasapainoisuus ja elämänilo!
Harrastin kirjeenvaihtoa satunnaisesti yläaste- ja lukioaikoina, mutta lopulta se vaan jäi. Olisi kyllä ihanaa jos harrastus olisi jatkunut..
Kiitos muuten sinullekin Heidi viestistä! <3 Siihenkin vastaan varmasti lähitulevaisuudessa. :)
Ei kiirettä, vastailet sitten kun ehdit :)
Minä olen aina tykännyt kirjoitella kirjeitä perinteiseen tyyliin, ja kaikkein parasta on saada kirje ihanalta ystävältä / tuttavalta. Mutta perheen kasvaessa ja työelämän viedessä kirjoittelu on jäänyt. Ajattelin just toissapäivänä kun pengoin kaappia että teen postauksen kirjekavereista ja kirjeiden kirjoittelusta. Jonka myös minä ajattelin herättää henkiin! :D Ja uuden vuoden lupauksesi kuulostaa hyvältä! Tsemppiä!
Välillä on hyvä ottaa aikaa myös itselleen :).
Nyt tuntuu tähän postaukseen tyhmältä kysellä taas sinulta meikkiasioihin liittyviä kysymyksiä, mutta vastaa sitten kun sinulla on aikaa :).
Muistelisin, että ostolakossa virve kertoi ennen olleen Nivealla melko nude huultenrajauskynä, joka sopi melkein kaikkien sävyjen kanssa. Olen vasta kuitenkin ihan hiljattain innostunut punista, ja niveaa ei enää ole, niin kaipailisin tällaista perusrajausta. Käyttöön huulipuna eksyy kuitenkin vielä sen verran harvoin, että en viitsisi ostaa jokaiselle omaa kynää. Sävyt ovat kuitenkin niin poikkeavia keskenään (punainen, pinkki, nude) että en viitsi ostaa vain yhdelle punalle sopivaa..
Hmm... esim. Make Up Storen huultenrajauskynät Sauvage tai Natural saattaisivat sopia.... Ne on aikalailla sellaisia "huulenvärisiä". Ei vaaleita nudeja, vaan nimenomaan huulen sävyisiä.
Ihania lupauksia olet tehnyt ja hyvin ne myös pitänyt! Täällä yksi lupaukseton vähän kadehtii ;)
En yleensä uutena vuonna uskalla luvata mitään, koska mulle on ihan hirveän vaikea pitää lupaukset itselleni. Tai siis, suhtaudun "itselle annettuihin" lupauksiin huonosti, petän ne melkein heti :/ Harmittaa!
Mutta onneksi ihan ilman lupauksiakin vuosi on käynnistynyt hyvin.
Alan nyt itsekin huomata, kuinka blogi pyörii enemmän ja enemmän ajatuksissa ja siihen haluaakin käyttää paljon vapaa-ajastaan. Blogin pitäminen on superhienoa, mutta samalla saa olla varovainen tuon ajankäyttönsä kanssa. Helposti jää muokkaamaan kuvia blogiin kun voisi hyvin opiskellakin :D
Tuttuakin tutumpaa..... :P Kuvia voi muokata tuuuuuuntikausia. Yhtäkkiä havahtuu sihen että äskenhän mä tulin töistä ja nyt kello on 01.28... +_+
Ihanan positiivinen postaus. Ite odottelen aina innolla lempibloggareilta uusia postauksia, mut niitä on viel kivempi lukea silloin kun kirjoittajalla on ollu hauskaa. Ihan omaan tahtiis postaile. Mie en ainakaan karkaa. Kiitos sulle kivasta blogista ja hyvää uuden vuoden alkua.
Itse lupasin itselleni parantaa elämän laatua. Viime vuosi kun vähän meni ahdistuessa ja panikoidessa masennuksen ohella. Muistin, että rakastin aikanaan kirjeiden vaihtelua. Tosin nyt on jääny kaikki silloiset kaverisuhteet kauas menneisyyteen. Mietin tässä, että oisko sulla tietoa mistäs uusia kirjekavereita mahtais löytyä? Oon yrittäny googletella, mut luotettavan olosia paikkoi on hankala löytää.
Mä muistelen käyttäneeni aikoinaan tätä sivua:
http://penpalsnow.com/
On yksi vanhimpia Internetin kirjeystäväsivustoja.
Tossa pinossa näkyi olevan Vogue Beauty -kirja jota olen pidemmän aikaan silmäillyt, mikäs on mielipiteesi, onko lukemisen arvoinen?
On tuo ihan viihdyttävä ja siellä on kauniita kuvia, mutta ainakaan meikkivinkit eivät ole kaksisia. Tuolla on mm. ehkä ankein ohje smoky-meikkiin mitä olen mistään lukenut, harvinaisen kaukana smokysta.... :P
Kiva lukea hyvästä mielestä ja ylpeydestä itseensä. :) Minulla olisi kanssa todella paljon rästissä olevia juttuja, mutta nyt on uran luomisen aika ja siihen menee kaikki aika minkä saan tyttärelleni ja perheelleni annetun ajan jälkeen. Työ vie osan, blogi todella paljon, sitten kaikki asiakastapaamiset, mailit, viestit jne. Lisäksi kaikenlaisia kuvausprojekteja ja yksi kesäteatterin käsikirjoitus pitäisi lukea ja tutustua hahmoihin, jonka jälkee voin alkaa suunnittelemaan maskeja ja kampauksia näyttelijöille... huh! Joten nyt ei ole aikaa niille minun rakkaille harrastuksilleni ja rästissä on minullakin kuvakirja... Minun on pitänyt tehdä kuolleesta veljestäni ja isästäni itselleni ja erityisesti kohta 3-vuotiaalle tyttärelleni kuvin kirja hänen vaaristaan, jota hän ei koskaan nähnyt ja sylikummistaan/enostaan, jonka hän ehti niin vähän aikaa tuntea. Ehkä minä vielä joskus...
Tuosta käsinkirjoittamisesta... muistan kuinka minulla oli vuosi sitten ranne krampissa meikkikoulussa, kun kirjoitimme käsin tekstiä ja muistiinpanoja. :D Olin melkein 10 vuotta kirjoittamatta käsin, joten ei mikään ihme, että rannetta pakotti. :D
Minulla oli ala-asteella ollessani kirjekavereina kaksi serkkuani ja eräs vuoden minua vanhempi poika Saksasta. Yläasteella mennä viipotin niin paljon, että minulla ei ollut enää aikaa kirjoitella kirjeitä. :D
Rentouttavaa oloa ja fiilistä lupauksiesi parissa! En usko, että lukijasi minnekään katoavat, vaikka postaustahtisi rauhoittuisi. ;)
Ihana ajatus. Nuo kuvakirjat on tosi laadukkaita ja kauniita tapoja koota kuvia kestäviksi muistoiksi. Jos aikaa ei tunnu löytyvän, niin Ifolorin Designer-ohjelma (eli se millä kirjat tehdään), on siitä kätevä, että kirjan teon voi aina jättää kesken ja jatkaa kun taas löytyy pieni hetki, kirja säilyy tallennettuna ohjelman muistissa.
Hei,
Mahtavan uuden vuoden lupauksen olet tehnyt! On hyvä oikeasti pysähtyä keskittymään itseensä ja läheisiin, sehän elämässä oikeasti on tärkeää. Blogi on kuitenkin ajanviete ja harrastus, mutta elämässä vähempi arvoinen kuitenkin kuin oikeasti elämässä olevat läheiset ihmiset ja helposti ne omat tarpeetkin unohtuu koneen edessä. Sulla on hieno blogi ja uskon että lukijat ei katoa vaikka tahti hiljeneekin:)
Ystävällesi joka omistaa vammaisen lapsen, iloa ja jaksamista arkeen! T: eritysen äippä
Hienoa Sanni, kuulostaapas todella hyvältä!! *kannustaa* Lukeminen on i-h-a-n-a-a!! Samoin kirjoittaminen! Minä keräilin lapsesta aikuiseksi kirjepapereita ja myös käytin niitä. Minusta oli ihanaa suunnitella, että mitä papereita kenenkin kirjeisiin.
Kun olin lapsi, joku ehkä 11-12-vuotias, oli muotia hankkia ulkomailta kirjekavereita. En nyt millään muista mikä sen puljun nimi oli joka niitä välitti mutta se oli jotenkin ihanaa lueskella ilmoituksia ja valita kenelle kirjoittaisi ja sitten kirjoittaa (englanniksi tietty) ja jäädä odottamaan tuleeko vastausta.
Olin lukion jälkeen ulkomailla au pairina ja kirjoittelin sieltä ihan megapitkiä kirjeitä poikaystävälle. Sille jonka kanssa olen nyttemmin naimisissa. =) Molempien kirjeet on edelleen tallessa, en tiedä uskaltaako niitä koskaan lukea lävitse... Kirjoitin tuolloin viikossa poikaystävälleni muistaakseni ainakin 3-4 monisivuista kirjettä. Kirjoitin myös äidilleni ja sisaruksilleni ja isovanhemmille, tädille, poikaystävän mummolle. ;-) Ja tietty ystävilleni.
Kun sitten perustin perheen ja lapset olivat pieniä, etsin taas itselleni kirjekavereita ja löysinkin pari, joista tosin vain yksi jäi pidemmäksi aikaa. Jossain vaiheessa tosin hänenkin kanssaan sitten kirjoittelu jäi kun elämä vei.
Minusta on ihanaa kirjoittaa käsin mutta jotenkin tuntuu, että nyt ei vaan millään ehdi, siihenkin kun saa kulumaan melko lailla aikaa. Mutta se on todella ihana harrastus! Edelleen muuten ostelen toisinaan kirjepapereita jos näen oikein kivoja ja niitä on tuolla laatikossa melkoinen pino jemmassa. ;-) Juu ja kynälläkin on mielestäni väliä; kirjoitin kirjeeni aina mustetäytekynällä, ei siis millään onnettomalla kuulakärkikynällä vaan kunnon mustekynällä! =)
Todella hyvältä siis kuulostavat sinun lupauksesi ja luulenpa, että blogikin saa tästä järjestelystä uutta virtaa ja syvyyttä. Minusta ainakin on kivempaa lukea hyvää elämää huokuvia postauksia vähän harvemmin kuin useita sellaisia postauksia joista ei rivien välistä karkaile pieniä ilon pisaroita vaan ennemminkin tuskanhikeä.
Kylläpäs tulikin hyvä mieli minullekin tästä postauksesta! :-)
Hei, ihan sama...! ^_^ Mä mietin tarkkaan jopa kynän värin ja postimerkit. Kaiken piti sopia yhteen..! Ei mitään mahdollisuutta että kirjoittaisin (nyt tai ennen) kirjettä valkoiselle, koristeettomalle paperille.
Aivan.... niin tuttu fiilis...! :)
Aww, ihana.... <3
Jälleen sama täällä.... :) En voi vastustaa kauniita kirjepapereita. Mieluiten tietysti viivoitettuja - oma käsiala kun on aina tupannut kiemurtelemaan.... ^_^
Oi kun kiva kuulla! :) Niin minullekin! :) Ja tänään tuli kirje Skotlannista mikä vain paransi päivää! ^_^
Ehdottomasti peukku ylös vanhoille (ja uusille) harrastuksille. Uudenvuodenlupauksesi kuulostaa hienolta ja missään tapauksessa en tahdo, että ihanan blogin kirjoittajan oma elämä menee pilalle blogin takia. Näkyyhän se sitten blogin sisällössäkin. Bloggaa siis juuri niin tiheään kun tuntuu hyvältä :)
Tuo kirjeiden kirjoittaminen pitäisi kyllä ottaa taas asialistalle. Ennen ei ollut muuta tapaa pitää yhteyttä kaukana asuviin ystäviin. Nykyisin tulee kuulumiset vaihdettua sähköpostin ja vielä helpommin facebookin välityksellä. Voin vain kuvitella, miten onnelliseksi tulisin, jos joku lähettäisi minulle oikean kirjeen, joten miksi en voisi tuottaa sitä iloa muille. Sitä paitsi käsinkirjoittaminen on hauskaa! (Ainakin niin pitkään kun ranne kipeytyy.)
Postikortinvaihtaja täällä. Niitä on jotenkin helpompi lähettää, kun ne voi kirjoittaa aika lailla kahdessa minuutissa, joten ne voi lähettää saman tien kun muistaa. Joskus maalaan itse korttipohjaan kuvan kaveristani.
Hei! Tiedätkö onko Suomessa vastaavia tuotteita/ideoita kuin GlamBag, VoxBox, GlossyBox jne? jotain missä voisi ilmaista halunsa ja mielenkiintonsa päästä testaamaan ja arvioimaan uusia tuotteita? Kiitos jo etukäteen!
En valitettavasti tiedä.
Suomeen on rantautunut tämä!!!! Käy tsiigaa, kaveri laitto mulle linkin niiden kotisivusta ja ilmoittauduin heidän jonotuslistalle. Se on cheriebox.com. En kyl tiedä milloin saadaan ekat boksit, mutta odotan jännittyneenä!
Millä ohjelmalla/mistä firmasta tilasit nuo kuvakirjat? Terveisin, sama projekti edessä.. :)
Ifolorilta. Aivan loistavia kuvatuotteita, kalenterit ja kirjat on mielestäni todella hyvälaatuisia! Ja kannattaa kytätä alennuksia, vähintään kerran kuussa on kuvat puoleen hintaan ja kirjat/kalenterit -20% n. parin kuukauden välein. :)
Hei! Tulipa vain mieleeni vanhoja meikkikuviasi katsellessa, että miten kummassa osaat laittaa meikkipohjan niin siististi että ihosta tulee niin tasaisen näköinen? Koen, että oma mineraalimeikkipohjani kyllä tasoittaa ihoa ja on hyvälaatuinen, mutta voisin saada siitä oikealla tekniikalla paljon paremmankin. Oma meikkaamiseni on niin untuvikkotasolla :)
Olisi super jos tekisit uuden make up for dummiesin juuri eri meikkipohjien (tai just sen mineraalipohjna.. :)) oikeanlaisesta levityksestä!
En osaa kyllä sanoa... ^_^ Pyörittelen sen ihan perusohjeiden mukaisesti ihoon. :)
Tuollainen ehdottamasi Makeup for dummies -juttu olisi kiva tehdä, mutta saa nähdä saanko ketään malliksi ja miten hyvää/huonoa videokuvan laadusta tulee tuolla äijän pokkarilla.... Omaa naamaani en halua kuvata. :)
Mä olin joskus nuorempana aktiivinen kirjeiden kirjoittaja. Joku parikymmentä kirjekaveria oli parhaimmillaan, Suomesta ja ulkomailta. Muutaman niistä suomalaisista olen sitten myös tavannut. Lukiovaiheessa ja sen jälkeen alkoi kaikilla olla sen verran muutakin tekemistä, että niitä alkoi tipahdella pois vähitellen. Osan kanssa olen vieläkin yhteyksissä esim. Facebookin kautta, mutta välillä on ikävä kunnollisia kirjeitä.
Täälläkin yksi lukija joka lukee varmasti vaikka postaustahti hidastuu :)
Kirjeitä oon kirjotellut vain ala-asteella, yläasteella se sitten jotenkin vaan jäi. Tai taisin pari kirjettä vaihtaa ranskalaisen tytön kanssa, mutta se vähän kaatui siihen, että minä kirjoitin hälle englanniksi ja vastauksen sain ranskaksi ja ranskaa en ole ikinä opiskellut. Tosin ymmärsin ne kaksi ensimmäistä kirjettä ihan täysin :)
Mä rakastan kirjeitä! <3 Mun ystävä muutti juuri pitkäksi ajaksi Australiaan, ja päätettiin, että lähetellään toisillemme kirjeitä :) Juuri eilen pistin postiin pitkän kirjeen :) Kirjeiden kirjoittaminen on kivaa, ja voi sitä tunnetta, kun on saanut kirjeen!
Moi!:) Haluisin vanhojentansseihin tekoripset ja tuli mieleen osaatko sanoa minkä merkkiset olis parhaimmat? Onko niissä yleensäkkään suurta laadullista eroa edullisten ja hintavampien välillä? Haluaisin tietenkin mahdollisimman halvalla päästä, mutten todellakaan ostaa huonoja joiden pysymistä ja ulkonäköä saa sitten koko pitkän päivän murehtia. Oon miettinyt ripsinauhan ja yksittäisten irtoripsien välillä, enkä oikein tiedä kumpi sitten lopulta olisi parempi. Nauhaan olen ehkä tällä hetkellä kallistumassa. Haluisin että ripset näyttäisi melko luonnollisilta, mutta ei silti huomaamattomilta, vaan siirtäisi kivasti huomiota silmiin. :) Tämän postauksen meikki on aikalailla sitä mitä olen hakemassa, mitä tykkäsit noista ripsistä?http://karkkipaiva.indiedays.com/2011/10/21/grimas-viikko-hopeanharmaa-smokey-eye/
Mä tykkäsin noista tuon postauksen ripsistä kovasti.
Muuten en ikävä kyllä osaa neuvoa ripsien valinnassa, sillä en itse juurikaan käytä irtoripsiä enkä siis ole vertaillut useita eri merkkejä. Yksittäiset irtoripsitupsut on mun mielestä helpoimmat, sellaisia käytän silloin kun haluan jotain tekoripsiä käyttää. Niiden kanssa on pienemmät mahikset että mun kaltainen dumbo pilaa valmiin meikin ripsillä...
Moi :)
Mä tykkään kans tästä sun blogista ja saan kullanarvoisia vinkkejä ym. täältä, näin kotiäitinä oon varsinkin ollut niin iloinen kun löysin tän!
Mitä tulee noihin lupauksiisi, niin kuulostaa loistavalta! Ei me lukijat täältä mihinkään hävitä, ja ehdottomasti elämään muutakin kuin bloggaus ja kuvien muokkaus :)
Jatka omaan tahtiisi, we'll be here!
Yritin myös joskus teininä harrastaa kirjeenvaihtoa ulkomaita myöten, mutta olin siinä huono. Kirjoitustyylini on tiivis (kesti kauan saada paperi täyteen) ja olin lisäksi estoinen, joten lakkasin aina lopulta vastaamasta. Harmitti kyllä, koska yksikin miespuolinen kaveri oli tosi kiinnostava tyyppi (ja olimme sinkkuja).
Hei Sanni!
Itse tykkään kovasti lukea usein uusia postauksia, mutta jos koet että sinun täytyy keskittyä enemmän muihin asioihin elämässä niin silloin on parasta tehdä niin :)
Säilyn kyllä uskollisena Karkkipäivän lukijana, vaikka postaustahti harveneekin.
Kuulostat muuten ihanan iloiselta ja positiiviselta näistä päätöksistäsi, se loistaa oikein tekstistä. Tulee itsellekkin hymy huulille :)
Iloista iltaa o/
Höllää tahtia vaan, oma olosi on kuitenkin kaikista tärkeintä.:) Ja vanhanajan kirjeenvaihto on niin hieno juttu, itsekin nuorempana sitä harrastin, se on kyllä valitettavasti jäänyt kokonaan. Ei muuta kuin mukavia luku -ja kirjoitushetkiä sulle!
Tämä on ihana blogi, kyllä me luetaan, vaikka postaisit kerran vuodessa :). Kirjoitin just poikaystävälle inttiin, mutta en millekään kauniille kirjepapereille vaan opiskeluuni liittyvien lukemistomonisteiden taustalle :/. No, ei se poikaystävä taida panna pahakseen kuitenkaan, vaikkei oliskaan kaunista paperia :).
Jee Dexter! Ihan paras sarja! Ja ihan näin postauksen aiheeseen liittymättä :D.
Tykkäsin kirjoitella kirjekavereille yläasteikäisenä mutta opiskellessa pääsin vasta vauhtiin. Sillon jäi ehkä kaukaisemmat kirjekaverit mutta läheisille ystäville tuli kirjoiteltua niin kirjeitä kuin korttejakin. Opiskelin toisella puolella Suomea kuin muut kaverini ja siksipä kirjeiden ja korttien saaminenkin tuntui aina niin sykähdyttävältä. Harmittelin tässä hiljan miten on korttienkin lähettäminen jäänyt tekstareiden, sähköpostin ja naamiksen varjoon. Pitäisi vaan kaivaa vanhat korttivarastot esiin ja laittaa vaikka aina silloin tällöin kortti menemään. Varmasti ilahduttaa saajaa ja omaakin mieltä :)
Ja postaustahtisi on mielestäni hyvä. Joskus näin lukijallakin pitää kiirettä ja ahdistaa, jos ei ehtisi joka päivä postausta lukemaan :D.
Ei todellakaan tarvitse ottaa mitään paineita tänne blogiin kirjoittamisesta! Kuulostaisi todella ahdistavalta jos mukava harrastus muuttuisi suorastaan vastenmieliseksi pakoksi. Tuntuu että ihmisten mieltä usein muutenkin painavat kaikennäköiset tekemättömät asiat, joten olisi todella ikävää jos blogin kirjoittamisesta tulisi sinulle juuri sellainen takaraivossa naputtava pakko muiden askareiden joukossa. Monella lukijalla on varmasti muitakin blogeja luettavana, itselläni ei ainakaan riitä edes aika jokaisen seuraamani blogin päivittäiseen lukemiseen, vaikka kaikki postaukset aina luenkin. Toivottavasti nämä vakuuttelut auttavat sinua rentoutumaan ja voit hyvällä omallatunnolla nauttia muista pitämistäsi asioista ja välillä tietenkin vaan sohvalla pötköttelystäkin :)
Ihailen kyllä miten kärsivällisesti jaksat vapaa-aikaasi käyttää myös lukijoiden erinäisiin kysymyksiin vastaten. Toivottavasti ihmiset kuitenkin hyödyntävät ensisijaisesti googlea, keskustelupalstoja ja kosmetiikkaliikkeiden myyjiä, vaikka toki monelle myös sinun henkilökohtainen mielipiteesi jotain asiaa koskien on tärkeä.
Juuri niinhän se bloggaamisen pitääkin olla, että sitä tekee silloin kun haluaa ja ettei harrastuksesta tule velvoitetta. Kyllä me lukijat täällä pysytään vaikka postaustahti olisikin hitaampi. Kivempi lukea kun tietää ettei bloggaajan koko vapaa-aika mene blogin parissa, kun on pakko vastata kysymyksiin ja kirjoittaa usein. Eikä tämä kolme postausta viikossa -tahti ole minun mielestäni yhtään hidas :)
Harvenna vaan postaustahtia, jos siltä tuntuu! Minä en ainakaan ole lukijana katoamassa mihinkään. Sulta tulee joka kerta niin laadukasta tekstiä, että sitä jaksaa odottaa. =)
En tiedä otatko yleensä blogihaasteita vastaan, mutta minulta nyt joka tapauksessa olet sellaisen saanut. Tee sille mitä huvittaa :)
Kiitos Sirpale! :)
Aika harvoin nuohon haasteisiin vastaan, vaikka ne kiinnostavia ja hauskoja monesti ovatkin. Yleisesti ottaen vain arvelen, ettei Karkkipäivän lukijoita kiinnosta noiden haasteiden sisältämät asiat minuun liittyen.
Sun ei todellakaan pitäisi potea huonoa omaatuntoa siksi, ettet panosta koko elämääsi tähän blogiin! Eiköhän me pärjätä vähemmillä postauksilla... Ainakin toistaiseksi :D Pisti silmään, että luet Henning Mankellia ruotsiksi. Kunpa itsekin pystyisin tuohon! :)
Joo, Mankell on parempi alkuperäiskielellä :) Ja ruotsinkieliset kirjat pitää hyvin yllä kielitaitoa. :)
Hienot uudenvuodenlupaukset oot tehnyt :) Kyllä oma aikakin on tärkeää.
Kirjeenvaihdosta. Miten sattuikin, että postaus ilmestyi juuri silloin, kun olin Keski-Euroopassa lyhyellä kaupunkilomalla, jonka ohjelmaan kuului mun vanhimman kirjeenvaihtokaverin tapaaminen. Kyseessä enoni entinen tyttöystävä, josta tykkäsin hirmuisesti silloin kun he seurustelivat ollessani jotain...hmm...6-vuotias ehkä. Kävimme jo silloin kirjeenvaihtoa ja kun he erosivat enoni kanssa ja hän matkusteli ympäri maailmaa, hän muisti kirjoitella minulle kirjeitä. Odotin niitä aina ihan intona, kirjeet olivat hurjan pitkiä ja täynnä kaikkea mielenkiintoista. Sitten harrastus pikkuhiljaa hiipui varmaankin 12 vuotta sitten.
Nyt reilu vuosi sitten kiitos Facebookin, löysin hänet uudelleen ja sain aikaiseksi ottaa yhteyttä taas. Nyt reissullamme kävin mieheni kanssa morjestamassa häntä ja tuntui kuin mitään 18 vuoden taukoa näkemisessä ei olisi edes ollut!