Äiti,
tänään emme voi tavata, mutta haluan kertoa sinulle Karkkipäivän välityksellä, kuinka rakas minulle olet ja kuinka paljon minulle merkitset.
Äiti. Sinulla ei ollut helppoa kun jäit yksin meidän kolmen tytön kanssa.
Oli monta vaikeaa, sumun täyttämää vuotta. Väritöntä vuotta, niinkuin olet kuvaillut.
En voi edes kuvitella mitä kävit läpi. Silti, olit meille paras äiti. Emme jääneet sinua vaille. Sinuun saattoi aina turvata ja luottaa.
Vaikka olit välillä pitkiä päiviä ja iltoja töissä ja poissa, tiesimme, että joka ilta palaat. Odotimme pienet nenät ikkunaa vasten painautuneina, hoitotäti korvapuustipellin kanssa taustalla, ja lopulta hahmosi aina ilmestyi kulman takaa kadulla. "Äiti tulee..!"
Juoksimme sinua vastaan eteiseen ja halasimme ulkoilmasta viileää takkiasi.
Ajattelit aina parastamme ja huolehdit, että meillä oli kaikkea mitä lapsi tarvitsee. Mitään ei meiltä jäänyt puuttumaan; meillä oli ruokaa, leluja ja vaatteita ja saimme käydä harrastuksissakin. Ehkä kaikki ei aina ollut uutta ja kaupasta ostettua, mutta meille työkaverin tai ystävän lahjoittama kassillinenkin oli uutta ja jännää. Yhtä hyvää kuin kaupasta ostettu.
Oli niin paljon iloa ja lämpöä. Loit meille lämpimän ja turvallisen lapsuuden kaiken särkyneen keskelläkin.
Olet ollut valtavan epäitsekäs.
Olet esikuva, jollaiseen voin vain toivoa itse yltäväni.
Kyllä me ollaan välillä riideltykin. Onneksi ei enää aikuistuttuani. :) Mutta ne murrosikään kuuluvat riidat... niitä oli. Hurjia yhteenottoja. Muistatko, kun kerran heitin keittiön lattialle kananmunia ja mursin päälle Fazerin suklaalevyn. Olin niin vihainen jostain. Se on ainoa kerta koskaan, kun muistan heittäneeni tavaroita. Enhän minä reagoi niin. Mutta jostain syystä juuri sinä sait minut provosoitumaan niin.
Ehkä siksi, kun olet niin rakas ja tärkeä. Rakkaus voi näyttäytyä myös niin?
Vieläkin saatan joskus provosoitua, ärtyä turhasta. Nuhtelen, kun katoat johonkin ilmoittamatta Ateenan tai Maarianhaminan kaduilla. Olet välillä kuin pieni innostunut lapsi, joka ei ajattele, että hänen toimensa vaikuttavat muihinkin ympärillä.
Se on samalla ärsyttävää, mutta samalla myös rakastettavaa.
Se on sinun essencesi, ytimesi. Olet lapsi mieleltäsi ja sydämeltäsi.
Niin olen minäkin, vaikka ehkä eri tavalla.
On hyvä kypsyä ja kasvaa, mutta ei ole hyvä tulla niin aikuiseksi, että unohtaa millainen on lapsen asenne maailmaan ja elämään. Lapsi on hyvä, arvokas ominaisuus jota tulee vaalia.
Ihanaa, että olemme tällaisia; lapsellisia ja hassuja, omia itsejämme. Emme niin välitä, mitä muut siitä ajattelevat.
Tiedäthän aina, miten rakas olet, äiti.
Kiitos kun olet. ❤️
ÄITI KARKKIPÄIVÄSSÄ KAUTTA VUOSIEN:
"Minulle meikkaus on alun alkaen ollut asiaan kuuluva osa aikuisuutta. Aloin
meikata vasta Helsinkiin muutettuani, siis 19-20-vuotiaana, kun muutkin
ympärillä meikkasivat. (...) Vasta sinun meikkiblogisi myötä olen oikeasti alkanut kiinnittää huomiota
siihen miten naiset meikkaavat ja mitä sillä viestivät."
30.1.2011 Äiti kirjoittaa oman äitinsä suhteesta kosmetiikkaan
"Äitini meikkivalikoimaan kuului kakkumascara, puuteri, luonnottoman punainen jauhemainen poskipuna ja kirkasvärinen huulipuna. Ei kulmakynää eikä luomivärejä.
Äidin aikaan meikkaaminen tarkoitti vain kasvojen ilmeen hienoista korostamista, siis että puna toi esiin huulet ja ripsiväri silmät. Ulkonäköä ei yritetty ”parannella” tai kasvojen suhteita muuttaa."
”Tiedän että oot matkalla, mutta silti kaksi tyhmää kysymystä jos sallit: Käytetäänkö hiusnaamiota ennen vai jälkeen shampoopesun? Kosteaan tukkaan 5 min? Ja meinaako 48 h merkintä dödössä että sitä tarvii käyttää vain joka toinen päivä?! Mukavaa reissua!”
6.12.2015 Ei se muutu 69-vuotiaanakaan
Istuin kaksi viikkoa sitten lapsuuskotini sohvalla Kuopiossa äitini kanssa. Katsoimme televisiota.
Sanoin äidille, että tässä sitä taas istutaan, äiti ja äidin lapsi. Ihan niinkuin 20 tai 30 vuotta sitten. Kun oli tultu lauantaisaunasta ja asetuttiin tv:n ääreen syömään saunanjälkeisherkkuja.
'Tiedätkö, äiti, minusta ei juurikaan tunnu niin hirveän erilaiselta kuin silloin,' sanoin. 'Ihan samalla lailla tuntuu, että tässä istuu äiti ja lapsi, eikä äiti ja joku aikuinen. Eikö sinusta ole hassua, että me lapset ollaan jo kolmikymppisiä?'
Äiti vastasi, että lapset tuntuvat aina lapsilta. 'En minä näe teitä minkään tietyn ikäisinä, te olette minun lapsiani'.
9.1.2017 Äidin kosmetiikkasuosikit
Kokosin viimeisenä joululomapäivänäni kotona äidin suosikit tuotteista, jotka hän on löytänyt minun tai blogini kautta.
25.8.2019 Näin äitini hoiti nuorena kauneuttaan
"Kun vanha rouva oli parikymppinen nuori neiti, hän muutti lapsuuskodistaan ja pikkukaupungista ”isolle kirkolle” aloittaen oman itsenäisen elämän. Tässä vaiheessa myös kosmetiikka tuli osaksi normirutiineja. (Kotona isän ja äidin silmien allahan ei olisi kehdannut naamaansa ”pakkeloida”…) Ensi töikseen neiti säväytti tiskiveden värisen tukkansa mustaksi Polycolor-tuubivärillä."
2 comments on “Äidille”
Kaunis kirjoitus. Kuvista päätellen sinun äidilläsi taitaa olla samanlainen esteettinen silmä kuin sinullakin. Olette molemmat myös hyvin kauniita :)
Kiitos Jenny <3