"Erilainen" matka eli kaverimatka on nyt koettu, ja haluan jakaa hieman matkafiiliksiä Portugalista. :) Porto itsessään osoittautui värikkääksi ja mukavaksi kaupungiksi, ja reissun ultrasosiaalinen seuramatka-tyyli oli sekin hauska kokea, eikä lopulta käynyt liian väsyttäväksi - koska osa porukasta väsyi minua nopeammin. 😅
Tiedän, että amerikkalaiset ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia kuin suomalaiset, mutta eivät kaikki amerikkalaisetkaan jaksa jatkuvaa seurustelua montaa päivää putkeen. Tai jatkuvaa kävelyä, jota ystäväni - ja matkan emäntä - Sheila rakastaa. Näin ollen itse kullekin järjestyi jonkin verran myös omaa aikaa, jonka meikäläinen käytti joko blogin parissa tai omilla kävelyretkillä. 🩷
Kuvassa minä, Sheila ja hänen miehensä Matthew iloitsemassa pilvisen sadepäivän päättäneestä auringonlaskusta Sheilan syntymäpäivänä. ☺️
Porto, joka käytännössä muodostaa kaksoiskaupungin viereisen Vila Nova de Gaian kanssa, on Portugalin toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on hieman vähemmän kuin Tampereella, mutta toisaalta, koko Porton metropolialueella asuu 1,7 miljoonaa asukasta.
Porto sijaitsee Douro-joen rannalla noin 7 km Atlantin rannikosta. Porton vanhakaupunki Ribeira on kaupungin tunnelmallisinta aluetta; kiemurtelevista kujistaan ja värikkäistä taloistaan tunnettu historiallinen Ribeira on UNESCOn maailmanperintölistalla. Mutta eipä muukaan osa kaupungista jätä kylmäksi! Mäkinen Porto on täynnään kaunista arkkitehtuuria, kivoja kuppiloita, ihastuttavia puistoja ja kauniita näköaloja.
Täytyy sanoa, että Porton mäkisyys yllätti minut. Kävely täällä käy todellakin treenistä, sillä yksistään keskustan alueella on useita mäkiä ja tuntuu, että olet koko ajan menossa ylös tai alas päin. Portoa ei siis välttämättä voi sanoa hyväksi kohteeksi liikuntarajoitteiselle. Minulle mäkisyys on tervetullut bonus, sillä mäet ja korkeuserot tarjoavat aina parempia näköaloja kuin tasainen maasto. 👌
Porton Top 5 -asiat tämän turistin näkökulmasta ovat:
🇵🇹 Kaunis kaakeliarkkitehtuuri
🇵🇹 Mäet
🇵🇹 Edullinen ruoka
🇵🇹 Douron jokiranta
🇵🇹 Praça de Lisboa -aukio
Kiinnostus Portoa kohtaan on kasvanut eksponentiaalisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja ennen suhteellisen low key -kohde on nyt turistien keskuudessa huippusuosittu.
Sheila ja Matthew tulivat Portoon ensimmäisen kerran kahdeksan vuotta sitten, ja kertovat huomanneensa matkailijoiden määrän kasvaneen joka vuosi sen jälkeen. Turistillinen kehitys sen kuin vain kiihtyy, ja keskustan laitamillakin tupakka- ja lehtikioskeihin on avattu matkamuistomyymälöitä. Sheila kertoi pöyristyneensä tammikuun matkalla, kun tutussa kulmamarketissa myytiin yhtäkkiä Porto-magneetteja ja postikortteja.
Myös Portossa yhä useampi keskustan asunto on muuttunut Airbnb-kämpäksi, tosin tilanne ei ole vielä niin paha kuin naapurimaa Espanjassa, jossa yliturismi ja Airbnb-kehitys on saanut paikalliset barrikadeille.
Kysyin Sheilan ja Matthewin paikallisilta ystäviltä, mitä mieltä portolaiset ovat kotikaupunkinsa turismista nykymuodossaan. Turistioppaana työskentelevä André vastaa, että asenne on noin 50/50, osa vastustaa kehitystä, osa näkee siinä paljon hyvää.
André kertoo, että monet keskustan taloista rapistuisivat purkukuntoon ilman ulkomaalaisten sijoituksia. Farmaseutti-Pedro nyökkäilee. Hän asuu itse vanhassa arvokiinteistössä, ja on käyttänyt viimeiset viisi vuotta monikerroksisen kiinteistön totaaliremontointiin. Vanhojen rakennusten ja asuntojen kunnostaminen on kallista, eivätkä paikalliset itse ole Pedron ja Andrén mukaan niin kiinnostuneita ostamaan ja kunnostamaan näitä kiinteistöjä. Niinpä ne rapistuisivat käyttökelvottomiksi ilman ulkomaalaisia.
Toki Airbnb-ilmiöllä ja turismin kasvulla on myös negatiivisia seurauksia. Ribeiran halutulla alueella sijoittavat ostavat taloja "vanhusten alta", Pedro kertoo. Taloissa iät ja ajat asuneita paikallisia pelotellaan muuttamaan pois, jotta rakennukset voidaan muuttaa tuottaviksi vuokra-asunnoiksi turisteille.
Kävimme turismista ja asuntojen lyhytvuokrakulttuurista paljon vivahteikkaita keskusteluja seurueen kesken. Ratkaisua paisuvan turismin mukanaan tuomiin ongelmiin on vaikea keksiä. Muun kuin - että ihmiset eivät enää matkustaisi näin paljon. Tai valitsisivat kohteita lähempänä kotiseutuaan, niin kohteessa ei välttämättä tarvitsisi yöpyä. Toisaalta - lyhyet pyrähdykset kasvattavat puolestaan ajoneuvoista koituvia päästöjä.
Tuntuu jotenkin masentavalta, että matkailun täytyy olla niin hyvä ja paha asia. Matkailu on monelle maalle suuri, jopa tärkein elinkeino, ja koko talous romahtaisi ilman matkailijoita, mutta samalla - oikeanlaista matkailua ei tunnu tänä päivänä olevankaan. 😔 Oikeanlaista maapallon kantokyvyn näkökulmasta.
Edellisestä Portugalin vierailustani oli kulunut niin pitkä aika, että olin ihan unohtanut maan upean kaakeliarkkitehtuurin, jota saa ihailla Portossakin runsain määrin. 😍
Jo vuosisatoja Portugalin taiteeseen ja arkkitehtuuriin kuuluneet keraamiset laatat tunnetaan nimellä azulejo, ja ne ovat alun perin olleet valkoisia ja sinikuvioisia. Yllä olevassa kollaasissa näkyvä Santa Catarinan kirkko on päällystetty azulejoilla. Niin kaunis..! Kirkko onkin Porton kuvatuimpia rakennuksia.
Siinä missä meillä päin kaakelilaattoihin törmää lähinnä kylppärissä ja keittiössä, Portugalissa keraamisia laattoja käytetään niin ulkoseinien, lattioiden kuin katupintojen koristeluun ja pinnoitukseen. Niitä näkee ihan kaikkialla ja tätä nykyä myös ihan kaikissa väreissä ja muodoissa. Azulejo-kulttuuri on alkujaan tullut Portugaliin ja Espanjaan arabivalloittajien mukanan.
Tällainen värikkyys kelpaisi Suomenkin katukuvaan..! ☺️ Jos multa kysytään. Suomalaiset kaupungit ovat niin harmaita, että ihmettelen, miksei meillä ole harmauden - ja valon vähyyden! - vastapainoksi haluttu tuoda arkkitehtuuriin enemmän värejä.
Lomat värejä tulvivissa kohteissa ovat todellista nannaa mun sielulle. 🧡 Harva asia elvyttää ja energisoi yhtä paljon kuin auringon valo sekä värit..!
Porton keskustan vanha kauppahalli, 1800-luvulla rakennettu vaikuttava Mercado do Bolhão, avautui muutama vuosi sitten uudelleen oltuaan pitkään remontissa.
Sheilan mielestä Bolhãon kauppahalli on liian turistillinen, mutta mä tykästyin! Totta on, että portolaisia itseään näkee enemmän kaupungin muissa kauppahalleissa - joita on monia -, mutta minulle kelpasi Bolhãon eloisa tunnelma ja ihanat ruoka- ja viinitiskit turisteineenkin! ☺️
Kauppahallin sisäportaat ovat suosittu paikka istua nauttimaan kauppahallin herkuista. Ylätasanteella on muuten piano, jota kuka tahansa saa soittaa, ja yhtenä päivänä syödessäni täällä lounasta, sainkin nauttia jonkun virtuoosin spontaanista pianokonsertista. ☺️
Mercado de Bolhãossa myydään juustoja, kalaa, mereneläviä, lihaa, leivonnaisia, hedelmiä, vihanneksia ja kukkia. Ja VIINIÄ. Portossa viini on läsnä kaikkialla, ja kieltämättä kauppahallissa hieman hämmästyttää, että alkoholitonta juotavaa tarjoaa vain yksi ainoa kahvila (!) hallin toisessa päädyssä. Ja halli on iso. Oletusarvo Bolhãossa on, että kaikki haluavat ruokansa kanssa alkoholia. Vaikka itse tykkään viinistä, tällainen alkoholijuomia yksipuolisesti korostava lähestymistapa kauppahallin kaltaisessa paikassa, jossa asiakkaina on paljon lapsiperheitäkin, ei tunnu asialliselta eikä liioin modernilta. Olkoonkin Porto viinialuetta. Viinitiskiltä ei saanut ostettua edes vettä!
Ruoan hintataso Portugalissa on suomalaiselle edullinen. Pääruoan saa helposti alle 15€:lla perinteisessä kuppilassa, turistillisessa ravintolassa hinta voi olla vähän kalliimpi - mutta yhtä kaikki suomalaiseen hintatasoon verrattuna edullinen.
Mercado de Bolhãossa on "kallista", ja esimerkiksi mun sashimi & sardiini -lounas koostuen kolmesta annoksesta (kuvassa ylempänä) maksoi 20€. Viini on kuitenkin halpaa, ja jopa Bolhãossa viinilasin saa edullisimmillaan alle kahdella eurolla.
Porton hienoimpia maisemia tarjoaa Douro-joen ylittävä Dom Luis -silta, jonka toisella puolella on jo toinen kaupunki; Vila Nova de Gaia.
Sillan voi ylittää ylä- tai alareittiä. Hyvä huomioida yläreitillä: siellä kulkee myös Porton metro, ilman mitään suojarakenteita jalankulkureitin ja raiteiden välillä. Ihmiset kävelevätkin raiteilla, ja kasuaalisti väistävät metrojunan ilmestyessä näkyviin. Totesin, että tällainen järjestely ei olisi sääntö-Suomessa ikinä mahdollista..! 😂
Näköala sillalta Ribeiran kaupunginosaan. Silta on pitkä ja maisemat ovat antoisat kaikkiin suuntiin.
....muista kuitenkin sillalla fiilistellessä pitää silmät myös raiteissa ja metroliikenteessä - tai pysyttele sillan reunassa, kuten me teimme. ☺️
Vila Nova de Gaian puoli joesta on rauhallisempi, ja täällä on myös pieniä viheralueita, joilla istua ja nauttia tunnelmasta.
Gaian puolen jokiranta Dom Luis -sillan läheisyydessä on myös tunnettu kuppiloista, joissa voi maistella portviinejä.
Porton ja Ribeiran puolella jokirannassa on ainainen kuhina.
Ribeiran rantakadun kapeimmasta päädystä löytää myös seesteisempää menoa ja romanttisia ravintoloita.
Minun ultimaattinen suosikkialueeni Portossa on kuitenkin Praça de Lisboa -aukio, joka on modernin arkkitehtuurin taidonnäyte. Alueella sijaitsi ennen ränsistynyt ja huonomainen Mercado do Anjo -kauppahalli, joka päätettiin purkaa uudenlaisen avoimen, urbaanin vapaa-ajanviettoon kutsuvan tilan luomiseksi.
Kaupunki järjesti suunnittelukilpailun, jonka voitti arkkitehtitoimisto Balonas & Menano. Arkkitehti Pedro Balonasin suunnittelemassa tilassa yhdistyvät moderni kauppakeskus kahviloineen ja liiketiloineen ja sen katolla sijaitseva puutarhamainen puisto, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Uusi Praça de Lisboa -aukio valmistui 2013.
Praça de Lisboa -puiston Base Porto -puutarhabaari on rento paikka tavata ystäviä tai viettää omaa laatuaikaa vaikkapa kirjan parissa. Oliivipuut tarjoavat varjoa ja mukavan nojailumahdollisuuden. ☺️ Jos asuisin Portossa, olisin varmaan aina täällä.
Aukion vieressä kohoaa vaikuttava Clérigosin kirkko torneineen. Torni on Porton suosituin näköalapaikka - ja kyllä, tottahan toki allekirjoittanutkin kiipesi sinne.
Näköala Clèrigoksen tornista Porton vanhankaupungin yli Sé-katedraalille, taustalla Vila Nova de Gaian kaupunki.
Enpä tiennyt sitäkään, että Portossa sijaitsee yksi maailman kauneimmista kirjakaupoista. Vuonna 1881 perustettu Livraria Lello (alkujaan Livraria Chardron) sijaisee sekin Praça de Lisboa -aukion reunalla.
Lelloon on nykyään aina jono, ja vuodesta 2015 lähtien sisään on päässyt vain pääsylipulla. Lipun hinta hyvitetään, jos ostaa jotain kirjakaupasta.
Kieltämättä kauppa on upea. Olen kuullut näistä historiallisista, kuvankauniista kirjakaupoista, joita on siellä täällä ympäri maailmaa, mutta vasta nyt vierailin itse sellaisessa.
Hengästyttävän kaunis tila, jossa koristeellisten yksityiskohtien runsautta olisi voinut ihastella tuntikausia.
Ostin itse 10€ peruslipun. Kalleimmalla 50€ lipulla pääsee myös vierailemaan kellarikerroksessa sijaitsevassa Gemma-huoneessa, jossa säilytetään myymälän harvinaisuuksia ja ensipainoksia.
Paikallista ruokaa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kovin värikkääksi tai vivahteikkaaksi. Esimerkiksi kreikkalaisesta keittiöstä poiketen kasvikset ovat vahvasti sivuroolissa, ja ruoka on kautta linjan raskaampaa ja yksinkertaisempaa kuin mihin monessa muussa Etelä-Euroopan maassa on tottunut.
Klassinen portugalilainen annos on lihaa tai kalaa kera perunan ja/tai riisin. Ei kastikkeita. Perunaa suositaan kaikessa muodossa: keitettynä, paistettuna, muusina, jopa sipseinä. Kyllä - perunalastut ovat Portugalissa erittäin yleinen lisuke.
Kasvislisuke on tyyppiä muutama keitetty parsakaali, keitettyä pinaattia, pari palaa tomaattia tai yksinkertainen raaste. Salaatti pääruokana ei kuulu portugalilaiseen keittiöön, eikä kasvisruokia omina annoksinaan oikein muutenkaan tunneta. Tämän vahvistivat minulle kaikki jututtamani paikalliset. "Kasvissyöjällä olisi vaikeaa, jos pitäisi pärjätä portugalilaisella ruoalla", André totesi.
Kuvassa on tyypillisiä portugalilaisia ruoka-annoksia. Alkuruokana syödään usein jokin keitto, kuten Porton alueella erittäin suosittu kaali-pohjainen Caldo Verde.
Eräänä iltana menimme syömään paikkaan, joka erikoistuu täytettyihin voileipiin. (Moni meistä valitsi silti tilata muuta kuin voilepää.) Etualalla kuvassa on francesinha, portolainen perinneruoka. Francesinha on yhtä kuin kerros paahtoleipää, jonka viipaleiden väliin on ladottu erilaisia lihoja kuten pihviä, makkaraa ja kinkkua, ja joskus myös kananmunaa, ja päällimmäisenä on paksu kerros sulanutta juustoa. Juusto sulatetaan kaatamalla leivän päälle kiehuvan kuumaa tomaatti-olut -kastiketta.
Francesinha on aikamoista sydärimatskua..! Kalaruoat sentään ovat kevyempiä. Kasvisten puutetta tosin ei mikään pelasta. Portugalin ilmastossa oletettavasti kasvaa paljon maukkaita vihanneksia, joten voi vain miettiä, myykö maa kasviksensa muualle maailmaan, koska paikalliset valitsevat perunan. 🤷♀️
Parhaita ruokaelämyksiä allekirjoittaneelle Portossa olivat simpukat. Söin matkalla elämäni heittämällä parhaat simpukka-annokset!
Kuvassa näkyvä Bulhão Pato sisältää simpukoita korianterin, sitruunan ja valkosipulin kera. Annos oli aivan käsittämättömän maukas. 🤤
Vielä yksi maininnan arvoinen portugalilainen erikoisuus on liekitetty chorizo-makkara, Chouriço à bombeiro.
Chorizo grillataan pienessä keraamisessa ruukussa avoliekin päällä asiakkaan pöydässä. Chouriço à bombeiro kuuluu Sheilan lemppariruokiin, ja viikon aikana sain todistaa useammankin makkaranuotion kajoa illaispöydässämme.
Söimme niin perinteisissä kuin modernimmissa ravintoloissa, mutta paikasta riippumatta aina oli tarjolla vähintään yksi portugalilaisista klassikoista: bacalhau'ta eli suolattua ja kuivattua turskaa, liekitettyä chorizoa tai franchesinhaa.
Tiesittekö muuten, että Portugalille niin rakas turska ei suinkaan tule portugalilaisten ruokapöytiin maan omilta vesiltä? Ehei, se ostetaan pääsääntöisesti Norjasta ja Islannista. Turskaperinteen Portugaliin toivat löytöretkeilijät vuosisatoja sitten. Merimiehet tarvitsivat pitkillä Atlantin ylityksillä hyvin säilyvää ravintoa, ja he kuivasivat Kanadan rannikoilla kalastamaansa turskaa. Tätä kautta bacalhau päätyi tunnetuksi ruoaksi Portugalissa. :)
Tämän matkan luonne oli todellakin hyvin poikkeuksellinen tavanomaiseen matkailutyyliini nähden. Matkustan mieluiten yksin, sillä haluan keskittyä 100% matkakohteeseen ja laatia itse päiväsuunnitelmani. Periaatteessa seura häiritsee matkakokemustani. Kyllä, olen varmasti monen mielestä outo matkailija, mutta tämä tapa sopii minulle. 🩷
Kaveri- ja perhematkat ovat asia erikseen, ja asennoidun niihin eri tavalla. Kun keskityn seuraan, en keskity ympäristöön, ja tälläkin matkalla huomasin, etten muistanut ollenkaan, mitä reittejä olimme liikkuneet porukassa. Tosin - sillä ei ollut tällä kertaa merkitystä, olinhan tullut tapaamaan Sheilaa ja Matthewia ja viettämään Portugali-aikaa heidän tavallaan. 🙏🏻
Taustatietona kerrottakoon, että ystäväni Sheila on poikkeuksellisen sosiaalinen ja rakastaa järjestää tekemistä isoille ihmisryhmille. Sheila on ollut pitkään mukana mm. Couchsurfing-toiminnassa ja järjestänyt kotikaupungissaan Kaliforniassa ohjelmaa kuten kävelyretkiä, ruoka- ja viinimaisteluita ja taidekierroksia reppureissaajille ja muille kiinnostuneille.
Tunnistan nuoren itseni Sheilassa. ☺️ Minäkin olin teininä ja parikymppisenä hypersosiaalinen ja rakastin viettää aikaa isoissa kaveriporukoissa. Hyvä jos kävin kotona nukkumassa..! Halusin vain olla ihmisten seurassa.
Tämä piirre minussa on kuitenkin pienentynyt sitä mukaa, kun ikää on karttunut. Rakkauteni ja kiinnostukseni ihmisiin ei ole muuttunut tai vähentynyt, mutta tarpeeni omalle yksinajalle on kasvanut. Tätä nykyä tarvitsen todella paljon omaa aikaa, jotta en uuvu. Luulen, että digitalisoitunut äly- & tehoympäristökin on vaikuttanut siihen.
Tänä päivänä ihan tavallinen arkikin on loputonta multitaskausta, koska viestit ja informaatiotulva pommittavat meitä joka puolelta. Luulen, että en kuormittunut sosiaalisuudesta ollenkaan näin paljon aikana ennen - - älylaitteita.
Meitä oli seurueessa kahdeksan (+ 2) henkeä, mutta jo alkuvaiheessa selvisi, ettei jatkuva yhdessätekeminen sopinut kaikille. Ihmisillä on erilaisia vuorokausirytmejä ja erilainen jaksamistaso. Sheila on siinä(kin) mielessä poikkeuksellinen (ollakseen amerikkalainen), että hän kävelee kaikkialle ja nauttii pitkistä kävelyretkistä. Hän ei ole se jenkki, joka on riippuvainen autostaan, vaan päin vastoin välttää autoilua ja kulkuneuvoilla liikkumista niin paljon kuin mahdollista.
Tämä on yksi syistä, miksi Sheila ja Matthew ihastuivat juuri Portoon. He tiesivät haluavansa loma-asunnon Portugalista, mutta kohde valikoitui sen mukaan, missä on kävely-ystävälliset olosuhteet ja kohtuullisella etäisyydellä paljon näkemistä ja eloisaa kaupunkikulttuuria. Porto on tällainen kohde. Jos jaksaa mäkiä. ;)
Olimme saapuneet Portoon Sheilan ja Matthew'in vieraiksi ja asuimme heidän talossaan, joten lähtökohtana oli luonnollisestikin viettää paljon aikaa isäntäparin kanssa. Kuitenkaan (etukäteen hieman jännittämäni) tilanne, jossa ollaan koko viikko jatkuvasti yhdessä samassa tilassa ja tekemässä jotain isolla porukalla, ei toteutunut. Kävi nopeasti ilmi, että kaikki esimerkiksi eivät jaksa kävellä yhtä paljon kuin isäntäpari, tai jaksa nousta samaan aikaan, joten päiväohjelma luontaisesti pirstaloitui.
Minäkin sain oikein mukavasti omaa aikaa, enkä lopulta kokenut uupuvani lainkaan. 🩷 Päin vastoin. Sosiaalisuuden taso oli lopulta juuri sopiva, vaikka poikkesikin vahvasti omasta arjestani.
Koin kaveriviikon suorastaan energisoivan minua, ja yllätin itseni - sekä muut - olemalla koko ajan pirteä: menin viimeisenä nukkumaan ja olin aamulla ensimmäisenä ylhäällä..! 😅 (Kotona väsähdän kymmenen jälkeen ja olen nolannut itseni nukahtamalla pariskuntaillanvietossa... 🙈). Portossa virtaa riitti!
Pisin yhteinen päivämme oli Sheilan synttäripäivä, jolloin olimme liikkeellä kokonaista 13 tuntia. No, ainakin osa meistä - osa liittyi seuraan myöhemmin herättyään 😅
Porton viikosta muistoksi ei jäänyt vain hauskoja hetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien keskellä. Ehdin tutustua kaupunkiinkin - ja todeta sen käymisen arvoiseksi! 🥰
Tämä kirjoitus on vastine luonnonkosmetiikkabrändi Aivan julkaisuun otsikolla "Kosmetiikan turhakkeet: kasvovesi". Julkaisu herätti somessa paljon keskustelua, ja tällä kirjoituksella haluan tuoda oman kontribuutioni keskusteluun. Aivan julkaisu löytyy heidän Instagram-tililtään, se on julkaistu 4.9.2025.
Kirjoitukseni ei millään tavoin pyri olemaan hyökkäys Aivaa vastaan, ja allekirjoitan itse monia asioita, joiden puolesta Aiva puhuu, kuten turhan kemikaalikuorman välttäminen ja minimalismi ihonhoidossa. Vähemmän laadukkaita ihonhoitotuotteita on hyödyllisempää iholle kuin suuri määrä iholle epätarkoituksenmukaisia tuotteita ja kemikaaleja. En kuitenkaan ole Aivan kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa, ja pidän virkistävänä keskustella eri näkökulmista samaan asiaan.
Minun mielestäni kasvovesi ole turhake, ja tässä kirjoituksessa kerron miksi.
Aloitetaan siitä, mitä iho tarvitsee ylläpitääkseen kosteustasapainoaan. Ihossa oleva kosteus muodostuu vedestä ja rasvoista. Tätä kosteutta ihossa säilyttää stratum corneumin suojabarriääri eli suojamuuri tai suojakerros (rakkaalla lapsella on monta nimeä).
Suojakerroksen muodostavat korneosyyttisolut, sisällään ihon luontainen kosteustekijä NMF, sekä korneosyyttisolujen välissä oleva rasvamainen soluväliaine joka muodostuu keramideista, kolesterolista ja vapaista rasvahapoista. NMF-ainesosat, joihin lukeutuvat mm. hyaluronihappo, urea ja monet aminohapot, sitovat ihoon vettä.
Kosteuttavalla kosmetiikalla ihoon tuodaan vettä sekä rasvamaisia aineita. Yksinkertaisimmillaan tämä voidaan tehdä pelkällä vedellä + öljyillä. Esimerkki: kun ihoon on suihkun jälkeen tallettunut vettä ja iho tuntuu vielä kostealta, levitetään iholle öljy. Öljy hidastaa suihkun tuoman veden haihtumista ihosta, ja öljyn myötä iho saa tarvitsemiaan rasvahappoja ja muita lipidejä. Tämä voi hyvinkin riittää monelle, etenkin korkeamman ilmankosteuden alueilla.
Suomessa kuitenkin on suuren osan vuodesta kuiva ilma, ja vesi pyrkii kovasti karkaamaan ihostamme, huolimatta päälle levitetystä öljystä. Voimme auttaa vettä sitoutumaan ihoon käyttämällä humektantteja. Humektantit tarraavat vesimolekyyleihin ja pystyvät sitomaan ihoon kerralla paljon enemmän vettä, kuin mitä ihoon sitoutuisi pelkän raanaveden jäljiltä. Kasvovesi on erinomainen tuote, jolla tuot ihoon humektantteja. Suihkuun verrattuna kasvovesi moninkertaistaa ihoon tallettuvan veden määrän.
❗️Huom: unohda vanhan koulukunnan ei-hoitava kasvovesi, jonka tarkoitus oli ainoastaan säätää ihon pH:ta ja viimeistellä ihon puhdistus. Kun 2020-luvulla puhumme kasvovedestä, puhumme nimenomaan kosteuttavasta kasvovedestä. Olen kirjoittanut vanhan koulukunnan ja modernin kasvoveden erosta täällä.
Kasvovoide on 2 in 1 -tuote, jossa yhdistetään vesi ja öljyt. Voisi siis ajatella, että hei, sehän korvaa kasvoveden ja öljyn, näppärää! Kyllä, näppärää se onkin. Mutta: ei tehokkaampaa. 2 in 1 -tuotteet voivat toki nopeuttaa arkea, mutta ne ovat aina jonkinlainen kompromissi. 2 in 1 -tuotteessa ei ole samaa tehoa, kuin sen osilla erikseen käytettyinä. Oletko koskaan esimerkiksi saanut 2 in 1 -shampoolla yhtä hyvän tuloksen kuin shampoolla ja hoitoaineella erikseen?
Kasvovoide tarvitsee teknisiä ainesosia, jotta vesi ja öljy saadaan yhdistettyä ja koko komeus vielä säilymään purkissaan tasaisena ja vailla kontaminaatiota. Iho puolestaan ei tarvitse näitä teknisiä ainesosia. Iho haluaa kosteutukseen vettä ja hyviä rasvahappoja, ja ihon tilasta riippuen myös keramideja ja kolesterolia. Nämä aineet tarjoat iholle kasvoveden ja kasvoöljyn muodossa.
Voide on ihonhoidossa öljyn vaihtoehto. Voide tuo ihoon enemmän rasvoja kuin vettä, mutta lisäksi myös aineita, joita iho ei tarvitse. Öljy tuo ihoon tarvittavat lipidit ilman turhia lisäaineita.
Aiva-brändin kasvovesikritiikissä huomioni kiinnittyy erityisesti siihen, että kasvoveden hyödyt voi heidän näkemyksensä mukaan hoitaa paremmin muilla tuotteilla, kuten kasvovoiteella.
Tarjoan Aivalle (ja muillekin) tämän näkemyksen: kasvovoiteella ja kasvovedellä on eri funktio. Niitä ei tulisi nähdä toistensa "kilpailijoina" vaan toisiaan täydentävinä.
Siinä missä kasvovoide on 2 in 1 -tuote, eli tuo ihoon vähän vesikosteutta ja jonkin verran rasvakosteutta, kasvoveden tärkein funktio on tuoda ihoon nimenomaan vesikosteutta. Kakkosena kasvoveden hyödyissä tulevat sitten muut kuten antioksidanttiset, kuorivat, antibakteeriset jne edut.
Aiva argumentoi kasvovoiteen tehokkuuden puolesta mm. kirjoittamalla, että kasvovoiteella on parempi imeytyvyys. ❗️Tätä en ymmärtänyt. Kasvovoide sisältää rasvoja, öljyjä ja vahoja, joista osan on tarkoitus jäädä ihon pintaan muodostamaan suojaava ja pehmentävä kalvo. Kasvovesi ei sisällä tällaisia aineita. Kasvovoiteen ei ole lähtökohtaisesti tarkoituskaan imeytyä ihoon kokonaan, ja sen sisältämät rasvat asettavat rajan sille, kuinka paljon sitä voi iholle ylipäänsä levittää. Kasvovedessä ei ole tätä rajoitetta.
💦 Mieti, että ihosi on kovin janoinen, ja haluat tuoda ihoon sen tarvitsemaa vettä. Teet sen kasvovoiteella. Kuinka käy? Koostumuksesta riippuen voiteessa on noin 60-80% vettä ja 20-40% rasvoja. Yhdellä kerroksella et saa ihoosi kovinkaan paljon vettä, etkä juuri toisellakaan. Jatkat kerrostamista. Mitä tapahtuu? Jokaisella kerroksella ihollesi tulee myös 20-40% rasvaa: öljyjä, vahoja, emulgaattoreita. Kalvo kasvaa kasvamistaan.
Lopulta ihosi rasvainen ja tahmea, eikä voiteen sisältämä vesikään enää tehokkaasti imeydy ihoon, koska alla on paksu kerros rasvoja. Iho ei kuitenkaan kaiken rasvan alla välttämättä edelleenkään saanut sitä määrää vettä ja humektantteja, mitä se olisi tarvinnut.
Aiva kritisoi sitä, että kasvovesi sisältää suurimmaksi osaksi vettä. Tämä pitääkin paikkansa. Vaikka kasvovesi sisältää suureksi osaksi vettä, sen etu voiteisiin verrattuna on se, että se ei sisällä ihon pintaan kerrostuvia kalvonmuodostajia, kumeja, rasvoja ja vahoja. Näillä aineilla on omat hyötynsä, mutta kerrostuvina aineina ne asettavat rajan sille, kuinka paljon niitä voi iholle levittää. Liika määrä johtaa rullautumiseen, tahmeuteen tai ihon pintaan jäävään imeytymättömään osuuteen.
Kasvovedessä hoitavat aineet tuodaan ihoon haihtuvassa vesipohjassa vailla kalvoaineita. Veden haihduttua - sekä osittain sitouduttua ihoon humektanttien kautta - ihoon jäävät vain hoitavat ja kosteuttavat aktiiviaineet, jotka imeytyvät epidermikseen. Siksi kasvoveden kautta voi imeyttää ihoon paljon runsaammin kosteuttavia, antioksidanttisia ja tasapainottavia aineita kuin voiteella.
Oma lukunsa ovat ne kasvovedet, joiden pohjan muodostaa muu aine kuin vesi, kuten koivunmahla, aloe vera tai ruusuvesi. Tällä pohjalla tuot ihoon vieläkin enemmän hoitavia yhdisteitä kuin pelkällä vedellä.
Ei, et tarvitse. :)
Kasvovedestä on sinulle hyötyä, jos:
🔸 Ihosi tuntuu nykyisen ihonhoitorutiinin jälkeen kiristävältä ja/tai se hilseilee (ja olet jo vaihtanut puhdistustuotteen maitoon tai öljyyn!)
🔸 Käytät kasvojenpuhdistuksessa saippuaa --> tarvitset kasvoveden laskemaan ihon pH takaisin happamaksi.
🔸 Ihossasi on epäpuhtauksia --> nestemäisellä tuotteella kuten salisyylihappoa tai niasiiniamidia sisältävällä hoitonesteellä pidät ihon kirkkaana ja vähennät epäpuhtauksia tehokkaammin, kuin näitä sisältävällä voiteella.
🔸 Meikki tuntuu levittyvän ihollesi kakkumaisesti ja näyttää "jauhoiselta" --> merkki pintakuivuudesta, johon kasvovesi auttaa tehokkaasti.
🔸 Ihosi on samea --> kasvoveden ihoon tuoma vesikosteus heijastaa valoa ja saa ihon näyttämään heleämmältä. Jos valitset AHA/PHA-pitoisen kasvoveden, myös kasvoveden kuoriva vaikutus vähentää sameutta ja tekee ihosta kuulaamman.
*
Liitän tähän lopuksi kommenttini kaikkiin Aivan julkaisun argumentteihin. Joista osa kävi jo ilmi yllä olevassa tekstissäni.
Julkaisun argumentti 1. "Kasvoveden tärkeimmät hyödyt voi hoitaa paremmin muilla tuotteilla, mm. hoitovoiteilla, joilla on myös parempi teho ja imeytyvyys".
Sannin kommentti: voide sisältää rasvoja, jotka eivät imeydy ihoon yhtä "täysin" kuin vesiliukoiset aineet vaan osa rasvoista jää tarkoituksenmukaisesti ihon pintaan suojaavaksi kalvoksi. Millä tavoin hoitovoide näin ollen imeytyy paremmin kuin kasvovesi?
Termiä ’parempi teho’ ei voi mielestäni käyttää vertaamaan kasvoveden ja voiteen hyötyjä iholle, koska hyödyt ovat erilaiset. Pikemminkin kasvovesi ja kasvovoide täydentävät toisiaan.
Julkaisun argumentti 2. "Tieteellinen näyttö ei tue, kasvovettä ei ole puolueettomilla tutkimuksilla osoitettu välttämättömäksi - ne haihtuvat nopeaa ja voivat jopa haihduttaa ihossa olevaa kosteutta - kosteutta lisäävä vaikutuskin on vain hetkellinen - voide tekee sen pitkäkestoisemmin."
Sannin kommentti: argumentti on erikoinen, ja huomio kiinnittyy sanaan ’välttämätön’. ’Välttämätön’ tarkoittaa asiaa, jota ilman ei pärjää tai normaali toiminta ei ole mahdollista. Mikään tutkimus ei nähdäkseni ole osoittanut yhdenkään ihonhoitotuotteen olevan iholle välttämätön, eli sellainen, jota ilman ihon normaalit toiminnot eivät olisi mahdollisia.
Mikään tutkimus ei ole osoittanut kasvoveden olevan välttämätön, mutta mikään tutkimus, puolueellinen tai puolueeton, ei varmasti ole osoittanut minkään muunkaan ihonhoitotuotteen olevan iholle välttämätön. Ihminen voi pärjätä ilman yhtäkään kosmetiikkatuotetta, ja iho voi silti hyvin.
”kosteutta lisäävä vaikutuskin on vain hetkellinen – voide tekee sen pitkäkestoisemmin”. Tähän sanon, että kasvovettä ei ole tarkoituskaan käyttää yksinään, eikä ihanteellisesti voidettakaan, joten miksi tehdä vastakkainasettelu? Tuotteet täydentävät toisiaan, ja tuovat paremman tuloksen yhdessä kuin yksinään.
Julkaisun argumentti 3. Jokainen tuotekerros hankaloittaa imeytymistä. Tehoaineiden imeyttäminen on erityinen prosessi. Jokainen tuotekerros toimii sitä vastaan:
❌ Luo fysikaalisen esteen seuraavien kerrosten aineille päästä ihoon
❌ Voi häiritä muiden aktiiviaineiden imeytymistä, levittymistä ja siten ylipäänsä tuotteen vaikutusta
❌ Useiden kerrosten jälkeen iho ei enää ”ota vastaan”
❌ Se voi myös herkistää ihoa"
Sannin kommentti: Jokainen tuotekerros ei hankaloita imeytymistä. Öljytön ja nestemäinen tuotekerros, kuten kasvovesi, ei hankaloita imeytymistä, sillä kasvovesi hyvin harvoin sisältää ainesosia, jotka muodostavat iholle argumentissa mainitun ”fysikaalisen esteen”. Vain öljyt, vahat, mineraalit ja rasvat voivat muodostaa iholle sellaisen fysikaalisen ”esteen”, joka voi vaikuttaa muiden aineiden imeytymiseen.
👉 Tuotekerros voi vaikuttaa seuraavan tuotteen aktiiviaineiden imeytymiseen joissain spesifeissä tapauksissa, kuten jos iholle halutaan laittaa retinoideja, tai hyvin happaman pH:n vaativia aineita kuten askorbiinihappoa.
Tietyt aktiiviaineet neuvotaan levittämään puhtaalle, kuivalle iholle, ja tätä ohjetta on tietysti hyvä noudattaa, jos haluaa tuotteesta optimaalisen hyödyn. Mutta kun puhutaan perusihonhoitotuotteista, jotka kosteuttavat, suojaavat ja pehmentävät ihoa – eli juuri niistä tuotteista, joita valtaosa meistä käyttää päivittäisessä ihonhoidossa - ei kasvoveden muodostama kerros voi millään tavoin hidastaa, estää tai häiritä seuraavan hoitotuotteen imeytymistä tai vaikutusta.
Julkaisun argumentti 4. "Ympäristövaikutukset ja lisäkustannukset, turha kulutus tarkoittaa paitsi rahanmenoa, myös turhaa tuottamista, energiaa, roskaa ja päästöjä".
Sannin kommentti: turhaa kulutusta kannattaa ilman muuta välttää. Kun tarkastellaan ihonhoitoa ja ihon tarpeita, vesikosteus ei kuitenkaan ole ”turhaa”. Jos iho voi hyvin pelkällä voiteella – tai jopa ilman mitään ihonhoitotuotteita – onnittelut, se on mahtavaa ja suorastaan ihannetilanne. Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään ihon kannalta perusteltua syytä ostaa kasvovettä, kasvoöljyä tai muitakaan tuotteita.
Mutta jos iho ei ole tasapainossa pelkällä voiteella, silloin kasvovesi on ensimmäinen tuote, joka kannattaa lisätä ihonhoitorutiiniin.
Julkaisun argumentti 5. "Kemikaalikuorma
🚩 Mitä enemmän kosmetiikkaa käytät, sen suurempi kemikaalikuorma
🚩 Kasvovesistä tulee mm. synteettisiä hajusteita, väriaineita, jotka voivat ärsyttää ihoa
🚩 Luonnonkosmetiikan kasvovesien eteerisistä öljyistä moni mm. teepuu, laventeli ja salvia jo tunnistetaan hormonihäiritsijöinä"
"Mitä enemmän kosmetiikkaa käytät, sen suurempi kemikaalikuorma." Totta. Mutta kasvovoide sisältää enemmän iholle turhia kemikaaleja kuin kasvovesi ja kasvoöljy, joten jos halutaan argumentoida mahdollisimman pienen kemikaalikuorman puolesta, kasvovoide tippuu ihon kosteuttajista ensimmäisenä pois. Iho ei tarvitse voiteen sisältämiä emulgaattoreita, tekstuurin rakentajia tai muita teknisiä aineita. Sen sijaan iho tarvitsee kosteutukseen vettä, humektantteja, hyviä rasvahappoja ja kosteutta ihoon lukitsevia rasvoja. Näitä tarjoavat kasvovesi ja kasvoöljy.
Argumentti siitä, että ”kasvovesistä tulee synteettisiä hajusteita ja väriaineita”, on epäjohdonmukainen, onhan argumentin kirjoittaja luonnonkosmetiikkabrändi. Brändi on luultavasti tietoinen siitä, että markkinoilla on runsaasti synteettisistä hajusteista ja väriaineista vapaita kasvovesiä, joten kommentti kuulostaa tarpeettoman kärjistetyltä ja provokatiiviselta. Ja viimeiseen argumenttiin: brändi on todennäköisesti tietoinen siitäkin, että markkinoilla on myös runsaasti eteerisistä öljyistä vapaita luonnollisia kasvovesiä.
*
Oletko sinä kokenut kasvoveden omalla ihollasi hyödylliseksi vai turhakkeeksi?
P.S. Jos jokin ihonhoituote on minun mielestäni jossain määrin turhake, niin sanoisin voide. Voide on näppärä ja helppo tuote, mutta ihon tarpeen kannalta kasvovesi + öljy -yhdistelmä on tehokkaampi. Tai jopa: raanavesi + öljy, jos et asu kuivan ilmankosteuden maassa.
Terkut Portugalista, jossa tänään sataa. Muut matkaseurueen jäsenet nukkuvat pois eilisen karaokeillan väsymystä, joten hyödynsin ajan kirjoittamalla nopeat huonekasvikuulumiset. 🪴
Tilanne taitaa olla se, että en pysty pitämään peikkojani. Ainakaan tässä muodossa.
Niiden koko on jälleen tuplaantunut viime vuodesta. Yli tuplaantunut.
Ei tämän varmaankaan yllätyksenä pitäisi tulla, etenkin kun peikot viime syksyn huollon yhteydessä saivat runsaasti lisää ruukkutilaa, mutta olen edelleen "in denial" sen suhteen, että mikään huonekasvi voi kasvaa tällaista turbovauhtia. Mulla on koko elämäni ajan ollut huonekasveja, enkä ole ikinä todistanut kasvin voivan kasvaa näin hysteerisesti. Jos ja kun se on mahdollista, en haluaisi, että just mun rakas kasvi tekee näin.
Koska - tällä kasvuvauhdilla en vain pysty pitämään peikonlehtiä. 😥😭
Tältä tilanne näytti viime syksynä huollon jälkeen. Mullahan kävi puutarhuri kotona auttamassa minua riehaantuneiden peikkojeni kanssa, ja peikot - kuten muutkin kasvit - huollettiin ja leikattiin. Peikot laitettiin uusiin ruukkuihin ja ne saivat tukevammat bambukepit.
Marraskuussa näytti tältä.
Ja kymmentä kuukautta myöhemmin tältä.
Ikkunan edusta alkaa muistuttaa viidakkoa, ja tilanne, jossa en näe ulos ikkunasta, alkaa olla yhä lähempänä.
Suurimmat lehdet ovat nyt läpimitaltaan 50-senttisiä.
Ja kun miettii, että kolme vuotta sitten lehdet olivat tämän kokoisia, on äärettömän vaikea käsittää, että kyseessä on sama kasvi.
Oikeastaan tunnen, että alkuperäistä peikkoani ei enää ole olemassa.
Hauskana sattumana kohtasin täällä Portugalissa näyn, joka kenties kertoo mun peikonlehtien tulevaisuudesta. Vierailimme ystäväni Sheilan paikallisten ystävien kotona, ja heidän minipuutarhassaan - joka muuten sijaitsee kerrostalon neljännessä kerroksessa..!! - on peikonlehtiä. Massiivisia sellaisia. Ne myös tuottavat hedelmiä. Makeasta hedelmästähän tulee peikonlehden nimi, Monstera deliciosa. Monstera hyvinkin.
Tältä peikonlehti näyttää, kun saa kasvaa luonnontilassa.
Ja kenties myös tamperelaisessa olohuoneessa.
Mitä te tekisitte mun tilanteessa?
Mietin, että ottaisin peikoista muutaman pistokkaan ja ikään kuin aloittaisin alusta, mutta toisaalta - eivätköhän pistokkaatkin kasvaisi lopulta emonsa mittoihin, kun kerran turbokasvu on nimenomaan nykyisen asuntoni tarjoamien kasvuolosuhteiden seurausta? (Kertomus peikonlehden kasvuhistoriasta täällä.)
Vai pitäisikö minun siirtää uudet peikot pois ikkunan ääreltä taaemmas olohuoneeseen, jotta ne eivät enää saisi niin paljon valoa ja kreisi kasvutahti hiipuisi...? Eli pitäisikö minun suunnitelmallisesti "kuihduttaa" niitä...?
Tuntuu surulliselta ja lievästi sanottuna ironiselta, että asia, joka itsessään on positiivinen - eli kukoistava huonekasvi - johtaa negatiiviseen, eli siihen, ettei kasvia lopulta voi pitää. 😔😥
Kaupallinen yhteistyö: Mossa
Pohjoisten marjojen energiaa pursuava Mossa-ihonhoitosarja on saanut kaksi uutta jäsentä: Super Skin -kasvovoiteen ja -kasvoöljyn. 🔥
Super Skin -tuotteiden avainainesosa on C-vitamiinirikas pihlajanmarjauute. Seuranaan pihlajanmarjalla on joukko ravinnerikkaita marja- ja kasviöljyjä.
Kaikille, joiden iho kaipaa antioksidanttista buustia ja heleyttä. Ja kaikille, jotka rakastavat hyväntuoksuista kosmetiikkaa!
Super Skin -tuotteet ovat tällä hetkellä myynnissä ainoastaan K-Citymarketeissa.
15,90€ / 30 ml
Ihana uutuus kevyiden ja herkullisen tuoksuisten kasvoöljyjen ystäville. Jos pidät Mossan Vitamin Cocktail -öljystä, tulet pitämään myös tästä!
Super Skin -kasvoöljyn tärkeimmät aktiiviaineet ovat C-vitamiinirikas pihlajanmarjauute sekä beetakaroteenirikkaat ruusunmarja- ja tyrnimarjaöljy. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste. Tyrnimarjaöljy sisältää myös ihoa uudistavaa Omega 7 – eli palmitoleiinihappoa. Tyrni-, ruusunmarja ja pihlaja tuovat öljyyn sen kauniin keltaoranssin värin. 😍
Super Skin -öljyn pohjaöljyn muodostavat kaikille ihotyypeille sopivat jojoba- ja auringonkukkaöljy sekä silkkisyyttä luovat kevyet esteriöljyt.
Muita hoitavia öljyjä ovat tulehdusta rauhoittavat, gammalinoleenihappo-rikkaat purasruoho- ja iltahelokkiöljy. Myös nämä ovat koostumukseltaan kevyitä ja ohuita öljyjä, ja vaikuttavat Super Skin -öljyn kevyeen ihotuntumaan.
Super Skin -öljyssä on hedelmäis-marjainen tuoksu. Tuoksussa on mukana sitrushedelmiä, kuten Vitamin Cocktailissa, mutta Super Skin on marjaisempi. 🍊🍓🍋
15,90€ / 50 ml
Tässäpä voide sinulle, joka etsit kevyttä, kosteuttavaa ja antioksidanttista kasvovoidetta. Super Skin -kasvovoide ei sisällä komedogeenisiä öljyjä ja sopii rasvoittuvalle ja sekaihollekin. Ihanteellisin se on normaalille ihotyypille.
Voiteen hoitaviin ja kosteuttaviin aineisiin lukeutuvat auringonkukkaöljy, glyseroli, betaiini, natrium-pca ja ruusunmarja- sekä vadelmansiemenöljyt. Pihlajanmarjauutteen sisältämä C-vitamiini kirkastaa hipiää ja suojaa ihoa antioksidanttisesti. Voiteen persikkainen sävy tulee marjauutteista.
Kaiken kaikkiaan Super Skin -voide on nuorelle aikuiselle iholle kehitetty mukavan mutkaton kasvovoide, jossa yhdistyy kosteuttavuus, antioksidanttinen suoja sekä ihana tuoksu. Kevyt koostumus tekee voiteesta täydellisen meikin alle.
Super Skin -voiteen tuoksu on mieto ja pehmeämpi versio sarjan kasvoöljyn tuoksusta.
Mossalla on toinenkin antioksidanteistaan tunnettu linja, Vitamin Cocktail. Super Skin’in voikin nähdä (ainakin itse näen!) Vitamin Cocktailin sisarlinjana. Tuotteissa on kuitenkin eroja.
Super Skin Facial Oil vs. Vitamin Cocktail Facial Oil: Super Skin -kasvoöljyssä on C-vitamiinia, Vitamin Cocktailissa ei ole. Super Skin -kasvoöljy on myös aavistuksen ravitsevampi kuin Vitamin Cocktail; sen koostumuksessa on suurempi osuus kokonaisia kasviöljyjä, Vitamin Cocktail’issa on enemmän esteriöljyjä ja kasviuutteita.
Super Skin Face Cream vs. Vitamin Cocktail Face Cream: Super Skin on kevyempi ja simppelimpi kuin Vitamin Cocktail. Super Skin -voiteen edut ovat keveys ja C-vitamiini, Vitamin Cocktail -voide taas on hoitavampi ja sisältää mm. oliiviöljyä sekä enemmän erilaisia kasviuutteita ja -öljyjä. Super Skin -voidetta voi suositella rasvoittuvalle ja sekaihollekin, Vitamin Cocktailia ei.
Super Skin -tuotteet ovat saatavilla vain K-Citymarketeissa.
Cittarissa on 10.9. saakka Mossa-kamppis: Plussa-kortilla kaikki Mossa-tuotteet -20%. Super Skin -uutuudet maksavat 12,72€ - ah Mossa-hintojen ihana keveys..! ☺️
Minulla on edessä hyvin erilainen reissuviikko. Matkustan Portugaliin hyvän ystäväni Sheilan ja hänen miehensä Matthewin luokse. Sheila ja Matthew ovat amerikkalaisia ja asuvat Kaliforniassa, ja omistavat loma-asunnon Portugalin Portossa.
Sheila ja minä olemme tunteneet toisemme yli 25 vuotta. Tässä kuvassa nautiskelemme viiniä San Franciscossa vuonna 2012.
Mitä en tiennyt Porton matkasta, oli se, että talossa on viisi muutakin vierasta, ja yhteensä meitä on kämpässä siis kahdeksan henkeä. Olin luullut meneväni tapaamaan Sheilaa ja Matthewia, mutta olenkin liittymässä isomman kaveriporukan lomaretkelle. Tästä tulee mulle mielenkiintoinen sosiaalinen testi..! 😅
Monelle muulle tämä ei varmaankaan olisi juttu eikä mikään, mutta mä olen "vanhoilla päivilläni" muuttunut sosiaalisesti introvertiksi, ja kuormitun pitkään kestävissä (siis päiviä, ei tunteja) sosiaalisissa kanssakäymisissä. Matkailijanakin olen yksinäinen susi, ja viihdyn reissun päällä kaikkein parhaiten yksinäni - sillä matkakohde on seuralainen, johon kohdennan täyden huomioni.
Kuva ekalta Portugalin matkaltani, 1994
Portugalin reissuun olin jo asennoitunut (ja ilolla!) siten, että tämä ei ole perinteinen ulkomaanmatka vaan nimenomaan ystävämatka. En siis sinällään ole menossa kokemaan Portugalia, vaan tapaamaan Sheilaa ja Matthewia.
Nyt kun seurana ja kämppäkavereina on paljon muitakin ihmisiä, on edessä kokemus, jollaista en ole koskaan aiemmin kokenut. Mielessä jo kajastelee Big Brother, the Porto edition -välähdyksiä.
Nojoo. Taitaa mennä liioittelun puolelle. 😅
Oaklandin yössä vuonna 2016
Joka tapauksessa, edessä on mielenkiintoinen ja erilainen viikko. 🙂 Olen niin tottunut viettämään päiväni yksin, että näin dramaattinen muutos sosiaalisuuden tasossa on jotain, mitä odotan suorastaan uteliaana. Silloin kun olen mieheni luona, kumpikin on töissään, joten sielläkin valtaosa päivistä kuluu omissa puuhissa. Seitsemän päivän non-stop-seura isolla porukalla on siis hyvin poikkeuksellinen tilanne.
Kaikille osanottajille on jopa lähetetty ehdotelma viikon päiväohjelmasta..! ☺️ Tämä on kuin aikuisten leirikoulu. 🩷 Sattuupa viikolle myös Sheilan synttärit - ja kerrottakoon, että ostin lahjaksi Muumi-mukin ja suomalaista luonnonkosmetiikkaa. 🇫🇮
Blogia en oletettavasti ehdi Portugalissa päivittää (paitsi huomiseksi on jo valmisteltu Mossa-julkaisu! 😊), mutta tulen päivittelemään reissukuulumisia Instagramissa (mun tili on @karkkipaivasanni).
Uskon kyllä, että viikosta tulee huippuhauska - mutta mun pitää mahdollisesti ryömiä seuraavaksi viikoksi sosiaaliseen tyhjiöön..!
.
P.S. Vuonna 2010 Sheila vieraili mun luona Tampereella ja tein hänelle keltavihreän meikin, joka totta kai päätyi Karkkipäivään..! 😁 Tsekkaa Sheilan makeover täältä.
Voi noita aikoja, kun julkaisin blogissa kaveri-makeovereita. 🥹
Rakastan puhdistusöljyjä, ja kauppojen valikoiman perusteella niin tekee moni muukin. ☺️
Olen esitellyt Karkkipäivässä pääsääntöisesti luonnonkosmetiikan puhdistusöljyjä, ja nyt otin asiakseni tutustua muutamaan apteekkibrändin puhdistusöljyyn. Pärjäävätkö nämä mun suosikeille, ja miten nämä yleisesti ottaen suoriutuivat?
Olen ostanut kolme tuotteista itse: ACO, Favora ja YA Naturae.
Yhden tuotteen on minulle lähettänyt PR-toimisto markkinointitarkoituksessa: SVR
Hinnat ovat Yliopiston Apteekista, josta tuotteet ostin (ja YA myy myös SVR:ää).
18,90€ / 150 ml
Pohjaöljy: Caprylic/Capric Triglyceride (esteriöljy, joka voi olla synteettinen tai luonnollinen)
Emulgaattori: Sorbeth-30 Tetraoleate
Hoitavia aineita: sheavoi, rypsiöljy, kauraöljy
Koostumus: hyvin ohut ja kevyt, erittäin nestemäinen
Tuoksu: hajusteeton
Favoran puhdistusöljy on "hajuton ja mauton" tapaus. Hajuttomuus tietysti kuuluu asiaankin tässä tapauksessa, tuotteella kun on vielä Allergia-tunnuskin, mutta kokonaiselämyksenä tuote on ultraneutraali. Siis mauton.
Tuotteen pohjan, eli puhutaan varmaankin noin 70% osuudesta, muodostaa kevyt esteriöljy Caprylic/Capric Triglyceride. Se on iholla "kuivan" ja hyvin ohuen tuntuinen. Favora on valinnut tuotteen markkinointiraaka-aineeksi trendikkään kauraöljyn, se nostetaan esiin Favoran mainosteksteissä, mutta kauraöljyn osuus on hyvin pieni. Se on incissä seitsemäntenä kaikkien muiden öljyjen jälkeen.
Yksi hyvä vinkki kauraöljyn pitoisuuden tunnistamiseen on muuten tuoksu. Jos tuotteessa on vähänkään isompi määrä, sanotaan nyt > 15-20% kauraöljyä, sen erottaa tuoksusta. Kauraöljyn ominaistuoksu on vahvan kaurainen. Favoran putsari on täysin hajuton, eli voi olettaa kauraöljyn pitoisuuden olevan minimaalinen. Sillä ei toki ole mitään tekemistä ihon puhdistumisen kanssa, mutta se on tärkeää uskottavuuden kannalta. En itse arvosta markkinointia, jossa tuotetta mainostetaan ainesosalla, jolla on häviävän pieni merkitys koko tuotteessa.
Favoran putsari on makuuni liian ohut. Tykkään itse hieman täyteläisemmistä puhdistusöljyistä, jotka tuntuvat pehmeämmiltä ja hierottavammilta iholla. (Nämä ovat toki makuasioita, ja moni taas tykkää näistä kevyen "kuivista".) Favoran tuote emulgoituu veden kanssa ihan OK, mutta ei huuhtoudu iholta niin hyvin kuin toivoisin. Tulos on kuitenkin sellainen, että en kaipaa tämän päälle kakkosputsaria.
Inci: Caprylic/Capric Triglyceride, Sorbeth-30 Tetraoleate, Decyl Oleate, Coco-Caprylate/Caprate, Butyrospermum Parkii (Shea) Butter, Canola Oil, Avena Sativa (Oat) Kernel Oil, PEG-8, Tocopherol, Ascorbyl Palmitate, Ascorbic Acid, Citric Acid
19,90€ / 150 ml
Pohjaöljy: Ethylhexyl Palmitate (synteettinen esteriöljy)
Emulgaattori: PEG-20 Glyceryl Triisostearate
Hoitavia aineita: rypsiöljy, valkohilppaöljy
Koostumus: hyvin ohut ja kevyt, erittäin nestemäinen
Tuoksu: acomainen. Kevyesti hypo-parfymoitu, tunnistettavasti acomainen
ACOn puhdistusöljy on ehkäpä vieläkin ohuemman tuntuinen kuin Favora. Öljy on suorastaan litkua. Tämä ominaisuus, tylsää kyllä arvion kannalta, tekee tuotteesta minulle heti ei-niin-mieleisen. Jollekulle toiselle se voisi olla toiveominaisuus.
ACOn ja Favoran putsariöljyjen kevyt ja "kuiva" tunne liittyy nimenomaan esteriöljypohjaan. Puhdistamisen kannalta tällä ei ole merkitystä, kyllä se esterikin lian irrottaa (yhdessä emulgaattorin kanssa), mutta ihotuntuma on täysin erilainen kuin kokonaisissa kasviöljyissä. Ohuinkin kokonainen kasviöljy on täyteläisempi kuin nämä ultrakevyet esteriöljyt. Mä tykkään hieroa öljyä iholla hyvän tovin, ja siihen hommaan paksumpi öljy on sopivampi kuin tällainen kuiva ja litkumainen,
Öljy emulgoituu aika hyvin, mutta ei tunnu jättävän täysin puhdasta tunnetta. En myöskään pidä tuoksusta.
Inci: Ethylhexyl palmitate, PEG-20 glyceryl triisostearate, Canola oil, cetearyl ethylhexanoate, pentaerythrityl tetraisostearate, coco-caprylate/caprate, Limnanthes alba seed oil, parfum, tocopheryl acetate, bis-ethylhexyl hydroxydimethoxy benzylmalonate.
14,90€ / 100 ml
Pohjaöljyt: auringonkukkaöljy, caprylic/capric triglyceride (esteriöljy kookoksesta)
Emulgaattori: Polyglyceryl-4 oleate
Hoitavia aineita: auringonkukkaöljy
Koostumus: semitäyteläinen
Tuoksu: mieto ja pehmeän makea
Yliopiston Apteekilla on oma luonnonkosmetiikkalaatuinen sarja YA Naturae. Tämä putsari tuntuukin iholla tutulta; koostumus noudattaa luonnonkosmetiikkasarjojen klassista puhdistusöljyreseptiä eli kasviöljy(jä) + emulgaattori Polyglyceryl-4 oleate. Tämän yhdistelmän näette lähes kaikissa luonnonkosmetiikan puhdistusöljyissä.
YA Naturaen putsarilla on vertailun tuotteista lyhin inci: vain viisi ainesosaa. Sinällään se voi siis olla hyvä tuote herkälle iholle.
Harmillisesti tuote ei emulgoidu ihollani niin hyvin kuin toivoisin. Olen kohdannut heikompaakin emulgoituvuutta, mutta yhtä kaikki tuote ei suoriudu niinkuin haluan öljyputsarin ihollani toimivan. Iho jää vähän liian rasvaisen tuntuiseksi.
Nämä ns. semiemulgoituvat öljyputsarit ovat loistavia kuivalle iholle, koska kuiva iho ilahtuu miedosta emulgaattorista ja iholle jäävistä öljyistä.
Inci: Helianthus annuus hybrid oil, caprylic/capric triglyceride, polyglyceryl-4 oleate, tocopherol, parfum.
18,90€ / 100 ml
Pohjaöljyt: Isopropyl palmitate, sheavoi, kookosöljy
Emulgaattori: PEG-7 Glyceryl Cocoate
Hoitavia aineita: kookosöljy, auringonkukkaöljy
Koostumus: täyteläinen balmi
Tuoksu: hajusteeton, mutta tuotteessa on voimakas kookoksen tuoksu
Viimeinen tuote on balmi-muodossa, eli paksu öljyputsari jonka pohjana ovat juoksevien öljyjen sijaan kiinteät rasvat. Tuotteessa on käytetty sekä synteettisiä että luonnollisia rasvoja.
Tällä pestessä tuntuu siltä, kuin putsaisi ihoa kookosöljyllä, niin voimakas on kookoksen tuoksu. Tuoksu on nimenomaan aito kookosöljy, ei mikään kookoshajuste.
Tämä on lopulta lempparini testineliköstä. Tuoksu on vähän liian elintarvikemainen, mutta paksumpi koostumus on heti mulle mieleisempi kuin ACOn ja Favoran litkuöljyt. SVR:n balmi myöskin sulaa heti iholle, eikä jää "kitkaamaan" jähmeänä, kuten jotkin luonnonkosmetiikan balmit. Tätä on todella miellyttävä työstää iholla.
Huuhtoutuvuus on hyvä, mutta ei tämäkään ihan täydellisesti huuhtoudu iholta. SVR:n balmi ei kuitenkaan jätä epämiellyttävää jälkitunnetta, vaan iholla tuntuu juuri sopiva pehmeys. Jälkitunne ei ole rasvainen, vain mukavan pehmeä.
Inci: Isopropyl palmitate, Butyrospermum parkii (shea) butter, Cocos nucifera (coconut) oil, C10-18 triglycerides, PEG-7 glyceryl cocoate, Helianthus annuus (sunflower) seed wax, hydrogenated vegetable oil, pentaerythrityl tetra-di-t-butyl hydroxyhydrocinnamate, citric acid.
Kuvassa SVR:n balmi ympärillään Favoran ja ACOn puhdistusöljyt.
*
Käytätkö sinä apteekin puhdistusöljyjä?
Olen saanut viime viikkoina erittäin monia viestejä koskien kaulavoidetta. Tarvitseeko ihminen todella erillisen kaulavoiteen? Onko siitä hyötyä?
Kaikkien viestien kimmokkeena on ollut Vessi-nimisen kosmetiikkabrändin kaula- & rintavoide, Neck & Chest Refining Cream. Kyseisen voiteen mainos pyörii ilmeisen tiheästi somessa.
Itse olen onnistunut täysin välttymään tältä mainokselta, mutta yksi seuraaja nauhoitti ja lähetti sen minulle.
Okei, kyseessä on siis hyvin vaikuttava UGC-tyyppinen (User Generated Content - eli sisältö, jonka on tehnyt yrityksen ulkopuolinen käyttäjä) mainos, jossa kaulavoiteen hehkutettiin viimein muuttaneen kaulan sileäksi, pehmeäksi ja liftatuksi sen jälkeen kun oli kokeiltu kaiiiikki mahdolliset tökötit ja seerumit eikä mikään niistä ollut tuonut tulosta.
Tämä postaus vastaa kahteen asiaan.
Tarvitseeko kaulan ja dekolteen alue erillisen voiteen?
sekä:
Onko Vessin kaulavoide tehokas juuri kaulan ja dekolteen ihon hoidossa?
(Täytyy sanoa että hämmästyin tähän voiteeseen liittyvien Instagram-viestien määrää. Mainos ilmeisesti todella onnistuu tehtävässään, sillä se tavoittaa paljon ihmisiä ja herättää kimmokkeen pohtia kaulavoiteen tarpeellisuutta.)
Lyhyt vastaus ensimmäiseen kysymykseen on: ei, et tarvitse kaulalle ja dekolteelle erillistä hoitotuotetta.
Voit mainiosti käyttää kaulalla samaa voidetta kuin kasvoilla, ellei sitten kaulan ihon kunto eroa merkittävästi kasvoista; esimerkiksi olemalla paljon kuivempi. Jos haluat ehkäistä tai lievittää kaulan ja dekolteen alueen ikääntymisen merkkejä, voit tehdä sen samalla tuotteella jota käytät kasvoillakin.
Kaulan iho poikkeaa kasvojen ihosta jonkin verran. Kaulan iholla ei ole yhtä paljon talirauhasia, mikä voi tehdä kaulan ihosta potentiaalisesti kuivemman, eikä kaulan iholla ole yhtä napakkaa tukirakennetta kuin kasvojen iholla. Kasvojen ihoa tukee luusto, joka tuo erilaisen alustan kuin kaulan pehmeämpi rakenne.
Kaulan iho on myös luontaisesti löysempi kuin kasvojen, koska kaulan tulee pystyä kääntyilemään. Nämä erot eivät kuitenkaan ole peruste sille, että kaulan (ja dekolteen) iho tarvitsisi eri voiteen kuin kasvot pysyäkseen nuorekkaana. Samat aineet, jotka pitävät kasvojen ihon pehmeänä ja elastisena sekä ylläpitävät kiinteyttä, tekevät sen kaulallakin. Markkinoiden kaulavoiteet ovat olemassa, jotta yritykset saavat myytyä enemmän tuotteita.
Jos haluat hoitaa kaulan ja dekolteen alueen ikääntymisen merkkejä tehoaineilla kuten glykolihappo ja retinoli, sama totutusperiaate pätee kuin kasvoillakin: aloita tehoaineiden käyttö hitaasti. Aloita retinoidien käyttö kaulan ja dekolteen alueella pari kertaa viikossa, ja kasvata käyttötiheyttä viikko viikolta.
Jos kaulasi iho on veltostuneempi kuin kasvoissa, ja haluat kohdentaa kaulan alueelle järeämpiä tehoaineita kuin kasvoille, niin voi luonnollisestikin tehdä. Mutta sinun ei tarvitse ostaa tuotetta, jossa lukee "Kaulalle". Voit ostaa kasvoille kehitetyn seerumin tai voiteen.
Lyhyt vastaus tähänkin on: ei.
Asia, johon ammattilaisena heti kiinnitin huomiota Vessin mainoksessa on se, että erityisinä tehoaineina mainitut kaura, puolukka ja hyaluronihappo ovat kaikille vartalon osille soveltuvia ainesosia. Ne eivät todellakaan ole ainesosia, joiden hyödyt korostuisivat juuri kaulan tarpeisiin formuloidussa hoitotuotteessa.
Kaura rauhoittaa, puolukka kirkastaa ja suojaa antioksidanttisesti, hyaluronihappo kosteuttaa. Samoja aineita löydät lukemattomista kasvojen ja vartalonhoitotuotteista. Jostain syystä Vessi on kuitenkin valinnut nostaa kaulavoidemainoksissaan juuri nämä kolme ainesosaa.
Voide sisältää eniten teknisiä ainesosia joilla rakennetaan voidemainen pohja: vettä, esteriöljyjä ja emulgaattoreita. Seuraavaksi eniten on kosteuttavia aineita kuten propanediolia, glyserolia, betaiinia, pantenolia, hyaluronihappoa ja natrium-pca:ta. Näiden jälkeen kolmanneksi eniten on erilaisia vaikutuksia tuovia erityisaktiiviaineita kuten salisyylihappoa, kauraöljyä, niasiiniamidia ja puolukansiemenöljyä. Nämä ovat nyt tämän voiteen kovimmat paukut. Sitten tulee jälleen teknisiä ainesosia kuten tihentäjiä, säilöntäaineita, pH:n säätäjiä ja hapettumisen hidastajia.
Tekeekö tämä kokonaisuus tuotteesta jollain tapaa juuri kaulaa hoitavan voiteen? Ei.
Vessin mainoksessa korostetaan, kuinka sisällöntuottaja ei ollut saanut aiemmin tuloksia kaulan iholla, koska aiemmin käytetyt tuotteet oli kehitetty kasvoille. Huokaus. 🫠 Tämä Vessin nyt myymä täsmälleen sama kokonaisuus voisi olla myös kasvovoide. Tai vartalovoide.
Mielenkiintoisesti, Vessin kaulavoide sisältää 2% salisyylihappoa. Tätä valintaa ihmettelen aivan erityisesti.
Salisyylihapon valinta aktiiviaineeksi on suoraan ristiriidassa Vessin markkinointiviestinnän kanssa. Kaulavoiteen tuotekuvauksessa Vessi puhuu siitä, kuinka kaulan ihossa on vähemmän talirauhasia mikä tekee kaulan ihosta kuivemman - ja sitten brändin kaulalle kehitetyssä voiteessa on talimuodostumia hajottavaa ja rasvoittuvaa ihoa kuivattavaa salisyylihappoa.
Parempi ja tarkoituksenmukaisempi valinta olisi ilman muuta ollut jokin hedelmähappo, jos nyt kuorivaa funktiota haettiin. Salisyylihapolla ei ole oikein mitään virkaa tällaisessa tuotteessa.
Viimeiseksi: Vessi puhuu kaulavoiteensa olevan kosteuttavuuden ohella kiinteyttävä. Kiinteyttäminen kosmetiikan keinoin tarkoittaa ihon sidekudoksen laadun ylläpitoa ja parantamista; kollageenin, elastiinin ja hyaluronihapon tuotannon edistämistä. Millä aineella Vessin voiteessa olisi tällainen vaikutus? Ainoastaan niasiiniamidilla, mutta jotta niasiiniamidilla olisi vaikutusta kollageeniin, sitä tulisi olla tuotteessa vähintään 4-5%. Niasiiniamidi on kuitenkin tuotteen incissä sijalla 13, viisi ainesosaa salisyylihapon jälkeen, ja salisyylihappoa on tuotteessa ilmoitetusti 2%. Niasiiniamidia on täten alle 2%.
Noniin. Kyseessä on siis ihan hyvä kosteuttava voide kasvoille sekä vartalolle, mutta ei mikään erityisesti kaulaa liftaava ja silottava erityistuote.
Simppeli neuvoni on: jos haluat ehkäistä kaulan ja dekolteen alueen ryppyjä ja veltostumista, käytä samoja tuotteita kuin kasvoillakin, kesäisin erityisesti SPF-voidetta. 💪 Ryppyihin ja kiinteyden puutteeseen parhaiten auttavat retinoidit, kuivuuteen hyvät hoitonesteet yhdistettynä keramideja ja omegarasvahappoja sisältäviin voiteisiin tai öljyyn.
Oletko sinä ostanut kaulalle markkinoituja voiteita? Oletko kokenut niistä olevan hyötyä, jota et ole saanut kasvojen hoitotuotteesta?
Pitkästä aikaa: rento My Day -postaus. Lauantai 30.8.2025.
Ystäväni salakuvaamana museossa. ☺️
Herätyskello oli asetettu soimaan seitsemältä, heräsin kymmentä vaille.
Tänään on työpäivä Ruohonjuuressa. Olen hidas aamuihminen ja nautin siitä, että aamutoimet saa suorittaa ilman mitään kiirettä. Jos minulla on aamuisin meno, kello soi vähintään kahta tuntia aikaisemmin.
Menen kylppäriin ja teen aamutoimet.
Huuhdon kasvot viileällä vedellä ja laitan hoitotuotteet: kasvovesi, seerumi, silmänympärysvoide ja tänä aamuna poikkeuksellisesti kasvovoide. Yleensä käytän öljyä, mutta nyt minulla on testikierroksella Föllingen päivävoide.
Pesen hampaat.
Teen hiusten aamufreesauksen: kampaan ne suurpiirteisesti harvapiikkisellä permanenttikammalla ja kostutan pituudet raanavedellä ja halvalla kosteuttavalla kasvovedellä. (Kasvoveden sisältämät humektantit sitovat kosteutta myös hiuksiin.) Puristele hiuksia, jolloin kiharat elpyvät ja tulevat esiin. Jätän hiukset ilmakuivumaan, en käytä fööniä.
Kahta tuntia myöhemmin hiukseni ovat jälleen sekaisin.
Menen keittiöön ja teen kahvia.
Valmistelen aamupalan, jonka otan mukaan töihin. En syö heti herättyäni vaan vasta parin tunnin kuluttua, aamuisin vatsani haluaa vain kahvia.
Eväsrasia täytyy kahdella kananmunalla, kurkulla, tomaatilla, muutamalla juustosiivulla ja avokadolla.
Menen olohuoneeseen ja sytytän kynttilöitä. Aamut ovat jo ihan syksyisen tuntuisia..! Rakastan syksyn hämärää.
Istun läppärin äärelle ja valmistelen aamun yhteistyöjulkaisut, jotka julkaistaan Instagramissa: Evolven uusien vartalotuotteiden sekä Djusien uuden Cucumber Slice -silmänympärysvoiteen esittely. Samalla juon kaksi kupillista kahvia.
Kahvin juontini on viime vuosina vähentynyt. Ennen saatoin juoda neljä isoa kupillista kahvia aamuisin, nykyään voi riittää yksi.
Olen tänäkin aamuna jälleen testannut Djusien silmänympärysvoidetta. Sen keveys mietityttää minua. Olen saanut voiteen House Of Organicilta markkinointitarkoituksessa.
Tällä kertaa en pysty kirjoittamaan tuotteesta hehkuttavaa arviota. Cucumber Slice sisältää kyllä erittäin hienon ainesosakokonaisuuden, siitä ei ole kyse, mutta voide on niin kevyt, ettei sen kosteusteho riitä iholleni. Eikä minulla ole edes kuiva iho. Koostumus tuntuu vesimäisessä ohuudessaan seerumilta. Antaisin voiteelle erilaisen arvion, jos se olisi nimetty seerumiksi, eikä minulla olisi odotuksena, että tuotteen kuuluu riittää yksinään.
Cucumber Slice on näkökulmastani antioksidanttinen, virkistävä ja silmänympärysihon turvosta laskeva seerumin kaltainen hoitotuote, jota käyttäisin - ja käytänkin - kosteuttavamman tuotteen alla. Antioksidanttisuudessaan tuote on loistava.
Kello 09.04. Lähden töihin.
Ulkona sataa vimmatusti.
Teen kotoa lähtiessä sen virheen, että jätän hiukseni auki. Sateinen ja tuulinen sää heittelee kutrejani, ja kun saavun töihin, totean hiusten olevan lähes yhtä sotkussa kuin sängystä noustessani. Haron hiukset sormilla kasaan ja kiepautan hainhammasklipsin syleilyyn. (Katso ylin kuva.) Ei vapaita kiharoita tänään.
9.17. Saavun töihin.
Sytytän myymälään valot ja suoritan aamutoimet. Lasken kassan, tarkistan juomahyllyt, siistin kassan liukuhihnat.
Aamuvuorossa on ihana tunnelma. Jostain syystä tykkään hurjasti liikkua hiljaisessa ja tyhjässä myymälässä ja tarkastaa, että kaikki on kunnossa. Kosmetiikkapurkkien tutut rivistöt tuntuvat kuin ystäviltä.
(Arkipäivien varhaiset aamuvuorot, jolloin hyllytetään tuotteita ennen myymälän avautumista, ovat myös aivan ihania. Tuotteiden hyllyttäminen on meditatiivista hommaa ja nautin siitä suuresti.)
Kello 09.50. Syön nopeasti mukaan pakatun aamupalan.
Kello 10.00. Avaan myymälän.
Ulkona sataa yhä kaatamalla ja mietin, näkyykö tänään ketään asiakkaita. Ensimmäinen saapuu, kun liike on ollut auki viisi minuuttia.
Päivän ensimmäinen asiakas ei löydä hyllystä etsimäänsä."Onko Solgarin D-vitamiinitippa poistunut valikoimasta, ei osu millään silmiin". Extra-silmäpari tuo avun, ja Solgarin tipat löytyvät nopsaan.
Työkaverini Henni saapuu vuoroon 10.15. Asiakkaitakin alkaa pikku hiljaa valumaan sisään kurjasta säästä huolimatta.
Työpäivä sujuu mukavasti. Kauneusvaikuttaja Rabbit Glow -Eevakin pyörähtää asiakkaana! ☺️
Tapaan uuden kollegan Sannan, joka on aloittanut elokuussa Tampereen Ruohiksen uudessa Ratinan myymälässä. Tänään hän on meillä Hämeenkadun myymälässä. Sanna on entinen lifelainen ja ammatiltaan mm. ravintoneuvoja. Käytän heti tilaisuuden hyväkseni, ja kyselen Sannalta ravintolisistä, jotka ovat mulle edelleen suhteellisen vieras osa-alue. Sanna kertoo minulle mm. voikukkauutteesta, ginkgo bilobasta ja sianpuolukkauutteesta.
Minua hymyilyttää usein se, että tunnen monet kasviuutteet, antioksidantit ja vitamiinit kosmetiikan puolelta, mutta ne ovat minulle vieraita ravintolisinä. Kun asiakas kysyy vaikka maarianohdakkeesta, osaan kyllä kertoa, mitä se tekee kasvoseerumissa, mutta en sitä, miten se hyödyttää ihmistä kapselissa.
Minusta on hauska ajatus, että Ruohonjuuressa ovat tarjolla monet kasviuutteet sekä syötävinä että ihonhoitovoiteeseen pakattuina. 😊 Kertoo kasvimaailman yhdisteiden laajoista vaikutuksista.
Päivän viimeinen asiakas kaipaa apua oikean mineraalipuuterisävyn valintaan.
Tässä yhteydessä on Sanna-kollegani vuoro tulla mun viereen seuraamaan ja oppimaan. ☺️ Lifessa kun ei myyty värikosmetiikkaa, on tämä alue puolestaan Sannalle ammatillisesti uusi.
Asiakkaalle löytyy Flow Cosmeticsin mineraalipuuterista sopiva sävy. Arvioin silmämääräisesti sävyn olevan Cool 1 tai 2 ja kun sävyä vielä testattiin asiakkaan iholle, varmistui oikea sävy. (Leuka on paras alue testata meikkipohjan sävyä, koska se on kaulan ja kasvojen välissä, ja kaula & kasvot saattavat olla hieman eri sävyiset. Meikkipohja saa ihanteellisesti olla sävyltään kasvojen ja kaulan väliltä.)
Opetin Sannalle myös klassisen verisuonivinkin ihon sävyn määrittelyyn. Jos ranteen verisuonet ovat selvästi sinertävät, iho on viileä, ja meikkipohjaksi sopii pinkkiin taittava sävy, jos verisuonet taas ovat vihertävät, iho on lämmin ja meikkipohjaksi sopii keltaiseen taittava sävy. Jos verisuonet eivät näytä selvästi kummankaan väriseltä vaan ovat siltä väliltä, ihon pohjasävy on neutraali.
Kello 14.30 työvuoro päättyy. Kymmentä minuuttia myöhemmin tapaan ystäväni Keskustorin kahvilassa lounaan merkeissä.
Tilaan vakkarisakaattini lohella, pyydän siihen tällä kertaa extrana sinihomejuustomurua.
Kello 15.30. Päiväohjelma jatkuu Sara Hildénin taidemuseossa. Minulla ja ystävälläni on tapana käydä taidenäyttelyissä, ja tänään on sellainen päivä.
Museossa on viimeisiä päiviä esillä näyttely Alusta alkaen, joka tarjoaa katsauksen suomalaisen taiteen ilmiöihin yli sadan vuoden ajalta. Teokset ovat Sara Hildénin kokoelmasta.
Suosikkiteokseni on kuvassa seinällä näkyvä Toni R. Toivosen Ristiinnaulitseminen. Teos on kaunis, mutta sen valmistamistapa morbidi. Etualalla katosta roikkuu Kari Cavénin Unidentified Hanging Object.
Ennen museon sulkeutumista istumme vielä kahvittelemaan ja turisemaan museokahvila Saraan.
Kello 18.15. Ulkona sataa yhä.
Menen vakkariruokakauppaani, eli keskustan Prismaan - jota mun on yhä vaikea kutsua Prismaksi, vaan se on "Sokkarin ruokakauppa". Minusta on hassua, että kauppa halusi muuttua Prismaksi, kun eihän se nyt kuitenkaan ole kauppakokemuksena 'Prisma' vaan Sokoksen alakerta.
Kello 19.00. Kotona. Puran ruokakassit.
Mitä ostin ruokakaupasta?
Kananmunia
Soijamaitoa
Emmental-juustoa
Juustoraastetta
Fetaa
Loimulohta
Kylmäsavulohta
Tonnikalaa
Salaattia
Minttua
Porkkanaa
Siivoan keittiön, joka jostain syystä ei onnistu pysymään siistinä. Siivotessani kuuntelen Minna Lindgrenin klassista musiikkia käsittelevää podcastia Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä.
Kello 19.36. Äidiltä tulee söpö Whatsapp-viesti. ❤️
Kello 20.00.
Keittiö on siivottu ja iltaruoka valmis. Salaattia juustoraasteella ja pekaanipähkinöillä, itse tehtyä siemennäkkäriä ja kylmäsavulohta. Ja lasi lähi-Alkon valikoiman uutta valkkaria, joka on todella hyvää.
Katson Netflixiä. Chromecast on lakannut toimimasta telkkarissani, joten katson Netflixiä läppäriltä.
Aloitin juuri katsomaan alusta Uutta Sherlockia.
Kello 21.50. Vastaan muutamiin blogikommentteihin.
Sen jälkeen ajaudun hetken mielijohteesta selaamaan YouTubesta Music TV:n vanhoja ohjelmia kuten Superockia ja Headbanger's Ball'ia. Hullua, että sitä muistaa vielä MTV:llä tuolloin pyörineet mainoksetkin..!! Puhutaan vuosista 1994-1999. Huomio kiinnittyy siihen, että Superockin mainostauolla mainostetaan mm. Smirnoffin vodkaa. Onko tuohon aikaan saanut mainostaa väkeviä telkkarissa..? 🤔
Kello 22.40. Puhallan kynttilät sammuksiin.
Naaman iltapesu ja tökötit, ihoon päätyy tänä iltana mm. The Ordinaryn retinalia. Testikierroksella on myös apteekkibrändin puhdistusbalmi, joka haisee niin voimakkaasti kookokselta, että tuntuu kuin kasvoja pesisi kookosöljyllä.
Kello 23.06. Vuoteessa. Katson vielä Hesarin uutisotsikot kännykästä vaikka oon niin päättänyt, että ei saa enää selata puhelinta ennen nukkumaanmenoa. Toistaiseksi en ole onnistunut.
Valot sammuvat ja menen nukkumaan.
Voi surkua. Mun hiuspohja on monen vuoden epärasvoittumisen jälkeen alkanut tänä vuonna jälleen rasvoittua.
Olen tästä todella harmissani, sillä rasvoittumisen hiipuminen on ollut mulle ihan unelmajuttu. Hiukset ovat näyttäneet tuuheammilta ja onhan se nyt ollut mukavaa, kun joka toinen aamu ei peilistä katso "liimaletti".
(Heh, laitoin tähän alkuun "shokkiblondikuvan" kuvitukseksi - mun tyvikasvu vaalennettiin tällä viikolla, enkä ole vielä ehtinyt laittaa pastelliväriä päälle. Mietin itse asiassa viettäväni jonkin aikaa täysblondina, mutta enpäs tiedä... Tää vetyperoksidivaalea näyttää joka tapauksessa vähän liian rajulta. 😁)
Minulla oli teini-ikäisestä 40-vuotiaaksi saakka suhteellisen nopeasti rasvoittuva hiuspohja, ja pesin hiukset joka toinen tai kolmas päivä. Näin oli aina, ei muutoksia. Kun löysin kuivashampoot 2000-luvulla, niistä kehkeytyi mulle pikku hiljaa addiktio. Viimeistään 2010-luvulla olin kuivashampoiden superkäyttäjä ja suorastaan riippuvainen niistä. Hennot, liukkaat ja lättänät hiukset omistavana - rasvoittumisen ohella - löysin kuivashampoista myös maailman helpoimman tyvenkohottajan ja -tuuheuttajan. Käytin kuivashampoita lähestulkoon päivittäin melkein 10 vuotta.
Muutos hiuspohjassa tapahtui, kun 2019 aloitin Curly Girl -hoitometodin.
Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että shampootyypin vaihtaminen (sulfaatillisesta sulfaatittomaan) vaikutti rasvoittumiseen, koska päänahan rasvoittuminen on pääsääntöisesti geneettistä ja hormonien ohjaamaa. Uskon, että kyseessä oli pikemminkin sattuma, tai sitten nelikymppisyyden mukanaan tuomat hormonaaliset muutokset.
Joka tapauksessa, hiuspohjani rasvoittuminen alkoi hidastua siirryttyäni Curly Girl -metodiin. Vuotta myöhemmin hiusteni rasvoittuminen oli käytännösä loppunut kokonaan, ja kirjoitin tästä ilopostauksen keväällä 2020.
Tämä kuva on kyseisestä postauksesta. Tätä hiustilannetta rakastan (tin)! Tämä oli aamuisin mun bedhead-look; tyvi reilusti irti hiuspohjasta ja hiukset melkein sen näköiset, kuin niitä olisi tupeerattu. Tai, ne olisi kohotettu kuivashampoolla! 😁 Kuten entisinä aikoina. Päänahka tai hiukset eivät olleet tippaakaan rasvaiset vaikka pesusta olisi kulunut 10 päivää.
Koska ei ollut talia tekemässä hiuksista raskaita ja liimaamassa niitä toisiinsa, hiukset eivät koskaan maanneet päässä kiinni tai näyttäneet lättäniltä. Ah, tätä aikaa...!
Nyt tämä ihana aika näyttää tulleen päätökseensä. Noudatan edelleen Curly Girliä, eli shampoon laadusta tämä ei ole kiinni.
Viimeisen parin vuoden aikana hiuksissani on alkanut jälleen tuntua rasvoittumista - ensin hitaasti, noin 5-7 päivän välein, ja nyt yhä nopeammin.
Tänä kesänä hiukseni ovat rasvoittuneet parin-kolmen päivän välein. On kummallinen tunne tuntea sormilla haroessa taas vanha tuttu lähmäpää. Olen niin toivonut, että ilmiö olisi lyhytkestoinen ja hiipuisi pois, mutta ei vaikuta siltä. Hiukset, miksi teitte tämän mulle?
Liittyykö tämäkin nyt taas esivaihdevuosiin? Alapää kuivuu, yläpää rasvoittuu? 🤔 😫
Tein viime viikolla minireissun Tanskaan. Minulla oli varhainen aamulento. Heti aamulla tunsin, että voi ei, hiukseni ovat ihan rasvaiset, vaikka olin pessyt ne toissa päivänä. Vedin hiukset ponnarille ja ne vain jakautuivat rasvaisina jakauksina suostumatta peittämään päätä tasaisesti, tiedätte ilmiön. Varhaisen lennon takia en ehtinyt pestä hiuksia vaan minun oli kiirehdittävä kentälle,
Junassa istuessa totesin: nyt on aika palata kuivashampoon luo. On vain aika.
(Jokin minussa vastustaa tätä syvästi, sillä on ollut niin ihanaa olla vapaa kuivashampookierteestä ja tuntea luonnollisesti ilmavat hiukset vailla tärkkelyskuorrutteen jauhoisuutta.)
Kentällä menin suoraan tax free'n hiustuotehyllyille. Tarjolla oli kahta kuivashampoota: Ida Wargin ja Moroccanoilin. Valitsin Idan, sillä se sisältää perunatärkkelystä ja silicaa, Moroccanoil taas riisitärkkelystä, jolla ei ole kohottavaa ja muotoilevaa vaikutusta.
Perunatärkkelys on kuivashampoissa käytetyistä tärkkelyksistä kaikkein voimakkaimmin rasvaa imevä ja jättää myös kaikkein jauhoisimman tunteen hiuksiin. Tuo jauhoisuus tuo tyveen karheutta ja rakennetta ja kohottaa sen irti hiuspohjasta. Silica on toinen puuteriainesosa, jolla tyveä saadaan tehokkaasti koholle, ja sitä käytetäänkin tyypillisesti hiusten muotoilupuuterin nimellä myytävissä tuotteissa.
Sitten vain lentokentän vessaan ja pikainen käsittely kuivashampoolla. Kuvat ennen ja jälkeen käsittelyn.
Tumma tyvikasvu vielä ihastuttavasti korosti likaisen tukan vaikutelmaa... 😭
(Siihenkin on syy, miksi nykyään vaalennan tyveä yhä vain harvemmin. Violetin värin rankan poisto-operaation jälkeen hiuspohjani on alkanut reagoida vaalennusaineisiin, ja välillä mun päätä polttaa ja kutittaa päivien ajan vaalennuksen jälkeen. 😬 Tästä säikähtäneenä olen harventanut tyven vaalennusta. Viimeksi se vaalennettiin tammikuussa.)
Voi miten tutulta ja ah-niin-tyydyttävältä tuntui taas vuosien jälkeen tehdä hiusten de-grease-käsittely.
Muistan täsmälleen, miksi kuivashampoo / hiuspuuteri on niin addiktoiva. Kymmenessä sekunnissa saa klähmäisen hiustyven siedettäväksi - jos nyt ei vastapestyn raikkaaksi niin ainakin irti päänahasta! 🙏🏻
Hiukset nutturalle - ei enää rasvaisia jakauksia - ja sitten vain aamukahville.
Ida Wargin kuivashampoo ei kuitenkaan hakkaa vanhoja suosikkejani kuten Klippoteket'ia ja vanhaa kunnon Proffsia. Etenkin Klippoteket'issä oli todella vahva pitoisuus perunatärkkelystä ja silicaa, ja se vastasi ominaisuuksiltaan muotoilupuuteria. (Onkohan tätä enää olemassa..?) Moni käyttikin Klippoteketiä nimenomaan muotoilutuotteena.
Ida Warg on selvästi tuuheuttavampi kuin vaikkapa supersuosittu, riisitärkkelykseen perustuva Batiste, mutta ei yhtä voimakkaasti puuterinen kuin Klippoteket.
Tällä hetkellä mielessä on: tulevatko lähitulevaisuuden hiustuotehankintani olemaan kuivashampoita? Onko edessä todella paluu tärkkelystukkakierteeseen? En halua pestä hiuksiani päivittäin, se on selvää. Curly Girl -rutiini on sen verran aikaavievä.
Tunnen oloni pettyneeksi. (Joo, ja myös hullu olo tässä valkoisessa tukassa, täytyy nopeasti laittaa jotain väriä päälle..!)
Uskoin hiuspohjan hiipuneen talintuotannon liittyvän iän myötä muuttuvaan hormonitoimintaan, ja nyt kun esivaihdevuodet ovat saaneet muutkin paikat kuivumaan, mulla on ihan "huijattu" olo hiuspohjani taholta. Miten kehtaat rasvoittua, kun muut mestat kuivuu? 😠 En ole edes stressaantunut! Niin ikävää kuin kehon eri osien kuivuminen on, hiuspohja saisi kyllä pysyä rasvattomana, kiitos!
*
Muuten! Hiusaiheeseen liittyen!
Olen tekemässä Twistbe'n kanssa hiustenhoitoon liittyvää yhteistyöjulkaisua syyskuussa, ja nyt kysynkin teiltä:
Onko sinulla jokin hiuspulma, johon olet etsinyt ratkaisua? Ongelma voi liittyä niin hiuspohjaan kuin hiuksiinkin.
Esitä pulmasi täällä, ja haemme siihen ratkaisuehdotuksen twistbeläisten kanssa. Twistbe'n porukalla on asiantuntemusta myös hiusongelmista. Vastaukset hius-kysymyksiin julkaistaan syyskuun postauksessa.
