Terkut Portugalista, jossa tänään sataa. Muut matkaseurueen jäsenet nukkuvat pois eilisen karaokeillan väsymystä, joten hyödynsin ajan kirjoittamalla nopeat huonekasvikuulumiset. 🪴
Tilanne taitaa olla se, että en pysty pitämään peikkojani. Ainakaan tässä muodossa.
Niiden koko on jälleen tuplaantunut viime vuodesta. Yli tuplaantunut.
Ei tämän varmaankaan yllätyksenä pitäisi tulla, etenkin kun peikot viime syksyn huollon yhteydessä saivat runsaasti lisää ruukkutilaa, mutta olen edelleen "in denial" sen suhteen, että mikään huonekasvi voi kasvaa tällaista turbovauhtia. Mulla on koko elämäni ajan ollut huonekasveja, enkä ole ikinä todistanut kasvin voivan kasvaa näin hysteerisesti. Jos ja kun se on mahdollista, en haluaisi, että just mun rakas kasvi tekee näin.
Koska - tällä kasvuvauhdilla en vain pysty pitämään peikonlehtiä. 😥😭
Tältä tilanne näytti viime syksynä huollon jälkeen. Mullahan kävi puutarhuri kotona auttamassa minua riehaantuneiden peikkojeni kanssa, ja peikot - kuten muutkin kasvit - huollettiin ja leikattiin. Peikot laitettiin uusiin ruukkuihin ja ne saivat tukevammat bambukepit.
Marraskuussa näytti tältä.
Ja kymmentä kuukautta myöhemmin tältä.
Ikkunan edusta alkaa muistuttaa viidakkoa, ja tilanne, jossa en näe ulos ikkunasta, alkaa olla yhä lähempänä.
Suurimmat lehdet ovat nyt läpimitaltaan 50-senttisiä.
Ja kun miettii, että kolme vuotta sitten lehdet olivat tämän kokoisia, on äärettömän vaikea käsittää, että kyseessä on sama kasvi.
Oikeastaan tunnen, että alkuperäistä peikkoani ei enää ole olemassa.
Hauskana sattumana kohtasin täällä Portugalissa näyn, joka kenties kertoo mun peikonlehtien tulevaisuudesta. Vierailimme ystäväni Sheilan paikallisten ystävien kotona, ja heidän minipuutarhassaan - joka muuten sijaitsee kerrostalon neljännessä kerroksessa..!! - on peikonlehtiä. Massiivisia sellaisia. Ne myös tuottavat hedelmiä. Makeasta hedelmästähän tulee peikonlehden nimi, Monstera deliciosa. Monstera hyvinkin.
Tältä peikonlehti näyttää, kun saa kasvaa luonnontilassa.
Ja kenties myös tamperelaisessa olohuoneessa.
Mitä te tekisitte mun tilanteessa?
Mietin, että ottaisin peikoista muutaman pistokkaan ja ikään kuin aloittaisin alusta, mutta toisaalta - eivätköhän pistokkaatkin kasvaisi lopulta emonsa mittoihin, kun kerran turbokasvu on nimenomaan nykyisen asuntoni tarjoamien kasvuolosuhteiden seurausta? (Kertomus peikonlehden kasvuhistoriasta täällä.)
Vai pitäisikö minun siirtää uudet peikot pois ikkunan ääreltä taaemmas olohuoneeseen, jotta ne eivät enää saisi niin paljon valoa ja kreisi kasvutahti hiipuisi...? Eli pitäisikö minun suunnitelmallisesti "kuihduttaa" niitä...?
Tuntuu surulliselta ja lievästi sanottuna ironiselta, että asia, joka itsessään on positiivinen - eli kukoistava huonekasvi - johtaa negatiiviseen, eli siihen, ettei kasvia lopulta voi pitää. 😔😥
Kaupallinen yhteistyö: Mossa
Pohjoisten marjojen energiaa pursuava Mossa-ihonhoitosarja on saanut kaksi uutta jäsentä: Super Skin -kasvovoiteen ja -kasvoöljyn. 🔥
Super Skin -tuotteiden avainainesosa on C-vitamiinirikas pihlajanmarjauute. Seuranaan pihlajanmarjalla on joukko ravinnerikkaita marja- ja kasviöljyjä.
Kaikille, joiden iho kaipaa antioksidanttista buustia ja heleyttä. Ja kaikille, jotka rakastavat hyväntuoksuista kosmetiikkaa!
Super Skin -tuotteet ovat tällä hetkellä myynnissä ainoastaan K-Citymarketeissa.
15,90€ / 30 ml
Ihana uutuus kevyiden ja herkullisen tuoksuisten kasvoöljyjen ystäville. Jos pidät Mossan Vitamin Cocktail -öljystä, tulet pitämään myös tästä!
Super Skin -kasvoöljyn tärkeimmät aktiiviaineet ovat C-vitamiinirikas pihlajanmarjauute sekä beetakaroteenirikkaat ruusunmarja- ja tyrnimarjaöljy. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste. Tyrnimarjaöljy sisältää myös ihoa uudistavaa Omega 7 – eli palmitoleiinihappoa. Tyrni-, ruusunmarja ja pihlaja tuovat öljyyn sen kauniin keltaoranssin värin. 😍
Super Skin -öljyn pohjaöljyn muodostavat kaikille ihotyypeille sopivat jojoba- ja auringonkukkaöljy sekä silkkisyyttä luovat kevyet esteriöljyt.
Muita hoitavia öljyjä ovat tulehdusta rauhoittavat, gammalinoleenihappo-rikkaat purasruoho- ja iltahelokkiöljy. Myös nämä ovat koostumukseltaan kevyitä ja ohuita öljyjä, ja vaikuttavat Super Skin -öljyn kevyeen ihotuntumaan.
Super Skin -öljyssä on hedelmäis-marjainen tuoksu. Tuoksussa on mukana sitrushedelmiä, kuten Vitamin Cocktailissa, mutta Super Skin on marjaisempi. 🍊🍓🍋
15,90€ / 50 ml
Tässäpä voide sinulle, joka etsit kevyttä, kosteuttavaa ja antioksidanttista kasvovoidetta. Super Skin -kasvovoide ei sisällä komedogeenisiä öljyjä ja sopii rasvoittuvalle ja sekaihollekin. Ihanteellisin se on normaalille ihotyypille.
Voiteen hoitaviin ja kosteuttaviin aineisiin lukeutuvat auringonkukkaöljy, glyseroli, betaiini, natrium-pca ja ruusunmarja- sekä vadelmansiemenöljyt. Pihlajanmarjauutteen sisältämä C-vitamiini kirkastaa hipiää ja suojaa ihoa antioksidanttisesti. Voiteen persikkainen sävy tulee marjauutteista.
Kaiken kaikkiaan Super Skin -voide on nuorelle aikuiselle iholle kehitetty mukavan mutkaton kasvovoide, jossa yhdistyy kosteuttavuus, antioksidanttinen suoja sekä ihana tuoksu. Kevyt koostumus tekee voiteesta täydellisen meikin alle.
Super Skin -voiteen tuoksu on mieto ja pehmeämpi versio sarjan kasvoöljyn tuoksusta.
Mossalla on toinenkin antioksidanteistaan tunnettu linja, Vitamin Cocktail. Super Skin’in voikin nähdä (ainakin itse näen!) Vitamin Cocktailin sisarlinjana. Tuotteissa on kuitenkin eroja.
Super Skin Facial Oil vs. Vitamin Cocktail Facial Oil: Super Skin -kasvoöljyssä on C-vitamiinia, Vitamin Cocktailissa ei ole. Super Skin -kasvoöljy on myös aavistuksen ravitsevampi kuin Vitamin Cocktail; sen koostumuksessa on suurempi osuus kokonaisia kasviöljyjä, Vitamin Cocktail’issa on enemmän esteriöljyjä ja kasviuutteita.
Super Skin Face Cream vs. Vitamin Cocktail Face Cream: Super Skin on kevyempi ja simppelimpi kuin Vitamin Cocktail. Super Skin -voiteen edut ovat keveys ja C-vitamiini, Vitamin Cocktail -voide taas on hoitavampi ja sisältää mm. oliiviöljyä sekä enemmän erilaisia kasviuutteita ja -öljyjä. Super Skin -voidetta voi suositella rasvoittuvalle ja sekaihollekin, Vitamin Cocktailia ei.
Super Skin -tuotteet ovat saatavilla vain K-Citymarketeissa.
Cittarissa on 10.9. saakka Mossa-kamppis: Plussa-kortilla kaikki Mossa-tuotteet -20%. Super Skin -uutuudet maksavat 12,72€ - ah Mossa-hintojen ihana keveys..! ☺️
Minulla on edessä hyvin erilainen reissuviikko. Matkustan Portugaliin hyvän ystäväni Sheilan ja hänen miehensä Matthewin luokse. Sheila ja Matthew ovat amerikkalaisia ja asuvat Kaliforniassa, ja omistavat loma-asunnon Portugalin Portossa.
Sheila ja minä olemme tunteneet toisemme yli 25 vuotta. Tässä kuvassa nautiskelemme viiniä San Franciscossa vuonna 2012.
Mitä en tiennyt Porton matkasta, oli se, että talossa on viisi muutakin vierasta, ja yhteensä meitä on kämpässä siis kahdeksan henkeä. Olin luullut meneväni tapaamaan Sheilaa ja Matthewia, mutta olenkin liittymässä isomman kaveriporukan lomaretkelle. Tästä tulee mulle mielenkiintoinen sosiaalinen testi..! 😅
Monelle muulle tämä ei varmaankaan olisi juttu eikä mikään, mutta mä olen "vanhoilla päivilläni" muuttunut sosiaalisesti introvertiksi, ja kuormitun pitkään kestävissä (siis päiviä, ei tunteja) sosiaalisissa kanssakäymisissä. Matkailijanakin olen yksinäinen susi, ja viihdyn reissun päällä kaikkein parhaiten yksinäni - sillä matkakohde on seuralainen, johon kohdennan täyden huomioni.
Kuva ekalta Portugalin matkaltani, 1994
Portugalin reissuun olin jo asennoitunut (ja ilolla!) siten, että tämä ei ole perinteinen ulkomaanmatka vaan nimenomaan ystävämatka. En siis sinällään ole menossa kokemaan Portugalia, vaan tapaamaan Sheilaa ja Matthewia.
Nyt kun seurana ja kämppäkavereina on paljon muitakin ihmisiä, on edessä kokemus, jollaista en ole koskaan aiemmin kokenut. Mielessä jo kajastelee Big Brother, the Porto edition -välähdyksiä.
Nojoo. Taitaa mennä liioittelun puolelle. 😅
Oaklandin yössä vuonna 2016
Joka tapauksessa, edessä on mielenkiintoinen ja erilainen viikko. 🙂 Olen niin tottunut viettämään päiväni yksin, että näin dramaattinen muutos sosiaalisuuden tasossa on jotain, mitä odotan suorastaan uteliaana. Silloin kun olen mieheni luona, kumpikin on töissään, joten sielläkin valtaosa päivistä kuluu omissa puuhissa. Seitsemän päivän non-stop-seura isolla porukalla on siis hyvin poikkeuksellinen tilanne.
Kaikille osanottajille on jopa lähetetty ehdotelma viikon päiväohjelmasta..! ☺️ Tämä on kuin aikuisten leirikoulu. 🩷 Sattuupa viikolle myös Sheilan synttärit - ja kerrottakoon, että ostin lahjaksi Muumi-mukin ja suomalaista luonnonkosmetiikkaa. 🇫🇮
Blogia en oletettavasti ehdi Portugalissa päivittää (paitsi huomiseksi on jo valmisteltu Mossa-julkaisu! 😊), mutta tulen päivittelemään reissukuulumisia Instagramissa (mun tili on @karkkipaivasanni).
Uskon kyllä, että viikosta tulee huippuhauska - mutta mun pitää mahdollisesti ryömiä seuraavaksi viikoksi sosiaaliseen tyhjiöön..!
.
P.S. Vuonna 2010 Sheila vieraili mun luona Tampereella ja tein hänelle keltavihreän meikin, joka totta kai päätyi Karkkipäivään..! 😁 Tsekkaa Sheilan makeover täältä.
Voi noita aikoja, kun julkaisin blogissa kaveri-makeovereita. 🥹
Rakastan puhdistusöljyjä, ja kauppojen valikoiman perusteella niin tekee moni muukin. ☺️
Olen esitellyt Karkkipäivässä pääsääntöisesti luonnonkosmetiikan puhdistusöljyjä, ja nyt otin asiakseni tutustua muutamaan apteekkibrändin puhdistusöljyyn. Pärjäävätkö nämä mun suosikeille, ja miten nämä yleisesti ottaen suoriutuivat?
Olen ostanut kolme tuotteista itse: ACO, Favora ja YA Naturae.
Yhden tuotteen on minulle lähettänyt PR-toimisto markkinointitarkoituksessa: SVR
Hinnat ovat Yliopiston Apteekista, josta tuotteet ostin (ja YA myy myös SVR:ää).
18,90€ / 150 ml
Pohjaöljy: Caprylic/Capric Triglyceride (esteriöljy, joka voi olla synteettinen tai luonnollinen)
Emulgaattori: Sorbeth-30 Tetraoleate
Hoitavia aineita: sheavoi, rypsiöljy, kauraöljy
Koostumus: hyvin ohut ja kevyt, erittäin nestemäinen
Tuoksu: hajusteeton
Favoran puhdistusöljy on "hajuton ja mauton" tapaus. Hajuttomuus tietysti kuuluu asiaankin tässä tapauksessa, tuotteella kun on vielä Allergia-tunnuskin, mutta kokonaiselämyksenä tuote on ultraneutraali. Siis mauton.
Tuotteen pohjan, eli puhutaan varmaankin noin 70% osuudesta, muodostaa kevyt esteriöljy Caprylic/Capric Triglyceride. Se on iholla "kuivan" ja hyvin ohuen tuntuinen. Favora on valinnut tuotteen markkinointiraaka-aineeksi trendikkään kauraöljyn, se nostetaan esiin Favoran mainosteksteissä, mutta kauraöljyn osuus on hyvin pieni. Se on incissä seitsemäntenä kaikkien muiden öljyjen jälkeen.
Yksi hyvä vinkki kauraöljyn pitoisuuden tunnistamiseen on muuten tuoksu. Jos tuotteessa on vähänkään isompi määrä, sanotaan nyt > 15-20% kauraöljyä, sen erottaa tuoksusta. Kauraöljyn ominaistuoksu on vahvan kaurainen. Favoran putsari on täysin hajuton, eli voi olettaa kauraöljyn pitoisuuden olevan minimaalinen. Sillä ei toki ole mitään tekemistä ihon puhdistumisen kanssa, mutta se on tärkeää uskottavuuden kannalta. En itse arvosta markkinointia, jossa tuotetta mainostetaan ainesosalla, jolla on häviävän pieni merkitys koko tuotteessa.
Favoran putsari on makuuni liian ohut. Tykkään itse hieman täyteläisemmistä puhdistusöljyistä, jotka tuntuvat pehmeämmiltä ja hierottavammilta iholla. (Nämä ovat toki makuasioita, ja moni taas tykkää näistä kevyen "kuivista".) Favoran tuote emulgoituu veden kanssa ihan OK, mutta ei huuhtoudu iholta niin hyvin kuin toivoisin. Tulos on kuitenkin sellainen, että en kaipaa tämän päälle kakkosputsaria.
Inci: Caprylic/Capric Triglyceride, Sorbeth-30 Tetraoleate, Decyl Oleate, Coco-Caprylate/Caprate, Butyrospermum Parkii (Shea) Butter, Canola Oil, Avena Sativa (Oat) Kernel Oil, PEG-8, Tocopherol, Ascorbyl Palmitate, Ascorbic Acid, Citric Acid
19,90€ / 150 ml
Pohjaöljy: Ethylhexyl Palmitate (synteettinen esteriöljy)
Emulgaattori: PEG-20 Glyceryl Triisostearate
Hoitavia aineita: rypsiöljy, valkohilppaöljy
Koostumus: hyvin ohut ja kevyt, erittäin nestemäinen
Tuoksu: acomainen. Kevyesti hypo-parfymoitu, tunnistettavasti acomainen
ACOn puhdistusöljy on ehkäpä vieläkin ohuemman tuntuinen kuin Favora. Öljy on suorastaan litkua. Tämä ominaisuus, tylsää kyllä arvion kannalta, tekee tuotteesta minulle heti ei-niin-mieleisen. Jollekulle toiselle se voisi olla toiveominaisuus.
ACOn ja Favoran putsariöljyjen kevyt ja "kuiva" tunne liittyy nimenomaan esteriöljypohjaan. Puhdistamisen kannalta tällä ei ole merkitystä, kyllä se esterikin lian irrottaa (yhdessä emulgaattorin kanssa), mutta ihotuntuma on täysin erilainen kuin kokonaisissa kasviöljyissä. Ohuinkin kokonainen kasviöljy on täyteläisempi kuin nämä ultrakevyet esteriöljyt. Mä tykkään hieroa öljyä iholla hyvän tovin, ja siihen hommaan paksumpi öljy on sopivampi kuin tällainen kuiva ja litkumainen,
Öljy emulgoituu aika hyvin, mutta ei tunnu jättävän täysin puhdasta tunnetta. En myöskään pidä tuoksusta.
Inci: Ethylhexyl palmitate, PEG-20 glyceryl triisostearate, Canola oil, cetearyl ethylhexanoate, pentaerythrityl tetraisostearate, coco-caprylate/caprate, Limnanthes alba seed oil, parfum, tocopheryl acetate, bis-ethylhexyl hydroxydimethoxy benzylmalonate.
14,90€ / 100 ml
Pohjaöljyt: auringonkukkaöljy, caprylic/capric triglyceride (esteriöljy kookoksesta)
Emulgaattori: Polyglyceryl-4 oleate
Hoitavia aineita: auringonkukkaöljy
Koostumus: semitäyteläinen
Tuoksu: mieto ja pehmeän makea
Yliopiston Apteekilla on oma luonnonkosmetiikkalaatuinen sarja YA Naturae. Tämä putsari tuntuukin iholla tutulta; koostumus noudattaa luonnonkosmetiikkasarjojen klassista puhdistusöljyreseptiä eli kasviöljy(jä) + emulgaattori Polyglyceryl-4 oleate. Tämän yhdistelmän näette lähes kaikissa luonnonkosmetiikan puhdistusöljyissä.
YA Naturaen putsarilla on vertailun tuotteista lyhin inci: vain viisi ainesosaa. Sinällään se voi siis olla hyvä tuote herkälle iholle.
Harmillisesti tuote ei emulgoidu ihollani niin hyvin kuin toivoisin. Olen kohdannut heikompaakin emulgoituvuutta, mutta yhtä kaikki tuote ei suoriudu niinkuin haluan öljyputsarin ihollani toimivan. Iho jää vähän liian rasvaisen tuntuiseksi.
Nämä ns. semiemulgoituvat öljyputsarit ovat loistavia kuivalle iholle, koska kuiva iho ilahtuu miedosta emulgaattorista ja iholle jäävistä öljyistä.
Inci: Helianthus annuus hybrid oil, caprylic/capric triglyceride, polyglyceryl-4 oleate, tocopherol, parfum.
18,90€ / 100 ml
Pohjaöljyt: Isopropyl palmitate, sheavoi, kookosöljy
Emulgaattori: PEG-7 Glyceryl Cocoate
Hoitavia aineita: kookosöljy, auringonkukkaöljy
Koostumus: täyteläinen balmi
Tuoksu: hajusteeton, mutta tuotteessa on voimakas kookoksen tuoksu
Viimeinen tuote on balmi-muodossa, eli paksu öljyputsari jonka pohjana ovat juoksevien öljyjen sijaan kiinteät rasvat. Tuotteessa on käytetty sekä synteettisiä että luonnollisia rasvoja.
Tällä pestessä tuntuu siltä, kuin putsaisi ihoa kookosöljyllä, niin voimakas on kookoksen tuoksu. Tuoksu on nimenomaan aito kookosöljy, ei mikään kookoshajuste.
Tämä on lopulta lempparini testineliköstä. Tuoksu on vähän liian elintarvikemainen, mutta paksumpi koostumus on heti mulle mieleisempi kuin ACOn ja Favoran litkuöljyt. SVR:n balmi myöskin sulaa heti iholle, eikä jää "kitkaamaan" jähmeänä, kuten jotkin luonnonkosmetiikan balmit. Tätä on todella miellyttävä työstää iholla.
Huuhtoutuvuus on hyvä, mutta ei tämäkään ihan täydellisesti huuhtoudu iholta. SVR:n balmi ei kuitenkaan jätä epämiellyttävää jälkitunnetta, vaan iholla tuntuu juuri sopiva pehmeys. Jälkitunne ei ole rasvainen, vain mukavan pehmeä.
Inci: Isopropyl palmitate, Butyrospermum parkii (shea) butter, Cocos nucifera (coconut) oil, C10-18 triglycerides, PEG-7 glyceryl cocoate, Helianthus annuus (sunflower) seed wax, hydrogenated vegetable oil, pentaerythrityl tetra-di-t-butyl hydroxyhydrocinnamate, citric acid.
Kuvassa SVR:n balmi ympärillään Favoran ja ACOn puhdistusöljyt.
*
Käytätkö sinä apteekin puhdistusöljyjä?
Olen saanut viime viikkoina erittäin monia viestejä koskien kaulavoidetta. Tarvitseeko ihminen todella erillisen kaulavoiteen? Onko siitä hyötyä?
Kaikkien viestien kimmokkeena on ollut Vessi-nimisen kosmetiikkabrändin kaula- & rintavoide, Neck & Chest Refining Cream. Kyseisen voiteen mainos pyörii ilmeisen tiheästi somessa.
Itse olen onnistunut täysin välttymään tältä mainokselta, mutta yksi seuraaja nauhoitti ja lähetti sen minulle.
Okei, kyseessä on siis hyvin vaikuttava UGC-tyyppinen (User Generated Content - eli sisältö, jonka on tehnyt yrityksen ulkopuolinen käyttäjä) mainos, jossa kaulavoiteen hehkutettiin viimein muuttaneen kaulan sileäksi, pehmeäksi ja liftatuksi sen jälkeen kun oli kokeiltu kaiiiikki mahdolliset tökötit ja seerumit eikä mikään niistä ollut tuonut tulosta.
Tämä postaus vastaa kahteen asiaan.
Tarvitseeko kaulan ja dekolteen alue erillisen voiteen?
sekä:
Onko Vessin kaulavoide tehokas juuri kaulan ja dekolteen ihon hoidossa?
(Täytyy sanoa että hämmästyin tähän voiteeseen liittyvien Instagram-viestien määrää. Mainos ilmeisesti todella onnistuu tehtävässään, sillä se tavoittaa paljon ihmisiä ja herättää kimmokkeen pohtia kaulavoiteen tarpeellisuutta.)
Lyhyt vastaus ensimmäiseen kysymykseen on: ei, et tarvitse kaulalle ja dekolteelle erillistä hoitotuotetta.
Voit mainiosti käyttää kaulalla samaa voidetta kuin kasvoilla, ellei sitten kaulan ihon kunto eroa merkittävästi kasvoista; esimerkiksi olemalla paljon kuivempi. Jos haluat ehkäistä tai lievittää kaulan ja dekolteen alueen ikääntymisen merkkejä, voit tehdä sen samalla tuotteella jota käytät kasvoillakin.
Kaulan iho poikkeaa kasvojen ihosta jonkin verran. Kaulan iholla ei ole yhtä paljon talirauhasia, mikä voi tehdä kaulan ihosta potentiaalisesti kuivemman, eikä kaulan iholla ole yhtä napakkaa tukirakennetta kuin kasvojen iholla. Kasvojen ihoa tukee luusto, joka tuo erilaisen alustan kuin kaulan pehmeämpi rakenne.
Kaulan iho on myös luontaisesti löysempi kuin kasvojen, koska kaulan tulee pystyä kääntyilemään. Nämä erot eivät kuitenkaan ole peruste sille, että kaulan (ja dekolteen) iho tarvitsisi eri voiteen kuin kasvot pysyäkseen nuorekkaana. Samat aineet, jotka pitävät kasvojen ihon pehmeänä ja elastisena sekä ylläpitävät kiinteyttä, tekevät sen kaulallakin. Markkinoiden kaulavoiteet ovat olemassa, jotta yritykset saavat myytyä enemmän tuotteita.
Jos haluat hoitaa kaulan ja dekolteen alueen ikääntymisen merkkejä tehoaineilla kuten glykolihappo ja retinoli, sama totutusperiaate pätee kuin kasvoillakin: aloita tehoaineiden käyttö hitaasti. Aloita retinoidien käyttö kaulan ja dekolteen alueella pari kertaa viikossa, ja kasvata käyttötiheyttä viikko viikolta.
Jos kaulasi iho on veltostuneempi kuin kasvoissa, ja haluat kohdentaa kaulan alueelle järeämpiä tehoaineita kuin kasvoille, niin voi luonnollisestikin tehdä. Mutta sinun ei tarvitse ostaa tuotetta, jossa lukee "Kaulalle". Voit ostaa kasvoille kehitetyn seerumin tai voiteen.
Lyhyt vastaus tähänkin on: ei.
Asia, johon ammattilaisena heti kiinnitin huomiota Vessin mainoksessa on se, että erityisinä tehoaineina mainitut kaura, puolukka ja hyaluronihappo ovat kaikille vartalon osille soveltuvia ainesosia. Ne eivät todellakaan ole ainesosia, joiden hyödyt korostuisivat juuri kaulan tarpeisiin formuloidussa hoitotuotteessa.
Kaura rauhoittaa, puolukka kirkastaa ja suojaa antioksidanttisesti, hyaluronihappo kosteuttaa. Samoja aineita löydät lukemattomista kasvojen ja vartalonhoitotuotteista. Jostain syystä Vessi on kuitenkin valinnut nostaa kaulavoidemainoksissaan juuri nämä kolme ainesosaa.
Voide sisältää eniten teknisiä ainesosia joilla rakennetaan voidemainen pohja: vettä, esteriöljyjä ja emulgaattoreita. Seuraavaksi eniten on kosteuttavia aineita kuten propanediolia, glyserolia, betaiinia, pantenolia, hyaluronihappoa ja natrium-pca:ta. Näiden jälkeen kolmanneksi eniten on erilaisia vaikutuksia tuovia erityisaktiiviaineita kuten salisyylihappoa, kauraöljyä, niasiiniamidia ja puolukansiemenöljyä. Nämä ovat nyt tämän voiteen kovimmat paukut. Sitten tulee jälleen teknisiä ainesosia kuten tihentäjiä, säilöntäaineita, pH:n säätäjiä ja hapettumisen hidastajia.
Tekeekö tämä kokonaisuus tuotteesta jollain tapaa juuri kaulaa hoitavan voiteen? Ei.
Vessin mainoksessa korostetaan, kuinka sisällöntuottaja ei ollut saanut aiemmin tuloksia kaulan iholla, koska aiemmin käytetyt tuotteet oli kehitetty kasvoille. Huokaus. 🫠 Tämä Vessin nyt myymä täsmälleen sama kokonaisuus voisi olla myös kasvovoide. Tai vartalovoide.
Mielenkiintoisesti, Vessin kaulavoide sisältää 2% salisyylihappoa. Tätä valintaa ihmettelen aivan erityisesti.
Salisyylihapon valinta aktiiviaineeksi on suoraan ristiriidassa Vessin markkinointiviestinnän kanssa. Kaulavoiteen tuotekuvauksessa Vessi puhuu siitä, kuinka kaulan ihossa on vähemmän talirauhasia mikä tekee kaulan ihosta kuivemman - ja sitten brändin kaulalle kehitetyssä voiteessa on talimuodostumia hajottavaa ja rasvoittuvaa ihoa kuivattavaa salisyylihappoa.
Parempi ja tarkoituksenmukaisempi valinta olisi ilman muuta ollut jokin hedelmähappo, jos nyt kuorivaa funktiota haettiin. Salisyylihapolla ei ole oikein mitään virkaa tällaisessa tuotteessa.
Viimeiseksi: Vessi puhuu kaulavoiteensa olevan kosteuttavuuden ohella kiinteyttävä. Kiinteyttäminen kosmetiikan keinoin tarkoittaa ihon sidekudoksen laadun ylläpitoa ja parantamista; kollageenin, elastiinin ja hyaluronihapon tuotannon edistämistä. Millä aineella Vessin voiteessa olisi tällainen vaikutus? Ainoastaan niasiiniamidilla, mutta jotta niasiiniamidilla olisi vaikutusta kollageeniin, sitä tulisi olla tuotteessa vähintään 4-5%. Niasiiniamidi on kuitenkin tuotteen incissä sijalla 13, viisi ainesosaa salisyylihapon jälkeen, ja salisyylihappoa on tuotteessa ilmoitetusti 2%. Niasiiniamidia on täten alle 2%.
Noniin. Kyseessä on siis ihan hyvä kosteuttava voide kasvoille sekä vartalolle, mutta ei mikään erityisesti kaulaa liftaava ja silottava erityistuote.
Simppeli neuvoni on: jos haluat ehkäistä kaulan ja dekolteen alueen ryppyjä ja veltostumista, käytä samoja tuotteita kuin kasvoillakin, kesäisin erityisesti SPF-voidetta. 💪 Ryppyihin ja kiinteyden puutteeseen parhaiten auttavat retinoidit, kuivuuteen hyvät hoitonesteet yhdistettynä keramideja ja omegarasvahappoja sisältäviin voiteisiin tai öljyyn.
Oletko sinä ostanut kaulalle markkinoituja voiteita? Oletko kokenut niistä olevan hyötyä, jota et ole saanut kasvojen hoitotuotteesta?
Pitkästä aikaa: rento My Day -postaus. Lauantai 30.8.2025.
Ystäväni salakuvaamana museossa. ☺️
Herätyskello oli asetettu soimaan seitsemältä, heräsin kymmentä vaille.
Tänään on työpäivä Ruohonjuuressa. Olen hidas aamuihminen ja nautin siitä, että aamutoimet saa suorittaa ilman mitään kiirettä. Jos minulla on aamuisin meno, kello soi vähintään kahta tuntia aikaisemmin.
Menen kylppäriin ja teen aamutoimet.
Huuhdon kasvot viileällä vedellä ja laitan hoitotuotteet: kasvovesi, seerumi, silmänympärysvoide ja tänä aamuna poikkeuksellisesti kasvovoide. Yleensä käytän öljyä, mutta nyt minulla on testikierroksella Föllingen päivävoide.
Pesen hampaat.
Teen hiusten aamufreesauksen: kampaan ne suurpiirteisesti harvapiikkisellä permanenttikammalla ja kostutan pituudet raanavedellä ja halvalla kosteuttavalla kasvovedellä. (Kasvoveden sisältämät humektantit sitovat kosteutta myös hiuksiin.) Puristele hiuksia, jolloin kiharat elpyvät ja tulevat esiin. Jätän hiukset ilmakuivumaan, en käytä fööniä.
Kahta tuntia myöhemmin hiukseni ovat jälleen sekaisin.
Menen keittiöön ja teen kahvia.
Valmistelen aamupalan, jonka otan mukaan töihin. En syö heti herättyäni vaan vasta parin tunnin kuluttua, aamuisin vatsani haluaa vain kahvia.
Eväsrasia täytyy kahdella kananmunalla, kurkulla, tomaatilla, muutamalla juustosiivulla ja avokadolla.
Menen olohuoneeseen ja sytytän kynttilöitä. Aamut ovat jo ihan syksyisen tuntuisia..! Rakastan syksyn hämärää.
Istun läppärin äärelle ja valmistelen aamun yhteistyöjulkaisut, jotka julkaistaan Instagramissa: Evolven uusien vartalotuotteiden sekä Djusien uuden Cucumber Slice -silmänympärysvoiteen esittely. Samalla juon kaksi kupillista kahvia.
Kahvin juontini on viime vuosina vähentynyt. Ennen saatoin juoda neljä isoa kupillista kahvia aamuisin, nykyään voi riittää yksi.
Olen tänäkin aamuna jälleen testannut Djusien silmänympärysvoidetta. Sen keveys mietityttää minua. Olen saanut voiteen House Of Organicilta markkinointitarkoituksessa.
Tällä kertaa en pysty kirjoittamaan tuotteesta hehkuttavaa arviota. Cucumber Slice sisältää kyllä erittäin hienon ainesosakokonaisuuden, siitä ei ole kyse, mutta voide on niin kevyt, ettei sen kosteusteho riitä iholleni. Eikä minulla ole edes kuiva iho. Koostumus tuntuu vesimäisessä ohuudessaan seerumilta. Antaisin voiteelle erilaisen arvion, jos se olisi nimetty seerumiksi, eikä minulla olisi odotuksena, että tuotteen kuuluu riittää yksinään.
Cucumber Slice on näkökulmastani antioksidanttinen, virkistävä ja silmänympärysihon turvosta laskeva seerumin kaltainen hoitotuote, jota käyttäisin - ja käytänkin - kosteuttavamman tuotteen alla. Antioksidanttisuudessaan tuote on loistava.
Kello 09.04. Lähden töihin.
Ulkona sataa vimmatusti.
Teen kotoa lähtiessä sen virheen, että jätän hiukseni auki. Sateinen ja tuulinen sää heittelee kutrejani, ja kun saavun töihin, totean hiusten olevan lähes yhtä sotkussa kuin sängystä noustessani. Haron hiukset sormilla kasaan ja kiepautan hainhammasklipsin syleilyyn. (Katso ylin kuva.) Ei vapaita kiharoita tänään.
9.17. Saavun töihin.
Sytytän myymälään valot ja suoritan aamutoimet. Lasken kassan, tarkistan juomahyllyt, siistin kassan liukuhihnat.
Aamuvuorossa on ihana tunnelma. Jostain syystä tykkään hurjasti liikkua hiljaisessa ja tyhjässä myymälässä ja tarkastaa, että kaikki on kunnossa. Kosmetiikkapurkkien tutut rivistöt tuntuvat kuin ystäviltä.
(Arkipäivien varhaiset aamuvuorot, jolloin hyllytetään tuotteita ennen myymälän avautumista, ovat myös aivan ihania. Tuotteiden hyllyttäminen on meditatiivista hommaa ja nautin siitä suuresti.)
Kello 09.50. Syön nopeasti mukaan pakatun aamupalan.
Kello 10.00. Avaan myymälän.
Ulkona sataa yhä kaatamalla ja mietin, näkyykö tänään ketään asiakkaita. Ensimmäinen saapuu, kun liike on ollut auki viisi minuuttia.
Päivän ensimmäinen asiakas ei löydä hyllystä etsimäänsä."Onko Solgarin D-vitamiinitippa poistunut valikoimasta, ei osu millään silmiin". Extra-silmäpari tuo avun, ja Solgarin tipat löytyvät nopsaan.
Työkaverini Henni saapuu vuoroon 10.15. Asiakkaitakin alkaa pikku hiljaa valumaan sisään kurjasta säästä huolimatta.
Työpäivä sujuu mukavasti. Kauneusvaikuttaja Rabbit Glow -Eevakin pyörähtää asiakkaana! ☺️
Tapaan uuden kollegan Sannan, joka on aloittanut elokuussa Tampereen Ruohiksen uudessa Ratinan myymälässä. Tänään hän on meillä Hämeenkadun myymälässä. Sanna on entinen lifelainen ja ammatiltaan mm. ravintoneuvoja. Käytän heti tilaisuuden hyväkseni, ja kyselen Sannalta ravintolisistä, jotka ovat mulle edelleen suhteellisen vieras osa-alue. Sanna kertoo minulle mm. voikukkauutteesta, ginkgo bilobasta ja sianpuolukkauutteesta.
Minua hymyilyttää usein se, että tunnen monet kasviuutteet, antioksidantit ja vitamiinit kosmetiikan puolelta, mutta ne ovat minulle vieraita ravintolisinä. Kun asiakas kysyy vaikka maarianohdakkeesta, osaan kyllä kertoa, mitä se tekee kasvoseerumissa, mutta en sitä, miten se hyödyttää ihmistä kapselissa.
Minusta on hauska ajatus, että Ruohonjuuressa ovat tarjolla monet kasviuutteet sekä syötävinä että ihonhoitovoiteeseen pakattuina. 😊 Kertoo kasvimaailman yhdisteiden laajoista vaikutuksista.
Päivän viimeinen asiakas kaipaa apua oikean mineraalipuuterisävyn valintaan.
Tässä yhteydessä on Sanna-kollegani vuoro tulla mun viereen seuraamaan ja oppimaan. ☺️ Lifessa kun ei myyty värikosmetiikkaa, on tämä alue puolestaan Sannalle ammatillisesti uusi.
Asiakkaalle löytyy Flow Cosmeticsin mineraalipuuterista sopiva sävy. Arvioin silmämääräisesti sävyn olevan Cool 1 tai 2 ja kun sävyä vielä testattiin asiakkaan iholle, varmistui oikea sävy. (Leuka on paras alue testata meikkipohjan sävyä, koska se on kaulan ja kasvojen välissä, ja kaula & kasvot saattavat olla hieman eri sävyiset. Meikkipohja saa ihanteellisesti olla sävyltään kasvojen ja kaulan väliltä.)
Opetin Sannalle myös klassisen verisuonivinkin ihon sävyn määrittelyyn. Jos ranteen verisuonet ovat selvästi sinertävät, iho on viileä, ja meikkipohjaksi sopii pinkkiin taittava sävy, jos verisuonet taas ovat vihertävät, iho on lämmin ja meikkipohjaksi sopii keltaiseen taittava sävy. Jos verisuonet eivät näytä selvästi kummankaan väriseltä vaan ovat siltä väliltä, ihon pohjasävy on neutraali.
Kello 14.30 työvuoro päättyy. Kymmentä minuuttia myöhemmin tapaan ystäväni Keskustorin kahvilassa lounaan merkeissä.
Tilaan vakkarisakaattini lohella, pyydän siihen tällä kertaa extrana sinihomejuustomurua.
Kello 15.30. Päiväohjelma jatkuu Sara Hildénin taidemuseossa. Minulla ja ystävälläni on tapana käydä taidenäyttelyissä, ja tänään on sellainen päivä.
Museossa on viimeisiä päiviä esillä näyttely Alusta alkaen, joka tarjoaa katsauksen suomalaisen taiteen ilmiöihin yli sadan vuoden ajalta. Teokset ovat Sara Hildénin kokoelmasta.
Suosikkiteokseni on kuvassa seinällä näkyvä Toni R. Toivosen Ristiinnaulitseminen. Teos on kaunis, mutta sen valmistamistapa morbidi. Etualalla katosta roikkuu Kari Cavénin Unidentified Hanging Object.
Ennen museon sulkeutumista istumme vielä kahvittelemaan ja turisemaan museokahvila Saraan.
Kello 18.15. Ulkona sataa yhä.
Menen vakkariruokakauppaani, eli keskustan Prismaan - jota mun on yhä vaikea kutsua Prismaksi, vaan se on "Sokkarin ruokakauppa". Minusta on hassua, että kauppa halusi muuttua Prismaksi, kun eihän se nyt kuitenkaan ole kauppakokemuksena 'Prisma' vaan Sokoksen alakerta.
Kello 19.00. Kotona. Puran ruokakassit.
Mitä ostin ruokakaupasta?
Kananmunia
Soijamaitoa
Emmental-juustoa
Juustoraastetta
Fetaa
Loimulohta
Kylmäsavulohta
Tonnikalaa
Salaattia
Minttua
Porkkanaa
Siivoan keittiön, joka jostain syystä ei onnistu pysymään siistinä. Siivotessani kuuntelen Minna Lindgrenin klassista musiikkia käsittelevää podcastia Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä.
Kello 19.36. Äidiltä tulee söpö Whatsapp-viesti. ❤️
Kello 20.00.
Keittiö on siivottu ja iltaruoka valmis. Salaattia juustoraasteella ja pekaanipähkinöillä, itse tehtyä siemennäkkäriä ja kylmäsavulohta. Ja lasi lähi-Alkon valikoiman uutta valkkaria, joka on todella hyvää.
Katson Netflixiä. Chromecast on lakannut toimimasta telkkarissani, joten katson Netflixiä läppäriltä.
Aloitin juuri katsomaan alusta Uutta Sherlockia.
Kello 21.50. Vastaan muutamiin blogikommentteihin.
Sen jälkeen ajaudun hetken mielijohteesta selaamaan YouTubesta Music TV:n vanhoja ohjelmia kuten Superockia ja Headbanger's Ball'ia. Hullua, että sitä muistaa vielä MTV:llä tuolloin pyörineet mainoksetkin..!! Puhutaan vuosista 1994-1999. Huomio kiinnittyy siihen, että Superockin mainostauolla mainostetaan mm. Smirnoffin vodkaa. Onko tuohon aikaan saanut mainostaa väkeviä telkkarissa..? 🤔
Kello 22.40. Puhallan kynttilät sammuksiin.
Naaman iltapesu ja tökötit, ihoon päätyy tänä iltana mm. The Ordinaryn retinalia. Testikierroksella on myös apteekkibrändin puhdistusbalmi, joka haisee niin voimakkaasti kookokselta, että tuntuu kuin kasvoja pesisi kookosöljyllä.
Kello 23.06. Vuoteessa. Katson vielä Hesarin uutisotsikot kännykästä vaikka oon niin päättänyt, että ei saa enää selata puhelinta ennen nukkumaanmenoa. Toistaiseksi en ole onnistunut.
Valot sammuvat ja menen nukkumaan.
Voi surkua. Mun hiuspohja on monen vuoden epärasvoittumisen jälkeen alkanut tänä vuonna jälleen rasvoittua.
Olen tästä todella harmissani, sillä rasvoittumisen hiipuminen on ollut mulle ihan unelmajuttu. Hiukset ovat näyttäneet tuuheammilta ja onhan se nyt ollut mukavaa, kun joka toinen aamu ei peilistä katso "liimaletti".
(Heh, laitoin tähän alkuun "shokkiblondikuvan" kuvitukseksi - mun tyvikasvu vaalennettiin tällä viikolla, enkä ole vielä ehtinyt laittaa pastelliväriä päälle. Mietin itse asiassa viettäväni jonkin aikaa täysblondina, mutta enpäs tiedä... Tää vetyperoksidivaalea näyttää joka tapauksessa vähän liian rajulta. 😁)
Minulla oli teini-ikäisestä 40-vuotiaaksi saakka suhteellisen nopeasti rasvoittuva hiuspohja, ja pesin hiukset joka toinen tai kolmas päivä. Näin oli aina, ei muutoksia. Kun löysin kuivashampoot 2000-luvulla, niistä kehkeytyi mulle pikku hiljaa addiktio. Viimeistään 2010-luvulla olin kuivashampoiden superkäyttäjä ja suorastaan riippuvainen niistä. Hennot, liukkaat ja lättänät hiukset omistavana - rasvoittumisen ohella - löysin kuivashampoista myös maailman helpoimman tyvenkohottajan ja -tuuheuttajan. Käytin kuivashampoita lähestulkoon päivittäin melkein 10 vuotta.
Muutos hiuspohjassa tapahtui, kun 2019 aloitin Curly Girl -hoitometodin.
Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että shampootyypin vaihtaminen (sulfaatillisesta sulfaatittomaan) vaikutti rasvoittumiseen, koska päänahan rasvoittuminen on pääsääntöisesti geneettistä ja hormonien ohjaamaa. Uskon, että kyseessä oli pikemminkin sattuma, tai sitten nelikymppisyyden mukanaan tuomat hormonaaliset muutokset.
Joka tapauksessa, hiuspohjani rasvoittuminen alkoi hidastua siirryttyäni Curly Girl -metodiin. Vuotta myöhemmin hiusteni rasvoittuminen oli käytännösä loppunut kokonaan, ja kirjoitin tästä ilopostauksen keväällä 2020.
Tämä kuva on kyseisestä postauksesta. Tätä hiustilannetta rakastan (tin)! Tämä oli aamuisin mun bedhead-look; tyvi reilusti irti hiuspohjasta ja hiukset melkein sen näköiset, kuin niitä olisi tupeerattu. Tai, ne olisi kohotettu kuivashampoolla! 😁 Kuten entisinä aikoina. Päänahka tai hiukset eivät olleet tippaakaan rasvaiset vaikka pesusta olisi kulunut 10 päivää.
Koska ei ollut talia tekemässä hiuksista raskaita ja liimaamassa niitä toisiinsa, hiukset eivät koskaan maanneet päässä kiinni tai näyttäneet lättäniltä. Ah, tätä aikaa...!
Nyt tämä ihana aika näyttää tulleen päätökseensä. Noudatan edelleen Curly Girliä, eli shampoon laadusta tämä ei ole kiinni.
Viimeisen parin vuoden aikana hiuksissani on alkanut jälleen tuntua rasvoittumista - ensin hitaasti, noin 5-7 päivän välein, ja nyt yhä nopeammin.
Tänä kesänä hiukseni ovat rasvoittuneet parin-kolmen päivän välein. On kummallinen tunne tuntea sormilla haroessa taas vanha tuttu lähmäpää. Olen niin toivonut, että ilmiö olisi lyhytkestoinen ja hiipuisi pois, mutta ei vaikuta siltä. Hiukset, miksi teitte tämän mulle?
Liittyykö tämäkin nyt taas esivaihdevuosiin? Alapää kuivuu, yläpää rasvoittuu? 🤔 😫
Tein viime viikolla minireissun Tanskaan. Minulla oli varhainen aamulento. Heti aamulla tunsin, että voi ei, hiukseni ovat ihan rasvaiset, vaikka olin pessyt ne toissa päivänä. Vedin hiukset ponnarille ja ne vain jakautuivat rasvaisina jakauksina suostumatta peittämään päätä tasaisesti, tiedätte ilmiön. Varhaisen lennon takia en ehtinyt pestä hiuksia vaan minun oli kiirehdittävä kentälle,
Junassa istuessa totesin: nyt on aika palata kuivashampoon luo. On vain aika.
(Jokin minussa vastustaa tätä syvästi, sillä on ollut niin ihanaa olla vapaa kuivashampookierteestä ja tuntea luonnollisesti ilmavat hiukset vailla tärkkelyskuorrutteen jauhoisuutta.)
Kentällä menin suoraan tax free'n hiustuotehyllyille. Tarjolla oli kahta kuivashampoota: Ida Wargin ja Moroccanoilin. Valitsin Idan, sillä se sisältää perunatärkkelystä ja silicaa, Moroccanoil taas riisitärkkelystä, jolla ei ole kohottavaa ja muotoilevaa vaikutusta.
Perunatärkkelys on kuivashampoissa käytetyistä tärkkelyksistä kaikkein voimakkaimmin rasvaa imevä ja jättää myös kaikkein jauhoisimman tunteen hiuksiin. Tuo jauhoisuus tuo tyveen karheutta ja rakennetta ja kohottaa sen irti hiuspohjasta. Silica on toinen puuteriainesosa, jolla tyveä saadaan tehokkaasti koholle, ja sitä käytetäänkin tyypillisesti hiusten muotoilupuuterin nimellä myytävissä tuotteissa.
Sitten vain lentokentän vessaan ja pikainen käsittely kuivashampoolla. Kuvat ennen ja jälkeen käsittelyn.
Tumma tyvikasvu vielä ihastuttavasti korosti likaisen tukan vaikutelmaa... 😭
(Siihenkin on syy, miksi nykyään vaalennan tyveä yhä vain harvemmin. Violetin värin rankan poisto-operaation jälkeen hiuspohjani on alkanut reagoida vaalennusaineisiin, ja välillä mun päätä polttaa ja kutittaa päivien ajan vaalennuksen jälkeen. 😬 Tästä säikähtäneenä olen harventanut tyven vaalennusta. Viimeksi se vaalennettiin tammikuussa.)
Voi miten tutulta ja ah-niin-tyydyttävältä tuntui taas vuosien jälkeen tehdä hiusten de-grease-käsittely.
Muistan täsmälleen, miksi kuivashampoo / hiuspuuteri on niin addiktoiva. Kymmenessä sekunnissa saa klähmäisen hiustyven siedettäväksi - jos nyt ei vastapestyn raikkaaksi niin ainakin irti päänahasta! 🙏🏻
Hiukset nutturalle - ei enää rasvaisia jakauksia - ja sitten vain aamukahville.
Ida Wargin kuivashampoo ei kuitenkaan hakkaa vanhoja suosikkejani kuten Klippoteket'ia ja vanhaa kunnon Proffsia. Etenkin Klippoteket'issä oli todella vahva pitoisuus perunatärkkelystä ja silicaa, ja se vastasi ominaisuuksiltaan muotoilupuuteria. (Onkohan tätä enää olemassa..?) Moni käyttikin Klippoteketiä nimenomaan muotoilutuotteena.
Ida Warg on selvästi tuuheuttavampi kuin vaikkapa supersuosittu, riisitärkkelykseen perustuva Batiste, mutta ei yhtä voimakkaasti puuterinen kuin Klippoteket.
Tällä hetkellä mielessä on: tulevatko lähitulevaisuuden hiustuotehankintani olemaan kuivashampoita? Onko edessä todella paluu tärkkelystukkakierteeseen? En halua pestä hiuksiani päivittäin, se on selvää. Curly Girl -rutiini on sen verran aikaavievä.
Tunnen oloni pettyneeksi. (Joo, ja myös hullu olo tässä valkoisessa tukassa, täytyy nopeasti laittaa jotain väriä päälle..!)
Uskoin hiuspohjan hiipuneen talintuotannon liittyvän iän myötä muuttuvaan hormonitoimintaan, ja nyt kun esivaihdevuodet ovat saaneet muutkin paikat kuivumaan, mulla on ihan "huijattu" olo hiuspohjani taholta. Miten kehtaat rasvoittua, kun muut mestat kuivuu? 😠 En ole edes stressaantunut! Niin ikävää kuin kehon eri osien kuivuminen on, hiuspohja saisi kyllä pysyä rasvattomana, kiitos!
*
Muuten! Hiusaiheeseen liittyen!
Olen tekemässä Twistbe'n kanssa hiustenhoitoon liittyvää yhteistyöjulkaisua syyskuussa, ja nyt kysynkin teiltä:
Onko sinulla jokin hiuspulma, johon olet etsinyt ratkaisua? Ongelma voi liittyä niin hiuspohjaan kuin hiuksiinkin.
Esitä pulmasi täällä, ja haemme siihen ratkaisuehdotuksen twistbeläisten kanssa. Twistbe'n porukalla on asiantuntemusta myös hiusongelmista. Vastaukset hius-kysymyksiin julkaistaan syyskuun postauksessa.
Kaupallinen yhteistyö: Taika
Viimein on tämän esittelyn aika: ihanat Taika Sensitive-uutuudet puhdistusöljy sekä kasvoöljy. 🩵
Esittely oli tarkoitus julkaista toukokuussa, ja ehdin sitä jo täällä mainostaakin, mutta sitten postaus laitettiin jäihin. Syyn saatte kuulla alempana. Voipahan todeta, että tämän kaltaiset tapaukset ovat alalla hyvin harvinaisia.
Aloitetaan positiivisella, eli itse tuotteiden esittelyllä: Taikan hajusteeton Sensitive-linja on saanut täydennystä emulgoituvasta puhdistusöljystä sekä ravitsevasta ja rauhoittavasta kasvoöljystä.
Monia ilahduttanee etenkin Taika-puhdistusöljyn hinta, öljyputsarit kun ovat puhdistustuotteista niitä arvokkaimpia. Taika Sensitive Cleansing Oil maksaa jälleenmyyjästä riippuen 14,90€ / 100 ml, mikä tekee siitä yhden heittämällä edullisimmista öljyputsareista Suomen markkinoilla. Ainakin se on edullisin hajusteeton.
Kasvoöljykään ei liiemmin rasita kukkaroa; 30 ml pullolla on hintaa 17,90€.
Taika Sensitive -uutuudet ovat muiden Sensitive-linjan tuotteiden tavoin:
🩵 Allergia-merkittyjä
🩵 Hajusteettomia
🩵 Cosmos Natural -sertifioituja
🩵 Vegaanisia
🩵 Suomessa valmistettuja
Rauhoittava kasvoöljy pehmentää ja suojaa ihoa, tuo ihoon runsaasti antioksidantteja ja tärkeitä rasvahappoja, ravitsee ihoa sekä lukitsee ihoon kosteutta.
Sensitive-kasvoöljyn ainesosat:
🌿 Viinirypäleen siemenöljy: kosteuttaa ihoa ja sisältää runsaasti E-vitamiinia, resveratrolia sekä polyfenoleita. Suojaa ihoa antioksidanttisesti ja parantaa ihon elastisuutta.
🌿 Auringonkukan siemenöljy: kosteuttaa ja pehmentää ihoa, sisältää mm. E- ja D-vitamiinia sekä lesitiiniä.
🌿 Kauraöljy: ravitsee, pehmentää ja rauhoittaa ihoa. Sisältää mm. E-vitamiinia ja polyfenoleita kuten avenantramideja, joilla on kutinaa, tulehdusta ja punoitusta lievittävä vaikutus.
🌿 Mustikansiemenöljy: kirkastaa ja rauhoittaa ihoa sekä suojaa ihoa ympäristön rasitteilta. Sisältää mm. E-vitamiinia, antosyaaneja sekä Omega-3 ja -6-rasvahappoja.
Lisäksi Sensitive-öljy sisältää rosmariiniuutetta sekä E-vitamiinia, jotka toimivat tuotteessa antioksidantteina ehkäisten tuotteen hapettumista - samalla ne toki suojaavat ihoakin.
Sensitive-öljyssä on kevyt/medium-täyteläinen koostumus joka jättää ihon samettiseksi. Keveyden kokemus liittyy ihotyyppiin ja omiin tottumuksiin - jollekulle tämä voi tuntua hyvinkin kevyeltä, rasvoittuvalla iholla tämä taas voi tuntua täyteläisen hoitavalta. Tiesitkö, että kauraöljy jättää iholle samettisen "kuivan" tunteen? Kauraöljy itsessään on aika täyteläistä ja ravitsevaa, ja sopii erinomaisesti kuivalle iholle, mutta se ei jätä iholle rasvaista tunnetta.
Suosittelisin Taika Sensitive-öljyä ensisijaisesti normaalista kuivalle iholle, mutta se voi sopia sekaihollekin.
Sensitive-puhdistusöljyn minimalistinen koostumus sisältää auringonkukkaöljyä, kauraöljyä, mustikansiemenöljyä sekä Polyglyceryl-4 Oleate -emulgaattorin - tuttu ainesosa teille, jotka käytätte luonnonkosmetiikan puhdistusöljyjä.
Polyglyceryl-4 Oleate on eniten käytetty emulgaattori juuri luonnonkosmetiikan öljyputsareissa, ja sillä voi yksinään saavuttaa täydellisen huuhtoutuvuuden. Se valmistetaan glyserolista ja kasviöljystä, kuten oliivi- tai auringonkukkaöljystä.
Taikan puhdistusöljy huuhtoutuu iholta helposti ja on kaiken kaikkiaan loistava edullinen tarjokas putsariöljyjen markkinoilla.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt "niinkuin Strömsössä", kun Taikan puhdistusöljy keväällä lanseerattiin.
Keväällä myyntiin tullut versio (joka oli tällaisessa sinisessä pullossa, uusi versio on läpinäkyvässä) ei ehtinyt olla kaupoissa kauaakaan kun selvisi, että koostumus ei ollut sitä, mitä piti. Tuote ei ole haitallinen, eli jos sinulla sattuu olemaan sinisen pullon versio, älä huolestu. Ensimmäisen myyntierän emulgaattorissa todettiin laadun poikkeama, eli suomeksi: virhe raaka-aineen laadussa. Emulgaattorin laatuvirhe sai aikaan sen, että öljy ei huuhtoutunut iholta niin hyvin, kuin oli tarkoitus.
Kun asiakaspalautteita alkoi tulla, minullekin, olin aivan ihmeissäni. Olin testannut puhdistusöljyn tehdasnäytettä aiemmin talvella, ja minun ihollani se huuhtoutui kuin unelma. Pian sainkin kuulla Taikalta, että ensimmäisenä myyntiin tulleen erän emulgaattori oli asiakaspalautteiden perusteella tutkittu, ja raaka-aineesta oli löydetty laatuvirhe. Vaikka tuote toimi osalla asiakkaista ihan hyvin, tuote ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Taikan oli tarkoitus tuoda myyntiin. Niin puhdistusöljyn ensimmäinen erä päätettiin vetää myynnistä.
Ja minunkin yhteistyöpostaukseni siirrettiin odottamaan hetkeä, kun uusi erä oikealla emulgaattorilaadulla saadaan kauppoihin.
Se hetki on nyt. ☺️ 👏
Olen nyt testannut kolmea eri erän Sensitive-puhdistusöljyä, ja uusi läpinäkyvään pulloon pakattu öljy on suoritukseltaan yhtä hyvä, kuin talven tehdasnäyte. :) Tämä on silkkinen ja iholta erittäin hyvin huuhtoutuva. Vaikka - ollakseni rehellinen, mun iholla se sininenkään versio ei huuhtoutunut huonosti. Se vain tuntui vähän rasvaisemmalta ja paksummalta kuin tämä - mutta kyllä se huuhtoutui veden mukana.
Kuulisin tosi mielelläni teidän kokemuksianne, onko joku jo ehtinyt testata Taikan uutta putsaria? :)
*
P.S. Taikalta on tullut juuri myyntiin myös Garden by Uhana limited edition -tuotekokoelma. 😍 Kokoelmaan kuuluu käsivoide ja -saippua sekä suihkugeeli ja vartalovoide. Garden by Uhana -tuotteet ovat myynnissä Sokoksella, Emotioneissa, Citymarketeissa ja Tokmanneissa.
En tiedä miten oudolta tämä otsikko kuulostaa, mutta minun tekee mieli kirjoittaa aiheesta.
Tämän kirjoituksen vaihtoehtoinen otsikko voisi myös olla:
Välillä tuntuu, kuin olisin 46-vuotias vauva.
Olen 46 vuotta ja 7 kuukautta vanha. Paria päivää vaille. Olen siis keski-ikäinen.
Tekoälyn määritelmä keski-iästä
Nuorempana mietin usein, miltä tuntuu ”olla vanha”. Teininä mietin, miten aikuiselta tuntuu olla täysi-ikäinen, ja parikymppisenä mietin, miten vakaalta ja asettuneelta varmaan tulee tuntumaan, kun olen 3-kymppinen.
Kolmikymppisenä, no: oikeastaan lakkasin miettimästä ikää. 30 täytettyäni minusta itse asiassa tuntui, kuin ikäni olisi pysähtynyt tai kadonnut. Tunsin itseni samaan aikaan nuoreksi ja ei-minkään-ikäiseksi.
Tunsin itseni 30+-vuotiaana kypsäksi ja samalla epäkypsäksi. Kyllä minulla oli ihan aikuinen olo vastuun, itsenäisyyden ja omatoimisuuden suhteen, mutta vahva tunne epäkypsyydestä esimerkiksi äitiyden saralla.
En ole koskaan suunnitellut hankkivani lapsia, enkä rehellisesti ole lapsia myöskään halunnut, mutta – en myöskään ole missään vaiheessa kokenut olevani kypsä synnyttämään ja olemaan jonkun äiti. Tunne on se, kuin en vain olisi koskaan saavuttanut kehityskaaressa tätä kohtaa. Tarve äitiydestä on kuitenkin jotain, joka kuuluu vahvasti naisen biologiaan, ihan jo siksi, että lisääntyisimme.
Joiltain ihmisiltä tuo tarve tietysti puuttuu, mikä on aivan OK ja kuuluu sekin luonnon tasapainoon, mutta minulta puuttuu myös fyysinen sekä psyykkinen kokemus siitä, että voisin ylipäänsä olla äiti. Mun keho ei tunnu sellaiselta, että se voisi kantaa lasta ja synnyttää.
Kolmikymppisenä mietiskelin asiaa paljon, en vähiten siksi, että luulin kerran olevani raskaana. En ollut. Silloin sentään ehdin kokea, että en kuitenkaan hajonnut mahdollisesta tulevasta äitiydestä. Se tuntui pelottavalta, mutta ei kehitys- tai identiteettikriisiltä.
Nelikymppisenä tunnen edelleen samaa epä-äitiyden tunnetta. Välillä löydän itseni katsomassa ystävieni 2-kymppisiä lapsia ja tajuan, että minullakin voisi olla aikuinen lapsi. Voisin olla isoäitikin. Se tuntuu oudolta. Se saa minut miettimään, miten erilainen nyt ehkä olisin, jos olisin tullut äidiksi.
Numeraalinen ikäni, 46, ei tunnu minusta minulta. On ollut kiinnostavaa havaita, että numeraalinen ikä oli jotain, joka kuului identiteettiini 30+-vuotiaaksi saakka, mutta ei enää 4-kymppisenä. Mitä lähemmäksi tulin 40. ikävuotta, sitä epäluonnollisemmalta oma ikä tuntui - numeroina.
Ehkä kokemus liittyy elämän pituuteen ja sen vääjäämättömään kulkuun. Nelikymppisyys merkitsee monille elämän keskiaikaa. Se on vuosikymmen, jonka jälkeen elämää on todennäköisesti enemmän takana kuin edessä.
Tilastokeskuksen mukaan naisten elinajanodote Suomessa on 84,5 vuotta. Ehkä tietoisuus tästä saa 4:lla alkavan iän tuntumaan minusta jotenkin… ikävältä. Ehkä pelottavalta. Elämä on kuitenkin aika ihanaa. Tieto mukavan asian vähenemisestä vaikuttaa vääjäämättä aiheuttavan minussa haikeutta ja jonkinlaista vastustusta.
Termi ’keski-ikäinen’ itsessään ei kuitenkaan aikaansaa negatiivisia tuntemuksia. Päinvastoin. Siinä missä numeraalinen ikä tuntuu ”pelottavalta”, koska se niin terävästi piirtää esiin kulkemani janan, keski-ikä kokemuksena puolestaan on lämmin ja miellyttävä. Se on suorastaan – helpottava.
Koska: viimeistään tässä iässä minulle on varmistunut se, mitä 79-vuotias äitini on kuvaillut jo pitkään: kokemus itsestä ei muutu, vaikka vuosia tulee.
Äitini kokee olevansa yhtä nuori, tai iätön, kuin koko aikuisuutensa. Hän on hassu, tunteiden ohjaama, spontaani ja lapsenmielinen, ihan niin kuin minäkin. Vähän höpsö, positiivisella tavalla. Niin kuin minäkin. Vaikka höpsöyden positiivisuus jää toki muiden arvioitavaksi. Joka tapauksessa, näen nyt, että se mitä olen pitänyt lapsellisina piirteinäni, ovat yhä minua - ja se on mukavaa.
En lopulta tiedä, miksi sitä sitten edes luulee tai odottaa, että oma sisin jotenkin muuttuu iän myötä. Miksi iloisuus muuttuisi vakavuudeksi tai innostuneisuus flegmaattisuudeksi. En tiedä, mutta ainakin odotin, että vanhempana tuntuu vain, vanhemmalta. Että on sisäisesti ratkaisevasti erilainen tunne kuin nuorempana.
Jos oikein yritän pukea asian sanoiksi niin odotin, että vähintään luonteeni lapsenmielisyys katoaa. Ei voi muka tuntea itseään lapselliseksi 40- tai 50-vuotiaana. Puhumattakaan 80-vuotiaana. Mutta: helpotus on ollut tajuta, että VOI. Todellakin voi. Ei oikeastaan yhtään mikään mun kokemuksessa itsestäni tuntevana ja kokevana olentona ole muuttunut saavuttaessani keski-iän.
Nyt tiedän, mistä äitini on puhunut ja helpottuneena lepään siinä tietoisuudessa, että olen aivan sama Sanni ihan missä iässä tahansa.
Mun oivallus on, että emme me vanhene persoonina. (Moni viisaampi on varmasti tiennyt tämän aina.) Olen syvällisesti ymmärtänyt, että ikä ei muuta sitä, mikä tekee minusta juuri minut. Ei minuus edes voi ”vanhentua”. Ei sillä ole ikää, toisin kuin ruumiillisella osalla meitä.
Ilman muuta voimme kasvaa ja jalostua elämänkokemusten myötä; kulmat voivat hioutua ja nitisevät saranat öljyyntyä notkeiksi. Tai, jos huono tuuri käy, olosuhteet voivat rikkoa meitä. Kukaan ei valitse syntyä sotaan, väkivaltaiseen perheeseen tai diktatuuriin, mutta joillekin käy niin.
Lähtökohtaisesti meillä on kuitenkin mahdollisuus säilyä itsenämme kaikkine ominaisuuksinemme läpi elämän.
Kulkuneuvossa näkyvät vuosikerrat, mutta konepellin alla voi olla sama sydän, sama moottoria voiteleva öljy, sama tutusti koliseva vaihdelaatikko.
Olen siis sama Sanni kuin aina. Jotain on kuitenkin myös muuttunut. Tai tullut esiin.
Kuluneet vuodet ovat tuoneet mukanaan uutta tietoa minusta itsestäni. Opin itsestäni asioita, jotka ovat erilaisten elämänvaiheiden tulosta. Erilaiset tilanteet tuovat ulos piirteitämme, jotka ovat aiemmin kenties olleet piilossa, koska olosuhteet eivät ole pakottaneet niitä ulos.
Olin aina kuvitellut olevani kaikkea muuta kuin läheisriippuvainen. Olin myös aina nähnyt itseni vahvana ja pärjäävänä. Minullahan on asiat hallussa, olen pitänyt itsestäni huolen jo lapsesta saakka ja pitänyt siinä sivussa huolta äidistä ja sisaristanikin isäni menehdyttyä. Koin itsenäisyyttä varhain ja minulla oli haavoistani huolimatta äärimmäisen vahva olo. Mä pärjään aina, enkä ole muista riippuvainen.
Tämä illuusio särkyi keski-iässä. Se murtui opetellessani olemaan ensimmäistä kertaa todellakin ihan yksin. On ollut jonkinasteinen kriisi tajuta, että en olekaan vahva yksin.
Minulle tapahtui monta merkittävää menetystä täytettyäni 40.
Erosin pitkästä parisuhteesta ja avoliitosta.
Luovuin pitkäaikaisesta kakkosasunnostani ja samalla päättyi toista vuosikymmentä kestänyt työsuhde. Hyvästelin tärkeimmän työyhteisöni.
Ainoat ”lapseni”, chihuahuat Totti ja Viivi, kuolivat.
Kaikki tämä tapahtui muutaman vuoden sisällä. On mennyt muutama vuosi lisää ymmärtää, että osa minusta romahti menetysten myötä. Tai se mikä katosi, olikin ehkä aina ollut kuvitelmaa. Minussa hajosi kokemus vahvuudestani ja turvasta. Ensin toivoin, että kokemus olisi ohimenevä, mutta ei se toistaiseksi ole ollut.
Kipeä asia, joka on nyt menetysten myötä tuotu silmieni eteen on tämä:
olin aina ollut toisten kannattelema. Se mitä luulin omaksi voimakseni, olikin suurelta osin muiden tuomaa turvallisuuden tunnetta. Toisten luoma turvaverkko antoi minulle mahdollisuuden tuntea vahvuutta, jonka virheellisesti nimitin omaksi ominaisuudekseni.
Kävelin nuoralla ylpeästi tuntien säkenöivää itsevarmuutta, joka olikin ympäröivän verkon aikaansaannosta. Kun verkko katosi, menetin tasapainoni ja putosin.
Tämä on ollut keski-ikäisen minäni suurin oppi.
Tämä oivallus on asettanut minut monella tapaa uuteen valoon itseni edessä. On ollut vaikea hyväksyä, että onnen ja tasapainoni tunne on ollut hyvin riippuvainen muista. Samalla tiedän, että yhteisöön kuulumisen tunne on osa ihmisyyttä ja luo perustavanlaatuista turvaa ja luottamusta meistä suurelle osalle, ei se ole mikään poikkeustila. Kuitenkin – kun on tuntenut 40 vuotta vankkumatonta mä pärjään -tunnetta, on omansalainen elämänkriisi tajuta, että oho, edes oma koti ja itse rakennettu yritys ja toimeentulo eivät tuo vahvuuden ja turvan tunnetta.
Raai’immillaan saatan istua kauniissa, puusepän rakentamassa keittiössäni ja kokea valtavaa ahdistusta siitä, että ehkä tuhoan tai likaan jotain tässä hienossa tilassa joka on ensimmäinen iso asia jonka olen suunnitellut, päättänyt ja maksanut itse koko elämässäni. Niin kauan kuin olin jonkun toisen suunnittelemassa ja päättämässä kodissa tai keittiössä, olin turvassa ja rauhassa.
Tämän kokemuksen myötä jossain määrin olen eri Sanni kuin aikaisemmin. Tai: opettelen hyväksymään, että olen kaiken aikaa ollut tämä Sanni, mutta muiden ansiosta tämä puoli minusta on pysynyt pinnan alla.
Mitä 16-vuotias Sanni ei olisi ikinä osannut kuvitella 46-vuotiaasta Sannista:
että tässä iässä sydämeni rytmi yhä kiihtyy kuullessani Pet Shop Boys’in Heart-biisin, tai käteni tavoittelevat kameraa – tätä nykyä kännykkää – aina kun näen kauniin rakennuksen, värikkään kukkaistutuksen tai horisonttiin runollisesti kurkottavan tien.
että minulla on tässä iässä ollut yli vuosikymmenen ajan oma yritys ja elätän itseni kirjoittamalla kosmetiikasta.
että tässäkin iässä herkistyn My Little Poneista.
