Update-peikonlehti-tilanteeseen!
(hmm, nyt kun mulla ei enää ole kampaaja-Leenan tai Mr. Karkkipäivän kaltaista sidekick-hahmoa Karkkipäivässä, on sen roolin näemmä ottanut mun huonekasvi 🤭)
Suurin peikonlehteni muutti tällä viikolla mun työhuoneelle.
Ennen
Jälkeen
Ikkunan ääreen vapautunut tila tuntuu aivan ihanalta. 💚
En tajua, miksi en jo aikaisemmin tullut ajatelleeksi työhuonettani jättikasvin sijoituspaikkana. Toimistolla huonekorkeus on yli 4 metriä, ja horisontaalistakin tilaa löytyy - ainakin pienellä järjestelyllä.
Kasvi on nyt sijoitettu lähelle ikkunaa, mutta se blokkaa pääsyni kuvauspömpelille. Toisella puolella pöytää se puolestaan blokkaisi pääsyn kosmetiikkakaapistolleni.
Täytyy vielä miettiä, mikä on sen lopullinen paikka työhuoneessa. Ehkäpä etäisempi sijainti ikkunasta, taaempana huoneessa, voi olla viisaskin valinta, jos/kun vähäisempi valo hillitsee sen kasvua.
Sain edellisen peikonlehti-päivitykseni jälkeen yhteydenottoja, joissa peikoilleni tarjottiin kotia, mikäli päätyisin luopumaan niistä. Olen viime viikot mietiskellyt paljon tätä vaihtoehtoa.
Tuntuisi oikeastaan aika mukavalta ajatukselta, että peikonlehti - tai edes joku niistä (alkuperäinen peikko on tällä hetkellä jaettuna kolmeen ruukkuun), päätyisi jonkun Karkkipäivän seuraajan kotiin. ❤️ Voisin sitten aina välillä kysellä sen kuulumisia. 
Kuitenkin, mm. tämä Hesarissa julkaistu uutinen Annika Wiikin peikonlehdestä sai mut jarruttelemaan peikoista luopumista. Vaikka peikkojen valtavat kasvusprintit eivät olleet sitä, mitä peikkojeni kukoistukselta suoranaisesti toivoin, myönnettävästi olen tullut uteliaaksi sen suhteen, miten suureksi peikonlehteni voisi tosiaan kasvaa. Voisiko se lopulta jopa kukkia..? Ja tuottaa hedelmän..?
Tämä on tietysti hyvin epätodennäköistä kotilosuhteissa, mutta silti.... en voi väittää, etteikö kiinnostaisi seurata peikkojen kasvua.
Puhumattakaan siitä, että olen hyvin kiintynyt huonekasveihini. Ne ovat mun kämppäkavereita ja vihreä "perhe". Kyllähän mä haluaisin peikkoni pitää, jos se vain on tilan ja käytännöllisyyden kannalta mahdollista.
Eräänä päivänä havahduin työhuoneella siihen, että hyvänen aika, täällähän olisi peikoille tilaa.
Tuumasta toimeen ja aloin suunnitella siirtoa. Sain teiltäkin jeesiä Instagramissa, kun kyselin, millä ilveellä tosipainavan jättikasvin saisi siirrettyä ulos asunnosta. (Uskokaa pois, se on painavampi, miltä näyttää.) Sain vinkin: nokkakärryt! 🙏🏻
Päädyin siirtämään toimistolle isoimman peikonlehteni, kotiolkkariin jäivät "pieni" ja toiseksi suurin peikko.
Toimistolta löytyi vieläpä lainaksi nokkakärryt 😍, ja ystäväni tuli avuksi kantamaan kasvin ulos asunnostani. Yksin en pysty edes nostamaan ruukkua.
Jouduimme kantamaan kasvin nokkakärryillä portaita pitkin, sillä kasvi ei mahdu taloyhtiöni pieneen hissiin. Selkä oli koetuksella, mutta hyvin siitä selvittiin! ☺️ Toimistolla onneksi on iso tilahissi, ja siellä siirto sujui kepeämmin.
Voilá!
(Tätä kirjoittaessani mietin jo, saisinko jossain vaiheessa viriteltyä toimiston katosta jotain tukinaruja peikolle... 😁)
Luulen, että limoviikunani on aivan erityisen kiitollinen naapurinsa muutosta. Peikonlehti alkoi blokata sen saamaa valoa, ja limoviikunalla oli varmaan muutenkin hieman nurkkaan ajettu olo. Nyt se saa taas rauhassa omistaa tilansa - ja minäkin mahdun kävelemään ikkunan luo.
Mitä tulee tuohon toiseen suureen peikonlehteen...
...se on vuodessa kasvattanut juuret väliruukun läpi altakasteluruukun vesisäiliöön. 😞 Juuret taitavat pian täyttää säiliön. Eli tämäkään ei todellakaan ollut kestävä ratkaisu peikolle.
Olen ottanut yhteyttä puutarhuriini (heh, olen tilanteessa, jossa mulla on huonekasvikriisien takia "oma" puutarhuri..! 😂🙈) ja tuumaan hänen kanssaan, mitä tälle peikolle nyt tehtäisiin. Juuria on oletettavasti pakko trimmata. Toinen, toimistolle muuttanut isoin peikko ei ole kasvattanut juuria altakasteluruukkunsa säiliöön yhtä massiivisesti.
P.S. Tämä Kallion kirjaston syyskuinen päivitys sai I feel you -hymyn kasvoille. ☺️ Onko minullakin joskus edessä päivä, kun soitan Korkeasaareen..? 😅
(Mutta siis - Kallion kirjaston peikot ovat saavuttaneet tuon koon kymmenien vuosien aikana - mun peikko on kasvanut hentoisesta, kämmenen kokoisia lehtiä tuottaneesta miniliaanista 50-senttisiä lehtiä puskevaksi steroidi-monsteraksi alle kolmessa vuodessa.....! 🫢)
Alkutilanne.
Voi peikonlehdet, mitä veijareita olettekaan. 🪴
