Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on vastannut minulle yhteydenottooni koskien markkinoinnin tunnistettavuuden yhtenäistämistä kaikessa mediassa.
Yhteydenottoni liittyy ohjeistukseen, joka on erilainen vaikuttajamedialle sekä perinteiselle medialle. Tiivistettynä kyse on siitä, että markkinointimenettelyt sekä se, mikä katsotaan mainonnaksi, on määritelty eri tavoin vaikuttajamedian ja perinteisen median ohjeistuksessa. Esimerkiksi lehdistö on vapaa hyödyntämään ilmaiseksi saamiaan tuotteita vailla mainosmerkintöjä ”journalistisin perustein”, kun taas vaikuttajamediassa samat saadut tuotteet ovat viranomaisen tulkinnan mukaan ”mainos”.
Tämän seurauksena kuluttajan on vaikea tunnistaa tai tietää, mikä kaikki on mainontaa, ja käytäntöjen erot vaikuttavat myös siihen, että kuluttaja voi pitää yhtä mediaa riippumattomampana kuin toista. Asiaa avaa myös tämä postaukseni.
Vaikuttajien ohjeistuksesta vastaa Kuluttaja-asiamies, perinteisen median ohjeistuksesta Journalistin Ohjeet. Ohjeiden pääasiallinen ero liittyy siihen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan julkaisuun päätyneen tuotteen tai palvelun alkuperä määrittää julkaisun mainonnallisen luonteen, Journalistin Ohjeiden mukaan taas tapa, jolla aihetta käsitellään.
Kummassakin mediassa maksettu markkinointi on aina mainontaa, eikä maksetun mainonnan merkinnöissä - ainakaan pääsääntöisesti, tietojeni mukaan - ole ollut puutteita. Tulkintaero koskee ilman palkkiota tai julkaisuvelvoitetta saatuja tuotteita, palveluita tai muita etuja, joita median edustaja kuten toimittaja tai vaikuttaja saa asemansa vuoksi.
Kuluttaja-asiamies näkee median edustajalle annetut ilmaiset tuotteet aina markkinointina, koska annettujen tuotteiden taustalla on pohjimmiltaan kaupallinen intressi eli toive siitä, että tuote saa näkyvyyttä julkaisijan mediassa. Journalistin Ohjeet eivät ota lainkaan kantaa siihen, ovatko ilmaiseksi saadut tuotteet "markkinointia" ja lehdistö itse näkee ilmaiset tuotteet työvälineinä. Myös moni vaikuttaja, joka kirjoittaa tietystä aihepiiristä työkseen, näkee tuotteet työvälineinä.
Sillä, miten vaikuttaja saamansa tuotteet näkee, ei kuitenkaan ole ohjeistuksen kannalta merkitystä, sillä ohjeet on luotu yleisellä tasolla kaikille sosiaalisessa mediassa sisältöjä luoville tahoille. Vaikuttajia on monenlaisia; osa toimii ammattimaisesti, osa ei tiedä mitään markkinointiin liittyvistä lakipykäkien velvoitteista. Edes sillä ei ole merkitystä, kutsuuko henkilö itseään vaikuttajaksi.
KKV:n selvennöksen pohjalta ymmärrän nyt entistä paremmin tarpeen tarkalle ohjeistukselle. Ohjeistus on välttämätön.
Kuitenkin, pidän edelleen ongelmallisena, että mainonnan tunnistettavuuden säännöt eivät ole kaikessa mediassa yhtenäiset. 👉 Koska kuluttajansuojalakia tulkitsevan viranomaisen mukaan ilmaiseksi saatu tuote omaa mainonnallisen luonteen tuotteen käsittelytavasta riippumatta, ei ole johdonmukaista vaatia tämän mainonnallisen luonteen esiintuomista yhdessä mediassa mutta ei toisessa.
Jos ohjeistus ja käytännöt mainosmerkintöjen suhteen ovat eri medioissa erilaiset, miten kuluttajalla on mitään mahdollisuutta erottaa, milloin taustalla vaikuttaa yrityksen kaupallinen intressi ja milloin ei? Miten perustellaan, että tuo kaupallinen intressi on tärkeää tunnistaa yhdessä mediassa, mutta ei toisessa? Viranomaisen tulkinnan tulisi näkyä tasapuolisesti kaikessa mediassa.
KKV:lta saamastani vastauksesta tulkitsen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan myös perinteisen median tulisi merkitä ilmaiseksi saadut tuotteet. Kuluttaja-asiamies kertoo, että ohjeiden puute johtuu priorisoinnista; toistaiseksi Kuluttaja-asiamies ei ole arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta. Ohjeiden puute ei tarkoita, etteikö merkintöjä tulisi tehdä. Se tarkoittaa vain sitä, että KKV on priorisoinut muita asioita.
Joka tapauksessa tilanne tällä hetkellä on se, että lain tulkinnan puitteissa jokaisen median tulisi ilmoittaa, kun tuote on saatu ilmaiseksi, mutta käytännössä perinteinen media ei tätä tee - tai tekee hyvin harvoin, poikkeuksiakin* on - ja oma oletukseni on, ettei merkintöjä tehdä, koska mikään ohjeistus ei kirjaimellisesti ohjeista tähän.
* Yksi poikkeus on Anna-lehti, joka käyttää esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden esittelyssään ilmaisua: "Artikkelissa mainituista tuotteista osa on ostettu ja osa saatu toimitukseen saaduista näytteistä". Tämä merkintä erottaa Annan positiivisella tavalla kaikista muista ns. naistenlehdistä, mutta ei olisi sallittu vaikuttajamediassa, sillä vaikuttajien ohjeistus vaatii tuotteiden alkuperän sekä yritysten tarkan erittelyn ja maininnan.
Palaan aiheeseen vielä toisessa postauksessa, jossa avaan Journalistin ohjeita markkinoinnin näkökulmasta ja kerron siitä, miten lehdet näkevät ilmaiseksi saatujen tuotteiden luonteen toimituksellisissa sisällöissään.
. . .
Tässä KKV:n minulle kirjoittama vastaus. Julkaisen sen, koska se antaa vastauksia kanavissani käytyyn keskusteluun ja vastauksella on kuluttajille merkitystä.
Vastauksen väliotsikot ovat minun lisäämiäni - lisäsin ne lukemisen sekä vastauksen sisällön jäsentämisen helpottamiseksi. Olen myös lisännyt värikorostuksen tärkeiksi katsomiini kohtiin.
KKV, 28.4.2025
"Kiitos viesteistäsi. Vastaamme samalla alla olevaan viestiisi ja 23.4. lähettämääsi viestiin.
Juuri näin, kun perinteisessä mediassa on kaupallista sisältöä, tulee kuluttajansuojalakia noudattaa. Sivulla Mainonnan tunnistettavuus - Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perusperiaatteita mainonnan tunnistettavuuteen liittyen.
Kun kuluttaja-asiamies on ottanut vaikuttajamarkkinointiin tarkemmin kantaa linjauksessa, ohjeita on nostettu myös tuolle sivulle. Perinteisen median osalta ei ole linjattu tarkemmin ja siten myös Mainonnan tunnistettavuus -sivulla on vain perusperiaate.
Se, että sivuilla ei ole ohjeita PR-tuotteiden ja perinteisen median osalta, ei ole kannanotto, jonka mukaan kyseisiä julkaisuja ei tarvitsisi merkitä perinteisessä mediassa. Se tarkoittaa sitä, ettei kuluttaja-asiamies ole toistaiseksi arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta.
Kuluttaja-asiamies on tietoinen, että PR-tuotteita lähetetään myös toimittajille ja toimituksiin. Toistaiseksi kuluttaja-asiamies ei tosiaan ole ohjeistanut perinteistä mediaa tarkemmin.
Kuluttaja-asiamies joutuu priorisoimaan sekä valvontaa että ohjeistamista.
Kuluttaja-asiamiehen priorisointiperiaatteet löytyvät täältä: Kuluttaja-asiamiehen valvonnan priorisointiperiaatteet - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Ohjeistaminen vaatii tarkkaa juridista arviointia, jossa otetaan huomioon muun muassa alan erityispiirteet. Siten mahdollisuus ohjeistamiselle on aina arvioitava priorisointiperiaatteiden nojalla.
Kuluttaja-asiamies pyrkii valmentavalla valvonnalla tukemaan yritysten mahdollisuuksia toimia lainmukaisesti (ks. Kuluttajansuojan valmentava valvonta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto).
Muun muassa kuluttaja-asiamiehen linjaukset ovat osa valmentavaa valvontaa.
Kuluttaja-asiamies on katsonut tarpeelliseksi ohjeistaa vaikuttajia mm. siitä syystä, että useat heistä ovat yksinyrittäjiä, joilla ei useinkaan ole juridista apua kuluttajansuojavelvoitteiden selvittämiseen.
Vaikuttajamarkkinointi on tutkimusten mukaan erityisen tehokasta mm. siitä syystä, että kuluttajat luottavat tutuiksi kokemiensa henkilöiden suosituksiin.
Koska vaikuttajien sisällöissä on sekä kaupallista että vaikuttajien henkilökohtaista, ei-kaupallista sisältöä, vaikuttajamarkkinointia voi olla vaikeaa tunnistaa.
Markkinoinnin tunnistaminen on erityisen haastavaa lapsille. Nämä seikat korostavat tarvetta vaikuttajamarkkinoinnin selkeille merkinnöille, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, että kuluttaja-asiamies on päättänyt antaa aiheesta ohjeistusta.
Myös osa vaikuttajamarkkinointialasta itse on toivonut ohjeistusta.
Lisäksi myös kuluttajat ovat tehneet kuluttaja-asiamiehelle ilmoituksia vaikeasti tunnistettavasta vaikuttajamarkkinoinnista.
Kiitämme esiin nostamistasi huomioista ja kyselysi vastausten jakamisesta. Otamme ylös toiveen arvioida ja ohjeistaa menettelyjä perinteisessä mediassa.
Tuotesijoittelua ja markkinointia televisiossa koskee oma erityslainsäädäntönsä, jota valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, ja heidän sivuiltaan löytyy siihen liittyvää ohjeistusta (ks. Markkinointi, sponsorointi ja tuotesijoittelu | Traficom).
Tuotesijoittelua koskeva lainsäädäntö on osin tiukempaa kuin vaikuttajamarkkinointia koskeva sääntely. Tuotesijoittelussa ei saa esimerkiksi rohkaista hankkimaan tuotteita tai palveluja, mainosluonteisesti viitata tuotteisiin tai aiheettomasti korostaa tuotteita. Nämä ovat vaikuttajamarkkinoinnissa sallittuja markkinointikeinoja.
Mainostarkoituksessa saatuja tuotteita koskevien vaikuttajamarkkinointilinjauksen merkintäsuositusten osalta on hyvä huomioida, että kuluttajien medialukutaidossa ja erilaisten merkintöjen ymmärtämisessä on eroja.
Osa kuluttajista ymmärtää, mitä esimerkiksi "PR" tarkoittaa, mutta kaikki eivät. Osa kuluttajista mieltää, että esimerkiksi "saatu" viittaa sisällön kaupallisuuteen, mutta kaikki eivät.
Mainonnan tulee olla tunnistettavaa kaikille sosiaalista mediaa käyttäville kuluttajille esimerkiksi siitä huolimatta, kuinka tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä he ovat. Mainonnan tulee olla selkeästi tunnistettavissa myös esimerkiksi lapsille ja nuorille.
Siksi kuluttaja-asiamies on katsonut perustelluksi suositella merkinnöissä käytettävän ilmaisuja, jotka viittaavat selkeästi mainontaan.
Tieteellisen tutkimustiedon valossa uudet suositukset merkinnöiksi on katsottu perustelluiksi (ks. esim. Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Hanna Reinikaisen teksti Vaikuttajamarkkinointi on tehokasta – siksi sen tiukempi sääntely on perusteltua - Viestijät).
Asiaa on avattu lisää vaikuttajamarkkinointilinjauksen UKK-sivulla: Kysymyksiä ja vastauksia vaikuttajamarkkinointilinjauksesta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Sivulla on lisäksi muun muassa:
• vastattu kysymykseen siitä, miten linjausta tulisi soveltaa ns. vanhoihin saatuihin tuotteisiin, jos niitä esitellään vielä pitkän ajan jälkeen. Kuluttaja-asiamies on todennut muun muassa, että kuluttaja-asiamiehen ei ole mahdollista asettaa ajallista rajaa sille, kuinka pitkään merkinnät tulee tehdä. Tällainen raja ei perustuisi lainsäädäntöön. Vaikuttaja voi käyttää harkintaa siinä, kuinka pitkään merkintöjä tekee. Tieto siitä, että tuote on saatu mainostarkoituksessa, on kuluttajalle todennäköisesti merkityksellisempi, jos julkaisu tehdään pian tuotteen saamisen jälkeen, mutta ei välttämättä enää esimerkiksi vuosien päästä.
• vastattu kysymykseen siitä, tuleeko julkaisu merkitä, jos vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen mainostarkoituksessa, mutta myöhemmin ostanut sen itse. Kuluttaja-asiamies on todennut, että merkintävelvollisuus koskee vain mainostarkoituksessa saatua tuotetta tai palvelua. Jos vaikuttaja ostaa tuotteen tai palvelun itse kuluttajana tämän jälkeen, ei julkaisussa tarvitse tuoda esiin, että vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen tai palvelun.
• annettu lisätietoa liittyen omien tuotteiden mainosten merkitsemiseen. Sivulla avataan tarkemmin, missä tilanteissa merkintöjä suositellaan.
Viittasit viestissäsi valtioneuvoston asetukseen ja maksamisen käsitteeseen. Valtioneuvoston asetuksessa tosiaan todetaan, että kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla sopimattomana pidetään tiedotusvälineen toimituksellisen sisällön käyttämistä kulutushyödykkeen myynnin edistämiseen siten, että elinkeinonharjoittaja on maksanut myynninedistämisen, mutta siitä ei ilmoiteta selvästi sisällössä tai kuluttajalle selkeästi tunnistettavin kuvin tai äänin.
EUT on täsmentänyt linkatussa ratkaisussa, ettei maksamisella tarkoiteta vain rahallista maksua, vaan myös rahanarvoisia etuja.
Ystävällisin terveisin
Kilpailu- ja kuluttajavirasto"
*
Vastauksessani KKV:lle ehdotin, eikö Mainonnan tunnistettavuuden perusperiaatteisiin voisi lisätä kohtaa, joka määrittelee ilmaiseksi saadut tuotteet markkinointina. Tällöin asia olisi kaikkein selkein, eikä vaatisi erillisiä ohjeistuksia perinteiselle medialle.
.
Kyselyyni vastasi 1271 ihmistä. Tärkeimmät kuluttajan kokemusta kuvaavat vastaukset yllä.
22 comments on “Kuluttaja-asiamies vastaa: tästä syystä vaikuttajille on tiukempi ohjeistus”
Mä en ymmärrä miksi tänä on niin iso asia? Jos saat ilmaisia tuotteita ja linkität mainoslinkkejä niihin isolle yleisölle on erikoista että koe tämän vääränä? Sehän on avoimuutta osaltasi? Varmasti myös sillä tienaat?
Tuota noin. Jos olet lukenut yhtään mitä olen asiasta aikaisemmin kirjoittanut niin tiedät, että siitähän tässä ei ole lainkaan kyse. Missään en ole sanonut, että pidän mainoslinkkien tai mainossisältöjen merkintää vääränä. En keksi, miten tästäkään kirjoituksestani voisi saada sen kuvan. Kirjoituksessa puollan yhtenäisiä merkintöjä kaikelle medialle.
Suosittelen lukemaan nämä kirjoitukset ja olet sen jälkeen tervetullut ottamaan jälleen osaa keskusteluun:
https://karkkipaivablogi.com/2025/03/kaupallisten-yhteistoiden-merkinnasta-vaikuttajamarkkinoinnissa/
https://karkkipaivablogi.com/2025/04/vastaa-kyselyyni-koskien-markkinoinnin-tunnistettavuutta-mediassa/
P.S. Miksi tämä on niin ’iso asia’? Koska oikeudenmukaisuus ja kaikkien kohtelu tasapuolisesti on iso asia.
Itse kuluttajana haluan, että on selkeää mistä tuote on saatu ja miten. Haluan, että.voin luottaa siihen millä tavalla tuotetta minulle esitellään. Jos lehdessä X joku julistaa kalliin ryppyvoiteen nimeen haluan olla varma, ettei hänelle ole maksettu tästä suitsutuksesta (edes pelkän tuotteen muodossa), vaan että hän on itse tuotteen hankkinut ja todennut hyväksi. Tällöin hehkutus on aidompaa.
Tällöin sinun kannattaa jättää lehtien kauneusjutut lukematta. Toimittajat eivät itse osta jutuissa esiteltyjä tuotteita, vaan ne joko saadaan suoraan tai pyydetään erikseen yrityksiltä.
Ainoastaan sellaisissa jutuissa, jotka on otsikoitu tyyliin "toimituksen henkilökohtaiset suosikit", tuote voi olla itse ostettu. (Toki henkilökohtaisissa suosikeissakin voi olla PR-tuotteena saatuja tuotteita.)
Nämä tiedot ovat suoraan kauneustoimittajilta. Olen haastatellut neljää kauneistoimittajaa sekä lehtien päätoimittajia.
Hei, ihan toiseen asiaan.
Mitä mieltä olet Skin 1004, air fit sunscream light- voiteesta. Miten eroaa sinikorkkisesta?
Tämä on pääsääntöisesti fysikaalinen ja sen UV-filtteri on sinkkioksidi. Se sisältää kuitenkin myös yhden kemiallisen UV-säteilyä absorboivan yhdisteen, Benzotriazolyl Dodecyl P-Cresol'in. Näin ollen tuote ei ole ihan "puhdas" fysikaalinen aurinkovoide, jos näin voi sanoa.
En ole tuotetta testannut joten sen ihofiilikseen en osaa ottaa kantaa.
Moikka, mä liityn kans tähän ihan aiheen sivusta kyselijöihin :D
Ootko vielä kokeillut Frantsilan uutta puhd.öljyä?
Mä hankin sen eilen korvaamaan Taikan puhd.öljyn joka ei toiminut mun pintakuivalla sekaiholla ollenkaan. Taikan öljyn hankin kun näin sulla siitä ig tarinan, hintakin oli edullinen ja tuotteen kuvaus kuullosti lupaavalta. Se ei kuitenkaan mun iholla emulgoitunut ollenkaan vaan päinvastoin, emulgoinnin yhteydessä se vaan jankkiintui kunnon öljylaataksi ihoon kiinni eikä liikkunut mihinkään ilman toisen putsarin apua.. Halusin niin kovasti tykätä tuosta mutta ei :(
Sitten törmäsin tuohon Frantsilan uutuuteen, joka edullinen sekin! ja päätin hankkia sen tilalle.
Tuoksu siinä on omaan nenään tosi kiva, koostumus on hyvä, ei aivan lirua, ja emulgoituu/huuhtoutuu pois kuten odotin!
En vielä. Aion kyllä ostaa sen, mutta en ole vielä ehtinyt.
Voi harmi. 🥺 Mulla se on emulgoitunut täydellisesti. Tosin - olen käyttänyt vain sitä tehdasversiota, en myyntikappaletta. Täytyy pian testata se myyntikappalekin, vaikka ei kai siinä pitäisi olla mitään eroa tehdas-näytteeseen.
Heippa, olen kyllä jo lukenut monen monta riviä lähes samaa - ydin kuitenkin on että nämä ohjeet ovat vaikuttajille? Ei jokaiselle medialle, ei yritysten mainoksia varten vain ohjeistukset vaikuttajille joihin sinä kuulut. Miksi koet epäreiluna että myös sinun tulee merkitä tarkemmin jatkossa oma mainostamisesi josta sinä saat palkkaa? Vannot kuitenkin kuluttajien oikeuksien nimeen mutta omalla kohdalla vertaat eri markkinoinnin aloihin tätä suurta epäreiluutta olla vaikuttaja ja tienata?
Kirjoitukseni aiheesta eivät käsittele sitä, että koen "mainosmerkinnät" epäreiluina. Ehkä olet uusi seuraaja? Ymmärrän, jos et tunne sisältöjäni eikä tapani merkitä saadut tuotteet ja mainita sidonnaisuuteni ole tullut sinulle tutuksi.
Kritisoin sitä, että tämän vuoden alussa "mainokseksi" luetaan myös ne julkaisut, joista ei ole sovittu eikä niistä makseta; nämä eivät perinteisen alalla vakiintuneen määritelmän mukaan edelleenkään ole "mainoksia". Mikäli olisivat, samat merkinnät olisi jo aikojen alusta vaadittu myös perinteisen median julkaisuihin, jotka perustuvat yrityksiltä veloituksetta ja vailla julkaisuvelvoitetta saatuihin tuotteisiin.
Vaikuttajamedia on markkinoinnin historiassa aivan tuore media, sen sijaan lehdistö on toiminut markkinoinnin alustana jo vuosikymmeniä, varmaankin vuosisatoja. Lehdistö harjoittaa markkinointia samoilla menettelyillä kuin vaikuttajat: maksetun mainonnan muodossa sekä yrityksiltä saatujen PR-tuotteiden kautta. Käytäntö on ollut olemassa aina. Kritiikkini kohdistuu siihen, että jo vuosikymmeniä harjoitettu toiminta, eli sisältöjen luominen PR-tuotteiden kautta, on päätetty viranomaisen mukaan nimetä "mainonnaksi" vain yhdessä mediakanavassa, mutta ei muissa.
Asian voisi ymmärtää mainiosti, jos ohjeistus kattaisi kaikki mediat, koska kaikki mediat luovat kuluttajan ostoskäytökseen vaikuttavia sisältöjä PR-tuotteiden kautta. Koska ohjeistus kohdentuu vain pieneen osaan mediaa, se ei tunnu markkinoinnin määritelmän osalta reilulta ja tasapuoliselta - eikä lainkaan puitteissa. Nythän kuitenkin KKV:n vastauksesta kävi ilmi, ettei ohjeistuksen puute tarkoita sitä, etteikö muunkin median tulisi merkitä ilmaiseksi saamansa tuotteet julkaisuihin. KKV vain ei ole toistaiseksi luonut tällaista kirjaimellista ohjeistusta muulle medialle. Vastauksesta voi päätellä, ettei tällainen ohjeistus ole tulevaisuudessa poissuljettu.
Huomaan, että et todellakaan ole ymmärtänyt, mitä kirjoitukseni käsittelevät. "Epäreiluutta olla vaikuttaja ja tienata." En tiedä miten olet tähän tulkintaan päätynyt, mutta ihan kiinnostava tapa nähdä viimeaikaiset kirjoitukseni.
Ne kirjoitukset, joista saan palkkion, olen aina merkinnyt ohjeiden mukaisesti, enkä ole koskaan ilmaissut, että koen sen epäreiluna. Saan palkkkion kaupallisista yhteistöistä, ja jokaisen kaupallisen yhteistyön alussa lukee: kaupallinen yhteistyö. On lukenut vuodesta 2013 asti, eli jo kauan ennen KKV:n virallista ohjeistusta, joka tuli vasta 2019.
Saan lisäksi sivutuloja mainoslinkkien kautta tehdyistä ostoksista. Nämäkin olen merkinnyt aina asianmukaisesti, siitä saakka, kun aloin vuonna 2017 mainoslinkkejä hyödyntää. En ole tätäkään käytäntöä koskaan kritisoinut "epäreiluna, mainoslinkkien merkintä on itsestäänselvää.
En kuitenkaan elä mainoslinkkien tuloilla vaan kaupallisilla yhteistöillä.
Kiitos, että julkaisit tämän saamasi vastauksen. Ymmärrän sinällään, että KKV:llä on rajalliset resurssit ja he ovat nyt halunneet tehdä ohjeistusta nimenomaan vaikuttajamarkkinointiin. Toivon kuitenkin, että myös lehdistön ohjeistukseen on jossain vaiheessa resursseja, kun tosiaan KKV itsekin toteaa, että sama laki pätee myös lehdistöön.
Kaikenkaikkiaan koen kuluttajan näkökulmasta hiukan ongelmallisena, että vaikuttajia, lehdistöä ja televisiota sääntelee jokaista eri taho erilaisilla säännöillä, kun se vaikuttamisen kohde, eli kuluttaja on kuitenkin aina se sama Maija Meikäläinen. Luonnollisesti on hyvä asia, että tuotteet, jotka on saatu mainostarkoituksessa, myös esitellään kuluttajille sellaisina, mutta käytäntöjen pitäisi olla yhtenäiset riippumatta missä mainos esitetään.
Tämäpä juuri. Vaikea ymmärtää esimerkiksi tuotesijoittelun sallimista TV:ssä. Sama toiminta olisi lehdessä piilomainontaa, mutta TV:ssä täysin sallittua.
Pidän itseäni ihan valveutuneena ihmisenä, mutta silti en ollut tullut ajatelleekseeni, että esim. lehtien kosmetiikkajutut pohjautuvat ainakin osittain ilmaisiin lahjuksiin. Eli todellakin haluan tietää esim. että "toimitus arvioi kuukauden aikana xxx yrityksiltä saamiaan tuotenäytteitä". Kuluttajana en näe eroa siinä, luenko asioista paperilla vai ruudulla. Jos merkintöjä vaaditaan, olkoon vaatimukset ja valvonta yhdenmukaisia.
Arvostan perehtymistäsi asioihin, kiitos! Blogiasi lukemalla olen kehittynyt kuluttajana.
Kiitos Kaisla.
Kun ostan esim. aikakauslehden, tiedän jo etukäteen, että henkilöt tekevät sitä työkseen ja minulle tuntemattomien ihmisten on tarkoitus yleensä kaupata tuotteita. Vaikuttajien kohdalla parasosiaaliset suhteet lienee huomioitava asia, sillä vaikuttajat tulevat eri tavalla lähelle ja heidät saatetaan kokea läheisinä tai tuttuina, jolloin mainosasetelma on mielestäni eri. Myös esimerkiksi erityisesti Instagramissa vaikuttajien tuottamat mainossisällöt ovat yleensä todella yksipuolista hehkutusta ja mainostetaan vähän kaikkea, vaikka heti parin viikon päästä mainostettaisiinkin jo ihan saman kategorian vastaavaa tuotetta. Lehtikirjoitteluissa usein kirjoitetaan edes jotain kriittisempää, tokikaan ei aina. Nopeissa somejulkaisuissa, erityisesti videoissa, on myös mielestäni ongelmallista, jos saatu- tai mainosmerkintöjä ei ole, koska siinä on hankalampi muodostaa kuvaa siitä, onko kyseessä nyt mainos vai mikä. Esim. blogitekstissä tämä taas olisi ehkä helpompaa, kun sisältö ei vilise nopeasti ohi. Nämä huomiot eivät toki tarkoita, että medioita tulisi kohdella täysin eri ohjeistuksin, sillä mainosta toki yhtä kaikki. Enemmän vain ajatuksenvirtaa mainoksen vastaanottajana.
Kiitos näkemyksen jakamisesta, Eveliina. Tämä keskustelu on kiinnostavaa ja mielestäni myös tärkeää.
Tekee mieli nostaa esiin lehtijuttujen merkittävä vaikutus myyntiin. Moni ajattelee, että vaikuttajamainonta on tehokkaampaa kuin mainonta perinteisessä mediassa, juuri siitä syystä, että vaikuttaja on yleisöään lähellä ja voi tuntua kuin kaverilta, johon luotetaan. Kuitenkin lehdillä voi olla paljon suurempi vaikutus yksittäisen tuotteen myyntiin, kuin vaikuttajan postaamalla sisällöllä. Kehuva maininta lehden "anonyymissa" tuotevertailussa - etenkin jossain 'testivoittaja' tyyppisessä-yhteydessä, saa kauppojen hyllyt tyhjiksi kyseisestä tuotteesta. Positiivinen näkyvyys lehden journalistisessa sisällössä on yrityksille todella hedelmällistä - hehän maksavat tästä vain tuotteen hinnan.
Kun verrataan lehtien ja vaikuttajien kaupallista vaikuttajuutta, välillä saatetaan unohtaa, että lehdet tavoittavat yhä paljon enemmän ihmisiä (ainakin Suomessa), kuin vaikuttajat. Vaikuttajilla voi hyvin olla läheisempi suhde yleisöönsä kuin lehdillä, mutta "volyymit puhuvat". Naistenlehdet ja niiden digijulkaisut, prime-esimerkkinä viikkolehti Me Naiset ja sen digijulkaisu Ilta-Sanomien sivulla, tavoittavat satoja tuhansia ihmisiä viikottain. Jos vaikkapa 10 000 seuraajaa omaava instagrammaaja esittelee innoissaan jonkin seerumin, ja sama seerumi esitellään positiivisesti myös Me Naiset -lehden kauneusjutussa, on varmaa, että Me Naisten jutun vaikutus on kaupallisesti merkittävämpi.
"Saan palkkkion kaupallisista yhteistöistä, ja jokaisen kaupallisen yhteistyön alussa lukee: kaupallinen yhteistyö. On lukenut vuodesta 2013 asti, eli jo kauan ennen KKV:n virallista ohjeistusta, joka tuli vasta 2019."
Ei ole kauaa aikaa kun täällä hyvin kriittisesti kerroit että sinulta puuttui merkinnät koska ohjeistus tuli vasta tänä vuonna 😄 nyt puhut kyllä pahasti ohi suusi, sillä olen seurannut erikoista tapaasi kuuluttaa haastatteluissa oikeudenmukaisuutta ja vaatia täydellisyyttä myös muilta yrityksiltä, siksi tämä tapasi ilmaista asia on hyvin kaksinainen.Kohokodissasikin löytyy useampikin "linkki" ennen uutta ohjeistusta jossa tämä ei lue.
Itse haluan myös tietää onko mainos maksettu, tuote saatu tai tuote linkitetty että jatkossakin saisi itselleen hehkutettavaksi - kertaakaan kun en ole lukenut että tuote olisi mielestäsi huono etkä suosittelisi sitä ostettavaksi koska esimerkiksi tiedät paremman? Kuten täältäkin havaita voi haluaa tämän tietää moni muukin.
Myös kritiikkiä on hyvä osata ottaa vastaan, muulla tavoin kun sen sanojan niskaan syöksyen "et ole seurannut,minä olen merkinnyt" ikävä tapa.
Kaikkea hyvää silti ja toivottavasti myös itse toimit muille asettamiesi standardien mukaisesti.
En ole tällaista sanonut. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla sekoittanut asioita etkä ole ymmärtänyt, mikä on "kaupallinen yhteistyö" ja miten se eroaa julkaisusta, joka käsittelee yrityksiltä saatuja tuotteita ilman palkkiota. Olen helmikuun alussa Leahlani-postauksen kommenttikentässä vastannut (todennäköisesti sinulle, olit mahdollisesti sama kommentoija), että en ollut maininnut Leahlanin öljyjä esittelevässä jutussa saaneeni tuotteet Twistbe'ltä, koska aiempi ohjeistus vuodelta 2019 ei vaatinut "saatu"-mainintaa sen jälkeen, kun ne on ensimmäisen kerran yhteistyön tai muun sisällön yhteydessä mainittu. Käyhän tarkistamassa tämä keskustelu, siellä käyty sananvaihto ei liity mitenkään yhteistyö-merkintöihin. Olen saanut Leahlanin öljyt Twistbe'ltä yli kaksi vuotta sitten. Kyseinen postaus ei ollut Twistbe-yhteistyö, jolloin yhteistyö-mainintaa ei luonnollisestikaan näkynyt. Ennen tammikuun 30. päivä tullutta päivitettyä ohjeistusta kaksi vuotta sitten saatuja ja jo kertaalleen saaduiksi mainittuja tuotteita ei tarvinnut enää uudestaan mainita saaduiksi. Postaukseni oli julkaistu 16.1.
Hyvä Nimetön. Olen Indiedays-portaalinkin ohjeistuksen mukaisesti ollut velvoitettu merkitsemään kaupalliset yhteistyöt siitä saakka, kun niitä olen alkanut Indiedays-portaalissa tekemään. Liityin portaaliin vuonna 2010. Sopimuksessani mainitaan sanantarkasti, kuinka sekä saadut tuotteet että kaupalliset yhteistyöt merkitään. Toivottavasti ymmärrät, että sopimus on velvoittanut blogiportaaleissa olevia bloggaajia tekemään merkinnät jo kauan ennen kuin KKV laati omat ohjeensa.
Tässä sinulle negatiivisia arvioita.
https://karkkipaivablogi.com/2023/12/vuoden-floppituote-medik8-r-retinoate-eye/
https://karkkipaivablogi.com/2023/10/smuuti-skin-watermelon-sorbet-balm-kokemuksia/
https://karkkipaivablogi.com/2023/07/arvostelussa-luonnonkosmetiikan-vedenkestava-ripsari-ere-perez-avocado-mascara/
Kritiikkiä on hyvä myös oppia antamaan. Miten rakentavana tai perusteltuna näet "kritiikkisi", jossa ilman konkreettisia esimerkkejä esität, että jätän kaupalliset yhteistyöt merkitsemättä? Tai että "pidän epäreiluna" saatujen tuotteiden tai yhteistöiden merkitsemistä? En tunnista esittämistäsi asioista itseäni tai toimintaani, enkä tunnista niitä markkinointimerkintöjä käsittelevistä kirjoituksistanikaan.
Kerron sinulle vielä tämän. En tarvitse tuotteita "hehkutettavaksi". Kulutan vuodessa loppuun alle 10 ihonhoitotuotetta, ja näihin minulla on varaa itsekin, en tarvitse niitä yhteistyökumppaneiltani. Ostan lisäksi tuotteita sisältöjäni varten nelinumeroisella summalla vuodessa. Samalla summalla voisin ostaa ne Leahlanitkin. En kirjoita tuotteista saadakseni niitä. Kirjoitan kosmetiikasta, koska pidän siitä.
Hyvää jatkoa sinullekin.
Aika hyvä vastaus sieltä. Että ottavat nämä huomioon, mutta nykyinen ohjeistus on tehty ottaen kantaa kriittisimpiin asioihin. Ymmärrän tuon lapsiin liittyvän kohdan, hehän kuitenkin käyttävät somea paljon, enemmän kuin lehtiä, ja silloin on tärkeää, että siellä on ohjeistus kunnossa. Mutta joo, ymmärrän mielipiteesi eriarvoisuudesta hyvin, koska en itsekään ollut ajatellut lehtijuttuja oikein. Ehkäpä ohjeistukset muuttuvat jossain vaiheessa.
Niin minustakin.
On muuten sinällään mielenkiintoista, että niin kauan kuin tarkkaa ohjeistusta ei ole, lakia voi tulkita joissain tapauksissa hyvinkin vapaasti. Kuluttajansuojalaissa lukee markkinoinnin tunnistettavuuteen liittyen ainoastaan, että "Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan." Laki ei ota kantaa siihen, mikä kaikki lasketaan markkinoinniksi. Sen voi tehdä Kuluttaja-asiamies linjauksissaan, tai Valtioneuvosto säädöksissään. Eli vaikka nyt on tiedossa, että PR-toimintakin lasketaan markkinoinniksi, joka tulisi tehdä tunnistettavaksi, valtaosa tämän toiminnan piiriin kuuluvista ei niin tee, koska juuri heille ei ole laadittu kirjallista ohjeistusta asiaan liittyen. 🤷♀️
Jätin pois kommentistasi kohdan, jota et toivonut julkaistavan. Olen samaa mieltä kanssasi. Onneksi nämä ilmiöt rajoittuvat vain hyvin pieneen joukkoon. Tähänkin postaukseen jätetyt "kritiikki"-kommentit ovat yhden ja saman henkilön kirjoittamia. Jos joku on päättänyt olla pitämättä tyylistäsi ja tavastasi tehdä asioita, ei hän varmastikaan muuta mielipidettään vaikka hänelle mitä vastaisi.
Kiinnostavaa! Tuli mieleen, että verotetaanko saatuja tuotteita eri tavalla riippuen siitä, onko saaja somevaikuttaja (varmaan toimintamuodolla, esim. toiminimi vs. osakeyhtiö on väliä) vai vaikka joku perinteinen mediatalo?
Tähän osaisi vastata verottaja. Mä en tiedä yhtään.