Dramaattinen otsikko kätkee alleen triviaalin aiheen. Mutta kieltämättä päättynyt asia on omalla tavallaan yksi merkittävimpiä harrastuksia ja pisimpään mukana kulkeneita asioita elämässäni.
Olen lopettanut kynsien lakkaamisen.
Kynnet vuosimallia 2009
Pitkät, lakatut kynnet ovat olleet niin tärkeä osa identiteettiäni, että 1990-alkupuolen Kuopiossa minut suorastaan tunnettiin kynsistäni. Olin se kynsityttö.
Aloin tietoisesti kasvattaa kynsiäni 14-vuotiaana, ja samaan aikaan aloitin myös niiden lakkaamisen. Värikkäästä kynsilakasta muodostui niin itsestäänselvä asia, että en ollut koskaan ilman kynsilakkaa varmaan kahteen vuosikymmeneen. Julkisesti esiintyminen ilman kynsilakkaa olisi ollut suunnilleen sama juttu kuin mennä ulos ilman vaatteita.
Hirmukynnet kuvattuna Korfulla kesällä 1996
Kynteni olivat järjettömän pitkät sekä aivan kamalan muotoiset. Vähemmästäkin tulee Savossa kynsijulkkikseksi. :D Kynsieni tarina on ikuistettu blogiin vuonna 2010.
Kynteni kasvavat kieroon, mikä ei sinällään ole mitenkään epätavallista, mutta oli kenties hieman erikoista, että pidin itse kippurakynsiäni aika hienoina. Minusta oli "tosi siistiä", että kynteni olivat niin vahvat, että kasvoivat hervottomiin mittoihin katkeamatta. Pisin kynteni teki täyden korkkiruuvin ja sen pituudeksi mitattiin 6 cm.
Totuin kynsieni ulkonäköön siinä määrin, että en edes 3-kymppisenä blogia aloittaessani miettinyt, että kynsilakkakuvissani oli mitään esteettisesti erityistä.
Vaikka olihan niissä. :D
Kynnet olivat näihin aikoihin jo aika paljon lyhemmät kuin 90-luvulla, mutta en viilannut enkä muotoillut niitä millään tavalla; ne olivat sen näköiset kuin millaisiksi kasvoivat.
Iän myötä kynsien kunto alkoi heiketä. Ne eivät enää kasvaneet pitkiksi vaan murenivat, vaikka tein mitä. OPIn Nail Envyt, lisäravinteet, kynsiöljyt... mikään ei enää auttanut. Jossain vaiheessa olin hetken natural-kynsilläkin, mutta se ei sopinut olemukseeni ja tuntui, että jotain puuttuu. Mulla piti olla kynnet.
Tässä vaiheessa aloin geelata kynsiäni. Näin ne pysyivät vahvoina, ja oheisetuna tuli myös siistimpi muoto. Geelin tuki estää kynsiä kasvamasta vinoon.
(Tätä juttua kirjoittaessani mulla on muuten päällä tuo sama My Little Pony -neule. ☺️)
Geelillä vahvistetut kynnet vuosimallia 2014.
Vuodet kuluivat ja lakkasin uskollisesti geelattuja kynsiäni. Moni olisi pitänyt värillistä geelilakkausta helpompana, mutta minä rakastin kynsilakkoja. Halusin lakata. 💖 Sehän oli koko homman pointti.
Saavutaan vuoteen 2023. Satojen kynsilakkojen kokoelmani asuu työhuoneellani.
Käyn yhä geelauttamassa kynteni 4-5 viikon välein.
Mutta viime vuoden lopulla tajusin, että en enää lakkaa kynsiäni.
Nyt se tapahtui. 30 vuoden kynsilakkaharrastuksen jälkeen tajusin, että olen menettänyt kiinnostukseni lakkaamiseen. En enää löydä aikaa lakkaukselle, eikä luontainen innostus lakkoja kohtaan herättele minua etsimään tätä aikaa. Koska innostusta ei enää ole.
Jollain tapaa oivallus tekee minusta hieman haikean. (Olen hylännyt lakkaystäväni....) Mutta toisaalta... Aika aikaansa kutakin.
Tässä on yksi minulle tärkeä ja rakas asia, josta ei ollut vaikea luopua. Se vain hiipui pois.
En kuitenkaan ole luopunut värillisistä kynsistä, vaikka en itse niitä enää lakkaakaan.
Nyt kynsiini laitetaan huollon yhteydessä värillinen geelilakka. Oli viimein minun aikani siirtyä tämän helpon vaihtoehdon pariin. 💅
Valitsin edellisellä huoltokerralla kirkkaan oranssin sävyn, vähän niinkuin tribuutiksi entisajoille.
Edellinen kerta oli myös se, jolloin ensimmäistä kertaa sanoin ääneen kynsiteknikolleni Maaritille, että tiedätkö mitä: nyt en enää koskaan lakkaa kynsiäni. En vain enää jaksa. Se saattoi ehkä olla hetki, kun tunnustin asian kunnolla ensi kertaa itsellenikin. Maarit on laittanut kynsiäni yhdeksän vuoden ajan. Kerroin, että alkaessani käydä hänen luonaan tein blogiinkin vielä paljon kynsilakkajuttuja, ja että nyt en enää tunnista itseäni niistä ajoista.
Maarit katsoi minua ja se sijaan, että olisi vahvistanut surkuttelevan asiakkaan mielentilaa, hän sanoi:
"Niin, muistan sen tosi hyvin. Mutta ajat muuttuvat. Pääasia, että kynnet tuovat sinulle yhä iloa. Onko sillä väliä, mistä kynsien väri tulee, kun tykkäät niistä".
Tämä on ihan totta. ❤️
.
Mites te ja teidän kynnet? Kynsilakkaa, geelilakkaa vai nou-lakkaa?
59 comments on “Eräs ajanjakso on päättynyt”
Nykyään lakkaan kynsiä tosi harvoin. Silloin harvoin ne kyllä tuo iloa. 2015 lakkasin puolen vuoden ajan lähes joka viikko kynnet. Mulla on luonnostaan tosi vahvat kynnet, mutta tuon lakkakauden tuloksena ne alkoi liuskottua. Yritin vaikka mitä, kuten Madaran formaldehydiä sisältää kynää liuskoittumisen estoon, mutta ei. Ainoa, mikä auttoi, oli lakkaamisen lopettaminen. Ja mä kuitenkin olin käyttänyt vain lakkoja, joissa ei pitänyt olla pahiksia. Aina katoin incit. Joten nykyään vain silloin tällöin, koska haluan pitää vahvat kynteni :)
Mä laitatan aina kesäksi (ja lomamatkoiksi) varpaankynsiin geelilakkaukset, mutta muuten olen käytännössä ilman mitään lakkoja. Ehkä 3 kertaa vuodessa saan aikaiseksi lakata jollain neutraalilla värillä sormien kynnet. Sormien kynsiin olisi periaatteessa kivat ottaa geelilakat, mutta en yhtään tykkää siitä tunteesta kun sormien kynsiä hiotaan ja muotoillaan. :D ihailen huollettuja ja siistejä kynsiä siis muilla.
Mä lakkaan viikottain muutaman kerran, yleensä Essien vahvistavalla ja sävyttävällä lakalla. Samalla viilaan kynnet ja laitan mavalan kynnenvahvistajaa. Mun kynnet liuskoittuu helposti ja tää rutiini on auttanut vähän. Geelikynsiä tai lakkoja en halua, mulla ne eivät pysy kovin hyvin ja kynteni kasvavat niin nopeasti että huolto pitäisi olla 3 viikon välein. Tämä myös taloudellinen kysymys minulle. Tykkään kauniista kynsistä, ilman hoitoa tai lakkaa en haluaisi olla.
Ei liity tämän postauksen aiheeseen, mutta voisitko testata tätä Lily Lolon ei-puuterimaista peiteainetta? Kiinnostaisi todella kovasti. Ja tuota myydään ihan Suomessakin. :)
https://www.houseoforganic.fi/products/lily-lolo-cream-concealer-peitevoide-5-g
Entä oletko muuten kokeillut Lumenen heleyttävää peitevoidetta? Itse olen käyttänyt Lumenen tämänhetkisistä vain sitä Blur-peitevoidetta, mikä onkin todella hyvä, kunhan sävyjä vain olisi enemmän. Tuon heleyttävän peitevoiteen olemassaolo tuli itselleni ihan yllätyksenä eräällä kauppareissulla.
https://www.lumene.com/fi/uutta/invisibleillumination/heleyttava-peitevoide-84213.html?gclid=EAIaIQobChMIp9LDz-Hd_QIVigqiAx0WlAhyEAQYASABEgJRcvD_BwE
Ja ihanat nuo liila-violetit kynnet. Jos lakkaisin kynsiäni, väri olisi tuo!
Vielä pieni lisäys: saan muuten sillä Natukin voiteella ihanan kuullon kasvoille aurinkotuotteen (Alga Mariksen) alle levitettynä. Voisi toimia todella hyvin myös mineraalimeikin alla.
Katsotaan :)
En. Heleyttävinä markkinoidut peiteaineet ovat tyypillisesti vähemmän peittäviä (kuin esim. kesto-claimeilla markkinoidut), ja koska itse haen peiteaineelta ennen kaikkea peittävyyttä, nuo heleyttävät eivät niin kiinnosta. Tuo Lumenen peiteaine on vielä serum-nimellä ja se yhdistää meikki- ja ihonhoitotuotteen, ja voin arvata, että se on läpikuultava.
Itsekin haen nimenomaan peittävyyttä.
Voiko muuten Alga Mariksen sävyttävä aurinkovoide (nyt käytössä kolmikymppinen) hapettua päivän mittaan kasvoilla meikkivoiteiden tavoin?
Kaikilla meikkivoiteen kaltaisilla (eli väripigmenttejä sisältävillä) voiteilla on kaiketi mahdollisuus tällaiseen. Taipumus riippuu myös ko. tuotteen ja käyttäjänsä ihon välisestä kemiasta.
Omalla ihollani en muista havainnoineeni Alga Mariksen hapettumista.
Itse olen nyt viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että illalla tuo Alga Maris näyttää kasvoilla keltaisemmalta kuin aamulla. Mineraalimeikin kanssa näin ei ilmeisesti voisi käydä?
Mineraalimeikki ei mun käsityksen mukaan voi hapettua, tai hapettuminen ei voi vaikuttaa sen väriin, koska mineraalijauheessa ei ole öljyjä. Jotta hapettumisreaktio voi tapahtua, täytyy läsnä olla aineita, jotka voivat hapettua.
Juuri näin, ja tuo on kyllä iso plussa. Sekin on hienoa, että sävyvalikoimat ovat yleensä aika kattavia. Mutta mineraalissa on sitten tuo pieni miinuspuoli eli että mahdollinen pintakuivuus näkyy.
Olen joskus miettinyt geelikynsiä loma-ajalle, mutta en jaksaisi jatkuva huoltoa. Käytetäänköhän geeleissä myös sitä "uunia" johon kädet / sormet lykätään. Mietin sen antamaa säteilyn vaikutusta, ei houkuta.
Käytetään. Säteily kovettaa geelin.
Siis mä olen kanssa tainnut tulla yhden ajanjakson päähän kun aikaa kynsille ei vaan enää ole. Eikä kiinnostusta. En saa niitä enää kasvamaan vaikka mitä tekisi, murenevat ja liuskoittuvat. Voi niitä entisiä aikoja...ei jaksa koristella, en jaksa kaivaa välineitä esille, ei ole ikinä tuntikausia aikaa siihen. Lakkaan kyllä kokoajan ja tykkään että kynnet olisi huolitellut niin ne pysyisi paremmassa kunnossa. Mulla se lakatta olo ei auta kynsien kuntoon, menevät vaan heti pahemmaksi kun joutuu päivän pitämään hanskoissa.
Ostan kyllä harvakseltaan uusia kynsilakkoja, en halua mitään geelikynsiä kun en usko että pysyvät mulla. Eikä ole varaa tai aikaa olla huolloissa :) Nätit ne kyllä on ja ihailen muilla <3 olen myös muuttanut niin monta kertaa ettei ole tilaa säilyttää vanhoja lakkoja niin olen niistä luopunut, voin vaikka sulle tulla ihailemaan No Way Josea ja kumppaneita ;)
😲😮
Sinä..! Ohoh..!
Ehkä tämä liittyy ikään..? Me ollaan tultu tietyiltä osin "vanhoiksi" - eikä siinä mitään pahaa. ❤️ Joissain asioissa on luonnollista "kasvaa ohi".
Tää on hienoa, että pystyy heittämään poiskin. Ehkä minäkin pystyn, jonain päivänä :) Kun on kulunut niin pitkä aika, että tunneside viimein murenee pois. Että lakkoihin liittyvät muistot unohtuu... Mulla on se hassu (ärsyttäväkin) ominaisuus, että on vaikea luopua asioista (ja tavaroista) joihin liittyy positiivisia muistoja. Etenkin nyt, kun mun muisti on huonontunut todella paljon. Mua pelottaa unohtaa mukavia asioita. En halua unohtaa. <3 (Vaikka ihan kaikkea mukavaakaan ei tarvitsisi muistaa tai säilyttää.... Sitten kun sisäistän tämän niin moni asia kevenee. ❤️)
Ah, kynnet <3 Mulla on aina ollut hyvät kynsigeenit ja etenkin kesällä saan kasvatettua melkoisen pitkät kynnet. Talvella mennään lyhyemmillä kun nää katkeilee enkä jaksa öljytä kynsiäni, eli saan syyttää itseäni.
Sen jälkeen kun lopetin työssä, jossa ei saanut olla kynsilakkaa ollenkaan, olen lakkaillut omia kynsiäni vähintään kerran viikossa. Lakkakokoelmassani taitaa tällä hetkellä olla semmonen 200 pulloa. Suurin innostus lakkailuun oli vuosina 2012-2019, nyt innostus on selkeästi hiipunut. Alkuvuodesta kyllästyin lyhkäsiin talvikynsiini ja kävin ottamassa geelikynnet, katsotaan kuinka kauan jaksan näitä huollattaa ja palaanko jossain vaiheessa lakkailemaan kynsiäni itse. Onhan tämä helppoa ja kivaa kun joku toinen tekee nätit kynnet ja ne kestää pitemmän aikaa. Nakukynsillä en oikein osaa olla, ei ole mun juttuni.
Ymmärrän kyllä haikeuden, itselläkin innostus tosiaan lakkailuun laantunut vuosien myötä. Mutta geelikynnet on ihan yhtä hyvä vaihtoehto <3
Sun kynsigeenit on mullakin hyvässä muistissa! 😎🤩
On kyllä jännä, miten tiiviisti kynsiinkin voi "identifioitua". Mäkään en osaisi olla nakukynsillä. Vaikka olen välillä ollut ehkä parikin kuukautta "kynnettömänä", ei siihen vain totu.
Ihailen lakattuja ja hoidettuja kynsiä, ja etenkin hillityn mittaiset rakennekynnet ovat ihania. Itselläni en kuitenkaan semmoisia voisi työn takia hommata, maataloustyössä ne olisi heti katki. Lakkailen kyllä omia kynsiäni silloin tällöin mutta se tuntuu turhalta; lakka on jo yhden päivän jälkeen kulunut ja lohkeillut rumaksi ku käsiä käyttää koko ajan. Liikaa vaivaa siis. Sen sijaan punaiset varpaankynnet on miun tavaramerkki. Ne on _aina_ kirkkaan punaiseksi lakatut. En edes muista milloin ne olisi olleet muut kuin punaiset, saati täysin naturellit. Punaiset varpaankynnet on osa miun identiteettiä! :D Varpaissa lakka pysyy niin paljon paremmin ja pidempään että sitä hommaa jaksaa. Lakkailen ne ehkä kolmen viikon välein.
🔥♥️ Asiaa!
Työskentelen terveydenhoitoalalla ja kynnet ovat aina mahdollisimman lyhyet ja lakattomat. Ainakin helppoa ja suht vaivatonta, kunhan muistaa vapaiden ja lomien jälkeen aina leikata kynnet 😄
Aikoinaan olisin ehkä ajatellut tällaisten sormien olevan rumat, mutta nykyään miellän lookin ennemmin vähän sporttiseksi kuin mitä laitetut kynnet ovat.
Varpaankynsiä sen sijaan tykkään etenkin kesäaikaan lakatakin. En kyllä niissäkään leikittele väreillä, vaan menen parilla ”luottosävyllä”, jotka sopivat vaatteitteni kanssa yhteen.
Sama juttu täällä! Olen lakannut vuosia ja sunkin blogista joskus lakkainnoituksia aikoinaan hakenut. Lakkakokoelmani on iso, koristelin välillä pienesti, ja olin lähes aina lakat sormissa. Ehkä juurikin harrastus voisi kuvata asiaa. Nyt homma hiipui parin viime vuoden aikana. Ei vaan huvittanut eikä kiinnostanut. Kävelin pari viikkoa sitten ottamaan geelilakkauksen. Homma on kehitynyt, ei enää pulleita kynsiä, joita ennen näkyi. Tiesin ulosastuessani, että jään koukkuun, jos yhtään lakka pysyy hyvänä omissa kynsissäni. Ja kyllä, huoltoväliä joutuu pitämään kolmisen viikon välein, mutta se ilo mikä kynsistä tullut! En kaipaa lakkaamista enää, mutta tätä lopputulosta olen kaivannut. Mitä meinaat tehdä kynsilakkakokoelmallesi? Täällä oma kokoelma pohdituttaa.
Totta!
Mullakin oli vuoden 2008 aikoihin sellaiset pulleat kynnet. 2008 oli eka kerta, kun kokeilin rakennekynsiä. Se tosin jäi lyhyeksi kokeiluksi, kynnet olivat niin kömpelön näköiset. (On sitten eri asia, miten paljon paremmalta mun omat kippurakynnet muka näyttivät..! 🤣)
Toistaiseksi se saa seistä työhuoneella. Kun tunneside on riittävästi hiipunut, toivon pystyväni heittämään ne pois. Ehkä säästän pari vanhinta kosmetiikkamuseooni.
Eivätkö ne ole osin menneet pilalle, jos olet kauan säilyttänyt? Itse asiassa kynsilakka on ehkä ainut tuote (yhtä huuliunaa lukuun ottamatta), joka on mielestäni mennyt pilalle ajan myötä. Koostumus muuttuu kaksifaasiseksi ja lopulta ei enää palaudu ses sekoitettaessa, Varsinkin kesälomalla kuumuudessa oleva kynsilakka tuntuu regoivan aika nopeastikin.
Mulla on päinvastainen kokemus. Tietysti joukkoon on mahtunut myös nopeasti puuroutuvia kynsilakkoja, mutta valtaosa lakoista on säilynyt hämmentävän hyvinä. Värifaasi saattaa erottua, mutta kun pulloa ravistaa, se palautuu normaaliksi. Mun vanhin säästynyt lakka (jokin L'Orealin) on vuodelta 1994, ja se on yhtä juokseva kuin vuonna 1994 :D Siis lähes nestemäinen. En kyllä enää käyttäisi sitä, ja voihan olla, että jos käyttäisin, niin saattaisi selvitä, ettei se enää kuivu kynsille tai käyttäydy muuten, kuten "normaalin" kynsilakan kuuluisi.
Viime vuosina olen lakkailut iloisesti mm. Lumenen ja IsaDoran kynsilakoilla, joita olen ostanut myyjäaikoinani vuosina 2010 - 2013. :) Näissä ei ole edes tapahtunut faasien eroamista vaan lakat näyttävät ja tuntuvat samalta kuin 10 vuotta sitten. OPIn ja China Glazen lakoissa taas tapahtuu faasien erottumista.
Mun huonoimmat kokemukset säilyvyyden suhteen ovat juuri OPI:n lakoista.
En ole ennen tätä juttua edes kunnolla tiedostanut, etten lakkaa nykyään kynsiäni koskaan! Olen käsityöläinen eli kynnet on aina ollut pidettävä lyhyinä. Ne ovat myös tosi ohuet ja hauraat. Lakkaus kesti hyvänä ehkä päivän, jonka jälkeen kynsien taipuilu ja käsillä tekeminen saivat sen lohkeilemaan. Teen kotitöitäkin (tiski jne.) ilman hanskoja, vaikkei tietysti pitäisi. En ole koskaan laitattanut kynsiäni (tekokynnet, geelilakkaus yms.).
Olen aina ollut "laittautuva nainen", en lähde ulos ilman meikkiä ja tukka täytyy olla jotenkin laitettu (liian pitkä auki pidettäväksi ja takkuuntuu helposti). Kynnet ovat kuitenkin lyhyet ja lakkaamattomat. Hassu juttu, mutta varpaankynsissä on aina lakkaus, talvellakin. :D
Tapa lakata varpaankynnet on kyllä söpö!
Ilmeisen moni tekee niin :)
Mä taas olen aina lakannut varpaankynnet vain kesäksi..! Jalat on niin "kaukana" mun aivoista että ilmeisesti unohdan koko varpaankynsien olemassaolon sinä aikana vuodesta, kun ne ovat jatkuvasti sukkien peittämät...! Niiden olemassaoloon havahtuu kun sandaalikausi alkaa pilkottaa... 😅
Ai kauhia, luulin että jää väreillä leikkiminen ihan kokonaan pois, hui sentään! 🙉
Essie-lakat ja pikakuivattaja ovat käytössä tasaisen satunnaisesti. Viime kesänä sairaslomalla ollessa kynteni kasvoivat pitkiksi ja vahvoiksi, enkä repinyt kynsinauhoja ja sormien sivuja verille. Luulin, että kynteni ovat luonteeltaan hauraat, liuskoittuvat ja taittivat. Eivätpä olekaan, mutta pakko on keksiä joku muu konsti kuin sairaslomalla oleminen. Tykkään lakatuista kynsistä ja etenkin tuo yllä näkyvä ponivioletti ja vanha roosa ovat ihania, välillä päälle holografiefektilakka ja vau!
Geelikynnet värin kera olisivat varmaan avuksi, mutta koska olen kehno varaamaan säännöllisesti huoltoaikoja yhtään mihinkään, niin ei onnistu. Arastelen myös "uv-uuneja"😬 vai millä niitä nyt kuivatetaankaan tai kovetetaan.
Jos joku keksisi jonkinlaisen kynsilakkatussin, niin sellaisella tulisi laitettua helposti! 😀 Tuosta pikakuivattajasta voi päätellä, että malttia ja aikaa ei ole. Olisi ihana olla sellainen kynsien näprääjä, jolla on vuodenaikaan ja mielialaan sointuvat kynnet, mutta ehkä minulla värileikit saavat näkyä vaatteissa ja hiusten colourmaskeissa. 💜
Jooei..! Nyt kun en enää käytä värikkäitä luomivärejäkään ja hiukset hakee väriään (mun lemppari-korallivärin poistuttua markkinoilta), niin täytyy väriä jossain olla..! 🙏🏻 Ois ihan sannitonta jos hiukset, naama ja kynnet olisivat kaikki haaleat....
Minäkin välillä mietin, että selviääköhän jossain vaiheessa että olen altistanut itseni vuosikymmeneksi pahallekin terveyshaitalle....
Olen sairaanhoitaja, joten tulee lakattua kynnet tosi harvoin nykyään. Kesällä silloin tällöin ja lomilla. Viimeksi kesälomalla otin kynsiin kestolakkauksen ja varpaankynsiin marraskuussa jalkahoidon yhteydessä. Jos vaihdan alaa niin otan vaan useammin kestolakkauksia/geelikynnet, tuskin jaksan alkaa lakkailenaan itse kovin usein.
Ai, että muistan hyvin vuosien varrelta noita kynsitarinoita. Välillä olin suu auki, kun kuvissa oli samassa kädessä ihan eri pituisia kynsiä jne. :D
Olet Sanni siitä niin ihana, että sinulla on kaikenlaisia "kotkotuksia", joiden kehittymistä on ollut hauska seurata.
Itsellä oli joskus 5 vuotta sitten aivan mielettömän hienot ja pitkät luonnonkynnet (siis kerran elämässä!) - tein niihin kovasti kynsitaidetta leimaamalla, liukuvärjäämällä yms. Kynsilakkoja oli hirveä määrä.
Sitten yksi pitkä kynsi katkesi, kaikki oli pakko leikata.
Kasvatin, kasvatin - ei. Sitten kynnet alkoivat murehtimaan, ihan järkyttävää liuskottumista, johon ei myöskään itsellä ole auttanut yhtään mikään.
Yhden kesän pidin rakennekynsiä - olihan ne ihanat. Mutta, epäsosiaalisena ihmisenä en kestänyt, että piti nököttää siellä pari tuntia ja olla sosiaalinen. Ja: kynnet kuitenkin kasvoi sitä vauhtia, että huollossa olisi pitänyt käydä vähintään 3 viikon välein. Ei.
Vähän sama juttu kuin yhden kesän kestäneet ripsien pidennykset. 2 viikon välein olisi pitänyt käydä. Ei.
Nyt sitten eletään nysäkynsillä ja yritetään vieläkin ties mitä, turhaan.
Se on varmaan tämä ikä - pitkät kynnet ovat mennyttä. :)
No niinpä..! 🤣 En ikinä välittänyt pätkääkään, olivatko kynnet saman vai eri pituiset. Pääasia, että ne olivat pitkät - jos yksi kynsi katkesi, muita ei lyhennetty. 😆
🤪🥰
Kaikenlaisia on tosiaan ollut...😅
Mulla "onneksi" kasvaa niin hitaasti, että neljä viikkoa on ihan ok huoltoväli, ja usein venyy viiteen viikkoon kun olen niin paljon poissa Tampereelta enkä pääse Maaritille. En rehellisesti tiedä viitsisinkö käydä useammin huollossa... onhan se kustannuskysymyskin.
Näinpä... Olisi kiinnostava kuulla, pysyykö jolla kulla kynnet vahvoina vielä 40+ ikäisenä... Ja mikä on kynsien prime time..? Kolmikymppiseksi asti...?
Ainakin nyt reilu 41v kynnet on edelleen tosi vahvat. Voin tulla raportoimaan viiden vuoden päästä :D
😀🙏🏻
Edelleen käytän ihan tavallisia kynsilakkoja ja lakkaan kynteni kerran viikossa. Itselleni se on tärkeä piristys ja rutiini. Harvoin lakkaan vain yhdellä lakalla, yleensä aina käytän jotain glitteriä tai muuta topperia tai sitten muuten koristelen edes osan kynsistä. Pari vuotta sitten otin rutiiniin mukaan pikakuivattavan päällyslakan. Näin minulla menee maksimissaan tunti viikossa kynsien laittamiseen.
Joskus olen pitänyt suhteellisen pitkiäkin kynsiä mutta nykyään leikkaan kynnet noin kerran kuukaudessa. Silloin osa onkin jo huonossa kunnossa. En jaksa käyttää öljyjä tai muita hoitotuotteita kuin satunnaisesti.
Kynsilakkoja minulla on noin 20. Värikkäät lakat tykkään ostaa pieniä, jotta ne joskus kuluvatkin pois. Dependin 5ml lakat ovat muodoltaan ihanan siroja ja silti niissä on ihan hyvä suti. Yritän pitää kokoelmani pienenä jotta lakat tulisi myös käytettyä. Oikeasti haluaisin ostaa lakkoja vaikka kuinka paljon 😄
Mielestäni on ihanaa, että haluat edelleen värikkäät kynnet! Ja mikäli joskus innostut taas itse lakkaamaan niin siihenhän voi palata helposti 😊
Oletkohan mun teini-iän ystävä, Jenni T, joka tykkää kynsilakoista :)
Itse en ole voinut lakata kynsiä kai jo noin kymmeneen vuoteen. Mulla kynsilakat alkoivat ikäänkuin syövyttää kynsiä. Niistä tuli todella ohuet. Niin ohuet, että näkyi läpi alla oleva iho ja kynnet oli pehmeät. Harmittihan se, mulla oli aika hyvä kokoelma lakkoja kasassa ;) tykkäsin överiglitterlakoista ja toisaalta täysmattapinnan jättävistä. Rakastin Barbie pinkkiä mattalakkaa <3
Moikka Tiippa!
Sun nimimerkki ei ainakaan itselle soita heti kelloja, mutta en toki tiedä viittaako nimeesi kuinka paljon. Meitä Jennejä on kyllä paljon 80-luvun puolivälissä syntyneissä 😄
Onpa harmi että kyntesi reagoivat noin voimakkaasti! Överglitterit ja Barbielakat kuulostavat ihanalta, voisinkin tätä käyttää inspiraationa tänään lakkailuun 😁💅
Mulla pikakuivattajan *lopulliseen* kuivumiseen meni aina pari tuntia ja huvittikin nimitys pikakuivattaja. Pinta kuivui kyllä kosketuskelpoiseksi nopeasti, mutta ei "kaivelee käsilaukkua" -kelpoiseksi. 😆 Jos piti kaivaa jotain laatikosta tai laukusta parin tunnin sisällä, lakka meni ruttuun, oli mikä tahansa pikakuivattaja.
Dependit on kyllä mahtavia..! Niin ihania sävyjä (ja paljon..!) ja minipullot siroudessaan ja vähän-tilaa-vievyydessään huippuja! 😍 Kun hintakin oli halpa (mitähän ne nykyään maksaa...) niitä tuli ostettua vähän väliä....
Ah niin tutut tuo cracked ja glitter, vaikka en ole koskaan mikään himolakkaaja ollut. Kynsilakkojen kanssa mulla on usein käynyt niin, että ihastun kaupassa johonkin lakkaan ja käytän sitä kerran pari. Pääasiassa tykkään olla ilman lakkaa, koska koen että lakat murenee helposti ja kuivattaa kynsiä yms. ja itsellä ei kynnet muutenkaan kasva pitemmiksi ja vahvoiksi (enkä kyllä osaisi olla tai tehdä mitään pitkillä kynsillä). Lisäksi ehkä vähän hassua mutta mulle tulee helposti liian hienostunut fiilis kynsilakoista. Sinulla on kyllä upeat kynne ja mistä tuollaisen ponipaidan saisi <3?
Niin tuttua... 🙋♀️
Niitä sai silloin Henkkamaukasta... ☺️
Hmm, onkohan tämä joku muotijuttu myös. Kymmenisen vuotta sitten oli monta kynsiblogiakin, jotka hiipuivat vähitellen. Seurasin niitä innoissani ja himoitsin uusia lakkoja. Itsellä lakkauskyllästyminen tuli muutama vuosi sitten, en tarkkaan muista milloin. Mutta nyt olen alkanut jälleen lakkailla. Etätöissä saa mukavan tauon tuumailla kun lakkailee kynnet ja ne kuivuu kätevästi kun naputtelee konetta 😀
Totta, kynsiblogit olivat tosi kova sana jo 15 vuotta sitten (itsekin seurasin niitä silmät kiiluen), mutta ne eivät näytä siirtyneen edes Instagramiin, ovat vain hiipuneet....
Lakkaan noin pari kertaa kuussa, mulla kestää värillinen lakka ihan hyvänä 1,5 viikkoa, sitten olen muutaman päivän ilman lakkaa ja annan kynsien "tuulettua" ja lakkaan taas uudelleen :) En missään nimessä jaksaisi lakata yhtään useammin ja joskus tuuletuskausi venyy 1-2 viikkoon :D Kynsilakkakokoelma on hillitty ja sisältää noin 15 putelia, mulle tuottaa iloa että ne mahtuu yhteen pieneen pussukkaan ja saan oikeasti lakkoja loppumaan.
Wow..! 🤩 Käytätkö alus- tai päällyslakkaa vai pysyykö noin hyvin "yksinään"? Harvalla pysyy noin hyvin edes apulakoilla..! Oot onnenpekka!
Nuorempana lakkasin kynnet aina. Eri värisiä lakkoja oli todella paljon… sitten huomasin lakkaavani vain matkoille ja lomalla. Ja sitten…. Huomasin että vein koko lakkakokoelman (kuivuneen sellaisen) ongelmajätekeräykseen. Nyt hyllyllä on tasan yksi lakkapullo, Essien Ballet slipper. Lyhyet kynteni (kiitos mm. kilpirauhasongelmien ja iän mukana tulleet muutokset) saavat joskus huomaamattoman värin. Mutta kyllä, sekin tuntuu vielä kivalta. En enää kaipaa värikimaraa tai pitkiä kynsiä. Mutta huomaan olevani kuin pieni lapsi kun iloitsen tästäkin ”värittömästä” väristä. Kaikella on aikansa. =)
👏
Ihana! 💗 Oikeaa iloa :) 🥰
Minulla on kynnet tällä hetkellä hyvässä kunnossa, mutta en ole koskaan kasvattanut kovin pitkäksi, joten en osaa sanoa kasvaisiko samaan tapaan kuin nuorempana, mutta kynsissä en ole havainnut mitään muutosta iän myötä (olen siis sinun ikäluokkaa). En hoida kynsiä mitenkään erityisesti. Minulla tietyt ravinnelisät on auttanut kynsien kuntoon (eli ne on vahvat eikä liuskoitu) ja varmaan ruokavalio yms. osaltaan.
Lakkaan nykyään sormien kynnet, jos on juhlat tai muuta menoa tiedossa ja johon haluan ja ehdin lakata. Lakat ei vaan minun elämäntyylillä kestä pitkään hyvänä enkä halua mitään geelikynsiä tai vastaavia.
Kynsilakka kuitenkin piristää ja varpaiden kynsissä mulla on yleensä aina lakka! Varpaisiin voi laittaa sellaisiakin värejä, joista en enää sormissa tykkää. Lakkoja minulla on enää alle 10 pulloa, joten ehkä pikapuoliin pääsen ostamaan jonkun kivan uuden kynsilakan!
Varhaisteini-iästä/lapsuudesta saakka mulla on ollut aina kynnet lakattuina, tänä vuonna täytän 30. Muistelen että mummo opetti lakkaamaan kynnet, kun olin hyvinkin pieni, varmaan nipin napin kouluikäinen. Mummolla oli aina kynnet lakattuina ja sen tavan on siirtänyt minulle ja siskolleni, jonka kynnet on ihan samanlaista laatua kuin omani.
Kerran viikossa lakkaan ja viilaan kynnet, tykkään mantelinmuotoisista kynsistä ja värikkäistä lakoista. Lempparit tällä hetkellä sinisen sävyt ja pastellit :) Luonnostaan vahvat ja "pitkän malliset" ne on olleet aina ja kynnet onkin varmaan asia, josta saan eniten kehuja (varsinkin aiemmin,kun rakennekynnet ja geelaukset oli harvinaisempia, nykyään moni olettaa munkin kynsien olevan keinotekoiset). En oo koskaan käynyt missään kynsihoidossa tai edes käyttänyt kynsinauhaöljyä, ne vaan luonnostaan on tuollaiset. Vaatekaupassa työskennellessä kynnet oli vähän lyhyemmät, kun ne ei kestäneet sitä työtä ja jatkuvaa käsidesin käyttöä/pesua,johon reagoi lohkeilemalla, mutta nykyään harvoin enää katkeaa kynsiä. :)
Jos taloudellinen tilanne sallisi, niin palaisin heti geelilakkauksiin. Ne oli minulla vuosia. Olen äärettömän laiska kynsilakkaaja ja pienikin kuluma/kolo lakkauksessa ärsyttää heti. Ehkä siksi olen nyt kuukausia ollut ihan ilman mitään. Toivottavasti kesän yli saan geelilakkauksen takaisin.
Minulla jäi kynsien laittaminen siihen, kun olin muutaman vuoden töissä tosi homeisessa työpaikassa ja rupesin saamaan hengitysvaikeuksia kynsihoitolassa. Siinä jäi geelit ja akryylit pois, ja lopetin myös kaikki muut rajumpia kemikaaleja vaativat toimenpiteet kuten hiusten värjäämisen. Kynsilakkaa sudin varpaankynsiin silloin, kun voin tehdä sen ulkona, sormenkynnet ovat luonnontilassa. Teen kuvitustöitä paljon ihan perinteisillä metodeilla, jolloin kynnenaluset ovat usein jonkun maalin tai musteen värjäämät. Katselen välillä kateellisena graafikkokollegoiden kauniita geelikynsiä, mutta ne eivät ole enää mun juttu. Jostain syystä itselläni eivät minkään maailman kynnet edes kestäneet, vaan kuoriutuivat irti viikon-parin sisällä, vaikka kuinka oli taitava ammattilainen tekijänä. Viilailen musteiset kynteni lyhyiksi, mutta tykkään käyttää kauniita ja värikkäitä sormuksia paljon. Ne ovat tulleet vähän kynsilakkojen tilalle ja ne saa myös tieltä pois sotkuisempia hommia tehdessä.
En oo leimaillut pariin kkteen kun geelien jälkeen nää on niin nysät ettei kiinnosta.
Hankin kuitenkin uunin ja lakat jotta voi geelilakkailla, koska tavan lakka luonnonkynsillä ei pysy töissä. Lakkaus auttaa myös kynnen kasvussa, ei joka asiaan hajoa.
Vähän lisää pituutta niin vois taas leimailla.
Haluaisin rakenne- tai geelikynnet, mutta taloudellinen tilanne + ajan puute, en pääsisi huoltoon tarpeeksi usein, niin parempi jättää väliin.
Kynnet on pidettävä lyhyinä, ovat sen verran heikkoa tekoa, että muuten katkeilevat työni takia. Käytän melko värittömiä lakkoja, ihan vaan siitä syystä, että kun en kuitenkaan ehdi poistaa ja laittaa uutta, niin kulunut lakkaus ei hyppää heti silmille. Haluaisin kyllä käyttää tosi värikkäitä ja välillä toki käytän niitäkin.
Enimmäkseen värikkäät lakat on kuitenkin varpaan kynsissä. Ne mulla on aina lakattu enkä oikein edes tunnista niitä ilman lakkaa, eivät tunnu omilta.
Kaapissa on edelleen aivan liikaa lakkoja, vaikka karsin niitä rankalla kädellä ja lahjoitin pikkutytöille. Toisaalta elämä tai ainakin kaappien järjestely olisi aika paljon helpompaa, jos olisi mahdollista käydä kynsihuollossa ja heittää kaikki omat lakat pois. 😂
Niin sitä keski-ikäisenä muuttuu asiassa jos toisessakin. Outoa, ettei enää huvita tehdä sellaisia asioita, joita ennen piti tärkeinä. (Itsellä on esim. jäänyt pois vaatekaupoissa kiertely. Ennen tykkäsin siitä, vaikken ikinä onneksi ole ostanut paljoa vaatteita. Nykyään ei kiinnosta enää yhtään kierrellä kaupoissa ja tilaan lähes kaiken nettikaupoista ja ylipäätään ostan paljon vähemmän vaatteta.)
Useampi on kirjoittanut kynsien liuskoittumisesta. Itsellä kynsien selvää liuskoittumista aiheutti raudanpuute. Ferritiiniarvoni oli 6(!) Nyt kun olen syönyt useamman rautakuurin niin kynteni ovat palanneet normaaleiksi. Että aina se kynsien kunnon huononeminen ei johdukaan keski-iästä:)
Ja varsinainen kysymys: lakkaan kynteni yleensä kerran viikossa jollain nudella sävyllä (jotta lakkauksen pientä kärsimistä viikon aikana ei huomaa). Kynnet pidän aika lyhyinä. Geelilakkaus kiinnostaisi, mutten halua käyttää siihen aikaa enkä rahaa eli ei oikein onnistu.
Mie haluaisin silloin tällöin lakata kynsiä, mutta lakat alkaa kulumaan ja lohkeilemaan pahimmillaan jo samana päivänä.. Varmaan löytyisi tököttejä joilla vähän parantaisi asiaa, mutta vielä en ainakaan ole jaksanut selvitellä asiaa. Geelilakkaus olisi ihana niin saisi värikkäät ja huolitellut kynnet, mutta siinä tuleekin sitten kustannukset vastaan. Miun kynnet kasvaa jostain syystä nykyään paljon pidemmiksi kuin ennen joten yritän nauttia siitä :)
En ole ikinä voinut pitää rakennekynsiä. En edes geelikynsiä. Ne tuntuvat tosi kovilta ja vierailta omien kynsien päällä. Kerran olen laittanut ja kävin sen jälkeen ottamassa ne pois.
Mutta omat kynnet ovat aina kasvaneet hyvin ja terveinä, joten olen aikaisemmin pitänyt pitkähköjä kynsiä. En ikinä sellaisia ultrapitkiä, ihan käytännön syistä.
Nykyään omaan silmääni siistein kynsimalli on lyhyt ja hyvin hoidettu. Värillinen lakka ei myöskään enää tunnu omalta. Kesäisin lakkaan varpaankynsiä edelleen värikkäillä lakoilla, mutta en käsiä. Jotenkin lyhyet, mutta hyvinhoidetut ja siistit kynnet näyttävät vain tyylikkäämmiltä. :)
Minäkään en aikoihin ole jaksanut panostaa kynsien lakkaukseen, vaikka kynnet kasvavatkin :) omistan muutamia sulmää miellyttäviä kynsilakkasävyjä, mutta hetki ei muka ole koskaan oikea.
Kädet ovat aina pesun jäliltä tai käsivoiteessa...
Nuo sun kynnet ei muuten ole mitenkään poikkeavat maailmalla, Amerikassa hurjat ja näyttävät tökkimet ovat hyvinkin suosittuja tiettyjen etnisten ryhmien keskuudessa (latinat ..)
En edes tiedä mitä on geelilakkaus. En onneksi koskaan hurahtanut kynsiin, vaikka kaikkiin muihin meikkijuttuihin kyllä.
Huomasin tosin hiljattain, ettei minulla ollut yhtään kynsilakkaa (joka ei olisi kuivunut), joten ostin yhden nudesävyisen. Huoliteltunakaan ei silti tule enää ihan samaa tunnetta kuin nuorena, vaikka lakkaisi varpaatkin.