Nyt tulee kuulkaas iloisia uutisia! 🤗 Ainakin hajusteherkille. :)
Laveran Basis Sensitiv -linja uudistuu, ja uudistuksen myötä Laveran valikoimassa on vihdoin saatavilla myös hajusteettomia tuotteita! Hajusteeton vaihtoehto on puuttunut Laveran kansainvälisiltä markkinoilta jo usean vuoden ajan, kun Lavera päätti jättää hajusteettoman Neutral-linjansa ainoastaan Saksan markkinoille. (Voi vain ihmetellä miksi.)
Täällä Suomessakin asiakkaat aika ajoin kysyvät Lavera-tuotteita hajusteherkälle tai -allergiselle iholle, ja nyt viimein voimme monen vuoden tauon jälkeen vastata: kyllä, meillä on vaihtoehto myös sinulle! :)
Disclaimer: olen töissä Laveran maahantuojalla.
Kuva: Lavera
Laveran core-ihonhoitolinja Basis Sensitiv on käynyt tänä vuonna läpi uudistuksen. Koostumuksia on parannettu, pakkauksia päivitetty raikkaammiksi ja valikoimaa hiottu, sisällyttäen mukaan nyt myös kolme hajusteetonta tuotetta. Uutuuksiin kuuluu myös kasvovesi, jollaista Basis-sarjaan onkin kaivattu. Nyt Basis Sensitiv -linjan kokonaisuus on looginen ja kaikki ihotyypit ja ihon perustarpeet kattava.
Basis Sensitiv -linjan pääraaka-aine on yhä aloe vera, ja pehmentävinä öljyinä tuotteissa käytetään manteliöljyä sekä sheavoita. Kaikki klassisia herkän ihon ainesosia luonnonkosmetiikassa. Basis Sensitiv -tuotteiden pääfunktio on ihon kosteuttaminen. Linjaan kuuluu myös Q10 Anti-Age-sarja.
Basis Sensitiv -tuotteilla on yhtenäinen ulkonäkö. Eri ihotyypin tuotteet erottaa helpoiten tuotteen nimen värikoodista ja anti-age-linjan kohdalla Q10-logosta:
💠 Normaali iho: turkoosi teksti
🌸 Kuiva iho: vaaleanpunainen teksti
💜 Hajusteherkkä iho (hajusteettomat tuotteet): violetti teksti
🟡 Ikääntyvä iho: keltainen Q10-logo
Olen toistaiseksi ehtinyt tutustua sarjan uuteen kasvoveteen, hajusteettomaan päivävoiteeseen sekä hajusteettomaan puhdistusvaahtoon. Hajusteettomiin tuotteisiin kuuluu myös yövoide.
PÄIVÄVOIDE 15,90€ / 30 ml
Uusi hajusteeton Calming Moisturising Cream edustaa tuttua, miellyttävää Basis Sensitiv -voidekoostumustyyppiä. Kuten kaikki Laveran kasvovoiteet, tämäkin on helposti levittyvä ja nopeasti imeytyvä ja iholla kaikin puolin miellyttävän tuntuinen.
👉 Uudet hajusteettomat Basis-tuotteet tuovat ilouutisen myös kosmetiikan alkoholia välttäville asiakkaille: hajusteettomat päivä- ja yövoide (sekä putsari) on formuloitu vailla alkoholia.
Nämä kolme muodostavat siis poikkeuksellisen trion, ollen ainoat kolme alkoholitonta sekä hajusteetonta tuotetta koko Laveran valikoimassa. Kuriositeettina: aiemmin Laveralla on ollut vain yksi alkoholiton ihonhoitotuote: kosteuttava meikinkiinnityssuihke.
Calming Moisturising Creamin hoitaviin aineisiin lukeutuvat luomu- aloe veran ja -sheavoin ohella kosteuttava ja rauhoittava ektoiini (superaine, jota mm. suomalainen herkän ihon sarja Laponie käyttää), luomumanteliöljy, luomuoliiviöljy ja luomuauringonkukkaöljy.
PUHDISTUSVAAHTO 10,90€ / 150 ml
Hajusteeton Cleansing Foam oli minulle henkilökohtaisesti vielä voiteitakin ilahduttavampi uutuus. Olen kaipaillut Laveralle pumppuvaahtoa, ja nyt sellainen on jälleen saatavilla. Laveralla on aikaisemmin ollut pumppuvaahto Neutral- ja My Age -sarjoissa, mutta nämä ovat jääneet kauan sitten pois. Jos multa kysytään, pumppuvaahto saisi geelimäisen vaahtoputsarin sijaan olla ihonhoitosarjojen standardi-putsari..!
Basis Sensitiv -puhdistusvaahto edustaa ohutta ja ns. arkisempaa puhdistusvaahtolaatua, vähän samaan tapaan kuin Mádaran Purifying Foam. Tuntuma iholla on aika pesevä, kuitenkin miedompi kuin Laveran geeli-putsarilla. Iho ei jää nitisemään. Puhdistavina aineina on kookos-pohjainen sulfaatti sekä sokeripohjainen tensidi. Kosteuttaviakin aineita löytyy iso liuta: soijaöljyä, glyserolia, aloe veraa, manteliöljyä, merikaalin öljyä ja skvalaania.
Nyt kun Laveralle vielä tulisi öljyputsari, löytyisi Laveralta meikäläiselle sopiva putsarisetti :)
GENTLE FACIAL TONER -KASVOVESI 10,90€ / 200 ml
Uutuus-kasvovesi on ominaisuuksiltaan puhdistava, virkistävä ja tasapainottava. Kosteuttaviakin aineita on mukana, mutta ykkösfunktio on puhdistaa erityisesti epäpuhtauksiin taipuvaista ihoa. Huom: tämä tuote ei ole hajusteeton ja alkoholiton.
Basis-kasvoveden koostumuksessa on glyserolia, natrium-pca:ta, aloe veraa, manteliöljyä, puuvillauutetta sekä malvankukkauutetta. Kuulostaa kosteuttavalta, mutta minun ihollani tämä tuntuu ennen kaikkea virkistävältä. Tässä ei ole sitä liukkaan hoitavaa tuntumaa, jollainen on Hydro Sensation -kasvovedessä.
Tiivistäisin Laveran kahden kasvoveden ominaisuudet siten, että uusi Basis-kasvovesi on perinteisempi puhdistuksen viimeistelyyn kehitetty kasvovesi, kun taas Hydro Sensation on hoitava ja kosteuttamaan kehitetty kasvovesi.
*
Alevinkki: Joliella on Laveran koko valikoima -30% alennuksessa tämän viikon ajan I Love Me -kampanjassa. :) Hajusteettomia Basis-uutuuksia saa tällä hetkellä vain verkkokaupasta, joten jos kiinnostuit niistä, nyt niihin voi tutustua alehintaan. Esim. hajusteeton päivävoide maksaa 11,13€, hajusteeton yövoide 11,83€ ja hajusteeton putsari 7,63€
Kivijalkamyymälöihin uutuudet rantautuvat vasta myöhemmin, isompiin marketteihin vuodenvaihteessa.
*
Miltäs Laveran uutuudet kuulostavat? Löytyykö ruudun toiselta puolelta hajusteettomia Laveroita kaipailleita?
Kaupallinen yhteistyö: Bio-Oil
Ahh, mielenkiintoista! Pääsin tekemään yhteistyötä tuotteesta, johon olen halunnut tutustua tarkemmin jo pitkään: maineikas Bio-Oil, joka tunnetaan erityisesti raskausarpien häivyttäjänä ja ehkäisijänä. Blogissakin kysellään aika ajoin mun arviota Bio-Oilista, ja täältä sellainen nyt tulee oikein pidemmän kaavan mukaan!
Bio-Oilin on kehittänyt saksalainen ja Etelä-Afrikassa vaikuttanut kemisti Dieter Beier. Klassikkoöljyn syntyyn johti kiinnostava taustatarina: Beier itse kärsi kuivasta ja kutiavasta ihosta, jonka hoitoon hän käytti 70-luvulla sveitsiläisen Vitamol-sarjan vitamiinipitoisia ihonhoitotuotteita. Vitamol oli maailman ensimmäisiä vitamiineihin pohjautuvia ihonhoitosarjoja ja koostui voiteista sekä yhdestä öljystä. Beier huomasi Vitamol-öljyn olevan ylivertaisesti sarjan tehokkain tuote, ja se kohensi ihon kuntoa paljon paremmin kuin voiteet. Havainto inspiroi Beierin aloittamaan oman tutkimuksensa keskittyen öljyihin ja vitamiineihin ihonhoidossa.
Tutkimuksissaan Beier löysi öljyistä paljon kuivan ihon hoitoa laajemmalle ulottuvia vaikutuksia, ja yli 10 vuoden tutkimusten tuloksena Bio-Oil näki päivänvalon vuonna 1987. Kasviuutteet tulivat mukaan reseptiin Beierin homeopatia-kiinnostuksen kautta.
Bio-Oil oli ensin saatavilla vain rajatusti, mm. Etelä-Afrikan markkinoilla, kunnes se vuonna 2002 lanseerattiin maailmanlaajuisesti. Tänä päivänä Bio-Oil on maailman johtava arpia ja raskausarpia häivyttävä hoitoöljy.
Koska itsekin vannon öljyjen nimeen ihonhoidossa, Bio-Oiliin perehtyminen oli mitä kiinnostavin tehtävä. Olin aiemmin vilkaissut tämän kulttituotteen inciä sen verran, että tiesin sen sisältävän parafiiniöljyä ja kasviuutteita. Minua oli jäänyt mietityttämään, mikä tästä öljystä teki niin taianomaisen - eihän parafiiniöljy häivytä arpia..?
No, ei häivytäkään, ja nyt olen viisaampi! :)
Bio-Oilin koostumus on todella mielenkiintoinen. Mineraaliöljy toimii pohjaöljynä, jonka tehtävä yhdessä PurCellin-öljyn kanssa on kuljettaa ihoon Bio-Oilin varsinaiset hoitavat komponentit eli kasviuutteet ja vitamiinit. Kaksi vuotta sitten lanseerattiin myös täysin luonnollinen, 100% kasvipohjaisista öljyistä koostuva Bio-Oil Natural.
Miten Bio-Oil vaikuttaa iholla?
• Kosteuttaa ja pehmentää ihoa
• Häivyttää raskaus- eli venymäarpia ja parantaa ihon elastisuutta
• Vähentää kaikenlaisten arpien näkyvyyttä ja parantaa arpikudoksen joustavuutta
• Vaalentaa auringon ja hormonaalisten muutosten aikaansaamia pigmenttimuutoksia ja parantaa epätasaista ihonsävyä
• Häivyttää juonteita ja ryppyjä
Kuva: Ricardo Moura / Unsplash
Erilaisia arpia
Bio-Oil tepsii niin raskausarpiin kuin vaikkapa leikkaushaavan tai finnien jättämiin arpiin.
Arpijuovat eli raskausarvet liittyvät tilanteeseen, jossa iho venyy raskauden, painonnousun tai lihasten kasvun seurauksena ja sidekudos repeää. Ihon säännöllinen öljyäminen auttaa pitämään ihon joustavampana, jolloin iho kestää venymistä paremmin eikä arpia välttämättä synny lainkaan. Ja jos syntyy, Bio-Oilin ansiosta ne pysyvät miedompina.
Tulehduksellisen tilan aiheuttamiin arpiin (esimerkiksi palovammat ja leikkaushaavat) emme usein pysty ennalta vaikuttamaan, mutta voimme häivyttää niitä jälkeenpäin. Mikään kosmetiikkatuote ei pysty poistamaan arpia kokonaan, mutta arpia voidaan tehokkaasti häivyttää ja vaalentaa kosmetiikan keinoin, jolloin ne eivät erotu yhtä selvästi.
Omassa lähipiirissäni on kokemus Bio-Oilista, kun sisareni käytti öljyä leikkauksesta jääneisiin arpiin. Kyseessä oli huomattavan näkyvät arvet joiden häivyttymistä rehellisesti epäilin, olivat niin punoittavat. Sisareni käytti Bio-Oilia säännöllisesti ja niin vain arvet olivat runsas vuosi myöhemmin vaalentuneet aivan ihon värisiksi ja muutenkin kutistuneet. Nyt niitä ei juuri erota, ellei erikseen tiedä etsiä niitä sisareni kehosta.
Olen itse Bio-Oilin testijaksolla testannut tuotetta palovammasta jääneeseen arpeen, joka on mulla vatsassa (!). Onnistuin paistelemaan lohta vatsa paljaana, ja paistinpannusta roiskahti iholle kiehuvaa öljyä.
Arpi on nyt vuoden vanha, ja olen hoitanut sitä Bio-Oililla 8 viikkoa. Öljy on minulla mukana myös täällä Kreikan matkalla. (Ja onpa se toiminut myös muutenkin vartalon ihon kosteuttajana.) Bio-Oil lupaa näkyviä tuloksia kolmen kuukauden käytön jälkeen, joten tästä ajasta on nyt mennyt kaksi kolmasosaa. Postauksen lopussa ennen/jälkeen-kuva.
Kun ollaan Karkkipäivä-blogissa, perataan tietysti auki Bio-Oilin inci! :)
Mikä PurCellin..?
Yksi Bio-Oilin tärkeistä ainesosista on PurCellin Oil. Mystinen PurCellin on itse asiassa kauppanimi esteriöljyjen Cetearyl Ethylhexanoate ja Myristyl Myristate yhdistelmälle. Cetearyl Ethylhexanoate mullisti 60-luvulla kosmetiikan tuotekehitystä, kun sen avulla saatiin muuten rasvaisen tuntuisesta tuotteesta kevyemmän tuntuinen ja helpommin imeytyvä. Se myös auttaa kuljettamaan aktiiviaineita ihoon, - suurimolekyylinen mineraaliöljy ei ole kovin pätevä tässä hommassa. PurCellin’ia pidetään yhtenä alkuperäisen Bio-Oilin merkittävistä ainesosista koska juuri se tekee Bio-Oilista niin hyvin levittyvän ja helposti imeytyvän ja saa aktiiviaineet kulkeutumaan ihoon.
Öljypohja:
Paraffinum Liquidum – parafiiniöljy (mineraaliöljy). Miksi käytetään? Koska on hyvin säilyvä ja siedetty eikä hapetu yhtä herkästi kuin kasviöljyt
Triisononanoin – emollientti, koostumuksen parantaja, esteriöljy
Cetearyl Ethylhexanoate – koostumuksen parantaja, PurCellin-esteriöljyn komponentti
Isopropyl Myristate – emollientti, koostumuksen parantaja, PurCellin-esteriöljyn toinen komponentti
Vitamiinit:
Retinyl Palmitate – A-vitamiinijohdannainen (tuttu myös hiljattain esitellystä L300-uutuussarjasta), uudistaa ihoa ja korjaa kudosta
Tocopheryl Acetate – E-vitamiini, ihoa rauhoittava ja kosteuttava antioksidantti
Kasviuutteet- ja öljyt:
Auringonkukkaöljy – toimii A-vitamiinin kuljettimena. Myös itsessään hoitava aine, sisältää runsaasti E-vitamiinia ja linolihappoa.
Kamomillaöljy – rauhoittaa ja viilentää ihoa
Laventeliöljy – uudistaa ja korjaa kudosta
Rosmariiniöljy – antioksidanttinen ja ihoa tasapainottava öljy
Kehäkukkauute – uudistaa ja korjaa kudosta
Muut:
Soijaöljy - pehmentävä öljy, sisältää runsaasti linolihappoa
Bisabolol - ihoa rauhoittava aine
Tocopherol – E-vitamiini, auttaa tuotetta säilymään paremmin
CI 26100 - väriaine
Hajusteet:
Parfum, Alpha-Isomethyl Ionone, Amyl Cinnamal, Benzyl Salicylate, Citronellol, Coumarin, Eugenol, Farnesol, Geraniol, Hydroxycitronellal, Limonene, Linalool
(Näistä moni tulee tuotteeseen kasviöljyjen sisältämien eteeristen öljyjen mukana)
Miksi Bio-Oil toimii?
Nyt kun olen perehtynyt Bio-Oiliin, näen, että oli ihan turha kurkkia ainesosalistan alkupäätä. Kuten yllä mainitsin, mineraali- ja esteriöljyt toimivat tämän tuotteen kuljettimina, eivät vaikuttavina aineina. Bio-Oilin tärkein arpia korjaava aktiiviaine on A-vitamiini eli retinyylipalmitaatti, joka parantaa myös ihon elastisuutta ja rakennetta kokonaisvaltaisesti. Bio-Oilin kasviuutteiden puolelta kehäkukka ja laventeli ovat tärkeimmät ihon arpikudosta hoitavat aktiiviaineet.
Kuitenkin kaikilla Bio-Oiliin valituilla uutteilla ja vitamiineilla on roolinsa tuotteen vaikutuksessa, ja yhdessä ne toimivat synergisesti parantaen vaurioituneen kudoksen rakennetta rauhoittaen, korjaten ja kosteuttaen ihoa.
Bio-Oil on itse asiassa yhtä lailla arpienhoitoöljy kuin anti-age-tuote. 👍 Se on ihoa uudistava, antioksidanttinen, kosteuttava ja rauhoittava.
Miten Bio-Oilia käytetään?
Bio-Oilia voi käyttää sekä kasvoilla että vartalolla, tosin vartalo ja erityisesti raskausarvet ovat tämän öljyn yleisin käyttökohde. Parhaiden tulosten saamiseksi öljyä on hyvä levittää hoidettavalle alueelle kahdesti päivässä. Bio-Oilia ei saa levittää rikkinäiselle iholle, vaan odota, että iho esimerkiksi haavan tai palovamman päällä on eheytynyt ennen kuin aloitat Bio-Oilin käytön.
Tuloksia voi odottaa kolmen kuukauden jälkeen.
Bio-Oil on saatavilla kolmessa pakkauskoossa: 60 ml, 125 ml ja 200 ml. 60 ml koko maksaa noin 12€ jälleenmyyjästä riippuen.
Natural-öljyssä on osittain samoja vaikuttavia aktiiviaineita kuin alkuperäisessä Bio-Oilissa, mutta synteettiset A- ja E-vitamiinit on korvattu A-vitamiinipitoisella ruusunmarjaöljyllä ja E-vitamiinirunsaalla vehnänalkioöljyllä.
Natural-version suurin ero alkuperäiseen luonnollisten vitamiiniensa ohella on yleisesti monipuolisempi kattaus antioksidantteja, vitamiineja sekä rasvahappoja. Nämä ravintoaineet tulevat kasviöljyjen mukana. Natural-versio tuntuu hieman alkuperäistä Bio-Oilia ravitsevammalta eikä ole yhtä ohut, koska ei sisällä esteriöljyjä. Se kuitenkin imeytyy hyvin.
Sitä, onko Natural alkuperäistä Bio-Oilia tehokkaampi arpien häivytyksessä, eivät rasvahapot ja antioksidantit kerro. Natural-versio on minun silmääni yleisesti ottaen alkuperäistä hoitavampi (ja myös paremman tuoksuinen!), mutta ilman testausta on mahdoton sanoa, tepsiikö se yhtä hyvin arpiin. Varmaa on, että myös Natural-öljy auttaa pitämään ihon joustavana ja kosteutettuna ja se sisältää ihoa uudistavia ainesosia. Ainesosiensa puolesta sillä on ehdottomasti potentiaalia lunastaa lupauksensa.
Päädyin itse testaamaan alkuperäisen Bio-Oilin, enkä voinut sekoittaa kokeiluun Natural-versiota jotta pystyisin toteamaan juuri alkuperäisen koostumuksen vaikutukset.
BIO OIL NATURALIN AINESOSAT:
Perus/pohjaöljyt:
Soijaöljy – pehmentävä ja ravitseva öljy, sisältää runsaasti linolihappoa
Auringonkukansiemenöljy – (mukana myös osana kehäkukkauutetta) sisältää runsaasti E-vitamiinia
Safloriöljy – kosteuttava ja ravitseva öljy
Erityisöljyt:
Jojobaöljy – ihoidenttinen kosteuttava ja ihoa tasapainottava öljy
Chiansiemenöljy – runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävä ihoa rauhoittava ja kosteuttava öljy
Granaattiomenan siemenöljy – uudistaa ihoa ja auttaa ihoa paranemaan nopeammin, superantioksidanttinen
Sacha inchi -öljy – antioksidanttinen ja rauhoittava öljy, korkea omega-3-rasvahappopitoisuus
Vitamiiniöljyt:
Vehnänalkioöljy – sisältää runsaasti E-vitamiinia, kosteuttaa ja pehmentää ihoa
Ruusunmarjaöljy – sisältää runsaasti A-vitamiinia, kosteuttaa ja uudistaa ihoa
Kasviöljyt- ja uutteet:
Kehäkukkauute – uudistaa ja korjaa kudosta
Laventeliöljy – uudistaa ja korjaa kudosta
Rosmariiniöljy – antioksidanttinen ja ihoa tasapainottava öljy
Kamomillaöljy – rauhoittaa ja viilentää ihoa
Patsuliöljy – tuoksuaine
Bisabolol – rauhoittava aine
Tocopherol - E-vitamiini (säilyvyyttä parantava aine)
Bio-Oil Naturalia myydään vain apteekeissa, saatavilla 25 ml (8,30€) ja 60 ml (16,40€) koot.
Entä mun oma Bio-Oil-kokeilu?
En ole ehtinyt käyttää tuotetta kolmea kuukautta, mutta mielestäni arpi on jo jonkin verran vaalentunut kahdeksan viikon aikana. Erityisesti arven reunat ovat muuttuneet epäselvemmiksi.
Mitä te sanotte? Jälkeen-kuva on otettu eilen.
Aion jatkaa Bio-Oilin käyttöä ja raportoin myöhemmin talvella, mitä arvelle kuuluu.
Huom: tulokset ovat tietysti yksilöllisiä, ja vaihtelevat eri ihoilla.
Onko lukijoiden joukossa Bio-Oilin käyttäjiä? Millaisia kokemuksia teillä on Bio-Oilista?
Minä ja Rhodos kohtasimme jälleen, kun minun oli vietettävä kaupungissa yksi päivä päästäkseni Symille.
Muistan, että en edellisilläkään vierailuilla ihastunut saaren pääkaupunkiin, ja nyt tunne vain vahvistui. Erityisesti vanhaakaupunkia kohtaan.
Se mitä jälleen kerran Rhodoksen vanhassa kaupungissa näin jäi vaivaamaan minua siinä määrin, että tekee mieli lausua aiheesta muutama sana. Aihe on: upeat kohteet ja ylituristillisuus.
Aloitan sanomalla, että Rhodoksen vanhakaupunki on mielettömän hieno ja ainutlaatuinen paikka. Muurien ympäröimä upeasti säilynyt keskiaikainen linnoituskaupunki on päässyt myös UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Tämän tunnelmallisen keskiaikaisen kylän mukulakivisillä kujilla tallustellessa voisi todella kuvitella, miltä tuntui elämä 1400-ja 1500-luvulla. Niin... voisi mahdollisesti, jos 800-vuotiset muurit, holvikaaret ja kadut eivät olisi peittyneet rantapyyhkeiden, t-paitojen, magneettien ja peniksen muotoisten avaimenperien alle ja joka puolelta ei kuuluisi "Hyvvä päivä terve terve tulkaa tänne syömään!"
Rhodoksen vanhakaupunki tunnetaan yhtenä Kreikan suurimmista turistirysistä. Vielä lokakuussakin siellä on ihmisiä tungokseksi asti. Skandikieliä, saksaa ja ranskaa huutavat kuppiloiden sisäänheittäjät vaanivat ohikulkijoita joka puolella.
Olin astunut arvokkaaseen maailmanperintökohteeseen, mutta näin ympärilläni loputtomiin t-paitoja, kangaskasseja, huiveja, koruja, muovileluja, tauluja, jääkaappimagneetteja, kylpypyyhkeitä ja isoja värikkäitä kuvia ruoka-annoksista.
Ahdistuin välittömästi astuttuani muurien sisäpuolelle.
Etsin shortsien ja irvokkaiden mallinukkien läpi tieni hotellilleni, jonka olin varannut vanhastakaupungista vain, koska alue sijaitsee lähimpänä satamaa ja laivani lähti aamulla kello 8.00. Se, että jopa hotellin sisäänkäynti on turistimyymälän peitossa, sai minut viimeistään melkein suuttumaan.
Löydä kuvasta hotelli ja kylä 1400-luvulta
Miksi paikalliset ovat tehneet tämän upealle, historialliselle perintökohteelleen..??
Ja asia on juuri näin, mitä enemmän olen asiaa mietiskellyt.
Rhodoksen vanhankaupungin meiningin vastenmielisyys ei johdu itsessään turisteista, vaan siitä maailmasta, jonka paikalliset matkailuyrittäjät ovat sinne vierailijoille luoneet. Turistit ostavat mielellään matkamuistoja ja syövät ravintoloissa, se on selvää, mutta tämän rakenteen voi toteuttaa monella tapaa. Miksi se täytyy toteuttaa näin?
Totta kai turistit saapuvat kauniisiin paikkoihin. On turha "suuttua" turisteille siitä että he 'pilaavat' jonkin paikan massaläsnäolollaan, koska onhan meillä kaikilla yhtäläinen oikeus tulla vierailulle kauniisiin ja ainutlaatuisiin paikkoihin. Jos mun mielestä esimerkiksi Santorini on upea, niin kyllä mä voin ymmärtää, että se on upea 10 000 muunkin tyypin mielestä.
Maailmassa on paljon tällaisia huikeita paikkoja, jonne matkustaa tuhansittain ihmisiä. Mutta kaikista ei tule leimallisesti "turistirysiä". Miksi joistain tulee?
Mun oletus on, että se on ennen kaikkea paikallisten matkailuyrittäjien ja -päättäjien käsissä. Matkailupalveluita ja -elämyksiä voi tarjota hyvin monella tapaa.
Kysymykseni kuuluu: eivätkö paikalliset vaikuttajat esimerkiksi Rhodoksella lainkaan välitä siitä - tai valvo sitä -, miten historiallisesti merkittävää kohdetta käytetään ja hyödynnetään? Miten sallitaan, että upeasti säilynyt arvokas keskiaikainen kylä peitetään halvan rihkaman alle?
Ei hemmetti, oikeasti mua alkaa suututtaa taas ihan vain kun kirjoitan tästä. Matkustan Kreikkaan ihailemaan luontoa, kyliä ja satoja, jopa tuhansia vuosia vanhoja hienoja historiallisia kohteita, koska ne ovat niin upeita. Ja sitten joissain paikoissa kreikkalaiset kohtelevat näitä ainutlaatuisia kohteitaan näin..?
Rhodoksen vanhakaupunki ei ole ainoa ylituristillisuuden pilaama paikka, täällä on muitakin. Hanian vanhakaupunki tulee heti mieleen toisena surullisena esimerkkinä. Ja - onhan Ateenan Plakassakin monia krääsäkatuja, joille Sokrates ja kumppanit varmasti pyörittelisivät silmiään.
Kulutus, kaupallisuus, voitto.... Lopulta kaiken takana on tietysti voiton maksimointi ja hyötyminen. Turisteista täytyy hyötyä kaikin tavoin, joten heille myydään-myydään-myydään. Kalliita laatutuotteita ei osteta niin herkästi kuin edullisia made-in-China-matkamuistoja, joten niillä mennään.
(Sain Instagramissa oleellisen kommentin: "kuka näitä ostaa?" Aivan. Sekin jää ilmaan. Ostaako näitä lopulta kukaan..? Tai ostetaanko kaikkea tätä krääsää lopulta sellaisella volyymilla, että tuotoilla voisi perustella historiallisen miljöön pilaamisen?)
Totean lopuksi, että ei, asia ei ole niin yksipiippuinen. Matkailu on jonkun elinkeino. Monen elinkeino. Lukemattomat ihmiset elättävät itsensä I Love Rhodos / Tel Aviv / New York -t-paidoilla ja penis-avaimenperillä tai turistitavernan gyros-lautasilla. Keitä me olemme kritisoimaan jonkun tapaa saada leipää pöytään.
Ja silti. Tässä mä olen kritisoimassa.
En sano enkä halua, että yrittäjien pitää vaihtaa työpaikkaa koska mä en viihdy tietyissä Kreikan suosituissa turistikohteissa. Toivoisin vain, että matkailuyrittäjät voisivat löytää arvokkaampia ja kohdetta arvostavampia tapoja hyötyä meistä turisteista. Kohteen vetovoima on kuitenkin se, minkä vuoksi sinne saavutaan, eivät halpojen matkamuistojen shoppailumahdollisuudet.
On epäkunnioittavaa Rhodoksen hienoa keskiaikaista linnoituskylää kohtaan kaupallistaa se tällä tavalla. Tietyllä tapaa se on epäkunnioittavaa myös sinne saapuvia turisteja kohtaan. Ottakaa meiltä rahat pois, tienatkaa voi leivän päälle, mutta ei tällä tavoin.
Tämä on mun mielipide.
Tiedättekö, mikä on jossain määrin tylsää lyhemmillä Kreikan matkoilla? Sen lisäksi tietysti, että matka on lyhyt?
Se, että ei ehdi bloggaamaan reissutunnelmista, koska ns. luppopäiviä tai -hetkiä ei juuri jää. Olen aamusta iltaan ulkona hyödyntämässä käytettävissä olevaa aikaa. Silloin kun tein pidempiä monen viikon reissuja, oli helpompi nipistää päivistä aikaa blogille.
No, ei auta kuin kirjoittaa pidemmät tunnelmoinnit sitten kun olen taas Suomessa.
Tämän matkan ehdottomaksi helmeksi on noussut Kastellorizo, joka hurmasi minut jokaista solua myöten. Edellisessä postauksessa kirjoittelin hitaasta maisemamatkailusta, ja Kastellorizo jos mikä tarjoaa mitä hienoimmat puitteet tällaiseen matkailuun.
Saaren ainoa asutuskeskus, suurta hevosenkengän muotoista luonnon satamaa halaava pääkylä Kastellorizo (toiselta nimeltään Megisti), on viimeistä kulmausta myöten niin kuvauksellinen, että voi pysähtyä mihin tahansa ja edessä on täydellinen postikorttinäkymä. Saaren toisessa maailmansodassa maan tasalle pommitetut ja nyt huolella restauroidut talot ovat karamellimaisessa suloisuudessaan melkein liikaa. Ensimmäiset tunnit (tai koko ensimmäinen päivä) saarella kuluu siihen, että seisahdut joka kolmannella askeleella huokailemaan ja painamaan kameran laukaisinta.
Paikka on niin tyrmistyttävän kaunis, että mun piti jäädä hotellihuoneeseen hetkeksi kokoamaan itseäni saavuttuani saarelle. Mulla meni ihan pasmat sekaisin kylän kuvauksellisuudesta (…. erityisherkkyys….). Olen aiemmin kokenut yhtä vahvaa aistien esteettistä ylikuormitusta vain Santorinilla ja Monemvasiassa.
Viivyin saarella kolme päivää ja olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin, mutta viime viikolla peruuntuneen laivayhteyden sotkettua kuviot oli valittava, jätänkö Symin tällä reissulla kokonaan väliin vai lähdenkö Kastellorizosta tänään. Ja kyllä mä haluan nähdä myös Symin, joten jätin Kastellorizolle haikeat hyvästit ja istun nyt laivassa kohti Rhodosta.
Jaan yhden sympaattisen detaljin Kastellorizosta.
Kun saavuin saarelle maanantaina, kuulin jonkun huutavan nimeäni rantakadulla. ”Sani, Sani, Sani..!” Katselin ympärilleni miettien, kuka täällä tietää minut nimeltä, kunnes tajusin huudon kohdistuvan lempeän näköiselle spanielille, jota kutsuttiin kahvilan pöytään rapsuteltavaksi. Viimeisenä Kastellorizon iltana tutustuin saarella yli 30 vuotta vierailleisiin israelilaisiin, ja he kutsuivat minut lempiravintolaansa illalliselle. Kävi ilmi, että Sanni-koira on kyseisen ravintolan isännän Giorgoksen koira. Jotain sielujen sympatiaa Sanni tuntui kaimaansa kohtaan tuntevan, sillä se istui tiukasti vieressäni koko illan. ☺️
Oli muuten valtavan mielenkiintoista tavata ihminen, joka on käynyt Kreikan lempisaarellaan yhtäjaksoisesti 37 vuotta. Israelilaisnainen oli saapunut Kastellorizoon ensimmäisen kerran vuonna 1985, kokenut kenties samanlaisen veret seisauttaneen hurmaantumishetken kuin minä laivasta astuessani, ja on palannut saarelle joka vuosi sen jälkeen. Sittemmin naisen ystäväkin ihastui saareen ja on vieraillut siellä hänkin vaatimattomat 25 vuotta. Nykyään matkaseurueeseen kuuluu myös puolisoita ja muita ystäviä.
Kun kerroin uusille ystävilleni aikovani kirjoittaa Kastellorizosta blogiini, naiset sanoivat, ”Älä tee sitä!” He eivät halua suuren yleisön löytävän Kastellorizoa, jotta saaren rauhallinen ja omintakeinen tunnelma säilyy. Rauhoittelin heitä kertomalla, että valtaosa suomalaisista Kreikan kävijöistä on uskollisia pakettimatkalaisia, eikä minun kirjoitukseni varmastikaan tuo saarelle ei-toivottua massaturismin aaltoa.
Ilman muuta jaan tällaisen helmen. 🙏🏻 Jos kastellorizolaisilta itseltään kysytään, he ovat vain iloisia kun turistit löytävät saarelle. Koska saarella ei ole massoja tyypillisesti houkuttavia hiekkarantoja, jo se takaa tietynlaisen turismin tason, joka tuskin koskaan on vaarassa muuttua ”Zakynthoksen Laganasiksi”.
Tämä matka on ollut mulle opettavainen.
Minulla on aiemmin ollut se useiden reissuviikkojen tuoma etu, että reitin ja kohteet on voinut suunnitella suhteellisen vapaasti eikä niin haittaa, jos juuttuukin huonojen tai peruuntuneiden yhteyksien takia jollekin saarelle pidemmäksi aikaa. Kun aikaa on enemmän, on enemmän vapautta. Nyt kun käytettävissä on vain 13 päivää, harmittaa luonnollisestikin menettää matkapäiviä huonon suunnittelun tai ei-toteutuneiden laivayhteyksien takia.
Jos nyt saisin varata koko tämän matkan uudestaan, lentäisin ilman muuta Tampereelta suoraan Rhodokselle. Jos suunnitelmissa on Dodekanesian saarille suuntautuva reissu, ei kannata lentää Ateenaan vaan Dodekanesian sydämeen Rhodokselle. Okei, puolustuksekseni voin todeta, että varatessani näitä lentoja maaliskuussa minulla ei vielä ollut hahmotelmaa mille saarille olin tällä kertaa menossa. Luulin myös viipyväni neljä viikkoa, mutta moneen kertaan siirretty matka kutistui lopulta kahteen viikkoon. En myöskään maaliskuussa tiennyt, että Air Baltic alkaisi lentää kotikaupungistani reittilentoja Kreikkaan.
No, ensi kerralla teen asiat toisin. Olen jo kovaa vauhtia suunnittelemassa reissua keväälle, jolloin tekisin Rhodokselta käsin Dodekanesian saarihyppelyn ja kävisin pitkästä aikaa taas ihanalla Karpathoksella. ❤️ Sekä Tiloksella ja Chalkilla, jotka ovat vielä mulla näkemättä.
✈️ ✈️ ✈️
Yleisesti ottaen annan myös sellaisen vinkin, että lennot Ateenasta kauimmaisille saarille kuten Rhodokselle, Kreetalle ja Karpathokselle ovat paljon edullisempia kuin laivat. Minusta olisi ihana aina tehdä saarihyppelyitä vain laivoilla, mutta jos hintaeroa alkaa olla toista sataa euroa, tulee harkinta kysymykseen. Tällä matkalla päädyin lopulta varaamaan lennon takaisin Ateenaan (68€), kun saatavilla olevat hytit Pireuksen laivassa olisivat maksaneet melkein 200€. Halvinkin laivalippu ilman hyttiä oli 79€. Minusta on todella tylsää, että laivat (ja junat!) ovat niin kalliita lentämiseen nähden. Tällä hintakehityksellä ihmisiä ei ainakaan rohkaista vähentämään lentämistä.
Tänään minun on vietettävä päivä Rhodoksella, koska tälle päivälle ei enää ole laivayhteyksiä Symille (huokaus). Eli menetän jälleen yhden Symi-päivän. Rhodos Town ei ole turistillisuudessaan suosikkipaikkani, mutta ihan uteliaana odotan mitä fiiliksiä kaupunki nyt herättää. Edellisestä vierailusta on 9 vuotta.
Palaan Kastellorizon pariin myöhemmin omassa saarelle omistetussa postauksessaan. 💕
Minusta on tulossa – ja tullutkin jo - hyvin erilainen matkailija kuin nuorempana. Huomaan tämän paremmin joka vuosi. On tietysti luonnollista, että tarpeet ja mieltymykset muuttuvat ihmisen tullessa vanhemmaksi, mutta oma muutokseni liittyy varmasti myös herkistyneeseen stressitasooni ja taipumukseen uupua runsaasta stimulaatiosta.
Kaipaan matkailulta nykyään kasvavassa määrin rauhallista tempoa ja viipyilevyyttä. Haluan tehdä asioita hitaasti, ja tämä näkyy kaikilla elämän alueilla. Kiire ja nopeat aikataulut syövät keskittymistäni ja kykyäni nauttia. Haluan viipyillä. Haluan asioiden imeytyvän minuun hitaasti, niin että ehdin - ja pystyn - vastaanottamaan – kuten myös tekemään.
Matkoilla tämä näkyy siten, että en tykkää etukäteen päättää aikatauluja, koska aikataulut stressaavat ja kutistavat vapautta. En halua suunnitella ennalta, kuinka kauan viivyn missäkin kohteessa – jos kyse on useamman kohteen reissusta kuten saarihyppely – tai mitä teen minäkin päivänä, jos olen menossa yhden kohteen matkalle.
Kaikki ennalta suunnittelu tuntuu hyvin stressaavalta. Tämä on ominaisuus, joka alle 3-kymppiselle Sannille olisi ollut täysin vieras. Nuorempi Sanni rakasti suunnittelua, tehokkuutta ja minuuttiaikatauluja. Matkoilla hän halusi mahduttaa reissupäiviin niin paljon näkemistä ja tekemistä kuin mahdollista. 25-vuotias Sanni olisi varmaan kiitänyt saaria läpi ”kerään niin monta kuin ehdin!” -mentaliteetilla - ja nauttinut siitä. En ollut koskaan stressaantunut ennen Internetin valtakautta.
(Ja kyllä, pidän nettiä ja teho/tietoyhteiskuntaan siirtymistä ilman muuta suurimpana tekijänä kuormittumisessani. Netti mahdollisti mun tiettyjen hyvien ominaisuuksien kääntymisen itseään vastaan.)
Nykyään mun matkailutyylissä korostuu ajanvietto kauniilla maisemapaikoilla. Oli se sitten kattoterassilla sijaitseva kahvila, idyllinen majatalo, kallioinen kukkula tai tunnelmallinen rantabaari. Hakeudun mielelläni paikkoihin, joissa voi yhdellä istumalla saada paljon: saan viipyä, mutta samalla vastaanottaa palkitsevaa stimulaatiota virikkeellisen maiseman myötä.
Kauniit näköalat inspiroivat minua. Parhaita ovat korkealta avautuvat maisemat. Kun saan pysähtyä idyllisen tai jollain tavoin puhuttelevan maiseman ääreen rauhoitun, ja minulle tulee hyvä olo. Maisema voi liittyä luontoon, tai se voi liittyä kaupunkiin. Maisemaan voi kuulua muita ihmisiä, tai sitten ei. (Mielellään kyllä saa kuulua, etenkin urbaanissa miljöössä, sillä ihmiset ovat mielenkiintoisia ja ihmisten tarkkailu on hyvin antoisaa.)
Tämän uuden tendenssin myötä mun matkailuun on liittynyt uudenlainen toive, tai ehkä jopa tarve, majoituksen suhteen. Haluan majoittua kauniilla näköalalla. Ennen tällaisella asialla ei ollut mitään merkitystä, koska kävin kämpillä vain nukkumassa tai tekemässä töitä. (Tai kokkaamassa ruokaa, alhaisimman budjetin matkoilla, kun en syönyt lainkaan ulkona.)
Nyt maisemasta on tullut minulle tärkeä lisäarvo. Sellainen, josta olen valmis maksamaan.
Toki edelleen olen reissuillani myös aktiivinen enkä lähde Kreikkaan vain istumaan hotellin terassilla, mutta maisemahengailu on bonus, jonka hyvin mielelläni liitän matkakokemukseeni.
Ja olenpahan löytänyt kohteita, joissa majapaikan näkymät ovat sitä luokkaa, että niiden äärellä viipymistä voi todellakin pitää itsessään lomana. Egialis-hotelli Amorgoksella on yksi sellainen, samoin Santorinin luolahotellit ja viime syksynä Monemvasiasta löytynyt Hotel Bastione Malvasia, jonka terassia ajattelen yhä kiihkeällä kaipauksella. Tuo paikka oli sellainen, että veret suunnilleen seisahtuivat. Harvoissa paikoissa olen kokenut yhtä voimakkaita tunteita maiseman äärellä.
Tällä matkalla olen valikoinut majapaikkoja puhtaasti maisema-spekseillä. Ateena on kattoterassien luvattu maa, ja siellä voi tehdä harrastuksen uusien katto-paikkojen etsiskelystä. Muutamia sellaisia olen aiemmin esitellyt tässä postauksessa, sekä tässä. Tämän kertainen hotelli oli hotellina aika tympeä ja epätunnelmallinen, eikä kattoterassillakaan ollut palveluja, mutta näkymät olivat todellakin upeat. Ja säästäähän siinä tietysti kun voi viedä katolle omat drinksut ja eväät..! ☺️
Spetsesillä valitsin hotellin, joka oli niin lähellä merta ja rantaa kuin vain Spetses Townissa olla voi. Poroksella majoituin tutussa majatalossa, jonka hienot maisemat tarjoava kattoterassi on tuttu jo kahdelta aiemmalta vierailulta. (Päädyin Spetsesiltä Porokselle, koska Spetses oli todellakin täyteen varattu viikonlopuksi.) Symille olin myös varanut kattoterassillisen paikan – kodikkaalta näyttävän tunnelman ohella ennen kaikkea myös siksi, että kyseisellä terassilla on myös aurinkotuolit. 🙏🏻
Kastellorizon majapaikka oli etsautunut päähäni jo muutaman vuosi sitten. En ole koskaan käynyt Kastellorizolla (-ossa..?), mutta näin eräässä kreikkalaisessa matkailunedistämislehdessä pari vuotta sitten artikkelin Kastellorizosta, ja artikkelin kuvissa esitelty hotelli maisemineen kaivertui aivokuorelleni pysyvästi. Tuonne oli päästävä!
En kuitenkaan lopulta varannut huonetta juuri tästä hotellista, vaan sen viereisestä. Syy? Artikkelin hotelli osoittautui saaren kalleimmaksi eikä hotellin huoneisssa ole jääkaappia/minibaaria (tai vedenkeitintä), seikka, joka on minulle ratkaisevan tärkeä. (Sain hotellista myös hyvin tylyyn sävyyn kirjoitettuja vastauksia tiedusteluihini, joka tuntui äärimmäisen epäkreikkalaiselta ja varmisti, että vien asiakkuuteni toiseen paikkaan.)
Viereinen hotelli ei ole yhtä värikäs ja persoonallinen, mutta se on paljon halvempi, sieltä vastattiin heti erittäin ystävällisesti ja siellä on huoneissa jääkaapit ja vedenkeitin. Ja tietenkin siellä on sama maisema kuin naapurilla..!
Huomenna selviää, lunastuvatko maisemalliset odotukset Kastellorizon suhteen. Tämä päivä kuluu myös stressiä lievittävän hitaissa merkeissä, sillä istun koko päivän laivassa. Mietin pitkään, olisinko kuitenkin lentänyt Rhodokselle, koska se on nopeuden lisäksi puolet halvempaa kuin laiva. Mutta… ei. Kyllä laiva kuuluu olennaisesti mun Kreikan saarihyppelyyn. Hitaassa matkustamisessa on jotain meditatiivista.
Joten: täällä sitä nyt istutaan 23 tuntia. Mutta ei se mitään.
Nautin merimaisemasta. ❤️
.
P.S. Postauksen kuvat ylintä lukuunottamatta ovat tältä reissulta: Ateenasta, Spetsesiltä ja Porokselta. Ylin kuva on Serifokselta 7 vuoden takaa.
P.P.S. Kastellorizon maisemat eivät todellakaan pettäneet, tässä auringonnousu huoneestani tiistaina. 🙏🏻
Terveiset Kreikasta.
Mun saarihyppelyn alku meni tällä reissulla mönkään.
Tätä kirjoittaessani istun laivassa matkalla Spetsesille, vaikka mun piti olla huomenna Symillä. Sääolosuhteet. 😔 Symin laiva peruttiin kovan tuulen vuoksi, ja seuraava lähtee vasta vuorokauden päästä (jos lähtee, kukaan ei tiedä tuulesta huomenna..)
Mua harmittaa ihan erityisesti, koska olin ensin aikonut lähteä eilisillan laivalla, mutta sitten päätin viime hetkessä venyttää Ateena-oleiluani vielä yhdellä päivällä… ja seuraus oli tämä. Ei laivan peruuntumisessa muuten olisi mitään suurempaa haittaa, mutta tämä matka on mun mittapuulla sen verran lyhyt (13 päivää), että yhden-kahden vuorokauden viivästykset suunnitelmissa vievät arvokkaita matkapäiviä. Etenkin, kun kohteena ovat Dodekanesian perimmäiset saaret, joille matka itsessään kestää lähes vuorokauden. Lisäksi olin jo ehtinyt varata Symille majoituksen huomisesta maanantaihin, enkä saa yhteyttä paikan omistajaan jotta saisin siirrettyä varausta. Jos se ylipäänsä onnistuu.
No voihan höh, sanon vain. Olen tänään hengaillut Pireuksen satamassa kello 14.00 lähtien yrittäen päättää, pitäisikö lentää Rhodokselle, sekä odotellen tietoa illan toisesta Rhodoksen suuntaan kulkevasta laivasta, joka *mahdollisesti* olisi saattanut lähteä. Mutta lopulta sekään ei lähtenyt, ja mä koin liian stressaavana lähteä satamasta lentokentälle koska olin henkisesti valmistautunut laivamatkaan. (Muutenkin inhoan lentämistä. Ja Kreikan saarihyppelyyn kuuluu mulle olennaisesti just laivat..!)
On se toisaalta vähän ironista. Lento Rhodokselle kestää tunnin, ei ole riippuvainen merenkäynnistä ja maksaa samana päivänäkin ostettuna alle 100€. Laivamatka kestää 20 tuntia ja maksaa 150€ ( jos haluaa hytin. Ja kyllä, mä haluan hytin noin pitkälle matkalle).
Nomutku!! Saarihyppely on laivamatkailua..! ⛴
(Saas nähdä joudunko oikeasti vielä muuttamaan mieleni…)
Anyways. Nyt istun heilahtelevassa katamaraanissa kohti Spetsesiä, koska en halunnut enää jäädä Ateenaan yhdeksi päiväksi odottelemaan. Yritän sunnuntaina uudestaan Rhodoksen laivaan. Tällä hetkellä voin vain todeta, että onneksi oli pahoinvointitabletteja mukana. Hetken aikaa oli epävarmaa, lähteekö tämäkään ”vene” koska sää on niin tuulinen.
Vasta laivassa tajusin, miten huono idea oli valita juuri Spetses kaikista Argo-Saronian saarista. Ensinnäkin Spetses on Saronian saarista kallein (mahdollisesti vielä Hydraakin kalliimpi) ja koska viikonloppu on edessä, Spetsesin majapaikat olisivat todennäköisesti ihan täynnä. Ja niin ne ovatkin. Tein päätöksen Spetsesille lähdöstä niin viime hetkessä, että aloin etsiä hotellia vasta laivaan päästyäni. Ja tilannehan ei näytä hyvältä. Sain varattua majapaikan täksi yöksi, mutta huomenna on edessä ”ovelta ovelle kolkuttelua” tai sitten siirtyminen toiselle Saronian saarelle. Huokaus.
Miksi en vain mennyt Porokselle tai vaikka Agistrille… Näillä saarilla on aina tilaa – ainakin off-sesongilla - koska eivät ole niin trendikkäitä.
Spetses
Miksi sitten valitsin Spetsesin? Koska se on mulle Saronian saarista vielä vähiten tuttu. Olen käynyt siellä kerran ja viivyin pari päivää, ja totesin, että paikka oli tosi upea mutta hervottoman kallis. Spetses on vähän sellainen ”Kreikan Beverly Hills”. Se mikä siellä on kivaa on kreikkalaisuus, eli turistit ovat pääosin kreikkalaisia. Ulkomaista pakettiturismia Spetsesillä ei ole lainkaan.
Spetses on Argo-Saronian saarista kauimpana Ateenasta ja matkaa sinne on 2,5 – 3 tuntia laivayhteydestä riippuen. Saari on ihan manner-Kreikan Porto Helin vieressä. Pitäisiköhän viikonloppuna vaikka käydä tsekkaamassa Porto Heli jos Spetsesille ei ”mahdu” – tai Spetses ei mahdu mun budjettiin…
Tällaista kreikkailua tällä kertaa. Mun pääkohde? Se on tällä matkalla pikkuinen, kuvankaunis Kastellorizo, ihan Turkin kainalossa.
Jos haluat seurata reissua, päivitän matkatunnelmia reaaliajassa Instagram-tilini stooreissa. :) Laitan Instaan myös oman kohokohdan Kreikalle. Blogiinkin tulee juttua, mutta IG:n virtaan päivittyvät jokapäiväiset kuulumiset.
.
Edit. Perjantaiaamun terveiset Spetsesiltä:
Selvisi, että täällä on tänä viikonloppuna suuri maratonitapahtuma, ja sen vuoksi kaikki hotellit/majatalot täynnä.
Kaupallinen yhteistyö: Mádara
Happokuorinnat sen kuin kasvattavat suosiotaan, ja tähän trendiin vastaa myös Mádara. Sarja on saanut vahvistusta kahdesta uudesta AHA-happo-tuotteesta, joiden myötä Mádaralla on nyt varsin kattava hydroksihappotuoteportfolio.
Mikä hydroksihappo? AHA, BHA ja PHA -hapot ovat hydroksihappoja, ja näillä hapoilla on keratolyyttinen eli kuoriva ominaisuus. Kosmetiikassa käytetään valtavasti erilaisia happoja (on aminohappoa, rasvahappoa, hyaluronihappoa, askorbiinihappoa...), mutta vain pieni osa niistä kuorii ihoa. Alfa-, beta- ja polyhydroksihapot kuorivat ihoa, kun pitoisuus on riittävän korkea ja tuotteessa tietty pH.
Suosituin ihonhoidossa käytetty hydroksihappo on AHA eli hedelmähappo. AHA-happoja on useita erilaisia, joista tehokkain ja pienimolekyylisin on glykolihappo. Seuraavaksi tehokkain on maitohappo, joka on molekyylikooltaan hieman suurempi kuin glykolihappo. Kiitos suuremman kokonsa, se on myös hellävaraisempi. Maitohappoa on ihossa luonnostaankin osana ihon luontaista kosteustekijää NMF:ää. Mádaran AHA-tuotteet pohjautuvat maitohappoon.
Jo pitkään valikoimassa ollut Brightening AHA PEEL Mask saa nyt seuraa Creamy Clay AHA Peel -naamiosta sekä Intense Peel -seerumista. Uutuudet ovat alkuperäistä AHA-naamiota voimakkaammin kuorivia. Sarjan kasvaessa Mádara haluaa tuoda selvemmin esiin tuotteiden vahvuuserot, ja tuotteiden AHA-happoprosentti on painettu näkyvästi pakkauksiin. Myös vanha Peel-naamio tulee saamaan prosenttimerkinnän: se sisältää 5% maitohappoa. Uusi Creamy Clay AHA -naamio sisältää 7% maitohappoa ja Intense Peel -seerumi 10%.
CREAMY CLAY AHA PEEL MASK 36,90€ / 60 ml
Savi-maitohappo-naamio on suosikkini uutuuksista. Tässä tuplavaikutteisessa naamiossa yhdistyvät mekaaninen ja entsymaattinen kuorinta: kaoliini-savi imee ihosta epäpuhtauksia, maitohappo liuottaa kuolleita ihosoluja ja hienojakoinen hiilijauhe kuorii ja silottaa ihon pintaa.
Mielenkiintoisesti, Creamy Clay -naamio aikaansaa ihollani hienoisia tuntemuksia, mutta sarjan voimakkain tuote, AHA-seerumi, ei tunnu iholla lainkaan. Savi-maitohapponaamio ei suoranaisesti kihelmöi, mutta hapon vaikutuksen kuitenkin tuntee pienenä lämpönä ja hyvin kevyenä nipistelynä iholla. Tämä on normaalia happotuotteiden yhteydessä.
Hiilijauhe on niin hienojakoista ja mukana sen verran maltillisella pitoisuudella, että sen läsnäolon tuntee vain hyvin hienoisesti. Itse asiassa: kun ensimmäisen kerran testasin naamiota, en edes tajunnut sen sisältävän myös rakeita.
Olen savi/muta-naamioiden ystävä, joten tämä savea ja hedelmähappoja yhdistävä uutuus on oikein mieleinen. Naamio ei kuivu iholla vaan jää kosteaksi ja voidemaiseksi. Naamion annetaan vaikuttaa iholla 3-10 minuuttia (ihon happo-tottumisasteesta riippuen), minkä jälkeen se huuhdotaan vedellä. Naamiota suositellaan käytettävän 1-2 kertaa viikossa.
INTENSE PEEL SERUM 36,90€ / 30 ml
Päheän punaisen värisessä AHA-happoseerumissa on 10% maitohappoa seuranaan 1% kosteuttavaa ja ihoa täyteläistävää hyaluronihappoa. Seerumin punainen väri tulee retiisinjuuriuutteesta, jonka vaikutus iholla on supistava.
Intense Peel -seerumi silottaa ihoa ja häivyttää ikääntymisen merkkejä sekä pigmenttiläiskiä. Näin tehokas pitoisuus hedelmähappoja uudistaa ihoa ja sopii erinomaisesti osaksi anti-age-ihonhoitorutiinia. Seerumilla ei kuitenkaan ole ”ikärajaa”, vaan sitä voi käyttää, vaikkei iholla näkyisikään juonteita tai muita ikämuutoksia. AHA-kuorinta sopii myös samealle ja epäpuhtaalle iholle, vaikkakin BHA-kuorinta on aina parempi näppyiselle iholle jossa on esimerkiksi mustapäitä.
(Mádaralla on 2% BHA-tuote Acne-sarjassaan, vinkki, jos etsit happotuotetta epäpuhtaalle iholle.)
Intense Peel -seerumia voi käyttää 1-2 kertaa viikossa, ja se levitetään kasvoille iltaisin. Tuote on kaikkein tehokkain, jos sen jättää vaikuttamaan iholle yksinään, mutta halutessaan päälle voi levittää myös kosteusvoiteen. Huuhdo kasvot aamulla vedellä. (Tuote ei jätä iholle tahmeaa tunnetta, mutta kuorivan yötuotteen jäljiltä iholta on hyvä huuhtoa aamulla kuolleet ihosolut.)
Huolehdi kasvojen aurinkosuojasta, jos menet suoraan auringonvaloon seerumin käytön jälkeen.
MIKÄ PEEL-TUOTE SOPII MINULLE?
➕ Alkuperäinen AHA Brightening Peel Mask – ”perinteisin” linjan tuotteista, sopii kaikille ihotyypeille poislukien oikein herkkä ja hauras iho. 5% pitoisuus maitohappoa kirkastaa ja uudistaa ihoa. (5% alempi pitoisuus maitohappoa ei enää kuori, vaan ainoastaan kosteuttaa.)
➕ Creamy Clay AHA Peel Mask – monipuolisempi kuin Brightening Peel Mask; sisältää samat hyödyt kuin alkuperäinen, mutta on ihoa puhdistava ja tehokkaammin silottava ja uudistava. Sopii erityisen hyvin epäpuhtauksiin taipuvaiselle, samealle ja/tai karhealle iholle. Ei sovi herkälle ja hauraalle iholle.
➕ Intense Peel Serum – tuotteista kaikkein tehokkain on erityisen hyvä tuote tukemaan anti-age-ihonhoitorutiinia ja lievittämään pigmenttiläiskiä. Tai iholle, joka on jo tottunut miedompiin AHA-kuorintoihin ja etsit jotain tehokkaampaa. Henkilölle, joka mieluummin käyttää ei-huuhdeltavaa happokuorintaa kuin naamiota.
MÁDARAN MUUT KUORIVAT HAPPOTUOTTEET
Time Miracle Sleep & Peel Overnight Serum – aktiiviaine: laktobionen (PHA) happo. Emulsiomainen hienostunut seerumi kosteuttaa, silottaa, rauhoittaa ja uudistaa ihoa. Ikääntyneelle iholle. Miten tämä eroaa Intense Peel -seerumista? Time Miracle -yökuorinta on hellävaraisemmin kuoriva sekä ainesosiltaan paljon monipuolisempi ja hoitavampi; se sisältää C- ja E-vitamiinia, koivunmahlaa, bisabololia, hyaluronihappoa, tyrniöljyä sekä jojobaöljyä. Käytetään kolmesti viikossa tai kuukauden mittaisena intensiivikuurina 2-3 kertaa vuodessa.
Intense Blemish & Pore Treatment – aktiiviaine: salisyylihappo (BHA). Tämä maitomainen hoitotuote sisältää 2% BHA-happoa ja auttaa tehokkaasti pitämään huokoset puhtaina ja epäpuhtaudet loitolla. Kirkastaa ihoa. Voidaan käyttää aamuin illoin ihon ongelma-alueilla kosteusvoiteen alla.
AHA + Mineral Body Peel – aktiiviaine: maitohappo. Ihana tuplavaikutteinen vartalokuorinta sisältää perliittirakeita sekä 10% maitohappoa.
Mádaran PEEL-uutuudet ovat nyt saatavilla Jolien ja Mádaran verkkokaupoissa, sekä syksyn aikana kivijalka-jälleenmyyjillä.
Mun keittiö on valmis. Ja mä rakastan sitä. ❤️
** Keittiöurakan suoritti Mestaripuuseppä Tingander ja olen saanut urakasta alennusta blogiyhteistyönä **
Olen kertonut keittiöremontin taipaleesta helmikuusta lähtien ja kaikki aiheeseen liittyvät postaukset löydät Keittiöremontti -tunnisteen alta. (Mukana myös keväinen postaus, jossa pakenin remontti- ja kodinlaittoahdistusta Kööpenhaminaan ja vedin jarrua... oli muuten paras veto tässä projektissa!)
Kirjoitin jo aiemmin, että keittiön remonttiin liittyvät valinnat ovat ahdistaneet minua aika lailla. Yht’äkkiä tajusin, että olin jostain syystä onnistunut istuttamaan päähäni ajatuksen, että keittiön pitäisi olla valmis kesään mennessä. Ja juuri tämä aikataulu oli alkanut painostaa minua ja nostamaan kiireen tunnetta. Mitä pidemmälle talvi ja kevät etenivät sitä ankarammin sisäinen ääneni nuhteli minua, koska kyllä valintojen piti nyt olla jo valmiina.
Remontin suunnittelu ja valinnat todellakin ahdistivat minua enemmän kuin osasin odottaakaan, ja siksi tuntuukin uskomattomalta (ja huojentavalta), että kaikki on viimein takana ja keittiö valmis..! Ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoin, yllätyksenä paljastuneen tiiliseinän lisällä vielä ihanampikin..! 😍 Olen niin onnellinen tästä keittiöstä.
Ja siitä, että päädyin tilaamaan keittiön lopulta puusepältä. Suuri kiitos olohuoneeni tapetoineelle Hanna Kinnarille, jolta sain vinkin puuseppä Eetu Tinganderista. Remontin hintalapusta tuli kalliimpi kuin olin kaavaillut, mutta hinta on kaiken arvoinen. Ja toisaalta: en tiennyt tammikuussa keittiöiden hinnoista oikeastaan yhtään mitään. Kevään aikana minulle selvisi:
a) mun keittiön kokoinen remonttiurakka oli jo lähtökohtaisesti paljon kalliimpi kuin olin luullut
b) jos haluaa keittiön edullisesti (ja hyvä keittiö on ilman muuta mahdollista saada myös edullisesti), täytyy osata/jaksaa tehdä paljon itse
Vastauksena kohtaan b voi todeta, että itse en ollut ennen tätä vuotta edes pitänyt maalisutia kädessäni, eikä minulla ole realistisia mahdollisuuksia tehdä keittiöremontin eteen omalla työllä yhtään mitään. Valmiskeittiöfirmojen kanssa hommat etenivät tahmeasti kuin marmeladitehtaalla, ja eri urakoitsijoiden kontaktointi persoonallisemman ja kustannustehokkaan keittiöpaketin kasaamiseksi itsenäisesti oli jotain, johon sai kulumaan kohtuuttomasti niin hermoja kuin aikaa.
Aika on rahaa, ja hermoni ovat mulle arvokkaat, joten puusepältä saamani avaimet käteen -remonttitarjous oli lopulta kaiken väärti. Kirjaimellisesti maksoin siitä, että mun pää ei hajonnut ja sain unelmieni keittiön todella priimalla palvelulla sekä aikataululla, joka piti. Kaikenlaisia remontti-kauhutarinoita kuulleena voin todeta, että tämä remontti meni sujuvasti vailla mitään viiveitä tai ihmetyksiä. En pääse voivottelemaan, että remppaäijät olisivat laiskotelleet tai jokin asennettiin päin prinkkalaa.
Yllä moodboard, jonka toimitin Eetu Tinganderille remonttisuunnittelun alussa. Tätä henkeä halusin keittiööni.
Tässä tulos:
♥️ ♥️ ♥️
Olen myös äärettömän tyytyväinen Teknoksen maalisävyihin, jotka valitsin keittiöön. Alakaapit ovat Happiness-sävyä, yläkaapit Hyggeä ja seinät Nakua.
(Ja hei - eipä haittaa että sävyt puhuvat onnellisuudesta ja hyggestä...! 🥰)
90-lukulainen kellertävä pyökkikeittiö paneeleineen sai väistyä ja tehdä tilaa 2020-luvun maalaisromanttiselle citykeittiötulkinnalle. Asunnossani ei voi purkaa seiniä, joten I:n muotoisen pitkulakeittiön mallia ei voi muuttaa eikä tilaa laajentaa. Remontin kautta tunkkaiselta tuntuneeseen laivahyttimäiseen tilaan (hytti on useamman vieraani heittämä mielikuva!) saatiin raikkautta ja avaruuden vaikutelmaa. En voisi olla tyytyväisempi.
Ennen
Jälkeen - ilman välitilan koukkuja
Jälkeen - koukkujen kera. Ripustetut jutut tuovat ratkaisevan kodikkuus-lisän tunnelmaan! 😍
Joku kommentoi minulle aiemman postauksen yhteydessä - vai olikohan Instagramissa - että tuollaiset koukut ovat onnen omiaan vähentämään siistiä vaikutelmaa, kun niihin tulee sitten ripustettua vaikka mitä sälää.
Olen tästä tietoinen, ja riski on suuri mun kaltaisen säläihmisen kotona, mutta halusin koukut siitä huolimatta. Vaikka tavoitteena on sotkuista vapaa keittiö, en halua kliinisen siistiä tilaa, vaan tavarat tekevät mulle tunnelman. Mun keittiössä saa näkyä tavarat, vaikka pyrkimyksenä onkin hallita kaaosta paremmin.
Kuka muistaa nämä kuvat... Tähän verrattuna parit koukuissa roikkuvat patalaput ja kauhat eivät ole mitään..! :D
Avain onneen: astianpesukone.
Mikään, ei mikään muu asia vaikuta yhtä merkittävästi mun keittiön olemukseen ja siisteyteen. Voi hyvänen aika että kiitän astianpesukonetta! Jos jotain kodin askaretta inhoan niin se on tiskaaminen. Inhoan sitä yli kaiken, enkä jaksa pestä astioita koko ajan käytön jälkeen.
Näen astianpesukoneen ennen kaikkea "likaisten astioiden säilytyskaappina", sillä yksin asuvana tiskari ei pyöri päivittäin. Sen tärkein rooli onkin kätkeä sisäänsä likaiset astiat, kunnes niiden on aika peseytyä. 🙏🏻
Tää muutos..!
Ennen. Oven suussa kohoava möhkökaappi pimensi pitkulaisen keittiön hämäryyttä entisestään.
Jälkeen. Seinää esiin jättävä alakaappi-ratkaisu lisää keittiön valoisuutta ja avaruutta.
Tiiliseinä? Kuvista näkyykin, millä tavoin se päädyttiin jättämään näkyviin.
Kerroin edellisessä postauksessa, että puretun kaapin takaa paljastui upean näköinen tiiliseinä.
Halusin hyödyntää sitä jollain tavalla, ja vaihtoehtoja pureskeltuaan puuseppä Eetu Tingander päätyi "ikkuna"-ratkaisuun. Tiiliseinästä jätettiin näkyviin ikkunan muotoinen aukko.
Näin. :)
Ennen - keltainen pyökkimaailma
Jälkeen - ihana raikkaus!
Seinälle tehtiin kaksi tammihyllyä pienesineille.
Näidenkin funktio on tuoda kodikkuutta, säilytystilaa lisähyllyjen muodossa en varsinaisesti tarvitse enempää.
Viherkasveja täytyy olla joka huoneessa! ❤️
Ennen
Jälkeen
Harmaanvihreä Happiness-sävy osoittautui livenä vaaleammaksi mitä odotin, ja lopulta keittiöni yleissävytys on nyt jopa pastellinen..! Mikä ei haittaa yhtään tätä pastellisävyjen ystävää.
Yläkaappien beige Hygge-sävy saa valaistuksesta ja vuorokauden ajasta riippuen liilan, harmaan tai puuterisen vaaleanpunaisen vivahteen. Sävy on livenä kylmempi kuin miltä se vaikutti näytelappusessa. Keittiön ollessa valmistumassa sävy näytti ensi alkuun niin liilaiselta, että mietin, oliko se liiankin viileä. Mutta nyt kun olen nähnyt Hyggen monessa eri valossa ja olemme päässeet tutustumaan, mulla ei ole muuta kuin rakkautta sävyä kohtaan. 🥰
Välitilan puulistaan halusin rustiikkisen näköiset takorautakoukut.
Sopivat löytyivät lopulta K-Raudasta - ja olivat edullisetkin! Merkki on Beslagsboden. (Erilaisten sisustusliikkeiden myymät takorautakoukut olivat 50-100% kalliimpia...) Vaikka välillä ehdin jo empiä ja testasin myös messinkistä vaihtoehtoa, kontrastia ja ryhtiä luovat mustat koukut saivat jäädä.
Tykkään! :) Sirot ja käsityläishenkiset.
Vetimet olivat itse asiassa ainoa asia, jonka löysin jo talvella keittiöfirmoissa pyöriessäni. Ihastuin tähän vetimeen heti kun näin sen, ja kerroin puusepälle, että haluan just nämä. Olen ehdottomasti vedin-ihmisiä eikä vetimetön ovi olisi tullut kyseeseen mun keittiössä.
Sen tosin huomasin, että yläkaapeissa nämä näyttävät hitusen liian massiivisilta, oletettavasti, koska yläkaappien vetimet ovat silmien tasolla ja erottuvat siksi paremmin. Eetu Tingander kysyikin suunnitteluvaiheessa, halusinko (tosiaan) samat vetimet yläkaappeihin. Itsellä kun ei ole kokemusta eikä tajua tällaisiin seikkoihin, ihmettelin kysymystä ja sanoin, että totta kai haluan. Valmiissa keittiössä tajusin heti, mitä puuseppä oli tarkoittanut. Yläkaappeihin olisivat sopineet vähän sirommat vetimet.
Nyt olen kuitenkin tottunut vetimiin eikä niiden koko enää häiritse yläkaapeissa. Tykkään jämäköistä vetimistä ja aina kun avaan kaapin oven, olen tyytyväinen..! :)
Mun keittiön materiaali on tammi, koivu ja mdf-levy. Kaapit ovat maalattua mdf-levyä, ovien kehykset massiivikoivua ja työtasot ja laatikoiden pohjat tammea.
Välitilan laattoja mietin varmaan kaikkein pisimpään. Tiesin haluavani tiilen muotoisen ja sävyltään vaalean laatan, mutta näillä spekseillä vaihtoehtoja toki riittää..!
Minulla oli lopulta pari todella tasaväkistä vaihtoehtoa, kummatkin Cellon Vintage-sarjaa. Vintage-kokoelman laatoissa on kiiltävälasitteinen struktuuripinta, ja ne heijastavat valoa todella kauniisti. Lopulta päädyin valitsemaan Cello Cottage -laatan luonnonvalkoisena. Cottagea saa myös kahdessa koossa mikä vaikutti valintaani: halusin laatoitukseen kahden eri koon tuomaa eloisuutta.
Toinen vaihtoehto olisi ollut vaalean harmaa laatta. Se olisi varmasti sopinut keittiöön yhtä hyvin, mutta luonnonvalkoinen tekee tilasta jollain tapaa raikkaamman.
Tuntuu vieläkin vaikealta tunnistaa tätä mun keittiöksi, niin siistinä se on pysynyt...!
Ja raikkaus saa koko olon tuntumaan kevyeltä tunkkaisen keltaisen jälkeen.
30 vuotta sinä hallitsit...
Entä kodinkoneet? Sain puusepältä remonttitarjouksen yhteydessä ehdotuksen mööpeleistä, mutta päädyin valitsemaan lopulta eri jääkaapin ja liesiratkaisun.
Valitsin uunin ja keittotason itse asiassa puhtaasti ulkonäön perusteella. Kävelin Giganttiin, valkkasin mun silmään kivoimmat koneet ja kysyin sitten myyjältä, mikä oli valintojeni laatu ammattilaisen vinkkelistä. Ekalla kodinkonekierroksella tein sen virheen, että aloitin kysymällä myyjän apua, ja huomasin, että homma toimi huonosti. Sain liikaa vaihtoehtoja, mikä ei sovi mun kaltaiselle jahkailevalle ja valinnoista kuormittuvalle asiakkaalle.
Kun lähdin siitä, että teen alustavat valinnat ensin ulkoisen miellyttävyyden perusteella ja valitsen niistä sitten ammattilaisen mielestä järkevimmän/laadukkaimman vaihtoehdon, löysin sopivat koneet nopeasti. 👍 Mun keittiössä ei siis ole saman merkin koneita, eikä se haittaa minua. (Siskoni oli ihan "ou-mai-gaad, eikö sua häiritse niiden eriparisuus..?!" No ei todellakaan. :D) Uuni on Samsungin, induktio-liesitaso Electroluxin, jääkaappi LG:n ja astianpesukone Boschin.
Jääkaappi-pakastimessa no frost -ominaisuus oli ehdoton (aiempiin "on lunta tulvillaan..." -jääkaappeihin lopen kyllästyneenä), ja toinen tärkeä kriteeeri oli tilavuus. Etenkin pakastimessa - olen super-pakastaja.
En myöskään tykkää siitä, että jääkaapin pinnassa on lämpötila-näyttöjä tai muuta häslää, kaapin pinnan pitää olla sileä ja vailla mitään mihin voi kertyä likaa.
LG:ltä löytyi mulle täydellinen yhdistelmäkone, tässä kaapissa on ihanteellisen sileä ulkonäkö ja sisuksissa todella paljon tilaa - ja extrasyvät pakastinlaatikot. Perus-rosterin sävyä hopeisempi pinta sopii mielestäni kauniisti keittiön kaappien vaaleanvihreän ja greigen pariksi.
Induktiolieden ihanuus!
Olen ollut useamman vuoden vailla induktioliettä, ja kyllä sitä on kaivattu. Kun ehti tottua vanhan keittiöni 30 vuotta vanhaan lieteen, jolla meni kananmunaveden kiehuttamiseen 20 minuuttia, tuntuu induktiolieden nopeus lähes yliluonnolliselta...! 🤩
.
Mitä mun keittiö kustansi?
Mestaripuuseppä Tinganderin keittiöhinnat ovat alkaen 20 000€, ja omankin keittiöni hintalappu alkoi kakkosella alennuksen jälkeenkin. Arvokas investointi, siis, mutta kuten todettua: minulle ehdottomasti sen arvoinen. Palvelu ja toteutus oli ensiluokkainen. Tämä remonttistressaaja sai ison kiven sydämeltään ja tilalle lämpöisän kotoilu-köökin jossa glögit jo höyryävät ja kynttilät tuikkivat.
Mestaripuusepän Instagramista:
Jos siis haluat samanlaisen kuin muilla, me ei olla sinun keittiön tekijä. Jos taas haluat jotain juuri sinun taloon sopivaa persoonallista niin sitten kannattaa kääntyä meidän puoleen. Me kyllä ihan varmasti keksitään miten tehdään Sinulle kaunis ja persoonallinen keittiö.
Mestaripuuseppä Eetu Tinganderin keittiöitä sekä muita projekteja voi ihailla parhaiten yrityksen Instagram-tilillä. Kotisivut löytyvät osoitteesta tingander.fi Upeat saunat kuuluvat myös tämän puusepän intohimoihin. (Sellainen mulle sitten seuraavassa elämässä - onneksi ei ole tässä kämpässä edes mahdollisuutta saunaan..!)
Kiitos Tinganderin porukalle upeasta työstä.
Kyllä tässä keittiössä kelpaa nyt kokkailla. ❤️
Nyt on nostalgian havinaa..! Ja jälleen upea sarjamakeover!
Ranskalainen Couleur Caramel on luonnonkosmetiikan meikkien sekä vielä tarkemmin luomumeikkien pioneeri. Sarjan tarkkaa perustamisvuotta en tunne, mutta Couleur Caramel on ollut olemassa toista kymmentä vuotta. Olen itse esitellyt sarjan tuotteita blogissa vuonna 2011, ja jo tuolloin CC oli vaikuttanut kentällä pitkään.
Nyt olen päässyt töiden merkeissä tutustumaan sarjaan uudelleen, kun Couleur Caramel liittyi Transmerin portfolioon. (Disclaimer: olen siis töissä sarjan maahantuojalla.) Nyt edessäni olikin aivan uusi Couleur Caramel jota hädin tuskin tunnistaa samaksi sarjaksi kuin 10 vuotta sitten..!
Huulilla heleän herkullinen Couleur Caramel -huulipuna #503
En rehellisesti ollut ihan valtavan vakuuttunut Couleur Caramelin meikkien laadusta vuonna 2011, mutta 2020-luvun CC on aivan eri tasolla.
Voisin kuvitella laadun parantuneen jo tässä välillä, koska teknologia on mennyt aivan huimasti eteenpäin, mutta nyt myös ulkoinen design on päivitetty kokonaan. Tykkään kympillä! Ihanan raikas ja tyylikäs look.
Vanha look näytti tältä: pahvikotelot olivat toki ekologisia, mutta myös epäkäytännöllisiä. Kuva on blogistani vuodelta 2011.
Tässä postauksessa keskityn erityisesti Couleur Caramelin maskaroihin, jotka kuuluvat tänä päivänä sarjan suosituimpiin tuotteisiin. Esittelen myös muutaman jo lempparikseni muodostuneen tuotteen.
Couleur Caramelin valikoima on valtavan laaja, joten jaan sarjan esittelyn pariin postaukseen ja kirjoittelen enemmän huulimeikeistä ja spessummista tuotteista lokakuussa. On pohjustajaa, erilaisia neutraloijia, highlightereita, nestemäistä rajausta, kohl-rajausta, eri laatuisia puutereita ja kuusi (!) eri meikkipohjaa.
Olen sarjasta tosi innoissani, sillä luonnonkosmetiikkamarkkinoilla ei tunnetusti ole meikkisarjoja tungokseksi asti. Couleur Caramel on Laveran ohella laajin Suomessa saatavilla oleva sertifioitu luonnonkosmetiikan meikkisarja. CC:n valikoima on vielä paljon Laveraa laajempikin. Hintataso on myös mukava: tuotteet ovat arvokkaampia kuin Laveran ja Benecosin kaltaisten "marketti"sarjojen meikit, mutta edullisempia kuin premium-tason brändit kuten Kjaer Weis ja Ilia.
Hintaesimerkki maskara:
Lavera 8,90€ - 19,70€
Couleur Caramel 25,30€
Kjaer Weis 37,40€
Ilia Beauty 37,50€
COULEUR CARAMEL -LOOK ennen / jälkeen
Hydra Jeunesse -meikkivoide sävyssä 24
Poskipuna sävyssä 53 Light Pink
Huulipuna sävyssä 257 Ancient Rose
Luomiväri sävyssä 104 Bora Bora
(sama sävy myös poskipäillä highlighterina)
Ripsiväri Revolution Mascara
Yksi juttu Couleur Caramelista on hyvä tietää, ja tämä kohta saa minulta perusteltua kritiikkiä. Sarjan sävyjen englanninkieliset nimet. Ne ovat paikoin täysin epäonnistuneita.
Älä päättele sävystä mitään verkkokaupan nimen perusteella, vaan suosittelen googlaamaan sävyistä swatcheja. Tai paras vaihtoehto: käymään katsomassa sävyjä livenä, jos asut paikkakunnalla jossa on Stockmann.
Pakkauksissa on vain numero, ei nimeä, mutta markkinointitarkoituksia ja erityisesti verkkokauppoja varten Couleur Caramel on antanut sävyille myös englanninkieliset nimet. En tiedä onko kyseessä jokin ranskan ja englannin kieleen liittyvä sekaannus vai mistä epäonnistuminen johtuu, mutta osa nimistä on niin kaukana todellisesta sävystä kuin olla voi. Erityisesti pink-sanaa käytetään kuvaamaan sävyjä, joilla ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole mitään tekemistä pinkin tai vaaleanpunaisen kanssa.
Esimerkkinä suosikikseni muodostunut poskipuna, sävy 53 "Light Pink", joka on todellisuudessa lämmin beigellä taitettu ruusun sävy. Huulipuna 503 "Nude Pink" on lämmin, jopa hieman korallinen punainen.
Lähdetään sitten tutustumaan maskaroihin :) Täällä ei ainakaan ole haasteita sävynimien kanssa, koska kaikki maskarat ovat mustia!
Sarjassa on neljä hyvin erilaista maskaraa, joista kahdessa on kuminen polymeeriharja ja kahdessa perinteinen kuituharja. Kaikki maskarat ovat vegaanisia ja Cosmos Organic -sertifioituja.
🔥 Mitä suoritukseen tulee, nyt viimeistään voi varmaan "lukita" sen tiedon, että luonnonkosmetiikan maskarat ovat lopullisesti siirtyneet uuden teknologian aikakauteen. Vaisut, kerrostumattomat koostumukset alkavat olla historiaa. Kaikki viimeisen parin vuoden aikana testaamani luonnonkosmetiikan uutuusmaskarat kerrostuvat fantastisen hyvin ja niillä saa aikaan näkyvää tuuheutta.
Nyt kun tämä haaste alkaa olla selätetty, on jäljellä enää vettä hylkivän luonnollisen maskaran kehitys. 👍
COULEUR CARAMELIN MASKARAT
⭐️ Erottelevin: BACKSTAGE MASCARA. (25,30€) Backstage-ripsarissa on ohuin ja erottelevin harja. Harja kapenee kärkeä kohti ja on hyvin siro. Materiaali on polymeeria. Paras harja alaripsiin! Yhdellä kerroksella saa ripsiin väriä ja erottuvuutta, toisella kerroksella tulee nopeasti näyttävää tuuheutta. Huom: kerrosten välillä ei kannata odotella kuivumista, vaan parhaan tuloksen saa harjaamalla kerrokset ripsiin rivakasti. Jos edellinen kerros ehtii kuivua, uusi kerros voi levittyä paakkuisesti.
⭐️ Klassisin: DEFINITION MASCARA. (25,30€) Definition-ripsarissa on porkkanan mallinen kapea kuituharja. Harja kaareutuu aavistuksen. Definition kerrostuu nopeammin kuin Backstage, mikä voi johtua harjastakin, jonka tiheämmät harjakset annostelevat ripsaria enemmän kerralla. Tällä ripsarilla saa helposti nukkemaiset alaripset.
Vaikka Backstage tuntuu selvästi erottelevammalta kuin Definition, visuaalisesti lopputulos on ripsissäni sama kummallakin maskaralla. Tämä ilmiö on tuttu monista ripsareista ja aina ihmettelen sitä. Eri maskaroiden harja, massa ja käytettävyys voivat tuntua tosi erilaisilta, mutta ripsissä tulos näyttää lähes samalta! Onko tuttua teillekin..?
⭐️ Tuuheuttavin: REVOLUTION MASCARA. (25,30€) Tässä maskarassa on piikkipallomainen kärki ja tasapaksussa varressa kahta eri pituutta harjaksia: pidempiä ja ihan pikkiriikkisiä. Materiaali on polymeeri. Kokonaissuoritus on sekä erotteleva, kiitos piikikkäiden polymeeriharjasten, että todella runsauttava, kiitos piikkipallokärjen. Varren pitkät harjakset erottelevat ripset, miniharjakset lataavat ripsiin massaa joka paksuntaa ja pallokärjellä saa rakennettua vielä megatuuheutta ja tarkkuuseroteltua ripsiä. Pallokärjellä ripsaria on mahdollista täsmäsyöttää ripsiin osuus kerrallaan.
Tällainen erikoisharja voi tuntua jollekulle liian tekniseltä ja kinkkiseltä, mutta mä tykästyin tähän välittömästi! Revolution onkin suosikkini Couleur Caramelin ripsareista. Revolutionin massa on myös vähemmän paksua kuin muissa CC:n ripsareissa, minkä puolesta se kerrostuu vähän hitaammin, mutta antaa enemmän pelivaraa eikä ala klimppiintyä tai hapsuuntua vaikka edellinen kerros olisi ehtinyt kuivahtaa. Tällä saan siisteimmän tuloksen useammallakin kerroksella! Tosi näyttävät ripset!
⭐️ Pörröharjojen ystäville: PERFECT MASCARA. (25,30€) Tässä ripsarissa on iso ja pörheä kuituharja joka hieman kapenee keskeltä. Näin suurikokoinen maskaraharja vaatii laajan silmäalueen ja "pinnassa" olevat silmät jotta se ei sotke levittäessä, ahtaissa ja syvällä olevissa silmissä tulos on herkästi sottainen. Perfect-maskara tuo hanakasti tuuheutta, mutta minun ripsissäni jälki on epäsiistiä. Ahdas silmän rakenteenikaan ei ole yhteensopiva tämän tyyppisen harjan kanssa.
Mielestäni tämän tyyppiset pörröharjat sopivat parhaiten ripsille, joissa on jo luonnostaan vahvuutta ja jotka eivät ole kovin harvat. Tietysti harjan koko ja malli ovat myös makuasioita; toiset rakastavat kapeita miniharjoja, toiset muhkeita pörröharjoja :)
Lopuksi vielä muutama Couleur Caramel -meikkilook ja -suosikkituote.
❤️ Hydra Jeunesse -meikkivoide 36,80€ / 30 ml
Hydra Jeunesse on Couleur Caramelin meikkivoiteista tekstuuriltaan ohuin ja kuultavin; se jättää satiinisen, ohuen ja luonnollisen näköisen pinnan. Peittävyys on valmistajan mukaan puolipeittävä, minä sanoisin kevyt/läpikuultava. Koostumus tasoittaa hyvin ihon punoitusta mutta antaa ihon oman sävyn kuultaa läpi.
Hoitavassa koostumuksessa on 21% ihoa hoitavia aktiiviaineita kuten hyaluronihappoa, arganöljyä, ruskolevää ja avokadoöljyä. Hydra Jeunesse tuntuukin iholla kosteuttavalta.
Sävy 24 on ihoni tämänhetkiselle after-summer-sävylle kutakuinkin täydellinen. Lämmin vaalea beige. 😙
Olen käyttänyt tätä tosi paljon saatuani pullon testiin, niin kaunilta sävy ja pinta näyttää. Tällainen läpikuultava koostumus sulautuu ihoon paremmin kuin peittävämmät laadut. Kun iho on kesän jäljiltä ruskettunut, just oikean meikkivoidesävyn löytyminen jemmoistani on vaikeampaa kuin talvisin. Peittävällä meikkivoiteella sävy on oltava "just eikä melkein", jotta tulos on hyvä.
Poskipuna sävyssä 53, luomiväri sävyssä 104 ja huulipuna sävyssä 257 ovat myös muodostuneet suosikeiksi.
❤️ Ihanan lämmin ruusuinen poskipuna 53 (29,90€) on saanut ranskalaisten käsissä nimen "Light Pink". Hylsyssä sävy näyttää beigemmältä kuin iholla. Arvatkaa olinko hämilläni kun avasin tuotepaketin ja odotin näkeväni nude-vaaleanpunaisen poskipunan, ja näin tämän..? No, nyt olen todella tyytyväinen että sävy oli jotain ihan muuta, sillä se on ihollani todella imarteleva - ja sellainen, jonka tyylistä minulla ei ennestään ole poskipunakokoelmassani. 🤗
❤️ Luomiväri 104 "Bora Bora" (18,40€) on sarjan suosituimpia luomivärisävyjä, enkä ihmettele miksi. Hohtava persikan sävy on riittävän mieto ja neutraali sopiakseen kaikille, mutta kiinnostavampi kuin perus-beige. Kuvaisin Bora Boraa sanoilla iridescent light coppery peach. Iridescent-sanalle ei oikein löydy hyvää suomen vastinetta, sillä tarkoitetaan sellaista hohtavaa koostumusta, jossa varsinaisen sävyn joukkoon on jauhettu myös vaaleaa helmiäispigmenttiä joka tulee esiin, kun sävyn levittää iholle. Niinpä Bora Boran persikkaisuus on iholla vaaleampaa kuin hylsyssä. Sävyssä on myös häivähdys kuparia. Bora Bora toimii myös upeasti poskilla highlighterina!
❤️ Huulipuna #257 "Ancient Rose" (21,85€) on aavistuksen malvainen murrettu ruusubeige. Sävy on minusta viileähkö ja tuo mukavan raikasta vaihtelua lämpimiin huulimeikkeihin, joita yleensä käytän. Sävy näyttää hylsyssä jotenkin ruskealta, mutta on huulilla imartelevampi!
MEIKKILOOK ANCIENT ROSE
Meikkivoide Hydra Jeunesse, sävy 24
Poskipuna sävy 53 + päällä Bora Bora -luomiväri
Huulipuna sävy 257 Ancient Rose
Ripsiväri Backstage
MEIKKILOOK PINK NUDE
Huulipuna 503 Pink Nude (joka on siis kaikkea muuta kuin 'pinkki nude'...)
Poskipuna sävy 53
Ripsiväri Revolution
(Meikkipohja tässä kuvassa Aliman mineraalipuuteri)
MEIKKILOOK ORANGE NUDE
Meikkivoide Hydra Jeunesse, sävy 24
Luomiväri sävy 104 Bora Bora
Huulipuna sävy 505 Orange Nude - joka on selvästi oranssihtava punainen, mutta ei tosiaankaan nude....
Poskilla huulipuna sävy 503
Ripsiväri Definition
Tässä meikissä olen levittänyt Hydra Jeunesse -meikkivoiteen sormin, jolloin se jää läpikuultavammaksi. Ancient Rose -meikkikuvassa olen levittänyt Hydra Jeunessen beauty blender -sienellä, jolloin tulos on peittävämpi.
*
Couleur Caramelin uudistuneet meikit ovat saatavilla kaikissa Stockmann-tavarataloissa sekä Jolien myymälässä sekä verkkokaupassa.
Jos olette tulossa I Love Me -messuille, myös siellä on mahdollisuus päästä ihastelemaan CC:n meikkejä livenä. 😍Ja uskokaa pois, erityisesti huulimeikit kannattaa nähdä livenä..! Aivan mielettömiä sävyjä!
