Kokemus Loviisa - puutaloja, puutarhoja ja rauhaa

Loviisa on pieni, idyllinen puutalokaupunki itäisellä Uudellamaalla puolentoista tunnin bussimatkan päässä Helsingistä. Minun kartallani Loviisa on oikeastaan ollut vain paikka, "jossa on se ydinvoimala". Lisäksi äitini pitkäikäisen maskottinallen nimi on Loviisa, mikä on tähän saakka ollut ainoa nimeen liittyvä (positiivinen) assosiaatio. Nyt nimi on saanut toisetkin kasvot. :)

Kiinnostuin kaupungista luettuani siitä jutun maaliskuun Mondo-lehdestä. ”Hei, mikäs piiloon jäänyt mantereen-Maarianhamina tämä paikka on?” oli ensimmäinen innostunut ajatukseni. Loviisalla ja Maarianhaminalla tosiaan on yhteistä; kumpikin on meren rannalla sijaitseva, sieviä puutaloja pursuava idyllinen pikkukaupunki, jossa puhutaan ruotsia. Maarianhamina on yksikielinen, Loviisa kaksikielinen.

Yhdistelmä merenrantaa, pikkukaupunkia, puutaloja ja ruotsin kieltä saivat sydämeni hypähtämään..! Tuonne haluan!

Niinpä lähdin Loviisaan pienelle viikonloppureissulle toukokuun lopulla.

Loviisan tori ja raatihuone

Mondo-lehdessä Loviisaa tituleerattiin”pikku-Porvooksi”, joka on jäänyt maineikasta naapuriaan vähemmän tunnetuksi. Näin voi sanoa. Melkein kaikki, joille kerroin Loviisan vierailustani, sanoivat, ”Siellähän on se ydinvoimala”. Kukaan yhtä lukuun ottamatta ei ollut kuullutkaan, että kaupungissa on myös yksi Suomen parhaiten säilyneistä 1700-luvun puutalokaupunginosista. Tai että siellä on ylipäänsä mitään erityistä nähtävää.

Ihme kyllä kukaan ei edes tiennyt Loviisan Wanhoja Taloja, joka – opin myöhemmin – on oikeastikin aika tunnettu tapahtuma ja vetää kävijöitä muualtakin Suomesta.

Tuntuikin, kuin olisin lähtenyt löytöretkelle ihan uuteen tuntemattomaan.

Majoituin tässä keltaisessa talossa

Varasin mukavan näköisen Airbnb’n kaupungin keskustasta – vanhasta puutalosta, tietenkin. Selailin Loviisan kaupunkilehden ja Visit Loviisan Instagram-tilejä ja huokailin suloisten kuvien äärellä – pian olisin tuolla..! Tietysti googlailin ennakkoon myös ravintoloita, tällainen herkkusuu ja ravintolamatkailija kun olen. (Täytyy sanoa, että korona nitisti ravintolaharrastukseni niin totaalisesti, että nyt missä tahansa ravintolassa käyminen on eksoottinen elämys.)

Ihmettelin, kun netti ei paljastanut paljonkaan Loviisan ravintola-scenestä, ja perillä syy selvisi. Loviisassa ei ole kovin paljon ravintoloita. Sen tyyppisiä, joita minä etsin, on käytännössä vain kaksi. (Eli ei pizza/burger/pikaruokapaikkoja.) Tai kolme, jos paikallisten ylistämän nepalilaisen laskee mukaan, mutta Suomessa reissatessa haluan maistella paikallisia makuja.

Perillä selvisi myös, että Loviisa todella on aivan erilainen kuin Porvoo. Ja aivan erilainen kuin Maarianhamina. Ihastuttavat, kameraa rakastavat puutalokorttelit ovat kaupungeille yhteistä, mutta siinä missä Porvoossa ja Maarianhaminassa on niin sanottua kaupallista eloisuutta, Loviisasta se puuttuu kokonaan.

Loviisa on todella hiljainen.

Vietin Loviisassa kolme päivää, ja joka päivä kuljin ihastuttavia puutalokatuja ristiin rastiin käytännössä yksin.

Hurmaava Krinti on vanhankaupungin ainoa myymälä

Vanhassa kaupungissa on yksi ainoa kahvila ja yksi sisustus- ja lahjatavaraliike. Ns. kaupallinen keskusta sijoittuu torin kupeeseen kahden kadun, Kuningattaren- ja Aleksanterinkadun varrelle. Myymälätarjonta koostuu kirjakaupasta, optikkoliikkeestä, luontaistuotekaupasta, sähkö- ja sisustusliikkeestä ja vanhanaikaisista vaatemyymälöistä, joiden tyyppisiä tapaa pienissä taajamissa.

Loviisaa halkovan Esplanadinpuiston toiselle puolelle jäävässä kaupunginosassa on keskustan ainoa ruokakauppa. Täällä kannattaa olla K-kauppaihminen, sillä S-ketjulla ei ole kauppaa keskustassa.

Loviisan epäkaupallisuus kaupungin upeat puitteet huomioiden oli samalla virkistävää ja miellyttävää, mutta myös erikoista.

Epäturistillisuus viehättää minua, ja viihdyn loistavasti yksinäisillä kävelyillä omassa seurassani – enkä varsinkaan kaipaa ostoskeskuksia, McDonaldseja tai ”turistitavernoita”. Huomasin silti kaipaavani ihmisiä Loviisassa. En välttämättä seuraksi, vaan tekemään Loviisaa. To animate the city, sanottaisiin englanniksi. Saman kaipauksen olen kohdannut muuallakin, kuten myöhäissyksyn tai alkukevään hiljaisilla Kreikan saarilla.

Ihmiset vaikuttavat rakennettujen ympäristöjen tunnelmaan yhtä paljon kuin kaupungin struktuuri rakennuksineen, puistoineen ja arkkitehtuureineen. Ilman ihmisiä monet urbaanit paikat ovat kuin näyttämö, joka odottaa esiintyjiä. Vasta esiintyjät herättävät lavasteet henkiin.

Tätä pohjaa vasten kaipasin Loviisassa elämää ja eloisuutta. Miettiessäni sitä oivalsin haikeana, että juuri kaupallisuus tuo sitä elämää, jota kaipasin. Ilman katujen varsille levittyviä kahviloita, putiikkeja, ravintoloiden terasseja tai kiinnostavia näyteikkunoita, miksi ihmiset kokoontuisivat ulos kaduille. On luotava palveluita ja (kaupallisia) alueita, joihin ihmiset kokoontuvat viettämään aikaa.

Loviisassa asuu 15 000 ihmistä, joten voi miettiä, eivätkö paikalliset itsekseen riittäisi tuomaan kuhinaa keskustan kaduille ilman turistejakin. Maarianhaminassa asuu vain 11 000 ihmistä, mutta siellä on yöelämää ja vilkasta ravintolaelämää keskitalvellakin. Loviisan tilanteeseen en osaa tietysti ulkopuolisena vastata. Jokaisella kaupungilla ja sen asukkailla on omat tapansa ja oma persoonallisuutensa. Tai - tämä on varmasti merkittävä tekijä: loviisalaiset pääsevät hetkessä juhlimaan tai shoppailemaan pääkaupunkiin tai muihin lähiseudun suurempiin kaupunkeihin. Ahvenanmaalla Maariahamina on aina "metropoli".

Joka tapauksessa, pidin Loviisasta valtavasti, hiljaista tai ei. Loviisa oli muutamaan sanaan tiivistettynä suloinen, puutarhamainen ja huokui tietynlaista arvokkuutta. Loviisa vetää omalla tyylillään, eikä haluakaan olla mikään ”pikku-Porvoo”. Oli ihanaa ja virkistävää vierailla pitkästä aikaa aivan uudessa paikassa Suomessa, ja katsella kaupunkia täysin tuorein silmin. Melkein kuin olisi ulkomailla… Sitä alkaa suhtautua kotimaan uusiin kolkkiin aivan eri tavalla kuin ennen. Olen janoinen taas matkustamaan, ja miksipä ei voisi tehdä ”ulkomaan matkaa” ihan kotikonnuillakin! :) Kaikki on asenteesta kiinni.

Ravintola Locale Esplanadin varrella on Loviisan parhaita ravintoloita

Loviisan keskusta haltuun

Vehreä Esplanadinpuisto jakaa Loviisan keskustan kahteen osaan. Toiselle puolelle jäävät vanhakaupunki eli alakaupunki sekä vierasvenesatama, toisella puolella ovat viehättävä Kappelinpuisto, linnoitukset sekä Garnisonin puutarhamainen asuinalue.

Esplanadin yläpäässä sijaitsee Loviisan viehättävä tori raatihuoneineen, ja puiston päässä kohoaa kaupungin komea kirkko.

Vanhankaupungin länsipuolta suojaa metsäinen Myllyharju, joka on Loviisan oma ”Pyynikki” tai ”Puijo”. Myllyharjun poluilla lenkkeillessä seuraa pitää havupuiden tuoksun lisäksi upea maisema kaupungin yli Loviisanlahdelle.

Vanhakaupunki, sen (tyhjä!) keskusaukio Suolatori sekä Laivasillan vierasvenesatama muodostavat Loviisan tapahtumien ytimen, ainakin kesäisin. Kesäaikaan Laivasillalla on pieniä putiikkeja, mutta toukokuun lopulla ne olivat vielä kiinni. Kahvila-ravintola Laivasilta kuitenkin oli auki, ja ilahtuneena saatoin todeta, että siellä istui iltaisin ihmisiä ja pääsin edes vähän kokemaan loviisaelämää.

Laivasilta

Plagen

Rantaa seuraavalla kävelytiellä näin myös enemmän ihmisiä kuin kaupungin ”sisällä”. Rannan alueesta muodostuikin suosikkini. Kävelymatkaa keskustasta Loviisan uimarannalle Plagenille kertyy noin kaksi kilometria, ja tämä reitti tuli käveltyä joka päivä

Vinkki: yhdistä samalle kävelylle Myllyharju, Plagen ja Laivasilta. Myllyharjun ulkoilureitti alkaa Loviisan kirkolta, ja vie harjun sekä tunnetun näköalatorni Kukkukiven kautta Plagenille. Sieltä voit palata rantaa pitkin takaisin keskustaan.

Kappelinpuiston brunssi on skonssien juhlaa

Kappelinpuisto Esplanadin pohjoispuolella on keskustan vehreä keidas, Loviisan ”Central Park”. Ihastuttava puisto sopii romanttiseen haahuiluun - tai jos olet liikkeellä lasten kanssa, vie tenavat Onnelin ja Annelin leikkimökkiin..!

Puiston keskellä sijaitsee Ravintola Kappelinpuisto, joka tarjoaa viikonloppuisin vehnäisen ystäville silmät (ja ehkä hampaatkin..!) päästä tipauttavaa huikeaa skonssi-brunssia. Brunssi ei sovi minun ruokavaliooni, mutta kävin ihailemassa ravintolan tunnelmaa ja kattauksen runsasta estetiikkaa. Kieltämättä aivan ihanan näköinen paikka..!

Kuninkaanlammen puutarha Garnisonissa on Loviisan tunnetuimpia

Puutarhamainen Garnisoni on varmasti yksi viehättävimpiä asuinalueita, jossa olen koskaan käynyt. Osa asuinalueesta sijaitsee omalla pienellä saarellaan Loviisanjoen ympäröimänä.

Täällä on niin kauniita taloja ja puutarhoja, että voi vain olla onnellinen, että Loviisassa järjestetään kolmesti kesässä Avoimet Puutarhat -tapahtuma, jossa näitä häkellyttävän upeita puutarhoja pääsee ihastelemaan luvan kanssa lähietäisyydeltä. Seuraavat Avoimet Puutarhat -tapahtuma järjestetään muuten 20.6.!

Tulipahan tallusteltua vielä keskustan ulkopuolella Uudenkaupungin alueellakin, ja ei voi väittää, että sielläkään oli yhtään ikävän näköistä.

Vaikka nimi on ’Uusikaupunki’, myös täältä löytyy 1800-luvulla rakennettuja kauniita puutaloja. Loviisassa on ylipäänsä runsaasti kuvankauniita omakotitaloalueita ja hyvin vähän kerrostaloalueita. Eikä tarvitse kävellä pitkään, kun tulee peltoa vastaan.

Niittykadun viljelypalstojen kupeessa seistessä olet alle kilometrin päässä keskustasta, ja näkymät ympärillä ovat kuin keskeltä kauneinta maaseutua.

Sellainen oli kokemus Loviisa.

Olisi mukava käydä toistekin – Wanhat Talot -tapahtuma houkuttelee jo...! <3

Loviisa-tärppini majoitukseen ja murkinaan

Hotelleista: Loviisassa ei ole minun standardieni mukaan kunnollisia hotelleja ollenkaan. Kaupungin muutaman vaatimattoman hotellin taso on kaukana viihtyisästä lomahotellista. (Tunnelmallisesta tai persoonallisesta puhumattakaan.)

Suosittelen ennemmin katselemaan Airbnb- tai mökkimajoitusta, tai majoitu Ruotsinpyhtäällä Strömforsin ruukin tunnelmallisessa Bed & Bistrossa.

Matkustajakoti Helgas (Airbnb)

Täällä majoituin itse, ja voin suositella paikkaa lämpimästi. 1800-luvulla rakennetussa talossa on muinoin sijainnut matkustajakoti Helgas, josta kahden sisaruksen luotsaama Airbnb on saanut nimensä. :)

Ullakkomajoitus on todella kotoisa ja tunnelmallinen, talon puutarha on aivan ihana, ja paikan emännät ystävällisiä, lämpimiä ja vieraanvaraisia.

Favorit Café, Aleksanterinkatu 6.

Yksi Loviisan harvoista kahviloista huseeraa niin upeassa 1800-luvun talossa, että tänne kannattaa tulla kahville jo upean rakennuksen ja puistomaisen pihan vuoksi...! Kamerani heilahti esiin joka ikinen kerta, kun ohitin tämän talon!

Tuhannen Tuskan Kahvila, Poikkikuja.

Vanhankaupungin legendaarinen (ja ainoa kahvila). Sisäpiha on niin tunnelmallinen että itkettää. Kahvit tarjoillaan hurmaavista posliiniastioista - ja saat halutessasi aitoa kermaa.

Ravintola Locale, Mannerheiminkatu 2.

Italialaishenkinen Locale on samalla rento ja kenties hieman fiinikin, jos jotain sen suuntaista kaipailee - tyyppiä romanttinen illallinen tunnelmallisessa miljöössä.

Itse söin kotiruoka-henkisen lounaan rennosti terassilla. Totesin ruoan erinomaiseksi ja terassin Esplanadi-maisemineen mitä viihtyisimmäksi. Tähän olisin mieluusti parkkeerannut useammankin kerran ja testannut myös a la carten, mutta lyhyt reissu ei antanut siihen tilaisuuksia. Ensi kerralla..?

Ravintola Gille, Sepänkatu 4.

En itse päässyt syömään tähän paikkaan, mutta kyseessä on ehdottomasti vinkin arvoinen osoite: ravintola majailee Loviisan vanhimmassa rakennuksessa 1600-luvulta. Gille on avoinna vain torstaisin (lounaskattaus), ja satunnaisesti juhlapäivinä, kuten Vappuna. Ruokakin on kuulema hyvää...! :)

Harmitti kovin, kun saavuin Loviisaan torstaina juuri lounasajan jälkeen ja missasin Gillen. Olen todellinen historiallisten rakennusten nörtti, rakastan patinoitunutta tunnelmaa..!

Bistro Kronan, Aleksanterinkatu 2.

Rento ja mukava ravintola, kahvila ja herkkumyymälä. Täällä saa kuulema kaupungin parhaan juustolautasen...! (Saattaa olla myös ainoa....) Sitäkään en ehtinyt maistaa...

Pikkuinen muutaman pöydän terassi on aivan ihana..! Ruoka mutkatonta ja hyvää, palvelu aivan erinomaista, lämmintä ja huomioivaa.

.

Kiitos vielä kerran, sympaattinen Loviisa..!

Krinti-myymälässä kohtaat paikallisen julkkiksen, Ylppö-koiran