Kosmetiikasta kasvomaskeihin...
Edit. Vaikka et osallistuisi arvontaan, suosittelen lukemaan tämän postauksen kommentteja. ❤️ Niistä saa valtavasti hyvää mieltä, vaikka aihe on surullinenkin. Vuosi on ollut vaikea. En arvannut, että kilpailukysymykseni poikisi näin koskettavia tiivistelmiä ihmisten koronavuodesta. Kiitos kun jaatte teidän vuotenne.
Kommenteissa nousee lämpimällä tavalla esiin ihmisyyden ydin; läheiset, perhe ja ystävät tekevät meidät. On myös ollut ihana lukea, miten luonto, lähellä tapahtuvat elämykset ja pienet asiat ovat kasvattaneet merkitystään hyvinvoinnin avaimina. Lopulta tarvitsemme hyvin vähän mielekkääseen elämään.
Kiitos näistä kertomuksista, ja yhdessä jatketaan edelleen koettelemuksen läpi.
Maskit kuvattuna Kuopion urbaanissa sydämessä <3
Kreikkalainen ystäväperheeni valmistaa laadukkaita kangasmaskeja, joista olen kertonutkin blogissa aiemmin.
Sain heiltä syksyllä sen verran ison satsin maskeja, että päätin arpoa osan teille :) Näitä maskeja en ole avannut pakkauksistaan.
Maskien tarina:
Ystäväperheeni omistaa hotellin pienellä Amorgoksen saarella Kreikassa. Koronan hiljentäessä saaren turismin ja monen saarelaisen menettäessä työnsä, perheen miehet keksivät perustaa hotelliin kangasnaamio"tehtaan". He tilasivat laadukkasta kangasmateriaalia ja ompelukoneet, ja työllistivät maskien valmistukseen erityisesti saaren nuoria sekä naisia.
Maskit ovat pestäviä ja uudelleenkäytettäviä, ja niissä on nenän kohdalla ohut rautalanka jolla maskin saa myötäilemään kasvoja. Maskeissa on kolme kerrosta, uloin on puuvillaa ja kaksi sisempää musliinia. Maskeista on myös eri kokoja.
Maskeja toimitetaan kaikkialle maailmaan ja sellaisen voi tilata täältä. Toimitus Suomeen kestää noin 2-3 viikkoa.
Olen käyttänyt omia maskejani syyskuun alusta saakka ja ne ovat todella hyvälaatuisia ja miellyttäviä käyttää, itse asiassa huomattavasti miellyttävämpiä kuin paperiset kertakäyttömaskit. Maski istuu todella hyvin ja sen läpi on helppo hengittää. Olen käyttänyt eniten M-kokoa, mutta myös L-koko toimii kasvoillani hyvin eikä ole liian suuri.
Olen puhdistanut omat maskini keittämällä niitä kiehuvassa vedessä pari minuuttia, jättäen maskin kuminauhat veden ulkopuolelle sillä kuminauha ei kestä keittämistä. Pujotan kuminauhat veitsen varteen ja asetan veitsen kattilan päälle; maski on vedessä ja kuminauhat jäävät vedenpinnan yläpuolelle :)
Osallistu kilpailuun, jossa voit voittaa nämä viisi laadukasta, käsin ommeltua kasvonaamiota. Naamioiden arvo on noin 50€. Naamiot arvotaan yhdelle voittajalle.
BONUSPALKINTO! 😍 Sain viikonloppuna yhteydenoton Kreikasta: ystäväperheeni oli somessa nähnyt järjestämäni kilpailun, ja tarjosi arvontapalkinnoksi vielä tällaisen söpön setin, johon kuuluu kasvomaski, pussukka maskille, kännykkäpussi ja hiusdonitsi..! 🤗
Eli nyt kilpailussa on kaksi palkintoa ja arvon kaksi voittajaa :)
Osallistut arvontaan kertomalla kommenttilaatikossa, mitä koronavuodesta on tähän saakka jäänyt parhaiten mieleen. Mikä on muuttunut elämässäsi eniten? Onko mikään muuttunut? Onko koronavuodessa ollut myös jotain hyvää?
Edit. Voittajat on arvottu. Palkinnon 1 eli viisi kasvomaskia voitti Venla. Palkinnon 2 eli kasvomaski/pussukka/hiusdonitsi-setin voitti JaanaKoo. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
*
KILPAILUN SÄÄNNÖT
172 comments on “Voita käsintehtyjä kasvomaskeja Kreikasta”
Yksi suurimmista suunnitelman- ja elämäntapamuutoksista on ehdottomasti ollut matkustamisen vähentyminen. Se on ollut taloudellisesti tietysti hyvä asia, mutta johtanut myös siihen, että perhettä ja ystäviä on nähnyt normaalia vähemmän. Toinen hyvä puoli on ollut miehen joustava etätyö kotoa käsin, jonka ansiosta äitiyslomalla oli vastoin odotuksia paljon enemmän aikaa yhdessä perheenä. Vuodesta 2020 on jäänyt mieleen myös sisäinen, suuri into oppia uutta sillä vapaa-ajalla, jonka muuten olisi käyttänyt toisin. Olen käynyt kotoa käsin seminaareja, jatkokouluttautunut ja keksinyt uusia tuulia tulevaisuuden työelämään. :)
Parhaiten tästä erikoisesta vuodesta ovat jääneet mieleen ne harvat, mutta sitäkin riemukkaanmat tapaamiset, mitä varotoimet huomioon ottaen on pystytty järjestämään.
Yksi rajoitusten tuoma hyvä puoli onkin se, että ainakin itse olen oppinut iloitsemaan ja olemaan kiitollinen pienistäkin ilon hetkistä ja aiheista. Olen oppinut keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä <3
❤️
Parhaiten on jäänyt mieleen, että perheen kesken on vietetty aikaa yhdessä enemmän kuin koskaan ennen ja se onkin ainoa positiivinen asia, jonka tästä tilanteesta keksin.
Paljon on muuttunut varsinkin töissä, jossa pidetään turvavälit, käytetään maskeja ja desinfioidaan käsiä päivät pitkät.
Harmi vaan, ettei tuommoiset nätit kangasrätit suojaa itseä eikä oikein muitakaan. Olisi edes tekokuitua,joka edes vähän pitää roiskeita. Itse käytän vain FFP2-maskia.
Tervehdys! Koronavuodesta on varmasti jäänyt mieleen paljon uutta, paljon pelkoa ja toisaalta paljon läheisten ystävien ja perheen lämpöistä rakkautta. Arkisissa asioissa ulos lähtö on nykyään erilaista: onko mukana avaimet, lompakko, puhelin...käsidesi, maskit ja pussi likaiselle maskille.
Parhaiten ei ole jäänyt mitään mieleen . Pahiten vuosi on ollut hyvin tylsää, yksinäistä, yksitoikkoista.
Kuulostaa hyvältä, että hengittäminen on helppoa. Mulla on niin huonoja kangasmaskeja, että kertakäyttömaski on paljon miellyttävämpi.
Koronavuodessa parasta on ollut etätyömahdollisuuden lisääntyminen, mikä mahdollisti mulle mm. et sai olla melkein koko kesän mökillä, vaikkei olis ollut lomaa. :) Ja ikävintä on ehkä se, ettei voi halata ihmisiä ja käydä riennoissa.
Meille syntyi esikoinen tammikuussa, joten vuosi on onneksi mennyt todella nopeasti. Mieleen on jäänyt se torstai, kun kaikki suljettiin - kun tajusin, että suunnitelmat aktiivisesta vauvavuodesta voi kertaheitolla unohtaa
Onnea ❤️
Etätyöt ovat olleet suurin muutos. Ihana tehdä töitä kotoa ja aikaa on jäänyt enemmän muulle, myös ulkoilulle ja liikunnalle.
Opin ottamaan myös omaa aikaa menojen vähentyessä :) niin haluaisin testata näitäkin maskeja <3
Ollaan 4v lapsen kanssa ihastuttu metsäretkiin. Retkeillään joka viikko, hän kävelee jo jopa 4km matkoja. Ollaan mm. pyöräilty kaikki Kokkolan alueen lintutornit läpi. Juuri ostin kantorinkan. Ihanat vaellukset odottaa myös Lapissa sitten keväällä, kunhan korona helpottaa 🙏
Koronavuosi on ollut outo. Se on vaatinut minulta uhrauksia ja menetyksiä. Tilalle olen saanut iloa ja tietoa mitä oikeasti haluan ja mikä on tärkeintä.
Näiden myötä vaihdoin työpaikkaa, myimme kotimme ja rakennamme uuden elämän kahdestaan lasten muutettua kotoa.
Parasta on sama rakas puoliso ja uudet suunnitelmat, jotka ilman pysäyttävää koronaa olisivat jääneet vain haaveiksi.
Käsiä olen oppinut pesemään paremmin, myös aikanaan laitoshuoltajakoulutuksessa opittu käsien perusteellinen desinfiointi on palannut mieleen.
Kesällä jäi perinteinen, koko perheen retki Ähtärin eläinpuistoon, väliin, ehkä ensi vuonna päästään.
Olen aika introvertti, joten viihdyn kotona yksin, siinä mielessä ei isoja muutoksia arkeeni ole tullut.
Parhaiten jäänee mieleen loputtoman puuduttavat yksinäiset etätyö päivät ja suuri ilo, kun välillä käy toimistolla ja kohtaa työkavereita. Myös etäkoulu jää mieleen niin itselle kuin lapsillekin. Toivotaan, ettei siihen heti jouduta uudelleen. Hyvää on ollut tahdin rauhoittuminen. Nyt on lupa ottaa iisisti ja pysyä kotona ja se tuntuu mukavalta 😊
Ihana nähdä kuvia Kuopiosta. Sielläpä tulee pyörittyä arkisin töiden merkeissä. Tästä vuodesta jää mieleen eniten se, että ostin kesämökin. Tosin olisin sen ostanut ilman epidemiaakin.
No ihan parhaiten on jäänyt mieleen oman lapsen syntymä🙈 koronan vuoksi on saanut kotoilla ja olla rauhassa vauvan kanssa kotona, mutta täytyy myöntää, että välillä tuntuu siltä, kuin seinät kaatuisivat päälle... kummasti helpottaa, kun lähtee ulkoilemaan.
Liikuttavaa lukea näitä kommentteja ❤️ Paljon erilaisia kokemuksia...
Mikä vuosi.
Koronan iskiessä maaliskuussa mun työt tuplaantuivat ja tein hyvän tilin kesään mennessä. Sitten päätin vaihtaa alaa ja hypätä turvallisesta työelämästä koulunpenkille. Pääsin kouluun ja nyt olen ihanassa työharjoittelupaikassa jossa ymmärrän, että on työpaikkoja joissa ei kiusata..
Aikamoinen muutosten vuosi!
Kotona työskentelevä arki on muuttunut hyvin vähän, lomailu enemmän. Kun vuodessa on ruhtinaalliset 26 lomapäivää, nyt on tullut katsottua uutisista minne päin Suomea on turvallista mennä. Kotimaan matkailu on muutenkin perheen juttu, joten jatketaan samaan malliin maakuntia kiertämällä.
Ei pääse matkustamaan. Tosin viihdyn myös kotona joten sielläkin voi olla rauhassa.Välillä rajoitukset kyllästyttää mutta ymmärrän.Sukua olen tavannut kerran kun bussimatkailu ei kiinnosta.
Näitä tarvitaan! Ehkä kummasti on jäänyt eniten mieleen, miten maskien käyttösuositus muuttui niin radikaalisti. Kun keväällä luki ulkomaisilta sosiaalisen median sivuilta, miten siellä tuomittiin tyypit, jotka eivät käytä maskia, ja Suomessa samaan aikaan suorastaan kehotettiin välttämään niitä. On kyllä yksi oudoimmista suhmuroinneista.
Täysin samaa mieltä.
Korona muutti työtä. Erityisluokanopena työmäärä oli ennen koronaa hurja, nyt järkyttävä. :(
😔
Mutta upeaa, että jaksatte 🙏🏻
Plussaa ovat ne harvat, mutta ihanat tapaamiset, jotka turvavälit huomioiden olemme pystyneet järjestämään. Miinuksena puolestaan se, että yleisiin kulkuneuvoihin en/emme ole halunneet turvautua joten ympyrät ovat pienentyneet entisestään.
Olen kiitollinen siitä, että töitä on ollut. Keväällä työpaikkani oli 2 kk kiinni, mutta onneksi pääsi aukeamaan jälleen. Jokainen työpäivä on päivä eteenpäin tässä tilanteessa 🙏🏻
❤️🙏🏻
Matkustamattomuus ei ole outoa. Olen hieman vähemmän outo.
❤️👍
Kaksi rakkainta Kuopio ja Kreikka 😍❤️ Eniten on muuttunut koronan myötä se, ettei päästä maailmalle. Positiivisesti suhtautuen tulevaisuuteen: olemme varanneet ensi kesäksi kaksi matkaa Kreikkaan! Työ Kysin lasten osastolla tietysti vaatii oman opettelun, kouluttautumisen, työmäärän, valmistautumisen ja henkisen panostuksen, mutta se on rakas työ ja osa sitä. Parasta koronassa on tyttären saama uusi ystävä, johon hän ei olisi ilman koronan tuomaa yksinäisyyttä uskaltanut tutustua ❤️ ja se, että ihmiset ovat selvästi oppineet näkemään pienissä arkisissa asioissa positiivista!
Näitä kommentteja on tosi ihana lukea, vaikka osassa on paljon surullistakin. Silti... monissa nousee esiin koskettavaa hyvää... ❤️❤️ Erityisesti se, että yhdessä ollaan vahvempia ja yhdessä tästä selvitään. ❤️ Läheiset, niin ystävät, perhe kuin työtoverit, ovat voimamme. Tällaisina aikana se korostuu aivan erityisesti.🙏
Toukokuussa pojan perheeseen syntyi toinen lapsi. He asuvat Helsingissä. Olin lupautunut apuun kun synnytys tapahtuu. Siinä sitä sitten jännitettiin ”rajan” aukeamista toukokuun alku. Ampaisi heti liikkeelle kun rajat avattiin. Yli viikko vielä odoteltiin yhdessä ennen kuin ihana tyttö syntyi. Ei enää yksinkertainen muori. ❤️
❤️
Parhaiten on jäänyt mieleen tähän astisen elämäni surullisin päivä, kun toinen kissoistamme jouduttiin lopettamaan. On tänä vuonna ollut paljon onnellisiakin hetkiä, mutta tuo on sellainen, joka on mielessä koko ajan ja välillä koittaa musertaa.
*halaus* 🙏🏻❤️ Voin ymmärtää niin hyvin tuon tunteen. Voimia. Ystävällä on nyt hyvä olla ja hän on aina osa elämääsi muistoissa. ❤️
Isäni nukkui pois viime vuoden lopulla ja tämä vuosi onkin jäänyt mieleeni paitsi henkilökohtaisena surun ja menetyksen vuotena, myös kollektiivisena sellaisena. Erityisesti keväällä tuntui siltä, että koko muu maailma seurasi perässäni sinne surun mustaan aukkoon, johon olin jo pudonnut. Ihmiset surivat - ja surevat edelleen - muun muassa eroa riskiryhmään kuuluvista tai toisissa maissa olevista läheisistään, tärkeistä harrastuksistaan, työkavereistaan, mahdollisuudesta matkustaa, turvallisuuden tunteestaan ja uskosta tulevaan. Tästä vuodesta on vaikea keksiä juurikaan hyvää - ainakaan näin isänpäivän kynnyksellä, kun mieli on muutenkin maassa - mutta sanottakoon vaikka se, että olemme lähentyneet pikkusisareni kanssa ja se, ettei isän onneksi tarvinnut koskaan nähdä, kokea ja elää tätä uutta normaalia. Hänen lähtiessään kaikki oli vielä niin kuin ennenkin <3
Satu: paljon lämpimiä ajatuksia ja halauksia ❤️❤️🙏🙏❤️❤️
Hienoja maskeja, tähän asti olen käyttänyt vai kertakäyttöisiä, joten tulisivat tarpeeseen.
Omassa arjessa eniten on muuttunut työ, jota olen tehnyt maaliskuusta asti vain etänä. Yksi pysäyttävä hetki oli tässä yksi päivä, kun tajusin miten tämä aika alkaa olla ainut, mitä kolmevuotias lapseni muistaa. Vähän surullista ehkä, mutta toisaalta lapsi voi hyvin ja ei oikeastaan osaa kaivata mitään. Itseä vaan harmittaa mitä kaikkea voisimme jo tuon ikäisen kanssa tehdä, jos uskaltaisi vapaammin liikkua ihmisten ilmoilla.Ei ollut tarkoitus synkistellä, mutta vähän vetää mieltä matalaksi tässä pimeydessä. Kivaa talvenodotusta kuitenkin sinullekin. Ja niin hei jäi kommentoimatta, että näytit siinä sun ”halloween lookissa” ihanan raikkaalta ja nuorelta (vaikka eihän me vanhoja vielä ollakaan 😉, olen about saman ikäinen).
Kiitos Jenni ❤️☺️
Mieleen on jäänyt vapaa kesä josta todellakin otin kaiken irti ja nautin retkistä.
Paljon on ollut kuluneissa kuukausissa myös hyvää. On tullut liikuttua paljon aiempaa enemmän metsässä ja sain houkuteltua siskotkin mukaan vaellukselle. Lupasin grillata makkarat avotulella, joten se lienee paras houkutin. 😆 Parasta on kuitenkin ollut mahdollisuus etätöihin, jotka maistuvat edelleen erinomaisesti. Kotona ollessa saa nauttia myös 11 vuotiaan koiraherran seurasta. ❤️
❤️👍
Parhaiten on jäänyt mieleen työpaikalla sairaalassa tapahtunut varautuminen mahdolliseen isoon potilasryppääseen. Koronapotilaita varten luotiin uusia ohjeistuksia,koulutettiin, perustettiin väliaikaisia yksiköitä jne. Onneksi tautitilanne on tällä alueella pysynyt hallinnassa, toivottavasti myös näin jatkossakin.
Keväällä opintovapaan loppu menikin toisin kuin olin suunnitellut, kun korona alkoi maaliskuun alussa ja kevät menikin kotona matkustelun sijaan. Olin työstänyt kurssit ja opparin niin, että pari viimeistä kuukautta voisin nauttia vihdoinkin ansaitusti kolmen vuoden urakan jälkeen ennen töihin palaamista Suomen ulkopuolella, mutta maaliskuun 17. on jäänyt elävästi mieleen ei niin tunnelman kohottajana, kun alkoi ymmärtää että matkustaminen ei TODELLAKAAN onnistu pitkään aikaan ja töihin mennään ammattiin, jossa etätöitä ei tehdä ja riski tartuntaan on suuri. Eli vuosi on ollut opettavainen, erilaisempi kuin ikinä olisin voinut kuvitella, mutta olen huomannut taas kerran, että kaikella on tarkoitus 🙏 pysytään terveinä ♥️
🙏❤️🙏
Parhaiten on jäänyt mieleen eristyksissä vietetyn kevään jälkeen uskallus muuttaa isosta kaupungista hyvin pienelle paikkakunnalle. Viime keväänä, kun elämä pyöri etätyössä ollessa kodin, lenkkimaastojen ja lähikaupan välillä, syntyi oivallus siitä, että hyvinvointi paranee kun ympäristön ärsykekuorma pienenee.
Yhdyn tähän 🙏❤️
Keväällä lasten etäkoulu ja lasten kaikkien harrastusten poisjääminen. Olipa erikoista aikaa. Yhtäkkiä ei tarvinnutkaan kuljettaa lapsia joka arki-ilta mihinkään. Aikaa jäi perheen kanssa oleiluun ja lapset ulkoili paljon enemmän kuin ennen. Keppihevosleikit saivat taas tilaa ja pihalle rakennettiin hienoja este-ratoja.
Mieleen jäi myös oma valmistuminen AMK opinnoista toukokuussa ja se kun koulu järjesti "juhlat" virtuaalisesti...ei kyllä ollut oikein juhlan tuntua. Se jäi vähän harmittamaan!
❤️
Ehkä olen oppinut koronavuonna itsestäni sen, etten olekaan henkisesti niin vakaa kuin olen kuvitellut (toivonut) olevani. Olen välillä ollut ihan rikki kaiken luopumisen vuoksi. Ei ystäviä, ei perhettä, ei matkoja, ei rientoja. Vuoristorataa, sitä tämä on ollut! Juuri nyt on menossa alamäki, muttei vielä niin jyrkkä kuin keväällä.
Ainoa positiivinen asia, jonka keksin, on rahan säästyminen. Mutta olisin niin mielelläni tuhlannut ne matkarahat- en KOSKAAN ole katunut matkoihin tuhlaamista.
Voimia Sinulle!!! <3
P.S. Kuopio... <3
NK ❤️❤️❤️
Parhaiten on jäänyt mieleen kevät. Täytin 30 keväällä juuri kun korona alkoi vaikuttaa täällä ja synttärimatkani peruttiin järjestäjän toimesta 5 päivää ennen lähtöä. Lomasuunnitelma vaihtui töihin, sillä kaupan alalla riitti hommia hamstrauksen takia. Kasvomaskit tulisivat töissä käyttöön, kun myyjille tuli maskipakko.
Tämä vuosi on ollut kyllä kaikin puolin niin kummallinen, mutta samalla on ollut myös mukavaa saada hengähtää ja olla vaan 😌
Kreetan Kalivesia on ikävä. Kesällä löysin uudestaan kotikaupungin mukavat uimarannat.
Parhaiten jäänyt mieleen kotoilu ja maskit. Vaikka korona on ollut raskasta aikaa, on se toisaalta antanut luvan vain olla kotona ja hengähtää, mikä on sopinut minulle todella hyvin.
Elämä koronan aikana on muuttunut yllättävän vähän. Toki ystäviä ja sukulaisia näkee harvemmin. Ne vähät tapaamiset ovat olleetkin todella ihania ja tärkeitä hetkiä.
Työ toimistolla on muuttunut etätyöksi ja luulen, että etätyö osin jatkuu koronan jälkeenkin. Kodin viihtyisyyden merkitys on korostunut. Loma-aikoina ja viikonloppuina olemme miehen kanssa tehneet retkiä lähiympäristöön ulkomaanmatkojen sijaan. Sukulaisia, ystäviä ja työkavereita olisi kiva nähdä useammin, vaikka etänä pidetäänkin yhteyttä.
Työkaverien yhtenäinen linja ja samassa veneessä oleminen! Se on ollut voimaannuttavaa kaiken epävarmuuden kieputuksessa tänä vuonna. Nyt taas työtunteja riittää enemmän. Kaikesta selviää.
🙏
Käsidesi on jäänyt mieleen. Sitä siis käytän työnkin puolesta, mutta nyt on ihan työn ulkopuolellakin oma "taskupullo" mukana. Kauppojen vaihtelevan laatuiset ja hajuiset mietityttää, monesti on myös loppu. Mieleen jäänyt myös alun hysteria joka vaihtunut nyt väsymykseen ja ihmetykseen. Osa suhtautuu välinpitämättömästi ja osa ottaa turvavälit yms. ohjeet huomioon.
Mieleen jäi kevät, kun lapset jäivät kotiin etäopiskelemaan. Minusta se oli ihanaa saada olla lasten kanssa ja auttaa koulutehtävissä. Koin taas saavani merkitystä elämääni, työtä etsivänä ihmiselle, kun päivät ovat välillä yksinäisiä. Myös sekin on nyt kiva, kun painetta ei ole lähteä viettämään iltoja kavereiden kanssa, joten rahat säästyy niiltä reissuilta. Surullista tietenkin on ollut se ettei mummoa ole päässyt näkemään. Ehkä nyt huomaa vielä paremmin sen ajanjuoksun. Miten äkkiä aika menee. Sitä haluaa nauttia jokaisesta päivästä. Ei halua menettää mitään.
❤️
Uudet työjärjestelyt, rajojen sulkeminen, kotoilu.
Kasvomaskit ja turvavälit.
Parasta ja huonointa tässä vuodessa on ollut työttömyys. On ollut ihanaa kun on ollut aikaa vaan olla, mutta tää köyhyys alkaa jo melkosesti kyllästyttää
Etäopiskelu on tuonut kaivattua joustavuutta arkeen.
Ei oikein mitään - aika sumussa on mennyt työkiireiden takia. :( Lähinnä päällimmäiset tunteet epätietoisuus ja ahdistus.
Se on jäänyt mieleen, että on saanut säilyttää työpaikan eikä työmäärä ole vähentynyt, päinvastoin kasvanut.. 🤔 Hullu vuosi ollut!
Peruuntunut Harry Potter-studioreissu toki jäänyt harmittamaan, mutta uuden tekniikan opettelu ja onnistumisen ilo työtovereitten kesken on mahtista. Ulkoilun ja liikunnan lisääntyminen arjessa on myös todella tervetullut asia.
Tämä vuosi on ollut monella tapaa hyvä, eniten olen nauttinut etätyön mahdollistamasta pitkään nukkumisesta, rentoudesta ja siitä, että saa keskittyä olennaiseen kun monenlainen turha sähläys on jäänyt pois.
Huonoja puolia sitten ovat etäisyys omiin iäkkäisiin vanhempiin :( ja matkustamistakin on pikkaisen ikävä vaikkei matkasuunnitelmien lykkääntyminen sinänsä haittaa.
Parhaiten mieleenjäänyt asia... Se meemi missä maskin käyttöä niin että nenä jää ulkopuolelle verrataan siihen että pitäisi alushousuja niin että miesosat (:D) roikkuu ulospäin. :D
Omassa elämässä juuri muu kuin maskin käyttö arjessa ei ole aiemmasta poikkeavaa. Työt ei mahdollista etäilyä juurikaan, jotrn arki rullaa kuten ennenkin. Ainoastaan matkustus ja ulkona syöminen puuttuu normaalista.
Ehdoton kohokohta tästä muuten surkeasta vuodesta on uusi parisuhde, joka pääsi syventymään kotoilun myötä 🥰 ollaankin puhuttu että tämä aika tuli meille hyvään saumaan, kun päästiin olemaan ihan vain kaksin ja totuttautumaan uuteen arkeen. <3
❤️
Suurin muutos koronavuodessa on liikunnan lisääntyminen. 20 kansallispuistoa kierretty ja karhunkierros syyskuussa oli huipennus. Ja ennen ei innostanut ajatuskaan varltamisesta. Eli korona toi elämääni myös paljon hyvää.
Wau...!
Etätyö on tullut tutuksi. En ymmärrä miten en aiemmin etäillyt, mutta varmasti jää tavaksi jatkossakin. Tosin ei ehkä enää 100% etätyötä kun tämä korona tästä hellittää.
Itseasiassa kiitos koronan, sain työpaikan. Eli itselleni tästä ajasta on seurannut myös jotain hyvää.
Eniten on vaikuttanut, ettei voi nähdä ihmisiä ”normaalisti” ja spontaanisti, ei ole juurikaan keikkoja missä käydä ja koko ajan on hieman varpaillaan. Isona asiana myös ulkomaanmatkojen poisjäänti, tässä hyvänä puolena lentomatkustuksen pousjäännin ilmastovaikutukset. Oikein muuta positiivista vaikea löytää, toki lyhyetkin hetket ystävien kanssa tuntuvat erityisiltä - muutoin kyllä tilanne rassaa, kun menemiset ovat minimissä ja etätyö kotona ikävä arkipäiväinen pakko (ok hyvä että on töitä!) eli elämä on muuttunut huomattavasti aiempaa monotonisemmaksi.
Tästä vuodesta jää myös paljon hyvää mieleen. Valmistuin, sain ensimmäisen vakituisen työpaikan ja menin naimisiin❤️ Matkustaminen on vähentynyt ja elämä on rauhoittunut. Ennen kävin esimerkiksi lähes viikottain erilaisissa tapahtumissa. Tämä on tehnyt erittäin hyvää mielelle ja saanut keskittymään tärkeimpiin asioihin. 😊
Keväällä jäi kuntoilu kun liikuntapaikkojen ovet meni kiinni. En ole vielä siinä vaiheessa, että kotona osaisi yksikseen treenata. Nyt on taas hyvä kun pääsee salille.
Eniten mieleen jää varmasti etätyöhön tottuminen. Ehdin olla vasta n. puoli vuotta työelämässä ja nykyisessä työpaikassani opintojen jälkeen, kun etätyösuositus tuli voimaan. Paljon oli vielä opeteltavaa muutenkin, mutta lisäksi etäyhteyksien ja oman työn johtamisen treenaaminen korostui keväällä. Hyvää on ollut se, että oman perheen kanssa on saanut viettää rutkasti aikaa, etenkin kun oma tilanne on niin hyvä, että kotona viihtyy ja siellä on kaikki hyvin.
Tietysti mieleen on jäänyt paljonkin kaikkea koronaan liittyvää, mutta jos kuitenkin kerron jotain positiivista, niin se, että tänä kesänä innostuin pyöräilystä. 😁 Aiemmin poljin max viisi kilometriä töihin, mutta tänä kesänä totesin että 30 kilometrin pyörälenkki on oikeastaan aika lyhyt... Että tälläinen tavallinen, ei niin kovin urheilullinen ihminen, jaksaa polkea sen oikein hyvin.
Kuulostaa mahtavalta 👍👍☺️
Ikävä ihmisten tapaamiseen, kyllästyminen kaikkeen etään.
Tästä vuodesta jäävät mieleen kaikki isot muutokset nopealla aikataululla. Minulta ja puolisolta meni työt alta. Asuinpaikkakunta meni vaihtoon tämän takia. Minulla kun koronakriisi alkoi ja puolisolta kesällä. Jäin kuitenkin yksin jumiin pääkaupunkiseudulle kun raja laitettiin kiinni.. Se oli aikamoisen yksinäinen kuukausi,mikä on jäänyt vahvasti mieleen, mutta onneksi sen jälkeen pääsi vihdoin toisen seuraan. Ystäviä ei ole oikein nähnyt tänä vuonna, harrastukset on peruttu, eikä niihin olisi ollut rahaakaan. Aivan erilainen vuosi edellisiin verrattuna, varsin raskas ja stressin täyteinen.
Mutta parempina asioina on jäänyt mieleen kevään kirkkaat lämpimät poutapäivät kun töiden haun välissä käyntiin kävelyillä ulkona, pitkästä aikaa pitkät kunnolliset yöunet, ja lenkkeilyn aloituksen jälkeen kestävyyskuntoni on parempi kuin pitkään aikaan.
Halaus..!! Toivon sinulle ja kumppanillesi paljon aurinkoa ensi vuoteen, kumpa se olisi rutkasti valoisampi monille tänä vuonna kovia kokeneille..!
Tästä vuodesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen pysähtyminen. Niin hyvässä kuin huonossakin. Kiitollinen töistäni, joihin korona on jonkin verran välillisesti vaikuttanut muttei kuitenkaan niin, että olisin vielä ollut lomautusuhan alla 🙏 Etätyönä onnistuu, mutta itselleni on tullut yllätyksenä kuinka ikävä onkaan työkavereita ja yhteisöä ❤️
Kosketuksen dramaattinen väheneminen on usein mielessä. Näinkö hän enää palataan aikaan jolloin ystävän halaamista ei tarvinnut sen kummemmin harkita. Tai puolison suutelemista. En yhtään ihmettele erojen suurta määrää.
Matkailu varmaan väheni lopullisesti omalla kohdalla, on ollut aikaa sopeutua ajatukseen, ettei matkailu ole kestävän kehityksen mukaista ja näköjään ilmankin selviää. Ikävä sitä kuitenkin on.
Töissä olemme oppineet tehostamaan työskentelyä (töitä on jouduttu tekemään pienemmällä henkilömäärällä entiseen verrattuna) minkä katson plussaksi.
Aivan... 😔 Tämä on itselläkin paljon mielessä.
Yksinäisyys ja huoli läheisistä, ketkä kuuluu riskiryhmään
Koronavuosi toi meille ihanan pojan, jonka sentään sainsynnyttää ilman maskia 😂❤️
❤️❤️❤️ Onnea..! ❤️❤️❤️
Olen säästänyt paljon rahaa tänä vuonna sillä, etten ole matkustellut tai käynyt festareilla. Se on toki hyvä asia, mutta on ollut myös masentavaa kun ei ole päässyt samalla tavalla kokemaan asioita ja näkemään sukulaisia ja ystäviä. Työt ovat onneksi pysyneet ja liikkumisinto!
Kaupassa käynti vähentynyt ja ystävien kanssa vietetty vähempi aikaa. Rauhoittumisen aikaa.
Uusi parisuhde alkoi koronasta huolimatta, ihan rauhassa tutustuen. Ulkomaanmatkat on vaihtuneet mökkiytymiseen kotosuomessa, mikä on ollut odottamattoman ihanaa ja romanttista :)
❤️
Olen oivaltanut, että turha kiire on täysin itse aiheutettua. Pitää osata hiljentämään tahtia. Elämä ei voi olla pelkkää suorittamista :)
👍
Suurin muutos on ollut se, että olemme mieheni kanssa molemmat kokonaan etätöissä. Vapaa-ajalle on jäänyt enemmän aikaa. Rahaa on säästynyt, kun ei ole ollut tarvetta uusille vaatteille. Olispa ihana saada kangasmaskeja. Olen hyvin herkkäihoinen ja herkkä hajuille. Kertakäyttömaskit saavat kasvoni kutiamaan ja niissä on outo tuoksu 😕.
En hirveästi pyöri kylillä, joten rajoitukset eivät kauheasti ole itseäni haitanneet. Maskin käyttöön on sopeutunut yllättävän kivuttomasti. Kavereita tavataan pienellä porukalla, lähes kaikki hoitoalalla olevina myös noudatetaan ohjeistuksia työn lisäksi myös omassa elämässä. Kesäksi suunnittelemani ulkomaanmatka vaihtui kotimaanmatkailuun. Yksi iso harmitus on ollut festareiden ja keikkojen peruuntuminen, keikoilla käyminen on kuitenkin ollut rakas harrastus. Eniten korona on kuitenkin omassa elämässäni näkynyt siinä, etten ole uskaltanut käydä tapaamassa muualla asuvaa perhettäni, koska äitini on astmansa takia riskiryhmää. Kesällä kävin, kun tilanne oli rauhallisempi, mutta nyt en uskalla, enkä tiedä milloin pääsen seuraavan kerran käymään. Tämän vuoden puolella ei ainakaan, se näyttää melko varmalta. Heidän pienellä asuinpaikkakunnallaan tilanne on ollut rauhallinen koronan suhteen, enkä tahdo ottaa riskiä, että veisin tartunnan tuliaisina sinne.
Muutin maaliskuussa Afrikan eräästä maasta takaisin Suomeen. Parhaiten Korona-ajasta on jäänyt mieleen se miten hyvin Suomessa asiat hoidetaan ja kaikki toimii. Olen nauttinut kauppojen juustovalikoimista ja karkeista, tavallisista asioista. Täällä on myös päässyt elämään todella vapaasti moniin maihin verrattuna ja metsässä saa painaa niin paljon kun ehtii ja jaksaa. Omassa arjessani hektisyys on muuttunut omaksi ajaksi ja ylipäätään aikaa on enemmän, kun en ole koko ajan menossa. Mutta kuten monilla muillakin, myös minulla alkaa vähitellen levottomuus lisääntyä ja matkustushimo kasvaa :)
keväällä saatiin poikaystävän kanssa monta kk yhteistä aikaa, kun hän opiskelee yli 300km päässä arkisin. Ja keväällä oli sitten täällä usean kk
Parhaiten on jäänyt mieleen epävarmuus ja se täydellinen ällistys, että tällaista voi todellakin tapahtua. Olen ollut naiivi. Toisaalta myös se kekseliäisyys, yhteisöllisyys ja reippaus, mitä ihmiset ovat tavalla tai toisella osoittaneet.
On kauniita maskeja. Koronavuosi toi elämään unelmienpoikamiehen olen onnenkuplassa. Käsidesi ja turvavälit mielessä kun tuun kuplasta ulos.
❤️
Eniten mieleen jäi ne ensimmäiset viikot keväällä, kun tieto koronaviruksesta vasta saavutti Suomen. Se hetki, kun oma rakas äiti ja lastemme mummi kävi perhettämme tervehtimässä terassimme ikkunan läpi. Kuinka lapsilla oli pieni käsi vasten mummin kättä, mutta välissä ikkuna. Siinä hetkessä oli niin paljon rakkautta, toivoa ja pelkoakin.
Nyt mummi saa jo sulkea lapsenlapset syliin ja pussaillakkin. Tapaamme taas isovanhempia. Olemme menneet keväästä eteenpäin, ja kaikki vieläpä terveinä ja yhdessä. Niin kiitollinen siitä.
❤️❤️
Hetkessä elämisen taitoa olen oppinut, jos olisi voinut tämän koronan lasipallosta nähdä niin olisin varmasti matkustanut enemmän.
Sitku elämää vähemmälle.
Kärsivällisyyden hetkiä ollut lasten etäkoulun myötä.
Varmasti on syntynyt myönteisiäkin innovaatioita ja tapoja tehdä esimerkiksi töitä aiempaa joustavammin.
Korona on täällä keskuudessamme, olen hyväksynyt sen ja matkustelua olen välttänyt. Käytän visiiriä ja maskeja aina kun liikun muualla kuin kotona.
Maaliskuussa alkanut etätyö muistuttaa freelancer-vuosista. Etäily on tuonut sekä hyvää että huonoa:
+ enimmäkseen saa herätä omaan tahtiin
- mielellään erakoituva mieli ei voi ihan hyvin.
Mieleen on jäänyt parhaiten se, että tämä aika on ollut ihanteellinen tällaiselle introvertille erakolle. On saanut luvan kanssa olla omassa rauhassa ja siitä oon nauttinut. Töihin koronalla ei ole ollut mitään vaikutusta ja aluksi työt jopa lisääntyivät.
Tietenkin kaikki lomasuunnitelmat menivät uusiksi, kulttuuririennoissa käyminen oli keväällä tauolla ja nyt syksyllä vähentynyt huomattavasti, ravintolakäynnit ovat myös nyt todella harvassa.
Nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia, joihin sopeutuu helposti.
Toista on sen asian kanssa, että ensin olin koronan vuoksi lomautettuna ja valitettavasti nyt syksyllä minut irtisanottiin :(
Päivä kerrallaan eteenpäin.
Korona-ajoista jäänyt mieleen se pelottava pahaenteinen tunne joulun jälkeen että onko oikeasti kyseessä joku isompi juttu, kun 2019 joulukuussa luin siitä kiinankaupungin jutusta mistä kaikki olettaen lähti. Muistan vahvasti kun mietin sitä lukemaani juttua joulun jälkeen katsotun simpsonit leffan aikana ja pelotti että eikai noin sentään voisi käydä. Ne alkuaikojen tuumailut viime joulukuusta on jäänyt mieleen kun lähes samanlaiset pelot on vieläkin :/
Ajoittain esimiehenä toimiessani suuret poissaolomäärät ovat aiheuttaneet stressiä. Mistä saan korvaavia työntekijöitä.
Parasta koronassa on ollut keväällä tapahtunut hiljentyminen.
Etätyöt ja kotijumpat ovat olleet rutiinia jo ennen koronaa. Elämääni on vaikuttanut eniten matkustamisen loppuminen, matkojen odottaminen on ollut tärkeä jaksamistekijä ja nautin matkoillani uusista kokemuksista ja maailmankuvan avartumisesta, sitä tunnetta en ole vielä löytänyt muualta. Ehkä ensi vuonna?
Eniten on koskettanut lasten ilo siitä, että kotona on aina joku heidän tullessa koulusta kotiin. Lapset olivat jo tottuneet siihen, että koti on tyhjänä aikuisista viiteen asti ja nyt äiti pystyykin tekemään välipalaa ja vaihtaa kuulumisia kouln loppuessa (ajoittuu sopivasti kahvitauolle :) ). Ihania hetkiä!
❤️
Töissä olen käynyt normaalisti, myyjänä työskentelen. Keväällä oli erilaista vain lasten etäkoulu ja koronasta 'huutavat' otsikot. Syksyllä visiirin/maskin käyttö on tullut osaksi työskentelyä sekä kun käyn itse kaupassa, kirjastossa, apteekissa.. Myös iäkkään äidin luona käydessä keväästä asti käsidesi ja maski käytössä...Viihdyn edelleen kotona parhaiten, koronan takia ei tee mieli lähteä edes leffaan. Ulkoilu lisääntynyt.
Parhaiten jäänyt mieleen kun kesä - oli niin hienot kelit ja silloin näki ystäviä enemmän kuin nyt. Eniten varmasti muuttunut se että teen etätöitä, välillä piipahdan toimistolla ja se on ihan luksusta kun näkee joitain työkavereita. Hyvää on varmasti se että ennestäänkin hyvät välit veljen perheen kanssa ovat tulleet vielä läheisemmiksi koska heidän "mökillä" vietän paljon viikonloppuja
ps. nämä maskit on tosi kivoja, vinkistäsi tilasin pari kappaletta aiemmin
😘
Se, miten sitä loppujen lopuksi riittää vähempikin. Ei tarvitse olla kokoajan menossa ja arjen pikku jutut ovat tärkeitä.
👍
Ikävää on se miten ei ole mitään kivaa mitä odottaa, keikkoja, matkoja, juhlia. Tai jos on niin ne peruuntuu kuitenkin. Plussaksi lasken että ymmärrän taas itseäni enemmän. Keväällä koko perheen ollessa kotona 24/7 etätöiden, etäkoulun ja etäpäiväkodin takia huomasin miten paljon tällainen introvertti tarvitsee omaa aikaa ja miten nopeasti hermo muuten kiristyy. Nyt nautin suunnattomasti esim. ajomatkoista töihin kun saan olla ihan yksinäni.
Kyllä on koko vuosi ollut aika mieleenpainuva. Mutta varmaan parhaiten jäätävä stressi tulevaa Kreikan matkaa kohtaan koko alkuvuoden (matka olisi ollut elokuussa), koska mukana olisi ollut ensimmäistä kertaa myös meidän vauva. Eipä sitten tarvinnut stressata kun matka siirtyi vuodella eteenpäin 😅
Koronasta johtuva hyvä asia oli itselläni se, että etätyöharjoittelun takia sain viettää oman koirani kanssa enemmän aikaa, hänen viimeisinään viikkoina. Ja toisen koirani kanssa, hänen etsiessä poismennyttä koiraa.
😢❤️❤️
Vuosi ei ole juurikaan poikennut aiemmista (maskin käyttöä lukuunottamatta), sillä en muutenkaan tapaa juurikaan ihmisiä. Eniten on vaikuttanut siihen, etten ole päässyt tai uskaltanut mennä tapaamaan vanhainkodissa asuvaa isoäitiäni.
Parhaiten tässä vuodessa on jäänyt mieleen kaksi elämää mullistavaa, ihanaa asiaa: koiran hankkiminen ja kihlautuminen. Oikein hyvä vuosi siis. :)
❤️
Kreikkaan liittyen tietysti se etten tänä kesänä päässyt reissuun, tosi haikea fiilis ollut asiasta 😥
Toiseksi se, että pitää olla ne maskit joka paikassa mukana.
Olen käynyt koronatestissä. Maskin käytöstä on jo tullut tapa. Olen oppinut nauttimaan omasta ajasta ja yksinolosta. Ystävyyttä arvostan kuitenkin entistä enemmän. Biletys on jäänyt vähemmälle. Elämä on tasaisempaa.
Korona on saanut aikaan sellaisia muutoksia ja tunteiden vuoristorataa aikaiseksi, että alkuvuodesta en olisi ikinä voinut kuvitellakaan!
Aloitin noin vuosi sitten uudessa työssä, joka tuntui ihan unelmalta! Ihana työyhteisö, ihana työpaikka (siis fyysinen rakennus) ja pitkästä aikaa säännöllinen työaika! Harmi vaan, että ala sellainen, joka otti suurinpiirtein ensimmäisenä siipeensä koronasta... Lomautus ahdisti, koska rahaa ei pahemmin ollut, mutta kuin sattumalta ja ihmeen kaupalla sainkin toisen työn keskellä koronaa, vain kuukauden lomautettuna ollen! Tuosta "unelmatyöstä" tulikin paha mieli, kun pomon ulostulot olivat aivan päättömiä, ja päätinkin sitten uhkarohkeasti irtisanoutua vakityöstä, ja laittaa kaikki panokset tuohon uuteen pätkätyöhön. Ja se kannatti, olen löytänyt kutsumuksen tästä uudesta työstä. <3 Jatko on tässä kohtaa vielä epävarmaa, mutta uskon hyvillä mielin tulevaan, ja olen onnellinen siitä, että lähdin kokeilemaan täysin uutta alaa. Ilman koronaa en olisi varmasti IKINÄ tätä testannut, enkä olisi näin päässyt auttamaan ihmisiä. <3
Kova matkakaipuu on kyllä myös vaivannut koko vuoden! Onneksi ehdittiin miehen kanssa alkuvuodesta unelmalomalle, jota ollaankin fiilistelty läpi vuoden, ja se alkuvuoden aurinko lämmittää edelleen. :D Mutta ai että kun tietäisi, milloin saisi alkaa suunnitella seuraavia matkoja, meneekö siihen vuosi vai vuosikymmen...
Ihan mahtavaa..! ❤️ Onnea Heidi..! 🙏🏻
Se on muuttunut elämässäni ettei näe kaukana asuvia rakkaita sukulaisia lomallakaan koska ei uskalleta matkustella puolin ja toisin. Olen saanut elää terveenä ja minulla on töitä. Nämä ei ole enää itsestään selviä asioita. Nöyryyttä ja kiitollisuutta olen tästä vuodesta oppinu paljon <3 Läheisistä on tullut entistä läheisempiä ja rakkaimpia <3