Nyt tulee ehkä erikoinen julkaisu. Puhun inspiraatiosta - ja saippuasta.
(Aloitin kirjoittamaan lyhyttä inserttiä Instagramin julkaisuun, ja ennenkuin huomasinkaan, siitä oli kasvanut ylistys palasaippuan kauneudelle.... ja sitten ajattelin, että julkaisen tämän Instagramin sijaan blogissa. Kun se nyt tuli ulos.... :))
Tässä tulee nyt kaksi Nurme-aiheista juttua peräjälkeen, mutta ehkä annatte sen anteeksi... Tämä saippua-asia tuli ulos ihan odottamatta (..."yllätyksenä ja pyytämättä".... :D)
Rakastan valokuvaamista ja tykkään kuvata niin luontoa, ihmisiä, urbaania ympäristöä kuin pieniä, kiinnostavia yksityiskohtia. Nuo yksityiskohdat eivät välttämättä puhuttele muita, mutta vetoavat minuun ja synnyttävät mielihyvän tunteen.
Kun näen tällaisen yksityiskohdan, haluan valokuvata sen, tallentaa sen. Näitä detaljeja voivat olla kankaan laskokset, tapetin kuviot, värien ja varjojen harmonia, sileät rantakivet tai kallion ja kaarnan muodot. Kahvikupit, koiran kuonot, auringon heijastumat seinällä.... kuvaan paljon näitä.
Kuvaan työssäni kosmetiikan markkinoinnissa paljon materiaa ja tuotteita, joista voisi ajatella, että ne ovat minua tavanomaisesti viehättäviin kuvauskohteisiin verrattuna "kylmiä" ja "hengettömiä". Monet niistä ovatkin.
Pidän silti myös niiden kuvaamisesta, sillä muovisen pullonkin voi saada tallennettua siten, että se herättää katsojassa muutakin kuin ajatuksen "muovisesta pullosta jolla voi pestä hiukset". Valo, rekvisiitta (erityisesti valo...!) ja sommittelu tekevät vaikutelman = tunteen, ei välttämättä itse purkki.
En voi sanoa, että muoviset purkit kuitenkaan mitenkään inspiroivat minua kuvaajana. Värikkäät luomivärit ja poskipunat ehkä kyllä, kosmetiikan saralla. Mutta - - erityisesti minua inspiroi.... palasaippua.
Rakastan saippuan kuvaamista. Siitä on muodostunut mielipuuhaani työkuvausprojekteissa.
Nurme ja "kaverit" Telliskiven myymälässä
Olen aina pitänyt virolaisesta Nurme-luonnonkosmetiikkamerkistä. Kohtasin Nurmen sattumalta keväällä 2015 Tallinnan Telliskivessä. "Oi, miten suloisen näköisiä tuotteita..!" ajattelin. Tuolloin Nurmea ei vielä myyty Suomessa.
Nurmen pääasiallinen tuote, koko sarjan sydän, on alusta saakka ollut saippua. Ihastelin Telliskivessä Nurmen yksinkertaista, graafista ilmettä joka oli samalla kodikkaan suloinen ja dekoratiivisesti tyylikäs. En voinut vastustaa vetovoimaa: kaivoin kameran esiin ja kuvasin Nurmen tuotteita siinä myymälän hyllyssä, koin vahvaa halua ikuistaa tämä kaunis, ihastuttava brändi.
Viisi vuotta eteenpäin, ja kuvaan Nurmea työkseni. Enpä olisi sitä voinut edessäni nähdä sinä huhtikuisena hetkenä Tallinnassa, kun tapasin Nurmen ensimmäistä kertaa.
Vaikka en itse käytä palasaippuaa kuin harvoin, rakastan Nurmen saippuoita. Ne puhuttelevat minua. Ne ovat virittyneet taajuudelleni. Mulle tulee niistä hyvä olo. Niiden värit ja muodot vetoavat minuun, ne näyttävät kauniilta ja kotoisilta.
En tiedä voiko joku muu (kuin valokuvaaja...?) samaistua tähän tunteeseen.
Nurmen saippuassa viehättää myös sen henkilökohtaisuus. Nurmen saippuoista kunkin on kehittänyt ja luonut yksi nainen, Marit Tiits, joka lasta odottaessaan aloitti kotonaan saippuan valmistuksen. Jokainen saippua on uniikki, Maritin saippua"lapsi". Näistä lapsista kasvoi Maritin elinkeino, ja yhä saippuat kymmenen vuotta myöhemmin valmistuvat Maritin perheen käsissä.
Saippua on jotenkin niin perustavanlaatuinen juttu, niin arkinen. Useimman meistä elämässä on aina ollut läsnä saippuaa.
Saippua ankkuroi turvallisuuteen ja siihen arkeen, jonka tunnemme. Ehkä vielä tällaisina poikkeuksellisina ja epävarmoina aikoina, kun moni asia ympärillämme ja koko maailmassa on muuttunut, saippuan merkitys rauhoittavana ja maadoittavana elementtinä korostuu.
Kun kaikki tuntuu hullulta ja ahdistavalta, voi tarttua saippuaan ja pestä kätensä.
Saippuan ominaistuoksu, pehmeä vaahto, jollainen syntyy vain palasaippualla.... hieman narskuva tunne iholla, kun saippuan huuhtelee.
Kun itse ajattelen saippuaa ja sen tuoksua, ajatukset vievät lapsuuden Kuopioon ja taloyhtiön saunaan, jossa peseydyin isossa muovisaavissa valkoisella saippualla ja pesusienellä. Meillä käytettiin mun lapsuudessa peseytymiseen vain palasaippuaa. Koska se on niin riittoisaa. Ajatukset vievät myös Hattulan mökin saunaan, jonka hämärillä lauteilla sekoittuivat koivun, ihon ja tervasaippuan tuoksu.
Hyviä muistoja. Lämpimiä muistoja.
Kaikkea tätä ajattelen, kun otan esiin Nurmen saippuat ja kuvaan niitä mökin laiturin portailla, sammalmättäällä tai liiterin seinustalla.
Ehkä vietän viisikymppisenä "harrastelijavalokuvataiteilijan" juhlaa saippualle omistetulla näyttelyllä....
15 comments on “Spontaani ylistys saippualle”
Kyllä tämä saippuafani pystyy samaistumaan :) Itse keräilen erilaisia saippuoita ja käytän myös ahkerasti.
🤗💜
ihana :) oon samaa mieltä, palasaippuat viehättää. osa niiden myynnistä tulee varmasti ihan vaan siitä, että ne on niin söpöjä. monista ihana tuoksu valitettavasti haihtuu pian, ja ei-luonnonkosmetiikkasaippuoissa sitten taas on usein liian voimakas tuoksu. Koronan myötä siirryin nestesaippuaan, mutta suihkussa kaipaan nyt palasaippuaa, kun edellinen loppui. Käytän palasaippuaa mielelläni säärien ja kainaloiden sheivaukseen ja kainaloiden pesuun, mutta käsienpesua taidan jatkaa nestesaippualla, sen verran mukavammalta ja hygieenisemmältä se on nyt tuntunut (vaikka ei ole itsestäänselvää, että nestesaippua olisi mitenkään hygieenisempi, ehkä kyseessä on nyt vain se fiilis).
Saippuat on kyllä ihania ja kauniita. Mua harmittaa, kun en ole vielä löytänyt iholle ja hiuksille sopivia saippuoita,koska kokeilemani tuotteet ovat aina kuivattaneet ihoa. Silti haaveilen, että vielä joskus voin käyttää vain palasaippuaa ihon sekä hiusten pesuun ja mun kylpyhuonetta koristaisi kauniit palasaippuat kauniine saippuatelineineen. Palasaippuoissa on sellaista ihanaa minimalismia, mistä pidän.
Nyt viime kuukausina on huomannut suuren eron käsien kuivuudessa siinä peseekö pala- vai nestesaippualla. Hyvä palasaippua, kuten bronners ei tosiaan kuivata yhtään ja vaahto on ihanaa ja tiivistä. Palasaippua saa minut pitämään käsien pesusta.
Jokaisella perheenjäsenellä pitäisi olla oma palasaippua. Olen alkanut miettiä, että jos pitäisi liikkuessaan mukana omaa pikku hotellisaippuaa.
Luonnon vuoksi toivon, että nestesaippua kielletään muualla kuin sairaaloissa. Se on suurimmaksi osaksi pelkkää vettä, jota siinä kuskataan.
Tosi upeita kuvia, hyvin kaunista :)
🤗
Palasaippua on kaikin puolin todella viehättävää. Meillä on vessassa pumppunestesaippua, koska se on (ainakin mielikuvana) hyvieenisempi, mutta itse käytän suihkusaippuana nestesaippuaa yli puolet suihkukerroista. Palasaippuasta syntyvä vaahto on ihanaa ja vielä ihanampaa on se kuinka nopeasti se huuhtoutuu pois vedellä. :) Ihan eri tunne kun pitkäksikin aikaa liukkaaksi jäävä ihofiilis suihkugeelin jälkiltä. Palasappuan jäljeen iho tuntuu vaan niin puhtaalta ilman mitään ylimääräistä pintatunnetta.
Kommentoin nyt tänne, vaikka piti kirjoittaa se tuonne aikaisempaan itseruskettava-postaukseen. :) Olin nimittäin ostanut jo jokin aikaa sitten Zuiin itseruskettavan vaahdon, mutta minulla on jotenkin suuret epäilykset sitä kohtaan, joten kokeilu venyi. Eilen kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Sen vahva väri pelästytti hieman, mutta levitin sen silti kokelumielessä. Tuote oli tosi helppo levittää ja se levittyi tasaisesti ja liukkaasti ja kuivui nopeasti. Aamulla kun värin huuhteli pois niin alla oli mieto, mutta todella luonnollinen ja tasainen rusketus. Siis tosi mahtava tuote, ja vielä luonnonkosmetiikkaa! :D
Pitää sultakin kysyä, että kuinka käytät itseruskettavaa ranteiden ja kämmenselkien kohdalla? Jos rajan vetää ranteisiin, niin se näyttää aika oudolta. Mutta jos voiteen / vaahdon levittää myös kämmenselkään, niin se tarraa sormien ja rystysten kuiviin kohtiin..
Täällä myös palasaippuahullu ilmoittautuu :D Raahaan niitä tuliaisiksi ja matkamuistoiksi joka matkalta. Vaatekaappini ja hyllyni ovat täynnä avaamattomia saippuoita tuomassa tuoksua vaatteisiin, kun odottavat käyttöön pääsyä. Myös kaikki tuttuni tietävät että turhan tavaran asemasta hyvä lahja minulle on aina palasaippua, mieluiten paperi/ pahvikääreessä. Hyvän saippuan tuoksu aktivoi varmasti minussa jonkun mielihyväkeskuksen ja se ihana natiseva puhdas tunne kun palasaippualla peseytyy. Ah! <3
Ihania kuvia🤩 Mä myös iloitsen hyvistä palasaippuoista. Erituoksuiset-, -muotoiset ja -väriset saippuat tuovat iloa ja parhaimmillaan luksusta arkeen. Mun 8-vuotias tyttö on samanlainen saippuahullu. Yhteistä huvia onkin lähteä tuoksuttelemaan saippuoita kauppoihin.
Mies kehui Nurmen shaving soap baria. Siis sitä miesten versiota. On kuulemma todella hyvä.
🙏🏻🤗
Saippuakahjo samaistuu. Perversion alkujuuret lienevät lähtöisin fammuni kerrostalon talosaunasta ja nirskuvasta Sunlight-saippuasta. Käsienpesuun nestesaippua on bästa bra, mutta fiilistelypesuihin ja juhannussaunaan kaunis palasaippua on se juttu.
”Perversion”.... 😅😅
En käytä palasaippuoita oikeastaan lainkaan, mutta kun kävimme viime viikolla Tallinnassa, niin Nurmen saippuat ryhtyivät puhuttelemaan minua oikein urakalla ja niitä tuli ostettua iso pino. Aivan ihania ja mitä tuoksuja niissä olikaan! Itselle nämä eivät kuitenkaan jää, vaan menivät /menevät tuliaisiksi :) Eli ymmärrän oikein hyvin, mistä puhut! Lisäksi palasaippuaan liittyy aina nostalgiaa, sillä lapsuudessa muuta ei ollutkaan: miten ihanalta se saippua saunassa tuoksuikaan <3 Palmolive, Lux ja mitä niitä olikaan :)
Aaaww, ihana kuulla <3