Tietona, että olen tänään saapunut kotiin ja karanteeni on alkanut.
En täytä Karkkipäivää korona- ja karanteeniaiheilla, sitä ei ole luvassa, mutta ajattelin pitää vähän yllä päivityksiä karanteenista ja viimeisimmästä tilanteesta.
Olen edelleen oireeton kurkun lievää paksuutta lukuun ottamatta. Kuten olemme koronan oireista lukeneet, suurella osalla sairastuneista korona ilmenee mietona perusflunssan kaltaisena tai lähes oireettomana. Ei voi tietää, olenko itsekin siis jo sairastunut.
Saavuin Helsinkiin tänä aamuna viimeisellä Tukholman ja Helsingin väliä kulkevalla laivayhteydellä, tästä päivästä eteenpäin sekä Viking Linen että Silja Linen Tukholman liikenne seisoo kuukauden verran.
Laiva oli autio ja hiljainen, ravintoloista vain yksi oli auki.
Helsinkiin saapuessa maahantulovirallisuuksissa ei ollut muutoksia, eli laivasta vain käveltiin ulos ilman sen kummempia muodollisuuksia.
Tampereelle saapuessa kohtasin ensimmäisen haasteen, jota olin ehtinyt ounastella jo viime päivinä kaupassakäynnistä keskustellessa. Karanteenissa oleva ei saa käydä kaupassa, vaan elintarvikehankinnat ja muut pakolliset kauppa-asiat on hoidettava verkkokaupan tai auttavaisten ystävien kautta.
No. Ruokakauppojen kotiinkuljetukset eivät toimi kaikkialla. Tai jos toimivatkin, jonot ovat esimerkiksi seitsemän päivää - kuten tällä hetkellä Prismoissa ympäri maan. Myös kauppakassi-palvelun nouto-vaihtoehdolla on viikon jono.
Tilaa siinä sitten ruokaa.
Minulla on ystäviä jotka auttavat minua, ja sain tänään sisareni toimittamana ruokaa muutaman päivän tarpeisiin. Mutta kaikilla ei ole läheisiä jotka auttavat. Mitä silloin?
"Kunnalla on velvollisuus auttaa siinä tilanteessa", sanoi sisareni. Mietinkin, olisiko minun pitänyt seuraavaksi soittaa Tampereen kaupungin vaihteeseen, jos en olisi saanut ketään käymään puolestani kaupassa.
Mitenkähän pitkä jono kaupungin puhelinvaihteessa on tällä hetkellä? Ja minkä kunnallisen tahon puoleen ylipäänsä pitäisi kääntyä? Joo, "Googlaa". Tai mene Facebookin Ruoka-apu-ryhmiin. Mutta kaikilla ei ole Googlea eikä kykyä tai mahdollisuutta internetin käyttöön ylipäänsä.
Mikä tilanne.
Saavatko kaikki riskiryhmään kuuluvat tai karanteeniin asetetut tai asettuneet apua? Mistä yksinäiset ikäihmiset tai sairaat tai kapasiteetiltaan muulla tavoin rajalliset saavat apua?
Niin paljon kysymyksiä.
Ja asian vakavuus alkaa varmasti valjeta monille kunnolla vasta ajan kuluttua. Kuten itsellenikin kävi. Uutisista näen, että ihmiset kävivät vielä eilen ihan "muina miehinä" Venäjän rajan yli hakemassa bensaa ennen kuin Venäjä sulki rajansa. Kuinka moni bensan shoppaajista jää reissun jälkeen karanteeniin? Kuinka monelle heistä edes käy mielessä, että piipahdus rajan takana tarkoittaisi nyt neljän seinän seuraa kahdeksi viikoksi?
Mikä tilanne. Elämme historiaan jäävää aikaa. 2020.
Mitä tästä ajattelemme vuoden lopussa? Mitä kaikkea on tapahtunut?
Mikä kaikki on muuttunut?
.
Ehkä yritän seuraavaksi kahdeksi viikoksi ottaa Seppokoiran asenteen:
Hei kaikki,
En ole ehtinyt vastaamaan erikseen edellisen postaukseni kommentteihin. Olen seurannut keskustelua ja kuullut ja ottanut vastaan, mitä olette minulle (ja toisillennekin) sanoneet. Keskustelu käy kuumana, ja voin sen ymmärtää.
Valintani lähteä Prahaan vallitsevasta tilanteesta huolimatta ei "puhdistu" vetoomuksilla naiiviuteen ja 'kun matka oli jo varattu' -selityksiin. Tein virheen kun lähdin, ja toimin hyvin harkitsemattomasti ja itsekkäästi. Näin tapahtui, ja asia ei muuksi muutu vastaamalla erikseen kaikkiin yksittäisiin kyseenalaistuksiin ja "Miksi teit näin" -kysymyksiin. Asiasta ei tule sen hyväksyttävämpää, vaikka valitsisin hienoja sanoja ja runollisia perusteluja.
Moni muukin on tällä hetkellä epäviisaalla ulkomaan matkalla. Minä kerroin omastani julkisesti ja otan vastaan sen kritiikin mitä tällaisessa tilanteessa kuuluukin.
Kuten Praha-postauksen kommentteihin kirjoitin, otan vastuun virheestäni ja voin nyt vain pitää huolen siitä, että jään kotiin päästyäni karanteeniin ja altistan jo kuluvalla hetkellä niin vähän muita ihmisiä kuin mahdollista. Minulla ei ole oireita mutta se ei luonnollisestikaan vaikuta karanteenin tarpeellisuuteen.
Olen tällä hetkellä ystäväni perheen luona Ruotsin etelärannikolla. Saatuani korona-tilanteeseen liittyvän ohjeistuksen työnantajaltani, päätin toimia alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti ja palata Suomeen Ruotsin kautta laivalla. Ystäväni, jonka perheen luona olen, oli Prahassa työmatkalla ja olemme kummatkin karanteenissa.
Ystäväni perhe valitsi kutsua meidät luokseen altistuksen riskillä, ja siksi olemme täällä. Muiden ihmisten täysi välttäminen on joka tapauksessa mahdotonta. On käytävä ruokakaupassa ja apteekissa. Taloyhtiön pyykkituvassa. Emme voi kuvitella, että tässä nyt jotenkin voisi kääriytyä kokovartalokelmuun ja eristää itsensä totaalisesti muusta maailmasta ja vuorovaikutuksesta muihin ihmisiin.
Edit. 17.3. Korjaan kirjoittamaani karanteenitilasta. Ymmärrykseni asian suhteen oli vajaa, ja olen nyt päivittänyt tietoni. Perehtymiseni oli selvästikin jäänyt liian kevyeksi ja pyydän anteeksi, että kirjoitin karanteenin toteutuksesta sävyyn, joka vähätteli täyttä isolaatiota. Opin joka hetki lisää ja myönnän nöyrästi, kun asenteessani on korjattavaa ja tiedoissani täydennettävää.
Karanteenissa tulee välttää kaikkea yhteyttä muihin ihmisiin ja tiloihin ja pysytellä sisällä, ellei jokin ehdoton asia kuten terveydentila vaadi poistumista. Näin tulen myös tekemään. Tilaan ruokaa kotiinkuljetuksena ja pesen pyykit käsin.
Kirjoitan julkista sivua suurelle yleisölle, mikä langettaa viestilleni kenties erilaisen vastuun kuin jos naapurin rouva kommentoi samoja asioita serkulleen chatissa. Mutta minäkin olen vain ihminen. Jos jotain on hyväksyttävä niin se, että ihminen on vajavainen. Ne itsevarmalta kuulostavatkin.
Pyydän anteeksi ja vaalin jatkossa ehdottomasti parempaa perehtymistä ennen kuin avaan sanaisen arkkuni. Huono perehtyneisyyteni koronan kaltaisessa vakavassa tilanteessa oli noloa.
Ylipäänsä koko tämä matkustuskeissi on valitettavan tyypillisesti osoittanut luonteeni heikkoja puolia, joihin kuuluu tietty lapsenomainen naiivius ja innostukseen ja tunteisiin katoaminen niin, että realiteetit ja järjen ääni vaimenevat. Itsellenikin ehkä vähän uutena asiana tuli odottamaton itsekkyys tilanteessa, jossa asetin täydessä kokonaiskuvan usvassa (tai sen kiellossa) oman, suhteessa kevyen henkilökohtaisen hyötyni yhteiskunnan hyödyn edelle. Siitä voin olla vain äärimmäisen pahoillani ja antaa itselleni täydet moitteet.
Kuten perjantaina kirjoitin:
Kiitos myötäelämisestä ja keskustelusta. Kaikki valinnat elämässä eivät yksinkertaisesti vain ole oikeita, ja sekin pitää pystyä antamaan anteeksi. Matkaan lähteneen syyllistäminen ei tässä tilanteessa tee yhtään mitään.
Ja elämä kuitenkin jatkuu. Mitä voitamme sillä, että keskitymme hysterisoimaan ja maalaamaan pahimman mahdollisuuden kauhuskenaarioita? Nyt voi vain pitää järjen kädessä ja toimia niin, ettei toiminnallaan (enää) edesauta viruksen leviämistä. Mutta iloa ei pidä unohtaa.
Maailmassa on tragediaa joka päivä. Voi valita, liittyykö tragedian suremiseen vai muistaako hymyillä elämän kauneudelle, joka ei täältä mihinkään katoa epidemiankaan myötä.
Omasta työtilanteestani ja karanteenin vaikutuksesta siihen:
Työnantajani on ohjeistanut kaikkia työntekijöitään jäämään kotiin tekemään etätyötä, oli sitten ollut matkoilla tai ei. (Jos työn luonne etätyön mahdollistaa, totta kai.) Tilanne on voimassa toistaiseksi. Instagramissa kommentoitiin vuolaasti karanteenini vaikutusta työhön paluuseen. Tässä tilanteessa karanteenin pituus kohdallani ei ole merkittävää työn kannalta. Hoitaisin työtehtäväni nyt joka tapauksessa pelkästään etänä vaikka en olisi koskaan astunut Prahan koneeseen.
Hyvää viikkoa kaikille, kaikesta huolimatta. Nyt menemme jokainen vain päivä kerrallaan. Meistä ihan jokainen.
Istun hengityssuojain kasvoillani prahalaisessa hotellissa, kahvikuppi kädessä ja mietin mihin aamuun olen herännyt. Tunnelma on aivan absurdi.
Ihmiset ympärilläni hotellin aamiaishuoneessa nauravat, juttelevat, yskivät, hakevat lisää kahvia, lisää kinkkua, puhuvat englantia, saksaa, italiaa. Edessäni mies yskii käteensä ja ottaa samalla kädellä kahvia. Haluaisin huutaa että mitä helvettiä te oikein teette.
Edit.
Sain perustellun toiveen pyytää loppuun kirjoittamani P.S. jo alkuun. Tässä se on.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Niin absurdia.
Perjantai 13. maaliskuuta 2020. Ei ihan heti unohdu.
Tulin eilen illalla Prahaan. Minun oli tarkoitus tänään tavata ystävä ja meidän piti mennä oopperaan. Ooppera, kuten myös kaikki muut esitykset Prahassa on kuitenkin peruttu toistaiseksi, saimme kuulla jo aiemmin viikolla. No, tulin kuitenkin.
Koneessa oli vielä ihan tavallinen tunnelma. Kukaan ei yksinyt, kukaan ei pälyillyt, ei hysteriaa, ei paranoiaa. Asiallinen kuulutus koronatilanteen aiheuttamista järjestelyistä kentällä.
Avasin puhelimen ja matkalla hotellille aloin saada viestejä. "Kaikki ravintolat suljetaan huomisesta eteenpäin kello 20." "Tsekki sulkee rajat ja estää matkustuksen Tsekin ja 15 valtion välillä".
Minun ja ystäväni oli tarkoitus palata Saksan ja Ruotsin kautta. Myös Ruotsi kuuluu niihin 15 maahan, johon Tsekistä ei tänään perjantaina kello 20 jälkeen saa matkustaa. Samoin Saksa.
Kävelin ja annoin tilanteen pikkuhiljaa laskeutua tajuntaani.
Kadut olivat kummallisen tyhjät. Vai näyttivätkö ne vain siltä tässä epätodellisessa illassa.
Hotellin aamiaishuone juuri nyt.
Yskintää. Joku yskii taas aivan avoimesti. Viereisessä pöydässä nainen katsoo olkansa yli pitkään yskijää. Jatkaa sitten myslin syömistä. Toisessa pöydässä syödään appelsiinia. Kolmannessa ollaan hiljaa. Pariskunta istuu vastakkain ja selaa puhelimiaan.
Taas yskitään.
Mun pitää lähteä tästä huoneesta pois. Ja mun pitää lähteä koko Prahasta pois.
Meillä oli ystäväni kanssa jo melkein pieni konflikti. "Mä lennän Suomeen", sanoin.
Mutta hän haluaa ajaa illalla Leipzigiin ja sieltä laivalla Ruotsiin.
"Meidän pitää lähteä tänään, ennen iltaa. Ennen kuin rajat suljetaan."
Oopperamatka.
Just nyt mä olen näytöksessä, jollaiseen en ostanut lippua.
Ja mä kuulostelen. Tunnustelen.
Tuntuuko mun kurkussa jo jotain pientä..? Onko vasen imusolmuke ehkä vähän turvonnut..?
Paranoia. Voinko mä välttyä siltä.
P.S. Vastaan jo ensimmäiseen kommenttiin. Olette ihan oikeassa. Mun lähtemisen voi kyseenalaistaa ja kyseenalaistan sen itsekin. Tilanne eskaloitui tähän pisteeseen vasta viimeisen kolmen päivän aikana. Se ei ole puolustus, mutta se on fakta. Mä tein väärän valinnan ja käyn nyt läpi sen seuraukset. En kirjoittanut tätä saadakseni sääliä vaan saadakseni mun ajatukset ulos ja piirtääkseni tilanteelle ääriviivat. Tässä on piirros, joka ei ole ihailtava. Se on piirros, joka kertoo elämästä ja ihmisistä. Tunteineen, huonoine harkintakykyineen, kaikkineen.
Tuli tarve kirjoittaa raportti laminoinnin kestosta jo viikon jälkeen. Tältä kulmakarvat näyttävät tänään, 8 päivää käsittelyn jälkeen.
Ja tältä ne näyttivät tuoreeltaan laitettuna.
Toki tämän päivän kuva on vähän ylivalottunut viikon takaiseen verrattuna ja kasvot siksikin kauttaaltaan vaaleammat, mutta kyllä laminoitujen kulmakarvojen muhkeus on hiipunut runsaasti.
Odotusteni mukaisesti vastakäsiteltyjen kulmakarvojen supermuhkea ulkomuoto johtui ennen kaikkea taidokkaasta muotoonharjauksesta (karvojen asettelu on oma taiteenlajinsa) sekä osittain ihoon tarttuneesta kestoväristä, joka teki väristä näkyvämmän.
Nyt viikon jälkeen totean, että kulmakarvat näyttävät suunnilleen samalta kuin silloin kun itse kestovärjään ne, mutta kuitenkin jonkin verran tuuheammilta. Ja kyllä ne asettuvat enemmän yläviistoon kuin ennen käsittelyä.
Lähtötilanne
Laminoidut juuri käsittelyn jälkeen
Neljäs päivä
Kahdeksas päivä
Kielajoen viikonlopun style ;) Tunturissa ei maskaraa tai muutakaan meikkiä nähty :)
Kulmakarvani laittanut Studio Små julkaisi tänään Insta-tilillään laminointi-tietoiskun, joka oli kuin suoraan vastaus omaan kulmakarvapohdintaani.
Kuulun selvästikin niihin, joilla tulos ei kestä kuutta viikkoa, ei ehkä neljääkään. Tai väri ei todennäköisesti kestä neljää kuukautta, mutta kulmakarvojen "permanentti" voi kestää.
Minun kohdallani tämä siis käytännössä tarkoittaa, että kulmakarvat ovat vain helpompi harjata tuuheamman näköisiksi ja muotoonharjaus pysyy paremmin kuin ilman laminointia.
Vastalaitettu
Neljä päivää
Kahdeksan päivää
Kuvista näkee, kuinka suuri merkitys harjaustekniikalla on. Asiakkaan tulisi siis hallita taidokas harjaus myös kotona, ylläpitääkseen ihannetulosta.
Kerli puhuikin käsittelyn aikana erilaisista videoista, joita netistä löytää kulmakarvojen muotoonharjauksesta. Sarjassamme asioita, joista tämä kauneuden alan ihminen ei ollut aiemmin kuullutkaan..! :D (No, mä olen eri kauneuden alalla..! 😅)
En usko, että minusta on pikkutarkkojen harjaustekniikoiden opettelijaksi, kun nimenomaan haluaisin välttää vaivaa kulmakarvojen laitossa.
Seuraan kulmien kehitystä ja raportoin jälleen kun se on ajankohtaista :)
Toistaiseksi olen nyt ensimmäisen viikon jälkeen tyytyväinen, vaikka puolet muhkeudesta onkin kadonnut. Ovat nämä kutenkin yhä huomattavasti paremmat kuin omat, laittamattomat kulmakarvani. Itse asiassa oikein hyvän näköiset juuri nyt.
Kerlin tekemän supertuuhean harjauksen kaltainen look ei ole se, mitä tavoittelen arkipäivääni, vaikka taidokkaan muotoilun tulos olikin makea! 👌
Oli kiinnostavaa nähdä, että sellainen on mahdollinen näilläkin haivenilla. Mutta arkiseen peilikuvaani tavoittelen "vähemmän viimeistellyn" näköisiä kulmakarvoja jotka kehystävät kasvoni luonnollisesti ja ryhdistävät ilmettä. Nyt viikko käsittelyn jälkeen tulos on kutakuinkin sellainen 👍
Jos laminoinnin tulos pysyy tavallista kotikestovärjäystä parempana neljä viikkoa, tai ehkä kolmekin, niin olen kyllä valmis ja kiinnostunut ottamaan käsittelyn uudelleen. Ehdottomasti.
Millaisia kokemuksia teillä on laminoinnin kestosta?
("Mikä laminointi?" Lue täältä!)
Eilen oli varmasti parhaimpia päiviä mun elämässä pitkään aikaan. Koko viikonloppu on ollut maaginen.
Olin niin rento ja vapautunut. Nautin hangen kimalluksesta ja raikkaasta tunturi-ilmasta. Meitä oli reissussa myös sisareni ja hänen puolisonsa, mutta he menivät omia latujaan, minä halusin olla yksin.
Oli ihanan rentouttavaa vain saada keskittyä luontoon ja sen sinfoniaan... musiikkiin, joka muodostuu lumesta joka narskuu kenkien alla. Tuulesta joka humisee puissa. Lintujen äänistä. Kaukaisen rekka-auton jylinästä maantiellä.
Eilen hiihdin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Lainasin lomakylästä sukset ja monot ja asetuin haparoiden ladun reunaan. Olin kaatua jo ennenkuin sain sukset ladun uriin. Kuin bambi jäällä.
Sivakoin Kielajoen jäällä ja pysähdyin välillä vetämään keuhkoihin ilmaa ja sieluun ympäröivää kauneutta. Tyynten tunturien pehmeät ääriviivat reunustivat horisonttia. Tässä mä olin. Kokonaisena ja menossa eteenpäin. Enkä mä enää kaatunut.
Viimeisten vuosien murheet tuntuivat nousevan kauas pois, olo oli kevyt ja onnellinen.
Lapin taika, sitäkö se on? Sitäkin. Ja ajan taikaa. Olen aina sanonut, että jos johonkin voi luottaa, se on aikaan. Siihen kannattaa laskea luottamus, silloinkin kun tuntuu mahdottomalta.
Aika on parantanut aiemminkin. Siksi olen uskaltanut odottaa ajan kuluvan nytkin. Jaksanut kestää tunteita kuukauden, kaksi, kaksikymmentä.
Tänä viikonloppuna kellon hiljainen tikitys viimein hiipui, katosi tunturien hiljaisuuteen ja auringon säteiden vastustamattomaan elämänkutsuun, kun ne leikkivät mäntyjen rungoilla.
Paras, upein, kaunein viikonloppu. Palaan etelään uutena, tai ehkä pikemminkin nimenomaan vanhana. Vanhana tuttuna, omana Sannina.
Tervetuloa, uusi, vanha elämänvaihe. <3
Ja ehkä hankin nyt käytetyt sukset..?
Olen Kielajoella, Pohjois-Lapissa. Muotkatunturin maisemissa.
En ajatellut tänään kirjoittaa mitään blogiin, enkä kirjoitakaan.
Mutta tämän haluan jakaa. Elämä ja sen tarinat. Ne ovat paras syy matkustaa.
Istuin eilen kodalla joen rannassa aamukolmeen. Meitä oli neljä. Itkimme ja nauroimme ja kuuntelimme kännykän kaiuttimesta lauluja. Lauloimme välillä mukanakin. Juhlimme elämää ja kuolemaa.
Tulin Lappiin kokemaan kauniin majatalon tunnelmaa. Kuvaamaan tuntureita ja auringossa kimaltavia hankia. Palaan mukanani jotain, joka ei tallennu mihinkään kuviin.
(Matkojani voi aina seurata Instagramissa @karkkipaivasanni, jonne päivitän tunnelmia, ajatuksia ja kuvia päivittäin stoorien muodossa.)
Whaa, nyt tästä saa viimein puhua..! 😍
Suomeen lanseerataan syksyllä uusi, markettihintainen Cosmos Ecocert -sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja. Sarjan nimi on Taika.
Mikä tämän sarjan lähestymistavasta tekee erilaisen muihin lukusiin markkinoilla jo oleviin kotimaisiin luonnonkosmetiikkasarjoihin, on sen hintapiste ja saatavuus - Taika on ensimmäinen kotimainen ekosertifioitu sarja jota tulee saamaan päivittäistavarakaupoista; niin tavarataloista kuin isoista ruokamarketeista.
Taika on itse asiassa samalla asialla kuin saksalainen Thomas Haase Lavera-brändin kanssa aikoinaan - Taika halua tehdä eettisistä ja kestävän kehityksen mukaisista kosmetiikkavalinnoista helppoja ja mahdollisia kaikille. Helppoja siten, että tuotteet ovat saatavilla samalla reissulla kun ostetaan maitoa ja leipää, ja mahdollisia siten, että hinta ei nouse ostoesteeksi.
Ilokseni olen itsekin saanut olla mukana Taika-projektissa vuodenvaihteesta lähtien, ja olen päässyt tutustumaan syksyllä lanseerattaviin tuotteisiin ensimmäisten joukossa.
Ensimmäiset Taika-tuotteet ovat hellävarainen (ja aika ihana..!) puhdistusgeeli, misellivesi, päivä- ja yövoide, silmänympärysvoide, vartalovoide, suihkugeeli, käsisaippua sekä käsi- ja jalkavoide.
Ensimmäiset Taika-tuotteet tulevat kauppoihin syyskuussa. Julkisuuteen Taika pääsi viimein eilen pre-lanseeraustilaisuudessa, jossa Taikan saapumisesta uutisoitiin medialle ja myyntisektorin edustajille.
Sarjaa on kehitetty jo kaksi-kolme vuotta ja voiteet on kertaalleen formuloitu uudelleenkin, kun tiimi ei ensimmäisen version kohdalla lopulta ollut täysin tyytyväinen koostumuksiin. Vaikka Taika on edullinen sarja, ainesosat ovat laadukkaat ja tuotteissa on mm. käytetty paljon kokonaisia kasviöljyjä. Tuotteet ovat myös vegaanisia sekä alkoholittomia. Ne valmistetaan Vantaan Piispankylässä.
Edullisen hinnan mahdollistaa päivittäistavaran myyntikanava; iso volyymi = halvat hinnat. (Sehän on mm. Mossankin idea Mádara-isosiskoon verrattuna - Taika tosin tulee olemaan vielä Mossaakin edullisempi.)
Olen kyllä aika innoissani Taikasta..! Puhumattakaan siitä, että olen tällä hetkellä todellakin unelmieni työssä - saan työskennellä kotimaisen ekosertifioidun luonnonkosmetiikkasarjan parissa 😍 Kuinkahan kauan olen haaveillut tällaisesta mahdollisuudesta...
Taikaa valmistaa Transmeri Oy, ja kesäkuusta lähtien olen minäkin, sekä muut Nordic Health Systemsin työntekijät, transmeriläisiä, kun NHS fuusioituu Transmeriin. Tällaista uutta jännää on tapahtumassa työelämässäni, enkä voisi olla odottavaisempi ja innostuneempi..!
Mitä mahdollisuuksia suuri talo huikeine kontakteineen tuokaan... ja talossa oma Ecocert-sertifioitua kosmetiikkaa valmistava tuotantolaitos 👍 Olen jo hiippaillut tehtaan käytävillä jahtaamassa kemistejä kysymyksineni... :D Voitte vain arvata, millaisen tietoherhiläisen maineen tulen Piispankylän tehtaalla saamaan... 😅 Ainakin voin pian vastailla teidänkin kinkkisiin kemian kysymyksiin entistä paremmin :)
Ihan mahtavaa!
Taika - nyt jo vähän enemmän kuin 19 seuraajaa :)
Ja hei, seuratkaa Taikaa sosiaalisessa mediassa niin pysytte kärryillä missä lanseerauksen kanssa mennään! Taikalla on toistaiseksi Instagram-tili, Facebook-sivu on tulossa.
Uskallan luvata, että Karkkipäivän lukijatkin varmasti saavat tilaisuuden testailla Taikaa ensimmäisten joukossa syksyllä, järjestän jonkin kivan kilpailun :)
Näissä fiiliksissä :)
Tällä hetkellä fiilistä nostaa myös luminen tie edessäni - istun bussissa matkalla Ivaloon, ja vaikka matkaa on takana Parkanossa rikkoutuneine junanvetureineen jo 18 tuntia, ei harmita yhtään :) Illalla saan painaa pään tyynyyn keskellä ei-mitään, majatalossa tien 92 varrella, jossain Kaamasen ja Karigasniemen välillä... Oi Lappi! ❤️
Mulla on nyt sitten uudet kulmakarvat!
Tulos tuoreeltaan oli kyllä todellakin WHOA. Siis - ovatko nämä puskat mun kulmakarvat..?
Kerroin laminoinnista viime perjantaina täällä, mutta niille jotka missasivat postauksen ja kuulevat kulmakarvojen laminoinnista nyt ekaa kertaa, tästä on kyse:
Ennen - jälkeen
Megatuuhea vaikutelma syntyy siitä, kun ihan pikkuisimmatkin karvat erottuvat nyt iholla ja karvat on kammattu kevyesti ylöspäin, ylemmäs niiden luontaisesta suunnasta.
Laminointi on nopea ja kivuton menetelmä, ja edullinenkin; käsittely maksaa 50-55€. Tulos pysyy kulmakarvasta riippuen 3-8 viikkoa.
Nyt jännäilenkin tässä, kuulunko itse tuohon lyhempään vai pidempään aikaan.
Minun kulmakarvani tehtiin Studio Små'ssa Tampereella. (Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö ja maksoin käsittelyn itse.) Sain vinkin Små'sta kynsiteknikoltani, kun juttelimme viime kynsihuollossa kulmakarvoista :)
Kulmakarvani laittoi ihana Kerli, jota voin kyllä suositella lämpimästi. Kerli hallitsee kaikki kulmakarvojen muotoilutekniikat, ja käsittelyn aikana tuli turistua läpi niin microbladingit kuin pigmentoinnit. Kerli muuten ei olisi missään tapauksessa suositellut minulle microbladingia kuultuaan, että ihoni arpeutuu hitaasti ja pienistäkin naarmuista jää pitkäksi aikaa punaiset arvet ihoon. Tällaisella ihotyypillä microblading kannattaa kuulema unohtaa.
(Noniin - sain nyt tästäkin mielenrauhan :))
Små'ssa laminointi maksaa 55€.
Kulmat tänä aamuna.
Yön aikana karvat olivat menneet vähän "sekaisin", ja harjasin ne aamulla uudelleen muotoon - joka tosin ei ollut ihan yhtä näyttävä kuin Kerlin kädenjälki.
Olin ehkä jotenkin odottanut, että kulmat tuntuisivat laminoinnin jälkeen vähän kovilta, mutta eivät ne tunnu. Ne ovat ihan pehmeät, mutta asettuvat iholle eri lailla kuin ennen käsittelyä.
Netin laminointikokemuksista olin lukenut, että laminoidut kulmakarvat voivat näyttää jopa maskuliinisilta paksussa tuuheudessaan.
Minunkin kulmat ovat toki aika roisit. Mutta mun mielestä tosi kivat, eivät ainakaan miehekkäät..!
Mitä te tykkäätte?
Palaan asiaan 3-4 viikon kuluttua ja raportoin laminoinnin kestosta. Tai jo aiemminkin, jos tulos alkaa hiipua nopeammin.
Se mikä itseäni mietityttää, on värjäyksen kesto ja sen vaikutus tulokseen. Laminoinnissa laitettu väri on toki kotikestovärejä vahvempi ja kestää permanentatulla pohjalla pidempään kuin ei-käsittelemättömässä karvassa, mutta silti mietin, katoaako tuuheuden vaikutelma jos väri lähtee haalistumaan paljon nopeammin kuin itse laminointi.
Mutta kuten sanottua, palaan asiaan :)
Kiinnostava kokeilu, ja jos tämä pysyy 4-6 viikkoakin, niin minusta todellakin tulee vakioasiakas..! 😁
Mitä teille sanoo paikkakunta nimeltä Kemi?
Minulle ei paljonkaan - muuta kuin "siellä on se lumilinna".
Sumuinen Kemi
Suomessa on paljon paikkoja, jotka tunnetaan vain yhdestä tai kahdesta asiasta, ja muuten ne jäävät suhteellisen anonyymeiksi. Jos yrität kuvitella silmiesi edessä Kemin keskustan, mitä näet? En minäkään nähnyt mitään. Ennen kuin kävin hankkimassa materaalia muistoille ja vahvistamassa Kemin kuvaa päässäni :)
Se kannatti.
Tuntemattomasta kaupungista "siellä jossain pohjoisessa" löytyi yksi viehättävimpiä majataloja joissa olen eläessäni käynyt. Paikka jätti niin positiivisen jäljen, että voisin koska tahansa hypätä junaan ja palata sinne yöpymään ja syömään aamiaista tunnelmallisessa vanhassa rautatieaseman rakennuksessa.
Aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja - ja tällaisia satsauksia löytyy Suomesta! Onneksi ihmiset seuraavat haaveitaan ja ehkä hullujakin ideoitaan, niistä voi seurata jotain huikeaa!
Aloitetaan Kemin kierros siis ehdottomasti Ihanasta Majatalosta. Se on nimeltään Putiikkihotelli Kemi 1932.
Miten löysin tämän paikan? Kuulkaas, kyllä netin hakukoneista vain voi olla hyötyä..! :D
Etsin persoonallista ja tunnelmallista majapaikkaa, ja löin Googleen haun "boutique hotelli Kemi". (Ei sillä, että olisin etsinyt nimenomaan hotellia, mutta putiikkihotelli-termin alle menee muunkinlaista persoonallista majoitusta.)
Kappas, Kemistä sitten löytyikin ihan 'putiikkihotelli' -niminen paikka. Katselin netin arvosteluja, joita on vain vähän. Paikka onkin aika uusi, hotelli avautui kaksi vuotta sitten. Vähäiset arvostelut olivat kuitenkin ylistäviä, ja päätin varata yöpymiseni täältä.
Itse kutsuisin paikkaa majataloksi. Kahdessa eri rakennuksessa on tarjolla keittiöllisiä huoneistoja sekä huoneita, ja huoneet jakavat käytävällä olevat kylpyhuoneet ja wc:t. Päärakennuksessa sijaitsee suosittu Café Hertta, joka toimii myös hotellin vastaanottona.
Hotelli ja kahvila ovat saman yrittäjäperheen omistamaa kokonaisuutta, joka kulkee nimellä Kemin Asemapuisto.
Yrittäjä-äiti ja -tytär; Norma ja Katariina Seppälä
Seppälän perhe osti muutamia vuosia sitten Kemin rautatieaseman pihapiirin vanhat, kymmeniä vuosia käyttämättöminä seisseet rakennukset, joihin he alkoivat luoda yritystoimintaa.
Ensin syntyi Café Hertta, sitten Putiikkihotelli ja Juhlatila Ratapihan Ruustinna. Toiminta laajenee koko ajan pikku hiljaa. Perheellä ei ole kiire minnekään, ja he kunnostavat pihapiirin rakennuksia rakkaudella ja pieteetillä.
Kuka olisi voinut tietää, kannattaako tällainen projekti Kemin kaltaisessa pikkukaupungissa, jossa harva käy muilla turistiasioilla kuin Lumilinnassa. Se kannatti!
Kun katsoo aseman vanhaan ravintolarakennukseen kunnostettua kahvilaa ja sen yläkerran hotellihuoneita, voi vain ihastella työtä ja tunnetta, jonka Seppälät ovat historialliseen talovanhukseen laittaneet.
Ihan liikutun ajatuksesta, että 30 vuotta autiona ja hylättynä seissyt rakennus on herännyt eloon ja on taas hyödyllinen, tuoden iloa ja elämyksiä uudelle sukupolvelle <3
Alkuperäiset hirsiseinät tuotiin kunnostustöissä esiin, ja ne lämmittävät talon tunnelmaa. Hertasta onkin tullut Kemin suosituimpia kohtaamispaikkoja..! Siellä käydään niin aamiaisella kuin iltaa istumassa kaveriporukalla. Ajatelkaa, miten monenmoisia kohtaamisia pian 100-vuotiaat hirsiseinät ovat todistaneet...
Talo rakennettiin vuonna 1932 Kemin rautatieaseman ravintolaksi. Siitä hotellin nimen vuosiluku.
Ratapihan pihapiiri on täynnä tunnelmaa.
Alkuperäinen rautatieaseman rakennus vuodelta 1903 on yhä käytössä. Café Hertta ja Putiikkihotelli sijaitsevat ihan sen vieressä. Kirjaimellisesti raiteella 1 :D Tähän kohteeseen voit nousta suoraan junasta..!
Putiikkihotellin rakennus.
Lähdetään sitten tutustumaan itse kaupunkiin!
KEMI, PÄIVÄ 1
Tähän kuvaan kiteytyy aika hyvin se, mitä Kemin kaupungista näin saapuessani sinne lauantai-iltapäivänä kolme viikkoa sitten. Kaupungin yllä lepäsi vahva sumu.
Se oli tavallaan tunnelmallistakin. Mitään ei juuri nähnyt, mutta se lisäsi salaperäistä tunnelmaa... Kemi verhosi itsensä ja viivytteli kasvojensa täyttä paljastamista. Kyllä se minulle sopi. Ei kiirettä, Kemi..! :)
Kävelin Lumilinnankatua Mansikkanokalle. Kemin kuuluisa Lumilinna sijaitsee siellä. Linna on rakennettu Kemin keskustaan yhtäjaksoisesti vuodesta 1996. Nykyisessä sijainnissaan Mansikkanokalla se on ollut kome vuotta, ja tämä on Linnan pysyvä koti.
Sisäjäälinna
Alueelle on rakennettu myös ympärivuotinen Experience 365-elämyskeskus, jonka sisällä on vuoden ympäri auki oleva pienoisjäälinna. Jep, Lumilinnan statuksesta kannattaa ottaa kaikki irti ;)
Lumilinnasta ei juuri näkynyt lauantaina mitään, ja päätin yrittää paremmalla onnella seuraavana päivänä.
Sain Experience 365 -henkilökunnalta ravintolavinkin; Puistopaviljonki Kemin Meripuistossa.
Puistopaviljonki sijaitsee Kemin vanhan Raatihuoneen tiloissa.
Oi, miten kutsuvalta kaunis puinen rakennus lämpimine valoineen näyttikään harmaan sumun keskellä..! Olin nähnyt ehkä kaksi ihmistä kävelylläni Lumilinnalta sisäsatamaan ja sieltä Meripuistoon. Ooo, elämää..! Muita ihmisiä..! Valoa..!
Ravintolassa on kaksi puolta, suosittu pizzeria sekä a la carte -ravintola. Vanhan ajan tunnelmaa henkivä sali tuntui kuin lämpimältä keitaalta hyisen sumu"erämaan" jälkeen.
Otin ravintolan aulasta mukaan päivän sanomalehtiä seuraksi ja tilasin paistettua kuhaa kasviksilla, bataattiranuilla ja sienikastikkeella. Aijjjai miten hyvää..! En tiedä kumpi lämmitti enemmän, ihana, rehevä ruoka vai rustiikkisen salin tunnelma iloisella puheensorinalla höystettynä.
Lähdin jatkamaan kävelyä ravittuna ja tyytyväisenä.
Ulkona valaistus oli muuttunut täysin, ja horisontissa hehkui jotain, jonka täytyi kaiketi olla auringonlasku. Aurinkoahan ei ollut koko päivänä näkynyt, mutta nyt se muistutti olemassaolostaan värjäämällä horisontin kultaoranssiseksi.
Näky vain korosti päivän mystistä tunnelmaa; sumupilvien alareuna roikkui oranssin taivaanrannan päällä kuin uhkaava verho jostain Sormusten Herran maailmasta. Jäin katsomaan valoilmiötä pitkäksi aikaa.
Kävelin merenrannan kautta ("Hei, tämä aluehan tuo mieleen Kuopion Väinölänniemen..!") Kemin ydinkeskustaan. Ohitin ravintola-baari Corner Inn'in Keskuspuistonkadulla. Onkohan tämä Kemin ykkösmenomestoja..?
Huomasin tykkääväni kaupungin tunnelmasta. Ei täällä mitään erityistä ollut, mutta... ei kokemus mistään 'erikoisesta' aina olekaan kiinni, vaan monen, ihan abstraktinkin tekijän kokonaisuudesta. Tänä lauantaina kaupunkia peitti sankka sumu, mikä yhdistettynä illan jännään valoilmiön loi lumen peittämille kaduille omalaatuisen tunnelman. Kemi-noir.
Keskuspuistonkadulla sijaitsee myös tämä upea muraali. Se oli jotenkin yllättävä näky lappilaisessa pikkukaupungissa. En tiedä miksi. Mutta todellakin pidin siitä.
Kävelin Valtakatua takaisin kohti rautatieasemaa ja majapaikkaani. Valtakadun ja Meripuistokadun risteyksessä seisoo Kemin "pilvenpiirtäjä", kaupungintalo. Olin saanut vinkin vierailla sen kattokerroksessa sijaitsevassa kahvilassa, korkeista näköalapaikoista kun niin tykkään.
Suureksi harmikseni kahvila on tällä hetkellä kiinni.
No, syy tulla Kemiin uudestaan :D ...jos ihana Putiikkihotelli ei jo sitä tekisi...! ;)
Kun pääsin huoneeseeni, saatoin jälleen vain ihastella sen tunnelmallisuutta - ja tuuriani, että Google oli avustanut minua löytämään tällaisen helmen. Huone maksoi vain 89€...! Mitä luksusta tähän hintaan...!
Tassuttelin alakerran kahvilaan syömään iltapalaksi salaatin, ja join lasillisen siideriä. Brittiläistä ja viiniin tehtyä (eli ei aitoa). Opastin Normaa ja Katariinaan antamaan mahdollisuuden myös ranskalaiselle siiderille, jota meidän aidon siiderin ystävien iloksi saa nykyään jo lähimarketeistakin. "Kemissä ei ehkä olla vielä päästy tähän trendiin", Seppälät arvelivat. No, he voisivat olla tiennäyttäjiä ^_^
KEMI, PÄIVÄ 2
Sää oli vähän kirkastunut, mikä tarkoitti lähinnä sumun hälvenemistä, mutta se teki jo paljon. Talojen ääriviivat näkyivät tänään selkeinä, ja lähdin tarmolla kohti Lumilinnaa.
Matkalla ohitin Kemin hätkähdyttävän kauniin kirkon. Wow..! Ja mikä väri..!
Lumilinnalle päästyäni totesin, että oli jo käytännössä lounasaika. Päätin kokeilla Experience 365 -keskuksen Lumihiutale-näköalaravintolaa. Sen mainittiin olevan korkeatasoinen.
'Näköala' on yhtä kuin meri, jonne kakkoskerroksessa sijaitsevan ravintolan suuret ikkunat antavat. Talvella siellä näkyy tietysti vain luminen aava.
Ravintola itse osoittautui aika viileätunnelmaiseksi, jonkin konferenssikeskuksen ruokailutilaa muistuttavaksi suureksi saliksi, jossa pöydät ovat pitkissä riveissä. Hmm, tänne en tulisi millekään kynttiläillalliselle...
Buffet-tyyppinen lounas oli hyvää peruskamaa. Ehdin juuri täyttää lautaseni, kun salin täytti valtava ryhmä aasialaisturisteja. Söin nopeasti ja valmistauduin viimein kohtaamaan Kemin ykkösnähtävyyden: The Lumilinnan.
Astuin elämyskeskuksesta Lumilinnan pihaan. En tiedä mitä olin odottanut näkeväni, mutta en sitä epämääräistä lumikasaa, jossa näytti olevan oviaukko.
Missä olivat kaikissa kuvissa näkyvät komeat tornit? Eikö tämä ollut linna..? Tämähän oli... lumikasa!
Kävelin sisään lumikasan oviaukosta. Käytävän päässä häämötti jotain lupaavampaa.
Vierailijaa tervehtii ensimmäisenä baaritiski.
Sen takaa avautuu linnan ravintolasali. Baaritiskiltä oikealle lähtee käytävä, jonka varrella on Lumihotellin huoneita. Paitsi että tänä vuonna hotelli ei avautunutkaan. Sain pian kuulla, mistä lumilinna"kasassa" oli kysymys.
Lumilinnan jääveistostaide yllätti minut tyylillään. Ennen kuin sain kuulla taiteen teemasta, ja sen tarkoituksellisesta kantaaottavuudesta, myönnän lievästi hämmentyneeni.
Pääkalloetanalla ratsastava kivääriä pitelevä vauva...? Tuotanoin... tällaista Lumilinnaa en ollut odottanut.
Jääkappeli oli herkkä ja kaunis. Mutta todella pieni, kooltaan kuin Rovaniemen Lumilinnan jääkappelin "eteinen"..! Pian sain kuulla siihenkin selityksen.
Lumihotellin huoneet olivat tyyliltään aivan erilaisia kuin Rovaniemellä. (En sano että niiden samanlaisia tulisi ollakaan.) Mutta - - nämä huoneet olivat pelottavia. En tiedä haluaisinko nukkua Tappajahain tai jonkun kyborgin tuijottavan silmän alla..? Vaeltelin lumihotellin käytävällä hämmentyneenä. Onpas... jännä paikka tosiaan.
Baaritiskillä aloin jututtaa Lumilinnan työntekijää, ja nyt sain kuulla, miksi näin sitä mitä näin.
Lumitilanne oli todella huono vielä tammikuun alussa myös Kemissä. Tilanne oli niin kriittinen, että alkoi näyttää siltä, että lumilinna ei valmistuisikaan ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.
Lopulta lunta saatiin kasaan viikon aikana riittävästi, että linna saatettiin toteuttaa - mutta lähes puolet pienempänä kuin tavallisesti. Ei torneja tänä vuonna, ja minimaalinen kappeli.
Myöskään hotellia ei pystytty avaamaan, koska huoneet valmistuivat niin myöhään, ettei niihin enää ehditty laittamaan turvallisuuteen liittyviä sähköelementtejä. Niitä ei voi asentaa enää jälkeenpäin, baaritiskin nainen kertoi, koska työt estäisivät linnan muun vierailukäytön. Tammikuun puolessa välissä kemiläisillä oli jo kiire saada linna auki.
Niinpä hotellihuoneet ovat tänä vuonna vain "showroom"-tyyppisiä, eli niitä voi katsella, mutta niissä ei voi majoittua.
Lumilinnan jääveistosten teema vaihtelee vuosittain, ja tämän vuoden teemoja ovat kurkistus tulevaisuuteen, "Windows to the Future", sekä kestävä kehitys. Niinpä linnan taiteessa on tulevaisuuden visioita ja innovaatioita.
Myönsin linnan työntekijälle, että en tässäkään valossa ymmärtänyt kivääriä pitelevän vauvan sanomaa. Nainen kertoi, että tämän vuoden teokset ovat hätkähdyttäneet muitakin vierailijoita, ja harva on oivaltanut vauva-veistoksen viestiä. Tarkemmin katsottuna pääkalloetanalla ratsastava sotilas-vauva piteleekin lelupyssyä, ei oikeaa asetta. Veistoksella halutaan sanoa, että annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä lelupyssyillään, sen sijaan että heistä kasvaa terroristijärjestöjen lapsisotilaita.
Hmmm. Saatan olla yksin mielipiteeni kanssa, mutta koen, että tällainen sanoma tuntuu silti aika erikoiselta välitettäväksi Kemin Lumilinnan tyyppisen matkailukohteen kautta - ystävällisen perhekohteen odottaisi lähtökohtaisesti pyrkivän luomaan vierailleen lämmintä ja satumaista tunnelmaa.
Sinänsä tietysti virkistävän erilaista, että Kemi tällaisen perinteisen nähtävyyden kautta haluaa ottaa näin vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.
Lumilinna oli nyt koettu, ja seuraavaksi otin suunnan Hotelli Merihoviin. Tämä oli toinen lumilinnalaisilta saamani kohdevinkki Kemissä, kun kyselin historiallisesti kiinnostavia rakennuksia ja ravintoloita.
Hotelli Merihovi on rakennettu vuonna 1949, ja oli aikoinaan Kemin hienoin hotelli.
Hotellin ensimmäinen leikekirja on yhä tallella, ja se kertoo Merihovin värikkäästä historiasta ja nimekkäistä vierailijoista. Presidentti Urho Kekkonen kuului hotellin vakioyöpyjiin käydessään Lapissa kalareissuilla, ja avaruuslentäjä Juri Gagarin on hänkin yöpynyt hotellissa.
Rakennusta on vuosien saatossa moneen kertaan kunnostettu ja uudistettu, mutta jotain alkuperäistä on vielä jäljellä, kuten muotoilija Paavo Tynellin luomat hohtavat kattolampetit. Myös alkuperäiset ravintolasalit katutasossa ja toisessa kerroksessa ovat yhä paikoillaan
Alakerran Bar Ankkuri oli aikoinaan maankuulu taiteilijakapakka, ja siellä voi yhä aistia menneen ajan boheemia tunnelmaa.
Suureksi harmikseni Ankkuri on suljettu sunnuntaisin, mutta hotellin ystävällinen vastaanottovirkailija avasi baarisalin minulle ja sain istuskella siellä respasta ostamani juoman kanssa. <3 Kirjoitin muutaman postikortin ja fiilistelin salin tunnelmaa. Ai että olisin tullut tänne mielelläni syömään. Listalta löytyi jopa - voitteko uskoa - salaatinlehteen kääritty Naked Burger, myös kasvisversiona. 👍
Kävelin hämärtyvässä illassa takaisin kohti majapaikkaani, ja summasin Kemi-kokemustani.
Ei todellakaan huono. Itse asiassa yllättävän mukava vierailu, kaupungista löytyi paljon kiinnostavaa ja omintakeista tunnelmaa, Putiikkihotellista puhumattakaan.
Keskusta oli jopa suurempi mitä odotin, jotenkin... eh, kaupunkimaisempi. :)
Kaupungintalon näköalaterassi, Merihovin Bar Ankkurin burger, komea kirkko sisältä.... Minullahan on useampi syy palata tänne :)
"Kemi on kesäkaupunki, silloin sinun kannattaa tulla!" sain kuulla.
"Ai, eikö Lumilinna ja talvisesonki olekaan Kemin ykkösjuttu..?"
"Ei, talvella täällä on aika kuollutta.
Tule kesällä. Satama on täynnä väkeä ja tunnelmaa. Se Kemi kannattaa kokea, et tunne paikkaa samaksi!"
Selvä :) Kai se on tultava - vähintään tarkistamaan, pitävätkö merituulet hyttystilanteen siedettävänä Meri-Lapissa ^_^
Kiitos Kemi! ❤️
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Kemiin (Rovaniemen kautta)
LUE MYÖS MUUT JUTTUNI LAPIN MATKAILUKOHTEISTA:
