Laukkua pakataan jälleen, ja huomenna lähden kohti minulle aivan uusia territorioita. Johan tuolla etelässä on reissattu tarpeeksi: Sanni goes Villi Pohjola.
kuva: eBay
Iki-ihana 90-luvun lempisarjani Villi Pohjola piirsi Alaskalle ihan omansalaiset raamit, ja Alaska on merkinnyt minulle aina vain ja ainoastaan tätä lämminhenkistä, rakastettavan hassun henkilöhahmogallerian tv-sarjaa. Alaskassa on tyhjää, Alaskassa on paljon metsää, paljon vuoria, hirviä ja karhuja. Siellä on vähän ihmisiä ja kylmää. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään että lähtisin joskus Alaskaan. Nyt lähden.
Matka on tämän vuoden tilaisuuteni lomailla vähän äijäkullan kanssa. Oma kesäni kuluu tiiviisti työn merkeissä, ja meillä on miehen kanssa usein vaikeuksia löytää aikaa sille että pääsisi yhdessä johonkin. Kun toinen on vapaalla, toinen on töissä. Niinpä nappasin kiinni tästä tilaisuudesta. Tie vie pohjoiseen :)
"Eikä siinä vielä kaikki"...
Kuva: Erik Johnson / Unsplash
Lentoja kartoittaessani hoksasin, että jos lennämme Alaskaan Islannin kautta (eli Icelandairilla), voin pysähtyä Islannissa samaan hintaan.
Icelandair'han tarjoaa loistavaa stopover-mahdollisuutta Atlantin yli suuntautuville lennoilleen, eli samalla lipulla voi pysähtyä Islantiin ilman lisäkuluja. No, tietysti itse pysähtymisestä tulee kuluja kun majoittuu ja käyttää palveluita Islannissa, mutta lentolippu on saman hintainen :)
Kollaasin kuvat: Unsplash
Olin ihan että dang, tässähän olisi nyt oiva mahdollisuus vihdoin nähdä vähän Islantiakin. Maa on ollut "tänne haluan matkustaa" -listallani varmasti siitä saakka kun 14-vuotiaana löysin Björkin musiikin, mutta kuten niin moni muukin itsestäänselvä reissukohde, kuten Ranska, myös Islanti on saanut odottaa todella pitkään että oikeasti matkustan sinne.
Nyt pysähdyn siellä kolmeksi yöksi. Pieni Iceland sampler. :) Miehen loma ei venynyt kattamaan tätä pätkää, joten meillä on treffit sunnuntaina Keflavikin lentokentällä :D Jatkamme siitä sitten yhdessä Anchorageen, Alaskaan.
Kuva: Roman Romanenko / Unsplash
Ai että olen innoissani! Loppujen lopuksi käyn aika harvoin uusissa maissa kun olen jumittunut noihin lempikohteisiini, joten tämä reissu saa perhoset lepattelemaan vatsassa ihan erityisellä intensiteetillä.
...ja tokihan olen jo tsekannut että Anchoragessa on Sephora ;D ^_^
Vähänkö kivaa. Päätin vähän verkostoituakin ja buukkasin treffit ihanan Islanti-bloggaaja Satu Rämön kanssa :) Emme ole Satun kanssa koskaan tavanneet emmekä tunne toisiamme, mutta olen lukenut Satun blogia ja hänen kirjoittamiaan lehtijuttuja Islannista. Ajattelin, että olisi tosi kiva tavata Satu :) Ja niin meillä on tapaaminen sovittuna Reykjavikiin.
Kollaasin kuvat: Unsplash
Jos joku miettii miten minulla on varaa reissata näin paljon, sillä kyllähän minä aika paljon matkustan ulkomailla, niin asiassa auttaa kaksi työtä ja tietysti priorisointi oman kulutuksen suhteen. Matkailu on ollut minulle tärkein harrastus suunnilleen siitä saakka kun olen alkanut saada kuukausirahaa teininä. Säästin ensimmäiseen omaan ulkomaanmatkaan 17-vuotiaana. Matkailuintohimon siivittämänä olen alun perin myös kouluttautunut matkailualalle <3
Tällaiseen elämäntyyliin vaikuttaa totta kai ripaus onneakin, näin ajattelen. Olen onnekas ja valtavan kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä kahta sellaista työtä jotka mahdollistavat vapaan elämäntyylin. Lähetän rakkaat terveiset Ahvenanmaan työpaikalleni <3 Kesäkuussa nähdään taas.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=hKDzDA-jgRs&w=560&h=315]
Kuka tykkää Villistä Pohjolasta? :)
44 comments on “Northern Exposure”
DAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAMMMNNNNNNNNNNNNN!!!
Jääkaappimagneetteja odottaen!
Mä hoidan ^_^
Ihanaa matkaa Sanni :) Meillä on viime kesän jälkeen jäänyt miehen kanssa yhteiset reissut välistä olosuhteiden pakosta, mutta josko sitä ehkä syksyllä päästäisiin jonnekin käymään yhdessä. Onneksi mies on päässyt kavereiden kanssa yhdelle sun toiselle reissulle välissä ja itelläkin on enää kolme viikkoa ennen Kreikkaa! Kreikan jälkeen odottaakin jänniä juttuja; palaan pariksi viikoksi nykyiseen työhön ja heinäkuussa onkin edessä uudet haasteet. Odotan kovasti innoissani :)
Ooo, jännää...! Rohkenen jo vähän onnitella etukäteen, toivottavasti kuviot vievät sinua kohti sitä uudistumista ja parempaa tasapainoa elämässä joita lähdit tänä vuonna tavoittelemaan. :)
Ja kohta on Kreikkakin, oijjoi..! Odotan niin uteliaana millaiseksi kokemus muodostuu :)
Toiveissa ja odotuksissa on tosiaan ammatillinen kasvu ja uudistuminen sekä balanssi työn ja vapaa-ajan välille.
Toivottavasti voit vuoden lopussa vetää vahvan CHECK-ruksin näiden kohdalle <3
Ihanaa! Jes! Itse haluaisin myös matkustaa Alaskaan enkä malta, että pääsen sinun seurassa nojatuolimatkalle :)
Kivaa kuulla :) On niin jännä olo kun on menossa johonkin niin uuteen ja erilaiseen ympäristöön ettei osaa yhtään arvata millaista perillä sitten on :) Vaikka kuvat ja kertomukset näyttävät ja kuulostavat upeilta, lopulta aina vasta tunnelma ja "kemia" paikan päällä kertovat miten juuri minä nuo paikat koen ja millaiseksi suhteemme muodostuu :) Sitä on aina niin jännittävä odottaa :) Kuin menisi treffeille uuden tyypin kanssa ^_^
Voih Alaska <3 En oo seurannu Villi Pohjola sarjaa, mutta muuten noi vuorimaisemat on aina puhutelleet. Mahtavaa et meet käymään tuolla nyt, ja samme sitten lukea vinkit Alaskan matkaan. Mukavaa Reissua! P.s. Enään 10 yötä ja herään Santoriinin nousevaan aurinkoon :D
Ihanaa Santorinin odotusta :) Toivottavasti Alaskassa on omalla (ja tietysti ihan erilaisella) tavalla yhtä upeaa..!
Heippa! Ensiksi pitää todeta, että blogisi on aivan ihana!
Pohdin vain(olet ehkä tähän joskus vastannutkin), että miten suhtaudut lentämisen päästöihin? Ymmärtääkseni lennät kuitenkin suhteellisen paljon.
Hei Maikku! Aiheesta kysytään minulta aika ajoin. Pyrin parhaani mukaan tekemään hyviä tekoja ympäristön puolesta (kierrätän, en yksityisautoile, säästän sähköä, minimoin ruokahävikkiä), mutta matkustamalla lentokoneella teen päinvastoin. Olen siis sanalla sanoen niin itsekäs että haluan nähdä maailmaa ja tutustua maapalloomme, ja mieluummin lähden katsomaan maailmaa kuin jään kotiin pienentääkseni hiilijalanjälkeäni. Lentäminen on realiteetit huomioon ottaen lähes ainoa taloudellisesti ja ajankäytöllisesti mahdollinen tapa päästä moniin paikkoihin, ja siksi lennän, vaikka vihaan sitä. (Yhdysvaltoihinkin toki pääsisi laivalla mutta niihin hintoihin ei minulla ole varaa.) Jos olisi mahdollista päästä samaan hintaan tai edullisemmin muilla kulkuvälineillä kuin lentokoneella niihin kohteisiin, joihin matkustan, käyttäisin mahdollisuuden ilman muuta.
Mutta kyllä, olen hyväksynyt sen että valtaosa matkustamisestani ei ole ympäristöystävällistä.
Oi joi, miten ihanat matkakohteet! Noihin lähtisin itsekin. :)
Kun nyt mainitsit karhut tuossa, näin viime yönä sellaista unta, että olin lähdössä yksin hiihtämään, mutta ladulla edessäni näin ylämäessä 5-6 tosi isoa karhua. Kyllä pelotti. Miksi ne keskellä talvea olivat hereillä?
Toivottavasti et tapaa reissullasi karhuja. :)
Mies vaatii että ostan karhusumutteen.. :D ^_^
Hassu tuo sinun uni :) Minäpä olen muuten nähnyt karhuja luonnossa ^_^ Olin Kuusamossa kuvaamassa niitä osana luontokuvauskurssia 10 vuotta sitten, se oli aika hieno kokemus :)
Itse en ole nähnyt luonnossa, tarhaolosuhteissa kylläkin. Varmasti iso elämys karhujen kuvaaminen. Oliko sellaisista kojuista käsin tapahtuvaa kuvaamista? Minua varmaan pelottaisi sellaisessa kojussa. En halua mitenkään kritisoida sinua, mutta se on varmaankin jonkinasteinen ongelma, jos karhut kesyyntyvät sen perusteella, että yhdistävät ihmisen hajun helppoon ruokaan. Siitä voi aiheutua esim. marjastajille ongelmia...
Ehditkö kotona käydessäsi testata Whamisan ihotuntua? Huomasin, että kun käytin voidetta dekolteellakin, se on hieman laskenut vanhaa auringossa palamisesta johtuvaa kestopunoitusta alueella. Aika tehokasta siis, mistä kihelmöintikin kertoo.
Ai niin, luin muuten sattumalta eilen Ostolakko-blogista yhden jutun, kun otsikko vaikutti mielenkiintoiselta. Täytyy sanoa, että juttu oli kuin suoraan minun kodistani: tavara-omaisuutta on tosi vähän ja tärkeimmät saisi tulipalon sattuessä napattua näppärästi kainaloon. Olen luullut, että olen ihan outo tämän suhteen, mutta ihanaa, että on muitakin. :) Syy miksi mainitsen asiasta täällä, on se, että olet Virven kaveri mutta taidat edustaa asteikon toista päätä, mikä sekin on mielenkiintoista (mutta en tavaran keräämistä osaa kuitenkaan ymmärtää edes parhaimmilla empatiataidoillani). Mutta ehkä joku keräilijä voi hetkeksi ymmärtää minimalistia lukemalla tuon Virven postauksen? :)
https://blogit.terve.fi/ostolakossa/kuinka-paljon-minimalisti-saa-omistaa/
Jep, kyllä :) Ahmakin nähtiin :)
Niistä kojuista johdetaan hajut sellaisen korkean "savupiipun" kautta ylös niin etteivät karhut haistaisi ihmistä. Sitä en sitten tiedä kuinka hyvin nuo "piiput" sitten hoitavat homman tosiasiassa ja onko muka mahdollista ettei karhu haistaisi ihmistä, mutta ainakaan ne eivät kesyynny. Meille sanottiin silloin aikoinaan (tästä on 10 vuotta) että jos karhu haistaa tai kuulee ihmisen (ruokaillessaan siinä mihin sille jätetään ruokaa), se poistuu heti.
Tämä unohtui. :/ Olin Tampereen kotona vain kolme päivää.
Mä ymmärrän minimalisteja ihan hyvin :)
Paneudun tähän syvällisemmin joku toinen kerta, nyt olen juuri Keflavikin kentällä menossa Anchoragen lennolle. Tämä on sen verran mielenkiintoinen aihe että en osaa kirjoittaa siitä nopeasti tarpeeksi "avaavaa" vastausta ja täällä reissussa on vaikea löytää aikaa ns. pidemmille, keskustellisemmille vastauksille. Toivottavasti ymmärrät :)
Itse en enää kerää tavaraa eli siitäkin voi päästä irti. Oma ongelmansa on vanhan tavaran poisheittäminen siihen muodostuneen tunnesiteen takia. Maarianhaminan kotona minulla on tosi vähän tavaraa ja se on ihanaa, pärjään ihan älyttömän vähällä, jotakuta jo ällöttöisi kun tyytyväisenä käytän kolmea eri vaatekertaa viikosta toiseen (alusvaatteet ja sukat tietysti asia erikseen ^_^)
Joo, ei Whamisa-kommentilla ole kiire. Itsekin olen jo käyttänyt Whamisani loppuun.
Tuli muuten pieni ahaa-elämys, kun luin taas tietoa aurinkovoiteista. Näyttäisi olevan niin, että aurinkovoiteille on yleisesti ottaen paljon haastavampaa selvitä toimivana vesikosketuksesta kuin kosketuksesta hien kanssa. Tästä sitten tein sen johtopäätöksen, mistä parin viime vuoden aikana alkanut maksaläikistyminen voi ainakin osittain johtua: olen liikkunut ulkona suht. paljon mutta suojannut kasvoni huolella aurinkorasvalla. Kuitenkin harrastamani liikunta oli sellaista, että siinä tuli reippaasti hiki eikä rasvan lisääminen kesken aktiviteetin ollut mahdollista (tai ei ainakaan mitenkään miellyttävää eikä hygienista likaisilla käsillä). Todennäköisesti minulle on käynyt niin, että juoksulenkin tai pyöräilylenkin alussa kasvoni ovat olleet ihan suojatut, mutta kun hiki on päässyt valumaan kasvoja pitkin (ja silmiinkin aiheuttaen ikävää kirvelyä) ja kun altistusaika on muutenkin kasvanut reiluun tuntiin, on suoja käytännössä hävinnyt kasvoilta, jolloin iho on ollut hyvin altis säteilylle. Toki myös lapsuudenkesinä tapahtunut auringossaolo vain heikkoa suojaa käyttäen vaikuttaa myös, mutta tuohon tuoreeseen piikkiin maksaläiskien ilmaantumisessa tuo on varmaankin yksi syy. Ja ikäkin. Nyt niitä alkaa vain tulla pintaan.
Oli minulla yksi kysymyskin. Haluaisin etsiä kuvia sellaisesta 90-luvulla myydystä hiustenmuotoilutuotteesta (muistaakseni väritön geeli), joka oli värikkäässä pakkauksessa, olisiko siinä ollut punaista ja sinistä. Se oli niin jotenkin jännän näköinen. En saa tuotteen nimeä mieleen. Olen yrittänyt miettiä, ja muistan vain Tuulitukka-merkin. Olisiko se sitten ollut Tuulitukkaa tai jotakin muuta, mutta osaatkohan yhtään auttaa tässä?
Noniin, nyt minulla oli vihdoin aikaa paneutua tähän :D Myönnän, että kun ensin luin kommentin en oikein ymmärtänyt tuon hiki/vesi/aurinkorasvajutun sisältöä, ja nyt kun luen sen uudestaan en itse asiassa vieläkään ihan ymmärrä sen punaista lankaa... :D Siis kirjoitat lukeneesi, että aurinkovoide vastustaa hikeä paremmin kuin vettä, eikö niin :) "Näyttäisi olevan niin, että aurinkovoiteille on yleisesti ottaen paljon haastavampaa selvitä toimivana vesikosketuksesta kuin kosketuksesta hien kanssa". Seuraavaksi kuitenkin kerrot kokemuksesta, jossa hiki on liuottanut aurinkosuojan kasvoiltasi (mikä minustakin on ihan luonnollista, en odottaisi aurinkovoiteen kestävän iholla hikoilua sen kummemmin kuin vesisadettakaan - itse asiassa minun logiikallani hien täytyisi liuottaa aurinkosuojaa vielä paljon ulkopuolelta tulevaa kosteutta voimakkaammin koska hiki tulee ihon sisältä ja näin ollen "puskee" voidetta tieltään). En siis täysin ymmärtänyt miten hikikokemuksesi liittyi tuohon lukemaasi aurinkovoidetietoon...?
Anteeksi kun olen näin pölkku, nyt ei vain auennut :D
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen L'Orealin Studio Line -geeli, sitähän taitaa saada vieläkin mutta 90-luvulla se oli läpinäkyvässä tuubissa (nyt valkoisessa).
Olisiko siis tämä:
https://www.ebay.com/itm/Loreal-Studio-Line-Pack-Of-2-InvisiHold-24H-Natural-Clear-Gel-Extra-/192332533453
Tuulitukka-merkinkin muistan mutta en pakkausten ulkonäköä.
Oli mennyt minulla sitten asia jotenkin juuri päinvastoin kuin mitä tarkoitin. Eli ajattelin, että hiki on paljon pahempaa liuottamaan aurinkosuojan kasvoilta kuin vesi. Tuokin varmasti vaikuttaa, että hiki puskee pintaan ihon sisästä, mutta myös jo ihan hien koostumuksen ajattelisin olevan aurinkovoiteelle ärhäkämmän vastuksen kuin pelkän veden (eli hiki syö aurinkovoidetta iholta pois tehokkaammin kuin pelkkä vesi). Toki varmaan riippuu veden annostelustakin: jos vettä ruutataan kasvoille suoraan, niin kyllä siinä lähtee kaikki aineet kävelemään...
Tuo Studio Line on vähän siihen suuntaan, mutta pakkaus oli sellainen ainakin kaksivärinen (värit olivat tosi räikeit sininen ja punainen)! Jotenkin muistelen, että se olisi saattanut olla hiusgeeliä. Tuulitukkaa olikin meidän peilikaappien päällä ja se oli hiuskiinnettä (muisti palaa hitaasti), eli tuo geelijuttu ei käsittääkseni ollut nimeltään ainakaan Tuulitukkaa... Voi että kun muistaisi merkin ja löytäisi kuvan tuosta jännästä tuotteesta. Sillä tuli lapsena leikittyä.
Osaisitko muuten sanoa, onko XZ:n Energisoiva hedelmä miten paljon hiukset lässäyttävää? Tykkään XZ:n tuuheuttavasta shampoosta ja hoitoaineesta tosi paljon ja ne todellakin tuuheuttavat ohuita hiuksiani, mutta ihanan tuoksuiselta vaikuttivat kaupassa nuokin Energisoivat hedelmät (shampoo ja hoitoaine). Itselläni ei nyt juuri ole isommin väriä huiksissa - oli muistaakseni juuri värjätyille hiuksille suunnattuja nuo - mutta ihan vain sen ihanan tuoksun vuoksi tekisi mieli ostaa nuo testiin. Eli minkälainen hoitavuus noissa on ja mitä se tarkoittaa lopputuloksen kannalta, eli jäävätkö hiukset ilmaviksi vaiko eivät?
Pitää kirjoittaa tähän myös yksi huomioni ripsikammoista. Kun olen nyt taas testaillut ja opetellut ripsivärin käyttöä, niin olen yrittänyt saada luonnollisempaa jälkeä myös sillä, että olen ripsikammalla kammannut isoimmat paakut pois. Tein kuitenkin tässä pari päivää sitten sellaisen havainnon, että ripsikampaa parempi tuossa operaatiossa on kulmaharja, siis sellainen kierteinen harja. Onko sinulla itselläsi kokemuksia ripsiharjoista (tai kulmaharjoista ripsien kampaamisessa)?
Sitten vielä yksi kysymys: tiedätkö mitään luonnonkosmetiikkaa olevia (tai ainakin silikonittomia) heleyttäviä primereita? Ei tarvitse olla mikään kimallus maximus, vaan heleyttäväkin jo tekisi jotain. Tosin voi olla, että mineraali tuollaisen heleyttävän primerin päällä sammuttaa heleyden välittömästi...
Hyvää reissun jatkoa. Alaska vaikuttaa kuvien perusteella älyttömän kiehtovalta! Tykkäisin varmasti!
Kosmetiikkanostalgia on kyllä ihanaa, ymmärrän täysin sen ilon tunteen kun saa fiilistellä jollain vanhalla tuotteella joka tuo paljon muistoja :) Minulle etenkin Yves Rocherin vanhat pakkaukset aiheuttavat erittäin tunteellisen reaktion, olisi ihan fantastista jos YR:llä olisi Ranskassa museo jossa esiteltäisiin merkin tuotteiden historiaa pakkauksista tuotekehitykseen ja trendeihin. :) <3 Olihan heillä pieni museon tapainen siellä La Gacillyssa jossa vierailin, mutta museo ei esitellyt pakkauksia.
En ole kokeillut Energisoivaa Hedelmää, niin en osaa valitettavasti sanoa. Energisoiva Hedelmä -tuotteet on tarkoitettu käsitellyille hiuksille joten sopisivat oikein hyvin kyllä minullekin testattavaksi :) Tekisi mieli hankkia XZ:lta vaikka mitä kokeiltavaksi, kun sarja on laajentunut viime vuosina tosi paljon enkä meinaa enää edes pysyä perässä mitä kaikkea kivaa sarja sisältääkään, mutta hiustuotteiden testaus on minulle hiustenpesurytmini takia kaikkein vaikeinta toteuttaa eikä testituotteiden haalimisessa ole lopulta järkeä. Hiusteni pesuväli vaihtelee kahdesta kolmeen päivään, ja on tällä hetkellä kolme päivää. Näin ollen, jos haluan testata jonkun shampoo-hoitoaine-parivaljakon, menee yhteen testisykliin minimissään kaksi viikkoa, koska testaan hiustuotteita aina vähintään 3-4 kertaa ennen mielipiteen muodostamista. Jos haluaisin testata vaikka kolme uutta shampoota, testaukseen menisi nopeimmillaan 1,5 kuukautta. Kuitenkaan tämäkään ei ole minulle ihanteellista eikä välttämättä edes mahdollista, sillä haluan käyttää myös vakiintuneita lempituotteitani ja pesurutiiniin kuuluu säännöllinen hiusten värikäsittely joka myös vie pois mahdollisuuksia testata hoitoaineita.
Hiusten kannalta on tietysti oikein hyvä että ne eivät rasvoitu tiheästi eivätkä vaadi päivittäistä pesua, mutta kosmetiikkabloggauksen kannalta tämä tekee hiustuotteiden testauksesta vaikeaa ja hyvin aikaavievää. (Toki valitsen ennemmin hiusten hellävaraisen käsittelyn kuin sen että pesisin niitä päivittäin vain blogin takia :D :D)
Mä olen todennut, etteivät ripsikammat juurikaan auta saamaan siistimpää tulosta omissa ripsissäni, joten en käytä niitä juuri koskaan. Siisteimmän tuloksen saa kun käyttää jo valmiiksi erottelevaa harjaa ripsivärin levitykseen. Koska ripsarimassa lopulta kuivuu aika nopeasti, saa kampa minun ripsissäni aikaan sen, että kun alan kammata maskaroituja ripsiä ja mahdollisia paakkuja auki, alkaa kuivuva maskara rapista kampauksen myötä ja tuloksena on ehkäpä vähemmän paakkuinen, mutta hapsuinen tulos. Kuiva maskara saa aikaan juuri sellaisen hapsuisuuden. Olen siis todennut, että kun ripset saa kammattua mahdollisimman auki jo samalla kun levittää itse maskaraa, on tulos kaikkein siistein. Siksi rakastan erottelevia harjoja <3
Kyllä, esimerkiksi 100% Puren Luminous-primerin, jonka esittelin täällä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/100-pure-tsekkaa-ainakin-mielettomat-primerit/
Se on ihan mielettömän hyvä, tuntuu ylelliseltä iholla ja ainesosaluettelo on täyttä kultaa.
Näin uskon :) Lämpöasteetkin ovat ihan sun ihannetasolla :) Ei ole kuuma mutta ei sateista tai mainittavan tuulistakaan eikä tarvitse läträtä aurinkovoiteilla. Täydellinen sää ulkoiluun :) <3 Vaikka rakastan aurinkoa ja lämpöä niin vaellusretkillä viileämpi sää on ehdottomasti parempi, helteessä patikointi on aikamoista tuskaa...
Joo, lapsuuden tuotteiden muistelu on niin jännää. Vanhoja Anttilan ja Elloksen kuvastoja olisi tosi ihanaa selailla ja tehdä samalla aikamatka menneeseen.
Ymmärrän tuon hiustuotteiden kokeilun hankaluuden, ei siinä mitään. Mielestäni ihanimman tuoksuinen XZ:n tuotteista on Omena, mutta sen muistelisin (ainakin ennen muinoin) tehden hiuksista vain normaalit tylsät omat itsensä eli aika lättänät. Siksi en voi vain seurata nenääni hiustuotteita valitessani.
Tuo 100% Pure -juttu on jäänyt minulta lukematta, niin kuin aika moni muukin postaus. Ei vain ehdi millään, vaikka mielenkiintoisiakin olisivat. No, tuon aion siis toki nyt lukea.
Oletko muuten hoksannut, että Essencellä on nyt Suomessakin siveltimiä myynnissä? Voivat tosin olla aika piilossa ja ahtaassa paikassa sitä esittelyhyllyään. Ostin viikonloppuna pari (aurinkopuuteri- ja luomivärisiveltimen) ja ovat kyllä tosi hyviä laadultaan. Ihanaa, että halvallakin saa näin hyvää. Essence on kyllä tosi sympaattinen merkki minusta. :)
Ai niin, sitten vielä sellainen kysymys, että kuinka pahaa hajua olisit valmis sietämään kosmetiikkatuotteelta? Itse ostin We Care Iconin Radiant N' Hydrated -primerin, ja se haisee aivan kissanpissalle. Haju on järkyttävä. Kyllä laskee tuotteen pisteitä todella paljon. Tällaista hajua en voi kyllä kosmetiikkatuotteelta sietää. Mietin vain, että eikö suunnittelijoilla ole tullut mieleen lähteä peittämään tuota jollakin tuoksulla...
Niin, ja sitten vielä päivitys Cliniquen DSD:tä koskien: nyt alkaa taas pullo olla loppumaisillaan! :/
Joo, taisin päästä asiasta vihille kaverini Instagram-tilin kautta :) Täytyy joskus muistaessaan "käpälöidä" niitä itsekin. Minulla on myönnetysti alhainen motivaatio ja kiinnostus kokeilla (mitään) uusia siveltimiä koska olen vuosia sitten löytänyt omat huippuni (MAC), mutta etenkin edullisten merkkien siveltimiin pitäisi muistaa tehdä aika ajoin tuttavuutta kun kuitenkin tykkään vinkkailla edullisista vaihtoehdoista. On kyllä mielenkiintoista, miten suoraan sanottuna surkeita luomivärisiveltimiä monella merkillä on, tai sitten mä olen vain harvinaisen nirso MAC #239-klubilaisuudessani.. ^_^ :D Kaikkien vuosien aikana olen löytänyt vain yhden ainoan siveltimen joka pärjää MAC 239:lle, ja se oli Dr. Hauschkan LE-luomivärisivellin jota ei koskaan myyty Suomessa.
Vaikea sanoa, en muista koskaan törmänneeni ihan niin pahanhajuiseen kosmetiikkatuotteeseen että en sen takia olisi halunnut sitä käyttää. Tylsän hajuisia tuotteita kohtaa useinkinkin, mutta ei suorastaan pahan hajuisia.
Minulla tällainen päivitys kutsuu päin vastoin esiin hymynaama-smileyn, sillä pullojen loppuun kulutus on minusta ihanaa :) <3 Itse saan ostaa uuden DPD:n varmaankin kolmen vuoden kuluttua... :P
Miksi et muuten jatkanut matkailualalla?
Anyway, minua tämä reissu kiinnostaa enemmän kuin Kreikan saaret. :)
Syy löytyy Ahvenanmaasta :) Kun muutin sinne, en osannut niin hyvin ruotsia että olisin voinut jatkaa töitä matkatoimistovirkailijana, se työ vaatii todella hyvän kielitaidon. Niinpä päädyin muihin töihin, aikeenani hakeutua matkatoimistoon sitten kun puhun ruotsia sujuvasti. Mutta tykästyin ja kotiuduin niin hyvin uuteen työpaikkaani että jäin sinne :) Kävin kyllä kerran työhaastattelussa yhdessä maarianhaminalaisessa matkatoimistossa, mutta kun minulle selvisi että palkkakin oli paljon pienempi kuin mitä silloin tienasin, ei ollut vaikea tehdä valintaa.
Ai että! Nyt kuulostaa mielenkiintoiselta! Islanti on omallakin listalla keikkunut jo pitkään. Alaskassakin olisi kiva joskus päästä käymään. Villi Pohjolan olin jo ihan unohtanut, vaikka oli aikoinaan lempparisarja. Innolla jään odottamaan postauksia 😊
Toivottavasti matka tarjoaa kiinnostavia aiheita sellaisiin :)
On kyllä tosi jännää kun en yhtään tiedä mitä odottaa...! Tai jotainhan sitä odottaa mutta samalla tietää, että se voikin olla ihan erilaista :)
Oi, Islanti <3. Kävin siellä vuosi sitten ja menisin koska vaan takaisin. Se on jokaisen kruunun arvoinen mitä siellä kuluu (ja sitähän kuluu kun ei ole hintatasoltaan halvimmasta päästä)! Alaskasta en ole koskaan haaveillut enkä ole katsonut Villiä Pohjolaa, mutta Islanti <3
Joo, olen varautunut asioimaan taas ahkerasti supermarketeissa, niinkuin Sveitsissäkin.. :D Ja viinilasillisetkin saa varmaan unohtaa ^_^
Sä olet niin perusteellinen että selvitätkin varmaan etukäteen mitkä kauppaketjut on halvimpia. Nimittäin ruokakaupassakin oli aika helposti kolmella ihmisellä viitisenkymppiä (euroissa) kulutettu vaikka tuntui että ei ostettu paljon mitään. Me myös asioitiin aika paljon supermarketeissa kun muuten suhattiin autolla rannikkoa pitkin ja yövyttiin aina eri paikoissa eikä ravintoloita edes ollut reitin varrella.
Oikein ihanaa matkaa <3
Kiitos ☺️☺️ Ruokakauppojen hintatasoa en sentään selvittänyt etukäteen mutta Airbnb-houstini varmaan osaa auttaa löytämään edullisimmat paikat 🙂 Olen juuri saapunut tänne sateen ja harmauden keskelle...
Villi Pohjola oli <3! Olin ihan unohtanut koko sarjan, nyt tekee mieli katsoa se uudestaan. Alaskaan olisi niin mahtavaa paasta! Olen ollut Islannissa kerran, -97 koulun kanssa. Se oli aivan upea maa! Nain Bjorkin Reykjavikin keskustassa. Paljon ihania muistoja silta matkalta. :)
Ihania reissuja! :)
Kiitos :) Jotenkin uskon että Reykjavik ei voi pettää...! ^_^
(Ja hei vähänkö siistiä että näit Björkin...! Ai että mä fanitin häntä 90-luvulla <3 No, edelleenkin, mutta ysärinä olin ihan Fani suurella F:llä :))
Oikein hyvää matkaa teille! 😊
Todella mielenkiintoiset kohteet olet kyllä valinnut (siis myös se Islanti) 👌
Villi Pohjola oli ehdottomasti aikanaan todella hyvä sarja ja sen hahmoiksi oli kirjoitettu (ja loistavasti näytelty) harvinaisen mainio valikoima erilaisia persoonia ja persoonallisuuksia, hih 👍
Sarjaa tuli seurattua ahkerasti ja sitä oikein aina odotti uutta jaksoa - jopa niin, ettei kyseiselle illalle mielellään varannut silloin muuta ohjelmaa 😄
Mulla on Villiä Pohjolaa vielä monella VHS-kasetillakin nauhoitettuna :) En ole hennonut heittää pois vaikka myöhemmin tuli tietysti ostettua DVD:t :) Kun katsottiin pari vuotta sitten sarja uudestaan miehen kanssa, se oli mielestäni vielä parantunutkin, ei ole yhtään ajan hammas syönyt sen charmia :-*
Alaska!!! Ai että odotan niin innolla postauksia! On mun haavekohde ollut jo kauan, enkä vielä ole "tavannut" ketään muuta joka siellä haluaisi käydä. Yleensä saa vaan kummastuneita katseita kun asiasta kertoo. :D
Alaska tuntuu kyllä tosi kiehtovalta juuri siinä ”Eihän siellä kukaan käy”’syydessään :) Luin juuri että yli 60% Alaskassa vierailevista on yhdysvaltalaisia risteilijöitä, aika jännä :)
Nyt olen kyllä todella kateellinen. Etenkin tuosta Islannista. Minun piti mennä sinne katsomaan auringonpimennystä jokunen vuosi sitten, mutta lääkäri kielsi kaikki julkiset kulkuneuvot ja erityisesti lentokoneet. Eipä houkuttanut seilata pikkuveneellä maaliskuussa Islantiin, eikä oikein löytynyt rahoitusta lentokoneen vuokraamiseenkaan. Niinpä kävin katsomassa aurinkoa Kilpisjärvellä ajaen matkan omalla autolla. Ei ympäristöystävällisin vaihtoehto, mutta auringonpimennystä en tule koskaan unohtamaan. Islanti kuitenkin odottaa vielä, nyt saisin jo käyttää julkisia kulkuneuvojakin.
Vaikka missasitkin auringonpimenyksen Islannissa niin tähän voi vain todeta että RESPEKT kuitenkin kun ajoit yksin Kilpisjärvelle (muistaakseni asut vielä pääkaupunkiseudulla... muistanko väärin..?).
...säiden puolesta ei kyllä voi olla kateellinen mun Islannin reissulle, ajankohta osui viikolle jolloin vain sataa. Asteita on neljästä seitsemään, taivas paksujen harmaiden pilvivaippojen peitossa ja sadetta tulee joka päivä. Patikkaretket saa unohtaa...
Onneksi en ihan yksin ajanut. Minulla oli onneksi matkaseuralainen, mutta kyllähän reissulla tuli auton mittariin noin 3000 kilometriä. Kierreltiin vähän vielä maata, kun koira meni hoitoon Joensuuhun ja kävin tapaamassa paria kaveria Oulussa ja Rovaniemellä. Lähtöpiste oli jonkin verran pääkaupunkiseudulta itään, mutta rannikolta kuitenkin. Alunperin piti mennä Tromssaan saakka, mutta siellä olisi ollut pilvistä ja sateista, joten jäätiin Kilpisjärvelle ja käytiin Norjan puolella vain pyörähtämässä sen verran, että voin sanoa käyneeni Norjassa.
Ihan mukava 30-vuotislahja vanhemmilta. Kaikki lähti siitä, että -95 näkyi Suomessa täydellinen auringonpimennys ja oltiin Tampereella leirialueella se yö. Vanhemmat heräsivät aamuyöllä toteamaan, että taivas on ihan pilvessä ja jättivät lapset herättämättä. Minulle se oli paha pala.
Kuulostaa kaiken kaikkiaan hienolta reissulta, kyllä roadtripit vain ovat ihania, ja parhaimmillaan nimenomaan seurassa :) Ainakin minusta. (Vaikka yksin tykkäänkin matkustaa niin roadtripille olisi tylsä lähteä yksinään, siihen "pakettiin" kuuluu seura! :))
Ja hieno ele vanhemmiltasi "korvata" näin tuo vuoden 95 kömmähdys. Aika jännä kyllä että eivät herättäneet teitä katsomaan, kun kyse on kuitenkin aika harvoin näkyvästä ilmiöstä. Kilpisjärven reissun muistot toivottavasti kumosivat tuon hiertämään jääneen harmituksen.
Oi Alaska! Et kysynyt vinkkejä, mutta tuskin niistä haittaakaan on. :-) En tiedä että missä päin aiotte mennä? Anchoragessa on muuten samassa ostarissa Sephora JA Bath & Body Works.
Anchoragen ravintoloista:
Glacier Brewhouse on vähän hintavampi, mutta mahtava päivällispaikka. Moose's Toothista saa kaupungin parhaat pizzat, mutta kannattaa varautua jonottamaan. Snow City Cafessa on hyvät aamiaissafkat, melko kananmunapainotteista. Sushi & Sushissa on kaupungin parhaat sushit!
Anchoragen lisäksi esimerkiksi Homer on tosi söpö paikka, siellä pitkä hiekkasärkkä joka on kalastajien kesken supersuosittu.
Jos haluat vaeltamaan niin Girdwoodissa (Anchoragen lähellä) on mielettömän ihana Winner Creek Gorge Trailhead. Tuolla on melko tasaista maasto, jos haluaa kunnolla vuorta kiipeämään niin lähtisin Achoragessa olevaan Flat Toppiin joka on "helpoin", vaikkakin melko jyrkkä lopusta ja monen tunnin homma.
Toivottavasti näistä löytyisi jotain mieluisaa tekemistä! :-)
Ei todellakaan :) Anchoragessa ja sen alueella kuluu varmaankin valtaosa ajasta, Sewardissa täytyy myös käydä. Oletko käynyt siellä?
Katselinkin noita Girdwoodin alueen päivävaellusmahdollisuuksia ja Visit Anchoragesta suositeltiin myös Winner Creek Trailia ja Flattop Mountain Trailia. Ne täytyy ainakin käydä patikoimassa :)
Kiitos myös ravintolavinkeistä :) Kaupungin paras pizza kiinnostanee ainakin miestäni ^_^ Brewhousen ihanan kodikas tunnelma ja seafood taas ovat selvästi meikäläisen juttu, ahh, olen aina ruokaparatiisissa kun näen kalaruokien täyttämiä menuja...
Mihinkäköhän postaukseen jätin viimeisimmän kommenttini?? Ei muista enää... Siinä puhuin mm. hien vaikutuksesta aurinkovoiteen kestoon iholla.
Tähän samaan postaukseen :)
En vain ehdi tällä hetkellä vastaamaan kommentteihin päivittäin matkaohjelman takia ja jätän pidemmät, keskustelulliset ja kysymyksiä sisältävät kommentit odottamaan. Keskittymiskykykin on ollut viime päivinä taas koetuksella...