Kävin tänään kunnioittamassa minulle tärkeän henkilön muistoa.
Chris Cornell lepää Hollywood Forever -hautausmaalla.
Kirjoitin toukokuussa miten oudolta tuntuu, että itselle tuntemattoman julkisuuden henkilön ja ihailun kohteen kuolema voi tuntua näin voimakkaasti. Se tuntuu pahalta edelleen. Kouraisevan haikealta.
Aikani suurin artisti minulle.
Kauniissa paikassa hän lepää.
Lepää hyvin, Chris.
Jotkut valinnat maailmassa tuntuvat niin vääriltä.
Mutta ne eivät ole meidän.
Tämähän minun piti laittaa ulos jo ennen reissuun lähtöä, havahduin muistikuvaan tänä aamuna..! :) (Täällä on aamu.)
Jälleen yksi ihan mahtava halpismaskara:
Essence Lashes Of The Day Super Volume Mascara eli LOTD.
Okei, tämä nuorekas ripsari ei ulkokuoreltaan ehkä ole kaikkien mieleen :D mutta mun mielestä se on jopa aika söpö possunpunaisine hylsyineen. Ja mitäpä ulkokuorella väliä jos sisältö toimii.
Tämä on toinen kokeilemani Essencen ripsiväri (vai kuuluukos tämä nyt oikeaoppisesti kirjoittaa pienellä e:llä essence...) ja tykkäsin valtavasti edellisestäkin; Forbidden Volumesta.
LOTD on vielä parempi; siinä on kapeampi harja ja kauluri on tiukempi niin että se "niistää" kunnolla harjasta ylimääräiset massat kun harjan vetää ulos. Forbidden Volumessa oli niin löysä kauluri että harjaa ulos vetäessä ei kuulunut minkäänlaista "plomps"-ääntä.
Jälki näissä kahdessa essence-maskarassa on aika saman tyyppinen, mutta paremman harjansa vuoksi koen LOTDin miellyttävämpänä käyttää. LOTD-harja on kapeampi ja myös tiheämpi. Tämän mallisella harjalla saan maskaramassan kohdistettua parhaiten ihan ripsien tyveen ja pystyn harjaamaan ripset tyvestä kärkiin ilman pelkoa siitä, että harja osuu kulmaluuhun ja sotkee, tai tahrii liikkuvaa luomea.
Sotkevista ja liian suurista harjoista puheen ollen, siinä on mm. yksi syy miksi olen jättänyt arvioimatta kaksi kuluneen vuoden uutuusmaskaraa; Lumenen Nordic Noir Deep Impact ja IsaDoran Grand Volume Lash Styler. Joo, voisinhan minä ne joka tapauksessa arvioida, mutta jos maskara ei toimi minulla ihanteellisesti niin se ei ainakaan hamua kärkipaikkoja postausmateriaalini joukossa :) Deep Impactin ja Grand Volume Lash Stylerin kaltaiset pullukat harjat ovat auttamatta liian kömpelöitä minun käyttööni ja tuloksena on usein tahriintunut silmäluomi ja kulmaluu.
Muistetaan kuitenkin, että maskaraharjat ja niiden toimivuus ovat aina täysin maku- ja silmänmuotoseikka. Toiset rakastavat massiivisia harjoja, toisten silmille sopivat kapeat tarkkuusharjat.
Lashes Of The Day in action.
Kuvissa LOTD-maskaraa on vain yksi kerros, eli tällä saa aika kivasti volyymia vähällä vaivalla. Useampi kerros alkaa hieman hapsuttaa ripsiä, joten pitäydyn yhdessä. Sekin kyllä riittää, en ole superpaksujen "manga"-ripsien ystävä.
Harjaa ei voi ehkä kutsua perinteisesti erottelevaksi sillä harjakset eivät ole "kampaavan" tyyppiset, mutta se ei myöskään klimpitä ripsiä vaan tekee oikein siistiä jälkeä.
Ainoa pieni negatiivinen huomio jonka olen LOTD-maskarasta tehnyt on lievä leviäminen. Se ei varise, mutta silmien alla alaripsien tyvessä on illalla pientä tahriintumista, maskara on siis "vuotanut" iholle yläripsistä (alaripsiin laitan maskaraa vain aniharvoin).
Tahriintuminen on sen verran pientä, ettei se vaikuta myönteiseen kokonaisarviooni, mutta kuitenkin mainitsemisen arvoinen seikka koska ripsivärit pysyvät minulla tyypillisesti "kuin tauti". Siis ihan kaikki ripsarit: ne eivät varise, tahraa tai leviä. Poikkeuksena luonnonkosmetiikan maskarat jotka leviävät joutuessaan kosketuksiin kosteuden (vesisade, lumihiutaleet, kyyneleet) kanssa. Niiden kyky vastustaa kosteutta on huono.
Essencen ripsarit ovat muistaakseni kaikki hinnaltaan alle viisi euroa. Tämä Lashes Of The Day maksoi alle neljä euroa. Vahva suositus :)
*
Loppuun nopea huomio täältä USAn reissusta;
Nyt on korealainen kosmetiikka saavuttanut massaketjut täälläkin, bongasin K-Beauty-hyllyn apteekkiketju CVS:stä. Väittäisin, etten viime syksyn Yhdysvaltojen matkalla nähnyt korealaista kosmetiikkaa missään, en ainakaan näissä päivittäiskosmetiikan ketjuissa.
CVS-asiakasta opastetaan korealaisen kosmetiikan maailmaan.
"Miksi K-Beauty?" - "Poikkeuksellisia innovaatioita, hellävaraisia tuotekoostumuksia, ainutlaatuisia ainesosia ja henkeäsalpaavia tuloksia".
^_^ :D
Hyllynreunatekstit opastavat myös kaksoispuhdistuksen saloihin ja miten kerrostaa tuotteita saavuttaakseen Aasiassa niin ihannoidun syväkosteutetun, kasteisen kuulaan näköisen ihon. :)
Saa nähdä tarttuuko täältäkin vielä mukaan korealaista kosmetiikkaa... ^_^ Melkein toivon että ei, sillä Etelä-Korean tuliaisista on vielä kolmasosa korkkaamatta ja se hervoton kassillinen näytteitä koskemattomana... Yhden kosmetiikkahankinnan olen täällä kuitenkin jo tehnyt; Juice Beautyn tutustumispakkaus.
.
P.S. Vierailin eilen ihan mahtavassa paikassa; Hollywood Museumissa joka sijaitsee Max Factorin alkuperäisessä meikkistudio-talossa! Siellä on kokonainen kerros omistettu Max Factorin 30-, 40- ja 50- lukujen meikkituotteille, vanhoille mainoksille ja sen ajan tunnettujen elokuvanäyttelijöiden meikkilookeille. Näyttelyesineiden joukossa oli mukana mm. Max Factorin henkilökohtainen meikkipakki 30-luvulta ja ihan hullunkurinen melkein kidutuslaitteelta näyttävä härveli jolla herra Factor on määritellyt asiakkaidensa kasvojen "epäkohtia" räätälöidäkseen tarkat kosmeettiset toimenpiteet ulkonäön parantamiseen..! Niin mielenkiintoista! Ehkäpä teen museon antimista oman postauksenkin.
Omituista. Yleensä minun tekee aina mieli kirjoittaa ihan hirveästi kaikkia reissufiiliksiä kun olen matkalla mutta nyt... tuntuu että olen vain väsynyt. Pää ei tuota mitään kiinnostavaa tekstiä.
Silloin voisi tietysti olla hiljaa ja antaa blogin ja blogimielenkin levätä. Yleensä se tosin ei onnistu jos sitä suunnittelee.
Miksi en siis tänäänkin olisi vain hiljaa?
No, en kirjoittele sen pidempiä mutta kuvia on kuitenkin mukava laittaa. Pala aurinkoista Kaliforniaa Suomen marraskuuhun.
Treeni Muscle Beachilla jäi tällä kertaa väliin...
Venice Beachin Boardwalkia reunustavat toinen toistaan persoonallisemmat rantatalot. Linnunpönttö-vierashuone, anyone?
Sää on lämpimämpi kuin viime vuonna tähän aikaan. Yleensä nautin auringosta, mutta en ole välttynyt ajatukselta: "hemmetti, AHA-happokäsitelty naamani ottaa nyt damagea kun en jaksa lisätä uutta aurinkovoidekerrosta enää aamun jälkeen". Enkä ole niin tehnyt.
"Ahoissa" on kyllä tämä huono puoli. Niitä käyttäessä iho täytyisi muistaa suojata auringolta todella huolellisesti; ei siis kaikkein ihanteellisin hoitotuote auringonpalvojalle. Käyttääköhän moni kalifornialainen AHA-happotuotteita....
Pyörä on Venicellä kulkuneuvo numero yksi.
Tänään kävimme Venicen kanaaleilla, alue, joka pysäytti kuvankauniilla puitteillaan ja rauhallisella satumaa-tunnelmallaan. Varmasti kauneimpia asuinalueita joissa olen koskaan käynyt.
Matkalla kotiin kaavailin 20 kuvan Venice Canals -ihastelua blogiin. Avatessani koneen idea oli jo laimentunut.
Matkaseurani äiti. Loppuviikosta seuraamme liittyy vielä sisareni.
Matka on itse asiassa meidän lahjamme äidille koska halusimme hänen pääsevän viettämään aikaa Utahissa asuvan sisarensa kanssa. Kun viime syksyn reissulla näimme, miten tunteikas näiden kahden koko aikuisikänsä eri maissa asuneen sisaren tapaaminen oli, halusimme mahdollistaa uuden tapaamisen seuraavana vuonna. Tätini on jo niin iäkäs ettei hän enää pääse matkustamaan Suomeen.
Asumme ihan rannalla.
Se on mukavaa.
Buukkasin meidät rannalle kun halusin asua alueella, joka on kävely-ystävällinen ja rento. Jossa tekemiseksi riittää vaikka pelkkä aaltojen katselu jos ei huvita lähteä muualle.
Kun ne Losin välimatkat ja liikkumisen hankaluus.
Minähän olisin muuten halunnut Kalifornian osuudella uudestaan ihanaan San Luis Obispoon, jonne pieni osa sydäntäni jäi viime reissulla. Äiti halusi Los Angelesiin.
Joten täällä ollaan.
Hyvää huomenta Venice Beachiltä Los Angelesista.
Aurinko on noussut. <3
Seuraavat neljä viikkoa kuluvat Yhdysvalloissa viimevuotisissa merkeissä :) Ohjelmassa Kaliforniaa, Nevadaa ja sukulointia Utahissa.
Tien päällä on hyvä olla. :)
Eilisestä lennosta ja aikaerosta johtuen en vieläkään ole päässyt kiinni viime päivien kommentteihin vastaamisessa, pahoittelut siitä. Katsotaan, jos tässä vaikka Whole Foodsilla pyörähdyksen jälkeen ehtii muutamaan jälleen vastaamaan aamupalaa syödessä :) (Heräsin neljältä ja olen vain odottanut että Whole Foods aukeaa....)
Kaupallinen yhteistyö: Biodelly. * Sis. mainoslinkkejä
Aijjai, olen päässyt vuoden aikana tutustumaan jo toiseen ihan huikeaan luonnonkosmetiikan meikkivoiteeseen. (Ensimmäinen oli Avrilin BB-voide <3). Kehitys kehittyy ja luonnonkosmetiikassa tätä kehitystä on aivan erityisen mielenkiintoista seurata, etenkin kun olen seurannut sceneä läheisesti jo yhdeksän vuotta ja muistan vielä kuin eilisen miltä ensimmäiset kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoiteet iholla tuntuivat. Ja voin sanoa: hyvin erilaisilta kuin nyt.
Aletaan lähestyä aikoja jolloin luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden tekniset ominaisuudet alkavat saada kiinni synteettistä kosmetiikkaa mitä tulee levittyvyyteen ja iholle kiinnittymiseen. Etuna tietysti edelleen luonnollisen meikkivoiteen hoitavampi koostumus, sekä ekologisuus, sille kuluttajaryhmälle jolle kosmetiikan ympäristöystävällisyys on tärkeä arvo.
Nui Cosmetics on merkin nimi ja ihastukseni on Natural Liquid Foundation. Sain Biodellyltä testattavaksi myös muutaman muun Nui-tuotteen mutta pääspotlightin tässä esittelyssä saa meikkivoide, ja ymmärrätte miksi kun luette eteenpäin.
Nuin meikkivoide on ollut minulla eniten käytössä meikkipohjana sen jälkeen kun sen kuukausi sitten sain, ja olen vain odottanut koska pääsen siitä kirjoittamaan. Odotus johtui merkin lanseerauksen siirtymisestä, mutta nyt Nui on vihdoin myynnissä Suomessa. Muutama muu luonnonkosmetiikkabloggaaja on jo tämän hehkuttanut, joten en ehtinyt ensimmäisenä..!
Saksalaisen Nui Cosmeticsin tarina liittyy huulipunaan. Sarjan kehittäjät Wantje ja Annika von Uehm huomasivat, että on vaikea löytää täysin luonnollisista raaka-aineista valmistettua kirkkaanpunaista huulipunaa joka on vieläpä vegaaninen. He lähtivät luomaan tällaista sävyä itse, ja niin syntyi täydellinen kirkkaanpunainen sävy Aroha, ja sen ympärille kokonainen meikkisarja vegaanista luonnollista värikosmetiikkaa.
Natural Liquid Foundation kolmella sanalla: täyteläinen, vaniljainen ja peittävä.
Mutta laitetaan nyt useampi sana :D
Koostumus on voidemaisempi ja kermaisemman tuntuinen kuin aiemmin kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoiteet. Se on myös peittävämpi. Mutta toisin kuin muut peittävämmät luonnonkosmetiikan meikkipohjat, jotka ovat tuntumaltaan usein vähän jäykkiä tai jopa kuivakoita ja levittyvyydessä on ollut paljon toivomisen varaa, Nui levittyy kuin unelma.
Ennen / jälkeen Nui-meikkivoiteen
Peittävämpi koostumus tarkoittaa myös ”puuterisempaa” koostumusta, sillä peittävyys tulee titaanidioksidista ja mineraaliväripigmenteistä jotka ovat jauhemaisia ainesosia. Tämän vuoksi luonnonkosmetiikan peittävämmät laadut ovat helposti kuivakan ja hankalasti levitettävän tuntuisia. Fiilikseen vaikuttaa olennaisesti myös se, ettei niissä ole synteettisen kosmetiikan käyttämiä silikoniyhdisteitä helpottamassa levittyvyyttä.
Nui levittyy todella notkeasti ja tasaisesti ja asettuu iholle älyttömän kauniisti. Koostumus ei ”jumahda” ihoon heti vaan meikkivoide sallii pienen työstövaran. Myös kerrostus onnistuu ilman rantuista ja röpelöistä tulosta.
Meikkivoiteesta on saatavana seitsemän sävyä josta minulle sopii täydellisesti sävy Intense Taiao, virallisen kuvauksensa mukaisesti "warm light to medium shade, slightly darker than Taiao".
Meikkivoidesävyihin voi tutustua tarkemmin Biodellyn sivuilla *.
Nui-meikkipohjan pinta lähikuvassa 12 tunnin jälkeen, wow..!!
Kirsikkana kakun päällä Nui-meikkivoiteen pinta kuivuu iholla samettisen puuteriseksi eikä vaadi erillistä puuterointia kiinnittyäkseen iholle. Toki rasvoittuvaihoinen varmasti haluaa käyttää puuteria ja itsekin sitä nenään ja leukaan lisään, mutta puuteri ei ole välttämättömyys. Poskipunankin voi levittää meikkivoiteen päälle ilman puuterointia koska pinta ei tosiaan jää yhtään nahkeaksi.
Pinta kestää ihollani hämmentävän hyvin. Ottaen huomioon miten hoitavan voidemaiselta meikkivoide tuntuu, jotenkin odottaisin, että se myös herkästi "sulaa" ja mössööntyy päivän aikana ihohuokosiin. Mutta ainakaan minun ihollani tällaista ei tapahdu vaan saan illallakin ihastella siistiä ja kaunista pintaa.
Ennen
Jälkeen
Minulla ei ole tälle meikkivoiteelle kuin kauniita sanoja <3 Se on ihanin koskaan kokeilemani luonnonkosmetiikan meikkivoide ja tuntumaltaan lähimpänä synteettisen meikkivoiteen tuntua - ilman synteettisiä kemikaaleja.
Ainiin, mainitsin vaniljaisuuden – meikkivoiteessa on ihanan vieno, vaniljauutteen tuoma luonnollinen tuoksu. Se yhdessä kermaisen koostumuksen kanssa tekevät käyttöelämyksestä ylellisen.
Nuin valikoimaan kuuluu myös monitoimivoiteita, Tints, toiset englanninkieliseltä nimiversioltaan "Creamy Blush" ja toiset "Natural Illusion Cream Eye Shadow." Kumpiakin voi käyttää niin poskilla, silmäluomilla kuin huulilla.
Pititi-sävy on kaunis mattainen ruusu, tosin ”mattainen” ei Nuilla tarkoita täysmattaa vaan himmeästi kuultavaa vailla helmiäistä. Pititi-sävy luo kasvoille ihastuttavan terveen raikkaan punan joka näyttää todella luonnolliselta. Puna, joka ei välttämättä paljasta että käyttäjällään mitään poskipunaa onkaan. Pititi sopii kaikille ihonsävyille.
Mawhero-sävy on hohtava nuderoosabeige ja sopii mielestäni parhaiten korostuksiin. Toki se jättää ihoon myös hieman sävyä ja toimii poskipunana etenkin vaaleilla ihonsävyillä.
Biodelly on valinnut kutsua näitä sivuillaan "Multi-stickiksi", älä siis etsi sieltä "poskipunaa". :)
Mitä kuivempi ja aikuisempi iho, sitä paremmin voidemainen poskipuna sopii puuterimaisen sijaan.
Voidemainen saattaa tuntua kinkkisemmältä levittää, mutta sen pinta sulautuu puuteria luonnollisemmin meikkipohjaan ja parhaimmillaan voiteen tuoma puna on kuin ihosta itsestään kumpuavaa. Puikosta voiteen voi kätevästi vetää suoraan poskille ja häivyttää sitten sormin, mutta jos tämä tekniikka arveluttaa (”en halua mitään värikiitorataa poskeen..!), ota sävyä ensin vähän sormiin, lämmitä voide sormien välissä ja sivele iholle.
"Meikitön" look: Intense Taiao-meikkivoide, Pititi-poskipuna ja Moana-huulipuna
Minusta Nuin puikkoposkipunan koostumus on helpompi levittää kuin purkkeihin pakatun voideposkipunan, ja se on voimakkuudeltaan ”kiltimpi” kuin nestemäinen poskipuna, jonka pigmentti saattaa olla ärtsympää ja vaatii tarkemman häivytyksen.
Natural Illusion Cream Eyeshadow Piari on neutraali, hohtava shampanjan sävy.
Luomiväri-nimellä myytävän tuotteen koostumus on puikkoon pakattua Blush-tuotetta kovempi, mutta muuten se käyttäytyy iholla kuta kuinkin samoin. Biodelly on nimennyt Cream Eyeshadow -tuotteet sivuillaan korostusvoiteeksi, ja tätä nimeä minäkin käyttäisin mieluummin kuin ’luomiväri’, sillä korostuksessa nämä rasvapohjaiset voidetuotteet ovat ehdottomasti parhaimmillaan. Jatkuvasti liikkeessä olevalla silmäluomella ei tämän tyyppinen voideluomiväri pysy paikoillaan kuin ”harvoilla ja valituilla”, rehellisesti sanottuna olen aina vähän ihmetellyt miksi rasvapohjaisia luomivärejä valmistetaan.
Piari silmäluomilla
Nuin ”eyeshadowt” ovatkin siis paremminkin voidemaisia korostustuotteita. Valkoinen sävy Hukarere sopii viileälle ja todella vaalealle iholle, neutraali, shampanjan sävyinen Piari on omiaan neutraalille vaalealle ja keskivaalealle iholle, lämpimän ruusuinen Puawai sopii parhaiten lämpimälle iholle.
Suomalaiset ovat edelleen vähän varovaisia voidemaisten korostustuotteiden käyttäjiä mutta ehkä hekin pikku hiljaa oppivat. :)
Huulipunista valitsin esiteltäväksi raikkaan läpikuultavan ja tyttömäisen pinkin Moanan sekä peittävämmän, murretun ”matta”liilan Ruihan.
Ruiha-sävyn virallisessa kuvauksessa puhutaan matasta mutta kuten poskipunalaadussa, Nuin ’matta’ tarkoittaa vain helmiäistyyppisen hohdon puuttumista. Ruihassa on kaunis satiininen kuulto, kuten kuvasta näkee.
Ihana, mustikkainen sävy! <3
Moana
Mustikkaisessa lookissa Intense Taiao -meikkivoide, Mawhero-poskikuulto ja Ruiha-huulipuna. Luomivärit Essencen.
.
Hintatietoja:
Meikkivoide 40€ / 30 ml
Korostusvoide 38,50€ / 3 g
Poskipuna 33,50€ / 5 g
Huulipuna 32,90€ / 4,5 g
.
Nuin meikkituotteet ovat nyt saatavilla Biodellyn verkkokaupassa * sekä Turun myymälässä.
Miltäs merkki teidän mielestänne vaikuttaa? Vieläkö on tilaa uusille luonnollisille meikkisarjoille? :)
Vegaanisille luonnonkosmetiikan meikkisarjoille ainakin tuntuu olevan jatkuvasti enemmän kysyntää. Nuin tuotteet ovat siis vailla mm. mehiläisvahaa, lanoliinia tai eläinperäisiä pigmenttejä kuten karmiinia.
Olin isän tyttö, tykkäsin enemmän isästä kuin äidistä. Sellaiset ovat muistoni. Isä oli hauska isi, sellainen joka pelleili, tykkäsi leikkiä ja askarrella kanssani. Rennompi kuin äiti, näin minä ajattelin. Isä suuttui harvoin.
Kerran kun minulla oli synttärit, isä askarteli kaikille vieraille hauskat ja hienot paperihatut. Saattoi siinä äitikin auttaa :) Mutta isällä oli aina kaikkia hassuja ideoita, hän oli kai aika lapsenmielinen. Hänestä oli hauskaa järjestää tempauksia jotka saivat pienen tyttären haltioihinsa. Eräänä iltana isä sai päähänsä tehdä täytekakun vaikka oli tavallinen arki-ilta ja oli Sannin nukkumaanmenoaika.
Isä valvoi myöhään ja teki töitä usein öisin. Hän kirjoitti. Muistan, kuinka aamuisin piti olla hiljaa, ettei isä heräisi. Kun hän kirjoitti päivisin, häntä ei saanut häiritä. Silloin isä oli omassa maailmassaan, keskittynyt.
Äiti vei minut aamuisin päiväkotiin ja kun tulimme illalla kotiin, oli kivaa nähdä isä. Usein isä oli tehnyt jotain ruokaa. Hän oli hyvä kokki.
Kesällä isä opetti minua uimaan Valkeisen lammella. Muistan että leikin kerran krokotiilia, isä piti minusta kiinni ja pärskin käsillä ja jaloilla ja näytin hampaita muille vedessä oleville lapsille.
Vahvin muisto isästä on piipun tuoksu. Isä poltti piippua. Tuhkakuppi oli muovinen ja keltainen. Viikonloppuaamuisin isä teki olohuoneen lattialla jumppaa. Hänellä oli siniset farkkuhaalarit ja ruudullinen flanellipaita.
Tällaisia asioita muistan isästäni. Hän oli hauska, kekseliäs ja voimakas.
Olin kuusivuotias kun isäni kuoli.
Välillä mietin, millainen isä olisi nyt jos hän vielä eläisi. Minä ja sisareni, olisiko meistä tullut erilaisia jos olisimme saaneet pitää isän pidempään..? Olisiko elämäni toisenlainen? Millainen suhde minulla olisi isääni aikuisena? Vieläkö hassuttelisimme yhdessä?
Äitini on sanonut, että minussa on eniten isää meistä siskoksista. Joskus sanon tai teen jotain, mistä äidille tulee ihan mieleen isä. Jokin ele, tapa reagoida tai puhua. Isä osasi perustella asiat niin että sai tahtonsa läpi, hän puhui kumoon kenet tahansa, niin kuulema minäkin. Minulla on samanlainen nopea temperamentti. Ehkä minussa on ripaus taiteellisuuttakin.
Pidän ajatuksesta, että minussa on niin paljon isää. Isä kulkee aina mukana, niin minussa kuin siskoissani. Hän jatkuu meissä. Usein lähetän isälleni mielessäni terveisiä. "Minusta ei tullut kirjailijaa, isä, mutta minäkin kirjoitan. Minä tykkään kirjoittaa."
Kun äiti ja isä odottivat minua, esikoistaan, isä kirjoitti minulle runon.
Toivotan sen myötä hyvää isänpäivää kaikille isille.
Älä säikähdä minua, lapseni,
kun huoneeseen ilmestyy varjo.
Älä sulje vielä silmiäsi,
kuunläikkä verhossa on sinun toverisi,
te voitte jatkaa leikkiä unessa,
luomiesi takana.
Purista sormeni pieneen nyrkkiisi,
se tykyttää ilosta, kun tuntee lämpösi,
yö on vain aikaa,
eikä aikaa tarvitse pelätä.
Minä seison edessä maailman,
jota en ehtinyt muuttaa kauniiksi
ennen kuin jokelsit luokseni
ja ojensit pinnasängystä pikkiriikkinilkkasi,
aivan kuin kelopuu yhtäkkiä versoisi rohkean oksan.
Aamulla minä nostan sinut ikkunaan,
niin että näkisit tuulen
joka ei ole kahleissa,
ja siitä arvaisit minun ikäväni.
Tuuli kuiskutti korvaani
että mistä minä löytäisin äitisi,
ja kun minä hänet löysin,
tiesin että sinun aikasi on tullut.
Älä pelkää tähtiä lapseni,
ota ne valoksi mukaan uneesi,
mastoksi laivaasi ja purjehdi aamuun,
sokeriksi äitisi huulille
silloin kun hän nostaa kuppinsa
juodakseen kahvin.
Niin kuin tuuli
on vapaus minun satuni,
sitä minä kerron, lapseni,
että se joskus olisi totta
niin kuin sinun kasvosi,
jotka aamu piirustaa esiin
yön tummilta pieluksilta.
Tiedätte millainen nostalgikko olen, ja vanhat kosmetiikkaesitteet kuuluvat herkullisimpiin nostalgisoinnin kohteisiin.
Sain käsiini jotain, jonka luulin olleen menetetty jo aikaa sitten. Olin säästänyt teini-iästä saakka kaikki Yves Rocherin postimyyntikatalogit, viralliselta nimeltään Kauneuden Vihreät Kirjat, vuodesta 1994 vuoteen 2002. (Katalogien säästäminen loppui kun muutin pois Kuopiosta.) Olin vannottanut äitiä ettei kirjoja saa heittää pois, mutta kun muutama vuosi sitten yritin niitä löytää, äiti tunnusti, että oli kaiketi tullut vieneeksi ne paperinkeräykseen. Eihh...!
Kunnes...
...tänä syksynä äiti ilmoitti pinon putkahtaneen esiin jostain varaston laatikosta. Jei...!
My precious...! Olkoonkin jemmauksessa myös ne aidosti huonot puolensa ja se on tapa, jonka ylenpalttisesta harrastamisesta pyrin vilpittömästi eroon, mutta nostalgikko minussa kiljuu riemusta tällaisten vanhojen aarteiden äärellä :)
Vuoden 1994 katalogi on minulle aivan erityisen tärkeä siksi, että sen sivuilla on lukemattomia tuotteita jotka ovat kosmetiikkahistoriassani ensimmäisiä laatuaan. Muistelisin, että varsinaisen ensimmäisen oman Yves Rocher -tilaukseni tein jo vuoden 1993 katalogista, jolloin olin seitsemännellä luokalla ja ylipäänsä aloin käyttää kosmetiikkaa, mutta tuo kirjanen ei ole säilynyt. Vuoden 1994 kirjassa ovat kuitenkin kaikki ne tuotteet, joilla olen kauneudenhoidon tieni aloittanut <3 :)
Acaciane on ensimmäinen "oikea" ihonhoitosarja jota olen käyttänyt. Ajasta tätä ennen minulla ei ole mitään muistikuvia mitä tulee ihonhoitoon, ainakaan en ole käyttänyt erillisiä meikinpoistoaineita tai kosteusvoiteita. Olisinkohan sitten lainannut joitain äidin tuotteita...
Ensimmäinen meikinpoistoaineeni ja kasvoveteni <3
Muistan yhä kaikkien näiden kuvien tuotteiden tuoksunkin... Acacianessa oli sellainen hyvin aikuismainen, mieto, vihreä kasvimainen tuoksu.
Säilytin kasvovettä jääkaapissa kun olin lukenut siitä vinkin jostain kauneuslehdestä.
Huomasin nopeasti, että puhdistusemulsio ei sopinut minulle silmämeikinpoistoon ja silmiä kirveli. Pian tilasinkin erillisen silmämeikinpoistoaineen, tai itse asiassa nämä kummatkin, ja sinisestä tuli monivuotinen suosikkini.
Tuo roosan värinen oli ohuempi ja nestemäisempi kun taas sininen oli paksumpi ja geelimäinen. Siitä lähti rakkauteni geelimäisiin silmämeikinpoistoaineisiin. :) Rakkaus, joka on jatkunut tähän päivään.
Acaciane-sarjan jälkeen kokeilin Camomille-sarjaa. Käytin kasvomeikinpuhdistukseen edelleen emulsiomaista tuotetta, sillä tuohon aikaan en muunlaisista meikinpoistoaineista tiennytkään. Kuvittelin, että meikki täytyy poistaa emulsiolla ja geelimäiset putsarit ovat meikittömän ihon puhdistukseen. Itse asiassa taisin käyttää pelkästään emulsioita aina lukioikään saakka, jolloin siirryin pysyvästi vaahtoavaan putsarityyppiin.
Tykästyin Camomille-sarjasta etenkin yövoiteeseen, jota käytin todella monta vuotta. Itse asiassa kyseinen voide taitaa olla Sebamedin ja Aqualan L:n ohella eniten koskaan ostamani ihonhoitotuote, käytin sitä melkein kolmekymppiseksi saakka. Meitsi on ollut aikoinaan todella uskollinen lempituotteilleen :)
Acacianea tai monia muitakaan 90-luvun puolivälin Yves Rocher -sarjoja ei enää ole, mutta Camomille-sarja on pysynyt valikoimassa kaikki nämä vuodet. Vain nimi on vaihtunut; Camomille --> Calmille --> Bio-Calmille --> Pure Calmille.
Entäs tämä tuoksu..! Oih, ihanin, jännin, kiehtovin tuoksu mitä tiesin tuohon aikaan..! Kuka muu muistaa 8e Jourin..? Se oli 15-vuotiaalle vähän liian aikuismainen mutta ai että mä ihailin tätä tuoksua... Ensin lainasin sitä äidiltä ja sitten sain jonkun tilauksen kylkiäisenä oman minipullon. 8e Jour -tuoksu ei sopinut kouluun vaan käytin sitä viikonloppuisin viihteellä...! ^_^
Arkituoksuina minulla oli Pivoine, Nature ja Magnolia, ja joukko muita, näistä katalogeistahan tuli aina tilattua melkein kaikki mikä vähänkään kutkutteli koska hinnat olivat halvat ja kaiken sai aina vähintään puoleen hintaan. Niinhän se taitaa kyllä olla vieläkin ;) Tarjoushinta on Yves Rocher -tuotteen oikea hinta.
Nämä olivat ensimmäiset kokeilemani Yves Rocherin hiustuotteet. Tätä ennen olin käyttänyt markettituotteita kuten XZ:aa ja Elvitalia. Hydra Vegetal -hiustuotteissa oli aivan ihana, maitomaisen makea tuoksu, mutta se käytännössä jäikin niiden ainoaksi positiiviseksi asiaksi. Muistan, kuinka "erityisen hoitavaksi" mainostettu shampoo tuntui lirulta ja vaahtosi aika miedosti, ja olin vähän pettynyt, kun en tuohon aikaan vielä tajunnut että mieto vaahtoavuus liittyi sen hellävaraisuuteen.
Latvojen hoitovoiteesta en myöskään tykännyt, kun se oli voidemainen eikä tuntunut lainkaan niin silottavalta kuin siihenastinen suosikkini Elvitalin (melkein pelkään silikoniin pohjautuva) latvasuoja oli.
Meikkejäkin tuli totta kai tilattua :) Mutta muistan, että en koskaan pitänyt Rocherin meikkejä heidän vahvuutenaan, etenkin ripsarit olivat ihan kamalia. (Kuka muistaa "Maxi Mascaran" jonka sai usein kaupanpäällislahjaksi...)
Näitä voidemaisia luomivärejä minulla oli kaksi, mutta en koskaan oppinut kunnolla käyttämään niitä.
Kosmetiikkamuseostani löytyy edelleen yksi vuonna 1994 ostettu Yves Rocher -poskipuna... Ja kyllä, toimii edelleen :)
Yves Rocherilta löydämme myös ensimmäisen koskaan käyttämäni meikinpohjustusvoiteen. "Primer"-sanaa ei tuolloin käytetty.
Ko. tuote oli todella erikoinen, sen koostumuksella ei ole mitään tekemistä tämän päivän primereiden kanssa. Se oli koostumukseltaan jäykkää ja kuivakkaa, kuin kiinteää meikkivoidetta. Se ei tehnyt mielestäni iholle yhtään mitään ja tuntui vain epämiellyttävältä levittää.
Ohje "voit käyttää meikinalusvoidetta myös värivoiteeseen sekoitettuna" kuulostaa aivan hullulta; miten jäykkää, kiinteää voidetta saisi ihanteellisesti sekoitettua nestemäiseen meikkivoiteeseen..?
Muistan että tilasin tätä innoissani "kaksi yhden hinnalla" -tarjouksesta ja toinen purkki meni roskiin koska en saanut ensimmäistäkään käytettyä.
Ja kynnet...! <3 Oih, näistä tuotteista alkoi kynsienkasvatusprojektini. :)
Inspiroiduin ystäväni kauniista, pitkistä kynsistä, pyysin häntä tekemään minulle manikyyrin ja tilasin seuraavana päivänä satsin omia kynsienhoitotuotteita :)
Vuoden 1994 katalogiin olen ympyröinyt mitä aion tilata... ^_^
Kosmetiikkamuseossani on yksi pullo "kynsikylpyä". :) Tyhjänä, sentään :D
Seuraavan vuoden Kauneuden Vihreässä Kirjassa tulivat uutuutena nämä hoitolakat, jotka tilasin tietysti kaikki..! ^_^
Näissä oli hienoiset karkkimaiset tuoksut joista liilan tuoksu on jäänyt parhaiten mieleen.
Cap Soleil -sarjasta löytyy seuraava "ensimmäinen"-kategorian tuotteeni; ensimmäinen itseruskettavani. ^_^ Tämän tilasin (kalpean :D) ystäväni vinkistä. Ystäväni kertoi "ihmetuotteesta" jota laitetaan yöksi kasvoille ja aamulla kalpeus on tiessään, sitähän piti heti saada kokeilla...! Tuote tuntui minusta ihan taialta ^_^
...mutta itseruskettavien tuotteiden laatu oli tuolloin jotain ihan muuta kuin tänä päivänä, ja Cap Soleil -voiteella sain sen oikein klassisen kamalan, oranssinläikikkään naaman...! :D Silti käytin tuotetta pitkään koska olin niin haltioissani sen kyvystä häivyttää kalpeuttani... ^_^ Muistan miten rasvainen koostumuskin tuossa oli, se ei meinannut millään imeytyä...
Cap Nature...! Ja mikä "ensimmäinen" tähän sarjaan liittyy..? Ensimmäinen greippituoksuni. <3
Voi Pamplemoussea, se oli jotain aivan ihanaa... Greippi-hajuvesissä on se jännä juttu, että nehän eivät itse asiassa tuoksu siltä miltä oikea greippi tuoksuu, oikea greippi on hapan ja kirpeä, ei yhtään makea. Tai jos onkin makea niin väkevällä tavalla, greippi-hedelmän tuoksussa ei ole mielestäni mitään pehmeää. Mutta kun se siirretään hajuveteen ja liitetään osaksi muuta tuoksukompositiota... oih...! Tuloksena on yksi kiehtovimpia tuoksutyyppejä. Greippituoksut ovat vastustamattomia..! Kaikki eivät ole onnistuneita, mutta yhtä lailla ne vetävät minua puoleensa.... "grapefruit"... taikasana..!
Kun vuotta myöhemmin sarjaan lanseerattiin myös suihkugeelit, niin totta maar ostin senkin :)
Suihkugeeleistä puheen ollen, nämä Les Ondées Parfumées -suihkugeelit olivat, jep, ensimmäisiä omia suihkugeelejäni. Olin hurmaantunut niiden suloiseen pakkaukseen jossa korkki oli kuin vihreä kasvin lehti.
Jos näkisin pakkauksen ensimmäistä kertaa nyt, vuonna 2017, pitäisin sitä todennäköisesti vain halvan näköisenä. 90-luvulla se oli ihana ja elegantti, jotain ihan muuta kuin kaupan Palmolivet sun muut päivittäiskosmetiikkamerkkien suihkugeelit joiden ulkonäkö ei koskaan ole vedonnut minuun.
Vielä yksi jäsen kosmetiikkamuseostani;
Appelsiininkukkakylpyvaahto, sekin vuodelta 1994. Meillä ei ollut omaa ammetta mutta ostin kylpytuotteita käytettäväksi kaverini luona jossa vietimme usein tyttöjen iltoja.
Ostin näitä kaksi yhden hinnalla -tarjouksesta, ja toinen jäi käyttämättä... Sisältökin oli vielä joitain vuosia sitten tallella, mutta kaadoin sen lopulta viemäriin (joo ehm, miksi säilyttää 20 vuotta vanhaa kylpyvaahtoa..? Aioinko joskus testata vieläkö se vaahtoaa..?) Pullon säästin koska en halua luopua näistä muutamista vanhimmista kosmetiikapakkauksistani. Kreisi-jemmailijalle sallitaan oma pieni kosmetiikkahistorialaatikkonsa.
Ja siihen laatikkoon kuuluvat myös nämä esitteet :) <3
Tällaista historian havinaa tänään :)
Toivottavasti kirjoitus toi mukavan nostalgiatripin ainakin muille vanhoille "yvesrocheristeille" :) <3
.
Minkä merkin tuotteilla te olette aloittaneet ihonhoitonne?
Nyt luvassa kokemuksia ja mielipiteitä L'Orealin uudistetusta True Match Minerals -meikkipohjasta.
Tykkäilen kovasti L'Orealin viime vuonna alkaneesta pakkaus/look-uudistuksesta joka näkyy nyt myös uudelleen valikoimaan lanseeratussa True Match Minerals -meikkipuuterissa.
Neliön muotoinen pakkaus ei ehkä ole se kaikkein käytännöllisin meikkipussissa, mutta ovat nämä kyllä tyylikkään näköisiä. Paljon arvokkaamman näköisiä kuin vanhat.
Vanha pakkaushan näytti tältä.
True Match Minerals ei ole ns. "oikea" eli 100-prosenttisesti luonnollinen mineraalimeikkipohja, niinkuin eivät mitkään valtavirtameikkisarjojen lanseeraamat mineraalipohjat (korjatkaa jos olen väärässä, en ole 100-prosenttiseen mineraalipohjaan vielä "normikosmetiikassa" törmännyt).
L'Oreal TMM on kuitenkin ollut selvästi parhaimpia näistä normimeikkisarjojen varianteista, ja vanha TMM nautti laajaa suosiota. Itsekin sitä töissä kokeilin ja tykkäsin, ja kuulin asiakkailta vain positiivista palautetta. True Match Mineralsia kannattaakin tarkastella oikein hyvänä, mineraaleilla rikastettuna meikkipuuterina ennemmin kuin mineraalipohjana, sillä puhtaan mineraalipohjan ideologia ("ei mitään ylimääräistä iholle, minimoidaan kemikaalit ja käytetään vain mineraaleja") ei näissä normikosmetiikkaversioissa täysin toteudu.
TMM:n incistä näemme, että puuteri koostuu monista muistakin aineista kuin mineraaleista, mukana on niin synteettisiä koostumuksen muokkaajia kuin luonnollisia hoitavia ja koostumukseen vaikuttavia ainesosia kuten kaoliinia ja karnaubavahaa.
Mineraaliosastolta löydämme kalsiumin, manganeesin, magnesiumin, kuparin ja sinkin sekä värikosmetiikan "työhevoset" titaanidoksidin ja mican. Viimeiset kaksi tuovat mineraalipohjaan peittävyyttä ja valoaheijastavuutta (mica on kiillemineraali), ensimmäisillä on hoitavia funktioita kuten humektanttisuus (kyllä, mineraalit sitovat ihoon kosteutta).
Kosmetiikkanörtteilyä:
Miten ulkoisesti käytetyt mineraalit tarkalleen ottaen hoitavat ihoa kosteuttavuuden lisäksi, on seikka, josta ei ole sellaisia tutkimuksia joiden pojalta useimpien niistä virallinen funktio kosmetiikassa olisi lainsäädännöllisesti tarkempi kuin 'hoitava'. Tämä termi siis tarkoittaa, että kosmetiikan ainesosalla on iholle hyödyllisiä vaikutuksia, mutta näitä vaikutuksia ei ole todistettu riittävin tutkimuksin.
Mineraaliainesosien tutkimuksin todettuja ihonhoidollisia funktioita kosmetiikassa ovat UV-säteilyltä suojaavuus, antioksidanttisuus, kosteuttavuus ja antimikrobisuus, mutta nämä eivät siis toteudu kaikissa mineraaliyhdisteissä.
Vanhassa TMM-pakkauksessa tuli mukana korkkiin kiinitetty sivellin, uuteen myydään sivellin erikseen.
Huomio kiinnittyy myös uuteen, selvästi cushion-meikkitrendistä vaikutteita saaneeseen tension pact -verkkoon (minulle tuttu mm. Misshan Geum Sul -meikkivoiteesta). Puuterimaisessa mineraalimeikkituotteessa, jossa puuteri ravistellaan purkista toiselle alustalle, tension pact -ratkaisut eivät tuo olennaista hyötyä tuotteen annosteluun, mutta näyttäähän kuvioitu verkko tietysti nätimmältä perinteisen rei'itettyn muovivälikannen rinnalla.
Mietin, olisiko verkkojuttua kuitenkin haluttu käyttää sen tyyppisesti, että erilliselle alustalle ravistelun sijaan puuteria otettaisiinkin siveltimeen suoraan rasiasta, painelemalla sivellintä joustavaa verkkoa vasten. Verkon läpi siveltimeen sitten tarttuisi sopiva määrä mineraalipuuteria. Voisikohan toimia..?
No...
...ainakin siveltimen täytyy tällöin olla tosi pieni ja kapea, sillä normaalikokoinen kabuki ei TMM:n purkkiin mahdu.
Kuvassa Idun Mineralsin kabuki joka on suosikkini mineraalimeikkipohjan levitykseen. Toinen suosikkini, pienempi ja tiheämpi Uoga Uogan kabuki on tällä hetkellä Maarianhaminan asunnolla joten sitä en ole vielä päässyt testaamaan purkkiin.
Kertokaa te muut uuden TMM:n ostaneet miten annostelette puuteria rasiasta..? Ehkäpä erikseen myytävä TMM-sivellin on mitoitettu purkin kokoon, mutta en ole sivellintä vielä nähnyt livenä (sitä ei ollut siinä myyntipisteessä josta TMM:ni hankin).
True Match Mineralsin jälki on kaunista ja kuultavaa, ihan "ehdan" mineraalipohjan näköistä ja tuntuista. (Ai miten mineraalipohjan erottaa muunlaisesta puuterimaisesta meikkipohjasta? Siten, että mineraalit tekevät meikkipohjaan kermaista ja jopa vähän voidemaista tuntua ja koostumus ikäänkuin "sulaa" iholle ja tuntuu sormien välissä hieroessa sileän liukkaalta, tavallinen meikkipuuteri viimeistelypuuterista puhumattakaan ei tunnu siltä.)
Kuulto ei näy kuvassa mutta TMM:n jälki on valoaheijastavampaa kuin vakkarini Lily Lolon. Ei yhtä hohtavaa kuin vaikka Idunissa tai Bare Minerals Originalissa, mutta hohtavaa kuitenkin. Minun silmääni hohto on oikein kaunista, mutta voi korostaa ihohuokosia joten suurihuokoiselle iholle en tätä suosittele.
En saanut kuultavuutta näkymään edes tässä swatch-kuvassa, mutta kyllä se siellä on :D
Sävy 4W Golden Natural sopii ihoni tämän hetkiseen sävyyn täydellisesti. (Jännitän tässä jo jääkö ihoni tänä talvena vielä viimekin talvea tummemmaksi... nyt siis käytössä sävyt joita ennen olen käyttänyt vain kesäisin reilusti ruskettuneella iholla).
"Tuomioni"? Tykkään! Vaikka tämä ei 100-prosenttista mineraalitavaraa olekaan, se näyttää hyvältä ja toimii ihollani, joten kyllä purkki tulee ehdottomasti käytettyä loppuun. Sävykin on niin täydellinen.
True Match Minerals -purkissa on puuteria 10 g ja se maksaa kahden kympin kieppeillä. Itse maksoin purkista 19,90€ (Kuopion Carlson) mutta esimerkiksi Sokoksella hinta on 21,50€.
Muita speksejä:
Kenelle?
Kuluttajalle, joka pitää puuterimaisesta meikkipohjasta ja haluaa hoitavamman vaihtoehdon perinteiselle meikkipuuterille. Mineraalien kosteutta sitovien ominaisuuksien ansiosta mineraalipitoinen meikkipuuteri sopii myös kosteusköyhälle iholle, joskin kuiva iho vaatii yleensä totuttelukauden mineraalimeikkiin siirtyessä.
Kuluttajalle, joka pitää luonnollisen näköisestä ja helposta meikkipohjasta (ainakin allekirjoittaneen mielestä mineraalipohja on aina nopeampi sutia kasvoille kuin nestemäinen meikkivoide. Sitä ei myöskään tarvitse häivytellä ja tasoitella niinkuin nestemäistä = helppoa.)
.
P.S. On eräs toinen meikkipohja joka on saanut suurimman huomioni viimeisen kuukauden aikana, siitä saatte kuulla maanantaina..! Sanonpahan vain että luonnonkosmetiikan meikkivoiteet ne sen kuin paranee...! <3
* Sis. mainoslinkkejä
Jos blogit ovat "pahoja" ostotarpeiden luojia, niin niin ovat kaveritkin.
Vierailin viime viikolla parhaan kaverini luona Kuopiossa, ja puhutaan sen tason kosmetiikkafriikistä että mun meikkikokoelma on vain kalpea aavistus tämän meikkimonsterin tursuavien aarrelaatikoiden vierellä. Vierailut Milin luona ovat kuin vierailuita meikkitaiteen galleriaan.
Milin erityisrakkaus ovat huulimeikkituotteet, ja tällä hetkellä tietenkin trendin mukaisesti mattapunat. (Minä suosin trendin vastaisesti aina vain kiiltoja... <3)
Viimeisimpien hankintojensa joukossa Mili esitteli kauniiseen maitolasiseen hylsyyn pakatun Kicksin nestemäisen mattahuulipunan. "Uuu, haista, tää tuoksuukin niin hyvälle".
Joo, ja se näyttikin hyvälle. Niin hyvälle, että paria päivää myöhemmin löysin itseni Kicksin kassalta kolmen Liquid Lipstickin kanssa.
Ihanuudet...!! Kuvassa vasemmalta oikealle 07 Your Lips But Better, 08 Sweet Kiss ja 09 Perfect Nude. *
Voi sanoa että sävymaailma todellakin puhuttelee minua..! <3 Olin ihan hilkulla ostaa vielä neljännen, nimi oli Raspberry-jotain.
Swatcheissa sävyt näyttävät vieläkin kuolattavammilta..! Ahh, siis suunnitteliko joku nämä juuri minulle..? Murrettua marjaisaa liilaa ja roosaa... Rakastan!
Mili kehui koostumusta supermiellyttäväksi ja ohueksi, ja sitä se todellakin on. Kun punan on levittänyt huulille sen olemassaolon kohta unohtaa. Ohut neste kuivuu huulille joustavaksi kerrokseksi joka ei tunnu yhtään kuivalta. Ei halkeile, ei hilseile. Eikä oikeastaan tunnu yhtään miltään. Kultaa..!
Vaikka alkuvuodesta jo löysin The Balmin todella mukavan tuntuisen mattapunan, on asenteeni mattapuniin edelleen vanhasta tottumuksesta vähän kankea. Kiinnostukseni kohdistuu perusmieltymysteni mukaisesti vieläkin ensisijaisesti kiiltäviin huulikiiltoihin tai satiinisiin, kevyesti hohtaviin creme-laatuihin.
Mutta hyvänen aika, kun tarjolla on tällaista laatua niin voisin päivittää asenteeni ja alkaa siirtyä mattaisenkin käyttäjäksi..! Ainakin näitä Kicksin kaunokaisia tulen todellakin käyttämään.
Kaikki kolme ovat tosi kauniita mutta suosikkisävyni on näistä liilaisin, Your Lips But Better. *
Lipstick with flu face...
Olen parhaillaan kovassa flunssassa enkä tänä aamuna ollut varma jaksanko edes meikata kun olen kotona potilaana ja joutuu koko ajan niistämään. Otin Your Lips But Better -huulimeikkikuvan tällä lailla hemaisevasti meikittömänä, kun halusin kuitenkin blogijuttuun tästä lempparistani myös kokonaamaversiollisen kuvan. (Jännästi huulipunasävyt hahmottuvat aina paremmin kun on koko naama ympärillä, vs. pelkkä huulikuva.)
Muutamaa tuntia myöhemmin olin kuitenkin sen verran piristynyt että heitin vähän tasoitusta naamaan, ja Perfect Nude -huulipuna kuvattiin jo vähän freesimmällä naamalla.
Tässä kuvassa huulilla siis sävyistä vaalein, Perfect Nude,* ja Kicksin hyllystä päätellen kenties myös sävyistä suosituin, sillä kaapaisin koriini viimeisen myyntikappaleen.
Kasvoilla myös muita viime aikojen hankintoja; L'Oreal True Match Minerals -meikkipohja ja Essencen halpisripsari, joista kummastakin tulossa piakkoin oma esittely. No, voin jo sanoa että kummatkin ovat tosi hyviä, neljän euron hintaansa nähden etenkin Essencen Lashes Of The Day -maskara. Sekin muuten Milin kylvämiä ostohaluja.
On aika "perfekt". :)
Sweet Kissin * kuvasin jo aiemmin niinikään flunssasta nuutuneella naamalla ja siitä saa riittää pelkkä huulikuva. Sweet Kiss on ostamistani sävyistä raikkain ja helein, mutta kuitenkin mukavan hillitty ja murrettu sopiakseen arkeen.
Tykkään kyllä voimakkaistakin huulipunasävyistä mutta olen huomannut, että ne kuitenkin ovat sen verran perusmukavuusalueen ulkopuolella, ettei niitä tule oikeastaan käytettyä kuin juhlissa. Tavalliseen päivämeikkiin valitsen aina neutraaleja kiiltoja tai murrettuja huulipunasävyjä, niin olo on kotoisa <3
Kicksin Liquid Lipstick -huulipunat maksavat 13,90€. Ne ovat tällä hetkellä kampanjatarjouksessa -25% eli vieläkin halvempia. En innoissani edes tajunnut että ne ovat alennuksessa ja kassalla tuli iloinen yllätys kun ne maksoivatkin vähemmän kuin luulin..! :D Kampanja on voimassa 14. marraskuuta saakka.
Suosittelen tsekkaamaan! Kiitos Mili ^_^
P.S. Ja niin - nämä siis myös tuoksuvat kevyen suklaiselle...! :)
