28.04.2017

Patmoksen "poppamies" - reissun mielenkiintoisin tuttavuus

Kerron teille tänään yhdestä matkani mielenkiintoisimmista ja yllättävimmistä päivistä.

Keskiviikko 19. huhtikuuta Patmoksella. Jolloin minun piti mennä vanhaankaupunkiin ja luostarille, mutta vietinkin päivän Puolasta Patmokselle muuttaneen holistisen hoitajan ja eksentrikon kanssa, päädyin ex tempore -vierailulle Lipsin saarelle ja kohtasin "silmästä silmään" ihmeitä tekevän ikonin.

Tämä on pitkä kirjoitus. Ottakaa kuppi kahvia ja hyvä asento sohvalla.

Patmos190417_IMG_2241

Päivä alkoi kävelyllä Skalan (Patmoksen satamakylä ja suurin asutuskeskus) rantakatua seuraten. Kävelin rantaa aina Etian kaupunginosaan saakka ja palauttelin mieleen maisemia viiden vuoden takaiselta vierailultani.

Patmos190417_IMG_2253

Skala levittäytyy pitkänä nauhana syvän lahden rantaa seuraten. Saari on Skalan kohdalla niin kapea, kuin ampiaisen vyötärö, että toiselle puolelle meren rantaan on matkaa hädin tuskin 800 metriä.

Edellisellä vierailullani majoituin Etian päässä.

Patmos190417_IMG_2275

Palasin keskustaan. Kuljin kylää halkovaa pääkatua ja kurkistelin sitä risteäville sivukujille. Muistelin, että pääkatu johtaa kaupungin toisella puolella polulle, joka vie ylös Choraan ja luostarille.

Skala näyttäytyi minulle tällä kertaa hieman erilaisena kuin viisi vuotta sitten. Olin kuvaillut kylää päiväkirjassani elegantiksi ja tunnelmaa "sofistikoituneeksi", ja muistelin, että kylässä olisi ollut hienompia putiikkeja.  Tunnelma ja kaupungin tyyli tosiaan ovat erilaiset kuin perheloma- tai yöelämäorientoutuneilla saarilla, mutta ei täällä mitään erityisen hienoja putiikkeja ole eikä hienostuneita ravintoloita. Esimerkiksi Paroksen Parikian keskusta myymälöineen ja ravintoloineen on huomattavasti Skalaa fiinimpi.

Kylä on silti erittäin viehättävä. Ja ylhäällä kukkulan laella vaikuttavana kohoava, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Pyhän Johanneksen luostari linnamaisine siluetteineen luo alueelle aivan erityislaatuisen tunnelman.

Patmos190417_IMG_2276

Olin ohittamassa erästä mukavalta näyttävää luontaistuotekauppaa, kun kaupan edustalla ruokakassien kanssa sesova vanhempi mies huikkasi minulle, "Tämä on tosi hyvä kauppa, mistään muualta et saa yhtä hyviä luomulaatuisia elintarvikkeita!" Pysähdyin ja vastasin, että "Varmasti", ja sanoin, että täytyy käydä joskus tutustumassa. En tiedä miksi pysähdyin, sillä eihän miehen huuto mitenkään edellyttänyt edes kohteliaisuussääntöjen puitteissa vastaamista ja miehen huomioimista.

Kuitenkin olin pysähtynyt, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme vilkkaassa keskustelussa. Olin viiden minuutin sisällä saanut kuulla että mies on nimeltään Victor, on muuttanut Patmokselle 18 vuotta sitten, tekee akupunktio- ja vyöhyketerapiahoitoja ja että hän ostaa aina hedelmät, juustot ja maidon tästä kaupasta. Ja että hän juo joka aamu vuohenmaitoa ja että se on yksi hänen terveytensä salaisuuksista.

Hetkeä myöhemmin olin matkalla katsomaan miehen taloa joka sijaitsi 50 metrin päässä kaupalta lähtevää katua ylöspäin.

Keskustelumme aikana oli käynyt ilmi, että talo on Victorin ylpeyden aihe - ja tällä kertaa koin, että minun tuli kohteliaisuudesta käydä katsomassa sitä. Mihinkäs tässä oli kiire. Luostari odottaa.

Patmos190417_Victor_talo

Talo oli hieno. Sain kuulla tarinan siitä kuinka "maailmanmatkaaja" Victor oli saapunut 18 vuotta sitten Patmokselle ja tuntenut heti, että tämä on se paikka jonne hän asettuu asumaan. Victor hankki pienen yksinkertaisen vuokra-asunnon ja teki parantajan töitä, saavuttaen pian lojaalin asiakaskunnan ja paikan yhtenä saarelaisista.  Hän alkoi suunnitella talon rakennusta ja löysi asiakkaansa kautta tontin, joka tuohon aikaan oli kaupungin asutusalueen laidalla ja kivien ja roskien peitossa. Victor osti tontin pilkkahintaan. Tontin raivauksen yhteydessä maakerroksen alta löytyi aarteita; vanha kaivo ja kivimateriaalia, joka oli kuulunut muinoin paikalla seisseeseen taloon. Victor rakensi oman talonsa osittain näistä kivistä ja säästi kaivon ansiosta vedenvetokustannuksissa.

Ken tietää kuinka paljon tarinasta on totta, mutta ainakin sitä ja innostunutta kertojaa oli kiinnostavaa kuunnella ^_^

Pihalle on istutettu kolme puuta, joille Victor on antanut lastensa nimet. :)

Kerroin uudelle ystävälleni jatkavani nyt matkaa Choraan, mutta...

Patmos190417_IMG_8306

...hetkeä myöhemmin olinkin talon sisällä ja edessäni lasillinen vuohenmaitoa.

Kauniista kaariholvi-ikkunasta avautui maisema kukkulalle ja Pyhän Johanneksen luostarille. "Tämän maiseman vuoksi halusin rakentaa taloni juuri tähän", Victor kertoi.

Patmos190417_IMG_2298

Vaikka kuinka halusin olla kohtelias, vuohenmaito jäi kyllä juomatta... Isäntä ei loukkaantunut.

Keskustelu jatkui vuolaana Victorin kertoillessa viimeisimmästä matkastaan Amerikkaan, työstään kirkon hyväntekeväisyysprojekteissa ja talonsa bysanttilaishenkisestä arkkitehtuurista. Kävi ilmi, että kaksikerroksisen talon ylemmän kerroksen huoneet ovat välillä myös Airbnb-käytössä.

Katsoin kelloa ja totesin, että alkoi olla lounasaika. Myös vatsani tuntemukset kertoivat samaa. Aloin taas tehdä lähtöä ja ilmaisin aikomukseni suunnata seuraavaksi syömään. Tämän kuullessaan isäntä kiidätti eteeni juustoa, sitruunaa (!) ja kurkkua. "Vien sinut lounaalle, tässä vähän alkupalaa".

Okei, vai sillä tavalla. Ei kysymyksiä, ei kohteliaisuusliirumlaarumeita, päätös lounasseurasta tehtiin puolestani. Olin kahden vaiheilla tuntemusteni kanssa; olinko ärtynyt miehen itsevarmasta oletuksesta että halusin jatkaa päivää hänen seurassaan, vai koinko tilanteen ja miehen tarinoineen niin kiinnostavana ja erikoisena, että se kumosi ärtymyksen. Hmm.

Patmos190417_IMG_2312

Jäin syömään juustoa.

Se oli hyvää.

Juusto oli Victorin sveitsiläisen, saarella asuvan ystävän pienestä juustolasta. "Hän valmistaa paikallisesta raakamaidosta sveitsiläistyyppisiä juustoja." Sveitsiläisjuustola Patmoksella..! Mitähän vielä kuulisin...

Patmos190417_IMG_2315

Patmos190417_IMG_2318

"Kaikenlaiseen sitä päätyykin", mietin mutustellessani juustoa ja katsellessani luostarimaisemaa puolalaisen vauhtoehtoparantajan rakentamassa hienossa kivitalossa.

Pian lähdimmekin lounaalle.

Patmos190417_IMG_2320

Patmos190417_IMG_2324

Skalan keskustassa ei vielä huhtikuussa ole kovin vilkasta ravintolatarjontaa useimpien ruokapaikkojen avatessa vasta toukokuussa. Victor esitteli minulle kaksi suosikkiravintolaansa ja päädyimme niistä "kalaisampaan". Jaoimme annokset mustekalaa ja tuoretta, grillattua tonnikalaa.

Paikan omistaja on Victorin asiakas. "Minulla on asiakkaideni kautta hyvät suhteet paikallisiin yrittäjiin", Victor kertoi myhäillen. Sain kuulla lisää tarinoita hänen työstään ja luomua suosivasta elämäntyylistään johon kuuluu mm. tarkka vedenjuontirituaali aamuisin. (Vesi käsitellään rytmisellä kylmä-lämmin-vuorottelulla ja isoäidin perintöhopeakorulla jota liotetaan vedessä...)

Erikoislaatuinen isäntäni vaikutti selvästi erittäin tyytyväiseltä elämäänsä, saavutuksiinsa ja asemaansa Patmoksella ja toi sen mielellään esiin. Olin tänään hänen henkilökohtainen yhden naisen yleisönsä :)

Ruokittuina lähdimme kävelemään kohti satamaa.

PatmosStar_IMG_2358

Victor kysyi minulta loppuviikon suunnitelmistani, ja kerroin olevani lähdössä seuraavana päivänä retkelle läheiselle Lipsin saarelle. "Voi kuule, enpä tiedä tuosta", Victor sanoi, "Huomiseksi on luvattu voimakasta tuulta ja Lipsin laiva ei todennäköisesti kulje". Ahaa?

Victor sanoi että voisimme käydä kysymässä ennustetta Lipsi-laivan kipparilta. "Tunnen hänet!" Ketäpä Victor ei tuntisi... Lipsin, Leroksen ja Patmoksen väliä liikennöivän pienen Patmos Star -laivan kapteeni vahvisti, että säätila huomiselle ei näyttänyt kovin lupaavalle. "Mutta olemme tänään tekemässä vielä ylimääräisen reissun Lipsille erään ryhmän kanssa, hypätkää kyytiin jos haluatte. Lähdemme viiden minuutin kuluttua".

Chora vai Lipsi?  Ei sitä niin kovin kauaa tarvinnut pähkäillä, totta kai käyttäisin eteen tarjoutuneen Lipsi-tilaisuuden hyväkseni kun Chorassa vierailuun ei liity säävarausta. Tällä kertaa seuralaiseni kysyi olisiko minulla mitään sitä vastaan jos hänkin lähtee mukaan. Eihän minulla ollut. Vietetään nyt sitten koko päivä omalaatuisen "poppamiehen" kanssa, olihan hän kieltämättä hauskaa seuraa.

Patmos190417_IMG_2340

Niin sitten olimme pian matkalla kohti Lipsiä. Saarelle on Patmokselta tunnin matka hitaalla paatilla.

Patmos190417_IMG_2344

Matkan aikana sain pyytämättä lyhyen refleksologia-käsittelyn käsiini ja käsivarsiini muiden matkustajien ja laivan henkilökunnan katsellessa vierestä. Sain nopean arvion jostain kehoni epätasapainotilasta ja hartioiden vinoumasta. Taas ajattelin, on tässä kyllä erikoinen tyyppi ja ylittää aika raisusti yksilön henkilökohtaisen tilan rajat.

Outoa vai vain kiinnostavaa? Sekä että.

Patmos190417_IMG_2353

Kello oli 16 kun saavuimme kuvankauniiseen Lipsin kylään joka on saaren ainoa kylä. Saaren asukasluku on noin 800.

Patmos190417_IMG_2359

Victor lainasi laivan henkilökunnan jäseneltä mopon (!) ja huristelimme Lipsi-sightseeingille.

Patmos190417_IMG_2412

Lipsi Townin maisemaa hallitsee kylän keskellä kukkulalla kohoava kaunis Pyhän Johanneksen kirkko.

Patmos190417_IMG_2378

Kylä oli oikein sievä ja (odotetusti) hiljainen.

Patmos190417_IMG_2392

Patmos190417_IMG_2392_2

Kurnau :)

Laivamatkalla Victor oli kertonut minulle Lipsin saaren tärkeästä uskonnollisesta nähtävyydestä, Panagia Haroun kirkossa olevasta Neitsyt Marian ihmeitä tekevästä ikonista. Tiettynä päivänä toukokuussa ikonin sisällä olevat kuivat oksat kuulema puhkeavat lehtiin. Elokuussa ikonin suurena juhlapäivänä Lipsi täyttyy pyhiinvaeltajista.

Victor oli halunnut viedä minut Panagia Haroun kirkolle toiselle puolelle saarta näkemään ikonin. Hämmästys olikin melkoinen, kun pyhä ikoni yhtäkkiä ilmestyi eteemme keskellä Lipsi Townia..! Aivan seremoniattomasti auton lavalla, kahden pojan pitelemänä. "Äkkiä, äkkiä, ota kuva!" Victor huusi.

Lipsi_ikoni_IMG_2383

Minä syöksyin ottamaan, hämmentyneiden poikien selvästi miettiessä tulisiko heidän sallia kuvan otto vai ei.

Saimme kuulla, että ikonia oltiin viemässä Pyhän Johanneksen kirkkoon ja sen jälkeen ympäri kylää tuomaan koteihin siunausta. Pääsiäisen jälkeinen perinne Lipsillä, ja yksi harvoja poikkeuksia jolloin ikoni viedään kotikirkkonsa ulkopuolelle. Victor sanoi, että tämä oli aivan mieletön sattuma ja ikonin näkeminen tällä lailla harvinainen etuoikeus, normaalisti ikoni on kirkossa suoja-alueen takana ja kesäisin korkeasesongilla ikonin luokse jopa jonotetaan.

Aikamoista. Minua huvitti ja hämmensi ajatus ihmeitä tekevään Neitsyt Mariaan törmäämisestä näin arkisesti kadun kulmassa. :) Toiset tekevät ikonin luo pyhiinvaelluksia ja minä kohtaan sen vastaantulevan auton lavalla..!

Patmos190417_IMG_2405

Kun hetken kuluttua menimme kirkkoon, siellä laivan mukana tullut ryhmä parveili ikonin ympärillä...

Patmos190417_IMG_2407

Patmos190417_IMG_2418

Patmos190417_IMG_2433

Ajelimme saaren poikki ja nautin jälleen kevätajan ihanasta vihreydestä. En ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa mutta välillä minulle tuli olo kuin olisin ajellut hobittimaan maisemissa, en kreikkalaisella saarella.

Patmos190417_IMG_2421

Patmos190417_IMG_2435

Victor näytti minulle lempirantansa jossa vesi on aivan erityisen turkoosia.

Patmos190417_IMG_2440

Patmos190417_IMG_2445

Paluumatkalla laivalle törmäsimme jälleen Neitsyt Mariaan. Alkoi jo naurattaa - mutta äänettömästi ja kunniottavalla sävyllä tietenkin, tilanteen arvokkuuden huomioon ottaen -, tämähän oli ihan uskomatonta... Täällä Pyhä Maria, pyhiinvaellusten kohde, vain "käveli" ympäriinsä kuin kuka tahansa saarelainen.

Kun tulimme laivalle, ikoni saapui perässämme. Se tuli siunaamaan myös Patmos Star -aluksen.

Katsoin hiljaisena poikien perään ikonin jättäessä laivan.

Johan oli todellakin päivä. Miten erilainen siitä olisikaan tullut, jos Victor ei olisi pysäyttänyt minua vuohenmaitokauppansa nurkalla.

Lipsi_IMG_8351

Paluumatkalla kaikki laivalla tuntuivat olevan vaitonaisia. Victorkin. Hän sanoi: "Tänään taisimme innostua ja puhua liikaa, ehkä kerroin itsestäni liikaakin." "Kannattaa avata sisimpäänsä hitaasti, hitaasti, muru kerrallaan".

En ihan saanut kiinni siitä mitä hän tarkoitti, emme kuitenkaan olleet puhuneet erityisen syvällisiä tai yksityisluontoisia asioita. Mutta ei kaikkea tarvitse ymmärtää.

Kuin Victor olisi lukenut ajatukseni, hän sanoi, "I don't think you understand me. Not all I've told you." "Maybe my English not so good? Siga, siga".

Kreikassa sanotaan usein siga, siga. Tarkoittaen, älä kiirehdi, ota rennosti.

Ei miehen englannissa mitään vikaa ollut. Hän vain on erikoislaatuinen, arvoituksellinen ihminen. Epäsovinnainen. Parantaja, luonnonlapsi. Ei hänestä pääse perille ihan hetkessä.

En haluakaan ymmärtää tai tietää kaikista ihmisistä kaikkea.

*

Kohtasin Victorin vielä lyhyesti seuraavina päivinä ja näistäkin tapaamisista riittäisi kerrottavaa mm. elektromagneettisiin olosuhteisiin ja Anna Kareninaan liittyen, mutta ne tarinat jäävät tämän kertomuksen ulkopuolelle.

Kysyin Victorilta saanko kertoa hänestä, tapaamisestamme ja päivästämme blogissani ja näyttää kuvia hänen talostaan. Victorilla ei ollut mitään sitä vastaan. Ehkäpä joku lukijoistani löytää vielä itsensä hänen talostaan Airbnb-vieraana... Varautukaa erikoislaatuiseen ja äärimmäisen mielenkiintoiseen isäntään :)

16 comments on “Patmoksen "poppamies" - reissun mielenkiintoisin tuttavuus”

  1. Wau, aivan uskomaton tarina kerta kaikkiaan - olipa siinä sisältöä yhdelle päivälle lähes hengästyttävä määrä ? Tuollainen heittäytyminen carpe diem vaatii kyllä todella avointa mieltä, ennakkoluulottomuutta ja rohkeuttakin, kerrassaan ihailtava 'suoritus', huh huh!
    Huikean tarinan täydennyksenä monia upeita ja kiinnostavia valokuvia. Etenkin tuo varsin harvinainen vierailukohde Lipsi oli todella hauska nähdä näin kuvien kautta ? - tästä(kin) suuret kiitokset! Hauskaa vappua ja hyvää kotiinpaluuta toivottaen ?????

    Vastaa

    0
    1. 'Hengästyttävä' kuvaa päivän tahtia aika hyvin.. ^_^

      Ennakkoluulottomuus ja heittäytyminen (ja luottamus ja usko toisten ihmisten hyvyyteen..) ovat hyviä ominaisuuksia, mutta joskus ne voivat johtaa myös ikäviin tilanteisiin. Niinkin minulle on käynyt. Ja on se kumma, että vaikka pahaa tarkoittaviakin ihmisiä ja tuttavuuksia on kohdalleni sattunut, niin silti en ole menettänyt uteliaisuuttani, luottamustani ja alttiuttani lähteä aina uusiin nurkan takaa odottamatta ilmestyviin "seikkailuihin"....

      Vastaa

      0
  2. Huippuhieno tarina, aivan ihmeellistä Sanni! Sinulle kyllä tapahtuu!

    Vastaa

    0
  3. Itse en ole noin ennakkoluuloton kuin sinä, mutta tunnen myös itseäni paljon ennakkoluuloisempia. Harmittaa, kun yrittää sanoa ystäville, että mitään kivaa ei pääse tapahtumaan, jos aina epäilee ja pelkää pahinta ja jättää sen vuoksi asioita tekemättä. Jo pelkkä tapaamisen sopiminen Couchsurfingin tai vastaavan kauttaa tuntuu olevan toisille outo ajatus.

    Vastaa

    0
    1. Minäkin yritän pitää terveen järjen ja varovaisuuden mukana, ja monissa tilanteissa se varovaisuus sanoo, että älä nyt kuitenkaan lähde... Mutta sitten toinen ääni sanoo, että näin sitä elämää koetaan. Jos ei heittäydy, jää montaa tarinaa vaille :) Minä kerään tarinoita. On otettava niiden ikävienkin tarinoiden riski. Muuten näkee vain seinät ja kahvikuppinsa varjon.

      Vastaa

      0
  4. Oi mikä tarina. Olin lukemassa sitä jo eilen, mutta onneksi oli varoitus aluss,a niin kiireen takia sittenkin vasta tänä aamuna kahvikupin äärellä.. aijai :)

    Käyn itse täällä Suomessa vähän vastaavalla vaihtoehtohoitajalla ja tuli jotenkin ihan hän mieleen kun kuvasit Victoria. Juuri tuo innostuneisuus ja tiedon ja ajatusten jakaminen ja se toisen henkilökohtaisen tilan unohtaminen. Itsekin sain kuulla ensimmäisen viiden minuutin aikana tapaamisestamme, että mistä kaikki selkäkipuni johtuvat.. Eipä siinä, varasin ajan ja olen käynyt muutaman kerran ja kyllä ne kivut vain ovat hoitopöydälle jääneet ja samalla on saanut myös kuulla kaikenlaista vaikka juuri tuosta hopeavedestä ;)

    En aiemmin oikein innostunut näistä Kreikka-postauksista, mutta nyt ne ovat olleet suuri odotuksen kohde. Kiitos siis näistä :)

    Vastaa

    0
    1. ja samalla on saanut myös kuulla kaikenlaista vaikka juuri tuosta hopeavedestä ;)

      Ai se on joku yleisempikin "parantajien" juttu..! :) Kaikkia jänniä juttuja tänne maailmaan mahtuukin...

      En aiemmin oikein innostunut näistä Kreikka-postauksista, mutta nyt ne ovat olleet suuri odotuksen kohde. Kiitos siis näistä :)

      Ole hyvä :) Ilahduttaa jos voin ilahduttaa näillä kertomuksilla ^_^ Ainakin niitä on ilo kirjoittaa jo itsellenikin muistoiksi :) Kuin elävämpi versio matkapäiväkirjasta....

      Vastaa

      0
  5. Mä olen enemmän ja vähemmän pyörinyt aikoinaan erilaisten vaihtoehtohoitajien ja kansanparantajien piireissä. Joiltain osin allekirjoitan hoitojen toimivuutta, mutta joltain osin homma menee ihan yli. Mielenkiintoinen päivä varmasti kaiken kaikkiaan :)

    Vastaa

    0
    1. Mä olen käynyt joitain kertoja akupunktiossa, taitaa olla mun ainoa kokemus vaihtoehtohoidoista... Ei tuonut apua siihen mitä pyrittiin hoitamaan (enkä huomannut käytännössä mitään vaikutuksia). Suhtaudun kyllä kiinnostuksella ja uteliaisuudella kaikenlaisiin hoitoihin ja voisin käydä kokeilemassa muitakin.

      Vastaa

      0
  6. Phuuh! Ihmiset ovat kiehtovia, mutta jos joku noin määrätietoisesti uisi mun liiveihin/päivän suunnitelmiin... saattaisin nepata paatin laidan yli :D :D Oot ihailtavan suvaitsevainen! Mulla lopahtaa mielenkiinto yleensä siinä kohtaa jos toinen puhuu vain omista saavutuksistaan. Joskus se taitaa olla myös ikääntymisen oire. Toki tuon ikäisellä ihmisellä on jo jotain kerrottavaakin... Enemmän kuin minun ikäisellä:)

    Vastaa

    0
  7. Olipa käänteet! :) Uskon että sulla kokemustesi kautta kehittynyt aika vahva vaisto siitä, kenen tarinoita kannattaa jäädä kuuntelemaan ja seuraamaan, ja hienoa, että uskallat seurata niitä.
    Ja hei, aivan henkeäsalpaavan upeita kuvia!!

    Vastaa

    0
  8. Kiitos tästä! Nämä tarinat on ihan parhaita! Itse en uskalla moiseen heittäytyä, joten minusta on mielenkiintoista lukea sinun tarinoita ja tavallaan pääsen kokemaan asioita sinun kauttasi. Olen muutenkin tyypillinen suomalainen, just se joka pitää kaikkiin bussipysäkillä parin metrin välin :D

    Vastaa

    0
    1. Olen muutenkin tyypillinen suomalainen, just se joka pitää kaikkiin bussipysäkillä parin metrin välin :D

      ^_^ ^_^ Suomalaiset <3

      Ei mutta arvostan kyllä itsekin omaa henkilökohtaista tilaani ja vaikka supersosiaalinen olenkin, tarvitsen myös valtavasti silkkaa yksin oloa ja konkreettista, fyysistä omaa tilaa. Eli minäkin saatan olla siellä bussipysäkillä välillä vetäytyneenä omaan "tyhjiööni"... :)

      Vastaa

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (118)
    • 2023 (149)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)