Pakastimeni mysteerimössö kiinnosti teitä niin paljon (kuukauden neljänneksi luetuin postaus), että lienee paikallaan kertoa, että lopulta kuitenkin uskaltauduin maistamaan sitä ja älysin mistä "mömmöstä" oli kyse :D

Olin pakastanut pussiin täytetyistä paprikoista ylijäänyttä täytettä.

Valmistan täytteen yleensä soija- tai quorn-rouheesta, pieneksi raastetuista kasviksista sekä juustoraasteesta. Paprikoista irrallaan täyte on tietysti aika tunnistamattoman näköinen "ruokalaji". ^_^ Enkä sitä kyllä yksinään söisikään.

Mutta tässä nyt vastaus ainakin tyydyttämään niiden muutaman uteliaisuus, jotka kyselivät enkö tosiaan aio maistaa mössöä :)

(Joo kielioppipoliisit, tiedän ettei 'jotka'-sana voi seurata 'uteliaisuutta' mutta en jaksa miettiä lausetta uusiksi :p)

.

Samaan hengenvetoon voin  myös julistaa viikonlopun arvontojen voittajat, niin tulee vähän muutakin sisältöä tynkäpostaukseen :)

Vartalotuotesetin voitti Elina

Kasvotuotesetin voitti Katariina

Essie-kynsilakkasetin voitti Henna

Lumene-kynsilakkasetin voitti Katjah78

MAC-setin voitti Ikuus

Jane Iredale -setin voitti Noora

MSCHIC-näytteet voitti Sonja

Lumene TBS Dermosil -setin voitti Sanska

.

Onnea! Voittajiin on otettu yhteyttä :)

Tänään olohuonetta siivotessa sain idean kertoa kirjahyllystäni. Tykkään kertoa blogissa minulle tärkeistä asioista ja on oikeastaan outoa, etten ole jo aiemmin kirjoittanut aiheesta kirjat.

Minulla on menneisyys kunnon lukutoukkana ja ilman internetin kuvaanastumista viettäisin illat varmasti edelleen sohvalla kirjoihin uppoutuneena. Lukuharrastukseni hiipuminen on internet-aikakauden ja somessa roikkumisen surullisimpia sivuoireita, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Kuten olen aiemmin kertonut, Maarianhaminan asuntoni on monelta osin kuin aikamatka 13 vuoden taa jolloin vasta koulusta valmistunut Sanni muutti Ahvenanmaalle. Asunnon sisustus henkii edelleen opiskelijakämppämäisyyttä kaikessa ”leikkaa-, liimaa ja kokoa” –tyylissään. Sohva ex-kämppikseltä, tuolit työkaverilta, julisteet seinillä ostettu alle 2-kymppisenä ja astiastot tilattu osamaksulla Hobby Hallilta. :) Paljon vanhoja, kuluneita esineitä. Kirjahyllyssä pokkareita vuodelta 1994.

Hylly kertoo tarinaansa omistajansa lukumieltymyksistä ja harrastuksista vuosien varrelta. Vain hyvin pieni osa kirjoista on viimeisiltä vuosilta. Tuoreemmat kirjani asustavat pääosin Tampereen kodissa, ja ne koostuvat ennen kaikkea tieto- ja harrastekirjallisuudesta kuten kauneus-, ruoka- ja viinikirjoista.

Maarianhamina-kämpän olohuoneessa on kaksi kirjahyllyä, kuvassa niistä vanhempi. Se muutti mukanani opiskeluaikaisesta asunnosta kun muuttolasti vei Ahvenanmaalle.

Olin teininä varsinainen kauhuromaaninarkomaani. Luin yläasteikäisenä (vai pitäisikö opetella sanomaan yläkouluikäisenä) melkein pelkästään kauhukirjoja, ykkössuosikkina Stephen King. En kokenut saavani kicksejä muun tyyppisestä kirjallisuudesta, aina piti olla jotain yliluonnollista ja karmivaa. ^_^

Olin kirjastossa vakiokalustoa ja luin systemaattisesti kaikki kauhuosaston tarjokkaat. Kotiin ostin kirjoja vain harvoin.

Lukioiässä laajensin muihinkin kirjoihin, muistan että luin noihin aikoihin mm. Kärpästen Herran ja Ruohometsän kansan. Mitään yleissivistykseen kuuluvia klassikkoteoksia en ole edelleenkään lukenut, shame on me. Edes Seitsemää Veljestä en tainnut saada loppuun kun se piti lukea koulussa. Ehkä jonain kauniina päivänä vielä saan tsempattua ja tartun Sinuhe Egyptiläiseen, Havukka-ahon ajattelijaan tai johonkin pelottavaan Dostojevskiin.

Taru Sormusten Herrasta -kirjan kirjanmerkki ei ole liikkunut varmaan kymmeneen vuoteen... :p Elokuvaversiosta pidin mutta fantasia ei genrenä ole koskaan ollut minun juttuni.

Robert Gravesin The Greek Myths -kirjat olen saanut newjerseyläiseltä ystävältäni Pattielta. En tiedä olenko koskaan ollut yhtä otettu jostain lahjasta, ruttuunluetut kirjat olivat Pattielle rakkaat ja tärkeät mutta hän halusi lahjoittaa ne minulle kun tunsi kiinnostukseni kreikkalaista mytologiaa kohtaan. Saateviestissä Pattie kirjoitti osaavansa kirjat jo suunnilleen ulkoa joten ne joutivat ilahduttamaan uutta omistajaa. <3

Taidan ottaa toisen noista matkalukemisiksi tulevalle syksyn Kreikka-reissulle, noiden lukemisesta onkin jo aikaa. :)

Mikael Niemen "Polulärmusik fråm Vittula" on ensimmäinen kokonaan lukemani ruotsinkielinen kirja. :) En tykännyt, täytyy myöntää, mutta jostain kumman syystä luin sen elektronisen sanakirjan kanssa hampaat irvessä läpi. Vuosi taisi olla 2003.

Hyllystä löytyy myös tämäntyyppisiä yllätyksiä joiden merkitys on vain söpöstely. Minulla oli lapsena hamstereita ja kaikilla oli sama nimi, kun edellinen kuoli uusi sai aina saman nimen järjestysnumerolla, numero 5 taisi jäädä viimeiseksi kun tulin allergiseksi.

(Hmm, miksi mä kerroin tämän..?)

Hamsterit kuuluvat pöllöjen, siilien ja koirien ohella eläimiin joihin minulla on erityinen suhde. :)

The FilmFour Book Of Film Quotes -kirjan välissä on edelleen sen ostokuitti, olen ostanut kirjan Lontoosta maaliskuussa 2002. Miksi kuitti on edelleen välissä, sitä en tiedä.

Kirjasta löytyvä sitaatti American Beauty -elokuvasta on yksi omiakin lempparielokuvasitaattejani kautta aikojen. (Koko Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan ohella... ^_^ Osasin yhteen aikaan kyseisen filkan dialogin melkein ulkoa. ;D)

Wes Bentleyn esittämä Ricky Fitts kuvailee yhdessä kohtauksessa tuulenpuuskassa leijuvan muovipussin herättämiä tuntemuksia, ja voi että minä tykkäsin tuosta kohtauksesta, rakastin sitä. Ehkä ikäkin vaikutti kokemukseen, 20-vuotias Sanni oli juuri herkistymässä jutuille kuten pienten arkisten ohikiitävien hetkien valtava kauneus.

Muistan kuinka etenkin tuo viimeinen lause jäi vahvasti mieleeni, "Sometimes there's so much beauty in the world I feel like I can't take it, like my heart's going to cave in". Kuulostaa nyt vanhemman Sannin korvaan hieman klisheiseltä mutta lauseen sanoma ei ole yhtään vähemmän totta. Joinain hetkinä, kun katson junan ikkunasta ohikiitävää hämäläistä peltomaisemaa tai Egeanmeren rauhallista selkää varhain aamulla Santorinilla, tunnen juuri noin. Että sydän meinaa pakahtua siihen kauneuteen.

Anne Ricen romaanit kolahtivat Veren Vangit -elokuvan jälkimainingeissa. Elokuva ei nauttinut kriitikoiden ylistystä mutta hell, mun mielestä se on edelleen ihan sairaan hyvä ^_^

Tom Cruise ja Brad Pitt vampyyrikomistuksina ja vasta 11-vuotias Kirsten Dunst Pittin lapsimorsiamena, jo tuo kombo yksinään tekee elokuvasta unohtumattoman mun kirjoissa. Normaalisti en edes yskäise Cruisen suuntaan ja Pitt'kin on turhan imelänkomea, mutta tuossa elokuvassa he jotenkin vain... toimivat :)

Hyllyn reunimmaisena on ehkä erikoisimman tarinan omaava kirja. Mahabharata, Intian kansalliseepos.

Enpä voi sanoa olevani ylpeä siitä, miten kirja on päätynyt haltuuni. Siihen nimittäin liittyy pieni rikos.

Tein yläasteen yhdeksännellä luokalla koulussa tutkielman Intian mytologiasta. Lainasin tutkielmaa varten kirjastosta Mahabharatan, joka on kokoelma Intian jumaltaruja. Luettuani kirjan olin aivan sen pauloissa. En käsitä mitä oikein tapahtui, sillä suomennos on aika kökköä, eikä tarujen käännös millään lailla mikään kirjallinen huipputeos. Kuitenkin olin täysin lumoutunut tarinoista, enkä yhtäkkiä kyennyt luopumaan kirjasta. Yritin etsiä sitä kirjakaupoista ja divareista, tuloksetta.

Uusin ja uusin kirjaa, vanhasta lainauskortista (kuka muistaa nuo pahviset läpyskät kirjojen takakannessa?) näkee että olen uusinut kirjaa koko syksyn, kunnes... Ilmoitin kirjastolle että olen "kadottanut" kirjan. En enää löytänyt sitä. Ja maksoin kirjasta korvauksen kirjastolle.

Että sain pitää sen.

Kaikenlaista sitä on tullutkin tehtyä teininä. Kuka 15-vuotias ihastuu päätä pahkaa Intian kansalliseepokseen niin, että pöllii sen kirjastosta? *puistelee päätään*

Kirjahyllystä löytyy itsestäänselvästi myös keräilijän My Little Pony -oppaita :)

Ja taidekirjoja. Olin teininä ihan daliintunut, ja kyllä surrealistinen taide edelleen puree.

Julia Vuoren Sika on yksi idoleitani. Jos Sika-jutut eivät nosta huonoista fiiliksistä hyvälle mielelle niin en sitten tiedä mikä.

Paitsi ehkä:

Tiheikön väki. <3

Sika tuli kuvioihin vasta kun olin lukioiässä mutta Jill Barklemin Tiheikön väki -kirjat ovat ihastuttaneet minua jo lapsesta saakka. Ihanan tunnelmallista kotoilua ja sympaattista puuhastelua erilaisten juhlien, marjastuksen ja sadonkorjuun ympärillä.

Kuva hiiristä paahtamassa omenoita takkatulen ääressä oli lapsena yksi kirjan lempikuviani (ei tämän kirjan, tämä on uusi painos ja ne lapsuuden kirjat on luettu ihan puhki ja kannet irti ^_^). Saatoin tuntea takan lämmön ja omenoiden tuoksun ja tuijotin vain kuvaa ja halusin niin paljon päästä siihen sisään ja paahtamaan omenoita hiirilasten kanssa :)

Huumoriosastoa.

Ren & Stimpy oli yhteen aikaan ihan parhautta ja MTV:n Dariaan samaistuin valtavasti lukioiässä. Joskus tulee vieläkin katsottua Dariaa ja Reniä & Stimpyä vanhoilta VHS-nauhoilta kun käyn äiskän luona lapsuudenkodissa. Ihania nostalgiatrippejä :) Eivät ne oikein paperiformaatissa toimi... Mutta mun fanitusluonteelle oli ominaista hankkia kaikkea oheiskrääsää kun tykästyin johonkin. ;)

Kahvipöytäkirjoja meikeistä hirmuliskoihin. Rap Photography by Ricky Powell tuntuu varsin odottamattomalta opukselta mun kokoelmissa, mutta kirja selittyy Beastie Boysin kautta. Minulla on myös tausta B-Boys-fanittajana ja kun just mainitsin tuosta oheiskrääsästä... No, olen halunnut muinoin hankkia tuon kirjan kun siellä oli mun mielestä makeita kuvia Biistareista. :)

Mä tykkään myös dinosauruksista :) Ne ovat aina olleet älyttömän kiehtovia. Teininä annoin itselleni lempinimen Deinonychus tämän dinosauruksen mukaan, deinonychus tarkoittaa 'hirmukynttä'. Ja mulla oli ne hirmukynnet, suhteessa ihan samanlaiset kuin tuolla hirmuliskolla :) Etenkin peukalo ;)

Edesmenneen meikkitaiteilija Kevyn Aucoinin Making Faces on minulle edelleen yksi inspiroivimpia meikkitaidekirjoja. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1997 mutta itse ostin sen joskus 2000-luvun puolessa välissä. Kirja on täynnään niin upeita kuvia että menen edelleen ihan kananlihalle niitä katsoessa...

Kirjassa minua viehättävät valtavasti myös siinä esiintyvät 90-luvulta tutut supermallit, ysärimallit olivat minulle suuri ihailun kohde yläaste- ja lukioikäisenä. Nykyään jos katson jotain catwalk-kuvia en tunnista ketään, 90-luvulla olin totaalisen sisällä mallien edustamassa pop-kulttuurissa ja seurasin tiiviisti idolieni uraa. Muodista en piitannut (silloinkaan), vain karismaattisista henkilöistä :)

Olohuoneen toisella puolella seisovassa suhteellisen turhassa ja suurilta osin tyhjässä koriste-esinehyllyssä on vielä pieni kirjaosasto.

Tältä osastolta löytyy mm. keittokirjoja ja julkkisten elämäkertoja.

Amy Tanin kirjoja olen saanut lahjaksi äidiltäni, hän tykkää Tanista.

Henning Mankellin Wallander-kirjat ovat, tai nykyisellään pitäisi kai sanoa olivat, suosikkilukemistani på svenska.

Yritin joskus lukea Mankellia suomeksi mutta ei, ne ovat parhaimmillaan alkuperäiskielellä. Ihan kiitos Wallanderin haluaisin joskus käydä Ystadissa. :)

Ahvenanmaan vaellusopas on tuoreimpia hankintojani, ostin sen viime kesänä ja monet reitit on jo tullut talsittua.

Suosittelen kaikille jotka suunnittelevat luontohengailupainotteista lomaa Ahvenanmaalle, vaellusreitit on nimittäin merkitty maastoon aika huonosti eikä monia edes löydä ilman että tietää mistä etsiä. Asia, jossa Ahvis voisi kyllä kunnostautua.

Conan O'Brien kuuluu hänkin fanitukseni kohteisiin (olen nuorempana ollut vahvasti fanittavuuteen taipuvainen, kuten huomaa..). Tämä kirja oli mukanani New Yorkin matkalla 2007 ja NBC'n studioilla kun pääsimme Late Night With Conan O'Brien -ohjelman yleisöön. Olin kaavaillut hankkivani kirjaan Conanin nimmarin jollain ilveellä.

Ei onnistunut.

Hugleigur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? -huumori ei uppoa minuun sitten yhtään.

Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta enkä yhtään muista keneltä tai milloin olen sen saanut, mutta se saattaa olla Mr. Karkkipäivältä. Ei, emme jaa tietynlaista huumoria ollenkaan ja tuijotan miestä usein vain naama muovittuneena kun hän siteeraa somesta jotain mielestään hurjan hauskoja juttuja.

Kartat! Ah! Olen karttakirjahullu. Voin uppoutua eri maiden karttoihin samalla antaumuksella kuin joku toinen sunnuntai-Hesariin. En tiedä mikä vamma tämä on mutta kartat kiehtovat minua niin että voin "lukea" karttakirjoja kuin parasta jännäriromaania :)

.

Lopuksi todellinen "Miten ihmeessä mulla on tällainen kirja" -poiminta.

Ruotsalaisen tyyliguru Ebba von Sydowin Ebbas Stil -kirja.

Jo kantta katsomalla ei voi välttyä ajatukselta, että joku on ujuttanut kirjan salaa mun hyllyyn tai antanut sen lahjaksi vitsinä, enhän minä itse tällaista hankkisi.

Mutta olenpa vain hankkinut. Enkä käsitä miksi ^_^

Ebban tyyli-, vaate- ja kauneusvinkkien lisäksi kirjassa on mm. omistettu luku sille, kuinka onnistua Tukholman Stureplanin yöelämässä :D

Onkohan minulla ollut vuonna 2006 suunnitelmissa tai toiveissa muuntautua ruotsalaisen julkkissöpöttären kuosiin? Valloittaa Stureplan? Hätkähdin kun luin kirjan sisäkannesta että se on tosiaan julkaistu 2006, en voi edes laittaa kirjan ostoa jonkun teini-iän päähänpiston piikkiin ^_^

Kulmakarvatyyli ainakin on ollut jotain ihan muuta kuin nyt vain 10 vuotta sitten. :)

Huomio: Ebballa on muuten tosi kiinnostava, alaspäin laskeva silmänmuoto.

Selailin kirjaa tänään hyvän tovin ja tajusin, että sehän on kuin sen ajan muotiblogi paperiversiona. Vuonna 2006 oli toki jo blogeja mutta ne olivat ainakin Pohjoismaissa vielä aika lailla lapsen kengissä.

Muistan, että innostuin Ebban kirjan kautta etsimään Niitä Täydellisiä Farkkuja. Kirjoitin ylös Ebban vinkit hyvistä farkkumerkeistä ja lista oli mukanani ainakin Nykissä, monia merkeistä kun ei saanut Suomesta. Tyypillisesti, palasin kotiin ilman farkkuhankintoja :D

Itse aloin muuten lukea blogeja vuonna 2005. Seurasin tuolloin erään ahvenanmaalaisen viihdetoimittajan blogia. Siihen aikaan blogeissa ei ollut juuri lainkaan kuvia, merkinnät olivat hyvin päiväkirjamaisia tai pakinamaisia ja kuva liitettiin mukaan vain jos sillä oli joku olennainen merkitys. Kyseisen toimittajan blogissa olen myös klikannut elämäni ensimmäisen kerran YouTube-linkkiä ^_^

*

Huh, tulipas tästä pitkä juttu. :) Kivaa jos joku jaksoi lukea ^_^

Laitetaan loppuun vielä cheesy kuva äidiltäni saamasta mietelausekirjasta, joka tiivistää jollain tapaa hyvin tämän kirjasillisalaatin:

Kyllä mä sanoisin olevani sekoitus Tiheikön väkeä, surrealismia, ironista teiniä, pastellinsävyisiä muoviponeja, kreikkalaista mytologiaa ja ehkä jopa sitä pölyttynyttä, sukupuuttoon kuollutta dinosaurusta kaikkine vanhanaikaisuuksineni :)

Mitä teidän kirjahyllyt kertovat teistä?

Tässä aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa suunnilleen blogin ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Olen sitten kuitenkin odotellut, josko kertyvä ikä (ja juonteet) lisäisivät ymmärrystäni tuotetta kohtaan ja kokisin ennen pitkää suuren oivalluksen ja sananmukaisen valaistumisen, koska täytyyhän tässä joku fantastinen juttu olla kun siitä on muodostunut sellainen klassikko. Kiistatta yksi meikkiteollisuuden suurimmista bestsellereistä.

 Mutta vuodet vierivät eikä tuotteen nerous ole avautunut minulle yhtään sen enempää.

Valokynä.

What’s the big deal?

Valokynä on yhtä kuin mietopigmenttinen peiteaine valoaheijastavalla ominaisuudella. Jotkut valokynät tekevät hyvin läpikuultavaa jälkeä, toiset voivat olla peittovahvuudeltaan lähes tavallisen peiteaineen tasolla. Useimmat valokynän nimellä myytävät tuotteet ovat kuitenkin peittävyydeltään hyvin mietoja, koska niiden ei ole tarkoituskaan juuri peittää.

Mitä niiden on sitten tarkoitus tehdä?

Häivyttää tummia silmänalusia, ryppyjä ja juonteita ja korostaa highlighterin tavoin kasvojen korkeimpia ja keskeisimpiä kohtia kuten kulma- ja poskiluuta ja nenänvartta. Valokynän pitäisi olla (ja onkin monelle, kulttistatuksesta päätellen) korvaamaton monitoimituote jolla kasvot loihditaan freesiksi käden käänteessä. Parit nopsat viivat valokynää nassuun, levitys ja voilá, olet upea.

Kuva: YSL

YSL:n Touche Éclat on maailman myydyin valokynä, valmistajan mukaan sitä myydään jossain päin maailmaa joka 10. sekunti.

Vinkkejä valokynän käyttöön YSL:n sivuilta.

Ihmiset rakastavat valokynää. Se kuuluu kosmetiikan yleissivistykseen ja suunnilleen jokaisen meikkaavan naisen meikkilaukkuun. Mutta tätä blogia kirjoittaa meikkifriikki, joka toistuvista yrityksistä huolimatta ei ole löytänyt valokynän funktiota. Myönnän ihan suoraan, että minun mielestäni se ei tee oikein yhtään mitään.

Jos tarvitsee peittää silmänalustummuutta, miksi valita läpikuultava valokynä kun homman saa hoidettua huomattavasti tehokkaammin varsinaisella peiteaineella? Myyjän työssä huomasin, että moni valokynää hakevista asiakkaista haki sitä nimenomaan tummien silmänalusten peittoon. Sain aikaan hämmennystä kertomalla, että itse asiassa peiteaine peittää paljon paremmin kun siinä on enemmän pigmenttiä. Moni kertoi olleensa siinä uskossa, että valokynä peittää parhaiten. Niin hyvin on valokynä markkinoitu ;)

Ja mitä tulee juonteiden ja ryppyjen häivytykseen – onko joku oikeasti saanut valokynällä niitä häivytettyä? Olen vedellyt valokynää töissä lukemattomien asiakkaiden otsa- ja suupieliryppyihin ja yrittänyt hymyillä peilin kautta asiakkaalle vakuuttavasti että ”Joo-o, eikös olekin ihmetuote,” vaikka itse en näe että juonteille olisi tapahtunut yhtään mitään. Omat otsaryppyni eivät myöskään ole yhtään sen vähemmän näkyvissä valokynäkäsittelyn jälkeen.

Pieniin juonteisiin valokynää ei oikein pysty edes laittamaan, sehän leviää kuitenkin myös juonteen ympärille jolloin koko idea juonteen pohjan valaisemisesta vesittyy.

Entä korostaminen? Juuei, ei avaudu sekään minulle valokynäperspektiivistä.

Jos haluan tuoda valoa ihoon, valitsen hehkuvoiteen tai puuterin. Valokynässä on mielestäni varsinaisiin highlighter-tuotteisiin verrattuna aika köyhänlaisesti valoaheijastavuutta, joissain yksilöissä hädin tuskin havaittavasti, joten en näe niiden suoriutuvan tästäkään tehtävästä kovin hääppöisesti.

Valokynä on silmissäni omituinen puolitehoinen reppanatuote. Se peittää, mutta ei yhtä hyvin kuin peiteaine. Se tuo iholle kuultoa, mutta ei lähellekään niin hyvin kuin kuultotuotteet. Sen pitäisi häivyttää juonteita, mutta siinäkin tehtävässä silikonifillerit toimivat ylivertaisesti paremmin.

Millaisiin tarpeisiin ihmiset sitä siis käyttävät? Mitä hyötyä siitä on?

Vai olenko minä vain sokea sille yksinkertaisuudelle, että maailmassa on valtavan suuri joukko ihmisiä, joille tällainen välimallituote on täydellinen? He eivät tarvitse peittoa eivätkä kaipaa selkeää hehkua, mutta ihan pikkuisen kumpaakin samassa paketissa on tuhkimotuote #1? :)

En tiedä, kai mä olen ihan tollo ^_^ Mutta valokynää en käytä eikä sen päälle tajunnut ryppyinen äitinikään, joten kai meitä on useampiakin.

Tänään jatkoa värikosmetiikan puolelta.

Kaikki arvottavat ovat blogin kautta saatuja ja kaikki joiden kohdalla ei erikseen mainita ovat käyttämättömiä.

SETTI 1 LUMENE TBS DERMOSIL

Paketissa:

Lumene True Mystic Volume vedenkestävä maskara, sävy musta

Dermosil Smooth & Bright Primer (tätä olen kokeillut pari kertaa mutta käytännössä tuubi on ihan täynnä)

The Body Shop Lip & Cheek Stain (nestemäinen huuli- ja poskipuna) sävyssä Deep Berry (tämän olen teipistä päätellen avannut mutta tuote on käyttämätön)

Lumene CC Red Neutralizing Corrector (punaisuutta neutraloiva peiteaine) sävyssä Light/Medium

SETTI 2 JANE IREDALE

Paketissa:

Pure Pressed Blush -poskipuna sävyssä Flawless. Sävy näyttää mun silmään hyvin beigehtävältä roosalta mutta löysin netistä kuvauksen "peachy pink-brown". Joka tapauksessa vaikuttaa tosi kivalta sävyltä superneutraalien nudeposkipunasävyjen ystäville.

Lip Drink Lip Balm SPF 15 (sävyttävä huulirasva) sävyssä Flirt. Hento baby-pinkki sävy, sennäköinen että tykkäisin tosi paljon itsekin mutta minulla on ihan liikaa huulimeikkejä joten mieluummin annan eteenpäin. (Huulimeikit kun ei oikein säilykään kovin pitkään toisin kuin puuterimaiset joita jemmaan hyvillä mielin :D)

Smooth Affair -voidemainen luomiväri sävyssä Iced Brown. (Nimestään huolimatta sävy näyttää kullanruskealta, ei jäiseltä.)

Kulmakynä sävyssä Dark Brunette (ohutkärkinen automaattikynä, tosi tummanruskea sävy)

SETTI 3 MAC

MAC Sheen Supreme Lipstick sävyssä Venomous Violet (läpikuultava, kiiltävän pinnan jättävä syvä burgundivioletti sävy)

MAC Powder Blush sävyssä Sketch (syvä luumun sävy)

(...vähän liian rohkeita sävyjä mulle, etenkin tuo poskipuna ;)  Mutta teidän joukosta löytyy varmasti ottajia :))

SETTI 4 MSCHIC

Tämä on vähän tylsä setti (vai onko? :D), mutta ajattelin arpoa teille nämä Livboxilta saamani MSCHICin meikkivoide- ja primer-näytteet, jos joku vaikka niiden kautta löytää itselleen sopivan meikkivoidesävyn tai muuten vain on kiinnostunut kokeilemaan MSCHICin meikkivoidetta. Itse kun käytän mineraalipohjaa niin en tee näillä mitään kokeilun jälkeen.

Setissä näytteet Natural Beauty Foundation -meikkivoiteesta sävyissä Porcelain 0N, Light 1N, Ivory 1C ja Warm 3W sekä 2 x Primer-näyte.

*

Osallistut arvontaan hihkaisemalla kommenttilootaan niiden settien nimet joista olet kiinnostunut, esim. MSCHIC, LUMENE TBS DERMOSIL. Voit osallistua useamman setin arvontaan.

Laitathan mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 14.8. kello 24.00 saakka.

.

P.S. Voisin muuten joskus kirjoittaa pitkän tutkielman siitä, millaisia arjen (ja välillä psyykenkin, siltä tuntuu :D) haasteita aiheuttaa yhdistelmä jemmausluonne + kosmetiikkafriikki + bloggaajuus + pieni asunto. ^_^ Bloggaaja ja Kosmetiikkafriikki ovat innoissaan kaikesta kosmetiikasta jota henkilö ostaa itse friikin ominaisuudessa ja vastaanottaa bloggaajan ominaisuudessa, ja Jemmaaja haluaisi erittäin mielellään säilöä kaikki ja oikein hautoa niitä kanaemon lailla ("My preciousssss...") koska "Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka ensi vuonna teen muotoiluvaahtovertailun ja saatan silloin tarvita tätä putelia...", mutta käytännön olosuhteet eivät tue tätä toimintamallia. Koska tila ei vain riitä ja ihminen haluaisi myös asua siistissä asunnossa jossa ei joka käänteessä kompastu tavarakasseihin ja -laatikoihin.

Eli yhdistelmä Kosmetiikkabloggaaja + Jemmaaja on vielä huonompi asia varastojen kertymisen kannalta kuin pelkkä jemmausgeeni, koska Bloggaaja näkee tuotteet myös työmateriaalina. Vaikka joku tuote olisi sillä hetkellä täyttänyt työnsä (= saanut näkyvyytensä, tullut testatuksi tai diskatuksi blogisisältönä) ja jäisi vain pölyttymään ja viemään tilaa Bloggaajan nurkkiin, Bloggaaja ei voi olla miettimättä eikö hän kuitenkin saattaisi joskus tulevaisuudessa tarvita tuotetta. "Entä jos haluan vertailla tämän koostumusta myöhemmin muihin seerumeihin?" "Tällä punalla voisi joskus tehdä jonkun villin kokeilun jos innostun..."  "Säästän tämän pullon tyhjänäkin koska aion vuonna 2019 tehdä kokoomapostauksen kuivashampoista ja tarvitsen pullon kuvattavaksi."

Jne. Jne. Oi elämän turhamaiset ongelmat. ^_^ No, aika monista tuotteista onnistun lopulta silti luopumaan ;)

Long time nou arvonta? No siltä se ainakin minusta tuntuu, ja säilytystilan puute kotona kertoo että nyt olisi hyvä hetki jälleen lahjoittaa blogin kautta saatuja tuotteita eteenpäin (että mahtuu taas uusia heppoja talliin ;)). Laitan yhden arvonnan tänään ja meikkiteemaisen huomenna.

Olen tässä muuten mietiskellyt, että voisin joskus järjestää Tampereella miitin johon tuon kaikki ylimääräiset lahjoitettavat kosmetiikat ja te voisitte tulla moikkaamaan ja antamaan rakastavan kodin puteleille. Ei sillä etteikö täälläkin rakasteta purkkeja ;D, mutta näillä volyymeilla ei pahinkaan friikki pysty kaikkia käyttämään. Mun ideologialla blogituotteet kuuluvat yhtä lailla teille koska ilman teitä ei olisi blogia eikä minulle lähetettäisi tuotteita. :) Miittipohjainen giveaway olisi helpompi tapa lahjoittaa kuin arvontojen kautta postittelu. Katsotaan jos vaikka synkimmän talven keskellä saisin järkättyä tuollaisen miitingin :)

Kokosin loppukesän iloksi tällaiset paketit. Kaikkien arvontaan saa osallistua. Kaikki tuotteet ovat avaamattomia.

SETTI 1: VARTALO

Paketissa tehosetti vartalon kosteuttamiseen:

Vaseline Spray Moisturiser

Lemon Juice & Glycerin In-Shower –vartalovoide

The Body Shop British Rose Instant Glow Body Essence

Elivo Arganöljy-käsivoide

S.W. Basics of Brooklyn kosteuttava sokeri-kookoskuorinta

SETTI 2: KASVOT

Tämä setti sopii rasvoittuvan, epäpuhtaan ja/tai sekaihon hoitoon, ja jos ihosta vielä sattuu löytymään pigmenttiläiskiä niin siihenkin on mukana täsmätuote.

Paketissa:

Ella Baché Pure Focus –peitevoide (peittävä ja kuivattava hoitovoide näpyille)

Flow Kosmetiikka Mustikka-kasvosaippua (rasvoittuvalle ja sekaiholle)

Yves Rocher Dark-Spot Targeted Corrector (korjaava voide pigmenttiläiskien häivytykseen)

SETTI 3: KYNNET ESSIE

Paketissa:

Essie-kynsinauhaöljy

Essie Steal His Name –kynsilakka

Essie Passport To Happiness –kynsilakka

Lumene Meriheinä-kynsilakka

Maybelline Baby Lips –sävyttävä huulirasva #20 Bubblegum Pop

SETTI 4: KYNNET LUMENE

Paketissa:

Lumene-kynsilakat Rannalla, Kuuma päivä ja Kesäunelmia

Maybelline Baby Lips –sävyttävät huulirasvat sävyissä #17 Grapefruit Zing ja #17 Pina Colada Pow

*

Osallistut arvontaan kirjoittamalla kommenttilaatikkoon sen setin tai niiden settien nimet joista olet kiinnostunut. Esim. KASVOT, ESSIE.

Laitathan mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 14.8. kello 24.00 saakka.

Huomenna siis luvassa osa 2 meikeillä. Mm. tumman luumun ja MACin ystäville on tiedossa herkku-duo :)

.

P.S. ...nauratti kun olin ensin kirjoittanut, "...niiden setien nimet joista olet kiinnostunut..." :D  "No Tapsasta, Markusta, Einarista... Ja osallistuisin vartalo-juttujen arvontaan."

^_^

L’Occitane-kokemuksia!

Yksi merkki voidaan taas raksia Pitkään Odottaneiden Kiinnostavien listalta, kun olen tänä kesänä vihdoin viimein tutustunut ranskalaisen L’Occitanen tuotteisiin. En tiedä kuinka monta kymmentä kertaa olen vuosien varrella seissyt L’Occitanen myymälöissä tai hyllyillä hypistelemässä tuotteita ja melkein ostanut, mutta vasta tänä kesänä pääsin kassalle saakka.

Merkki juhlii tänä vuonna 40-vuotispäiväänsä, ja juhlavuoden kunniaksi ostosten mukana sai tuollaisen L’Occitane-auton ja näytekokoisia tuotteita.

Shea Hand Cream 24€ / 150 ml

Sheavoihin pohjautuva käsivoide on L’Occitanen tunnetuimpia ellei ihan se tunnetuin tuote, ja totta kai sellainen sujahti ensimmäisen kokeilusatsin mukaan. Kirjoitin ’ensimmäisen’, sillä kokemusten perusteella vaikuttaa vahvasti siltä etteivät L’Occitane-kokeilut jää yhteen kertaan.

Ostin tuon alkuperäisen voiteen, mutta valikoimassa on myös versioita erilaisilla tuoksuilla.

Voide on odotetusti todella täyteläistä ja ihanan ravitsevan tuntuista, ihanteellisesti kuivien talvikäsien voide. Ei tämä tosin kesälläkään liian täyteläiseltä tunnu nyt kun käsieni iho näyttää muuttuneen kroonisesti kuivaksi. Tuoksu on puuterinen ja ehkä vähän pähkinäinen, miedosti makea. Vaikea kuvailla, mutta tuoksu muuttuu jännästi ihon lämmön vaikutuksesta. Ensin se tuoksuu pelkästään miellyttävältä mutta kun voidetta hieroo ihoon tapahtuu jotain, ja tuoksu muuttuu… ei epämiellyttäväksi mutta kuitenkin siten, että joka kerta kiinnitän siihen huomiota. Ei ihan lempituoksuni.

Ja mitä voiteeseen itseensä tulee – tykkään tästä kyllä tosi paljon, mutta se ei ihan hakkaa the lemppariani eli Crabtree & Evelynin Hand Therapya. Se jää myös toiseksi hyvin samantyyppiselle ja myöskin tämän vuoden testattuihin kuuluvalle The Body Shopin legendaariselle korppukäsien ravitsijalle eli hamppukäsivoiteelle. Minun on pitänytkin blogata tuosta TBS:n hampusta mutta en ole vielä ehtinyt. Tiedän että lukuisat kuivaihoiset vannovat sen nimeen ja sitä pidetään yhtenä ihan parhaimmista ”papyrus-ihon” kosteuttajista, ja voin vain olla samaa mieltä.

L’Occitaneen verrattuna TBS on vielä rasvaisempi ja jättää kiiltävän, rasvaisen pinnan ihoon, sopii siis parhaiten yökäyttöön. L’Occitane ei jää täyteläisyydestään huolimatta yhtä rasvaisen tuntuiseksi, siinä on ainesosia jotka vähän ”puuterisoivat” ihotuntua kun voide alkaa imeytyä.

Sain auton mukana vielä näytekoot käsi- ja jalkavoiteesta, ja ne seurasivat minua heinäkuun matkalle. Tuota pientä 10 millin tuubia käyttäessä muuten huomasi, miten riittoisaa käsivoide on, pieni nokare riitti peittämään kädet pehmeään kelmuun. Mitenkähän pitkään tuo iso 150 millin tuubi kestääkään...

Jalkavoide osoittautui yhtä miellyttävän tuntuiseksi ja pehmentäväksi kuin käsivoide, tästä ei riitä pidempää romaania kirjoitettavaksi :)

L’Occitanen hiustenhoitolinja on aromaterapeuttinen ja jokainen tuote (paria leave-in-hoitista lukuunottamatta) sisältää viiden eteerisen öljyn kombinaation.

Aloitan epäperinteisesti hoitoaineista. Sain auton mukana näytteet kahdesta hyvin erityyppisestä hoitsikasta; Repairing Conditioner lupaa korjata ja vahvistaa kuivia ja vaurioituneita hiuksia, Revitalizing Fresh Conditioner taas on hyvin kevyt, silikoniton, viinietikkapohjainen hoitoaine päivittäiseen käyttöön kaikille hiustyypeille.

Kokemus yllätti; Repairing-hoitis tuntui hiuksissani vähemmän silottavalta ja selvittävältä kuin Revitalizing. En odottanut Revitalizingin tehojen riittävän kuiviin ja voimakkaasti käsiteltyihin hiuksiini mutta hämmästyin kuinka sileän pinnan ”ei-juuri-miltään-tuntuva” vetinen koostumus jätti huuhdellessa. Toisaalta, kun on tullut todettua että etikkahuuhteet toimivat hiuksissani erinomaisesti, ei Revitalizingin tuloksen ehkä pitäisi yllättää.

Revitalizing Fresh Conditioner saa pisteet myös aivan ihanasta tuoksustaan, tämä raikas cocktail on todellakin mieleeni. Hoitoaineessa on piparmintun, greipin, seetrin, timjamin ja laventelin eteerisiä öljyjä. Hengittelin tuoksua hyvänkin tovin suihkukopissa… Siis aivan älyttömän ihana tuoksu, tätä voisin ostaa täyden purkin jo pelkän tuoksun perusteella!

Täysikokoisilla hoitiksilla on hintaa 19,50€ / 250 ml.

Repairing Shampoo  6,50€ / 75 ml, täysikokoinen 19,50€ / 300 ml.

Shampoon tuoksu tuo minulle mieleen appelsiinisuklaan ja niin tuoksumaailma kuin käyttökokemuskin muistuttavat Keunen ihanaa So Pure –shampoota (taas yksi näitä tuotteita joista piti kirjoittaa mutta se on jäänyt kun aiheita on niin paljon…).

Koostumukseltaan ohuehkoa mutta ei ihan sellaista pahinta kämmeneltä lattialle –lirua. Pesee hoitavasti keskivahvalla vaahtoavuudella. Shampoo ei tunnu perinteiseltä synteettiseltä marketti- tai salonkishampoolta mutta ei luonnonkosmetiikaltakaan. Sulfaattejakin siinä on joten en tiedä mistä tunne tulee. Voisikohan eteeristen öljyjen korkea (?) pitoisuus vaikuttaa koostumukseen..? No, pidän tästä shampoosta joka tapauksessa, miellyttävä tuttavuus. Ei latista ja lähmää hiuksia vaikka onkin hoitava.

Angelica Cleansing Gel 19€ / 200 ml

(pullossa ei muuten lue Angelica mutta L'Occitanen sivuilla puhutaan Angelica-sarjasta)

Positiiviset kokemukset jatkuvat; tykkäsin myös Angelica-putsarista. Geeli vaahtoaa erittäin miedosti ja tuntuu puhdistusteholtaankin aika miedolta, tosin en tiedä liittyykö kokemus enemmän vähäiseen vaahtoavuuteen kuin varsinaiseen puhdistustehoon. Myös ihotuntu (ei kiristä) pesun jälkeen tuo vaikutelmaa hellävaraisuudesta.

Tuoksu on kuin pullon väri; hyvin vihreä ja jotenkin ruohomainen. En osaa päättää pidänkö tuoksusta vai en. Ikävä se ei ole mutta ehkä kuitenkin tykkään enemmän makeammista tai kukkaisemmista tuoksuista putsareissa.

Iho jää Angelican jäljiltä miellyttävän tuntuiseksi ja se on minulle putsareissa vaahtoavan koostumuksen ohella tärkeintä. Samoin huuhtelufiilis. En pidä siitä, jos puhdistustuotetta joutuu huuhtomaan kauan että se liukenee iholta. Nyt kun olen taas kuukauden Angelica-käytön jälkeen palannut Mossan Cleansing Creme-Mousseen niin huomaan mistä en Mossassa tykkää; se jää pyörimään iholle ja sitä pitää hieroa ja huuhdella kunnolla ennen kuin se liukenee. Mossa voittaa L'Occitanen Angelican liukkaudellaan ja täyteläisemmällä ihotunnullaan mutta häviää huuhtoutumisominaisuudessa.

Ihanan supermuhkeasti vaahtoavan Immortelle-putsarin esittelin omassa postauksessaan kesäkuussa.

Amande Shower Oil 7 € / 75ml, 20€ / 250 ml

Manteliöljysuihkugeeli… ahh, nyt tullaan mun lemppari-L’Occitaneen (Immortelle-putsarin ohella). Tämä tuote a) tuoksuu aivan ihanalle b) pesee todella pehmeästi ja hoitavasti ja c) toimii hyvin myös kasvoputsarina. Ja d) ei tunnu yhtään öljyiseltä vaikka on öljypohjainen…! Koostumus on täysin vedetön ja alkaa vaahdota miedosti kosketuksissa veden kanssa. Pesin tällä Sveitsin matkalla suihkussa aina kasvotkin (kun tuli megahikisenä ja aurinkorasvaisena päivän patikoilta) ja koko kropan iho varpaista nassuun jäi ihanan pehmeän tuntuiseksi. Olen kuullut monen kehuvan Amande Shower Oilia enkä ihmettele miksi. Liityn faneihin!

(Muuten, muistanko väärin vai onko L’Occitanella ollut joskus valikoimassaan myös vastaavakoostumuksellinen eli öljypohjainen ja vaahtoava putsari myös kasvoille? Minulla on jostain syystä tällaisesta vahva muistikuva… Tai sitten muutkin ovat käyttäneet nimenomaan tätä Amande-suihkugeeliä myös naaman pesuun.)

Miehelle ostin pitkällisen vertailevan Homme-tuoteosaston nuuhkuttelun jälkeen Baux-suihkugeelin.

Bauxissa tuoksuvat sypressi ja mausteet. Tällaiset aromaattiset puutuoksut ovat eniten minun ja misterin mieleen mitä tulee miesten tuoksumaailmaan - vaikkakin kesään sopivat tietysti paremmin raikkaat, sitruksiset ja minttuiset tuoksut. No, Suomessa on talvi melkein 9 kuukautta vuodesta joten nuo lämpimät tuoksut ovat onnen omiaan meidän olosuhteisiin... ;D

Lopuksi – marseillesaippua (5,50€ / 100g). Sekin tuli juhlavuosilahjapakkauksen mukana. Tästä ei ole paljon sanottavaa – tuntuu siltä miltä marseillesaippuat yleensäkin. Eli vaahtoaa miedosti ja tuntuu hoitavalta. Ihofiilis on sellainen, hmh, asteen hienostuneempi kuin perussaippuoissa, jos nyt saippuan kohdalla voi hienostuneesta puhua.

.

Seuraavaksi täytynee kokeilla L’Occitanen kasvovoiteita, ja löytyy sieltä varmaan joku seerumikin. Hajuvedetkin ovat houkutelleet valtavasti… Etenkin Cherry Blossom -tuoksua olen nuuskutellut ja suihkutellut L’Occitane-pisteillä niin moneen kertaan että tuntuu jo kuin omistaisin tuoksun itse :)

Mitenkäs karkkipäiväläiset ja ”Provencen lahja maailmalle”? Löytyykö joukostanne loccitanisteja?

Merkki on siinä mielessä jännä, tai siis näin koen itse, että sen tunnettuus on tosi hyvä ja ainakin kaikki kosmetiikkafriikit sen tietävät ja siitä puhuvat, mutta sitten toisaalta aniharvoin (no, ei koskaan) törmää kunnon vannoutuneisiin L'Occitane-käyttäjiin. En ole koskaan kuullut kenenkään mainitsevan L'Occitanea lempimerkkinään, mikä tuntuu oudolta ottaen huomioon brändin globaalin aseman ja vetovoiman. Ja tuotteiden erinomaisen laadun, kuten voin nyt todeta itse kokeilleena. Vai elänkö mä vain kosmetiikkafriikkikuplassa ja kuvittelen tästä kuplasta käsin merkin olevan Suomessa tunnetumpi ja vetovoimaisempi kuin se onkaan..? Mitä sanotte, millainen käsitys/fiilis teillä on L'Occitanesta?

Näitä "mitä mulla on laukussa" -postauksia on mun mielestä aina hauska lukea toisten blogeista joten niitä on tullut tehtyä pari omaankin blogiin. Viimeisin on vuodelta 2013.

Istuskellessani viikonloppuna lempihuudeillani Västerhamnissa lueskelemassa, sain spontaanin idean kumota käsilaukkuni sisällön penkille ja kuvata se.

Käytän yleensä isompaa olkalaukkua, enemmänkin kassi-mallista, ja siellä kulkee vaikka sun mitä epäolennaista jota ei vain jostain syystä tule koskaan poistettua. Isossa laukussa minulla on esimerkiksi aina ihan liikaa huulikiiltoja. Edellisen laukkupostauksen sisältö näyttää epäilyttävän siistiltä, onko mulla muka joskus ollut noin "järkevä" tavarakattaus laukussa... Nykyisessä isommassa laukussani on kaikkea todella turhaa sälää viemässä tilaa ja tuomassa painoa, tyyliin kaksi tai kolme eri kauppakassia, 10 kynää, useita aloitettuja nenäliinapakkauksia, tuote-esitteitä "jotka ihan varmasti luen joku päivä vaikka bussissa" sekä kynsilakkoja. Kuinka usein tulee lakattua kynsiä kaupungilla..?

Tänä kesänä iso laukku on saanut jäädä makuuhuoneen nurkkaan ja olen käyttänyt pelkästään pienempää olkalaukkuani. Sen sisältö on tiivistetty versio isosiskostaan sisältäen vain tärkeimmät ja ehdottomasti tarpeelliset kamat, ja nyt kolmatta kuukautta sillä selvinneenä ihmettelen, miten olen koskaan jaksanut raahata isompaa kassia. (Nojoo, esim. lauantaisen Västerhamn-reissun kirja ja vesipullo olisivat tietty mahtuneet siihen... Nyt ne pakattiin kangaskassiin.)

Jalostettu versio käsilaukun antimista näyttää tältä:

Epämääräinen minigrip-pussi sisältää purkkaa, särkylääkkeitä ja näemmä tällä hetkellä Quest-patukan jämän. Hyvin usein mukana on myös pähkinä-minigrip, nyt mulla on pähkinät lopussa.

Nämä ovat kaikki aika lailla sellaisia joita käytän ja tarvitsen päivittäin. No, en ehkä muovilusikkaa ihan joka päivä, mutta se on ehdoton käsilaukkuasukki koska evästelen niin usein rahkalla ja raejuustolla eikä kaikkien mukana tule erikseen lusikkaa.

Puuterista - sitä en itse asiassa käytä enää juuri koskaan, ja pakkauksessa tärkeämpää onkin oikeastaan peili. Tuo Clarinsin meikkipuuteri on kulkenut mulla laukussa varmaan viimeiset viisi vuotta eikä se lopu varmasti koskaan. Saatan sitä silloin tällöin sipaista nenuun jos huomaan että naama kiiltää valtavasti, mutta vaihdettuani mineraalimeikkipohjaan tarve mukana kulkevalle korjailupuuterille väheni lähes olemattomiin. Samoin kuin ihon kiiltely. Ennen mineraalejahan käytin nimenomaan meikkipuuteria, mutta se ei todellakaan koskaan kestänyt hyvänä koko päivää ja vaati aina korjailua.

Tuli tuosta pankkikortista muuten mieleen (ja nyt tarjoan ihan ilmaisen mainoksen pankille :D) - kuka muistaa mun parin syksyn takaiset pankkisekoilut Kreikassa? Silloin oli kyllä huumori kaukana. Tuon selkkauksen seurauksena vaihdoin pankkia (vaikka Ahvenanmaata rakastankin niin adjö, Ålandsbanken, niin huonosti hoiditte tuon jutun) ja Suuren Pankkivertailun seurauksena päädyin Osuuspankkiin. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Voitte kuvitella listafriikin Excel-taulukot eri pankkien palveluista ja hinnastoista... ^_^

Onko teidän käsilaukkunne sisältö mallia "Puoli elämää kulkee mukana" vai kevyempi, "Vain-se-mitä-tarvitsen"-tyylinen?

Mitä kaikkea teidän laukuista löytyy?

P.S. Ettepä arvaa missä istun bloggaamassa... Nökötän aamukahvitermareineni Maarianhaminan kirjaston edessä penkillä. :)

Mun mobiililaajakaista ei taaskaan toimi täällä Ahvenanmaalla (tai toimii sellaisella huimaavalla 30% nopeudella) enkä juuri pysty käyttämään nettiä kotona. Kirjasto aukeaa vasta kymmeneltä mutta kirjaston wi-fi freespot toimii aukioloaikojen ulkopuolellakin joten pyöräilin tähän kahveineni bloggaamaan ennen töihin lähtöä ^_^ (Ja kuten kuvasta näkyy, aamu on kylmä ;))

Tuli mieleen kirjoittaa tästä aiheesta, kun heinäkuun lomamatkalla tuli jälleen mietiskeltyä eri maiden alkoholinkäyttötapoja. Ja omiakin.

On tiedossa, että Suomessa ja esimerkiksi Venäjällä ja Isossa-Britanniassa alkoholinkäyttö on humalahakuisempaa Keski-Eurooppaan ja Välimeren maihin verrattuna. Ja että meillä alkoholia nautitaan perinteisesti tyylillä ”harvemmin ja kunnolla” kuin lasillinen päivässä pitkin viikkoa.

Keski-ja Etelä-Euroopassa, etenkin tunnetuimmissa viinimaissa kuten Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa, on yleistä että viiniä nautitaan päivittäin. Se on näissä maissa yhtä lailla juhla- kuin arkinen ruokajuomakin, ja pöytäviini voi usein olla ravintoloissa halvempaa kuin limsa.

Näissä maissa on tavallista, että lasi viiniä tai olutta kuuluu jopa työlounaalle. Sitä ei ajatella tällaisissa yhteyksissä päihteenä vaan normaalina osana ateriaa.

Satuin tuossa alkukesästä lukemaan Alkon esitettä alkoholin riskikulutuksen rajoista Suomessa.

Naisten kohdalla raja on 16 alkoholiannosta viikossa tai 5 annosta kerralla nautittuna, miesten kohdalla 24 viikkoannosta tai yli 7 annosta kerralla. Nämä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimat rajat. Yksi annos on 0,33 l olutta tai siideriä tai 12 cl viiniä.

Täytyy tunnustaa, että loman aikana taisi riskirajat paukkua reilusti – ilman että sitä edes tajusi. Oli häitä, ravintolaillallisia, aurinkoisia terasseja... No, kyllä te tiedätte. Lomilla varmaan itse kullakin saattaa käydä näin.

Kun juominen ei ole humalahakuista ja tapahtuu ns. sivistyneesti ruoan kanssa tai tyyliin, ”Otetaas yhdet tässä terassilla”, ei käy mielessäkään että käytössä olisi jotain terveyttä uhkaavaa - ja eihän siinä välttämättä olekaan. Eivät THL:n määrittelemät rajat toki kiveen hakattuja ole ja aiheen yhteydessä korostetaan riskikäytön rajojen yksilöllisyyttä, mutta silti huomaan pidemmän ”tissuttelukauden” herättävän lieviä syyllisyyden tunteita. ”Pitäisiköhän sitä nyt edes yksi terassikäynti suorittaa pelkällä soodavedellä…”

Ja sitten tajuaa lomailevansa ympäristössä, jossa on ihan tavanomaista nauttia alkoholia tavalla, joka omassa kotimaassani määritellään terveyttä haittaavaksi.

Pakko muuten tähän väliin mainita, miten hullunkurisena ainakin minulle näyttäytyi se, miten Sveitsissä jopa patikoinnin aikana on tavallista pitää viinilasin tai oluttuopin mittaisia taukoja rinteiden ravintoloissa. Alkoholin nauttiminen on yleistä jopa tällaisen liikunnallisen harrastuksen yhteydessä.

En koe, että minulla olisi normaalin alkoholinkäyttöni puitteissa mitään syytä oikeasti huolestua loman aikaisesta päivittäisestä viinittelystäni, mutta näitä on kiinnostavaa pohtia.

Ranskalaiset esimerkiksi ovat käsittääkseni aika tervettä porukkaa eikä maassa ole korkeita alkoholistitilastoja – eikä muuten ylipainoisiakaan, vaikka viinistä, juustoista ja patongista varmaan ihan kivasti kaloreita kertyykin.

Paljonko ranskalainen saattaisi nauttia alkoholia yhden normiviikon aikana? Lasketaan. En usko että ranskalainen lasillinen juuri koskaan on vain 12 senttilitraa, normikaato lienee lähempänä 16 cl. Lounaalla yksi lasillinen, illallisella kaksi. Vuorokauden annosmäärä olisi noin 48 cl eli 4 annosta. Työviikon alkoholiannoksista kertyy jo 20. Viikonloppuna ranskalainen todennäköisesti ottaa vähän enemmän. Eli päästään reippaasti yli meidän riskirajojen.

Löysin uutisen ranskalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan kohtuullinen alkoholinkäyttö on terveydelle jopa hyödyllisempää kuin täysi alkoholittomuus.  Tutkimuksessa kohtuullisena alkoholinkäyttönä pidettiin 10-30 alkoholigrammaa vuorokaudessa, eli noin 1-3 lasia viiniä.

En missään nimessä kannusta ketään päivittäiseen alkoholinkäyttöön, se ei todellakaan ole tämän kirjoituksen tarkoitus. Alkoholilla on tutkitusti terveyshaittoja ja toisille se ei sovi lainkaan edes pieninä annoksina. Toivon siis, ettei kukaan tulkitse tätä kirjoitusta alkoholin juontiin kannustavana.

Minusta vain on kiinnostavaa miettiä, miten eri lailla alkoholia käytetään eri maissa, millainen asema alkoholilla on maan kulttuurissa ja miten käyttö näkyy alueen väestön terveydessä.

Onhan se jotenkin jännää, että yhdessä maassa negatiivisen sävyn saava ”tissuttelu” ja terveysviranomaisten hälyttävänä pitämä kulutustaso on toisen maan kulttuuriin luonnollisesti kuuluva normitapa käyttää alkoholia.

Olisi kiinnostavaa kuulla, ovatko terveysviranomaiset muualla Euroopassa määritelleet terveyttä vaarantavan alkoholinkäytön rajat, ja millaisia ne ovat eri maissa. Välimerenkin maissa juodaan viiniä ”kuin mehua” ja maissa elää tunnetusti maailman terveimpiin kuuluvaa kansaa. Voi olettaa, että myös kansan geeniperimään liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, millaisina määrinä ja miten tiheästi nautittuna alkoholin kulutuksesta muodostuu terveysriski. Maallikkomaisena yleistyksenä voisi heittää, että ehkä alkoholi ylipäänsä sopii paremmin eteläisemmille kuin pohjoisemmille kansoille?

Aasialaiselle väestöryhmälle alkoholi ei muuten sovi nimenomaan geneettisistä syistä, melkein puolelta aasialaisista puuttuu maksasta entsyymi joka pilkkoo alkoholin sisältämää myrkyllistä asetaldehydiä.

Mitenkäs teillä, ja tämä kysymys on osoitettu blogin täysi-ikäisille lukijoille,

tuleeko lomien aikana ”tissuteltua” tai ylipäänsä käytettyä alkoholia eri lailla kuin normaaliarjessa?

Oletteko huomanneet ei-humalahakuisen, lasillinen-tai-kaksi-päivässä -tyylin aiheuttaneen teille terveysseuraamuksia?

Mikä ylipäänsä on suhtautumisenne alkoholiin? Kuuluuko alkoholi kohdallanne enemmän viihteelle vai myös arkeen esimerkiksi ruoan yhteyteen?

Itse saatan välillä olla juomatta lasin lasia vaikka kuukauteen jos ei satu sopivia tilanteita kuten mukavia illallisia miehen kanssa, extrarentoutusta kaipaavia päiviä tai vaikka niitä aurinkoisia terassihetkiä. Välillä on kausia jolloin viinilasillinen voi kuulua joka viikkoon, välillä taas ei tule juotua todella pitkiin aikoihin. Juon hyvin harvoin enempää kuin 2 tai 3 lasia (annosta) kerralla sillä humallun hyvin helposti, minkä vuoksi en myöskään koskaan juo alkoholia tyhjään vatsaan. Pidän viinilasillisen tuomaa rentoutusta miellyttävänä mutta juopumustilaa vastenmielisenä.

Ennen kaikkea lasillisesta hyvää, laadukasta viiniä on muodostunut minulle juustojen kaltainen herkku jota nautiskelen samalla antaumuksella kuin joku toinen suklaalevyään. :)

.

Alkoholi on kiinnostava ja monisyinen aihe niin kulttuurihistoriallisesti kuin puhtaasti gastronomisestikin, joskin samalla tietysti myös vaikea aihe siihen liittyvien tunnettujen ja vakavien ongelmien vuoksi.

Täytyy jakaa tällainen kesän teemaan sopiva karvajuttu Zürichistä :)

No, en tiedä huvittaako tämä ketään muuta mutta minua huvitti sen verran että oli pakko kuvata tämä ikkuna.

Kotireittini varrella Zürichin Wiedikonissa sijaitsee ihokarvojen poistoon erikoistunut liike, jonka tyyli ulospäin on muuten-niin-chicissä Zürichissä silmiinpistävän erilainen. Kauneusalalla kun yleensä mainostetaan hemmottelevalla elämyksellisyydellä ja salonkien näyteikkunat ovat perinteisesti vähän toisen tyyppisesti somistettuja.

Houkuttaisiko teitä pistäytyä asiakkaaksi tähän karvasalonkiin? :) Miten olisi vaikka brassi?

"Pysyvää ihokarvanpoistoa", mainostaa Birmendorfestrassella sijaitseva hoitola vedoten mallinukeillaan mitä ilmeisimmin vähän erilaisen huumorintajun asiakkaisiin. Tai no, mitäs minä tiedän sveitsiläisten huumorintajusta, ehkä tällaiset jutut vetoavat heihin enemmän kuin kuvat silosäärisistä, pehmeäihoisista naisista taustallaan vaaleanpunaisia kukkasia. :)

Ikkunassa pyörii, siis kirjaimellisesti pyörii alustallaan puoliksi karvaiset miehen torso ja naisen sääret. Näky oli jotenkin niin absurdi että se nauratti ja pysäytti joka kerta kun kuljin ohi.

Minulle tuli enemmänkin mieleen joku modernin taiteen ihokarvanpoistohysteriaan kantaaottava teos kuin kauneussalongin ikkuna.

"Kymmenen vuoden kokemuksella - ja hyvään hintaan."

Ja mitäs nämä sveitsiläisittäin hyvät hinnat sitten ovat?

Karvanpoisto huulten alueelta irtoaa edullisimmin - 30 frangia eli noin 28 euroa. Koko kasvoista saa pulittaa 94 euroa ja brassista 142 euroa. Takapuolen karvattomuus keventää kukkaroa 113 euron verran.

Oletettavasti tulos ei kestä lopun ikää yhdellä ainoalla käsittelyllä vaikka salonki "permanent" karvanpoistosta puhuukin. Taas voi vain miettiä, miten paljon olemme valmiita maksamaan päästäksemme lähemmäs vallitsevia kauneusihanteita... (Okeiokei, muistan kyllä että osa perusteli karvanpoistoaan myös hygienialla ja selvästi mukavammantuntuisella olotilalla, ja kyllä, voin uskoa että pikkarien haaraosan ympäri kivuliaasti kiertyvät karvat ovat jo hyvinkin perusteltu syy karvojen poistoon...)

Jotenkin tuo hinnasto vielä vahvisti mun kokemusta näyteikkunasta taideprojektina ja kannanottona ihokarvakulttuuriimme, vaikka se varmastikin on ollut kaikkea muuta kuin salongin tarkoitus.  (Öh, tuntuu hassulta ylipäänsä kutsua tuon näköistä paikkaa salongiksi....)

.

Näitä mietiskellessä voin omankin pinnallisen bikiniraja"huoleni" merkeissä vielä lisätä viimeisen updaten alkukesän brassi-keissiini: eipä tarvinnut koko kesän aikana siistiä bikinirajaa. Voidaan ainakin mun kohdalla siis puhua todella pitkäkestoisesta tuloksesta. Vasta nyt, runsas 10 viikkoa sokerikäsittelystä, biksuraja-alueen ulkopuolella alkaa punkea kasvustoa. Ja sekin edelleen niin hentoista ja harvaa että kehtaisin mennä rannalle tällä "lookilla" :)