Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Vahvin joulumuisto on lapsuudesta -yllättäen. Se hetki, kun odotettiin joulupukkia sisarusten kanssa. Hetki täynnä iloa ja jännitystä :)
Nyt ei tule mitään erityistä muistoa mieleen, mutta viime joulusta jäi todella hyvä ja lämmin fiilis :) Ihan vaan se perheen kesken oleminen; juttelu, syöminen, hautausmaalla käyminen, lahjojen jako ja loppuillasta glögin juominen äitin kanssa. Juhlapyhät ovat välillä olleet perheellemme jotenkin haastavia, joten on niin ihanaa, kun kaikki menee hyvin ja on vain mukava olla.
No kerron joulumuistona vaikka ihanimman joululahjan mitä olen koskaan saanut :) Tästä on jo vuosia aikaa, mutta lämmittää mieltä edelleen.
Eli kyseessä oli suht uusi ystävä jolta lahjan sain, oltiin vasta tutustuttu sinä vuonna. Sain häneltä lahjapussukan johon hän oli kerännyt asioita joista ajatteli minun pitävän ; vaatteita, pieniä sisustustuotteita, luonnonkosmetiikkaa, koruja..oli uutta ja kirppislöytöjä. Itse lahja(t) oli niin minun tyyliseni ja ihana, mutta ennen kaikkea mieltä lämmitti se kuinka paljon vaivaa ja ajatusta oli lahjan eteen nähty ja kuinka niinkin uusi tuttavuus tunsi minut niin hyvin <3
Olispa kiva voittaa YR-joulukalenteri :)
Sain ihanan punaisen rasvaisen huulipunan äidiltä, taisi olla oikein Chanelia. Tuliaiasena laivalla.
Joulusiivous oli tehty, lattialla uusi kaunis vaalea matto.
Käytiin miehen kanssa viemässä joulukukka naapuriin ja laitoin huulipunaa lähtötohonassa, koira jäi luonnollisesti kotiin.
Huulipunani oli ryöstetty ja metallinen hylsy oli pureksittu paloiksi. Iso valkoinen koirani oli kauniinpunainen huulistaan ja etutassuistaan. Kauniit huulipunatassujäljet olivat valkoisen maton joulikoristuksena.
Hankasin mattoa fairyllä ja pakkusyötin koiralle parafiiniöljyä ja kuljetin sitä jouluyön pihalla (kun niitä hylsyn palasia oli ehkä koiran sisällä).
Chanelin huulipunaa ei ole ollut vuosiin, pitäisiköhän ostaa täksi jouluksi?
Joulu 2007: poljin vesisateessa töihin ja vietin ensimmäistä (ja ainutta) kertaa joulun töissä ja kaukana perheestä. Lunta ei tainnut näkyä ollenkaan.
Joka jouluaatto kokoonnutaan perheen kanssa katsomaan joulurauhanjulistusta telkkarista ja koristelemaan joulukuusi :) "virallinen" joulunvietto alkaa aina silloin.
Ihana arvonta taas! :)
Meidän perheessä on sellainen jouluperinne et aina aattona ollaan kotona ja joulupäivänä tai viimeistään tapaninpäivänä mennään sukulaisille syömään ja käydään haudoilla. Mun mielestä joulu ei oo mitään jos näin ei tapahdu! ÄÄÄÄ, oikeesti kohta on joulu!
Lapsuuden joulumuistoista yks ihanimpia oli Joulupukin Kuuman Linjan piirrettyjen katteleminen. Tykkään siitä kyllä vieläkin :)
Meidän perheen jouluun kuuluu olennaisesti musiikki: Milloin aattoa on vietetty yhdessä paketista löytynyttä karaokepeliä pelaten, milloin joululaulukirjaa läpi maratoonaten. Aina kerran vuodessa kaikki intoutuvat laulamaan estoitta :D
Asuin kolme vuotta ulkomailla, enkä käynyt Suomessa välillä kertaakaan. Kun palasin, oli joulukuun loppu, ja pääsin heti leipomaan joulupipareita ja keittämään glögiä äidin kanssa. Joulu oli ihana, ja sitä vietettiin perheen ja sukulaisten kanssa lumisissa maisemissa. Siihen jotenkin tiivistyi se kaikki, mitä olin Suomessa kaivannut. Juuri sitä tunnelmaa ja läheisiä ihmisiä.
Joulu on vuoden paras juhla. <3
Jouluaatot ovat aina menneet kotona tietyssä rytmissä. Aamulla syödään riisipuuroa, sitten katsotaan telkkaria, iltapäivällä tuhti jouluruoka, sitten torkut, saunaan ja pukin vierailu. Miten jouluaatto meneekään nyt vanhempana, oman perheen parissa? Aamulla riisipuuria, telkkarin katselua, jouluruoka, torkut, saunaan ja lahjojen jako - ei ole omena kauas puusta pudonnut :D
Ooh! Oispa upea! :)
Joulumuisto parin vuoden takaa, kun sähköt oli koko aattopäivän poikki. Oli ainakin tunnelmallista kynttilänvalossa! :D
Olin eräänä vuonna sairaalan ensiavussa töissä jouluna. Ajattelin, että iisiä rahaa ja helppo vuoro. Mutta tulikin ihan tolkuton pääkallokeli ja ovesta lappasi sisään nyrjähtänyttä nilkkaa, murtunutta lonkkaa ja sijoiltaan menneitä olkia. Ihan hirveän kiireinen vuoro ja ylitöiksikin se taisi vielä kääntyä...
Yksi parhaista joulumuistoista liittyy jouluun jonka vietin lapsena perheen kanssa pohjoisessa: Aattona oli pakkasta sen verran että matkalla pihasaunasta mökkiin hiukset jäätyivät jääpuikoiksi. Lahjaksi sain mm. taskulampun jonka valossa luin lahjakirjaa peiton alla piilossa myöhään jouluyöhön.
Jouluisin heittäydyn ihan hulluksi siivoajaksi, vaikka muuten en pidä siivoamisesta yhtään! Jouluna on vaan pakko olla joka paikka ojennuksessa ja puunattuna.
Lapsuuden joulujen kestovitsi oli se kun isäni aina jotenkin kummasti missasi joulupukin, sattui aina juuri silloin käymään jossain tmv. Tätä jatkui nolostuttavan pitkään, jouduttiin ihan pyytämään että onko joulupukin vielä pakko käydä... :D
Paras joulu ikinä oli vuonna 2008, kun isäni toi meille valkoisen, puolipitkäkarvaisen kissanpennun. Lahjaa ei ollut pakko ottaa vastaan, mutta me otimme. Pieni karvakasa muutti elämämme sisällön täysin. Nyt pienestä pennusta on kasvanut komea ja uljas kolli.
Oi miten ihana arvonta! Minulle tuli mieleen se, kuinka jo edesmennyt mummuni ei malttanut odottaa jouluun vaan avasi joululahjat aina sitä mukaa kun niitä sai. :)
Tulee väkisinkin mieleen muisto lapsuudesta, kun ulkokissamme sai päähänsä, että puu sisällä (eli joulukuusi) on yhtä kuin sisä -wc. Kuusenalusmatto meni pilalle. :D nykyinen kissa taas luuli kyseessä olevan kiipeilypuun.. Menipä kissa-aiheiseksi, mutta sellaiset jäävät mieleen, kun joulunviettokaava on muutoin aina lähes sama. :)
Mulle tulee joulusta mieleen aina Juhlapöydän konvehdit. Kun oltiin lapsia niin meillä piti aina syödä ensimmäinen kerros konvehtirasiasta ennenkuin sai mennä räveltämään toista kerrosta. Pikkuveljen kanssa molemmat inhottiin sitä minttukonvehtia ja se jäi aina viimeiseksi ylitettäväksi esteeksi minkä jälkeen pääsi taas parempien suklaiden makuun. Minttukonvehdin kohtalo ratkaisiin kivi-paperi-sakset-pelillä ja häviäjä joko söi äklön minttusuklaan tai yritti vaivihkaa käydä hivuttamassa sen roskikseen niin ettei vanhemmat huomaa. Onneksi näin aikuisena saa heittää pahat konvehdit roskiin - mutta silti mua ärsyttää edelleen jos konvehteja on lääpitty toisesta kerroksesta ennenkuin eka on tyhjä!
Oi miten kiva! Mun ihanimpia joulumuistoja on aina se, kun mennään käymään illalla haudoilla, valtava kynttilämeri loistaa :)
Oi, kosmetiikkakalenteri olisi ihana!
Lapsena meillä vietittiin pikkujoulua kotona joulukuun alkupuolella. Silloin isä kantoi pienen aidon kuusen sisälle ja koristelimme sen. Yön aikana kuusen alle oli ilmestynyt kaikille pikkulahjat. Tätä olen aikuisena jotenkin muistellut aina lämmöllä :)
Lapsena oli aina niin jännää odottaa joulupukkia :D
Rakkain joulumuistoni on lapsuuden joulut mummolassa, ja kun pukin valkean parran alta pilkotti papan oma, punainen parta... :)
Ihana arvonta!
Joulumuisto menneistä (tapahtuu varmasti myös tänä vuonna...) on se, että olen aina aattona vatsa kipeänä. Jännitän aivan tajuttomasti sitä, mitä läheiset tykkäävät heille hommatuista lahjoista. Lahjojen ostaminen on kivaa ja jännityskin on kivaa,mutta liika on liikaa :D
Vietimme joulua vuokramökillä ja keittiössä vilisi hiiriä. Ei hauskin mutta muistettavin joulu.
Joulumuistoja on jo kertynyt paljon, mutta mieleenjäänein on se, kun löysin lahjakätköstä päiviä ennen aattoa ihanan Mon ami-nuken ja hoivailin sitä sitten joulunaluspäivät. Aattona innoissani availin paketteja mutta pettymys oli suuri, kun nukkea ei paketista tullutkaan. Itkuhan siinä tuli. Nukke olikin pakattu laatikkoon, jossa oli termoskannun kuva. Voi sitä riemua, kun nukke sieltä loppujenlopuksi löytyi:)
Parasta joulussa on itse leivotut piparit ja läheisten kanssa vietetty aika. Parhaat joulumuistot liittyvät juuri rauhalliseen tunnelmaan.
Hauska arvonta! Kuusen koristelu aattoaamuna on lapsesta saakka kuulunut perinteisiin, joista pidämme kiinni edelleen.
Vietin 18-vuotiaana joulun äipän kanssa Budapestissa. Hotellin ruokailu oli täyteen buukattu ja koko kaupunki kiinni. Jouluateria nautittiin siis kiinalaisessa ravintolassa 25 kiinalaisen kanssa :D Jäi jostain syystä mieleen :)
Paras joulumuisto on ollut lapsuudessa, kun yhden joulupukin sijaan ilmestyikin kaksi joulupukkia! Tuplabuukkaus :p
Muutamana viime jouluna olemme olleet joulupukkeilemassa, minä tonttuna ja paras kaverini pukkina. Kun näkee lasten onnelliset hymyt, hymyilyttää väkisin itseäkin :)
Ihana ja juhlallinen jouluperinne on se, että aattosaunaan otetaan lasilliset shamppanjaa mukaan. Yleensäkin joulusauna on kiinteästi mukana kaikkia joulumuistoja.
Mieheni ei viitsinyt enää pukkina olla vähän isommille lapsillemme, joten minä puolestani vetäisin pukinvehkeet niskaan. Lapset, jotka olivat vähän sillä rajalla uskovatko enää joulupukkiin, ihmettelivät kovaan ääneen, kun pukilla oli samanlaiset villasukat kuin äidillä :) Ei tainnut pukkeilut ihan täydestä mennä, mutta hauskaa oli!
Hauskaa kun lapset hiffaa tuollaisia ihan tosi pieniä ja merkityksettömältä tuntuvia yksityiskohtia..! :) Eivätkö he kuitenkaan ihmetelleet Pukin naismaista ääntä...
Ihmettelin 6-vuotiaana kun pukki saapui vauhdikkaasti pihaan keltaisella Kuplavolkkarilla, missä porot!? Muistan sen kun eilisen, vaikka tapauksesta on jo 40-vuotta. Apua, miten tämä aika kuluu... Ehtoopuoli alkaa jo häämöttämään. Onneksi täältä saa hyviä vinkkejä että pysyy edelleen hehkeänä=)
Arvonnassa mukana siis ollaan!
Näitä pukin menopeleihin liittyviä traumaattisia muistoja taitaa olla itse kullakin...! :D Nii-in, mitenkäs sen auton naamioisi poroiksi... ^_^
mukana! lapsuuden joulut, lämpimät muistot ja rauhallinen mieli ja tunnelma <3
Viime jouluna pyysimme avomieheni kanssa isältäni lahjaksi lisää samoja laseja joita meillä jo oli. No eiköhän sitten myös mieheni vanhemmat olleet ostaneet samoja laseja "salaa". Nyt meillä on 18 lasia. :D no, eipähän haittaa jos osa menee joskus rikki...
Lapsena saatiin siskon kanssa varmaan joka joulu leluhevosia ja -poneja lahjaksi. Hepat asuivat kuusen alla ja söivät havunneulasia siihen asti että kuusi vietiin pois :)
:) :)
"Oikeat" joulut viettettiin isovanhempiemme kanssa. Aluksi meillä, ja kun kasvoin menimme pyhiksi heille. Molemmat isovanhempani ovat jo edesmenneitä, mutta olen kiitollinen, että he elivät niin pitkään ja sain monet joulut heidän kanssaan viettää.
Kynttilät ja jouluvalot on aina ihania! :)
Kuusenhakureissu lapsena ukin kanssa. Lunta oli paaaaljon, mutta niin vaan ukin perässä tarvottiin huopatossuilla. Vieläkin kuusenhakureissulla tulee olla huopatossut jalassa!
Joulumuistoista parhain on kun pääsee istumaan jouluruokapöytään perheen kesken rauhassa kynttilöiden palaessa.
Noh ekana tulee mieleen se kun pikkuveli pelkäsi joulupukkia niin paljon, että ryömi pöydän alle piiloon... Tai ei omassa muistissa oleva juttu mutta äiti kertoi että ensimmäisenä joulunani olin kaatanut kuusen päälleni :D Mutsipolo paniikissa luuli että vähintäänkin kuolin. Kaiken kruunasi kaatuneesta kuusesta lattialle tipahtanut jonkun metsäneläimen jätös...
*repeäminen* XD
eräs jouluyö ajelimme ilmiselvän rattijuopon perässä pitkin Helsingin kantakaupungin katuja kunnes soittamamme poliisit nappasivat hänet kiinni. Onneksi ei ollut joulupukkipukuinen tyyppi.
Tätä en oikeastaan muista kuin hämärästi, mutta todisteena on kertomukset ja valokuva, jossa minä istun tylsistyneen ja myrtyneen näköisenä lattialla, kun isoveljeni ja vaarini kokoavat lahjaksi saamaani legolinnaa innoissaan. He kai tarjoutuivat auttamaan minua ja innostuivat sitten leikkimisestä. :)
Mieleeni lapsuuden jouluista on jäänyt erityisesti se, kun isä tuli sanomaan, että joulupukin jälkiä näkyi pihalla. Juostiin veljen kanssa katsomaan yläkerran ikkunasta ja tosiaan, siellä ne jalanjäljet oli lumihangessa. Kun menimme jonkin ajan päästä takaisin alakertaan, oli kuusen alle ilmestyny lahjoja. Nopea pukki :)
Lapsuuden joulut!
Enää se ei tunnu niin jännältä :D
Harmittava kosmetiikka- aiheinen joulumuisto liittyy jouluun pari vuotta taakse päin.
Mieheni heittää usein aattoisin muutaman joulupukki- keikan lähellä asuville sukulaisille ja perheellisille ystäville. Olen aina vastannut joulupukin stailaamisesta ja meikkaamisesta ennen pukki- keikan alkua. Niin myös tulloin, olin hankkinut uuden poskipunan muistaakseni vähän kalliimman, joka sopi upeasti itselleni ja toi pukin poskiin ja nenänpäähän luonnollisen pakkasen pureman punoituksen. Kiireessä ja tohinassa ennen pukin matkaan lähtöä uusi, ihana poskipunani lensi anopin keittiön valkoiselle matolle, särkyi ja aiheutti hirveän sotkun.
Pukki voisi tuoda tänä vuonna uuden samanlaisen...
Voi eii....
minun parhaat muistot menneistä jouluista ovat ehdottomasti lahjojen antaminen muille! köyhäksi opiskelijaksi käytän ehkä vähän liikaakin rahaa toisten lahjoihin mutta mikään ei voita sitä tunnetta kun näet, miten toinen ilahtuu avatessaan lahjansa :--)
Sama tunne täällä :)
Nyt on kyllä yksi kaikkien aikojen parhaista blogiarvonnoista! Jaan tässä nyt kaksi muistoa kun niin innostuin aiheesta :D
Ensimmäinen muisto on kolmen vuoden takaa jouluaatolta. Olimme perinteisesti mammani luona ja olimme jo syöneet ja jakaneet lahjat. Sitten päädyimme ottamaan itselaukaisimella ryhmäkuvia. Idea oli hyvä, mutta nauroimme niin paljon että jokaisesta kuvasta tuli entistä epäonnistuneempi. Toisaalta tuollaiset kuvat ovat niitä joita jälkeenpäin on kiva katsella :D
Toinen muisto on toissa vuoden aatolta, kun sain yllättävimmän joululahjani ikinä. Olen jo vuosia fanittanut mäkihyppyä, mutten koskaan ole ollut paikan päällä sitä katsomassa. Tuona aattona sain siskoltani veikkauksen kuoren ja luulin hänen ostaneen minulle arpoja. Niiden sijaan kuoresta paljastui liput salppurin kisoihin! Muistan yhä ilmeeni ja onpahan tästäkin tilanteesta olemassa valokuva :D
Nyt sormet ristissä odottelemaan josko voitto irtoaisi!
Varmasti :) Ja sanoisin että tuollaiset kuvat eivät ole lainkaan epäonnistuneita! ^_^