Sannin mukana tiistaina: Hauschkaa ja parsaa

Heräsin klo 7.00 kuten melkein joka aamu. Kahvia pannuun ja Zuii-meikkipuuterijutun kuvien käsittelyä.

Luulin ehtiväni mainiosti vielä salillekin ennen bussin lähtöä, mutta hups vain, kello olikin kohta 9 enkä ollut vielä edes meikannut. Ei muuta kuin "maskia naamaan" ja pakkaamaan kamoja. Kello 10.03 olin vielä sullomassa rahka-raejuustoevästä reppuun. Tyypillistä minua.

Istuin bussiin kello 10.26. Huoh.

Perillä Helsingissä oli harmaata. Suuntasin tuttuun työpisteeseen Lasipalatsin kakkoskerrokseen.

Kirjoitin Zuii-meikkipuuteripostauksen valmiiksi ja syvennyin selailemaan Ljubljanan Airbnb-majapaikkoja. Löydettyäni sopivan ja lähetettyäni vuokraajalle kyselyn, totesin kellon olevan sen verran että nyt oli lähdettävä seuraavaan bussiin ja kohti päivän pääohjelmaa; Dr. Hauschkan tapahtumaa Annalan puutarhassa.

Pikainen yritys siistiytyä Lasipalatsin vessassa kuivashampoon voimin. Blääh, hiukset on yhtä töttöröö kuin aina. Ei väliä. :)

Nousin bussista 20 minuuttia ennen tapahtuman alkamisajankohtaa, mikä oli hienoa ennakointia, sillä tietenkin lähdin bussipysäkiltä ensin väärään suuntaan.  Printattu kartta kädessä. :D Ennalta tuntemattomiin kaupunginosiin ja osoitteisiin suunnistaessa sitä aina käy mielessä, että nyt siitä älypuhelimesta "niinku olisi oikeasti hyötyä"....

Löysin lopulta perille Annalaan. Luvassa oli ohjelmaa koko iltapäiväksi aina ilta-seitsemään saakka. Tilaisuus oli järjestetty nimenomaan bloggareille, ja paikalla oli liuta tuttuja kasvoja. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin Dr. Hauschkan bloggaajatilaisuudessa. :) Olen ollut Hauschkan kanssa todella paljon tekemisissä niin entisen työpaikkani kuin blogikuvioiden kautta, mutta koskaan aiemmin en ole päässyt paikalle varsinaiseen bloggaajatapahtumaan.

Meille oli tehty hauskoja tehtävärasteja joilla saimme tutustua käytännön kautta Hauschkan tuotteisiin. Ensimmäisellä rastilla pääsimme jalkakylpyyn, ja minua nolotti kuoria jalkani sukista. No, en ollut ainoa ^_^ Tuntuu kieltämättä nololta, että on töissä kauneusalalla eikä oikein jaksa pitää jalkojaan edustavan näköisinä... Sinne ne tuppaavat unohtumaan sukkiin talven aikana.

Tilaisuudessa kerrottu info ei pitänyt sisällään minulle paljonkaan uutta, olen lukenut "Hauschka-läksyni" hyvin :D Yhdestä uutuudesta kuulin kuitenkin ensi kertaa vasta nyt:

Yöseerumi.

Dr. Hauschkan ihonhoitofilosofiaanhan ei kuulu yövoidetta, tai ylipäänsä mitään rasvaista yöhoitotuotetta. Kasvoille jätetään perusihonhoito-ohjelman mukaisesti iltaisin vain kasvovesi, mutta nyt suositukseen on tullut lisäys; yöseerumi. Hauschkalla on aiemmassa valikoimassaan ikääntyneelle iholle tarkoitettu yöseerumi, mutta nyt lanseerattu uutuus on kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille.

Tavanomaisen kosmetiikkabrändin kohdalla tästä voisi tehdä päätelmän, että on haluttu kehittää lisämyyntiä tukeva tuote, mutta Hauschkan kohdalla en ole taipuvainen uskomaan niin. Dr. Hauschkan valikoima elää hyvin, hyvin hitaasti ja muutoksia tai uudistuksia tapahtuu todella harvoin. Uusia tuotteita ei lanseerata edes joka vuosi. Myynnin edistäminen jatkuvilla uutuustuotteilla ei ole Hauschkan juttu, eikä tyypillistä monelle muullekaan luonnonkosmetiikan merkille.

Yksi tehtävärasteista piti sisällään ihon puhdistuksen. Hauschkan puhdistus on kolmivaiheinen; ensin poistetaan meikki emulsiolla, sitten iho syväpuhdistetaan jauhettuun manteliin pohjautuvalla puhdistusvoiteella, joka on yksi Dr. Hauschkan todellisia klassikkotuotteita. Kolmantena vaiheena iho virkistetään suihkutettavalla kasvovedellä.

Herkälle iholle suositellaan puhdistustuotteeksi ainoastaan emulsiota. Emulsiolla poistetaan myös silmämeikki, ja jos meikki on erittäin kestävää laatua, voi puhdistusemulsioon myös lisätä kasvoöljyä.

Hauschkan puhdistusrituaali oli monelle muulle tapahtuman osanottajalle uusi kokemus, ja naiset hämmästelivät kilvan mantelitahnan (siltä se tosiaan näyttää :D) iholle jättämää pehmeyttä. Jauhetussa mantelissa on joku ihme taika, Hauschkan puhdistusvoide on niitä omalaatuisia kauneustuotteita joille on syntynyt Maine isolla m:llä.

Rakeinen töhnä näyttää ja tuoksuu epäilyttävältä, ja sen levitys tuntuu (ainakin minusta) epämiellyttävältä. Murumainen koostumus houkuttaisi hankaamaan voidetta ihoon niinkuin kuorinta-ainetta, mutta niin ei saakaan tehdä. Voide kuuluu painella, ei hieroa. Mantelitahna imee itseensä tehokkaasti likaa ja onnistuu jotenkin kummasti syväpuhdistamaan myös huokoset. Moni on raportoinut saaneensa puhdistusvoiteesta avun sitkeisiin mustapäihin. Taika-ainetta, ilmeisesti. :)

Sainpa muuten minäkin tytöt innostumaan yhdestä Hauschka-tuotteesta (taisin olla aika paljon äänessä :D); Voidenaamiosta, nykyiseltä nimeltään Kirkastava naamio. Itse en juuri käytä naamioita koska en koe saavani niistä hyötyä, mutta Voidenaamioon ihastuin edellisellä työpaikallani totaalisesti. Kyseessä on naamio, joka tuntuu tekevän kaiken; tasoittaa ihon väriä ja pintaa (ihan kirjaimellisesti jopa arpien aiheuttamaa epätasaisuutta), poistaa punoitusta, kirkastaa ja tietysti myös kosteuttaa ja pehmentää.

Viimeisellä rastilla pääsimme leikkimään meikeillä. Monet pääsivät kokeilemaan Hauschkan uutta meikkivoidetta ensimmäistä kertaa.

Itse katselin kaihoisasti sivellinsettiä, johon tein vuosi sitten lähempää tuttavuutta WALAn vierailulla Saksassa. Hauschkalla on todella laadukas sivellinkokoelma, mutta sitä ei saa Suomesta.

Kello 19 oli aika jättää Annala ja suunnata takaisin keskustaan. Ilmeni, että kännykkään tilattava julkisen liikenteen lippu ei käykään busseissa, joten olin tietämättäni tullut paikalle pummilla. Eipä sitten muuta kuin kävely 6-ratikan pysäkille ja kiskoilla takaisin - olen käytännössä aina vailla käteistä ja Helsingin liikenteessä riippuvainen kännykkälipuista. (Kuopio on kuulkaas edistyksellinen paikka - siellä voi maksaa kaupungin liikenteen busseissa pankkikortilla...! Hyvä Kuopio! :))

*

Kutosen jätettyä minut rautatieaseman eteen oli seuraavana ohjelmassa vatsan täyttäminen eli illallistreffit ystäväni Marian kanssa. Olin jo aiemmin päivällä vaaninut Ravintola Lasipalatsin ruokalistalta oivallisen kuuloisen parsamenun, ja kun Mariallakin oli parsa-fiilis, suuntasimme yksissä tuumin Lasipalatsiin.

Kiljuvalla nälällä varustettuina päädyimme tilaamaan "syö-niin-paljon-parsaa-kuin-haluat" -annoksen nimeltä Parsapaletti. Annokseen kuuluu kiinteä määrä lisukkeita (kuvassa) ja parsaa saa tilata lisää niin paljon kuin napa vetää. Jos ja kun lisukkeet loppuvat, on parsaa tietysti vähän tylsä syödä sellaisenaan, joten lisukkeita on säännösteltävä.

Marian annoksessa oli myös kinkkua.

Jos parsasta tykkää - ja syö sitä mielellään paljon - voi Lasipalatsin settiä suositella mitä lämpimimmin. Annoksesta ei todellakaan jäänyt nälkä, mutta myönnän, että Tallinnan ravintoloita hintatasoineen tuli vähän ikävä... Kuvan lautasella on hintaa 39,50€, mikä on kuitenkin aika kova hinta kasviksista, kananmunasta, nökäreestä katkarapuskagenia ja mätiä ja parista kylmäsavulohipalasta. Kovasti sitä mieli ajautui miettimään, kuinka monta vastaavaa lautasellista lahden puolelta saisi samaan hintaan....

Kömmin illalla sänkyyn puolen yön maissa, Marian tyttären tuhistessa vieressä omassa sängyssään. Lapset... ne kun kuulema nukahtavat, niin saa meluta vaikka kuinka paljon vieressä eivätkä ne herää. Ja kun meitsi on jossain vieraana, niin yleensä äänen taso on suhteellisen korkea. ;)

Nukahdin saman tien. Jo ajatellen aamukahvia.