Mulla oli tälle päivälle kosmetiikkapostaus luonnosteltuna. Istuin aamulla koneelle käsittelemään juttuun tulevat kuvat ja aikeena viimeistellä homma valmiiksi.
Ja en mä sitten kirjoittanutkaan sitä.
Koska tiedättekö mitä. Täällä reissussa kaikki kotona valmistellut kosmetiikka- ja kauneusaiheiset bloggaukset tuntuu... niin kertakaikkisen etäisiltä. Niin... epäinspiroivilta.
Olin niistä jutuista niin innoissani kotona. Jes, tästä mä kirjoitan mahdollisimman pian..!
Ja täällä. Blääh.
Olen ihan toisissa tunnelmissa nyt.
Mun tekee mieli kertoa vain... reissufiiliksistä. Ne kosmetiikkajutut, jotka tuntuu luontevilta, liittyy matkalla oloon. Oli mulla toinenkin kosmetiikkapostaus tyrkyllä tälle päivälle, yksi hiuksiin liittyvä, mutta koska kirjoitin hius-aiheisen jutun vasta pari päivää sitten, niin sekin tuntui "väärältä" aiheelta. Ei liikaa toistoa. Ei liikaa samankaltaisia juttuja peräjälkeen.
Mutta... ovathan reissujututkin samankaltaisia.
Niin ovat.
Kyllästyttääkö teitä lukea samasta aiheesta monta päivää putkeen..?
Mitä te toivotte, kun avaatte Karkkipäivän? "Olisipa tänään vihdoin joku kosmetiikkajuttu"...?
.
Tänään satoi pari tuntia aamupäivällä. Sain hyvän syyn jäädä sisätiloihin suunnittelemaan tulevien viikkojen reittiä. Olen muuten saanut varsin kiinnostavan Sohvasurffaus-kutsun Santorinille. :)
En kuitenkaan tältä häröltä ;) No, voi olla että käyn kuitenkin moikkaamassa Draskoa, onhan hän lievästä, hmh, eksentrisyydestään huolimatta yksi mielenkiintoisimpia ihmisiä jonka olen tavannut. Puhumattakaan tyypin kodista...! Olin ihan varma että tein silloin blogiin jutun Draskon talosta (meinasin linkata tähän nyt), muistan jopa kuvatkin, mutta en löydä postausta. Kummallista. Luulen että siinä paikassa ei moni olisi uskaltanut yöpyä ;)
* * *
Kun sää tänään iltapäivällä kirkastui, kävelin Skopelos Townin yläpuolella sijaitsevalle luostarille. Sieltä oli huikeat maisemat alas "cityyn".
Söin myös yhtä kreikkalaista lempiruokaani, joka oikeastaan on vähän niinkuin kiellettyjen listalla, mutta kyllä mä niitä täällä syön. :) Harkitusti. ;) Ei ole niin pahoja kuin piirakat kuitenkaan. (Niitä ei muuten yllättäen ole edes tehnyt tällä matkalla mielin.) Kerron ruokajuttuja sitten jossain vaiheessa omassa postauksessaan.
Nämä Miki-minikirjat on muuten ihan paras keksintö - ainakin meille jotka ei lue kirjoja tabletilta. :) Kirjan koko ei oikein kuvassa tule esiin mutta se on kämmenen kokoinen. Ei paina paljon mitään, ihan parasta matkaseuraa.
Yksi asia on varmaa.
Tämä ei ole viimeinen kerta Skopeloksella. :)
Lyötyäni aamuisen Pierce Brosnan -piirakkapostauksen "Julkaise" -nappia olin jo melkein myöhästyä aamun ensimmäisestä bussista Glossaan.
(...ja niinpä pitikin vähän lisätä tekstiä aamubloggaukseen, jäi kertomatta mm. mistä Skopeloksen erikoisen näköinen piirakka on saanut muotonsa :))
Päivän kohde: Mamma Mia -elokuvasta tuttu Agios Ioannis -kirkko Skopeloksen koillis-rannikolla.
Monesti joku elokuvassa käytetty lokaatio on livenä vähemmän hohdokas, mutta Agios Ioannis on todellisuudessa aivan yhtä spectacular kuin elokuvassa. En erityisemmin pitänyt elokuvasta mutta ne kirkolle vievät, jyrkkää kalliota kiipeävät, loputtomilta vaikuttavat portaat jäivät vahvasti Kreikka-fanin mieleen. (Katsoin elokuvan aikoinaan ylipäänsä vain Kreikan takia.) Ajattelin, että tuolla olisi kyllä mahtava käydä joku päivä. Se päivä oli tänään.
Komea on. Ja on vetänyt ihmisiä ihailemaan sen kauneutta jo kauan ennen Mamma Miaa. Elokuvan jälkeen hääturismi on muuten kummasti lisääntynyt Skopeloksella... ;)
Kirkon sijainti on varsin eristyksissä, lähimpään kylään Glossaan on 6 kilometriä. Agios Ioannisille ei mene julkista liikennettä.
Jäin pois bussista päätien varrella ja patikoin 5 kilometrin matkan alas kirkolle auringon noustessa.
Auringonnousu bussista kello 7.18....
Aamuaerobista kerrakseen... Portaita kirkolle todella riittää.
Agios Ioannisilla on myös oma ranta. Täysin autio tähän aikaan vuodesta.
Kyllä oli upea paikka. Minulla alkaa adjektiivit loppua kesken täällä Skopeloksella, en tiedä voiko kuvauksellisuudesta saada jossain vaiheessa jo yliannostuksen.
En usko.
Loppuun vielä minikollaasi Glossan kylästä. Ihan vain koska kohtasin siellä Sottungan jälkeen ehkä pienimmän koskaan näkemäni keskustan - ja Glossassa asuu varmasti enemmän jengiä kuin Sottungassa ;)
Kyltissä luki "To Center".
Ja se center on tämä kahden kahvilan väliin jäävä, pöytien täyttämä pikkuruinen aukio, jonka toisella reunalla seisoo kirkko.
Ainoa paikka mistä Glossassa saa sunnuntaisin aamupalaa. Tuli havaittua kierreltyäni hyvän tovin kylällä maha muristen.
Tämä oli taas varsin mukava päivä.
P.S. Jos viimeisten postausten otsikoissa on viljelty pornoa ja julkkiksia, niin tämäniltaisen veikkaan olevan Karkkipäivän kaikkien aikojen epäseksikkäin, epä-myyvin otsikko. ;)
Eikös näin voi sanoa kun on tavannut ihmisen, joka on tarjonnut Pierce Brosnanille juustopiirakkaa? :D
Skopeloshan tunnetaan saarena, jolla Mamma Mia -elokuva kuvattiin. Paikalliset kertovat mielellään tarinoita kesältä, jolloin Mamma Mia -näyttelijäkaarti asui saarella; Brosnan kuulema liikkui eniten "paikallisen rahvaan" keskuudessa.
Kreikassa kun ollaan, niin piirakka on läsnä kaikkialla. O Mihalis on Skopeloksen tunnetuin piirakkabaari. Kyllä, piirakkabaarejakin on olemassa ;) Ja tottahan toki Piercellekin maistui "skopelitikes tiropites".
Kuva Brosnanista ei (valitettavasti) ole omani, se on Mihalikselta. Jäin paikan omistajan kanssa eilen drinkille ja hän tietysti esitteli jossain vaiheessa iltaa Mamma Mia -kytköksiään. Olin ihan että "Iiik, tämähän on melkein kuin tapaisin Brosnanin itse...! ^_^ No ainakin istuin mahdollisesti samassa tuolissa...! :D
Skopeloksen piirakka on muuten aivan omansalainen. Se tehdään filotaikinaan niinkuin perinteisetkin kreikkalaiset piirakat, mutta uunissa paiston sijaan se friteerataan - ja tehdään tuollaiseen rullaan.
Mihalis kertoi, että rullamuoto on perujaan siitä, kun niitä perinteisiä isoja uunipiiraita valmistavat kreikkalaiset mammat Skopeloksella käärivät filotaikinasta jääneistä reunapaloista pikku-maistiaisia malttamattomina piirakkaa odottaville lapsille. Friteeraamalla ne paistuivat nopeasti ja lapset saatiin tyytyväisiksi.
Mihaliksen piirakkabaari on muuten juuri niin pittoreski kuin kaikki muukin täällä tuntuu olevan...
Tänään lähden "mamma-miailemaan" Agios Ioannis -kirkolle, jossa kuvattiin elokuvan hääkohtaus. Kai se on pakollinen osa jokaisen Skopelos-turistin ohjelmaa..! :D
P.S. En syönyt piirakkaa ;) Menin baariin ihan vain lasilliselle - oikeasti! :D
Okei, Skopelos on aivan tyrmäävän idyllinen.
Mä en taida vielä lähteä täältä.
Skopeloksen pääkylästä käytetään syystäkin saari-oppaassani ilmaisua ridiculously picturesque.
Mutta ennen kuin hukutan teidät Skopelos-kollaaseihin, pakko kertoa mun uudesta majapaikasta... joka itse asiassa sekin on syynä siihen että haluan jäädä Skopelokselle pidemmäksi aikaa.
Mulla kävi ihan törkeän hyvä tuuri!
Aloitetaan alusta. :)
Olin varannut kahden ensimmäisen yön majoituksen netin kautta. Ajattelin, että jos tykkään paikasta, jään sinne vielä yöksi tai pariksi. Paikka, Sea View Studios, olikin oikein mukava; 20 euroa yö, tosi suuri huone kunnon keittiöllä, koko rakennuksen levyinen parveke ja upeat maisemat alas rannalle.
Mutta. Sinne päästäkseen on käveltävä sellaiset 2 kilometria erittäin jyrkkää ylämäkeä. Paikka sijaitsee varsinaisen Skopelos Townin ulkopuolella, Townista ulos johtavan tien varrella kukkulan takana.
Ylämäkipuuskutuksen voi tietysti ottaa kuntoilun kannalta, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen tiesin, etten jäisi Sea View'hun. Se oli minun makuuni aivan liian syrjässä. Minä haluan asua tapahtumien keskellä, en yksin jossain kukkulalla.
Torstaina otin tehtäväkseni löytää uuden paikan lähempänä keskustaa. Arvelin, että keskustapaikat olisivat kuitenkin todennäköisesti kukkulamajoitusta kalliimpia. Kiertelin keskustaa ja kyselin domatia-paikkojen ovilla, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Joko hinnat olivat liian kalliita tai paikassa ei ollut keittiötä.
Kun olin jälleen pysähtynyt erään "Rooms To Let" -kyltin kohdalle, kuulin yläpuoleltani huhuilua. "Are you looking for me?" huusi nainen ylemmältä kadulta, portaiden päässä sijaitsevan talon kattoterassilta. Vastasin että kyllä, mikäli hän omisti domatian jonka edessä juuri seisoin.
Kävi ilmi, että nainen ei omistanut sitä domatiaa, vaan ylemmällä kadulla olevan. "Come, come!" nainen kehotti innokkaasti ja viittoi minua tulemaan ylös.
Astuin ovesta ihastuttavalla, istutusten täyttämälle pikkuiselle sisäpihalle.
"I have room for you!" nainen sanoi hymyillen ja lähti johdattamaan minua portaita ylös talon toiseen kerrokseen. Katselin hurmaavaa rakennusta ja ajattelin, että tähän paikkaan minulla ei todellakaan olisi varaa. Paikka oli aivan erinäköinen ja -tasoinen kuin mikään domatia missä olin koskaan majoittunut.
Toisessa kerroksessa oli sisäpihaa kiertävä viehättävä kattoterassi kera tuolien ja pöytien, ja upeat maisemat satamaan ja ympäröivään vanhaan kaupunkiin.
Sisällä talossa panin merkille hyvin pidetyt puulattiat ja kauniit vaaleat materiaalit. Tämähän oli kuin jonkun vähän varakkaamman kreikkalaisen koti. Nainen esitteli minulle huoneen, joka oli kooltaan hyvin pieni mutta sitäkin siistimpi ja kotoisampi. Puulattia sen varmasti teki. En ole koskaan aiemmin ollut puulattiaisessa domatiassa, lattiat ovat käytännössä aina kivimateriaalia.
Kerroin tarvitsevani keittiötä, ja nainen johdatti minut seuraavaan kerrokseen, josta löytyi talon asukkaiden yhteinen keittiö. "Mutta ei tätä juuri kukaan käytä, melkein kaikki asiakkaani ottavat aamiaispaketin. Haluatko sinä aamiaisen? Se maksaa kaksi euroa. Muussa tapauksessa keittiö on varmasti täysin sinun omassa käytössäsi."
Olin aivan hurmaantunut paikasta, mutta en meinannut edes uskaltaa kysyä hintaa. Tämä oli selvästi joku 40 euron domatia. Mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, nainen kysyi, "How much you pay in Sea View?" Kun kerroin, että 20 euroa, nainen sanoi että saan huoneen häneltä samaan hintaan.
*sisäisiä riemun kiljahduksia*
Jes! Jes! Whooo! Eläköön low season...! ^_^
(Nyt kun olen majoittunut huoneeseeni, voin raportoida että huoneen ovessa olevan hintataulukon mukaan huoneen hinta on low-seasonin aikaan 40 euroa ja high seasonilla 60 euroa.)
Nyt siis olen täällä uudessa paikassani. Täällä on aivan ihanaa. Skopeloksella on ihanaa. Täällä on myös paljon enemmän nähtävää kuin Skiathoksella.
En malta vielä jatkaa Alonnisokselle.
Tällainen paikka - kahdella kympillä...!!
...ja tuolla majoituin kaksi ekaa yötä.
Kyllä nyt kelpaa! :)
.
...ja sen sanottuaan nainen lähti ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, vailla suuntaa, vailla suunnitelmaa, kunhan vain eksymään kujille ja kaduille, lukemaan kirjaa johonkin kahvilaan, katselemaan ihmisiä, hengittämään kylää ja sen kauneutta.
No niin ystäväiset, nyt on tullut taas se aika reissua kun siirrytään "hiuspornon" pariin. :)
En koskaan lakkaa ällistelemästä kuinka ihaniksi mun hiukset täällä Välimerellä muuttuu. Se on se ilman kosteus. Kotioloissa niin pörröisen kuiva tukka muuttuu lauhkean laineikkaaksi kuontaloksi. Hamppuisen hattaran sijaan latvat pysyvät nätillä kiharalla. Tässä ilmastossa mun hiusten luonnonkiharuus todella tulee esiin.
Voi, voi, kun ne aina voisivat näyttää tältä.... Mutta minä asun Pohjolassa.
.
Sitten saippua-asioihin. Matkashampooksi valikoitui sitten kuitenkin...
Lushin Godiva.
(En ymmärrä noiden kuivattujen kasvihärpäkkeiden merkitystä shampoopalassa... Estetiikkaa?)
Huomio # 1: haju on vihdoin laantunut. Matkalaukkuni sisältöineen ei ole jasmiinin "löyhkän" täyttämä. Huraa! Toki klöntti haisee edelleen voimakkaasti, mutta olen jopa alkanut hitusen tottua siihen. Päänsärky-vaaraa ei onneksi enää ole.
Huomio # 2: ette usko tätä, mutta... vaikka Godiva ei ole oikeaa saippuaa vaan sulfaattishampoo kiinteässä muodossa - - mun hiukset jää taas tahmeiksi...! Ei lähellekään siihen malliin kuin viime syksyn saippua-"tragediassa", mutta tahmeiksi kuitenkin.
"Kutripornoa" väliin.... Oih, nuo, korkkiruuvit...! Ihan kuin katselisin jonkun muun hiuksia kuin omiani..!
Godivasta kerrotaan Lushin sivuilla näin:
"Godiva cleans and conditions with a host of nut oils and butters, and then leaves a heady, lingering scent of jasmine on your newly-glossy tresses.
It's stuffed with butters and oils to condition, moisturise and soften the hair; cocoa butter, cupuacu butter, shea butter, camellia oil, organic macadamia nut oil, and extra virgin coconut oil".
Ehkä tuo selittää hiusten tahmeuden. Tykkään kyllä käyttää öljyjä hiusten hoidossa, mutta Godiva sisältää niitä ilmeisesti pikkuisen liikaa mun hiustyypille. Lisäksi uskon, että Kreikan kova vesi vaikuttaa asiaan - täällä tarvitsisi tujumman sulfaattipommin irrottamaan lian - ja myös ne liiat öljyt - hiuksista.
Tein tosiaan Godivalla kotona vielä yhden testipesun ennen reissuun lähtöä, ja silloin se tuntui toimivan hyvin. Minulla ei ollut tällä kertaa muotoilutuotteiden jäämiä hiuksissa ja tukka tuntui jäävän kiitettävän puhtaaksi ja normaalin tuntuiseksi. Niinpä se sai matkalipun Kreikkaan.
Nyt sitten tahmaillaan täällä. *huokaus*
Luulen kylläkin, että Ma Provence -palashampoolla olisi ollut näissä olosuhteissa samat ongelmat. Ehkä on vain hyväksyttävä, että kovan veden maissa kunnon pesevä shampoo, nestemäisessä muodossa, on kohdallaan. (Tai en tiedä miten olisi mennyt esim. sen teidän suositteleman, pesevämmän Lushin Seanik-palan kanssa..?)
No, hiukset kuitenkin näyttää ihanilta..! ^_^ Tahmasta huolimatta, Godivan jättämä efekti ei kuitenkaan muistuta millään lailla Blondi-saippuan luomaa megalomaanista tuuheutta.
Nämä ja monet muut kuvat viime syksyltä ovat piirtyneet ikuisesti mieleeni... Ensimmäisen saippuapesun tuoma tulos oli jotain ihan mieletöntä.
Vaikka tukka tuntui kertakaikkisen ällöttävältä, voin ainakin todeta että elämässäni on ollut kokonainen kuukausi, jolloin minulla oli oikeasti tuuheat, PAKSUT hiukset.
Uusille lukijoille kerrottakoon, että viime syksyn Kreikan reissussa testasin ensimmäistä kertaa elämässäni saippuaa hiusten pesuun.
Hius-saippualla (eri asia kuin kiinteä shampoo, kuten Lushin palat) on oma, innokas fanijoukkonsa. Ne keillä se toimii, saavatkin aivan upean tukan volyymilla vailla vertaa. Minäkin sain tuuheutta olan takaa, mutta valitettavasti myös lähmäisimmät, tahmaisimmat ja likaisimmat hiukset ever. Saippua kerrostui kerrostumistaan hiuksiin viikkojen aikana, kunnes hiukset lopulta olivat niin tahmaiset että pysyivät ylhäällä itsestään (ehkä kuvottavimmat hiuskuvat koskaan Karkkipäivässä...).
Nuo saippua-jutut olivat muuten, hassua kyllä, blogin suosituin juttusarja viime vuonna. :)
Uudemmat lukijat, jos saippuapesu herätti uteliaisuuden, tsekatkaa vaikka nämä postaukset:
Saippua hiustenpesuaineena on oikeasti yksi kiinnostavimpia kosmetiikan ilmiöitä joihin olen törmännyt. Toiset saavat täydellisen tuuhean, puhtaan tukan joka kiiltää eikä tarvitse edes hoitoainetta, toiset taas minun tavoin maailman ällöimmän lähmämopin.
Oletko sinä kokeillut..?
Tänä syksynä hiukset eivät ole tuuheat. Mutta tykkään niistä jopa likaisina Kreikan olosuhteissa. (Kuvissa likainen tukka.)
Minua ilostuttaa jopa nuo pään ympärille kertyvät haituvat. :) Kotona tukka makaa aina päätä myöten, edes haituvat eivät jaksa nousta...
It is true. Välimeri tekee sinut kauniimmaksi. ^_^
Muistatte, kun kirjoittelin hämmentyneitä ja huvittuneita fiiliksiäni Maybellinen Baby Lipseistä heinäkuun lopussa. Elokuussa alkoivat TV:ssä rullata Baby Lips -mainokset ja täytyy myöntää, että on tämä kyllä oikeasti yksi huvittavimpia mainoskampanjoita ja hypetyksiä mihin olen koskaan törmännyt.
Kuva: L'Oreal Finlandin kuvapankki
Mainoksissa korostetaan, kuinka huulet tuntuvat pehmeiltä jo viikon Baby Lips -käytön jälkeen..! Ohoh, minä saan huuleni pehmeiksi vain yhdellä kerta-annoksella Blistexiä. Ja eikös se ole huulirasvan perustehtävä - tehdä huulet pehmeiksi? Ei Baby Lips -kamppikselle voi kuin nauraa - huulirasvan itsestäänselvät perusominaisuudet saadaan kuulostamaan joltain uudelta edistyneeltä teknologialta. Wow, huulirasva joka pehmentää ja kosteuttaa - tätähän on pakko saada!
Samalla on pakko antaa iso käsi kamppiksen takana olevalle markkinointitiimille - eipä ole aikoihin nähty yhtä onnistunutta kampanjaa kosmetiikkatuotteen ympärillä. Baby Lipsit ovat todellakin kaikkialla ja nuoret keräävät koko sarjan niin kuin me 90-luvun alun teinit Date-tuoksuja ja dödöjä konsanaan. Erittäin mielenkiintoista tämä markkinointimaailman "kemia". Miten ihmeessä kolmen euron huulirasva saadaan lanseerattua vuosikymmenen supermahtavuutena? Se vaatii taitoa, jolle voi vain kumartaa.
Täällä Kreikassakaan en ole voinut välttyä Vauvahuulilta. Kaikissa yhteyksissä joku porukasta on jossain vaiheessa kaivanut laukustaan Baby Lips -puikon.
Niin myös ystäväni Marianna. Marianna on sävytettyjen huulirasvojen suurkuluttaja, ja kun huomasin hänen rullaavaan oranssia Baby Lipsiä huulilleen, tartuin heti tilaisuuteen. Nyt mä selvittäisin kaikki markkinoiden värilliset huulirasvat tuntevalta asiantuntijalta, onko Baby Lipsissä oikeasti jotain erilaista ja ainutlaatuista mikä selittäisi sen suosiota (siis muukin kuin taidokas mainoskampanja).
"On, on!" huudahti Marianna. "Oh my God, they are the best..!"
Tuijotin häntä melkein pettyneenä. (Miksi halusin kuulla jotain muuta..?)
Marianna selitti ihailtavalla verbaliikalla, kuinka Baby Lipsin koostumus, pigmentti ja "huulifiilis" ovat täydellisessä balanssissa ja kuinka tuote vain tuntuu huulilla ihan täydelliseltä ja sävy pysyy pitkään. (Nainenhan voisi aloittaa sivutoimisen uran kauneusbloggaajana, niin perusteellisesti ja havainnollistavin sanavalinnoin hän onnistui Baby Lips -rasvaa kuvailemaan..!)
Mariannan ultimate-suosikki on muuten Korresin purkki-huulirasva. Selvisi, etteivät Baby Lipsit ihan päihitä huulifiiliksessä Korresia, mutta Babyn etuna on hygieenisyys ja se voittaa myös pigmentillään. Entä Korresin puikko-versio, sehän on hygieenisempi kuin purkkirasva? Ei, Marianna sanoi. Korresin puikot eivät kuulema kosteuta yhtä hyvin kuin purkkirasvat.
Okei. Mielenkiintoista. Teidän aiempaan Baby Lips -postaukseeni jättämien kommenttien perusteella Baby Lipsien koostumuksessa ei ole mitään ihmeellistä, joten oli kiinnostavaa kuulla Mariannan, alias "Tinted Lip Balm Queenin" olevan niin tohkeissaan Vauvahuulista.
Värittömistä versioista Marianna ei niin piittaa, sillä hänelle sävyllisyys on juuri "se juttu". Sävyllisistä Cherry Me on suosikki, sanoikohan hän että jo kolmas puikko Cherryä on menossa.
Kysyin Mariannalta aamulla netissä saisinko kirjoittaa hänen Baby Lips -innostuksestaan. Vastauksena sain joukon työpöydän äärestä lähetettyjä Baby Lips -fanikuvia :D Ehta kosmetiikkafriikki <3
Eilinen oli viimeinen päiväni Skiathoksella.
Tältä se näytti.
(Aamu alkoi kynsikuvien otolla ja jumpalla kello 7.35, minkä jälkeen hain kahvin ja kirjoittelin Nail Repair -postauksen ja söin aamiaisen - joka koostui kefalotiri-juustosta, tomaatista, porkkanasta ja kreikkalaisesta jogurtista. :))
Puolen päivän aikaan olin saanut pakattua rantakassini ja lähdin kaupungille. Kävin sataman matkatoimistossa tarkistamassa seuraavan päivän laiva-aikataulut ja ostin lipun keskiviikkona kello 12.05 lähtevään laivaan Skopelokselle.
Tein pienen kävelyn Bourtzin kautta ja hain yhdestä rantakadun lukuisista tavernoista take-away-horiatikin (eli sen klassisen kreikkalaisen salaatin fetajuustolla), jonka söisin myöhemmin rannalla yhdessä laukkuun pakatun säilyketonnikalan kanssa.
Nousin yhden maissa Skiathoksen ainoan bussilinjan bussiin, joka kulkee Skiathos Townin ja Koukounariesin rannan väliä. Välimatka on yhtä suurta hotellialuetta ja toinen toistaan kauniimpia rantoja.
Päätin Koukounariesin rannan sijaan mennä tällä kertaa viereiselle, niemekkeen takana sijaitsevalle Banana Beachille. (Nää nimet on aina niin korneja... ^_^) Vaikka rannat ovat lähekkäin, on hiekka Bananalla ihan erilaista - ruskeaa ja vähemmän kimaltavaa. Ei mica-galorea täällä! :)
Rannalla oli yllättävän hiljaista ja rauhallista. Sesonki Skiathoksella on päättymässä, ja paikallisten mukaan parin viikon kuluttua on ihan kuollutta. Viivyin rannalla kuuteen saakka ja otin sitten bussin takaisin kaupunkiin.
Koukounariesin ranta, jolla olin maanantaina, on muuten kerrassaan upea. En ihmettele Skiathoksen mainetta rantaparatiisina. Vaikka en itse ole erityinen "biitsimonsteri" eikä uima-rannoilla ole minulle niin suurta merkitystä reissuillani, niin toki tulee huomioitua kuinka suuria eroja rannoilla on. 'Hieno ranta' ei tarkoita pelkästään leveää, hienohiekkaista rantakaistaletta vaan laatuun vaikuttaa myös rannan pohja ja veden puhtaus, väri ja kirkkaus. Koukounariesin ranta on ensiluokkainen - kirkas, turkoosin sävyinen vesi ja täysin puhdas, vaaleahiekkainen pohja.
Suihkun, vaatteiden vaihdon ja blogikommentteihin vastaamisen jälkeen suuntasin Skiathos Townin parhaalle näköalapaikalle, kellotornin juureen katsomaan auringonlaskua.
Kaunista. Päätin suunnata viimeisen Skiathos-iltani kunniaksi drinkeille - ensimmäisille laatuaan tällä matkalla. (Jos nyt ei sunnuntai-illan ouzo-ryyppyä lasketa..! :D)
Yksin matkustaminen on kivaa, mutta sanotaanko näin, että yksin vietetty Happy Hour baarissa ei ole hilpeintä mahdollisinta ajanvietettä. Drinkkiseurana minulla oli Kreikan saariopas (kirja, ei ihminen...) ja muistikirjani johon piirustelin mahdollisia reittivaihtoehtoja Sporadeilta eteenpäin.
Nautittuani kaksi rommikolaa (laitti-kolalla tietysti) lähdin illalliselle.
Ennen kuvan simpukkavadillista olin jo tuhonnut annoksen halloumilla täytettyjä paprikoita sekä munakoiso-saganakin, eli tomaattikastikkeen ja kahden eri juuston kanssa uunissa kypsennettyä munakoisoa.
Illallisen lasku? Kolme ruokalajia, lasi viiniä ja vesipullo: 18 euroa. Ei tarvitse miettiä miksi täällä on niin hurja houkutus syödä - ja paljon. ;)
Olin kämpillä yhdentoista maissa, vaihdoin muutaman sanan miehen kanssa chatissa (me ei edelleenkään olla niin moderneja että käytettäisiin skypeä) ja varasin Skopeloksen majoituksen kahdelle ensimmäiselle yölle.
Kalinichta eli hyvää yötä kello 01.45 tienoilla. :)
* * *
Juuri nyt istun juuri tässä mistä kuva on otettu. Söin äsken aamiaisen, kirjoittelin tämän postauksen ja join aamun toisen kupin kahvia. Ensimmäinen oli haettu lähileipomosta jo kahdeksalta.
Laivani saapuu 20 minuutin päästä. Matka Skopelokselle kestää 30 minuuttia.
Hei sitten, Skiathos! Oli hauska tutustua. :)
Olen nyt käyttänyt Trind Nail Repair -kynnenkovettajaa tasan kolme viikkoa.
Sanoisin, että vaikutus on ehdottomasti havaittavissa.
Kynteni kasvavat todella hitaasti, ja kasvuunhan aine ei luonnollisestikaan vaikuta. Pituutta kynsiin ei siis ole hurjasti ehtinyt kertyä kolmen viikon takaisesta tilanteesta, mutta kynsien koostumus on täysin muuttunut.
Trindin Nail Repair'han toimii siten, että sen sisältämä formaldehydi ikäänkuin sulattaa yhteen kynnen eri kerrokset, jolloin ne eivät enää lohkeile. Formaldehydi muodostaa kynnen keratiinissa uusia kaksoissidoksia, minkä seurauksena kynnet kovettuvat.
Kyse on vahvasta ja helposti ärsyttävästä aineesta (ja myös herkästi allergisoivasta, käyttö oman harkinnan mukaan), ja lakkaa laittaessa on varottava ettei sitä osu kynsinauhoihin. Minä en ole saanut kolmen viikon aikana mitään reaktioita Nail Repairista.
Aloitettuani Trind-kuurin, ei yksikään kynteni ole lohjennut. Kuten kollegani Sara, jonka kynsimenestyksen inspiroimana päätin Trind Nail Repairia kokeilla, minäkin olen huomannut kynsien värin jotenkin vaalenneen, kynsistä on tullut ikään kuin kirkkaammat.
Ja siis... en tajua miten tämä voisi olla mahdollista... mutta jotkut liuskoittuneet/vaurioituneet kohdat, joita minulla oli kynsissä kuurin aloittaessani, ovat mystisesti.... kadonneet. Alla olevista kuvista näkyy (joten kuten) mitä tarkoitan.
Oikean käden kynnet 19. elokuuta. Keskisormen kynsi on liuskoittunut ja nimettömän kynnen kärjestä on lohjennut pala päällimmäistä kerrosta.
Tilanne nyt. En ole leikannut keskisormen kynttä, vähän vain viilannut reunoista. Liuskat ovat kadonneet. Nimettömässä oleva repeämä on sekin jotenkin... hälvennyt...
En käsitä miten tämä ilmiö voisi mitenkään olla mahdollinen, eihän formaldehydi niitä jo olemassa olevia liuskottumia ja muita pinnan vaurioita voi kadottaa.
Jos joku keksii selityksen niin I'm all ears. :)
Kauniithan nämä ei ole (default! ^_^), mutta terveen näköiset. Todellakin ihan eri näköiset kuin kolme viikkoa sitten.
Heh - tämä ei liity kynsiin mitenkään, mutta olin eilen Koukounariesin rannalla, jossa hiekka kimalteli aivan mielettömästi. Kun hiekkaa hieroi käsiin ne kimalsivat kuin glitterpölyn jäljiltä. Sehän on micaa...! :) Meikeistä ja voiteista tuttu kiillemineraali. :) Rantahiekan mica-partikkelit olivat tosi isoja, juuri sellaisia glittereitä joita inhoan luomiväreissä kun ne varisevat ja lopputulema on aina se että itse luomilla kimalletta ei ole lainkaan, mutta muualla kasvoissa kyllä. Kosmetiikan tarpeisiin micaa jauhetaan eri kokoiseksi, ja esimerkiksi mineraalimeikeissä mica-hiukkaset ovat yleensä todella hienojakoista "pölyä".
Kuvaan tuota rantahiekan mican kimallusta ei oikein saanut tallentumaan... Livenä iho oli todella makean näköinen, en ole ikinä ennen sattunut näin "micaiselle" rannalle..! ^_^
Pahoitteluni taas kynsikuvistani pahoinvoiville ihmisille, mutta halusin vielä liittää kuvan oikean käden peukalostani. Sen kärjessä oleva lohkeama on "pysähtynyt" - Nail Repairin myötä se ei enää edennyt. Minulla on kummankin peukalon päässä tällaiset isot lohkeamat, ja niistä on erityisesti pystynyt näkemään tuon formaldehydin "liimaavan" vaikutuksen.
Mun peukalon kynnet on muutenkin tosi kovat ja vahvat, nyt ne on niin kovat että (yökötys-varoitus...!) olen veitsen puutteessa kuorinut niillä porkkanoita...! :D (Tottakai pesin porkkanat sen jälkeen huolellisesti...!!)
Tällä hetkellä jatkan Trindin käyttöä niin, että lisään sitä 3-4 päivän välein. Ensimmäiset kaksi viikkoa lakkakerros on uusittava päivittäin jotta formaldehydi pääsee kunnolla pureutumaan kynteen. Trind suosittelee pitämään näiden kahden intensiivihoitoviikon jälkeen viikon mittaisen tauon jolloin tuotetta ei käytetä ollenkaan. Sen jälkeen lakkaa voi käyttää aluslakan tavoin.
Koska formaldehydipitoiset tuotteet kuivattavat kynsiä todella paljon, on kuurin aikana muistettava myös kynnen kosteutus. Öljyäminen on siis ehdottoman tärkeää. Jos laiminlyö kosteutuksen, kynnestä tulee pian niin kuiva että se napsahtaa helposti poikki kuin kuiva oksa.
Otin mukaan reissuun Biodellylta saamani Benecosin kynsiöljykynän. Tai luulin sitä öljyksi, mutta aine on itse asiassa koostumukseltaan enemmänkin rasvamaista, kuin kynsisalvaa. Vähän niinkuin Badgerin Cuticle Balm.
Ainesosat ovat jojoba-, kookos- ja manteliöljy, sheavoi, kamomilla ja e-vitamiini. Koostumuksen puolesta arvelisin, että sheavoita on tässä eniten, mutta ainesosat on mainittu kynässä tuossa järjestyksessä.
* * *
Laitan seuraavaa raporttia sitten, kun kynnet ovat saavuttaneet pituutta. :) Toivotaan että saavuttavat. ^_^
Nyt mä ihan vyörytän teille näitä matkailuvinkkejä. :)
Halusin esitellä lähemmin domatia- eli vuokrahuonesysteemiä jota käytän Kreikassa pääasiallisena majoitusmuotonani.
[vimeo 105528261 w=700 h=394]
Domatia Skiathos from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Domatia eroaa hotellista monellakin tapaa, mutta huoneet voivat näyttää ihan samoilta kuin edullisemmassa hotellissa. Ne voivat olla tasoltaan parempiakin. Domatia- eli kotimajoitus-perinne on aikoinaan alkanut Kreikassa siten, että perhe on vuokrannut yhtä tai kahta talonsa ylimääräistä huonetta, mutta nyttemmin valtaosa domatioista on varta vasten rakennettuja erillisiä taloja. Vuokraisäntä tai -emäntä saattaa asua itse talossa tai sitten ei. Vastaanottoa ei ole, saat omistajalta suoraan avaimen käteen ja ei kun taloksi. :)
Domatia-huoneen saa huippusesongin (kesä-elokuu) aikaan paikasta ja saaresta riippuen alkaen noin 40 eurolla (hinta koko huoneelta), syyskuusta alkaen hinnat voivat tippua puoleen. Itse maksan huoneesta keskimäärin noin 20 euroa / yö. Jos reissaisin kaverin kanssa majoituskulut olisivat siis ruhtinaalliset 10€ yöltä. :)
Domatia-huoneeni Karpathoksella
Osassa domatia-huoneista on minikeittiö, osassa ei. Riippuu ihan paikasta. Keittiöllinen huone voi myös olla kalliimpi. Täällä Skiathoksen majapaikassani huone ilman keittonurkkausta maksaa (nyt syyskuussa) 18 euroa.
Domatia-majoitusta ei tarvitse varata etukäteen. Vuokrahuoneiden isännät odottavat satamassa ja kalastavat asiakkaita laivalla saapuvien turistien joukosta. Keskikesällä domatian tarjoajia saattaa olla satamissa ihan torimarkkinoiden verran ja hulabaloo on aikamoinen; matkustajien jalkautuessa laivasta alkavat domatia-isännät huutaa kilpaa ja turisteja kohti vilkutellaan ja heilutellaan vuokrahuoneita esittäviä kuvia.
Syksymmällä domatian tarjoajia on vähemmän, ja jos sattuisit reissaamaan Kreikan saarilla talvella, heitä ei todennäköisesti näkyisi satamissa lainkaan. Tällöinkin domatia-majoitus kuitenkin onnistuu, osa on nykyään varattavissa netissäkin tai sitten vain kävelet paikalliseen matkatoimistoon, he joko välittävät itse domatia-huoneita tai neuvovat paikan joka välittää. Satamissa on useimmiten paikallisen Rooms Associationin pieni luukku.
Manner-Kreikassa domatia-perinne on vähemmän tunnettu, suurissa kaupungeissa sitä ei ole käytännössä lainkaan tarjolla.
Olen yöpynyt vuosien varrella lukuisissa domatioissa, ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Vaikka huoneet ovat todella halpoja, ne ovat aina siistejä ja kuumaa vettä on aina saatavilla. (Minulle tärkeimmät ominaisuudet!)
Parvekkeellani Roses Studiossa viime syksynä.
Joihinkin domatioihin ihan kiintyy. Niin kuin Roses Studiosiin Karpathoksella. Nyt kun katsoin noita kuvia tehdäkseni huonekollaasin tuli niin ikävä Karpathokselle että apua...! Mun olisi niin päästävä sinne taas..! Karpathos vain on harmillisesti tosi etäällä niiltä suunnilta joihin olin ajatellut tällä reissulla mennä. Yhteydet esimerkiksi Koillis-Egean saarilta ja Kykladeilta ovat tosi huonot. Ehkä mä keksin jonkun keinon..!
Loppuun vielä näkymiä Rosesin katolta; ei pahat maisemat 20 euron huoneesta!
[vimeo 74568878 w=500 h=281]
Karpathos-näköaloja kattoterassilta from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Onko Karkkipäivän lukijoilla domatia-kokemuksia Kreikasta?
