Tuntuu melkein syylliseltä kirjoittaa näin, mutta La Gacillyn matka on ollut aivan mieletön ja olen nauttinut joka hetkestä sataprosenttisesti. Minulla on teille niin paljon kirjoitettavaa että en tiedä mistä aloittaisi...! ^_^ Ranskan maaseudun idylliset maisemat, kiinnostavat vierailukohteemme Yves Rocherilla ja pohjoismaisiin blogikollegoihin tutustuminen on ollut uskomattoman inspiroivaa ja antoisaa.

Huoh! Aivan mahtava tilaisuus tämä reissu. Meillä on täällä sen verran intensiivinen ohjelma että pääsen purkamaan kuvia ja tekemään Kunnon Matkapostauksia vasta kotona. Eilen illalla olisi ollut aikaa, mutta käytin sen Violan haastatteluun. :)

. . .

Matkakynnet.......... ovat niin kivat että tästä lakasta tuli uusi HG-lakkani..!

Yves Rocherin Couleurs Nature, sävy 23 Mauve Poudré. Harvalta lukijalta varmaan on jäänyt väliin rakkauteni violettia kohtaan, ja tästä sävystä tuli kertaheitolla THE liila suosikkini OPIn Parlez-Vousin rinnalle.

Ihastuttava murrettu mustikkamalva, nimensä mukaisesti puuterinen sävy. Peittää täysin jo yhdellä kerroksella, kuten kaikki kokeilemani Couleurs Nature creme-koostumuksen lakat.

Näitä kuvia ei muuten ole otettu Ranskassa vaan mökillä päivää ennen lähtöä. :)

.

Noniin, olisikohan tässä jo tarpeeksi kynsikuvia.... ^_^

. . .

Sitten muutama fiiliskuva eiliseltä kylpylätuokiolta. Pääsin ensin ihanaan vartalohoitoon ja sitten rentoutumaan allasosastolle. Olo oli niin euforinen että tuntui että melkein sulan auringon säteisiin ja hyvään oloon.....

Ehheh, aikamoinen "pönötyskuva".... Sorry...! :p

.

[vimeo 67676802 w=600 h=450]

Tänään ohjelmassa vierailu tehtaalla ja La Gacillyn kylän ulkoilmavalokuvanäyttelyssä ennen kuin suuntaamme kohti kotimaitamme.

Sain sähköpostiin tiedon tosi kiinnostavasta tilaisuudesta matkailusta ja videokuvauksesta kiinnostuneille! :)

Aurinkomatkat lähettää tänä kesänä viisi kahden hengen videotiimiä Etelä-Eurooppaan. Kohteet ovat Mallorca, Rimini, Rhodos, Kreeta ja Alanya. Tiimien tehtävänä on toteuttaa annetut videoihin ja valokuvasisältöön liittyvät toimeksiannot (eli vähän niinkuin Maikkarin muinaisen Far Out! -ohjelman tyyliin...! Kuka muistaa Tatun ja Eekan legendaariset videopätkät..?) ja olla muuten kuin lomalla konsanaan. Aurinkomatkat piffaa valituille tiimeille matkat Helsingistä kohteeseen, lentokenttäkuljetukset ja hotellit kohteessa, mahdolliset autonvuokraukset ja muut kuljetukset sekä maakohtaiset päivärahat.

Kuulostaako ehkä vähän kivalta mahdollisuudelta? :D

Kyseessä on kisa, ja parasta materiaalia aikaansaanut tiimi palkitaan kahdella 1000 euron matkalahjakortilla.

Kilpailu on tarkoitettu ensisijaisesti alan harrastajille tai opiskelijoille, tai jo opiskeilleille, mutta toki jos kuvaus- ja esiintymistaidot on hallussa ilman koulunpenkkiäkin niin ei kun hakemaan! :)

Hakemuksen voi jättää osoitteessa http://videotiimit.aurinkomatkat.fi/

Täytä sivun lomakkeeseen yhteystietosi, vapaamuotoinen hakemuksesi sekä linkit mahdollisiin kuva- tai videoportfolioihin tai muihin työnäytteisiin. Aurinkomatkat toivoo vapaamuotoisen hakemuksen yhteyteen tiimin luovuutta kuvaavan parin minuutin mittaisen videopätkän, jossa hakijapari esittelee kotipaikkakuntansa kiinnostavimmat kohteet uudesta näkökulmasta.

Hakemukset tulee olla jätettyinä 10. kesäkuuta mennessä. (Mielestäni kisasta tiedotettiin aiiikas myöhään.....) Valituille ilmoitetaan 14.6. ja matka osuu Aurinkomatkojen määrittelemälle ajalle kesä-heinäkuussa.

Harmi kun meikä on niin huono videoiden kanssa...! Eikä mulla ole kunnon laitetta videomateriaalin tuottamiseenkaan.... Muuten olisin hakenut ihan satavarmasti! :) Hauska idea Aurinkomatkoilta.

Ja matkailusta puheen ollen, loppuun kuva eilisillan auringonlaskusta La Gacillyssa.

....ja bloggaajat tietysti paikalla kameroineen...! ^_^

Nopeat terkut La Gacillyn matkalta!

On ollut tosi kiinnostavaa tavata muiden Pohjoismaiden bloggaajia. Porukka on oikein mukava ja olen kyllä tosi iloinen että osaan ruotsia ettei kaikkien muiden tarvitse vain pelkästään minun takiani puhua englantia.

Tässä odotamme uutta konetta Pariisin Charles De Gaullen kentällä. Rennesin koneemme meni rikki ja odotimme kaksi tuntia sijaislentskaria. Onneksi aika meni nopeasti jutustellessa ja toisiin tutustuessa. :)

Saapuminen Yves Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin La Gacillyssa. Sää on yhtä helteinen kuin Suomesta lähtiessä. :)

Huoneeni terassi.

Small talkkia terassilla.

Josefine Oslosta.

Ruotsin suosituimpien kosmetiikkabloggaajien seurassa; Killer Coloursin ihana Viola ja minulle uusi tuttavuus, Linda Hallberg.

Jännää ja hauskaa täällä! On ollut kiinnostavaa jutella Violan ja Lindan kanssa Ruotsin kauneusblogipiireistä. Pyysin Violalta saisinko haastatella häntä blogiini (pienestä idolistani kun on kyse), ja hän suostui. :) Eli Viola-haastista tulossa tällä viikolla. :)

Nyt menen vaihtamaan vaatteet ennen illallista! Adieu!

Kesän Maarianhamina-sarjassa haluan tänään esitellä minulle tosi rakkaan paikan - nimittäin kuntosali-Avancian. :)

Lukijoiden toiveesta sisällytän postaukseen myös viimeisimmän treeniohjelmani. Sitä kyseltiin aikaisemmin talvella liikunta- ja ruokapostausten yhteydessä, ja ajattelin että laitetaan se nyt tänne niin joku ilahtuu. ^_^

Pieni kaupunki kun on, ei Maarianhaminassa montaa kuntosalia ole. Avancia on toinen kahdesta suuresta, yksityisestä ja ns. kaiken palvelun salista (jumpat, solarium, lisäravinne- ja varustekauppa, personal trainerit jne), ja se on se lähempänä keskustaa sijaitseva.

Koko kuntosaliharrastukseni sai itse asiassa alkunsa juuri Ahvenanmaalla, ja vuosi oli 2005. Ihailin erästä liikuntahullua ystävääni jolla oli oma personal trainer, ja surkuttelin itseäni kun en jaksanut satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta harrastaa mitään liikuntaa. Eräänä talvipäivänä sitten, ollessani pitkällä pakkaskävelyllä, päätin yhtäkkiä että NYT se tapahtuu - huomenna varaan ajan personal trainerille.

Ja niin myös tein.

Mutta ensin kävin tutustumassa Avanciaan sen treenihullun ystäväni kanssa. Minua nimittäin oikeasti jopa jännitti mennä kuntosalille - koinhan olevani aivan vieraassa ympäristössä ja pelotti että nolaisin itseni kun en tajuaisi laitteista mitään.

(Olin siis vähän niinkuin lapsi joka käy tutustumassa vanhemman kanssa tulevaan kouluun ennen ensimmäisen luokan alkamista... ^_^)

Niin minulle sitten tehtiin ohjelma ja aloin treenata lihaskuntoa. En ikinä unohda pt:n ja minun ensimmäistä tapaamista..! Kun kävimme yhdessä läpi ohjelmaa, olin ihan poikki jo muutamasta askelkyykystä ja vatsalihasliikkeestä. Itse asiassa en edes meinannut löytää vatsalihaksiani - siltä se ainakin tuntui..! Ensimmäiseen ohjelmaani kuului mm. jalkojen nostoa penkillä, ja muistan kuinka järjettömältä voimanponnistukselta liike tuntui. Tietenkin - kun ei ollut koskaan treenannut, olivat lihakset ihan rapakunnossa.

Siitä se sitten pikkuhiljaa kuitenkin lähti, ja muutaman kuukauden kuluttua näin ja tunsin selviä tuloksia. Treenasin alussa neljä kertaa viikossa, ja elämäntilanteiden vaihdellessa rytmi on myöhemmin vaihdellut kahdesta neljään viikkotreeniä välillä.

Tällä hetkellä minulla on 3-jakoinen ohjelma ja käyn salilla neljä kertaa viikossa. Ohjelma pitäisi nyt kesän aikana taas uusia.

Vuodet ovat vierineet ja uusi kotisalini löytyy nykyään mantereelta. Ahvenanmaalla käydessäni käyn kuitenkin edelleen Avanciassa, tuntuu aina mukavalta palata tänne liikuntaharrastukseni synnyinsijoille. Henkilökunta on tuttua ja osa asiakkaistakin on edelleen samoja naamoja 8 vuoden takaa. ^_^

Avancia on Ahvenanmaalta muuttoni jälkeen kasvanut ja laajentanut palveluitaan, ja nykyään sieltä löytyy yhden jumppatilan sijaan kaksi suurta ryhmäliikuntasalia ja spinning-sali. Entisen pienen venyttelynurkkauksen sijaan venyttelyt voi nyt suorittaa rauhassa tilavalla parvella.

Onko lukijoilla jakaa jotain omia liikuntastoorejaan? Onko joku entinen liikunnanvihaaja löytänyt sisäisen lenkkeilijänsä tai spinning-hirmun? ^_^

Turisteille vinkkaan (ihan vain kädenpuristuksena Avancian ihanille tyypeille!), että jos Maarianhaminan lomalla tekee mieli pyrähtää jumpalla tai nostamassa rautaa, pääsee kesähinnoilla treenaamaan 12€ / kerta tai 30€ / viikko. :)

P.S. Miten voi ihminen näyttää noin valkoiselta niinkuin minä näissä kuvissa...? Tule kesä ja aurinko, kiitos! ^_^

Jo kaksi vuotta jatkunut uskollisuuteni Schwarzkopfin Blonde Spray -vaalennussuihkeelle tuli päätökseensä tällä viikolla, kun töissä hiusvärihyllyjä järjestäessäni keksin yhtäkkiä että minunkin täytyy päästä kokeilemaan tätä uutta, kaikkialla rummutettua Garnierin Olia-väriä.

Palasin töistä Olia kassissani. Ostin sävyn 10, Kirkas vaalea. Eli Olian kaikkein vaalein sävy.

Oma luonnollinen sävyni on n. 7:n  luokkaa, mutta vaikka en koskaan värjäisi hiuksiani, näkyy seiska käytännössä vain tyvessä. Aurinko vaalentaa hiuksiani niin tehokkaasti, että ne ovat aina olleet pituuksista 9-10:n asteen sävyiset, silloinkin kun en vuosikausiin värjännyt hiuksiani.

Viimeiset kaksi vuotta olen käsitellyt tyveäni vain puoli astetta kerrallaan vaalentavalla Blonde Spraylla, ja se on pitänyt juurikasvun nätisti kurissa. Kuvassa näkyy noin kahden kuukauden tyvikasvu, viimeksi tein käsittelyn maaliskuussa.

Nyt halusin sitten mainosten uhrina kokeilla tätä uuteen öljyteknologiaan pohjautuvaa Oliaa. Ja vähän houkutti pitkästä aikaa saada sellainen kunnon kirkkaanvaalea tyvi.

Olian väripohjassa on peräti 60% öljyjä. Öljyn kerrotaan auttavan viemään hiusväriä syvemmälle hiuskuituihin - ilman ammoniakka. Väite pitää paikkansa, tuotteessa ei ole ammoniakkia ja öljy todella tehostaa värin imeytymistä hiukseen -  mutta: jotta hiuksiin saadaan kestävä väri, on hiussuomut kuitenkin ammoniakin puutteessa avattava jollain muulla emäksellä. Öljyt eivät suomuja avaa. ;)

Oliassa tällaisia emäksiä ovat etanoliamiini ja 2,4-diaminofenoksietanoli hci. Moni peruskuluttaja pitää ammoniakkia jonain suurena mörkönä (ihan niinkuin silikoneja, parabeeneja ja sulfaattejakin), mutta on hyvä huomata, että tosiasiassa harva allergisoituu ammoniakille. Sen ikävin puoli on pistävä haju. Etanoliamiini haisee vähemmän kuin ammoniakki, mutta on iholle jopa ärsyttävämpi kuin "iso, paha ammoniakki".

Markkinointistooreista ja niiden välittämistä mielikuvista kiinnostuneena kiinnitin huomioni Olian suomalaisilla nettisivuilla lukevaan väitteeseen kukkaisöljyistä. Itse pakkauksessa teksti on tässä muodossa: "Värivoide sisältää 60% öljyjä, mm. luonnollisia kukkaisöljyjä". Aivan, muun muassa kukkaisöljyjä.

Nettisivuilla väite on muuttunut muotoon "60% kukkaisöljyjä". Incistä voimme lukea, että värivoiteen suurin yksittäinen raaka-aine ja öljypohjan muodostaja on parafiiniöljy, jolla ei tokikaan ole kukkasten kanssa mitään tekemistä. Kukkaöljyjäkin koostumuksesta löytyy, mutta ne ovat vasta loppupäässä. Pitoisuus on muutaman prosentin luokkaa, sillä ne sijoittuvat incissä tolueeni-2,5-diamiinin jälkeen, jota ei saa käyttää kosmetiikassa yli 4% pitoisuutena.

No, tämä on varmasti monen mielestä ihan vain lillukanvarsiin tarttumista, mutta minulle markkinointilauseiden syynääminen on suurta viihdettä. :) Niiden maailma on loputtoman kiehtova. Haluan vielä korostaa, että sillä ei Olian tapauksessa ole mitään merkitystä, onko käytetty öljy peräisin petrokemian tuotteista vai kasveista. Öljy kuin öljy - teho on tässä tapauksessa sama. Mutta luodessa markkinointimielikuvia kuulostaa "kukkaisöljy" tietysti paremmalta kuin "mineraaliöljy" - eikö totta? ;)

Noniin. Mutta nyt sitä väriä päähän!! :D

Yleensä hiukseni on aina värjännyt siskoni (paitsi ei sen jälkeen kun löysin Schwarzkopfin Sprayn jota on helppo suihkia ominkin avuin), mutta tällä kertaa hänellä ei ollut aikaa. Käännyin sitten Mr. Karkkipäivän puoleen. Kai nyt mieskin osaa väriseoksen toisen päähän levittää?

Hiukan emmittyään herra Karkkis sitten lopulta suostui operaatioon.

....mutta eikö Olian värjäyshanskoja ole tarkoitettu miesten käsille...? :D ^_^

Ei tosi, kyseessä oli vain toiseen hanskaan sattunut virhe, mutta ensin nauratti että eikö muka miesten ole tarkoitus käyttää Oliaa lainkaan... :P Toinen hanskoista meni siis misterin käteen ihan normaalisti, mutta toisen saumat piti leikata saksilla että sen sai jotenkin sormien ympärille. Kun kotoa ei löytynyt muitakaan muovihanskoja.

Ja näin mennään! :) Hyvinhän se sujui! Vasta kun väri oli laitettu, muistin että olisihan meillä ollut sellainen värjäyssutikin...

Väri laitetaan kuiviin hiuksiin ja se todella tuntui siltä kuin olisi levittänyt hiuksiin öljyä. Minun hiuksiin, vaikka pitkät ovatkin, riitti yksi pakkaus oikein hyvin. Minusta pakkauksessa oli tavallista enemmän ainetta, pitääköhän se paikkansa..?

(Kuinka moni teistä muuten pystyy laittamaan kotivärin päähän yksinään? Miten te näette laittaa taakse?)

Ja tässä sitten tulos ja vertailua lähtötilanteeseen.

Sanalla sanoen: ei tuo hiuksisto nyt ihan hirveästi muuttunut. :) Tyvi toki kirkastui, mutta pituuksien käsittely oli itse asiassa vähän turhaa... Pituudet oli ehkä sitä ysin luokkaa, eikä asteen kirkastus niissä niin kummoisesti näy.

Tässä vertailukuvassa varmasti valo vaikuttaa siihen, että before-kuva on lämpimämmän sävyinen. Tai no oli ne ehkä vähän kultaisemmat ennen Olia-käsittelyä. Oliassahan ei ollut mitään taittosävyä. Yleensä tykkään valita jonkun kultaan/hunajaan taittavan sävyn, mutta tällä kertaa sellaista ei ollut valikoimassa.

Waaaa! :)

Tässä vielä parit kuvat tältä aamulta, sävy näkyy näissä minusta hyvin totuutta vastaavana. Eli kaunis, luonnollinen sävy tuo Olian kymppi. Ei niin vaalea mitä odotin, mutta toisaalta tällaiset luonnolliset sävyt ovatkin enemmän mun juttu.

Jos kymppi on vielä näin naturelli, niin millä numerolla niitä tosivaaleita platinasävyjä muuten merkataan...?

Värjääjämaestro ja Värjätty. <3

.

Loppuun totean vielä sellaista, että vaikkei ammoniakin puute itsessään tee Oliasta sen hellävaraisempaa, niin öljypohjalla hiusväristä on kuitenkin saatu huomattavasti hoitavampi kuin "peruskestoväristä". 60% öljyä on paljon, ja se tarkoittaa sitä, että ammoniakin korvaavia emäksiä on perinteistä kestoväriä paljon vähemmän. Pienempi pitoisuus emäksiä yhdistettynä öljyyn tekee kokonaisuutena Oliasta hellävaraisemmin hiussuomuja avaavan ja hoitavan värin.

Eli ihan positiivinen tuttavuus tämä Olia. Jepulis. :)

Enpäs ole tämäntyyppistäkään juttua koskaan blogiin kirjoittanut, mutta nyt täytyy vain kirjoittaa. Oikeastaan tuntui melkein "kansalaisvelvollisuudelta" jakaa tämä tarina ettei kenellekään muulle käy samanlaista pettymystä.

Olen kertonut teille kuinka materialahjojen sijaan arvostan enemmän elämyslahjoja - niin saajana kuin antajanakin. Tykkään antaa lahjakortteja teatteriin tai ravintolaillallisille, paketoida omia askartelujani tai keksiä itse omia lahjakortteja kuten "Vien sinut lounaalle Kauppahalliin" tai "Talvinen hiljaisuuden retriitti mökillä kahdelle". :) Olenpa kirjoittanut kerran pienen kirjankin lahjaksi siskolleni..!

Runsas vuosi sitten törmäsin netissä loistavalta kuulostavaan sivustoon; Boxy.fi. Sivu on luotu juuri meille jotka haluavat antaa lahjaksi jotain muuta kuin tavaraa. Boxyn kautta voi ostaa satoja erilaisia elämyslahjakortteja paritanssista sieniretkeen ja aivotreeneistä avaruusmatkaan (kyllä, luit oikein). Kategorioissa löytyy; on hemmottelua, seikkailua, urheilua, kulttuuria, viihdettä, ruokaa, luontoa.... Valikoimaa selatessa oikein inspiroituu - wow, näillehän haluaisi kaikille osallistua itsekin..!

Päätin antaa miehelleni syntymäpäivälahjaksi Boxyn elämyksen. Pitkällisen mietiskelyn jälkeen (- ja budjetinkin asettaessa tietyt rajansa) päädyin valitsemaan lahjaksi Viinin & Ruoan Liitto -tastingin. Pidämme kummatkin viinistä ja ruoasta, joten arvelin tastingista olevan pidemmällä tähtäimellä hyötyä myös lahjan antajalle, kun mies tulisi kotiin uusien ruokaideoiden kanssa...! ^_^

Mies ilahtui lahjastaan kovasti.

Ensimmäinen ongelma koitti kuitenkin jo hänen yrittäessään varata elämystään. Boxyn sivuilla kerrotaan, että lahjan saaja täyttää elämyksensä aktivointikoodin ja tietonsa ja varaa elämyksen. Varauslomakkeen kohdalla ei kuitenkaan ollut mitään kohtaa missä kurssin päivämäärät olisivat käyneet ilmi. Mies soitti lopulta Boxyyn.

Boxyn asiakaspalvelija tarkisti kurssin seuraavat päivämäärät ja varasi miehelle paikan. Alright. So far so good. Hänelle annettiin osoite helsinkiläiseen ravintolaan jossa viinitastingit pidetään. Ajoimme Helsinkiin varta vasten tastingia varten ja juhlistamaan miehen synttäreitä.

Kun mies saapui ilmoitettuun elämyspaikkaansa, ei ravintolassa tiedetty kurssista yhtään mitään. Myöskään viinimaistelun vetäjäksi mainittu henkilö, joka tavoitettiin puhelimitse, ei tiennyt lainkaan että hän olisi tuona iltana ollut pitämässä mitään tastingia. Paikalla oli myös muita Boxyn kautta viinielämyksen varanneita, eli mieheni ei ollut ainoa joka oli buukattu olemattomalle tastingille.

Mies poistui luonnollisestikin erittäin kiukuissaan, ja otti heti seuraavana päivänä yhteyttä Boxyyn. Hänelle vastattiin viipymättä pahoittelevaan sävyyn ja moka myönnettiin. Boxylta todettiin, että tastingit järjestetään nykyään ihan eri ravintolassa, ja tuon kyseisen illan tasting oli joka tapauksessa peruttu. Tietoa peruuntumisesta ei miehelleni (tai näköjään muillekaan) oltu lähetetty.

Boxyn asiakaspalvelija siis ilmoitti miehelleni väärän osoitteen, eikä firma kaiken lisäksi muistanut ilmoittaa tilaisuuden peruuntumisesta. Great. Kiva ajaa Helsinkiin saakka turhaan.

Boxy ilmoitti ottavansa asiasta täyden vastuun ja palauttavansa rahat lahjan ostajalle. Myös matkakulut luvattiin korvata ja tarjota uusi viini-tasting. Mies antoi tilinumeromme ja yhteystietomme. Viikot kuluivat. Mitään ei kuulunut.

Otimme uudelleen yhteyttä Boxyyn ja lähetimme useita sähköposteja, mutta viesteihin ei enää vastattu. Lopulta kirjoitin, että joudun ottamaan yhteyttä Kuluttajansuojaviranomaiseen mikäli rahoja ei palauteta. Ei reaktiota. Yritin myös soittaa lukuisia kertoja, mutta yrityksen asiakaspalvelunumeroon ("vastaa arkisin klo 10-16") ei kukaan vastannut. Se ei tuutannut edes varattua. Hälytti vain loputtomiin.

No, eipä sitten muuta kuin yhteys Kuluttajavirastoon, ja ilmoitus menemään. Kun ilmoituksen jättämisestä oli kulunut viikko, saimme virastolta tiedon että Boxy oli luvannut palauttaa rahat. Seuraavana päivänä summa vihdoin näkyi tilillä. Meihin henkilökohtaisesti Boxy ei edelleenkään ollut missään yhteydessä, meidän reklamaatiomme (ja heidän omat lupauksensa) olivat heille ilmeisesti täysin yhdentekeviä. Ilman viranomaisen asiaanpuuttumista emme varmasti olisi koskaan nähneet rahoja.

Uskomatonta. Ostat tuotteen jota ei sitten olekaan, sinulle luvataan korvaukset ja sitten yritys katkaisee kaiken kommunikaation. Miksi he edes vaivautuivat lähettämään ylenpalttisen pahoittelevan ensiviestin vain jättääkseen asiakkaan sen jälkeen täyteen hiljaisuuteen? Millainen yritys toimii näin?

Vaikka rahat palautuivatkin (luvattua uutta viinitastingiä emme varmastikaan koskaan näe), jäi välikohtauksesta ja yrityksestä luonnollisestikin erittäin ikävä fiilis. Olin niin innoissani Boxyn löytämisestä ja mies odotti tastingiään iloisena. Ja sitten homma päättyy näin. Olo on kuin olisi lätkäisty märällä ahvenella naamaan.

Onko teillä kellään kokemuksia Boxystä? Sääli, että aivan loistavalta vaikuttava konsepti ja yritys osoittautui täysin epäluotettavaksi. Mitenkähän mahtaa käydä niiden asiakkaiden jotka ostavat tuolta vaikka sen miljoonien avaruusmatkan......

Yves Rocherin kesälook on nimeltään Retropical, ja henkilökohtaisesti olen tosi tykästynyt look-kuvan meikkiin. Tässä nähdään nyt sitä kylmän ja lämpimän yhdistämistä tavalla, josta esimerkiksi Stephan Øien puhui.

Silmämeikki näytti tutulta, eikä väriyhdistelmää toki suinkaan käytetä ensimmäistä kertaa. :) Esim. MAC on tehnyt turkoosia yläluomella/liilaa alaluomella -kombosta oman, hempeän versionsa vuoden 2009 Rose Romance-lookissaan.

Yves Rocherin lookissa jännää on se, että huomio kiinnittyy heti vahvaan silmämeikkiin, mutta kokoelman tuotteista ei löydy esimerkiksi lainkaan violettia. Violetti täytyy siis lainata jostain muualta. :) Edit. Noniin, selvisihän sitten että kokoelmassa on violetti kynä, juuri tuon alaluomen sävyinen. ;) Pressimateriaalin kuvissa kynä oli silmiini aivan eri sävyinen.

Minä tein oman versioni käänteisenä - liilaa liikkuvalle luomelle ja turkoosia alaluomelle.

Meikkiin käytetyt tuotteet (Retropical-tuotteet saatu Yves Rocherilta):

Garnier BB Cream Matta + Benecos-puuteri (iholla näkyy se pintakuivuuden korostuminen, mistä mainitsin Garnier BB Matta-postauksessa)

Lumene Mansikkavaahto-poskipuna

IsaDora Eyephoria -luomiväri 09 Amethyst

MAC Beautiful Iris -luomiväri

MAC Seedy Pearl -luomiväri

Yves Rocher Retropical-maskara sävy Bleu Outremer

Yves Rocher Retropical-huulikiilto sävy Hibiscus Rose

Yves Rocher Retropical -duorajauskynä Vert d'eau / Bleu profond

IsaDora Inliner Kajal Satin White

Tuo Lumenen Mansikkavaahto vain kestää ja kestää...! ^_^ Se kuului johonkin viiden vuoden takaiseen kesämeikkikokoelmaan eikä vaahto ole kuivunut yhtään.

Liikkuvan luomen sisäpuoliskolla MAC Beautiful Iris, ulkopuoliskolla IsaDora Amethyst (tämä saatu myös blogin kautta). Kulmaluulla MAC Seedy Pearl. Alaluomella minttuturkoosia YR:n Vert d'eau / Bleu Profond -kynästä. Sisärajaus IsaDoran Satin White -kajalilla.

Toisen silmän ripsiin kokeilin lisätä sinistä Retropical-maskaraa mustan ripsarin päälle - ja näette tuloksen. Sininen ei näy mihinkään. Eli jos haluat sinisen todella näkyvän, laita alle korkeintaan vaaleaa ripsiprimeria.

Retropical Gloss on laadultaan voidemaista, peittävää ja huulilla hyvin miellyttävän tuntuista. Siinä on myös mieto, ihanan marjainen tuoksu. Kiilto ei ole yhtään tahmeaa. Eli "kärpästarra"-tyylisten tahmeankiiltävien huulikiiltojen vihaajat - kokeilkaa tällaisia pehmeän voidemaisi laatuja niin saatatte vaikka löytää itsenne tykästymästä. :)

Sävy Hibiscus Rose on herkullinen tumma vadelmapinkki.

Tuo IsaDoran superhelmiäiseen Eyephoria-sarjaan kuuluva Amethyst on myös tosi kiva luomiväri. Pehmeä ja pigmenttinen, ja jäljeltään todella metallinen.

Sinistä maskaraa en olekaan käyttänyt sitten..... seiskaluokan! ^_^

. . .

Nyt pääsen vihdoin kertomaan teille jotain joka on saanut mun vatsan kipristelemään innosta ja odotuksesta jo useamman kuukauden. :) :) :)

Kirjoitin juuri kateudesta, ja nyt on sanottava että tämä ensi viikolla häämöttävä juttu on sellainen, josta joutuisin mahdollisesti olemaan kateellinen jos lukisin siitä jostain toisesta blogista. No, nyt sattuu minullekin kerrankin jotain tällaista ja olen ihan vilpittömän iloinen omasta puolestani! (Anteeksi jos joku tästä mun suorasta ilosta nyt pahoittaa mielensä. Toivottavasti ei. En jaksa mitään perisuomalaista "ei-saa-näyttää-onneaan" -näytelmää tällä erää :))

Minut on kutsuttu tutustumaan Yves Rocherin kotikylään ja ekologiseen hotelli-kylpylään Ranskaan, La Gacillyyn.

Matkalle osallistuu bloggaajia kaikista Pohjoismaista, ja minut kutsuttiin ainoana Suomesta. Matkakumppanikseni lähtee Yves Rocherin Suomen tiedottaja Liisa Sippola ( - onneksi, tuntuisi kyllä vähän orvolta olla siellä yksinään "Suomen lippua heiluttamassa"..!). Muiden bloggaajien joukossa on mm. ruotsalainen Killer Colours -blogin Viola, joka on yksi vanhoista meikki-idoleistani...! Huijui kuinka jännää tavata hänetkin livenä..!

Matka kestää kolme päivää ja majoitumme Yves Rocherin La Grée des Landes -kylpylähotelliin. Ei näytä mitenkään kurjalta paikalta...! ^_^ Vierailuohjelmaan kuuluu mm. tutustuminen La Gacillyn kylään ja Yves Rocherin synnyintaloon, hemmottelutuokioita kylpylässä, Botanical Beauty -kasvimuseo sekä vierailu Yves Rocherin tehtaalla.

Olen matkasta niin innoissani että en osaa sitä pukea edes sanoiksi! Olenhan ollut Yves Rocher -tyttö jo 13-vuotiaasta, ja teininä ihan oikeasti haaveilin La Gacillyssa vierailusta kun katselin kuvia kylän ihanista puutarhoista Rocherin Kauneuden Vihreissä Kirjoissa. Enpähän olisi silloin voinut uskoa että joku päivä vielä oikeasti pääsen sinne...!

Olen Ranskassa maanantaista keskiviikkoon. Ette pääse välttymään matkaraporteilta, sen lupaan..! ;)

"Haluaisitko kokeilla luonnonkosmetiikan Chanelia?" minulta kysyttiin.

Patyka. Merkki josta en ollut koskaan kuullutkaan. Luonnonkosmetiikkaa ei yleensäkään yhdistetä luksukseen, mutta Patyka on juuri sitä. Pariisilaista ylellistä kosmetikkaa hienostuneella imagolla, innovatiivisella tekniikalla ja viimeisen päälle hiotuilla tuotekoostumuksilla ja pakkauksilla.

 Ja kaikki tämä luomulaatuisilla, Reilun kaupan periaatteita kunnioittavilla raaka-aineilla ja ekosertifioinnilla.

No mutta wow, ajattelin. Kyllähän tällaista kiinnostaa kokeilla. (Vain yksi seikka sai minut empimään, mutta se selviää jutun lopussa.) Ainoa aiempi kokemukseni selektiivisestä luonnonkosmetiikasta on Kibio, mutta Patykaan verrattuna se tuntuu melkein "Axelta". ^_^

Patykan tuotteita minulle tarjosi testiin ihanainen Jolie. (Ja kyllä, säilytän puolueettomuuteni tuotearvostelijana vaikka myönnänkin ihastuneeni totaalisesti Jolien inspiroiviin sivuihin...! Ja niihin meikkilookkeihin...! Waa!)

Yksinkertaisuus on kaunista, ja Patyka sisältääkin vain kaksi tuotelinjaa: kaikille sopivan Absoliksen sekä yli 25-vuotiaille suunnatun Biokaliftinin.

Minulle lähetettiin kaksi tuotetta; Biokaliftin-linjan kasvovoide sekä silmänympärysvoide.

Repair Face Cream.

Kun avasin paketin, olin ensin että "Hetkinen... Lift? Repair? Minä? Pitäisikö tästä ihan loukkaantua...!" ^_^ Kääntelin pakkausta kädessäni ja luin kuinka voide "lisää ihoon volyymia ja kohottaa sitä biologisten aktiiviuutteidensa ansiosta." Oliko minulle lähetetty väärän linjan voide vai näytänkö tosiaan jolielaisten mielestä tarvitsevan "faceliftiä"? :D

Lähetin viestiä Katja Kokolle, joka selvensi Biokaliftin-linjan ideaa varsin loogisesti Ei, en ollut saanut väärää voidetta. Ja olenhan minä jo tosiaan yli 25...! *wirn*

Patyka haluaa olla selkeä, yksinkertainen sarja ja pitäytyä olennaisessa. Ihon vanheneminen alkaa n. 25-vuotiaana ja siksi anti-age-linja Biokaliftin on tarkoitettu sen ikäisille ja siitä ylöspäin. Katja tiivisti luonnonkosmetiikan anti-age-voiteiden koostumuksen ja toimintaidean niin asiantuntevasti ja selkeästi, että siteeraan tässä koko hänen vastauksensa:

"Kun tutkii incejä, sisältävät ns. nuoremmalle iholle suunnatut voiteet lähes poikkeuksetta peruskasviöljyjä (mantelia, seesamia, jojobaa, auringonkukkaa ja ehkä avokadoa) sekä hitusen jotain kasviuutetta tehostamassa haluttua vaikutusta. Mutta kun katsoo ikääntyvälle iholle suunnattujen voiteiden incejä, on niissä usein voidepohjassa veden lisäksi jotain kukkais- tai hedelmävettä, hyaluronihappoa sekä reippaasti antioksidantteja sisältäviä kasviuutteita. Anti-age-voidepohjan kasviöljyt myös sisältävät useimmiten huomattavasti enemmän rasvahappoja, eli ikääntyvän ihon voiteet antavat iholle huomattavasti enemmän ravintoa, kosteutta ja rasvaa. Mutta ne eivät kohota ryppyjä umpeen, kiristä kasvoja jne. Kiinteyttävät vaikutukset perustuvat ennemminkin siihen, että ks. voiteilla ihon hydrolipidikalvo tulee ravitummaksi ja tasapainotetuksi ja sitä kautta ihon väri paranee, sen pinta pehmenee ja näin myös rypyt madaltuvat."

Asia ymmärretty, ja nyökytelty hyväksyvästi. :) Mutta näinhän luonnonkosmetiikka yleensäkin toimii, se ei lupaa "kuuta taivaalta" eli ihon iättömäksi taikovia tuhkimotuotteita, vaan kokonaisvaltaista, niin mieltä kuin ihoakin hellivää hoitoa.

Avatessani Biokaliftin-voiteen kiinnitin huomiota kauniiseen pakkaukseen joka avautui kukan lailla. Tulee mieleen  japanilainen origami. Sitten katsoin purkkia. Hmmmm. Purkki. Ei lainkaan hyvä säilyvyyden kannalta. Tsot tsot Patyka.

Paitsi että ei. Patyka on minua edellä.

Katsokaa mitä pakkausteknologiaa...! Siis wow...!! En ole millään muulla merkillä nähnyt vastaavanlaista purkkisysteemiä! Kun avaat kannen, et pääsekään suoraan käsiksi voiteeseen. Sen eristää sormestasi (ja hapettumiselta) kiinteä, joustava välikansi, jossa on pienenpieni viillolla varustettu annosteluaukko. Kun painat sormella välikantta, puristuu annosteluaukosta voidetta. Kun nostat sormen pois, aukko menee kiinni.

Nyt täytyy sanoa että olen kyllä todella vaikuttunut. Dior, Sensai, Guerlain - - missäs teidän vastaavat pakkausinnovaatiot ovat..? Jokainenhan tietää, miten epähygieninen pakkaus kannellinen purkki todella on. Se näyttää hienommalta kuin pumppupullo tai tuubi, ja juuri siksi sitä käytetään. Mutta luksus kostautuu huonompana säilyvyytenä ja aktiiviaineiden kuten vitamiinien ja antioksidanttien haihtumisena kalliista purkista ilmaan.

Patykalle iso käsi loistavasta teknologiasta.

Miltä voide tuntuu?

Ensifiilis on jäykästi levittyvä. Voide ei kuitenkaan ole yhtään rasvaista, itse asiassa päinvastoin. Se jättää himmeän-mattaisen, sileän pinnan. Voiteella on myös selvästi tasoittava vaikutus. Katjan kanssa puhuimme aiheesta, ja hän sanoi että jäykkä koostumus liittyy juuri tuohon tasoitukseen. Voide jättää iholle suojaavan kalvon joka tasoittaa pinnan pieniä epätasaisuuksia. Kalvomaisista voiteista tulee heti mieleen tahmeus, mutta Biokaliftin ei ole yhtään tahmea. Sitä tarvitsee jäykkyytensä vuoksi annostella emulsiomaisempaa voidetta enemmän, mutta ihofiilis ei ole yhtään rasvainen. Mattapintaa voiteessa tekee mm. riisinjyväjauhe.

Testivoiteeni on muuten normaali- ja sekaihon versio. Sarjassa on myös täyteläisempi Ultra Rich Radiant Cream kuivalle iholle.

En tiedä johtuuko siitä, että tiedän voiteen olevan kallista luksusmerkkiä, mutta huomaan eron muihin käyttämiini voiteisiin. Iho tuntuu hieman siltä, kuin sille olisi jo levitetty joku pohjustusvoide. Niin tasainen ja heleä se on. Ja kyllä voide tuntuu myös napakoittavan ihon pintaa. Tuoksu on erittäin mieto ja kukkainen, hädin tuskin havaittava.

Voiteen inci ja tarkemmat "tekniset" tiedot löytyvät täältä (postaus venyisi aivan liian pitkäksi jos sisällyttäisin kaiken haluamani informaation :)). Incistä sanon sen verran, että näyttää todella hyvältä - mutta minua hämää kun vesi on vasta kolmantena vadelmauutteen ja ruusuveden jälkeen. Meille opetettiin kosmetiikan kemian tunnilla, että vesi on aina ensimmäinen (pitoisuudeltaan suurin) ainesosa kaikissa voiteissa, shampoissa, suihkugeeleissä ja hiustenhoitoaineissa, lukuunottamatta öljypohjaan tehtyjä balmeja. Ja nehän erottaa heti öljyisyydestään. Olen lukenut näin muistakin lähteistä. Patykan voide ei ole rasvamainen balmi, joten veden pitäisi olla siinä ykkösenä. Veteen liuotetaan kaikki muut tuotteen raaka-aineet. Voiko siis muka pitää paikkansa että vadelmauute on ykkösenä...?

Radiant Eye Contour -silmänympärysvoide

Tästä tuotteesta minulla ei ole yhtä paljon sanottavaa kuin kasvovoiteesta (ja tekin jo huokaatte helpotuksesta, kun postaus on niin pitkä..! ^_^), muuta kuin että tykkään tosi paljon tästäkin. Toisin kuin Repair Cream, silmänympärysvoide on erittäin kevyttä ja vesimäistä, oikeastaan fluidia. Tämä on niin riittoisaa että sitä on mahdotonta annostella tarpeeksi pientä pumppausta, pieninkin tippa leviää ohimoille ja poskiin saakka. :)

Voide tuntuu raikkaalta ja erittäin kosteuttavalta. Imeytyy välittömästi. Voide lupaa kirkastaa, laskea turvotusta, pehmentää ja kiinteyttää ja toimia erinomaisena pohjana meikin alla. Tarkat tiedot inceineen täällä.

Pakkausmuotona on hygieninen pumppupullo.

. . .

Siinä missä jollain perusbrändillä on paperiset esiteläpyskät, on Patykalla asiaankuuluvasti nidottu, ylellinen esitekirja.

Kuten sanottua, kaikki merkissä on viimeisen päälle viilattua. Jokainen aspekti henkii luksusta.

Kirjan paksuilla, kiiltävillä sivulla kerrotaan merkin filosofiasta, sertifikaateista ja tietysti tuotteista erittäin houkuttavasti.

Harmittaa että en tiennyt Patykasta ennen maaliskuista Pariisin visiittiäni. Olisin ehdottomasti käynyt fiilistelemässä merkin pääliikkeessä Rue St. Honorélla. (Tosin olisinkohan mä nukkavieruna matkalaisena kehdannut lopulta astua sisäänkään...)

Tykkäsin siis kovasti testiin saamistani tuotteista ja minulle muodostui Patykasta todella vakuuttava, laadukas ja puoleensavetävä kuva. Näin ne Chanel-asiakkaatkin varmasti kokevat... ^_^ "Ihanaa katsella ylellistä purkkiani kauneusrutiinien aikana ja tuntea voiteen hienostunut tuoksu ja koostumus...."

Mutta koska haluan olla täysin rehellinen, en halua jättää sanomatta seuraavaa: mieluiten esittelen blogissani tuotteita, joita ostan tai voisin kuvitella ostavani itse. Joihin minulla - sanalla sanoen - on varaa.

Patyka on upea merkki, mutta en itse maksaisi kasvovoiteesta sataa euroa. Siksi emmin  testitarjouksen saadessani. Merkki houkutti, mutta tuntui jollain tapaa "väärältä" esitellä - ja rohkaista teitä ostamaan - tuotteita, joihin oma budjettini ei riittäisi. Päädyin kuitenkin ottamaan tuotteet vastaan kun sain omatuntoni kanssa sovittua, että joskus voi esitellä myös sellaisia tuotteita joihin jollain toisella on varaa. Ja joka kiitollisena ottaa tiedon vastaan. En kai voi olla päättämässä teidän kaikkien tuhansien lukijoiden puolesta, mikä teidän mielestänne on "liian kallista".

Riittäähän Guerlainilla ja Sisleylläkin asiakkaita. :)

Siispä, jos olette valmiita sijoittamaan ylelliseen luonnonkosmetiikkaan, Patyka ei ole lainkaan hullumpi kohde. Biokaliftin-linjan hinnat ovat välillä 35-120 euroa ja huokeamman Absolis-linjan tuotteet kustantavat 28-48 euroa. Vielä tämän päivän (keskiviikon) ajan Jolien verkkokaupasta saa koko tilauksesta 10 % alennusta koodilla 'karkkipäivä'. Patykan hinnoissa kymmenen prosenttia alkaa olla jo ihan tuntuva alennus. :D Tai käykää nappaamassa se ihana Zuiin Mango-poskipuna! Joo, mä kannustan teitä kerrankin ostamaan! ^_^ En saa ostoksistanne penniäkään mutta tuo Mango vain on niin mahtituote että sitä suosittelee todella sydämestään.

Mikä teidän mielestänne muuten on kallista? Kun puhutaan kosmetiikasta? Ja onko teistä kiinnostavaa lukea myös luksusmerkeistä?

Tunnustan. En lue kovinkaan monia blogeja.

Kirjoitan blogia suositussa blogiportaalissa ja olen blogiscenen kanssa tekemisissä päivittäin – mutta lähinnä vain oman blogini kautta. Minulla on lempiblogeja joiden päivityksiä käyn lukemassa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta sitten on blogeja joita haluaisin lukea, tai joita minun ehkä odotettaisiin seuraavan, mutta joita en siltikään käy kurkkaamassa kuin harvoin.

Miksi?

Siksi, että koen joko kateutta tai jonkinlaista alemmuudentunnetta.

En tiedä sanotaanko tätä usein ääneen. Uskoisin sitä kuitenkin olevan liikkellä muuallakin kuin ”Sannilassa”.

Aloitetaan kauneusblogeista. ”Kilpailijoistani”. Kai ne on ikään kuin niin nähtävä, tietyssä mielessä. Vaikka moni lukijahan seuraa useita – jopa kymmeniä tai satoja - bogeja, joten sinänsä kaikki saman aihealueen blogit eivät tokikaan vie lukijoita toisiltaan.

Blogosfäärissä on jonkinlaisena perusolettamuksena, että tietyn aihealueen bloggaaja pitää itsensä ajan tasalla kirjoittamastaan aiheesta lukemalla säännöllisesti myös muita saman genren blogeja. Useimmat varmasti niin tekevätkin. Toisilla on syynsä miksi he eivät niin tee. Itselläni yksi syistä on ajan käyttö – haluan viettää koneella mahdollisimman vähän aikaa päivästä. (Olen tullut oman hyvinvointini kannalta siihen tulokseen, että jos en kirjoittaisi blogia, minimoisin nettihengailun muutamaan kertaan viikossa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin jutussa Netti tekee meistä tyhmiä?)

Toinen syy on postauksen otsikossa.

Kateus.

Kuulostaa kauhealta sanalta. Negatiiviselta. Sehän on yksi perisynneistä. Ei saa olla kateellinen.

Minä olen. Huomaan vertaavani itseäni ja taitojani jatkuvasti muihin. En luonnollisestikaan ole Suomen taitavin meikkaaja tai asiantuntevin kosmetiikka-analysti, enkä niin toivoisikaan. Guruus missä tahansa asiassa asettaa paineita. Usein on hyvä olla vain ”ihan hyvä”. Mutta jostain syystä en pysty lukemaan kilpailijoitani, koska se johtaa lähes aina paineisiin olla ”yhtä hyvä”, tai alakuloon siitä jos ei voi olla yhtä hyvä.

Yksi Suomen kiistatta taitavimpia meikkibloggaajia on esimerkiksi Jangsara. Moni ei edes tiedä, että hän on suomalainen, sillä hän kirjoittaa englanniksi. Käsittääkseni valtaosa Jangsaran lukijoista onkin ulkomailta, ja hänen nimensä tunnetaan netin kansainvälisillä meikkipalstoilla. Oli aika jolloin seurasin Jangsaran blogia. Sitten en enää kyennyt. Koin, ettei minulla meikkibloggaajana ole mitään annettavaa tällaisten lahjakkuuksien rinnalla. Miksi kukaan lukisi minun blogiani, kun kerran on mahdollista seurata myös näin upeita meikkipostauksia?

Koska minusta kuitenkin oli kivaa pitää blogiani, lopetin Jangsaran blogin seuraamisen. Kun en näe Jangsaran taidonnäytteitä, pystyn jatkamaan omien meikkijuttujeni julkaisua. Tiedän tämän olevan täysin typerää, mutta tunteeni seurauksia en voi muuttaa. Jangsara on vain yksi monista. Säilyttääkseni motivaation oman blogini pitämisessä, en voi lukea monia entisistä suosikeistani. :/ Kateus on ikävää, mutta vielä en ole kasvanut siitä ulos. Olen Salieri Mozartin maailmassa.

Lisää esimerkkejä muista blogigenreistä.

Tykkäisin hirveästi lukea ocJulian blogia, ja löydänkin itseni tutun lentosuukkobannerin edestä ainakin kerran viikossa. Mutta reaktio on joka kerta sama. En pysty. Hyvänen aika miten täydellinen ihminen. Minä en kestä miten kaunis tämä olento on ja miten upeaa  elämää hän viettää. Minä en voi lukea eteenpäin. Nainen ei ole pelkästään kaunis, syö kauniita ruokia ja tee kauniita matkoja, hän on myös hauska ja taitava kirjoittaja eikä hänessä oikein tunnu olevan mitään ärsyttävää.

Kateellinen. Minä olen kateellinen ocJulialle. Samalla tiedän, ettei meistä kenenkään elämä ole pelkästään sellaista kuin blogikirjoitukset antavat ymmärtää. Ja ehkä hänellä on jossain tyyliin vasemman kantapään reunassa joku ruma kohta…?

Mutta minulle on liikaa se Kauneus joka Julian blogista säteilee. En voi sille mitään. Haluaisin kokea edes päivän tai kaksi miltä tuntuisi olla noin Upea. En pysty lukemaan ocJuliaa tarpeeksi säännöllisesti ottaakseni selvää onko Julialla koskaan huonoja päiviä.

Eeva Kolu. Kolmas esimerkkini. Kaikki mitä rakastin - ja Kauhaa ja rakkautta –blogien sekä Trendin rakastettujen kolumnien takaa. Eevasta tykkäävät kaikki. Eeva on ihana. Minäkin haluaisin olla yhtä herttainen. Eeva on kuin lämmin angoravillapaita joka osaa pukea kaikki kauniit, hauskat ja pörröiset ajatukset älykkäiksi, miellyttäviksi sanoiksi. Joita haluat lukea.

Salieri murahtaa taas jossain sisuksissani. Äpp! Äpp! Et kai voi olla kateellinen Eevallekin…? Voiko jonkun mukavuudesta olla kateellinen? Ilmeisesti voi. Ainakin vähän.

No jos ei muusta niin aseistariisuvasta hymystä ainakin. :) Olen jo kouluajoista saakka tuntenut pientä kateuden suuntaista niitä ihmisiä kohtaan, joiden kasvoille syttyy herkästi ja luonnostaan sellainen sydämellinen, koko kasvot lämmittävä, varaukseton hymy. Tiedättehän, mitä tarkoitan..? Sellainen hymy vain on tai ei ole. Sitä ei voi harjoitella. Eikä se tarkoita, ettemme me muut olisi yhtä sydämellisiä. Meidän kasvomme vain eivät näytä ihan niin hymyileviltä ja valoisilta.

.

Mr. Karkkipäivä luki tämän postauksen ennenkuin julkaisin sen. Hän puisteli hieman päätään ja sanoi, että et sinä sitä varmasti tarkoita, mutta tekstistä saa sen vaikutelman, että kerjäät "No olethan sinäkin ihan hyvä hei..!" -kommentteja ja olalletaputuksia. Niinkuin osa tulkitsi maaliskuisen avautumispostauksenikin.

Luin tekstin läpi ja niinhän se ehkä on, jutun voi lukea myös "tuhkansirottelu" -sävyllä. Höh. Älkää oikeasti lukeko tätä niin. Kyllä minä olen mielestäni ihan hauska, fiksu ja sympaattinen niin ihmisenä kuin bloggaajanakin. Vaikka tunnenkin otsikon kuvaamia tunteita. Halusin vain kertoa siitä, että kateus on outo juttu. Ja millaisia ilmentymiä sillä voi olla. Maaliskuisessa postauksessa joku kommentoi, että on ihmisiä jotka ovat minullekin kateellisia ja haluaisivat olla minä. Se sai minut mietteliääksi. Olenko minä jonkun "Eeva" tai "Julia"....? Kenties. (Ja nyt joku sanoo että "älä unta nää....!") Juuri se on elämän hassuutta. Sellaista, mitä tykkään pohdiskella.

Kuvituksena Ålands Folkhögskolanin luontokuvauslinjalla ottamiani valokuvia.