Harvoin olen nähnyt yhtä tyhjää jääkaappia kuin eilen kun saavuin Maarianhaminaan. Manner-kotona jääkaapissa on aina syötävää, ja tyhjän kaapin näkeminen masentaa. Ei vähiten siksi, että täällä Ahvenanmaalla sen täyttäminen on monin verroin kalliimpaa kuin mantereella.
(Keskustelut eri henkilöiden jääkaappikulttuurista ovat muuten kiinnostavia... Toisillahan jääkaapin tyhjyys on ihan standarditilanne, eikä asia välttämättä liity mitenkään rahatilanteeseen tai vähäiseen kotona vietettyyn aikaan.... Toiset vain ostavat aina kerralla yhden-kahden aterian ainekset, ja ravaavat hakemassa täydennystä joka päivä, toisten bulkatessa lauantaisin koko viikon ostokset :) Ja kolmannet syövät ravintoloissa ;))
Jos teidän pitää täyttää jääkaappi perusruoka-aineilla, mitä ostatte?
Minun ostokseni näyttävät tältä. Jääkaapissa on aina oltava kananmunia, juustoa, kasviksia, rahkaa, turkkilaista/kreikkalaista jogurttia, raejuustoa, kermaa ja soijamaitoa. Pakkasosasto on aina varustettu pakastevihanneksilla ja välillä myös kalamurekepihveillä ja soijatuotteilla. Jälkimmäiset loistavat nyt poissaolollaan, sillä kalamurekepihvejä ei lähikaupastani Mathishallenista löydy, ja pakastesoijatuotteet ovat pirun kalliita. Täällä Ahvenanmaalla vielä usean euron kalliimpia kuin mantereella. Niitä ostetaan harvemmin.
Pyrin aina ostamaan halvimmat vaihtoehdot oli sitten kyse mistä tahansa asiasta. Osaan ulkoa monen tuoteryhmän edullisimmat tuotteet eri kaupoissa. (Puhumattakaan hiilihydraattimääristä, mutta se on jo toinen aihe... :D) Rahka: Pirkka Mieto. Raejuusto: Euroshopperia. Pakastekukkakaali-parsakaali-porkkana: Rainbow.
Joistain tuotteista ei vaihtoehtoa ole. Esimerkiksi soijamaito. Käytän vain ja ainoastaan Alpro Soyan Light'ia, ja se maksaa täällä kokonaisen euron enemmän kuin mantereella. Se on paljon kahden euron tuotteessa. (Jos maito ei painaisi niin paljon niin kantaisin tänne Alpro Soyaa mantereelta ihan periaatteesta.... Nuo kun vielä säilyvätkin kuukausikaupalla.)
Pirkan Omega-munat ovat halvimmat kananmunat mitä mistään kaupasta löytyy. (Nimenomaan nuo Omegat, mistähän johtuu..) Ne ovatkin usein lopussa Mathishallenista. Siksi ostin nyt neljä pakkausta.
Kolmen juuston ruokakerma on mun suosikki maustetuista ruokakermoista, mutta eniten kuluu Floran 10-prosenttista (koska siinä on matalin hh-pitoisuus kaikista ruokakermoista ;)).
Juustoa syön aivan valtavasti. Siis ihan hirveitä määriä. Sitä on oltava AINA saatavilla. Usein menen aamulla ensimmäiseksi jääkaapille ja vedän höylällä kolme viipaletta Polarin Täyteläistä naamaan. Olen välillä jo vähän huolissani juuston kulutuksestani. En edelleenkään ole käynyt mittauttamassa kolesteroliarvojani ruokavaliomuutoksen jälkeen..... Toivottavasti sen aikaansaamiseen ei mene yhtä kauan kuin hammaslääkäriajan varaamiseen (10 vuotta...).
"Pyhä kolminaisuus" - lempparikaalini. Rakastan parsa-, kukka- ja ruusukaalia. Aivan tajuttomasti. Voisin syödä etenkin parsakaalia ihan loputtomiin. Suosikkivalmistustapani on ihan plain höyrytetyt, hieman al denteiksi jätetyt parsakaalit voinokareella, suolalla ja pippurilla. Yksinkertaisia makuja parhaimmillaan. Mutta kyllä anopin juustokermassa muhitetut uuniparsakaalitkin ovat tie onneen. :)
. . .
On another topic.... minulla on tänään Maarianhaminan kämpilläni ensimmäinen Couchsurfing-vieraani! :)
Vein hänet turistikierroksella kahville Maarianhaminan viehättävimpään kahvilaan, Bagarstuganiin.
Ahvenanmaalla kun ollaan, niin kahvileiväksi sopii luonnollisestikin Ahvenanmaan pannukakku...! Ja tietysti luumuhillolla niin kuin kuuluu, ei millään vadelmahilloturistiversiolla :D Vieraalle maistui. Bagarstuganissa tarjoillaan mannaryynistä tehtyä versiota.
(Vielä on kehittämättä vhh-resepti tähän herkkuun.... Myönnän, että Kreikan bougatsan ohella olen jäänyt kaipaamaan eniten Ålandspannkakaa... Paljon voi vhh-jauhoilla leipoa, mutta ei oikein näitä kahta.)
Onkos muuten lukijoiden joukossa Ahvenanmaan pannariin ihastuneita? Manna- vai riisipuuroreseptillä? :)
Tänä iltana aion valmistaa vieraalleni..... no mitäpä muutakaan kuin "the famous" tonnikalapullia...! ^_^
Se tapahtui vihdoin.
Voitteko uskoa? Kaikkien näiden vuosien aikana minulta ei ole koskaan hajonnut yhtäkään meikkiä. Siis ihan muruiksi säpäleiksi tuusannuuskaksi.
Until now.
Löysin meikkipussistani rakkaimman poskipunani, Rimmelin Santa Rosen, tämän näköisenä.
Mutta tiedättekös mitä? Murheen sijaan minut valtasi ilostus! Jessss! Vihdoin viimein pääsen kokeilemaan sitä! Puuterimeikin eheyttämistä alkoholilla...! :)
Olette lukeneet tästä korjauskikasta jo sadoilta sivuilta netissä. Varmaan 90 prosentille teistä tämä ei ole mitään uutta. Mutta sallikaa minulle tämä ilo jakaa kanssanne mun kaikkein ensimmäinen korjausoperaatio!! :) Ja ehkä joku 12 ihmistä saattaa jopa kuulla tästä nyt ekaa kertaa! (No okei, todennäköisesti ei mutta mä haluan silti jakaa tämän - The Resurrection of Santa Rose. :))
Hajonneen puuterimaisen meikkituotteen ehjäksi saattamiseen ei tarvita muuta kuin alkoholia. En tiedä käykö puuhaan ihan rehellinen viinakin, mutta useimmat käyttävät desinfiointiainetta. Alkoholipitoisuuden tulee olla mahdollisimman korkea.
Palaset murskataan pieneksi jauheeksi.
Alkoholia sekoitetaan joukkoon pienissä erissä. Minulla Septidinin imeytyminen poskipunamuruihin kesti yllättävän kauan, sain hämmennellä jauhomuruseosta varmaan 10 minuuttia ennenkuin se alkoi muuttua kosteaksi mönjäksi.
Alkoholia tarvitsee lisätä vain sen verran että muodostuu tasainen, ei-liian-märkä voidemainen seos.
Minä painelin pintaa talouspaperilla toivoen saavani aikaiseksi paperissa olevan pisaranmallisen kuvion, mutta tuloksena oli vain tuollaisia pyörylöitä... Oh well. :)
Jätin poskipunan kuivumaan yön yli.
Ja nyt se on jälleen ehjä! :)
. . .
Terkut Viking Amorellan kahvilasta, meitsin osoitteena on tänään Maarianhamina. Suomi-roadtrippiin hulahti sen verran "markkaa" että nyt on käytävä taas vähän tienaamassa Ahvenanmaalla! :)
P.S. Ai niin, tällaisen sähköpostiini tipahtaneen viestin voisin vielä välittää: Hyvinvoinnin Tavaratalossa oli näin jälkijunassa bongattu juttuni Laveran Caribbean Spirit -meikistä, ja sieltä halutaan tarjota Karkkipäivän lukijoille 10% alennus lookin tuotteista. Koodilla KARKKI saa siis 10 prosenttia alennusta Caribbean Spirit -meikeistä 31.8.2013 saakka.
TÄSTÄ HYVINVOINNIN TAVARATALOON JA CARIBBEAN SPIRIT -TUOTTEISIIN
Sympaattiselta luonnonkosmetiikkamerkki Estelle & Thildiltä on keväällä ilmestynyt uusi tuoteperhe. Sarja kasvaa mukavan hitaasti, ja on tähän mennessä täydentynyt vuosittain vain muutamalla uudella tuotteella. Eikä edes joka vuosi. :) Minusta se on jotenkin miellyttävää kosmetiikkateollisuuden välillä hysteerisen tiheiden lanseerausten keskellä.
Uusi tuoteperhe kantaa nimeä Violet, vaikkeivat tuotteet tehojaan orvokista saakaan. Orvokki esiintyy tuotteissa vain tuoksuna. Estelle & Thild on valinnut nimetä jokaisen sarjansa jonkun kukan tai kasvin nimellä, eikä edellinen Lily-sarjakaan sisältänyt nimikkokasviaan liljaa. Mutta mikäpäs siinä, kukat ovat vetoavia ja E & T:n pakkausdesign aina yhtä kaunista. :)
Violet-perhe on luotu hoitamaan selluliitista ja kiinteyden puutteesta kärsivää ihoa. Sarjaan kuuluu vartalokuorinta, kiinteyttä ja tasaisempaa ihoa lupaava vartaloemulsio sekä selluliittia vastaan taisteleva, nestekertymiä poistava vartaloöljy.
Sain tuotteet testiin Jolielta. Estelle & Thild on pikkuhiljaa kasvattanut Suomen myyntipisteitään oltuaan ensin pitkään yksinoikeudella vain Kickseissä. Mielenkiintoisesti Jolie on Suomessa ensimmäinen varsinainen luonnonkosmetiikkaan erikoistunut myymälä joka sai E & T:n valikoimaansa. Jotenkin sitä olettaisi että E & T:tä luonnonkosmetiikkamerkkinä olisi jo aiemmin löytänyt ekokaupoista...!
Violet-vartalokuorinnassa on käytetty kuorivana ainesosana hydrattua silikaa, jota on myös pienemmäksi jauhettuna Lily-sarjan mikrokasvokuorinnassa. Ainesosa on mineraaliperäinen. Rakeet ovat aika karkeita, ja sanoisin että Violet-kuorinta on tosi tehokas. Ihan toisesta ääripäästä esimerkiksi Weledan Birch Body Scrubbiin verrattuna. Koostumus on emulsiomainen, tämä ei siis ole vaahtoava, ns. suihkuputsari. Selluliitin hoidon yhteydessä kuorintaa suositellaan käytettäväksi ongelma-alueilla jopa joka toinen päivä.
Violet Firming Lotion on tuttua Eestelle & Thild -vartalovoidelaatua. Kuten on jo aiemmin käynyt selväksi, pidän E & T:n vartaloemulsioita markkinoiden parhaina! Itse en ole millään muulla voiteella saanut yhtä pehmeää ja sileää ihoa. Violet-emulsio on valikoiman kahteen muuhun body lotioniin verrattuna koostumukseltaan kevyempää. Täyteläisissä Bergamot- ja Baby & Child -vartaloemulsioissa on heti veden jälkeen useita öljyjä ja sheavoita, Violetissa taas kevyttä auringonkukansiemenöljyä jota seuraavat kukkaisvedet, oliivipohjaiset emulgaattorit, glyseroli sekä aktiiviaineet vihreä tee ja vihreä kahvi. Mieto orvokintuoksu on aivan hurmaava..!
Slimming Oil'in bioaktiiviset ainesosat lupaavat poistaa elimistön haitta-aineita ja ehkäistä selluliitin kehitystä. Vihreästä kahvista saatava kofeiini poistaa ylimääräisiä nestekertymiä ja edistää mikroverenkiertoa.
Öljyn inci on lyhyt ja ytimekäs: auringonkukansiemenöljy, kahvipavun siemenuute, vehnänalkioöljy, arganöljy, hajuste, e-vitamiini. Näistä ainesosista kahvipapu on ainoa varsinainen anti-selluliittiainesosa. Muut ainesosat pehmentävät ja tekevät ihoa elastiseksi.
Violet Slimming Oil jättää ihon selkeän öljyiseksi, ja käsittely kannattaa ajoittaa sellaiseen vuorokaudenaikaan jolloin ei heti tarvitse pukea vaatteita päälle. Jos käsittelyn tekee iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa, laittaisin melkeinpä jonkun pyyhkeen vuoteelle ettei lakana mene öljyyn. ;) Saattaa tietysti olla, että kuivaihoisemmalla öljy imeytyy paremmin. Minun ihoni jää öljyisen tuntuiseksi.
. . .
Nyt kun eilen mainostin, että luvassa on arvonta, niin odottaisitte tietenkin jutun sisällön perusteella että voittona olisi Violet-sarjan tuotteita. Vaan eipä olekaan! :) Jolielta kysyttiin, haluaisinko valita voitoksi nimenomaan omat Estelle & Thild -suosikkini, ja tottahan maar halusin! :)
Niinpä teillä on nyt mahdollisuus voittaa suurimmat E & T -lempparini eli THE "pepunpehmentäjä" Neroli Bergamot Body Lotion sekä THE kasvojenkosteuttaja eli Ruususeerumi!
Juttua näistä tuotteista löytyy blogista täältä:
Arvontaan osallistut seuraavalla tavalla: minua kiinnostaisi kuulla, millaisia tuotelöytöjä olette tehneet Karkkipäivän kautta? Jos nyt ylipäätään olette tehneet minkäänlaisia. ^_^ Voitte kertoa niin hyvistä kuin huonoistakin tuotekokemuksista, eli onko Karkkipäivän kautta löytynyt jotain todellisia suosikkeja tai osoittautuiko joku mun intoilema tuote teillä ihan flopiksi. :) Ja jotta arvonta olisi reilu kaikille, niin toki tekin, jotka ette ole koskaan mitään tuotetta Karkkipäivän innoittamana kokeilleet, saatte osallistua! :) Te voitte puolestaan kertoa jotain muuta hauskaa, surprise me! :D
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 14.7. klo 21.00 saakka.
Jätä sähköpostiosoitteesi kommenttilaatikkoon sille varatulle riville.
Anteeksi, mä tiedän että nyt on tullut ihan liikaa non-kosmetiikkasisältöä, mutta tämä on vain pakko laittaa.
Koiraterveiset Kuopiosta.
<3
Mä en voi lakata katsomasta tätä kuvaa! ^_^
Lupaan että seuraavat postaukset liittyy taas kosmetiikkaan! :) Tälle illalle tai huomiselle on jo tulossa taaaaasen ihana arvonta, tällä kertaa lempparisarjastani Estelle & Thildistä!
Heinäkuun idoli on jo lapsuudesta saakka diggailemani yhtye - kummallisen arvokkaasti ja viihdyttävästi ikääntyvä Pet Shop Boys. Läpi vuosien kestänyt uskollisuuteni "lemmikkikaupan poikia" kohtaan on siinä mielessä poikkeuksellinen, että yleisesti ottaen olen ehdottomasti enemmän rock-ihminen.
Pet Shop Boys on vanhin yhtäjaksoisesti "fanittamani" orkesteri. Muistan kuinka 8-vuotiaana kuulin tv:stä It's A Sin'in, ja olen siitä saakka lukenut duon lempiyhtyeisiini. Muita tuon ajan lemppareita olivat Madonna ja erityisesti Sabrina :D, joista kyllä hyvin nopeasti kasvoin ulos.
Lapsena (tai minun lapsuudessani) musiikkia harvemmin ostettiin, sitä nauhoitettiin c-kaseteille radiosta ja kavereilta (jos näillä oli käynyt sellainen mäihä että olivat jonkun "oikean" kasetin tai vinyylin saaneet!). Minunkin ensimmäiset PSB-tallenteeni olivat näin ollen huonolaatuisia nauhoitteita. Radiosta aina kytättiin lempibiisejä ja sellaisen tullessa syöksyttiin painamaan REC'kiä. :)
Kun joskus 13-vuotiaana aloin itse ostaa levyjä, olivat Pet Shop Boysin Actually ja Introspective ensimmäisten joukossa. Pet Shop Boysin parhaana levynä pidetty Behaviour on minunkin lempparini, täytyy myöntää, mutta pitkään stereoissa soi kaikkein tiheimmin vuonna 1995 julkaistu kahden levyn b-puoli-kokoelma Alternative.
Neil Tennant ja Chris Lowe eivät ole enää nuoria poikia.
Suhteeni Pet Shop Boysiin joutui koetukselle vuoden 1996 latinovaikutteisen Bilingual-levyn myötä. Se oli ensimmäinen PSB:n levy josta en pitänyt. Ensimmäinen single Before oli pettymys, mutta etenkin kakkos-single Se A Vida É oli jotain aivan hirveää. Muistan, kuinka vaikealta tuntui hyväksyä, että tulee aika jolloin Pet Shop Boys'kaan ei enää luo nerokasta popmusiikkia. Vuodet eivät ole olleet levylle armollisia (ainakaan minun korvissani), ja Bilingual on vielä tänäkin päivänä ainoa PSB:n levy jota en juuri kestä kuunnella.
Vaikka myöhemmille levyille mahtuu helmiäkin, ei mikään Veryn jälkeen ilmestynyt Pet Shop Boys -albumi ole mielestäni enää kohonnut 80-luvun ja 90-luvun alun levyjen tasolle - poikkeuksena ehkä vuonna 2009 julkaistu Yes. Yes yllätti koukuttavilla, häpeilemättömän tanssittavilla melodioillaan (nyt ei yritetty luoda mitään herkkää taide-poppia) ja on ainoa Pet Shop Boys -levy, josta myös Mr. Karkkipäivä innostui - jopa niin paljon että osti sen.
Täyttäessäni 17 tilasin Introspective-levyn kannen mukaan sävytetyn kakun. ^_^ (Kakkuun oli myös taiteiltu muita sen ajan "in"-juttuja; teksti oli mukailtu Absolutely Fabulous -sarjasta ja silmälasilogo edusti Dame Ednaa.)
Yhteen aikaan haaveilin hulluna että pääsisin tapaamaan Neil Tennantia. ^_^ Leikin ajatuksella perienglantilaisesta teehetkestä ja intellektuelleista keskusteluista Tennantin kanssa Britannian musiikki-scenestä. Hehheh.... voi teini-Sannia. :) Paljastanpa sellaisenkin jutun, että kuuluin alle parikymppisenä monta vuotta Pet Shop Boysin viralliseen Fan Clubiin. :D Klubi julkaisi Literally-nimistä, oikeasti aika laadukastakin fanilehteä joka ilmestyi muutamia kertoja vuodessa. Onkohan klubia ja Literallya enää olemassa....?
Olen nähnyt Pet Shop Boysin vuosien varrella kahdesti - vuoden 1997 Ruisrockissa ja vuoden 2009 Yes-kiertueella Helsingissä. Muistan kuinka jännitti mennä tuonne Yes-keikalle, kun en osannut yhtään kuvitella millaista show'ta "vanhat papat" enää jaksavat vetää. Mutta koko iltahan oli yhtä non-stop-bilettä, tunnelma oli katossa ja jopa istumapaikkojen yleisö tanssi halki konsertin...! :) Se oli yksi parhata keikkoja millä olen koskaan ollut.
Tänään en päässyt Ruisrockiin. Se harmittaa kovasti, mutta toisaalta takataskussa on jo kaksi ikimuistoista live-kokemusta. Pitäkää te Ruisrock-juhlijat hauskaa ja toivottavasti Pet Shop Boysin tämän illan setti vetää vertoja Helsingin Yes-keikan tunnelmalle!
* * *
Sannin Pet Shop Boys -poiminnat:
I'm Not Scared (1987) - Tennantin & Lowen alun perin Eighth Wonderille kirjoittama biisi, Introspective-levyn ehdoton helmi. Iho nousee kananlihalle aina tätä kuunnellessa.
Jealousy (1990) - melankolinen popballadi parhaimmillaan, sinfonisella loppu"huipennuksella"
Being Boring (1990) - no se itsestäänselvä klassikko Behaviour-levyltä
Where The Streets Have No Name (Can't Take My Eyes Off You) (1991) - monen U2-fanin vihaama mutta minusta aivan loistavan "kitsch" cover/medley U2:n ja Frankie Vallin biiseistä.
I Wouldn't Normally Do This Kind Of Thing (1993) - iloinen, höpsö biisi joka alkaa aina hymyilyttää ja tanssittamaan
Shameless (1993) - Go West -hitin b-puoli, tuttua kepeää Very-dancea :)
E-Mail (2002) - suosikkibiisini Release-levyltä, ehkä vähän epätyypillistä pehmo- Pet Shop Boysia mutta hellyttävän koukuttava melodia, this grows on you.
She's Madonna (2007) - Robbie Williams & Pet Shop Boys, mun lemppari PSB:n ja Robbien yhteistöistä
Flamboyant (2004) - PopArt-kokoelmalta, kuuluu lemppareihini kuntosalin juoksumatolla
Vulnerable (2009) - Yes-levyltä on vaikea valita suosikkia kun tykkään kaikista biiseistä, mutta otetaan vaikka haikean balladin ja nopeampitempoisen tanssibiisin välimaastossa polveileva, tunnistettavan PSB-melodinen Vulnerable.
Ne hirveimmät biisit:
New York City Boy (1999) - aivan kamala eurodiskorenkutus, en tajua miten tästä tuli niin suosittu
The Truck-Driver And His Mate (1996) - Before-sinkun b-puoli, ei meinaa pystyä kuuntelemaan läpi ilman myötähäpeää
Metamorphosis (1996) - Bilingual-levyllä hirveitä biisejä riittää, tämä ehkä pahimpia.... Neil "räppää"...!
Ja sokerina pohjalla todellinen oddity:
The Night I Fell In Love (2002) - Release-levyllä ilmestynyt, pehmoballadin muotoon kirjoitettu vittuilu-biisi Eminemille. Biisi kertoo nuoresta pojasta, joka pääsee keikan jälkeen rap-tähden hotellihuoneeseen viettämään kuumaa yötä, ja sanoja tarkasti kuuntelemalla käy ilmi, että laulajatähti on Eminem. :D
Piti ihan tarkistaa milloin oikein kirjoitin blogiin tästä maskarasta, ja sehän oli toukokuussa 2012. Eli yli vuosi sitten. Ja tuon vuodentakaisen postauksen aikaan olin jo käyttänyt kyseistä maskaraa parisen kuukautta.
Ystävät, tämä maskara on minulla edelleen lähes päivittäisessä käytössä. Koska se vain ei tunnu loppuvan ja on muuttunut kuukausi kuukaudelta melkein vain paremmaksi. Joo, saa yökkäillä. Minähän en todellakaan ole koskaan "kunnioittanut" näitä maskaroiden hygienia"sääntöjä" ja annan piut paut kolmen kuukauden käyttöajoille. Minä käytän hyväksi havaitsemaani ripsaria niin kauan kuin siinä sielu pihisee, ja joskus jopa elvytän kuivahtanutta loppua silmämeikinpoistoaineella...! Kyllä, niin pimeä minä olen. :) Vaikkei ripsareista tosiaan ole puutetta.
Kyseessä on Yves Rocherin Sexy Pulp Ultra-Volume Mascara.
Toki massa alkaa nyt jo lähennellä loppuaan, mutta se ei vain millään muutu kuivaksi ja rapisevaksi.
Sexy Pulp ei tee ripsistä enää näin elinkaarensa loppumetreillä paksuja ja "seksikkäitä", mutta piirtää ne esiin tosi kauniisti ja erotellusti. Ja näkeekö joku paakkuja? Ei paakuta ei!
Ainoa asia joka estää Sexy Pulpia saamasta sitä Täydellisen Maskaran titteliä on hieman liian kookas harja minun silmieni kokoon. En ulotu sisänurkan ahtaan kulman ripsiin ilman että muhkea harja tökkää nenänvarteen tai kulmaluuhun.
Mutta muuten yksi parhaista ripsareista joita olen koskaan käyttänyt. Todellinen yllättäjä.
Joinain päivinä käytän Sexy Pulpia yksinään, mutta useimpina päivinä hyödynnän sen tekemän kauniin "pohjatyön" ja kerrostan päälle toista maskaraa saadakseni tummemmat ja tuuheammat ripset.
Maybellinen The Rocket on edelleen suosiossa, tosin tämän maskaran massa ei pysty kilpailemaan Sexy Pulpin kestokoostumuksen kanssa. Sain The Rocketin käyttöön maaliskuussa, ja vaikka sillä saa edelleen ihanan mustat ja paksut ripset, niin massa paakuttaa jo selvästi. Sitä voi lisätä vain muutaman nopean kerroksen tai tuloksena on klimppiripset.
.
Onko joku teistä tutustunut Yves Rocherin Sexy Pulpiin? Harrastatteko eri maskaroiden ominaisuuksien yhdistelyä ja kerrostusta?
Torstai vei meidät pitkään nukutun aamun jälkeen (kyllähän nyt linnahuone täytyy hyödyntää täyteen potentiaaliin :)) Punkaharjun klassisten Suomi-maisemien halki Savonlinnaan.
Jos ihmettelette tuota harmaata "savualuetta" taivaalla, niin se tulee Olympuksen "dramaattiset värit" :D -asetuksesta. Tykkään sen tuomasta voimakkaasta kontrastista mutta välillä se lyö kuviin taivaan kohdalle tuollaisen harmaan alueen joka näyttää vähän erikoiselle.
Pysähdyimme harjualueelle kahveille ja jatkoimme sitten vatsat muristen kohti Savonlinnaa ja kehuttuja muikkuja..! :)
Valitsimme muikkupaikaksemme hotelli Seurahuoneen kattoterassilla sijaitsevan Muikkuterassin. Tämäkin lukijan suosittelemana! Lounasseuraksi saimme vanhan koulukaverini Marin, jota en ole nähnyt yli 10 vuoteen.
Tilasimme misterin kanssa muikkulautasen jaettavaksi sekä tukevat salaatit (jälleen erinomainen hinta-laatusuhde - oli nimittäin mielettömät kulholliset!).
Olen syönyt matkan aikana niin paljon kalaa, että suoraan sanottuna alkaa olla jo jonkinlainen kalaähky. Siksi mieli oli vähän kahden vaiheilla kun mietimme muikkulounasta.
Onneksi kuitenkin päädyimme kokeilemaan muikkuja, sillä annos oli ihan törkeän hyvä! Festarien perussafkaan kuuluvat supersuolaiset ja usein-vähän-kuivakat frittimuikut ovat kaukana Seurahuoneen Muikkuterassin tarjoilusta. Huikomuikut eivät olleet yhtään ylisuolaisia ja aivan täydellisen rapeita. Niitä ei ole friteerattu vaan paistettu. Nämä veivät todella kielen mennessään, ja täytyy myöntää että söin ihan liikaa sillä salaattikulhokin oli tyhjennettävä...! ^_^
Ruoan jälkeen jalkauduimme Savonlinnan keskustaan pienelle kävelylle.
Mari ja minä yritetään poseerata kaverikuvassa, Mr. Karkkipäivä laukoo kuvia miten sattuu. :)
Kävelyreitti rantaa pitkin satamasta Olavinlinnaan on todella kaunis.
Se pakollinen linnakuva. :) Onhan tuo komea.
Savonlinnan ja Marin seurassa oli niin rattoisaa, että lounaspysähdys venyi runsaaksi kolmeksi tunniksi. Sää oli mitä täydellisin ulkona istuskeluun, ja kaihoisin mielin jätimme Savonlinnan kutsuvat terassit taaksemme ja palasimme kuuman auton sisuksiin. Matka jatkui kohti Heinävettä ja Uutta Valamoa.
Viimeiset kilometrit Valamoon olivat varsinaista roadtrippiä hiekkateineen.
Saavuimme luostariin kahdeksan maissa. Yllätyin kun luostarin ravintolassa ja piha-alueella liikkui vielä runsaasti päiväturisteja - no, saattoihan osa heistä olla yöpyviäkin vieraita. :) Joka tapauksessa yllätyin paikan aktiivisuudesta vain tunti ennen virallista hiljentymisaikaa.
Kävimme teellä ravintola Trapesassa ja piipahdimme sitten luostarin viinituvassa.
Kävin itsekseni vielä pienellä kävelyllä miehen vetäytyessä väsähtäneenä huoneeseemme. Kyllä täällä mieli lepää.
Tänä aamuna jaksoin kuin jaksoinkin muuten herätä aamujumalanpalvelukseen! Ihan koko seremoniaa en tosin jaksanut seurata, mutta 45 minuuttia kuitenkin. ;)
Nyt ollaan Kuopiossa, ja tänään olen mm. pettynyt Kummisedän salaattilounaaseen ja käynyt söpöstelemässä kämmenen kokoisia chihuahuanpentuja..!
Tämä ilta vietetään vähän erilaisissa tunnelmissa kuin eilen. Kuubalaisrytmit ovat vaihtuneet levolliseen hiljaisuuteen.
Saavuimme illansuussa Heinävedelle Valamon luostariin.
Iltateellä luostarin ravintolassa.
.
/ / KIEHL'S-arvonta on suoritettu, ja onnekas Aromatic Blends -setin voittaja on nimimerkki appelsiini...! Kiitokset kaikille ihanien tuoksutarinoidenne jakamisesta! :) / /
.
Skål voittajalle! :)
Tiemme vei teen jälkeen luostarin pieneen viinitupaan, joka on auki kymmeneen. (Ihmettelin tätä hieman, sillä luostariin laskeutuu hiljaisuus klo 21.00 jolloin kaikki muut paikat sulkeutuvat.)
Viinituvassa meitä palveli rempseä munkki, joka hämmästyi kun kysyin lupaa kuvaamiseen. Luostarin alueen kylteissä lukee, ettei luostarin väkeä sovi valokuvata. "Herranen aika, tottakai saa!" iloinen munkki parahti kädellään huitaisten.
Herranen aika... :D
Koemaistoimme Valamon oman kuivan valkoviinin ja puolikuivan punaviinin, jotka taitavat päätyä herran ostoskassiin huomenissa kun luostarin myymälä on taas auki.
Harkitsen tässä parhaillaan jaksaisinko herätä aamulla kuudelta jumalanpalvelusta seuraamaan.... :) Olisihan sekin Erilainen Kokemus tälle reissulle.
Nyt Valamo sanoo hyvää yötä. (Lisää roadtripin viidennestä päivästä huomenna.)
Eihän me minnekään Savonlinnaan sitten eilen päästy. Mutta linnaan kuitenkin. :)
Päivän ensimmäinen pysäkki oli kuitenkin ihastuttava Lappeenranta. (Ja hei - katsokaas kuka löysi Olympuksestakin miniatyyriasetuksen! :D)
Haminassa emme sitten pysähtyneetkään lainkaan. Luulin koko ajan että olimme menossa sinne, kun mies vain kääntyi Lappeenrannan liittymästä. Se vain kohautti olkapäitään ja sanoi että "joku paikka piti jättää listalta, ei ehditä kaikkiin". Jahas.
Mies on käynyt Lappeenrannassa joskus aiemminkin, minulle vierailu oli ensimmäinen. En yhtään tiennyt mitä odottaa Lappeenrannasta, mutta näin viehättävää kapunkia en rehellisesti sanottuna tiennyt kohtaavani..!
(Minulla on kotimaan rakkaudestani huolimatta aikamoiset antipatiat suomalaisten kaupunkien esteettisyyttä kohtaan, varmasti tiedätte mitä tarkoitan kun miettii meidän keskivertokaupunkien betoni/aaltopeltilaatikoita versus keski-Euroopan koristeellinen arkkitehtuuri.)
Lappeenrannasta paljastui oikein tunnelmallisia alueita, kuten satama, linnoitus ja Kauppakadun seutu satamasta sankarihautausmaalle. Ainakin näin kolmen tunnin vierailun perusteella. :)
Linnoituksen helmi on Majurskan talo, 1800-luvun puolivälissä rakennettu alunperin upseeriperheiden asuinrakennus. Nykyään talossa toimii ihana monen huoneen käsityöläisputiikki sekä mitä ihastuttavin vanhan ajan tyylin kahvila. Ihan pikkuisen harmitti kun päivän kahvikiintiö oli jo tehokkaasti vedetty täyteen aamiaisella, olisi pitänyt jäädä juomaan vaikka lasi vettä..! ^_^
Seuraavana ohjelmassa oli lounas, jonka Mr. Karkkipäivä nautti Satamatorilla oikein perinteiseen Lappeenrannan tyyliin..!
Satama-Sanni :) -nimisestä kioskista herralle löytyi vety, eli kinkulla ja kananmunalla täytetty lihapiirakka. Jälkiruoaksi lähti viereisestä Marttojen kioskista vohvelia. "Piirakka oikeaan kylkeen, vohveli vasempaan", mies totesi ja huuhtoi komeudet alas kolalla ja kahvilla. :)
Itse nautin oman lounaani toisessa osoitteessa. Etsin ensin käsiini lukijan vinkkaamaan raakaruokakahvilan Cacao Flow'n Koulukadulta, mutta päädyin toteamaan että paikan ainoa ruokaisampi annos, Flow Salaatti, ei olisi raaka-aineidensa puolesta vienyt nälkääni. (Meikä on tottunut mättämään aikamoiset proteiinimäärät joka aterialla...)
Aivan loistava lounas löytyi Kauppakadulla sijaitsevasta talomuseo Volkoffin kahvilasta. Tämä oli kyllä todellinen löytö! Edit. Anteeksi lappeenrantalaiset, talohan on Wolkoff, ei Volkoff. *sokea*
Järjettömän kookas kolmesta ruokalajista ja kahvista koostunut lounas kustansi 13,50€! Toinen toistaan ihanampia herkkuja notkuvasta viherpöydästä sai ensin käydä hakemassa salaattia, marinoituja kasviksia, juustoa ja päivän keittoa niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten pöytään tarjoiltiin valinnan mukaan lämmin liha- tai kala-annos. Päivän kala-annos tosin oli tällä kertaa kylmä.
Kalalautanen koostui silakasta, katkaravuista, kylmäsavulohesta, mädillä täytetystä kananmunasta, tillimarinoidusta sillistä ja vielä jostain minulle tuntemattomasta mätimoussehommelista (ja perunoista joita en syönyt). Herranjestas mikä lounas alle 14 eurolla....! Ihan mieletöntä. Jo tuon kalalautasen tyylinen annos maksaa missä tahansa ravintolassa varmaan pari kymppiä.
Lappeenrannan vanha raatihuone on sekin Kauppakadun varrella.
Seuraavana sitten nokka kohti Imatraa.
Saavuimme Imatralle vasta neljän jälkeen, kun viivyimme Lappeenrannassa suunniteltua pidempään. Mies ehdotti, että josko kuitenkin jäisimme kuudelta alkavaan koskinäytökseen saakka, ja näin päätimme tehdä.
Sitten vain soittamaan Savonlinnan hotelliimme Lossiranta Lodgeen, jonne piti erikseen ilmoittaa jos saapuisimme myöhempään kuin klo 18. Soittaessani paljastuikin, että hotelli oli hävittänyt varauksemme, ja huoneemme oli annettu toiselle vieraalle. Puheluun vastannut henkilö pahoitteli asiaa kovasti, ja tarjosi meille toista huonetta sisarhotellista - aivan täyteen hintaan! Ei siis mitään korvausta siitä että alkuperäinen varauksemme oli hävitetty. Olimme varta vasten halunneet ja varanneet hotellin parhaan ja tunnelmallisimman huoneen omalla puulämmitteisellä saunalla ja porealtaalla, eikä tarjottu toinen huone vastannut millään lailla alkuperäistä.
Olimme lievästi sanottuna *ittuuntuneita. Illanvietto omalla terassilla Olavinlinna-näköaloilla veden äärellä oli sitten siinä. Mies tuli niin pahalle tuulelle ettei halunnut enää etsiä toista hotellia Savonlinnasta ollenkaan vaan päätti että jäämme yöksi Imatralle. Käänsimme katseemme vieressä kohoavaan rakennukseen....
Imatran Valtionhotelli.
Ei mikään hullumpi paikka yöpyä tämäkään. ;) Kaikeksi onneksi hotellissa oli huone vapaana ja näin Savonlinna muuttui "Imatranlinnaksi". Olin ehdottomasti halunnut nähdä tämän upean rakennuksen Imatralla, ja nyt sitten pääsin tutustumaan sen lakanoihinkin. :)
Imatrasta totean, että paikka vaikutti kaupunkitunnelmaltaan sellaiselta hyvin "perus"suomalaiselta (ei poliittisesti! ;). Keskusta ei ollut ihan niin viehättävä kuin Lappeenrannassa ja Kotkassa.
Valtionhotellin vaikuttava siluetti ja kosken alueen henkeäsalpaavat maisemat ovat kuitenkin eittämättä sellaiset, joilla harva kaupunki pystyy kilpailemaan. En ollut muuten lainkaan tajunnut, että ne sijaitsevat ihan keskustassa! Meidän vierailuajankohtanamme myös Big Band Festival loi kaupunkiin tunnelmaa ja eloisuutta.
Koskinäytös oli todellakin upea. Tosin show'n valo-osuuden merkitys jää kesäillan valoisuudessa epäselväksi, itse en huomannut mitään valoja.
Näkymä on kuin jostain saksalaisesta linnasta.... Valtionhotelli häämöttää puiden keskellä. Kertakaikkiaan häkellyttävät maisemat!
Pilveen vetäneen taivaan sabotoitua terassisuunnitelmani koskinäytöksen jälkeen menimme pariksi tunniksi rentoutumaan hotellin kylpylään. Altaat eivät olleet kummoisia (miten porealtaassakin voi palella..?), mutta naisten puolen Oriental-sauna ja höyrysauna olivat ihania. Miehet saavat tyytyä tavalliseen saunaan omalla puolellaan.
Söimme pikaisen illallisen hotellin ravintolassa Kalakiintiö alkoi jo olla aika tehokkaasti täynnä, ja söin illalliseksi tällä kertaa kasvisrösti-vuohenjuustotornin. (Tarkistin keittiöstä etteivät röstit olleet perunasta - eivät olleet vaan kaalista ja porkkanasta ;))
Illallisemme oli pikainen, sillä halusimme ehtiä Big Band Festareiden Afro Cuban All Stars -keikalle.
Siellä sitten jamiteltiin myöhään yöhön. Ei hitsi että mä rakastan lattarimusiikkia! Kun sain käteeni rommikolan ja antauduin Afro Cubanin soundien vietäväksi oli fiilis kuin 8 vuoden takaiselta Kuuban matkaltamme..! Kuuba <3.
Iltamme Imatralla oli loppujen lopuksi niin hauska ettei meitä IBBF-teltassa sheikatessamme enää yhtään harmittanut Savonlinnan Lossiranta-kokemuksen peruuntuminen.
Kiitos Lappeenranta ja Imatra, oli oikein mukava tutustua! :)
*
Tätä kirjoittaessani kaarramme juuri Savonlinnan Seurahuoneen eteen kohteenamme lounas ja Muikkuterassi.
