Inspiroiduin Yummy-blogin Jennin parin viikon takaisesta postauksesta, jossa Jenni esittäytyi uusille lukijoilleen. Tuli mieleen, että eipähän minunkaan blogini lukijoista monikaan tiedä miten Karkkipäivä sai alkunsa tai kirjoitteleeko tätä blogia mahdollisesti kosmetologi vai maskeeraaja vai mikä otus.
Voisin siis pikaisesti esittäytyä! :)
Kun aloin kirjoittaa Karkkipäivää huhtikuussa 2009 en ollut vielä töissä kauneusalalla ja kosmetiikkafriikkeily oli "pelkkä" harrastus. Erilaisten meikkien kokeilu ja incien opiskelu täytti kuitenkin suurimman osan vapaa-ajastani jo tuolloin. Olin lapsellisen innoissani kaikista mahdollisista väriyhdistelmistä mitä luomilleni keksin taikoa, ja perustin blogin voidakseni kanavoida tuota innostusta.
Alussa en ajatellut kirjoittavani kovinkaan paljon ihonhoidosta, eikä ihonhoito minua niin hurjasti kiinnostanutkaan. (Mistä voin kai kiittää suhteellisen ongelmatonta ihoani, jonka hoitoon en ollut koskaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota kuin että jokailtainen puhdistus oli ehdottoman tärkeää eikä meikit naamassa menty nukkumaan vaikka olisi ollut minkälaisessa tuiterissa ;))
Ihonhoitopuoli alkoi sitten pikkuhiljaa tulla mukaan kun päätin kesällä 2009 vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteeni luonnonkosmetiikkaan. Tuolloin Suomen blogiskenessä ei vielä juurikaan kirjoiteltu paljon luonnonkosmetiikasta Kemikaalicocktailia lukuunottamatta, ja ajattelin että voisin tällä tavoin "erottua" kauneusblogien joukosta ja profiloitua luomiväri-intoilu/luonnonkosmetiikka-arvostelublogiksi. Oli jotenkin niin hupaisaa, että sitten yhtäkkiä syksyn ja seuraavan kevään aikana luonnonkosmetiikka levisikin pienestä marginaali-ilmiöstä suureksi trendiksi blogosfäärissä PR-toimistojen alettua markkinoida luonnonkosmetiikkaa todella monien blogien kautta.
Syksyllä 2009 harrastukseni muuttui työksi, kun hakeuduin opiskelemaan kosmetiikkamyyjäksi. Suoritin 5 kuukauden mittaisen myynnin ammattitutkinnon joka erikoistui kosmetiikkaan, ja sain töitä saman tien harjoittelupaikastani.
Tätä myötä perspektiivini koko kauneusalaan laajeni, ja aloin kirjoittaa yleisemmin alan ilmiöistä ja minua huvittavista, askarruttavista ja ihmetyttävistä kosmetiikkamaailman jutuista. Rakastan kosmetiikkaa ja työtäni ja on ihanaa tehdä töitä tuoksuvien purkkien ja purnukoiden keskellä, mutta kyseenalaistan myös monia alaan liittyviä asioita. Minusta on loputtoman kiehtovaa tasapainoilla kosmetiikan todellisten vaikutusten, elämysarvojen ja satumaailman välillä.
Minua pidetään blogini kautta jonkinlaisena kauneuden "asiantuntijana" (heh, en vain osaa kirjoittaa tuota sanaa ilman lainausmerkkejä kun on kyse minusta..!), ja on hauskaa kun ajattelee, että asiantuntijan erottaa "taviksesta" loppujen lopuksi oikeastaan vain innostus, kiinnostus ja halu perehtyä asioihin. Teillä kaikilla voisi olla nämä ihan samat tiedot ja taidot kuin minulla, ei siihen mitään koulutusta tarvita. :) (Paitsi no, kosmetiikan kemian kurssi oli kyllä hyödyllinen ja vahvisti joitain ennaltahankittuja tietoja ja käsityksiä.) Tuttavapiiriini kuuluu henkilöitä, jotka ovat töissä ihan muulla alalla mutta tietävät kosmetiikasta vielä minuakin enemmän. Oma kiinnostus ja tiedonjano ovat niitä asioita, joilla on merkitystä. :)
Tällainen tausta blogilla ja bloggaajalla siis on. En ole kosmetologi, en meikkitaiteilija tai estenomikaan, vaan ihan vain perusteellinen kosmetiikkahörhö joka päätti muuttaa harrastuksen työkseen oltuaan vuosia aivan eri alalla. En ole kyllä katunut uranvaihdostani, mutta toisaalta maailmassa on niin hurjan paljon kiinnostavia asioita että tiedä vaikka myöhemmällä iällä kokeilisin vielä muitakin ammatteja! ^_^ Iän ei kannata antaa rajoittaa mitään, jos joku asia vie sydämesi niin go for it! <3
0 comments on “Sanni ja blogi esittäytyvät”
Ihana postaus ja tosi kaunis kuva. Sun hiukset on niiiin muhkeet!
"Iän ei kannata antaa rajoittaa mitään, jos joku asia vie sydämesi niin go for it! <3"
AMEN! :)
Itsekin kun vaihdoin ravintola-alasta kauneusalalle meikkaaja-maskeeraajaksi. Aloitin 15-vuotiaana ravintola-alalla ja ehdin olla kaikenlaisissa tehtävissä yhteensä yli 10 vuotta. 28-vuotiaana sitten tuli tämä ratkaisujen teko ja uskalsin lähteä vaihtamaa alaa sille jonne olen aina halunnut.
En tiedä tulenko olemaan eläkeikään asti meikkaaja-maskeeraaja, mutta nyt elän unelmiani ja pyrin eteenpäin tässä. Minua kiinnostaa myös psykologia, mutta lääkäriksi asti minun oppipää ei riittäisi ikinä. Ja toisaalta... olen sellainen ihminen joka haluaa tehdä konkreettisesti käsin työssään.
Yhdyn kanssisi samaan. Tieto ja tietämys on kaikille tarjolla. Jokainen voi itse opiskella, kaikki on vain omasta kiinnostuksesta kiinni mitä informaatiota kahmii pääkoppaansa. :) Minullakin se on kosmetiikassa jne. Minua ei taas nuo INCIt niinkään kiinnosta, mutta käyn lukemassa sinun juttujasi niistä ja aina sieltä jotain tarttuu minunkin pääkoppaani. ;)
Saako udella, missä sä oot opiskellut kosmetiikkamyyjäksi? :)
Valkeakoskella :)
Olen jo pitkään halunnut tietää (olen siis seurannut Karkkipäivää melkein alkuajoilta lähtien!), että mitä teit työksesi, ennen kuin päätit vaihtaa alaa? Aikas rohkea päätös kyllä, onnea siitä! :)
En halua tuollaisia juttuja itsestäni blogissa kertoa, toivottavasti et pahastu :) Mutta sen verran voin kertoa että alunperin opiskelin matkailualaa. :)
Ihan kuin olisit lukenut ajatuksiani. Löysin blogisi vasta pari päivää sitten etsiessäni tietoa ja mielipiteitä erinäisistä meikeistä. Tämä on ensimmäinen blogi, jota olen koskaan ruvennut seuraamaan ja olenkin miettinyt juurikin sitä, mikä on koulutuspohjasi. Tämä postaus tulikin kuin tilauksesta. :D
Olipa kiva postaus tällaisellekin, joka on jo pari vuotta blogiasi seurannut! :)
Luonnonkosmetiikan myynti on kyllä mennyt huisisti eteenpäin! Muistan kun hiuspohjan ongelmien seurauksena kuulin luonnonkosmetiikasta ja sitä Pohjanmaalla asuessa aina Helsinginreissuilla kannoin kotiin Ruohonjuuresta. Sillon vuonna 2006 Ruohonjuuressa oli vain Ole Hyvän ja Santen shampoita. Netistä en tainnut silloin osata edes etsiä, kun en uskaltanut ulkomailta tilata. Nyt luonnonkosmetiikkaa saa jopa Prismasta ja markkinoille on tullut todella ylellisiä tuotteita. Silloin joskus tuli törmättyä ties mihin koostumukseen ja hajuun.
Onnea pitkästä blogitaipaleesta! :)
Olipas mukava postaus :)
Aloin lukemaan blogiasi viime vuoden marras-joulukuussa kun halusin oikeasti oppia meikkaamaan silmiä muutenkin kuin nudella luomivärillä :D tarvetta tuolloin oli erityisesti pikkujoulumeikin tekoon ja eksyin siis sinun blogiisi ja täältä olen saanut paaaljon tarvitsemaani opastusta ja kosmetiikan maailmaan muutenkin. Olen 21-vuotias ja olin ajatellut osaavani joten kuten meikata ja luullut tietäväni yleensäkin jotain kosmetiikasta. Todellisuudessa meikkini olivat aika kauheaa räpellystä. Blogisi kautta olen innostunut kokeilemaan myös uusia väriyhdistelmiä :) tekniikkakin on parantunut.
Suuri kiitos sinulle :)
Kiitos, Sanni. Lisäksi musta on tosi mukavaa, että oikeasti osaat kirjoittaa! Näitä juttuja on vaivatonta ja mukavaa lukea.
Hei,
Tää oli hyvä idea ja todella kiinnostavaa lukea sillä olen vain ollut lukija noin reilu vuoden. Kiitos hienosta ja kiinnostavasta blogista josta on ollut paljon apua :)
http://minboudoir.blogspot.com/
Piti vaan tulla sanomaan, että vaikka olenkin jo vanha lukijasi, tästä tekstistä sinusta sai taas niin välittömän ja mukavan tuntuisen kuvan!
Olipa hyvä aihe, oon usein miettinytkin että mikä olet koulutukseltasi. Oon jopa yrittäny etsiä blogista vastausta mutten oo löytänyt :D Arvelin sun olevan estenomi, kun tiedät niin paljon kosmetiikasta. Ite oon miettinyt hakea estenomiksi, mutta sinne taitaa olla todella vaikea päästä, ainakin kun katoin viime vuoden hakijoiden määrää. Jännittääkö sua yhtään asiakaspalvelu? Itseäni kosmetiikka kiinnostaa paljon, mutta tuntuu että jännitän asiakkaiden palvelua ja siks oonki miettiny oisko esim. kosmetiikkamyyjä oikea ammatti mulle, vaikka ois kyllä ihana selittää ihmisille kaikkea mitä on tuotteista oppinut :)
Asiakaspalvelu jännitti vähän alussa, kun ei vielä tuntenut kaikkia myymälän tuotteita. Palvelutilanteen alussa sitä aina toivoi, että "toivottavasti tyyppi ei nyt kysy juuri niistä tuotteista joista en osaa kertoa mitään....." Mutta pikkuhiljaa, kun tuotteet alkoivat olla hallussa, jännitys korvaantui itsevarmuudella.
Asiakaskontaktit ei sinänsä ole koskaan olleet mulle "pelottavia" kun olen luonnostani sellainen välitön "pälpättäjä", että on helppoa jutustella ihmiselle kuin ihmiselle, ja jos ei sitten jostain tuotteesta/asiasta tietäisikään, niin senkin vain sitten kertoo asiakkaalle ja ohjaa hänet kollegalle.
Se on hyvä jos on luonnostaan jo ulospäinsuuntautunut :) pidän itteäni jonkun verran ulospäinsuuntautuneena, mutta ravintola-alalla kun oon ollut töissä niin kyllä epävarmuus kalvaa joskus paljon jos on samanlainen tunne että ei osaa kertoa jostain ruoasta tarpeeksi. Kosmetiikassa kyllä tulee itse ehkä helpommin tutustuttua tuotteisiin omalla ajalla kun ne kiinnostaa niin paljon. Oon pitäny itse sitä vaikeena jos ravintolassa myydään viinejä ja ei ole itse päässyt niitä maistamaan (mitä myös tehdään ravintoloissa, että osaa paremmin suositella) ja kun olen kysynyt muulta henkilökunnalta niin hekään eivät tiedä oikein millaisia viinejä ne on, "sano että se on puolikuivaa, en oikee tiedä muuta" Siinä on sitte vaikea kertoa mitään jos asiakas kysyy, kun ite ois kuitenkin kiva palvella laadukkaasti asiakasta. Vähän siihen ärsyynnyin ravintola-alalla. Itsehän vois tietysti omalla ajalla ostaa viinit ja maistella mutten siihen sitten ryhtyny. Oon myös huomannu että asiakkaista imee jotenkin "viboja" että jos asiakas on rento ja ystävällinen niin itsekin on rennompi ja toisinpäin. Onko asiakkaat ystävällisiä yleensä vai onko sielä paljon "vaikeita" asiakkaita, jotka keksii joka asiasta jotain valitettavaa. Joskus tuntuu että ravintolassa valitetaan välillä vähän turhista asioista ja ei muisteta että ihmisiä sielläkin on työntekijät. Kirjotinkin sitten romaanin näköjään, kiitos jos viitsit vastailla mun hölmöihin kysymyksiin :)
Tuo on kyllä varmaan ikävää ja hankalaa.. :/ Olenkin muuten joskus miettinyt, että miten tarjoilijat voi tietää kaikista menun viineistä jotain.. Sommelierit on sitten tietysti asia erikseen, mutta kaikki eivät ole sommeliereja (miten tuo taipuu... :P).
Tämä pitää munkin kohdalla paikkansa, ja varmaan useimpien. Sellaiset kuivan ylemmyydentuntoiset asiakkaat on todella vaikeita, miten heitä voisi palvella hyvin kun he ovat jo valmiiksi asettuneet yläpuolellesi ja suunnilleen "tytöttelevät" sinua...? Kaikkein ammattitaitoisimmat myyjät eivät tietenkään anna asiakkaan asenteen tai virityksen vaikuttaa omaan käytökseensä mitenkään, mutta mä esimerkiksi en ole niin korkealla tasolla... Muhun vaikuttaa heti asiakkaan fiilis, ja on vaikea olla itse ystävällinen ja lämmin jos toinen on todella koppava.
Suurin osa asiakkaista on onneksi ystävällisiä, mutta aina sinne silloin tällöin mahtuu näitä ihme tapauksia jotka ensin pyytävät apuasi, mutta sitten kyseenalaistavat jokaisen ehdotuksesi ja alkavat jopa tehdä ammattitaitoasi loukkaavia huomioita. Onneksi heitä ei käy edes viikottain.
Voisin kuvitella, että ravintola-alan työntekijät saa kestää paljon enemmän asiattomia kommentteja asiakkailta kuin kaupan alan... Ravintoloissa kun vielä tuo päihtyneisyys voi vaikuttaa asiaan.... :/ Itse en pärjäisi ravintola-alalla varmaan montaa viikkoa, tosin en kyllä jaksaisi niitä työaikojakaan... :P
Kuinkas ollakaan satuit palvelemaan mua tänään kassalla. Hyvin se meni, nimimerkillä Myyjä minäkin. :)
"on hauskaa kun ajattelee, että asiantuntijan erottaa “taviksesta” loppujen lopuksi oikeastaan vain innostus, kiinnostus ja halu perehtyä asioihin."
Totta, mutta niinhän se aina on! Se jota kiinnostaa ja innostaa tarpeeksi, hankkii niin paljon tietoa, että voi olla asiantuntija. Eikä se varmaan tunnu edes työläältä hankkia, sillä se innostus ajaa eteenpäin. :)
Kiva ku teit tällasen, vaikka ite suunnilleen olinki kartalla. En oikeen ees muista, että mistä asti oon lukenu sun blogia. :D Varmaankin jostain tuolta, missä vaihdoit alaa. :)
Se piti sanomani, että oli niin kuin ois julkkiksen tavannut, kun näin sinut kassapöydän takana.
Itse olen haaveillut kosmetiikkamyyjän hommista, mutta olen luullu, että sitä varten pitää opiskella kosmetologiksi tai vähintään make-up artistiksi. Löysin googlettamalla koulutuksen, jonka olet todennäköisesti käynyt, ja se olisi todella kiinnostava. Sijainti on vaan huono. Mutta ehkä minäkin joku päivä... kunhan saan tarpeekseni päivittäistavaran myynnistä.
Voi ei....! ^_^ *nauraa hervottomana*
Mä en kyllä meinaa koskaan tottua siihen, että kukaan tunnistaa mua missään, koska en voi oikein käsittää että blogiani ylipäänsä lukee niin paljon ihmisiä, että heitä sattuisi juuri minun liikkeeseeni osumaan kaikista Suomen sadoista (?) kosmetiikkamyymälöistä. On se vaan hassua :)
Olipa mukava lukea sinun taustastasi ja blogisi aloittamisen syistä!
Blogisi on yksi minun lemppareistani juuri sen monipuolisuuden ja informaatiopostausten ansioista. Olen saanut täältä erittäin paljon tietoa ja kokemuksiisi pohjautuvaa tuotearviointia. Se on helpottanut usein omia hankintojani.
Omalla kohdallani aikoinaan - hieman yli 10 vuotta sitten päätin toteuttaa nuoruuden unelmani ja opiskelin työni ohella kosmetologiksi. Tein hoitolatyötä parisen vuotta yrittäjänä, mutta eihän sillä sitten elänyt ja palasin entiseen ammattiini.
Yksi syy, miksi halusin koulutuksen, oli juuri tiedon saanti ja lisääminen siihen asti vain muuten itseäni kiinnostavasta alasta. Silloin en omistanut tietokonetta, joten tiedon hankkiminen ei ollut niin helppoa, kuin nykyisin. Olin myös kiinnostunut konkreettisesta hoitotyöstä kauneudenhoitoalalla ja kasvohoitojen monet mahdollisuudet olivat lempialueeni.
Teoriapuolelta juuri kosmetiikan kemia oli mitä kiehtovin aine!
Nykyisin seurailen kosmetologian kehitystä lähinnä ammattiliiton lehtien kautta ja messuilla käyden.
En kadu hetkeäkään päätöstäni kouluttautua, vaikka varsinainen työura sillä alalla jäikin lyhyeksi. Niin paljon siitä jäi takataskuun.
Nykyään myös monet hyvät blogit ja muu tieto, mitä netistä voi kaivaa pitävät ajan tasalla, kuinka ala kehittyy huimaa vauhtia niin aineiden kuin laitteidenkin osalta mm. hoitolatyössä ja varsinkin kasvohoitojen kohdalla.
Oma innostus ja varsinkin kiinnostus hankkia tietoa on A ja O ja sitä voi nykyisin ammentaa lähes loputtomiin kaikki muutkin, kuin vain alan koulutuksen saaneet.
Toki monet perusasiat ihon toiminnasta ja rakenteesta olisi hyvä selvittää myös.
Toivon sinulle jatkossakin intoa kirjoittaa kiinnostavaa ja monipuolista blogiasi!
Hei, nyt meikkifilosofilta kysäisen: missä siis myydään sitä Garnierin BB-voidetta, vai pelkästään Anttilassa? Kiitos jos vastaat!
Käsittääkseni Garnieria myydään lähes kaikkialla; Sokoksella, Stockalla, marketeissa, Anttilassa..... Eli varmaan ihan ruokaostoksilla Prismassakin voi tuohon voiteeseen törmätä. :)
Kiitos vastauksista :) joo no en kyllä ite just siks halua tarjoilijan töitä tehdä kun tuntuu että asiakkaat kohtelee välillä todella ilkeästi ja työajat ei ole aina mukavat. Tosin toisille se sopii hyvin se työ, en vaan ite ole sellainen ihminen. Mietinkin et kaupan alalla vois olla vähän vähemmän vaikeita asiakkaita, kun ei siellä juoteta niille mitään :P tosin joka alallahan niitä vaikeita asiakkaita on. Kiva huomata, että muutkin aistii onko asiakas "rento" :D
Moikka!
Pikku kysymys luomiväreistä. Jos on ihan perus luomiväri, joka ei ole kovin pigmenttinen, niin pystyykö sitä "vahvistamaan" esim jollain pohjustuksella, niin että se vaikuttaisi edes vähän pigmenttisemmältä?
Kyllä pystyy, värillisellä voidemaisella luomivärillä. :)
Lue vaikka tämä postaus:
http://karkkipaiva.indiedays.com/2010/03/24/voidemaiset-luomivarit/