Yksi asia, mikä on mietityttänyt minua siitä lähtien, kun kiinnostuin etenkin selektiivisestä (= suomeksi kalliista ;)) kosmetiikasta, on hintakehitys. Kun ostin ensimmäisen Diorin viiden sävyn luomiväripalettini, sen ovh Suomessa oli n. 50 euron hujakoilla. Saattoi olla peräti 47 euroa ja risat. Tämä oli vuonna 2006. Itse ostin palettini laivalta, ja siellä se maksoi n. 33 euroa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, et löydä Diorin viisikkoa 33 eurolla edes hongkongilaisesta nettikaupasta, ja Suomen normihinta on sydäntä rutistavat n. 67 euroa!
33 euroa on paljon rahaa meikkituotteesta. 47 euroa on jo tosi paljon. 67 euroa luomiväristä on (minun mielestäni) jo ihan järkyttävä summa. (Tai sitten, kuten poikaystävälläni on tapana sanoa, ”Köyhästä se vain saattaa tuntua siltä.”) Kuulun itse matalatuloisten luokkaan, ja näin ollen suhtaudun hintoihin luonnollisestikin eri tavalla kuin sellaiset henkilöt, joiden ei tarvitse ruokakaupassa katsoa kärryyn heittämiensä tuotteiden hintalappuja.
Vaikka tiedän, että itse olen ns. köyhä, niin työssäni olen huomannut että suomalaisten kosmetiikka-asiakkaiden kipuraja tuntuisi kuitenkin olevan ihan minkä tahansa tuloisten kesken sellainen n. 50 euroa. Yli 50 euroa maksava tuote koetaan yleensä poikkeuksetta hintavaksi (vaikka siihen olisi varaakin), ja sen ostoa harkitaan enemmän kuin kahden kympin tuotteen.
Vielä tällä hetkellä löytyy asiakkaita, jotka mielihyvin maksavat ällistyttävät 70 euroa luomiväristä tai 100 euroa meikkivoiteesta. Mutta hinnat nousevat joka vuosi. Viiden vuoden kuluttua Diorin klassinen viisikko kustantaa todennäköisesti jo lähemmäs 3-numeroisen summan. Kysymys kuuluu: milloin kosmetiikkatuotteelle tulee hintakatto vastaan? Kuinka paljon huulipuna, luomiväri tai kynsilakka saa maksaa, ennen kuin asiakas kokee tuotteen hinnan kohtuuttomaksi? Kyllä, aina löytyy ”miljonäärivaimoja” joilla on varaa ostaa se tuhannenkin euron yövoide, mutta ei kosmetiikkateollisuus elä näillä harvoilla ja valituilla. Tavalliset massakuluttajat ovat ne, jotka tuovat firmoille suurimmat voitot. Ja siinä vaiheessa, kun tavallinen rouva Jansson päättää, että nyt käytän tämän satasen mieluummin uuteen takkiin tai ravintolalaskuun, on Firma pulassa.
Itse olen sellainen ”rouva”, jolle jo se viiden vuoden takainen 47 euroa oli aivan liikaa luomiväristä. Minulla olisi siihen käytännössä varaa, mutta ihan periaatteesta en halua laittaa viikon ruokakuluja tuotteeseen, jonka saan halvemmallakin. Nyt kun hinta on sen 67, niin aidosti hämmästyn joka kerta, kun joku sen epäröimättä maksaa. Tajuan suhtautumiseni kapeakatseisuuden, kun tosiaan ihmisiä ja lompakkoja on monenlaisia, mutta en siltikään voi olla ihmettelemättä. Etenkin, kun käytäntö on vahvistanut mielikuvaani tuosta viidenkympin maagisesta rajasta.
Saisiko Firma tuotteestaan X enemmän voittoa, jos se olisi hinnoiteltu edullisemmaksi ja sitä myytäisiin sen vuoksi kappalemäärällisesti enemmän? Kai jossain hienoissa markkinointi-instituuteissa on tarkoin mietitty ja laskettu, millä hinnalla joku tuote on vielä kannattava vaikka sitä hintansa puolesta myydään vain harvoille. Nämä ovat älyttömän kiehtovia juttuja, joihin liittyvät vielä olennaisesti tuotteen imago ja sen ostajalleen tuoma statuksellinen lisäarvo. Jonkun Guerlainin luomivärin on vain maksettava tosi paljon, jotta se olisi luksuskategoriassa. Tuote tuntuisi ihan eriltä, jos sen saisi kolmella kympillä.
Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan sitä päivää, kun en enää saa ”viisikoita” kaupaksi. Hintojen nousuhan ei voi pysähtyä, eikä minusta tunnu siltä että palkat nousevat ihan samassa tahdissa. Nämä ovat tietystikin paljon laajempia kokonaisuuksia, joita pienen kosmetiikkabloggaajan pää ei riitä käsittelemään.
Mikä on teidän henkilökohtainen kosmetiikan hintakattonne? Paljonko maksaisitte vaikkapa kasvovoiteesta, ripsiväristä tai huulipunasta?
0 comments on “Kosmetiikan hintakatto - kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan?”
Oma hintakattoni on opiskelijana erittäin alhainen. Suoraan sanottuna en osta yhtään mitään täydellä hinnalla, ellei ole ihan pakko. Kynsilakkani ostan usein tarjouksista tai käytettyinä, ripsiväreissä 10e tuntuu jo kamalalta hinnalta ja kun viimeksi ihan täydellä hinnalla uuden ostin, se oli kuuden euron kieppeillä oleva kaupan halvin. Lähes poikkeuksetta ostan meikkini kauppojen alelaareista politiikalla "otan mitä sattuu löytymään". Minä olen siis se asiakas joka käy kaupassa vain aletuotteet läpi ja valittaa sittenkin kun on niin kallista :D
Hmm, mulla nuo kaikki taitavat pyöriä (siis noiden tuotteiden hintakatot) 30 euron paikkeilla. Enintään 40. En mä kyllä oikeasti tiedä, mutta näin nopeasti heitettynä.:)
Kasvovoiteesta maksaisin 40€, tosin siinä vaiheessa sen pitäisi jo jonkin sortin ihmeitä tehdä. Ripsiväristä varmaan se 35€, ja sen pitäisi olla TÄYDELLINEN. Huulipunasta 20€, ja sen pitäis olla sävyltään ja kestoltaan täydellinen kans.
Itse olen sitä mieltä, että yleensä selektiivisessä kosmetiikassa maksetaan kaikista eniten brändistä ja mielikuvasta. En esimerkiksi ole löytänyt vielä yhtään Diorin viisikkoa, joka olisi vaan pakko saada sävyjen takia. Ei vaan ole kertakaikkiaan tullut vastaan mielyttävää Diorin viisikkoa. YSL:n (muistaakseni) tämän syksyn paletti, jossa on vihreitä ja violetteja, olisi ihana. Vaan kävimpä testaamassa mokomaa, ja petyin kyllä, kun siinä ihanassa vihreässä (jonka takia kuolasin ko. palettia) olikin mukana ISOJA glitterhippusia. Not for me. Melkein samanlainen vihreä on tullut hankittua jo YR:ltä, ilman kallista hintalappua.
My point being, en voi käsittää miksi ihmiset ovat valmiita maksamaan mielettömiä määriä brändistä ja mielikuvasta.
Näinhän se on. Tätä eivät selektiiviset brändit itsekään mitenkään salaile. Asiakas maksaa kauniista pakkauksesta, henkilökohtaisesta palvelusta ja siitä, että putelissa tosiaan lukee Chanel / Guerlain / Sisley / Armani jne. Nainen, jonka kylpyhuoneesta ei löydy mitään muuta kuin vaikkapa Guerlainin kosmetiikkaa, kokee varmasti omaavansa aivan eri "statuksen" kuin Pirkka-nainen. :) Hän maksaa siitä mielihyvän tunteesta, jonka brändi, ylelliset pakkaukset, tuoksut ja koostumukset luovat. Kun ystävät käyvät kylässä ja näkevät hyllyillä kultaisina hohtavat purkit, on vaikutelma luonnollisestikin aivan eri kuin jos kylppärissä nököttäisi muovisia Rainbow-purkkeja. Jos jollakulla on varaa ja halua tällaisesta maksaa, niin en millään lailla sellaista paheksu. :) Jokaisella on oikeus hankkia iloa ja mielihyvää mistä haluaa - kunhan se vain on laillista...! :P ^_^
Minullakin kipuraja yhdestä tuotteesta menee 30 eurossa. Tällä hinnalla olen ostanut ainokaisen Diorin viisikkoni alennuksesta (vieläpä viime heinäkuussa). Tiesin, että hinta on normaalisti yli kaksinkertainan joten siksi ostos oli "edullinen", joskaan en sitten saanut valita just sitä suosikkiväriäni vaan jouduin tyytymään palettiin jossa kaksi sävyä oli sitä mitä oikeasti halusin ja loput täytettä. Lohduttauduin sillä, että jos en tulekaan palettia paljon käyttäneeksi saan sen todnäk kaupaksi eteenpäin helposti.
30 euroa on minulla kipuraja oikeastaan tuotteelle kuin tuotteelle. Ripsivärissä kalliina pidän lähemänä 20 euroa olevia hintoja, rajauskynästä tai muusta "perusjutusta" en mielelläni maksaisi edes kymmentä euroa. Samoin meikkipohjan hinta olisi mukava pitää siinä 15 euron tietämillä, joskin superhyvän voisin tuohon kolmeenkymppiin ostaa. Kasvovoiteessa minut pitäisi vakuuttaa jotenkin ylivoimaisesti jotta voisin pulittaa siitä edes kaksi kymppiä, nykyään iholleni riittää perus-Aqualan L ja oliiviöljy silloin tällöin.
Glitz&Glamin Minna totesi hyvin näistä selektiivisistä tuotteista: ammattilaiset eivät näitä ikipäivänä ostaisi. Ei siksi ettei laatu olisi riittävää, vaan koska ammattilainen tarvitsee työssään niin montaa eri sävyä luomivärejä ja eri koostumusta meikkivoiteita, ettei ole mitään järkeä ostella erikseen Diorin viisikoita à 68 euroa kun varsinaisilla ammattisarjoilla samalla rahalla saa jo vaikka mitä. Näillä luksustuotteilla siis pyritäänkin saamaan juuri tavallisten Neiti Nepposten huomio ja rahat.
Toisaalta kalliimman kosmetiikan (esim. juuri viisikoiden) ostamisen voi käsittää myös harrastukseksi. Maksaahan esim. autoharrastuksessakin erilaiset osat, postimerkkeilyssä on harvinaisuuksia joista maksaa enemmän mielellään ja arvolasia keräilevä arvostaa nimenomaan sitä Iittalan vm. -43 olevaa lasikippoa kuin halvempaa, merkitöntä laadultaan yhtä pätevää.
Mielikuvia, mielikuvia, mielikuvia. Niillä kalliimpi kosmetiikka kuluttajille myydään ja kun ihminen tuotteen mukana ostaa palasen mielikuvaansa, muuttuu Neiti Nepposenkin tilintarkastajan arki heti hohdokkaammaksi kun huulilla on Sensain The Lipstick (~ 50e) eikä NYX Round Lipstick (~ 1,5 dollaria). Sitä en osaa sanoa, koska leikki muuttuu Nepposille liian kalliiksi mutta pian se varmasti nähdään. Uskon, että esim. viisikoissa 70 euron rajan rikkoutuminen karsii ostajia jonkin verran. 68 euron hinnan kun voi käsittää "no on se alle 70e!".
Sama täällä! Olen kyllä maksanut Diorin luomiväreistä muutamaan otteeseen vajaa 40€, mutta se on jo myös kirpaissut ja olen harkinnut asiaa pitkään. Ripsarista voisin silloin tällöin maksaa "peräti" 24€, mutta yli 25€ on jo liikaa.
Aivan, totta tämäkin. Varmasti voi naisille suoda ilon keräillä kalliita meikkiaarteita kun vastaavan hintaluokan harrastetuotteita löytyy muistakin kategorioista. :)
Maksan hyvästä ihohoitotuotteesta "maltaita" jos ole edes suht varma sen toimivuudesta, meikkituotetta harkitsenkin jo pidempään...jos tiedän sen olevan hyvä esim. Guerlain kiss kiss huulikiilto olen siitä valmis maksamaan, mutta että luomiväristä lähes 70 euroa, en todellakaan, niin erikoisen hyvää ei ole mikään luomiväri laadultaan eikä imagoltaan. Minulle imago ei merkikse mitään, sillä meikkini ja purnukkani (huulikiiltoa tai -punaa lukuunottamatta) ovat kotonani muiden katseilta piilossa.
huh - mulle jo 20e on just ja just ok käyttää kasvorasvaan. itse en meikkejä sen kummemmin käytä, mut kyl sen vähän yli 20e voin käyttää ripsiväriin (rakastuin cliniquen ripsareihin joten muita en ole moniin vuosiin käyttäny.. ei voi mitään).
tuntuu että kyllä noi voiteet ja meikit on niin samanlaisia, että siinä maksaa sitten merkistä jos yli 60e pitää luomiväristä pulittaa.. no mut en ole mikään paras tuomitsija tässä suhteessa kun voin maksaa helposti yli tonnin laukuista ;P himonsa kullakin.
firmat voi nostaa hintaa kun kysyntää riittää.
En ikinä maksaisi mistään tuotteesta 50e (ellei sitä olis ihan pakko saada). Kallein kosmetiikka, mitä oon ite ostanu, niin on ollut 25e meikkivoide (ja se olikin huonoa). Pärjään hyvin halvemmillakin tuotteilla ja mun mielestä monet halvemmat tuotteet on tosi laadukkaitakin.
Riippuu tuotemerkistä. Cliniquesta en maksaisi Suomessa täyttä hintaa, ne on ihan ylihinnoiteltuja. Mieluummin tilaan vaikka netistä. En kuitenkaan maksaisi mistään yli 50 euroa, ainakaan vielä tässä iässä, olen vasta 16. Sitten kun ryppyvoiteisiin ja muihin seerumeihin tulee tarve niin mietitään uudelleen.
Ripsiväristä yli 20 euroa on mielestäni hirveää riistoa. En ole vielä löytänyt mitään kallista ripsiväriä, joka olisi parempi kuin Maybellinet ja Rimmelit. Ripsiväritkin pysyvät hyvinä vain pari kuukautta, joten ihan turhaa maksaa itsensä kipeäksi.
Huulipunista en osaa sanoa. Mulla on pari MACin huulipunaa, jotka ovat sen vähän alle 20 euroa luulisin ja tykkään niistä paljon. Jos löytäisin jonkun todella hyväpigmenttisen, toivomukseni täyttävän huulipunan, voisin pulittaa siitä enemmänkin.
Luomiväreissä yllätys yllätys lempparini on Wet N Wild. Halpaa ja toimivaa. Mulla on myös yksi Diorin viisikko, liila Stylish Move ja pakko sanoa, että se ei ole todellakaan hintansa arvoinen. Värit eivät ole kovinkaan pigmenttisiä ja kunnon pohjustuksenkin kera värit eivät meinaa näkyä. Shimmeriähän noissa kyllä piisaa, muttei muuta. Huijausta. Urban Decay ja MAC on taas asia erikseen. Niissä on hinta-laatusuhde kohdallaan.
Ja mitä nyt meikkivoiteisiin tulee, jos löytäisin täydellisen peittävän, rasvaisuutta vähentävän, luonnollisen näköisen meikkivoiteen pystyisin helposti maksamaan siitä vaikka 70 euroa. Niin epätoivoinen olen tämän ongelmaihoni kanssa :D
Olen muuten pannut merkille, että naiset panostavat nimenomaan meikkivoiteisiin. 55€ meikkivoiteesta ei ole asiakkaille yleisesti ottaen yhtä paha kuin 55€ päivävoiteesta, se on selviö. Opiskelijatkin ovat valmiita pulittamaan sievoisia summia meikkivoiteesta, se kertoo ilmeisesti ainakin kauniin ihon tärkeydestä.
Minulla on noissa todella pieni katto... tosin kun käyttää luonnonkosmetiikkaa joutuu pulittamaan tuotteista usein enemmän kuin päivittäistavarakauppojen merkeistä..
Kasvojen kosteusvoide max. 15-20 euroa
Vartalovoide max. reilu 10 euroa
Ripsiväri max. 25 euroa
Luomiväri max. 10 euroa
Kajal max. 20 euroa
Huulipuna max. 15 euroa
Suunnilleen tuollaisia summia saakin maksaa luonnonkosmetiikasta.. Eli aikalailla pelkästään niillä maksimisummilla tulee ostettua :)
Yli 20 euron luomiväriä en ikinä ostaisi, tämä kyllä johtuu ihan siitäkin, että niitä tulee käytettyä niin harvoin..
Todella mielenkiintoinen teksti!
Olen ihmetellyt samaa, ei mulla ole varaa maksaa meikeistä huimia summia. Käytän pääosin halvimpia merkkejä, poikkeuksena Joe Blascon rajausvärini. Tiedän tuotteen loistavaksi ja kestäväksi, joten se tulee hinnastaan huolimatta lopulta halvemmaksi kuin muut vaihtoehdot. Tätä eyelineriä lukuun ottamatta kipurajani on 20 euron tuntumassa, ja yleensä pyrin ostamaan noin kympin arvoisia tuotteita. Diorin viisikko ei vain ole mulle tuollaisen summan arvoinen.
Tämä aihe uppoaa ja lujaa. Olen aika kummallinen kuluttaja. Toisinaan saatan harkita jo parin euron ostosta pitkään ja toisinaan saatan ostaa useamman sadan euron ostoksen silmää räpäyttämättä. Olen itse todella pienituloinen, koska olen hoitovapaalla. Perheen toinen aikuinen ei ole todellakaan näin pienillä tuloilla. Mutta mieluusti en omia menojani suuressa määrin maksata toisella osapuolella. Kuukaudessa mulla on tietty shoppailubudjetti. Jos tuote mahtuu budjettiin ja todella tarvitsen sitä, niin en epäröi ostaa sitä. Kiinteitä kalliita menoja vältän. Mutta luomivärissä saatan toisinaan ostaa Diorin viisikon, jos sävyt miellyttää. Tällä hetkellä taitaa olla kosmetiikkavarastoissa viisi palettia, jotka on suurempia kuin parin värin minipaletit. Niistä Dioreja taitaa olla kaksi. Yhä enemmän olen ajatellut siirtyä tietyissä vuodesta toiseen käytössä olevissa jutuissa luksusmerkkeihin. Tietyissä asioissa odotan laatua, mutta taas tietyt jutut ovat hyvinkin kausittaisia ja kyllästyn niihin nopeasti. Tuotteisiin, joissa kaipaa vaihtelua, ei kannata pistää paljoa rahaa kiinni. Ja kun kiinteät kulut pysyy matalina, niin sillon on helpompi panostaa satunnaisiin juttuihin, miltä odottaa laatua. Ja sitten taas jos on joku isompi paljon panostusta vaativa projekti elämässä menossa, niin satunnaisista kuluista on helpompi tinkiä ja tarvittaessa siirtää niitä projektiin. En tiedä saiko kukaan kiinni omasta ostosfilosofiasta kiinni. Mutta uskon suuressa määrin siihen, että kannattaa eri hintaluokkia miksailla reilusti halpahallikamasta luksukseen tarpeen mukaan :) .
Mä sain ainakin hyvin sun ostofilosofiasta kiinni. :) Ja allekirjoitan viimeisen lauseen.
Mä aattelen jos et minä ja hinta ei kohdata, niin mä en sitten ole kohderyhmää. Esim. Madaran kosteusvoidetta oon monesti harkinnut, mutta todennut joka kerta etten vaan pysty perustelemaan hintaa itselleni. Vaikea sanoa pystyisinkö, jos oisin varakkaampi.
En osaa sanoa suoralta kädeltä hintakattoa kosmetiikalle, kun se on niin tapauskohtaista. Joidenkin tuotteiden kohdalla oon valmis "ylilyönteihin" eli sijoittaan enemmän kuin normaalisti. Kallein ostamani huulipuna taitaa kuitenki olla 15-17 euroa ja kallein ripsari reilut 20 euroa eli tooodella maltillisista hinnoista puhutaan.
Hyvä postaus! Itselläni kosteusvoide saa maksaa korkeintaan 50e, ripsari 13e ja huulipuna 27e. Ostan kalliimmat tuotteet aina lentokentältä, muuten en raaskisi niitä ostaa...
Niin, onneksi on olemassa tax free... ^_^ Itsekin hankin esim. tuoksut lähes poikkeuksetta tax freesta.
Niinhän sitä meilläpäinkin sanotaan, että "se on vain köyhän ongelma".
Kolmikymppisenä tuli ostettua ehkä suhteessa kalliimpia tuotteita kuin nyt. Ehkä silloin luotti merkkiin eikä ajatellut itse. Nyt 40+ on paljon hintatietoisempi eikä tarvitse enää näyttää kenellekään mitään. Oikein harmittaa, että tuli laitettua pienet tulot joskus liian kalliiseen tuotteeseen. Sittemmin olen löytänyt "halpismerkeistä" todella hyviä tuotteita.
Tällä hetkellä minulla on hintakattona kasvovoiteissa (sis. värivoide) 35 euroa ja huulipuna, ripsiväri, luomiväri ja shampoo 25 euroa. Ja näitäkin todella mietin ja useimmiten ostan halvempia. Se auttaa kovasti päätöksen teossa, kun miettii, että oma tuntipalkka on bruttona 15 e (ei siis korkea). Eli ei kannata maksaa jostain luxus kosmetiikkatuotteesta koko päivän palkkaa, ei se töissä käynti niin kivaa ole. Elämä on valintoja, kaikkea ei voi saada eli, jos otan hiusvärin, niin en osta siinä kuukaudessa kosmetiikkaa jne.
...nyyh, olen hoitoalalla, jos saisin edes tuon olisi iloisempi olo, tekisi mieli vaihtaa alaa, mutta mihin sitä enää "vanhana" ;)
15 euroa tunnilta on kova palkka ja ei kuulu matalapalkkaisten kastiin. ;) Tämä ei ollut mitenkään vinoilua tmv.
Sain töitä teatterilta meikkaaja-maskeeraajana ja minulla on nyt kovin tuntipalkka kun ikinä! Edellisellä alalla olin yli 10 vuotta töissä ja sain TESin mukaista liksaa, joka ei päätä huimannut, vaikka en ollut siivooja tms. Vaikka nyt saan aloittavana uudella alalla kovinta liksaa kuin ikinä, niin en silti pärjää tuolle 15 euroa/h palkalle mitenkään...
Mutta tietysti jos asuu esimerkiksi pk-seudulla, niin kyllähän ne asumismenotkin ovat suuremmat kuin täällä "maalla". Täällä päin 15 euroa tuntipalkkana elää herroiksi ja voi ostella sitä sun tätä jos taloudessa on kaksi tienaavaa.
Mä oon hiustuotteissakin ihan hurjan pihi...! Shampoossa kattona varmaan joku 20€, en tiedä olenko koskaan maksanut senkään vertaa... Hihi. Olen eläessäni ostanut yhden ainoan shampoon suoraan kampaajalta, kaikki muut kampaamotuotteet olen tilannut netistä tai ostanut Jenkeistä.
Kun tuo lancomen visionääri(näin tuttavallisemmin kutsun sitä tuolla nimellä)seerumi tuli myyntiin ja sain siitä näytteen ja luin millaista hypetystä se oli maailmalla aiheuttanut ja kuinka hyvältä se omalla ihollani tuntui, olin ihan haltioissani. Sitten kun menin kauppaan sen hintaa katsomaan, niin kyllä leuka vähän tipahti kun se 85e hintalappu tuli eteen ö__ö siis jotenki siitä olisi vielä voinut 50e maksaa mutta että 85e seerumista tuntuu aika kamalalta ajatukselta suoraansanottuna :D Ilmeisesti sitä maailmalla kuitenkin aika paljon on myyty kun ihan loppuunmyytyä jossain briteissäkin on, mutta itse joudun kyllä pari kertaa opiskelijana miettimään ennen kuin liki 100e laitan seerumiin(kosteusvoiteesta sen ehkä olisi vielä jotenkin käsittänyt..)
Sun leuka tippuu varmaan vielä lisää, kun kerron että Lancômella oltiin sitä mieltä että Visionaire on hinnoiteltu edulliseksi ollakseen seerumi - kun se on "sentään" alle 100€...! ^_^
Seerumeita ei oikein viidellä kympillä taida sele-puolelta saada, joku Biothermin Aquasource Super Serum lienee halvimpia mutta kyllä sekin yli viisi kymppiä kustantaa.
Itse olen vasta teini, joten omaa rahaa ei ole kovin paljoa käytettävissä. Ostan lähes kaiken kosmetiikkani marketista, lukuunottamatta muutamaa tuotetta. Rajani selektiivisessä kosmetiikassa varmaan menee niin että 35e alkaa olemaan kipuraja ripsiväristä, meikkivoiteesta ymmärrän vielä vajaan 50e, ja rasvoista hieman enemmän, etenkin jos ne ovat jotenkin spesiaaleja. Luomiväreistä, paletti on siinä 40e hujakoilla jo aika maksimi. Näitä hintoja kumminkin olisi näillä tuloilla (=satunnaiset palkat ja vanhemmilta saadut rahat :)) olisi liian hintavaa ostaa :D
Mun kipuraja teininä oli markoissa n. 50 - eli n. 8,40€..!! Kallein ever kosmetiikkatuote jonka ostin opiskeluikäisenä oli Lancômen puuteri, ja se maksoi juurikin tuon runsaat 50 mk. Kallein ripsari oli niinikään Lancômen, ostin sen lentokentältä ja markoissa se taisi olla jotain vajaa 30. Ihan järkyttää ajatella että samainen maskara (Definicils) maksaa nyt markoissa yli 200...!! Oikeasti aivan käsittämätöntä. :-0
Mielenkiintoinen aihe! Kyllä se henkilökohtainen kosmetiikkahintakatto on juuri siinä 50 euron paikkeilla, vaikka kalliimmat tuotteet ostan lähes poikkeuksetta Tax Freesta (tai pyydän tuliaisiksi, khöm). Ehkä kyse on enemmänkin siitä, millaista kosmetiikkaylellisyyttä itselleen voi sallia. Oman meikkipussini jalokiviä ovat Chanelin luomivärit, vaikka yleisesti ottaen pidän kuitenkin jo yli 20 euron tuotteita kalliina. Hajuvesissä taas kipuraja on korkeammalla, 150 eurossa, mutta sellaiseen sorrun hyvin, hyvin harvoin ja hajuveden täytyy oll todella erityinen.
Wau, mä en ole ikinä myynyt yli 100 euron hajuvettä...! Kalleimmat myymäni ovat tainneet liikkua 80-90 euron maastoissa.
Yleisesti ottaen ainakin meidän liikkeen asiakkailla tuntuu kipuraja tuoksujenkin puolella olevan se n. 50€. Itsekin miellän nelosella alkavan hajuveden hinnan edulliseksi, ja 3:lla alkavan jo halvaksi. 50-60 on sellainen normihinta hyvästä ja suht. laadukkaasta tuoksusta, mutta heti huomaa että asiakas alkaa aprikoida pitempään kun hinta nousee sinne 6:lla alkavaan tai ylöspäin.
Kyllä on pakko sanoa että minun hintakattoni on niinkin alhaalla kun 30€ ja senkin hintaiset tuotteet on jo sellaisia että mietin tooodella pitkään ennen kun ostan, pari Diorin viisikkoakin löytyy, mutta nekin on tilattu ulkomailta (tuo ihanainen night butterfly on toinen niistä :) ) Olisi ihana käyttää ja ostaa enemmänkin tuota selektiivistä kosmetiikkaa, mutta kun on "matalapalkka duunari" niin on vaan pakko suunnitella tarkemmin se mitä ostaa ja mitä ei, ja kosmetiikka ei ole se ensimmäinen sijoitus kohde, yli vuoden olen haaveillut Naked paletista, mutta en ole vaan raaskinut sijoittaa siihen(kään)
Mua aina välillä huvittaa suunnattomasti omassa työssäni se, että työhöni kuuluu myydä ja suositella asiakkaille kosmetiikkaa, johon minulla itselläni ei palkkatasollani ole varaa. :) Itse en ikimaailmassa ostaisi Lancômen, Diorin tai Estee Lauderin päivävoidetta, sillä minun tuloillani se olisi kohtuutonta luksusta. Ehkäpä juuri siksi kosmetiikkamyyjät saavat niin paljon tuotepalkkioita ja lahjoja maahantuojilta - maahantuojat kun ehkä arvaavat ettei myyjä-ressuilla mahdollisesti muuten olisi varaa testata heidän tuotteitaan. :P
No, tämä nyt oli vähän kärjistystä, mutta itse kuitenkin kuulun kuluttajaryhmään joka on autuaasti selektiivisen puolen ulkopuolella. Ennen kuin aloitin työssäni kaksi vuotta sitten, en ollut eläissäni edes kokeillut selektiivistä ihonhoitotuotetta....!
Kuten blogikommenteistanikin on varmasti huomannut, olen pahamaineinen köyhäilijä. 20 euroa on normaalioloissa ehdoton maksimi, mutta yksittäisestä pikkutuotteesta, kuten jostain perusluomiväristä tai huulikiillosta se on mielestäni jo aivan liikaa. Samassa alle kympin luokassa ovat myös kynsilakat, joita tosin tulee ostettua alennusmyynneistä lukuisia parin euron kappalehintaan :D
10-20 euron välille sijoittuu onnekseni Lily Lolon meikkipohja, joka on mielestäni täysin hintansa väärti ja jopa huokea. Todennäköisesti kuitenkin lakkaisin käyttämästä meikkipohjaa kokonaan, jos joutuisin maksamaan Lolosta "elloksen hintoja". Morkkis viikon ruokarahojen tuhlaamisesta olisi yksinkertaisesti liikaa, vaikka tietenkin meikki säilyy käyttökelpoisena ja riittää pitempään kuin viikon.
Sama. En ole ikinä maksanut edes rakastamani MACin luomiväreistä Suomen normihintaa (onko se nyt nykyään joku 16€), vaan tilannut vaikka Jenkeistä säästäkseni kaksikin euroa. ^_^
opiskelijana mun hinnan kipuraja on vieläkin alhaisempi kuin sun. Ja niin monia tuotteita (myös niitä kalliimpia) kokeilleena tiedän että kosmetiikassa hyvää voi saada vielä kohtuu hintaan. Ripsiväreissä esimerkiksi maxfactor on palvellut aivan loistavasti! nyrkkisääntönä mulla onkin että yhden tuotteen hintakatto on n.20e ja sillä olen ihan hyvin pärjännyt :)Joskus tietysti voi sijoittaa :D
Tämä on aivan ehdottomasti totta. Minäkin pärjäisin vallan mainiosti L'orealin, Grimasin ja vaikka Natural Coden luomiväreillä. Ripsarit ja rajauskynät ovat nekin aivan yhtä hyviä (tai huonoja) markettipuolella kuin selehyllyissäkin.
Koska olen kuitenkin kosmetiikkafriikki, ja minulla silloin tällöin on varaa Dioriin, MACiin, Guerlainiin ja Urban Decay'hin, niin niitä tulee hankittua. :) Opiskelijana tilanne olisi aivan toisenlainen.
Ilmoita toki heti, kun huomaat että viisikkojen myynti taantuu huomattavasti :D On ihan oikeast mielenkiintoinen aihe, yllättävänkin ottaen huomioon että mua ei yleensä tällaiset taloudelliset asiat ihan hirveästi kiinnosta.
Ite vietin viimeset kaksi vuotta opiskellen ainoana tulonani opintotuki ilman lainaa. Nyt kun olen viimeisen vuoden asunut vielä suht kalliissa (opiskelijakämpäksi kalliissa, siis) kaksiossa, on tuista jäänyt kuukaudessa käteen reilusti alle 200e. Sillä ei paljoa kemppariosastolla hippailla! Esimerkiksi voiteissa hintakatto on mulla ollut kympin pakeilla ja näin oikeastaan muussakin kosmetiikassa ripsiväriä lukuunottamatta - rakastan myös monen muun tavoin FLEtä mutta on sen 17 euron hinta kyllä kirpaissut ihan joka kerta.
Päätin vähän aikaa hypätä pois yliopistolta ja menin töihin. Kuulun edelleen vähätuloisiin, mutta tienaan silti jo neljässä päivässä enemmän, kuin mitä mulle jäi kuukaudessa opintotuesta käteen. Tästä huolimatta hintakatto ei ole mitenkään ihan hirveästi mulla noussut, paitsi että ostin ensimmäistä kertaa ikinä jopa yli viiden euron shampoon ja hoitoaineen :D Elämän pieniä iloja jne. Oon huomannut, että kierrän edelleen ne samat osastot kuin aikaisemminkin (eli jätän sen Sokoksen selektiivisemmän puolen välistä ihan kuten aina ennenkin) mutta oon kokeillut enemmän uusia juttuja sieltä halvemmalta puolelta sen sijaan, että ostaisin aina samaa vanhaa, mitä olen jo monta purkkia käyttänyt.
Haaveilen kyllä silti omasta viisikostani :D Ehkä sitten jouluna vois palkita itseään vähän veronpalautusten avulla! Pitää vaan tarkasti valita, että minkä viisikon tilaa ja mistä. :D
Oho, wow...! :D Sähän repäisit!
Itse usein (joo, vieläkin) mietin eurojen tilalle markkoja eli mitä joku 70 euroa olisi markkoina. Olisinko voinut joskus markka-aikana maksaa luomiväristä useamman sadan markan setelin? No way. Apua!
Tykkään kovasti Lancomen Hypnose-mascarasta, mutta etsin jatkuvasti edullisempia vaihtoehtoja ja olen niin onnellinen aina, kun eteen tulee se halpismerkin loistava ripsari, joka maksaa ainakin puolet vähemmän kuin Lancome laivalla. En edes uskalla ajatella mitä se maksaa maissa.
Mikään sävy maailmassa ei ole niin must huulillani, että maksaisin siitä esim. 20 tai 30 euroa. Ehkä kerran vuodessa voisin pitkin hampain ostaa 15 euron huulipunan, mutta onneksi on löytynyt edullisemmalla.
Kasvovoiteen kipukynnys taitaa liikkua 30 euron paikkeilla sekin. Mieluiten max 15 euroa. Miten joku voi ostaa 100 euron pienen purkin ja kuvitella, että hänen ihonsa on sillä paremmin hoidettu ja suojattu? Itse en ainakaan usko siihen. Parempi on keskittyä terveellisiin elintapoihin ja ravintoon =)
Sama täällä. Juuri tuossa ylempänä kirjoittelinkin että Lancômen ripsarit maksaa tätä nykyä markkoina yli 200....!! Oikeasti ihan posketonta.
Niin, on aika jännää että löytyy ihmisiä jotka uskovat voiteiden vaikuttavan ihoon enemmän kuin elintavat... mutta mnjoo, se on sitä aikuisten satua. :)
Ihanaa, kun joku kirjoittaa tästä aiheesta! :) Olen niin monesti miettinyt (erityisesti luomivärien kohdalla), että maksetaanko niissä vain mielikuvista, eikä niinkään tuotteen paremmuudesta. Mielikuva siitä, että tämä on nyt sitä parasta mitä saa, koska maksoin siitä maltaita. Olisi mielenkiintosta tehdä täysin sokkotesti halpismerkkien ja selektiivisen kosmetiikan välillä. Siinä huomaisi sen, että monesti vain brändi ja luodut mielikuvat on se jonka perässä me naiset mennään. Olisi tosi kiva olla itsekin sokkana testaava, että myös testauttajana.
Minulla ripsivärin hinnan kipukynnys on siinä 20 euroa, mutta Sensai 38 C:stä olen valmis maksamaan hieman enemmänkin, mutta en sitä normihintaa kuitenkaan. Huulipuna pitää olla THE HUULIPUNA ennen kun maksan yli 20 euroa.
Kasvovoide sen sijaan saa maksaa 40 euroa tai miksei hieman enemmänkin, jos voide on paras minulle ja huomaan sen olevan ylitse muiden.
Mun kokemuksen mukaan maksetaan sekä että. Tai siis sanoisin näin, että jos ostat esim. Diorin tai MACin luomivärin, saat suuremmalla todennäköisyydellä pehmeän samettisen, kauniisti levittyvän, pysyvän ja pigmenttisen luomivärin kuin jos ostat luomivärin vaikka Maybellinelta. Diorilla ja MACilla on yhtä lailla ihan paskoja luomivärejä niinkuin halvemmissakin merkeissä, mutta todennäköisyys paskan laadun saamiseen on pienempi kuin halpismerkillä. :) Ja luonnollisestikin maksat tietenkin pakkauksesta ja/tai brändistä.
Ripsarista olen joskus hövelillä tuulella maksanut 37 euroa, mutta silloinkin oli kyseessä palkkapäivä, heh. Normaalisti ostan sen 15 euron version. Huulipunasta ehdoton maksukatto on 15 euroa. Yli 10 euron kynsilakkaa en edes harkitsisi. Meikkivoiteesta suostun maksamaan noin 25 euroa.
Kasvovoiteissa ostan sitä mistä pidän. Olen ostanut joskus myös Rubinsteinin ökyvoiteita, mutta palaan kuitenkin aina lopulta parinkympin voiteisiin. Itselleni tärkein kriteeri on tuoksuttomuus, mikä rajoittaa ns. luksussarjojen käyttöä varsin tehokkaasti.
Voin tunnustaa kuuluvani hyvätuloisiin, mutta kukkaronnyörini aukeavat ihan muualla kuin kosmetiikkahyllyllä. Itse käytän mielummin 100 euroa edulliseen luomiväriin ja syön lopuilla ystävien kanssa viikonloppuna ravintolassa, kuin ostan diorin viisikon ja vien sitten mieheni mäkkäriin. :)
Ruoka on erinomainen kohde jos/kun on ylimääräistä lompakossa...! :) Tycker jag.
Maksan itse mielelläni elämyksistä, ja esimerkiksi illallinen ja hyvä viini kivassa ravintolassa on minullekin mieluisampi sijoituskohde kuin joku superduperluksusmeikkipaletti, vaikka kuinka houkuttaisi tällaista kosmisfriikkiä.
Ripsivärissä se oma hinta on about 15 euroa ja huulipunassa mennään varmaan samoilla linjoilla.
Kasvovoide mitä käytän maksaa taas 20 euroa, mutta se pullo on ihan riittävä pitkäksi aikaa. Aika törkeiltä kyllä kuulostaa nuo viisikoiden hinnat, en usko että ostaisin vaikka joskus varaa olisikin. Harmi sinänsä, koska useat värit on aika kivoja.
moikka :) Tää postaus oli tosi mielenkiintonen ja mie ainakin tahtoisin lukea aiheesta lisää. Itse opiskelijana mietin tosi tarkasti mitä pystyn ostamaan ja sitä aina jymähtää sinne kaupan hyllylle puntaroimaan paria eri tuotetta, miettie saako nyt rahoilleen vastinetta vaiko ei.
Hyvää syksyä sinulle Ü
Kiva kuulla että tykkäsit! :) Ehkäpä jutusta riittää pohdiskeltavaa joskus toistekin.
Hintakattoni monen värin luomiväripaletille ja poskipunalle on 22e, ripsivärille 25, huulipunasta en haluaisi maksaa 12e enempää, vaikka muutaman MAC:in punan olenkin ostanut. Meikkivoiteelle ja kasvovoiteelle se on n. 40e, mutta silloin pitäisi jo olla jotain täydellistä.
Itse olen ostanut viimeksi keväällä kaksi tuollaista Diorin luomiväripalettia.Silloin hinta ei huimannut(kun halusin ne niin kovasti), mutta jälkikäteen ajatellen onhan se hurja summa rahaa pelkkiin luomiväreihin. En edes käytä niitä joka viikko. Mutta olen ajatellut että niistä nautin monta vuotta, enkä aio aikoihin tehdä noin kalliita kosmetiikka ostoksia.Kipurajani on normaalisti 20-30euron paikkeilla, sellaisista tuotteista joita käytän päivittäin ja joudun useimmin ostamaan. Niin ja jotka varmasti ovat hyviä. Palkkani on sairaanhoitajan perusliksa, joten mistään huimista tuloista ei ole kyse.
Järkyttäviin hintoihinhan noi on mennyt, onneksi nettikaupoista saa monia juttuja halvemmalla kuin jos menisi liikkeeseen. Vaikka enemmän tykkäisin ostaa meikit ihan kaupoista, mutta opiskelijan budjetti kyllä vaatii etsimään sen halvimman vaihtoehdon.
Mutta omista hintakatoista.. Ensinnäkin oon tottunut saamaan suurimman osan kosmetiikasta sukulaisen kautta ilmatteeksi, joten oon hyvin nirso sen suhteen, mitä ostan. Kasvovoiteen oon ostanut itse ehkä pari kertaa, enkä kyllä ylin 10e lähtis mielellään tuhlaamaan. Ripsaristakaan 10e enempää ei kuulosta hyvältä, koska oon löytänyt mulle ihan täydellisen ripsarin oriflamelta, ja se on ihan superhalpa. Huulipuniakin yleensä saan niin paljon, ettei ostotarvetta ole, mutta jos nyt jonkun tietyn sävyn ehdottomasti haluisin, niin kai siitä pari kymppiä voisi maksimissaan pulittaa, jos oikeen kovasti sitä haluaisin :)
mulla on pari diorin viisikkoa, mutta yhden olen ostanut tax-freena, toinen on saatu lahjaksi. En mä ainakaan uutta jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettua luomiväriä lähde diorin tms. standilta etsimään, niin se vaan on. Luksusmeikit on mulle nimenomaan sitä luksusta, joskus satsaan kalliiseen (tai pyydän lahjaksi)- syitähän on monia - koska se näyttää niin nätiltä, tunnen itseni hienostuneeksi pariisittareksi yms. Ostin juuri uuden ripsarin, olisin halunnut ihanassa hylsyssä olevan helena rubinsteinin, mutta omasta pussista en käytä reilua kolmeakymppiä ripsariin, hyvän lopputuloksen saa paljon halvemmallakin!
Rubinsteinin maskarahylsyt on kyllä ihan kauneimpia...! Eli ymmärrän kyllä kaipuusi. :)
Kuule et ole ainut joka on tätä miettinyt!
Itse kuulun matalapalkkaisiin (mutta "kuka on ns. OIKEASTI matalapalkkainen?"-kysymys kannattaa jättää toiseen kertaan...), joka tarkoittaa sitä että IHAN joka euroa ei tarvitse laskea mutta ainakin joka toinen ;) Tämä taas näkyy siinä että hyvin hyvin HYVIN suuri osa meikäläisen kosmetiikasta on ostettu jostain ale-korista/2 suosikkituotetta 1:n hinnalla, heippa YR!/punaisella lapulla tms. Hyvä asia sinäänsä, koska heräte-ostoksia tulee tehtyä nykyään tosi paljon vähemmän, mutta harmi taas sinäänsä ettei käytännöllisiin (esim. Urban Decayn ihanaan Naked-palettiin, ihanat vaaleat värit!) yksinkertaisesti ole varaa ellei tee suurinpiirtein ylitöitä/saa veronpalautuksia tms. extra-rahaa :(
MUTTA ASIAAN! Mietiskelin että meikeistä maksan yleensä max. 15-20e. Tähän hintahaarukkaan mahtuu hyvin ripsarit, meikkipuuterit, luomivärit ja kynsilakat. Pari (ainakin meikäläiselle>) luksus-tuotetta löytyy, nimittäin joskus kauan KAUAN sitten laivalta ostettu Guerlainin Divinora radiant colour palette Touche de Rose No260 (maksoi alessa jotain 20-30e?) ja tänä kesänä löytyi Kick'sin alesta Clarinsin Coulour Quartet 40 Forest, jotain reilu 20euroa. Hiustuotteista luksusta edustaa Tigin tuotteet, joista on maksettu 20-30e/kpl. Että kyllä korkein kipuraja taitaa mennä siinä 25-30e kieppeillä.
Oijoi, tuo Clarinsin Forest-kvartetti on aivan ihana...! Hyvän löydön teit.
Mielenkiintoinen aihe! :) Minun kipurajani menee 30€:ssa ja sen kalliimpia kosmetiikkatuotteita en osta. Jos en löydä mitä haluan sopivaan hintaan, en osta sitä lainkaan. Mielestäni ei ole mitään järkeä että pyydetään törkeää ylihintaa tuotteesta jonka valmistus on maksanut todella vähän. Tuotteelle on huonoksi sekin että tavalliset ostajat saavat siitä liian kalliin ja luksuksen mielikuvan, jolloin he eivät osta kun "vain rikkailla on varaa."
Minunkin henkilökohtainen raja menee tuossa kolmessa kympissä, mutta poikkeuksen olen tehnyt värikosmetiikassa ja nimenomaan luomiväreissä. Ehdoton yläraja luomiväripaleteille on toistaiseksi ollut 40€.
Riippuu tuotteesta, mutta kyllä se pyöreästi siinä 50€ tienoilla on.
Huulipunasta tai -kiillosta en maksaisi 30€ enempää, mutta luomiväripaletista voisin maksaa vielä sen 50€ - onhan siinä kuvitelmana, että saa enemmän (=useita värejä) kuin vain yhden tuotteen (vertaa se huulipuna).
Ripsivärikin on siinä ja siinä, maksaisinko yli 30€. En ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi, olen aina pärjännyt loistavasti alle 20€ L'Oréalin ripsareilla ja se on mulle ihan sopiva hinta-laatu-suhde.
Kynsilakka on kans sellainen, että kyllä kipuraja on se 20€. Nyt tosin tein superpoikkeuksen ja ostin Diorin (tarj. 21,70€), se oli jo extrahemmottelua itselleni.
Mutta missään tapauksessa en maksaisi esim. 70€ meikkivoiteesta (ei voi olla NIIN hyvä!), 80€ kasvovoiteesta tai edes seerumista tai 38€ shampoosta.
Ja olen sentään intohimoinen kosmetiikkafani ja alan ihminen ;)
Olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa. Minulle ei siis juuri rahaa tilille tule yhtään mistään. Minusta 10 euroa on jo liikaa ihan mistä tahansa kosmetiikkatuotteesta. Tosin,olen aina elänyt hyvin pihisti. Teen parhaimmat löydöt poisto/alemyynneistä. Edellinen meikkivoide oli H&M:stä 2e ja puuteri n. 3e. Pari viikkoa sitten ostin luomiväripaletin 2,99e hintaan. Se ei todellakaan ole mikään Diorin tuote mutta kelpaa minulle ja saan sillä sudittua naamaani kohtuu hyvän meikin.
Vaikka minulla olisikin rahaa niin en todellakaan pistäisi melkein 70 euroa siihen että saan merkkiluomivärin. En halua ruokkia firmaa joka pitää tuotteissaan aivan älyttömästi ylihintaa.
Henkkamaukan meikkituotteethan ovat muuten ihan ok, itse omistan pari jopa aivan erinomaista parin euron H&M-luomiväriä. :)
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta tahtoisin tietää, mitä sivellintä käytät mineraaliposkipunille? Entäpä kasvojen varjostamiseen? En oikein saanut selville noista sun sivellinpostauksista vai oonkohan sitten vaan huolimattomasti lukenut.. :)
Kiitos jos vastaat! Terkuin sivellinongelmainen ;)
En tee eroa normiposkipunan ja mineraaliposkipunan välillä mitä tulee siveltimiin, käytän lähes aina suurinta suosikkiani eli Everyday Mineralsin jo edesmennyttä (ei myydä enää) viistosivellintä. Näkyy sivellinpostauksen toiseksi ylimmässä kuvassa:
http://karkkipaiva.indiedays.com/2011/02/12/kaikki-siveltimeni/
Kasvojen varjostamiseen käytän MACin 116-sivellintä tai nykyään jopa skunkkia (#187), näkyvät tuossa samassa kuvassa.
Itsellä menee hieman tuotteittain. Meikkivoiteesta olen valmis maksamaan enemmän kuin ripsiväristä.
Ripsiväri on saatava alle 20 euron, ja olenkin ihan tyytyväinen ollut esim. MaxFactorin ripsiväreihin jotka ovat mielestäni kohtuuhintaisia. Joskus olen lahjaksi saanut Lancomen ripsivärin, se oli ihan kiva, mutten itse siitä viitsi sitä 30 euroa maksaa. Kerran ostin Cliniquen tai Cuerlainin ripsivärin joka ei sopinut omille silmilleni yhtään. Ripset jäivät tönköiksi ja suoriksi vaikka yritin taivuttaa... Siinä hieman harmitti käytetty raha kun olisin saanut kaksi suosikkituotettani sillä rahalla (oli vissiin palkkapäivä ja halusin kokeilla jotain vähän uutta ja "luksuksempaa"
Meikkivoiteissa olen tykästynyt Diorskinin Nudeen. Myyjän avustuksella valittiin oikea sävy ja tuote tuntuu vain kestävän ja kestävän, kun en hirveästi tarvitse peittoa niin voi laittaa niin vähän.
Kerran pyysin myyjältä apua kun en löytänyt Kabukia mistään. No oli niin, että olivat loppuneet muilta merkeiltä ja hän kiikutti Lancomen kabukin jolla oli hintaa n. 40 e. Siinä kohtaa oli sanottava, että kiitos mutten ihan näin paljoa kyllä ole valmis siitä maksamaan.. Menin Body Shopiin ja löysin kivan kabuksin alta 20 e. :)
Voinpahan itsekin myöntää välillä suositelleeni asiakkaille naapuriliikkeen eli Body Shopin kabukeja, kun ei meidän valikoimasta ole sopivan hintaista löytynyt.. ;) Mieluummin suosittelen jotain oikeasti hyvää tuotetta (vaikka se olisi kilpailijankin), kuin myyn halvan ja paskan. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla en ainakaan saa asiakasta enää palaamaan meidän liikkeeseen.
Todella himoitusta, halutusta, paljon kehutusta tuotteesta olen valmis maksamaan sen yli satakin euroa. Vaikka Guerlain ym. onkin sitä kallista luksuskosmetiikkaa, niin se on valitettavasti yleensä paljon parempaakin kuin markettikama. Erityisesti ripsarit ovat omaa luokkaansa näillä kalliimmilla kosmetiikkamerkeillä. Mutta toki siitä nimestä maksetaan. Mutta, no, kasvovoiteena meikäläisellä toimii edelleenkin, vuodesta toiseen, Nivea Soft Moisturising Cream, hinta taitaa olla kolmen euron paikkeilla :-) Ja siitä en ihan heti luovukaan!
Minä haluaisin Diorin viisikon, vaan hinnan takia on jäänyt vielä hyllyyn. Käyn kyllä säännöllisesti niitä hipelöimässä, katsomassa, kääntelemässä ja joka kerta päätän, että se reilu 60 euroa on liikaa. Mulla olis varaa ostaa se paletti, mutta ei, en vaan saa aikaseksi ottaa sitä ja viedä kassalle, koska hinta on niin kamala. Jos se hinta olisi kolmekymppiä niin mulla olis niitä viisikoita ainakin jo kaks, veikkaisin näin. Mutta tuo 67 euroa on tosiaan aivan liikaa.
Kasvovoiteesta voisin jopa maksaakin 100€, koska käytän sitä päivittäin. Mutta! Sen pitäisi silloin ihan oikeasti tehdä iholleni jotain sellaista, että tulos olisi silmin nähtävissä. Kasvovoiteita olen kokeillut parin euron hintaisesta kalliisiin lähemmäs satasen maksaviin, mutta mikään ei ole onnistunut tekemään muuta kuin viemään kuivuutta pois. Ryppyihin, epätasaiseen väriin tai mustapäihin ei ole vaikuttanut mikään (esim. erästä apteekin kosteusemulsiota jonka pitäisi poistaa epäpuhtaudet/mustapäät olen käyttänyt yli vuoden ilman mainittavaa tulosta). Ripsarista maksaisin maksimissaan 20€ lähinnä siksi että olen pärjännyt jo vuosia Max Factorin 2000 calorie-ripsarilla joita ostan Hullujen päivien tarjouksista yleensä 2kpl 15€ muistaakseni. Huulipunasta maksaisin max 10€, koska en käytä sellaista juuri koskaan.
Opiskelijaperheessä elävänä elämme reilusti maan köyhyysrajan määritelmän alapuolella. Mulla se vaikuttaa ennenkaikkea kulutuksen määrään, ei niinkään laatuun. Sen, mitä laitan itseeni (ja mieheen ja koiraan..) haluan olevan laadukasta. Siispä en suostu juuri laskeskelemaan ruokakaupassa ja käytämme lähes ainoastaan luonnonkosmetiikkaa.
En juurikaan käytä värikosmetiikkaa (en esim. omista huulipunaa tai useita luomivärejä), mutta kosteusvoiteelle sanoisin ehdottomaksi kipukynnykseksi tuon 50e. Käytän Melvitan yövoidetta, joka maksaa kipeät 40e, mutta se vain yksinkertaisesti on parasta.. Jos sen hinta nousisi yli 50e, olisi pakko jo vaihtaa johonkin edullisempaan.
Hyväksi havaitsemani ja edullinen I Care oli poistettu Sokoksen valikoimista (enkä tiedä, mistä muualta sitä saisin) joten jouduin ostamaan 33 euron Green Peoplen tehokosteuttavan päivävoiteen, joka onkin oiken hyvä.. Myöhemmin kuitenkin tajusin feeluniquen myyvän sitä vajaan 13 punnan hintaan..! Ikävää, että suomessa kaikki on niin törkeän kallista ja samalla heikosti saatavaa. Ja saatavuushan vain laskee, kun porukka tilaa ulkomailta, mutta minkäs teet kun hintaero on noin merkittävä!
I care tuotteita saa ainakin Stocmannilta.
Olen vastikään siirtynyt opiskelijastatuksesta täyspäiväiseen työhön, joten olen hivenen sokaistunut kuukausittaisen rahamäärän kasvusta. Tästä syytän viimeaikaisia ostoksiani, joihin kuuluu mm. Chanelin huulipuna sekä Helena Rubinsteinin puuteri... Aikaisemmin suostuin investoimaan "normaalia" enemmän aika lailla ainoastaan Lancômeen meikkivoiteiden ja ihonhoitotuotteiden muodossa, sekä Shiseidon huulipuniin.
Oikeastaan voisin sanoa, että siitä lähtien kun aloin lukea kosmetiikkablogeja säännöllisesti n. vuosi sitten, alkoi kosmetiikan hintakattoni paukkua ja kovaa ;)
Lisään vielä, että kun on sattunut sen itselleen parhaan tuotteen löytämään, ei sitä hevillä vaihda.. Vaikka sen hinta olisikin ollut kovempi. Kuten vaikka tuo Melvitan yövoiteeni. Toisaalta se, mitä minä miellän laaduksi ei ole hinnasta kiinni. En usko kalliin olevan suoraan laadukkainta, enhän käytä selektiivistä kosmetiikkaa itse lainkaan.
Laatu joissain tapauksissa myös kestää pidempään ja siksi on edullisempaa. Esimerkiksi tuo yövoiteeni on todella riittoisaa ja vaativalle iholleni ohutkin kerros riittää tuomaan tarvittavan kosteuden.
Myös sillä, miten usein tuotetta käyttää, on merkitystä. Tuo viidenkympin hintarajani koskee kosteusvoiteita ja meikkipohjaa, sillä niiltä vaadin parasta laatua. Samoin täydellisestä ja riittoisasta ripsiväristä olisin valmis maksamaan. Sen sijaan luomivärit (joita käytän lähinnä parissa kesäjuhlissa) eivät saa maksaa yli 15e, kuten ei myöskään huulikiillot tai rajauskynät. Huulipunan käyttö olisi mulle niin kertaluontoista, että siitä en olisi valmis maksamaan.
Kuten joku sanoikin, tarjouksia kannattaa hyödyntää! Tuota käyttämääni yövoidetta sai kerran hyvinvoinnin tavaratalosta päiväystuotteena 14 eurolla ja tilasin sitä kolme purkkia.. :D Harvoin käytettävät tuotteet, kuten kasvonaamiot, ostan yleensä tarjousten mukaan. Vielä en ole löytänyt mitään lempparia, mutta uusia tuotteita on parasta etsiä juuri tarjoustuotteita kokeilemalla.
Tosi asiallinen postaus! Itsekkään en opiskelijabudjetilla kamalan kallista pysty ostelemaan.. Ripsiväristä pulitan ehkä enintään 25-30e
http://powderpuff-powderpuff.blogspot.com
Itse olen aina viitsinyt törsätä kosmetiikkaan, vaikka kuulunkin aivan tavalliseen keskiluokkaan. Jokin siinä luksuksessa viehättää. Itse kulutan mieluummin kosmetiikkaan kuin vaatteisiin. Minulta selektiivisen kosmetiikan osto on aina jostain muusta pois.
nimim. käytin 12-vuotiaana ihonhoitoon Cliniquea ja ripsari oli aina Diorin...
Mjaa-a. Kaksikymppiä on kipuraja, tosin löydän lähes aina tuotteet alhaisemmalla hinnalla. Kanebon (vai mikä se nykyään onkaan) ripsari on kallein meikkituote minkä olen ostanut, ja siihen voin edelleen satsata. Tosin hermot menee kun sitä pesee iltaisin, mut hyvän pysyvyyden takiahan mä sitä ostan. Nimimerkillä rasvaiset silmäluomet...;)
Mä olen tooooooosi köyhä. Elän pelkästään opintotuella ja siispä kasvovoiteelle mun hintakatto on siinä 8 euron tietämillä. Ostan aina litrahinnaltaan halvimman perusvoiteen, koska oon huomannut että ne toimii ihan yhtä hyvin kuin näteissä purnukoissa olevat. Ennen käytin esim. Garnierin ja Lumenen kasvovoiteita, mutta kaikissa halpismerkeissäkin hinnat on nykyään niin kreisit, ettei sellasta voi ajatella.
Toisaalta mulla on Macin huulipunat, koska ne on ainoat toimivaksi kokemani (tosin ostettu aikana jolloin vielä töissä kävin).
Ainoastaan meikkivoide on sellanen, missä aikoinaan oon pitänyt hintakattona sitä 50 euroa. Tosin nyt ennen köyhtymistäni ostin BareMineralsit niiden vanhentumattomuuden takia, ja koska käytän niin vähän ja harvoin meikkejä, noi on mulla käytännössä ikuiset. Silloin siis tuntui järkevältä maksaa se satanen siitä ja olen nytkin ollut tyytyväinen.
itselläni 20e on jo suht. paljon rahaa meikkituotteesta ja metsästänkin yleensä meikit tarjouksista/taxfreestä tms halvemmista ostopaikoista taikka ostan halvoilta merkeiltä. Ja tosiaan jos tuon 20e jostain maksan sen pitää olla mielestäni todella lupaava tuote:D tämä toki saattaa johtua siitä, että olen lähes tuloton opiskelija (eli pappa be talar..) Mutta silti olen mielestäni onnistunut löytämään mainioita meikkejä! Eli kuka edes tarvitsee niitä 50e tuotteita? Tai no mistäs sitä tietää jos itse olen joskus joku öky ja rahaa on niin voihan niitä sitten ostaa aivan kauniudenkin vuoksi:)
asuntolainaisena pienituloisena 50 egua meikistä kuin meikistä on liikaa. ja kun kallis tuote ei automaattisesti ole sen parempi kuin halpa, etenkään jos niitä ei osaa käyttää.
Tarkoitan että taitava meikkaaja saa halvoillakin tuotteilla hyvän ja kestävän meikin aikaan.. kun taas taitamaton rähmäkäpälä ei saa kalliistakaan tuotteesta ihmeitä aikaan..
Hintakatto vaihtelee tuotteittain. Oma budjetti pysyy jotakuinkin kurissa, kun tietyt tuotteet hankitaan selepuolelta, ja tietyt markettiversioina. Esimerkiksi shampooseen, kynsilakkoihin, ihon kosteutukseen ja ripsiväriin en pistä suuria summia, kun koen omiin tarpeisiini riittävät tuotteet löytyvän matalastakin hintaluokasta. Sitten taas vaikkapa meikkivoiteet, kasvojen puhdistustuotteet ja silmänrajaustuotteet ovat löytyneet selektiivisistä niin merkittävästi mitään markettiversioita parempina, ettei paluuta ole. Selepuoleltakaan en ole kajonnut kaikkein kalliimpiin, vakikäytössä olevat seletuotteeni ovat pahimmillaankin hinnaltaan siinä 40e (poislukien Lancomen meikkivoide, joka normaalihinnaltaan on noin 50e, mutta jota yleensä saa tarjouksesta tuohon 40 euroon). Paljon tuon yli en olisi näillä tuloilla valmis menemään, ja hyödyntelen innokkaasti kaikki alekupongit ja tarjoukset. Pyrin nyt myös pitämään nyt tiukasti kurissa vakikäyttöön asettuvien seletuotteiden määrän kasvamisen, budjetti kun ei enää pitkään veny kattamaan uusia ja uusia tulokkaita.
Itse olen miettinyt tätä monen asian kohdalla, en vain kosmetiikan vaan ihan yleisen elämisen kannalta. Milloin ihmisillä tulee oikeasti ja yleisesti hintakatto vastaan? Kosmetiikastahan nyt on helppo nipistää, ostaa vain halvempaa, mutta monen muun asian kanssa (ruoka, bensa...) näin ei ole. Odotan mielenkiinnolla. ;)
Omat hintakattoni menevät melko alhaalla. Tuoksuihin panostan aina sen 60-100 euroa koska en voi sietää halpishajuvesien pohjatuoksua, ja kasvovoiteissa olen alkanut panostaa kalliimpaan (n.50e), mutta monissa muissa asioissa vähemmän on enemmän, tuotteesta riippuen 10-20 euroa. Laatu merkkaa myös tietenkin paljon, esimerkiksi Lumene on hinnoitellut tuotteensa aivan härskisti pilviin vaikka laadulla nyt ei niin paljon hurrata, ja toisaalta jostain huonosta tuotteesta en halua maksaa edes muutamaa euroa koska se on mielestäni hukkaan heitettyä rahaa sekin.
Mä olen aina ollut pihi kosmetiikan kanssa, mut nyt kun muutin just kotoota pois ja alotin opiskelijaelämän, muutun varmaan vieläkin pihimmäksi. Huulimeikeistä maksan korkeintaan 5e, samoin luomiväristä, oli se sitten kummonen setti tahansa. Ripsivärin kipuraja menee siinä kympissä, joskus tulee ostettua jopa 15 euron ripsari, ja kadun sitä sit seuraavan viikon, kunnes unohdan koko asian. Oikeestaan puolet mun ripsiväreistä saan ilmaseks äidiltä/siskolta, ne kun kyllästyy aika äkkiä ostamaansa ripsariin nähdessään lehdessä mainoksen jostain uudesta mahtavasta ripsarista, joka on pakko saada! Rasvoihin en myöskään rahojani pistä, ehkä sitten myöhemmin kun tarvitaan tehokkaammat linimentit, mut nyt mennään apteekista parilla eurolla saatavalla perusrasvalla, josta siis kela maksaa mulle suurimman osan takas. :D
Meikkivoide ja puuteri on ainoat mihin panostan! Pari vuotta sitten käytin Blascon meikkivoidetta, joka makso aina tarjouksessa vähän päälle 40e. Sen verran siitä maksaisin edelleen saadakseni huonon ihoni piiloon, ellen olisi löytänyt sille halvempaa korvaajaa. Korvaaja löytyi kuitenkin naamiaiskaupasta, Grimasin superpeittävän meikkivoiteen kun saa sieltä kahdeksalla eurolla, ja se kestää yli vuoden. Se on vaan aika rasvaista tavaraa ja vaatii paljon puuteria kaveriksi. Tähän asti se on ollut Lumenen Natural Coden puuteri, joka maksaa alle kympin, mut olen ettimässä sen tilalle hyvää irtopuuteria. Siinäkin piheys iskee, koska niitä ei tahdo saada halvalla, enkä yli viittätoista euroa halua siihen pistää.
Mut tällä opiskelijabudjetilla se kipuraja menee keskimäärin jo siinä kympissä, ja vaikka toisen meikkejä ei saisi käyttää, otan ilolla kaiken puolikäytetyn vastaan perheenjäseniltä ja ystäviltä! :)
Minä käytän ainoastaan Diorin,Lancomen,Chanelin,YSL ja Estee Lauderin kosmetiikkaa.Olin todella pihi kosmetiikasta kun olin ala-asteella mutta kun menin yläasteelle ja sain sen ensimmäisen lancomen matkapaletti setin niin siittä lähtien olen ostanut vain merkkitalojen kosmetiikkaa.Merkkitalothan saavat eniten rahaa kosmetiikasta ja hajuvesistä.Kannattaa lukea Voguen Beauty kauneudenkirja joka kertoo terveellisistä elämäntavoista aina parfyymin tekemiseen asti ja kauneusleikkauksiin.Otan kirjan aina mukaan minne olen menossa.Löysin netistä listan joka kertoo mitä eläinperäisä aineita kosmetiikat sisältävät,osa on kyllä sellaisia joita ei naamaan haluaisi laittaa:http://www.vegaaniliitto.fi/kosmetiikka.html
Käytän kosmetiikkaan ja näihin puhdistusaineisiin ehkä 200 euroa kuussa.
Ai Diorin viisikko on näin haluttu luomiväri? Hmm, pitänee siis näköjään pistää blogiarvonta pystyyn ;) Omistan montakin viisikkoa, mutta eivät kyllä ole Guerlainin voittanutta!
Hintakatto riippuu niin tuotteesta. Mun oma luksustuotteeni on UD:n Naked- paletti, josta maksoin sen 40e. Ja sen hankkimista harkitsin kauan ja sitä varten myin vanhaa tavaraa pois kirpparilla. Ripsarissa raja on 20e, mieluummin maksan reilusti alle. Ihonhoitotuotteissa tyydyn ihan perustuotteisiin, esim. Pirkan lastenvoiteeseen ja Rainbown kasvoveteen. Ja vaikka kuinka mielelläni haluaisin tukea suomessa toimivia kosmetiikkaa myyviä myymälöitä (esim. Kicks), en vaan useinkaan voi, sillä hinnat saavat minut useimmiten huimaamaan. En ole koskaan raaskinut ostaa esim. MAC -tuotteita muuten kuin käytettynä alle kympillä (tosin täällä päin saatavuuskin on huono). Ostankin siis melkein kaikki kosmetiikkani ulkomailta ja perustuotteet sitten ruokakaupasta.
Kyllä tuo Diorin viisikon hinta on jo maksimissaan mulle, sellaiseen voi laittaa rahaa kerran, pari vuodessa. Onneksi niiltä ei ole tullut mitään ihkua pitkiin aikoihin, ehkä jouluksi ilmestyy jotain kiinnostavaa mikäli nettikuviin on uskominen.
Chanelin lakoista voin maksaa sen reilun 20e, mutta Opia en osta Suomi-hinnalla.
Lorkun ripsaritkin on sikakalliita, melkein kaksikymppiä! Rimmelin on viel järelliset hinnat alle kympin.
Kosteusvoiteista voin parisenkymppiä maksaa, putsarit on siinä ja siinä. Kymmenen euroa jostain vaahtoavasta kasvoputsarista on liikaa, vaikka niitä kalliitakin on tullut kokeiltua.
Mun kipuraja on varmaan semmonen 30-40 euroa. Riippuen vähän siitä, miten paljon tuotteesta on iloa. Eli jos kyseessä on iso pakkaus, siitä voi maksaa, mutta ei mistään, mikä nopeasti loppuu. Eli et kasvorasva voi maksaa paljon, mutta vartalovoide ei niin paljoa, koska se kuluu mulla kamalan nopsaan.
Meikeissä mulla on Cliniquen pohjustajaa (maksaa jotain sen 30 euroa), mutta toisaalta myös hm:n kulmakynä käytössä ties monettako vuotta :D Eli toisaalta kallista ei ole pakko olla, koska halpakin voi olla ihan toimiva. Ja en halua maksaa tuotteista vain siksi, että ne ovat jotain tiettyä merkkiä, jonka kuuluu olla kallis. Vaikka onhan siinä tietty hohto, kun on ollut varaa ostaa vähän arvokkaampia tuotteita ;)
Tiedostan myös sen, että nyt töissäkäytävänä olen valmis tuhlaamaan enemmän. Toisaalta en osta sinäänsä kalliita tuotteita, vaan enemmän... Että ompa järkevää, hmph. Mutta sitten taas se, että oon valmis ostamaan heräteostoksena parinkympin meikkituotteen, mitä en IKINÄ olisi ostanut vielä vuosi sittenkään. Jotenkin koen, että kun vihdoin oon vuosien opiskelujen jälkeen töissä, saan asuntolainan jälkeen jäävillä rahoilla vähän hemmotellakin :) Mutta järjettömään tuhlailuun en suostu. Jos jotain saa netistä tilattuna huomattavasti halvemmalla kuin kaupasta, tilaan sen varmasti mielummin kuin haen kaupasta ;)
Ostoskäyttäytyminen riippuu tietty myös myyntipaikasta. Esim. pikkukaupungin Emotionissa tai pienen kauppakeskuksen Kicksissä ei välttämättä mene kalliimpia tuotteita samaan tahtiin kuin esimerkiksi Helsingin Stockmannilla, jossa kertaostos asiakkaalla saattaa olla jopa yli tuhat euroa yhden sarjan tuotteista ja se maksetaan silmää räpäyttämättä. Eri liikkeissä on yleensä hieman erilainen asiakaskunta.
Oma hintakatto meikkituotteiden kohdalla on siellä n. 30€ nurkilla. Jos tiedän jonkun tuotteen olevan enemmän kuin erinomainen, voin ostaa kalliimpiakin, varsinkin jos tiedän niiden olevan riittoisia myös. Työni ansiosta mun tarvitsee harvoin ostaa mitään ihonhoitoa täydellä hinnalla ja lahjoinakin tulee enemmän kuin tarpeeksi, mutta jos jotain ostan niin kyllä se melkeinpä siellä 50€ nurkilla on se hintakatto mullakin, kun yhdestä tuotteesta puhutaan. Ei tämä kosmetiikkamyyjän palkka kuitenkaan mikään hirveän hyvä ole...
Kosmetiikan suurkuluttajana on kyllä saanut kauhistella hintojen nousua.. Meikkivoiteena käytän Lancomen suhteellisen kallista teint miraclea, ja aina kyllä sydäntä kirpaisee kun putelin ostaa, taitaa olla jotain 48e luokkaa? Onneksi ko. meikkivoide on mielettömän pitkäkestoista niin ei tarvitse ostaa kuin kahdesti vuodessa, mutta yhtään kalliinpaa meikkivoidetta en kyllä ostaisi. Kasvovoiteessa kipuraja kulkee n. 20 eurossa, kasvovoiteen kulutusaste on kuitenkin niin korkea. Ripsivärissä varmaan saman verran.
Kasvovoiteessa pidän kipurajana n. 50 euroa. Ripsarista voisin maksaa 25-30 euroa. Huulipunasta en kovin mielellään maksa yli 20 euroa. Diorin luomivärit ovat kyllä järkyttävän kalliita, itse olen niitä alennuslaareista joskus ostanut.
Mielenkiintoinen aihe kyllä tosiaan ! :)
Oma kipuraja menee kyllä huomattavasti alempana kuin tuo sun ajattelema 50€. Kallein tuotteeni, jota jatkuvasti ostan edellisen loputtua, on ripsivärini, eli Sensain Volumising, joka kustantaa noin 29€. Tässä nyt kuitenkin tulee pientä huijausta, enkä ehkä koskaan ole ostanut sitä normaalihinnalla, sillä jos ei ole muuten ollut yleisiä -20% päiviä tai muuta, niin nykyään saan henksualen, jolla hinta putoaa ihan kivasti, vaikka joo, kirpasee se silti. Mutta minkäs teet, jos oot koukuttanu. :D Eikä uuden luottokaverin metsästäminen kiinnosta yhtään.
Muu kosmetiikka saa olla halvempaa. Ihonhoidossa pyörin aika paljolti Lumenen piireissä, olen vain todennut itselle toimiviksi ja hyviksi, ja vielä toistaiseksi ihan suht kohtuuhintaisiksi, vaikka kai näidenki hinta on noussut, ainakin tuntuu siltä. Meikitkin löytyy markettimerkeiltä, paitsi no jaa..muistin juuri, että käytän Bare Mineralsin pohjaa, mutta sen tilaan muualta kuin Suomesta, niin ei ole niin kovin kallista mielestäni.
Oon ite ehkä vähän sellanen, että jos vaan tietäsin, että vaikka esimerkiksi jollain Diorilla ois joku mulle just kympin arvonen luottokamu niin varmaan voisin ostaakin sitä, jatkuvasti edellisen loputtua, oli se kallis tai ei. Mutta koska en voi tietää, eikä oikein ole kokemusta niin ei raaski lähteä kokeilemaan, kun hinnat ei tosiaan ole mitään "kokeilenpa oisko kivaa" -sorttia.
Onneksi valinnan varaa on ja paljon, joten eiköhän kaikille löydy sopivaa. :)
Mielestäni olet kyllä todella oikeassa tuossa 50 euron hintarajassa, minullakin raja menee yleensä siinä. Elikkä en enää maksaisi 67 euroa Diorin viisikoista. Olenkin ihmetellyt kuka niitä sillä hinnalla enää ostaa, kun tax freestakin saa reilulla 40 eurolla, jonka ehkä voisin vielä maksaa jos jonkun oikein paljon haluaisin.
Chanelin kynsilakoista en maksaisi niiden normaalihintaa n. 26 euroa, mutta tax free hinnan 17 euroa voin maksaa ja olen joskus maksanutkin. :) Ja Armanin meikkivoiteeni maksaa sen 50 euroa, mutta onneksi sitä riittää yksi pullo vuodessa. Eli siinä 50 eurossa se raja kulkee minullakin. :)
En osaa sanoa mitään tiettyä maksimisummaa. Toisaalta olen erittäin pihi ja en meinaa raaskia mitään kymppiä tai paria kalliimpaa ostaa mutta sitten taas toisaalta saatan laittaa paljonkin rahaa johonkin jonka olen todennut hyvin toimivaksi.
Toisaalta haluan ostaa mieluummin enemmän samalla rahalla eli halvempia tuotteita mutta ristiriitaisesti arvostan kuitenkin hyvää laatua, joka yleensä on kalliimpaa. En kuitenkaan automaattisesti yhdistä laatua ja hintaa perinteisellä tavalla eli että halpa=huono ja kallis=hyvä. Yritän aina löytää halpoja mutta hyvälaatuisia tuotteita. ;-)
Olen myös niitä ihmisiä jotka saatuaan päähänsä, että jokin tietty tuote on vain yksinkertaisesti _pakko saada_, niin rahalla ei ole juurikaan väliä (jos sitä vain on, yleensä ei ole). Yleensä kuitenkin harkitsen ja punnitsen ostokseni melko tarkkaan ja joka kerta kysyn itseltäni tarvitsenko todella ja jos tarvitsen niin yritän myös perustella tarpeeni. Tosin toisinaan pelkkä "mutkunmähaluuuun!!!" on riittävä perustelu.... ;-)
Luomiväreihin en panosta lainkaan. Ne ovat mulla yleensä ihan markettimerkkejä. Kalleinta kaapissa ovat Dermalogican naamanhoitoaineet, joita ostaessa aina itku meinaa tulla. Mutta toisaalta tajusin just käyttäneeno samaa putsaria pumppupullossa jonkun 1,5 vuotta! Ei se hinta sitten ollutkaan kova kuin kertaostona.
Ripasreissa maksan kyllä sen 30-40 e jos tiedän saavani sillä hyvän. Nyt olen ihastunut pohjustuksissa ja poskipunissa MACiin, ja sen verran maksan, mutten kyllä enää oikein enempää.
Joskus palkitsen itseni jostain uroteosta (hah) ostamalla tarkoituksella sieltä kalliimmasta päästä, esim. huulipunan tai hajuveden.
Olen työssäkäyvä ja hyvätuloinen ihminen ja olen valmis maksamaan laadukkaasta kosmetiikasta. Diorin paletteja omistan tosin vain yhden (sekin tax freestä), koska en ole nähnyt Diorilla sellaisia sävyjä mistä olisin pitänyt ja tuo nykyinenkin paletti on jäänyt aika vähälle käytölle. Kynsilakat ostan yleensä halpiksina, koska kyllästyn sävyihin nopeasti, ja huulikiiltoja ostan myös usein markettimerkeiltä. Eniten haluan panostaa ihonhoitoon, koska hyvä iho on kauneuden perusta, enkä ole löytänyt vaativalle iholleni markettituotteista sellaisia, jotka hakkaisivat Clarinsin. Tosin ostan ihonhoitotuotteeni usein lentokentältä tai netistä. Hyvästä kasvovoiteesta maksan 50€ ja ripsiväristä 25€ (en osta Stocalta Hypnosejani, koska netistä/kentältä saa halvemmalla). Huulipunaa en käytä, mutta riittoisasta huulikiillosta (Clarinsin tuubit) voisin maksaa lähemmäs parikymppiä. Meikkivoide on tärkeä ja vaikuttaa ihon kuntoon, joten siinä en pihistele. Pidän Guerlainin meikkivoiteista ja jos en satu löytämään niitä netistä, niin ostan Stockalta, vaikka hinta onkin lähemmäs 60€. Yksi pullo kestää mulla kuitenkin vuoden. Sama juttu puuterin kanssa. Luomivärit mulla on etupäässä selektiivisenä (UD, MAC), mutta ne kestävät niin pitkään, että ovat hintansa arvoisia. Tietyt luottotuotteet (MACin kulmakynä, Diorin valokynä, Too Faced primer) ostan aina samana, maksoivat ne sitten mikä maksoivat, koska mikään muu tuote ei ole yhtä hyvä. Hiusjuttuja vaihtelen enemmän, mutta nekin tilaan netistä isoina pulloina. Shampoosta ja hoitoaineesta maksaisin noin 20€, mutta pullolla on oltava kokoa 750ml. Aamut sujuvat nopeammin kun kosmetiikka on laadukasta. Voi olla, että markettipuolelta löytyisi hyviä korvaavia tuotteita, mutta arvostan myös sitä, että pakkaukset ovat hyviä ja kestäviä. Nuorempana ja köyhempänä käytin IsaDoran ja Rimmelin luomivärejä ja mua raivostutti, kun pakkaukset poikkeuksestta hajosivat kesken käytön tai vähintäänkin niiden sisällä olevat luomivärit menivät murusiksi. Selektiivisellä puolella pakkausten kestävyys on toista luokkaa (miinus MAC), joten sillä tavalla tuotteet myös maksavat itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä.
Mulla menee hintakatto kasvovoiteessa n. 15 eurossa, en välitä mistään erikoisista ominaisuuksista tai merkistä, kunhan vaan on herkälle iholle sopivaa ja muutenkin toimivaa. Olen tyytyväinen pitkään käyttämääni Erisanin voiteeseen, joka jää reilusti alle tuon hinnan, mutta tarvittaesa voisin maksaa vähän enemmänkin. Ripsarista voisin samaten maksaa n. 15e maksimissaan (yleensä metsästän kuitenkin tarjouksista n. 10e ripsareita). Huulipunasta saattaisin maksaa vähän enemmän, jos löytyisi aivan huikea sävy ja koostumus, ehkä 20-25e olisi kuitenkin kipuraja. Tässäkin tapauksessa tavallisesti kulutan vain kymmenisen euroa tuotteeseen.
Suosin siis tuotteita ihan edullisimmasta päästä, koska olen niistä löytänyt hyviä ja toimivia, opiskelijana tuli sen verran koluttua läpi halvinta valikoimaa. ;) Nyt työssäkäyvänä voisin joustaa hinnoissa vähän ylöspäin tarpeen mukaan. Oon kuitenkin todennut, että edullisesti voi löytää aivan valtavan hyviä tuotteita, enkä siksi koe tarvetta ostaa kallimpaa vaikka ehkä voisinkin. Mulle ei myöskään kosmetiikka ole kovin tärkeää ylipäätään, saan enemmän iloa kivoista sisustutavaroista ja vaatteista. Jos haluan esim. ihon kuntoon vaikuttaa niin mieluummin urheilen ja syön terveellisesti kuin maksan maltaita voiteesta. :)
Hyvä kirjoitus! Itse olen pitänyt kovasti noista Diorin luomiväreistä. Ostan yleensä luonnonkosmetiikkaa, mutta muutamista tuotteista en ole löytänyt sellaisia, jotka toimisivat minulla. Näitä ovat lähinnä ripsiväri, deodorantti ja luomivärit. Diorin 5 värin paleteista olen ihastunut niihin, joissa on pohjustus ja voidemainen rajaus mukana. Mutta se hinta! En kestäisi kyllä ikinä ostaa noita normaalihinnalla silloinkaan, kun rahaa on tavallista väljemmin. Viimeksi ostin yhden paletin 20 %:n alekupongilla ja silti harkitsin tosi tarkkaan ihan vain periaatteen, en pelkästään rahan takia. Kyllä se 50 euroa on jonkinmoinen kipuraja myös minulle. Riippuu tietysti tuotteesta, en toki maksaisi läheskään tuotakaan summaa esim. ripsiväristä.
Lisään vielä omaan kommentiini, että mun mielestä tuo 50 e kosmetiikkatuotteesta on jo hillittömän paljon! Tuon verran voin maksaa hajuvedestä, mutta en muusta. Joskus muinoin olen kyllä maksanut (hyllystä löytyy juurikin kuuluisa Dior-paletti...), mutta en kuitenkaan koe että mikään tuote on tuon hinnan arvoinen.
Mun kipurajat vaihtelee vuodenajan mukaan ;) kesällä voi ostaa enemmän, kun tienaa, mutta syksyllä, kun "Voi helv. mun tileillä on noin ja noin paljon rahaa ja näillä pitäis elää loppuvuosi!" -paniikki iskee, iskee piheys.
Ripsariin mä olen valmis laittamaan korkeintaan 25-30. jos on pakko. Mä en käytä mitään muuta kuin Kanebon 38 (volumizing) tai shiseidon samanlaista, joiden hinnat pyörii tuolla tasolla, onneksi Sokokselta sai tuon kanebon nyt 21 euroon!
Meikkivoiteena on mulla on nyt lähes 60 euron Dior, johon olen pettynyt, ei se edes ole hyvä. Lemppariluomiväripaletti on Clarinsin, jolle hintaa on tainnut tulla lähemmäs 50 euroa, mutta se nyt kestääkin vaikka kuinka kauan.
Kasvorasvat ostan melkein aina apteekista, hinta-laatusuhde on hyvä :)
Huulimeikkeihin en mielelläni sijoita yli 10 euroa, koska niitä tulee käytettyä niin harvoin.
No itselleni tuli vastaan YSL:n huulipuna, jonka hinta oli 35-40e väliltä (en tarkalleen muista) ja se on minulle jo hieman liikaa, kunnen kuitenkaan kosmetiikan suurkuluttaja ole enkä siis tarvitse välttämättä edes merkkihuulipunaa. Halvempikin versio sopisi. Itse voisin maksaa 20-25e huulipunasta. Nyt onkin hakusessa halvempi malli YSL:n oranssinpunaisesta huulipunasta (numero oli joko 13 tai 14)
Mulla on toi YSL #14, joka tais olla olevinaan joku must-tuote keväälle 2009. Eipä oo tullut juuri käytettyä aikka koko kesän oli hyllyn päällä tyrkyllä. Tekee ainakin musta ihan kuolleen näkösen ja ei pysy. Jollain tavalla siitä saa ihmismäisen, kun keväällä on oikein vaalean värinen ja pohjustaa ja rajaa
Minä elän sitä vaihetta elämääni kun köyhä opiskelijatyttö alkaa pian tienata hieman rahaa, ja laatukin alkaa kiinnostaa halvan rinnalla. Silti vaikka katselen jo kalliimpia kenkiä ja vaatteita (ostamatta kylälkin), en vaan pysty kuvittelemaan että koskaan maksaisin meikeistä yli 50e kpl. Sanoisin että superihanasta luomivärisetistä voisin ehkä maksaa 30-40e. Ripsiväristä maksimi 20e. Rasvoissa joustan enemmän koska itse omannut aina hankalan ihon, joten nytkin käytössä 20e maksavat voiteet, jota pidän näillä tuloilla jo tarpeeksi hintavana..
Itse olen aika kranttu kosmetiikan suhteen ja INCI-listoja ymmärtävänä en suostu maksamaan 30-40 euroa kasvovoiteista. Tehokkasta ja toimivaa ihonhoitokosmetiikkaa saa 20 euron hujakoillakin ja reilusti sen alle, enkä halua maksaa brändistä. Luomiväreissäkin halvemmalla saa toimivaa ja voisin maksaa korkeintaa 10-15 euroa luomiväreistä, jos laatu on erityisen hyvä. Pohjameikistä voin maksaa enemmän, sillä sopivaa peiteainetta ja meikkivoidetta on vaikea löytää. Tällä hetkellä käytän n. 20 euron peiteainetta, joten eipä sekään ole erityisen kallis.
Kosmetiikassa voi viehättää luksus, mutta se on silti mielestäni aikamoista huijausta. Esimerkiksi silmämeikkikyniä ei luksusmerkitkään valmista omissa tehtaissa kalliiden koneiden takia vaan samalta hihnalta tulevat niin luksusmerkin kuin halppistenkin kynät. Pullot ja koostumukset tilataan eri hankkijoilta, joten taas kerran samat keksinnöt ovat käytössä useammallakin merkillä eri hintaisina.
Mulla noita kipurajoja on useita ja vähän riippuen tuotteesta. Kokeiltavaksi en osta yleensä mitään yli kympin hintaisia, päivittäiskäytössä oleville taas sellainen 20-25 euroa on kipuraja. Oikeastaan ainoa, jossa keksin kipurajakseni 50€, on lempihajuveteni, jonka hinta on parissa vuodessa noussut 47 eurosta 57 euroon, ja alkuperäinenkin hinta kirpaisi, mutta uudella hinnalla en vain ole kyennyt sen ostamista itselleni perustelemaan, vaikka tuoksu on ihana ja käyttäisin sitä joka päivä. (Tai oikeastaan juuri siksi, se loppuisi niin pian.)
Muutamia poikkeuksia näihin kipurajoihin on, lempiripsarini on Diorilta, enkä yrityksistä huolimatta ole onnistunut löytämään toista yhtä hyvin toimivaa. Yritän sitten oikeuttaa hinnan sillä, että ostan toiseksi ripsariksi mahdollisimman edullisen ja vuorottelen niiden välillä. (-->keskiarvoksi tulee joku järjellinen summa) Toinen poikkeus on UD:n paletit, joista hankin ne, jotka ovat väreiltään minulle sopivia. Kestävät kuitenkin luultavasti ikuisesti.
Lisäksi minulla on kipuraja, joka koskee Suomen ja ulkomaiden hintojen välistä eroa. Esimerkiksi jotkut Orlyn tai Opin tuotteet maksavat Suomessa 3 kertaa enemmän kuin ulkomailla. Vaikka ynnää mukaan postikuluja ja alv:tä, niin silti hintaerot ovat välillä käsittämättömiä. Maksan mielelläni hieman kalliimpaa hintaa suomalaisista kaupoista ostaessani, mutta ehkä sellainen 2x ulkomaan myyntihinta muodostuu kipurajaksi.
Ja tuosta viimeisestä kohdasta päästään siihen ajatukseen, joka minulle ensimmäisenä tästä postauksesta tuli: brändinmuodostus. Esimerkiksi kun katsoo Opin hintaeroa Suomen ja muiden maiden välillä, niin jotenkin aika selkeästi tulee mieleen, että kyse on siitä, että esitetään merkki laatuna ja luksuksena hinnan kautta. (Laadukashan se on muutenkin.) Halpiskynsilakkojahan voi kuka tahansa teini, köyhä, ruma, työtön jne. ostaa, mutta kun nostetaan hintaa tarpeeksi, niin päästään rajaamaan asiakaskuntaa brändiin sopivaksi. Ja toisaalta asiakaskunta vastaa tähän, koska brändiä ostamalla he pääsevät kuulumaan menestyjien, varakkaiden, tyylikkäiden jne. ihmisten joukkoon.
Olen opiskelija, elän pelkällä opintotuella, joten olen tällä hetkellä todella tarkka rahankäytöstäni, vaikka kosmetiikkaa himoitsenkin, kallistakin.:)
Hintakatot siis ovat:
Kasvovoiteesta 10e
Ripsiväristä 15e
Huulipunasta 10e
Itse olen siksi valmis maksamaan tuon kohtuuttoman summan,
koska vain Diorin viisikot (ei jokainen koostumus kuitenkaan) ovat lähes ainoita, jotka käyvät herkille silmilleni. Eli herkkien silmieni vuoksi olen valmis maksamaan enemmän. Olen laskenut että yhdelle napille tulee hintaa kuitenkin suunnilleen saman verran, kun esim. MAC veloittaa yhdestä napista (Grammamäärät toki eroavat?)
Kiitos ihanasta blogista! :)
Mun rahankäytössäni ei ole oikein mitään logiikkaa, kipurajaan vaikuttaa se kuinka paljon tuotetta hingun. Ehkä jonkin verran myös se, kuinka kauan tuote kestää käytössä, esim. ripsarista en maksaisi kolmosella alkavaa summaa kun sitä pystyy käyttämän hyvin rajallisen ajan. Puuterimaiset tuotteet taas kestävät vuosiakin..
Aiemmin en käyttänyt ollenkaan selektiivistä kosmetiikkaa, ja siinä oli runsaasti uutuudenviehätystä kun aloin sitten ostamaan sitä. Huomasin kuitenkin että hinta&laatu eivät aina kulje käsi kädessä.
Joku kirjoitti, että selektiivisissä meikeissä pakkaukset ovat paremman laatuisia, ja sen kyllä allekirjoitan! Edullisissakin on kivan näköisiä pakkauksia, mutta monesti niissä tökkivät eniten rumat/epäkäytännölliset/huonolaatuiset pakkaukset.
On kyllä kiva löytää selektiivistä hyvällä alennuksella, tai sitten taas halvalla jotain tosi hyvää. Olen tosi vaihtelunhaluinen, joten ostan kaikenlaista kosmetiikkaa.
Rahankäytössäni mua huvittaa se, että laitan aika paljon menemään kosmetiikkaan, mutten sitten taas esim. suurimman osan vaatteista ja asusteista ostan kirpputorilta eikä mulla ole muitakaan isompia menoeriä.
Minulla tämä kosmetiikka-kuluttaminen menee sykleissä. Olen huomannut että minulla on kausia jolloin haluan panostaa laatuun ja kausia jolloin tyydyn edullisempaan. En ole vielä ratkaissut, mistä tämmöinen johtuu. Sen voin kuitenkin sanoa että hieman ehkä materialistisena ihmisenä saatan alakuloisena ostaa huomattavasti kalliimpia tuotteita kun taas onnellisina hetkinä ajattelen että edullinen kelpaa, olen kaunis joka tapauksessa.
Kalliimmat tuotteet minulla on selkeästi kasvojen hoitotuotteilla, putsarit voivat olla edullisemmastakin päästä mutta kasvolel jäävät tuotteet kuten kasvovedet ja hoito-, kosteusvoiteet etsin selektiivisistä merkeistä. Meikeissä panostan pohjaan eli meikkivoiteesta voin maksaa enemmän kun puolestaan huulikiillot ja ripsivärit saattavat olla edullisemmasta päästä. Kallein tuote mitä olen maksanut on La Prairien ja La merin kasvotuotteet, taisin kerran maksaa kosteusvoiteesta melkein 300 euroa. Meikkivoiteesta voin maksaa 80-100 euroa sillä edellytyksellä että tuote kohentaa merkittävästi ihoni ulkonäköä ja kuntoa.
Kipuraja vaihtelee täälläkin tuotteen mukaan. Ripsiväri, huultenrajauskynät ja huulikiilto esim. ovat sellaisia, joista en paljoa maksa. Tax free:stä ostettuna suostun vielä maksamaan 20-25 e ripsarista, mutta kun ne Diorshow ja Lancome Hypnose eivät mielestäni olleet parempia kuin Max Factor, niin en kyllä suostu maksamaan vain merkistä.
Silmänrajauskynistä pääosin ostan halpiksia, mutta mustan ostin MAC:ltä, koska 16 e on ihan ok tuotteesta, jota käyttää päivittäin lähes vuoden.
Meikkivoiteessa haluan panostaa, koska ihon kauneus ja kuulaus tekee meikin. Ostin viimeksi Lancomen Teint Miraclen (suosituksestasi!) ja rakastuin siihen. En kuitenkaan suostu maksamaan 50 e siitä, vaan tax free -hinnan. En edes tajua maissa miltei 100% kalliimpi (n. 29 e laivalla). Älytöntä hinnoittelua, ei voi olla vain verotuksesta johtuva ero.
Luomiväreissä halpikset ovat laadussa kirineet niin paljon, että en enää pysty perustelemaan itselleni Dior:ia tai edes MAC:a, kun varastoista löytyy kasapäin värejä ihan hyvälaatuisilta merkeiltä. Esim. Inglot on niin upealaatuista, että tuntuu hölmöltä maksaa enemmän huonommasta/samantasoisesta tuotteesta, kun silmään ei ole koskaan tarttunut sydämen pysäyttävän upeaa väriä.
Yleensä kulutan tärkeämpiin tuotteisiin enemmän, esimerkiksi olen ostanut Diorin meikkivoidetta (n. 55e) ja puuteria ihan siitä syystä, että kun ensi kerran ostin tätä tuotetta ja huomasin huomattavan eron verrattaessani tuotetta vaikkapa max factroin meikkivoiteeseen. Pohjustukseen panostan siis huomattavasti enemmän pohjustusvoiteesta puuteriin voi helposti maksaa n.200e luokkaa. Tosin tätä kyseistä tuotetta riittää päivittäin todella vähäinen määrä ja iho näyttää luonnolliselta ja kuultavalta. Ripsi- ja luomiväreissä tyydyn tosin huomattavasti halvempaan, koska niissä en ole kovin usein panostanut.
INyt tulee aika pitkä kommentti :)
itse, (14-vuotias tyttö) käytän siis meikkiä, ostan itse oikeastaan kaikki meikit (äiti ei kamalasti meikeistä välitä, mikä toisaalta on ihan kiva ettei oma äiti ole mikään meikkipelle, toisaalta ärsyttää kun joutuu omat syntymäpäivä-, ensimmäisen tutun luona tehdyt kesätyörahat yms. käyttää) koska kuitenkin tykkää meikeistä ja on nykyään enemmän niissä, vaikka ei joka päivä muuta käytäkkään kuin ripsiväriä, peitevoidetta jos tarvitsee, puuteria ja sitten jotain huulituotetta(nykyään huulipunat on ollut tosi kivoja ja käytänkin niitä nyt aika paljon, muttei mitään kirkasta pinkkiä vaan hennon nuden-vaaleanpunaista (joskus poskipuna ja aurinkopuuteri, ei suinkaan joka päivä) (Rakastan myös kynsilakkoja ja koristelenkin kynsiäni aikas paljon!)
Kynsilakkoja siis omistan aikast paljon, omistan yhden OPIn ja yhden china glazen ja muut ovatkin sitten jotain norm. lumene yms. (toisaalta voisi kyllä pian tilata china glazen lakkoja netistä, kun sieltä niitä saa niin paljon halvemmalla kuin suomessa :D ) ripsivärin koitetaan ostaa alle 15 eurolla joka käy nyt ihan hyvin kun maybellineltä löytyy ihan hyviä, ja max factorin niin paras false lash effect saa helposti tarjouksessa 14 eurolla. Puuteri ja peitevoide (tällä hetkellä siis mitä nyt käytetään) ovat aika kauan sitten ostettuja ja peitevoide on joku jonka olen "ottanut" äidiltäni :) Meikkivoidetta en niinkään käytä. Silti nyt huomaan tätä kommenttiä kirjoitellessani että kyllä sitä rahaa on mennyt tuotteisiin vaikka niitä ei joka ikinen päivä käyttäisikään. Jos ostaa kerralla vähän, ja esim. viikon päästä lisää tuntuu kuin rahaa ei menisi sitten yhtään. Nyt tajuan että kyllä monen vuoden aikana yhteensä juuri esim. niihin kynsilakkoihinkin on mennyt monta sataa euroa, joista melkein kaikki on omasta pussista! :D:)
Opiskelijana kipuraja on hyyyyvin matala. Varaa ei olisi edes 10 euron tuotteisiin, mutta onneksi olen äitin lellikki vielä ja hän sitten jeesaa välillä hankinnoissa. Käytän ihan markettikosmetiikkaa, vahtaan tarjouksia ja priorisoin.
Olen löytänyt muutamia edullisia ja hyviä tuotteita, esim. Lumene Natural Coden kasvovesi (ei haise alkoholille<3) joka maksaa n. 6e sekä saman sarjan kosteusvoide samaa hintaluokkaa. Tosin nyt sarja on ilmeisesti uudistunut, minulla on vielä ne vanhemmat tuotteet käytössä.
Meikkivoiteena on Maybellinen vaahtomeikkivoide, luottotuotteeni jo teini-iästä! Hintaa on se 12-15e, jonka voin maksaa kun tiedän tuotteen minulle hyväksi.
Ripsarina käytän Max Factoria, niiden hinta lähentelee 20 euroa ja näistä yritänkin bongailla tarjouksia (tai kurotella äitin kukkaroa kohti).
Luomivärejä minulla onneksi onkin varmaan loppuelämän tarpeisiin tällä hetkellä, mutta niitä löytää ihan muutamilla euroilla alennuksista ja ultimatehalpismerkeiltäkin. (Perusmeikkini on ihan vaan tylsä beige/ruskea, joten en näe tarvetta turhaan hifistelyyn)
Huulimeikistä en maksaisi juuri mitään, käytän niitä niin harvoin loppujen lopuksi.
Mielelläni kokeilisin uusia meikkivoiteita ja etsisin vielä parempaa kuin nyt käytössä oleva (minulla on rasvainen iho ja meikkipohja muuttuu kiiltäväksi mössöksi parissa tunnissa), mutta eipä nyt "ihan vaan kokeilumielessä" voi ostaa oikeastaan mitään näillä opintotuilla.
Ja vaikka sattuisin löytämään jonkun hyvän tuotteen, joka olisi ihan unelma ja riittäisi vuodeksi ja muutenkin täydellinen, niin ei minulla silti olisi sitä varaa ostaa. Opintotuesta kun jää alle 40 euroa vuokranmaksun jälkeen, sillä pitäisi sitten kulkea kouluun ja ruokkia itsensä ja muutenkin elää... Enkä nyt koe ihan fiksusksi sellaistakaan, että "nyt säästän 10e joka kuukausi niin voin sitten puolen vuoden päästä ostaa uuden meikkivoiteen".
Kipuraja menee siinä 10 euron paikkeilla, riippuen tuotteesta ja siitä tiedänkö sen hyväksi vai onko kyseessä kokeilu.
Minulla hintakatto on suunnilleen 20 euroa tuotteesta riippuen. Make Up Storen huulipuna (19 euroa) taitaa olla kallein kosmetiikkatuotteeni. Kosteusvoiteena käytän 2,10 euroa maksavaa Rainbow'n Hoitovoidetta, ihonpuhdistukseen käytän öljyä ja saman merkin vauvan pesunestettä ja kasvovesi on halpaa Lacto Linea. Nuo toimivat niin hyvin, että en näe mitään syytä ostaa kalliimpaa. Lisäksi monet selektiivisten sarjojen ihonhoitotuotteet ovat kokeiluissa osoittautuneet paljon huonommiksi.
Meikkipohja ei ole ihan halvin mahdollinen (Lily Lolo), mutta sitäkin riittoisampi. Luomivärejä löytyy Anytimesta MAC:iin, tosin kalleimmat olen ostanut huutiksesta. NYX:in luomiväreistä pidän todella paljon, ja ovat ulkomailta tilattuna edullisia. SIlmämeikin pohjustaja on kallista (UDPP), mutta sekin kestää pienen ikuisuuden. Ripsivärin ostan tarjouksesta, esimerkiksi Hulluilta Päiviltä. Siveltimistäkään en ole valmis maksamaan kymppejä, Sigmalta saa aivan loistavia siveltimiä melko edullisesti.
Hiustuotteetkin tilaan halvalla iHerbistä. En ikinä maksaisi kampaamotuotteiden hintoja, kun paljon halvemmalla saa paljon parempaa.
Kaiken kaikkiaan ihon- ja hiustenhoitotuotteissa on helppo pihistää, jos opettelee lukemaan INCI-listoja. Halvalla saa monesti hyvää.
Mulle on hintakatto aika tuotekohtainen, ja ennen ostopäätöstä yleensä luen mahd. paljon arvosteluja. Jos olis rahaa, ostaisin kalliimpia ihonhoitotuotteita,nyt ostan laivalta, kentältä, netistä ja metsästäm varastoon Stovkan Hullut Päivät ja alet. Yleensä aina on varastossa jotain alesta ostettua ennen kun edellinen loppuu.
En juurikaan käytä kuin selektiivistä kosmetiikkaa, jollen ole kuullut hillittömiä kehuja jostain markettituotteesta. Joskus tietysti saattaa tulla joku kausituote, tai ulkomailla osua silmiin jotain mikä on pakko saada. Mutta jos saan valita otanko 50 eurolla MACin tiskiltä vai marketista kassillisen -50%, otan sen MACin. Vuosien kokemuksella tiedän että laatu ei korvaa määrää. Olen ennemmin sarjaa käyhä, ja panostan mieluummin kosmetiikkaan, vaatteet eivät niinkään kiinnosta.
Olen tässä kai jo vuoden verran harkinnut luomivärin ostoa. Ei vaan taida parilla eurolla löytyä :D Oikeasti köyhänä ja vähän meikkaavana en halua mistään tuotteesta paljoa maksaa. Ja jos varaa olisi selektiiviseen kosmetiikkaan niin keksisin kyllä rahoilleni parempaakin käyttöä.
Minulla hintakatto riippuu ihan siitä paljon jotakin tuotetta haluan. Tällä hetkellä tuloni ovat todella niukat, mutta jos todella haluan sen 70euron hajuveden niin sen myös ostan. Mietin sitten jälkeenpäin miten pärjään seuraavaan palkkaan asti :D
Tällä budjetilla ei ole rahaa lähteä huvikseen kokeilemaan esimerkiksi jotain 30 euron ripsiväriä, mutta jos olisin aiemmin tuotetta joltain kokeillut ja todennut todella hyväksi niin silloin revin ne rahat jostain. Tällä hetkellä rahatilanteestani huolimatta suosin esimerkiksi Lancomen meikkivoiteita, koska pidän niistä todella. Sittenkun rahatilanteeni paranee niin uskon että lähden rohkeasti kokeilemaan niitä minulle tuntemattomia kalliimpiakin tuotteita.
Kyllä ne vähän arvokkaammat meikkituotteet tuovat sitä pientä piristystä ja luksusta arkeen :) Vaikka muut eivät osaisi sanoa onko sinulla sillä hetkellä naamassa Lancomen vai Rimmelin meikkivoidetta, sen kyllä itse tietää ja sillä tavalla on hieman parempi olo itsestään.
Ensiksi haluaisin osoittaa kiitokset tästä hirmu kivasta blogista, on löytynyt paljon vinkkejä tumpeloimmimmallekin meikkaajalle! :)
Kysymyksiisi vastatakseni, hinta budjettini meikkien suhteen on hyvin pieni. 30 euroa tuntuu jo liian suurelta summalta, vaikka pitäisi varmaan ymmärtää, että mikäli haluaa kestävämpää laatua, pitäisi niihin sijoittaa enemmän kuin viisi euroa. Tosin, onhan sekin nähty, ettei hinta kerro välttämättä kaikkea laadustakaan. Silti kyllä kirpaisee maksaa 30 euroa pelkästä kosmetiikasta. Vaikka sain kerran huippusuositukset yhdestä ihorasvasta kaikilta tutuilta, jotka sitä käyttivät, en raskinut sitä ostaa, kun siihen olisi hieman päälle 30 euroa pitänyt upottaa... Tuntuu älyttömältä maksaa pelkästä kosmetiikasta niin paljon, ajattelen, että pärjään kyllä vähemmälläkin. Ja sitten en pärjää. Enkä siltikään suostu maksamaan :D Joskus hyvin harvoin on kiva hemmotella itseään jollakin vähän "hienommalla", ja silloin saatan sitten vähän törsätä. Mutta ihan vain vähän.
Haluaisin kysäistä vähän meikin pohjustuksesta. Yritin etsiä, mutta ilmeisesti olin tämän kanssa yhtä tumpelo kuin itse meikkaukse, että en löytänyt vastausta, joten ajattelin kysyä.
Minulla on siis iho, joka alkaa kiiltää melkoisen nopeasti. Tavallisesti naamaan laitan tällaisen kerroksen: puhtaalle iholle kiillon pois vievää kasvorasvaa, jossa on kevyt sävyte (joka tosiaan ei vie sitä kiiltoa pois, vaikka pitäisi...), Maybellinen Dream Matte Mousse –vaahtomeikkivoidetta mikäli on finnejä tv. peitettävänä (ja niitähän on), ja koko kasvoille Artdecon mineraalipuuteria.
Ongelma tässä on tosiaan se, että kasvot alkavat kiiltää hetkessä. Olen kokeillut myös Lumenen Beauty base mattifying primeria, eli meikinpohjustusvoidetta, joka auttaa kasvoille hieman, mutta esimerkiksi luomien pohjustukseen ei sovi, eikä auta mitään. Luomivärien käyttö on siis ongelmallista, kun ne pysyvät tunnin pari, ennen kuin ovat valuneet pois tai muodostuneet rumiksi paakuiksi.
Olisiko sinulla mitään hyviä vinkkejä, millä luomet kannattaisi pohjustaa, etteivät ne luomivärit juoksisi välittömästi pois? Vai onko vika vain huonolaatuisissa luomiväreissä tai jotain?
Opiskelija täällä!
Itse en osta yli 10€ ripsiväriä saati luomiväriä, jos ei ole pakkotilanne. Mulla on Lily Lolon puuteri ja meikkivoide, ja niiden hinta oli ostoaikaan muistaakseni 15€ tienoilla, postikuluineen kabukin kera vähän yli 40€. Periaatteessa kai meikkivoide+puuteri taitaisi tulla marketista halvemmalla, vaan iho vaatii nämä tuotteet. Erona tietysti se, että nämä LiLot kestävät ikuisesti (ostin hätäisenä jo lisää finishing powderia, mutta tuo näköjään vain kestää ja kestää).
Olen ehkä vähän huono yksilö tilastoihin luomi- ja ripsivärien osalta, kun en niitä käytä kun ehkä kerran viikossa. Mulle on tullut Coastal Scentiltä täkyinä näytteitä ihan kivoista luomiväreistä, ja pihinä tietysti olen laittanut ne pikkurasioihin talteen. Viimeisin omaehtoinen ostos marketista oli Lumene Natural Coden daring-setti ja netistä ELFin Brightening Eye Color Ivy-setti (joka on muuten paljon tummempi kuin elfin sivuilta saa käsityksen!). Hintaa elfin paletilla oli hurjat 1,70€. Pari LiLon luomiväriä löytyy myös, noin 6€/2,5g purkki.
Huulipunaa en käytä (sen syön), kiillot ovat jotenkin hankalia (limaiset huulet? O_o) ja sävyttäviin huulirasvoihin en ole vielä ehtinyt, kun huulirasvana olen käyttänyt sheavoita (450g / 6€)... Tosin ostin ihan vasta elfiltä punertavan All Over Color Stickin, jota olen välillä viitsinyt töpötellä huuliin kevyesti. 1,70€!
Akneiholle mulla on apteekin iso humektan-tuubi (säästeliäs osti isomman, muistaakseni 12-15€/200g) päiväkäyttöön ja yöksi Nivean joku herkän ihon, vähän paksumpi tökötti (3€/150ml alelaarista). Minäkin metsästän aina tarjoustuotteita, kasvovettä en käytä. Kuorinnat teen itse sokerista kasvoille ja iholle merisuolasta ja oliiviöljystä.
Vauh, tulipas pitkästi taas.
YHTEENVETO: Meikkipohjasta olen valmis maksamaan n. 15€/tuote, muusta alle 10€. En usko että tämä tulee kauheasti muuttumaan työelämään siirtymisen jälkeenkään. :)
Nöööyy, tietysti jäi sitten se oleellisin ydin pois:
Olen ostanut kerran 50€ naamaputsaria. Tämä oli epätoivisimmassa aknetaistelussani, eikä se minua auttanut. Toisaalta liian halvat tuotteet ovat monesti osoittautuneet ihoa ärsyttäviksi. Omalla kohdallani olen aina ollut tyytyväisin markettihintaiseen. Ehkä sitä muutenkin odottaa yli 30€:n purnukalta muuttuvansa silmänräpäyksessä supermalliksi! 15-20€ on kipurajoilla.
Hintakattoa ei valitettavasti varmaan tule vastaan niin kauan, kuin asiakkaita riittää - Diorin viisikoilla on sellainen kulttimaine ja niitä esitellään ympäri maailmaa ihanissa blogeissa jne., että fanitus tuskin tyssää hintaan... Prioriteettinsa kullakin. Kosmisfanit laittavat vaikka sen viimeisen pennosen himottuun tuotteeseen, siinä missä joku muu saattaa investoida mieluiten kirjoihin ja vaikkapa elektroniikkaan...
Kalliimmissa brändeissä on pitkälti kyse markkinoinnista ja mielikuvien luomisesta, eikä kallis hinta ole laadun tae ihonhoidossa tai meikeissä. Mutta meikkivoiteen suhteen valitettavasti joutuu usein maksamaan saadakseen sopivan. Pohjustukseen/meikkivoiteseen kannattaa jo sijoittaa, sillä raikkaan meikin edellytys on oikeanlainen pohja - silmätuotteet voi sitten jo olla halpiksia, sillä kynissä jne. ei suurensuuria eroja ole.
Jos iholle ihanteellinen meikkivoide löytyy Lumenelta, niin mikäs sen parempi. Mulle ei niin vain koskaan käy..
Joka tapauksessa kipuraja olisi ihanassa meikkivoiteessakin ehkä 50-60€, ihan mitä tahansa en ole valmis maksamaan..
Ihonhoitopuolella käytän sekä kalliimpia että edullisempia, INCi ratkaisee. Tärkeintä on, että tuote on ärsyttämätön, sisältää edes jotain hyödyllistä (antioksidantit, rauhoittavat aineet jne) ja hyvin pakattu (ilmatiivis). Onneksi alemmissa hintaluokissa on paljon laadukkaita tuotteita, ja netin kautta valikoima on laaja :)
Hipsanhei! En ole vielä tainnut vastata tähän joten täältä pesee.
En osaa sanoa ihan selkeää, mustavalkoista rajaa sille, kuinka paljon fyffeä tiettyyn tuotteeseen käytän. Ehkä nykyisin perusteluna toimii pikemminkin se että "mullahan on jo viiskytämiljoonaa liilaa lakkaa, mihin mä totakin tarvitsen". Lisäksi saan Mary Kayn tuotteita joko hyvin edullisesti tai lahjaksi töistä, joten saan laatukamaa töiden puolesta.
Perusperiaatteena muuten kosmisshoppaillessa on kuitenkin se, että näihin panostan:
-meikkivoide ja pohjustus yleensä (sekä lärviprimeri että luomienpohjustus)
-Pensselit (erityisesti hyvät synteettiset, mm ecotoolsin pläästimet)
-kynsilakat (kuitenkin halpoja halveksumatta, mm dependillä ja isadoralla on kivoja lakkoja)
-hajuvedet ja tuoksut yleensäkin
-hiustenhoitotuotteet
-luomivärit (joskus halpakin voi toki yllättää positiivisesti, pohjustuksella pärjää pitkälle)
-käsisaippuat (LUSH!!!!)
Näissä saatan pihistellä:
-Pumpulit, ripsientaivuttajat, meikkisienet, pinsetit yms tykötarpeet, ns "tylsät tuotteet"
-kasvovesi (jollen ole saanut sitä töistä, muuten käytän kasvojenhoitoon nykyisin lähinnä MKn TimeWise-sarjaa)
-sama ripsarissa, jollen ole juuri saanut sellaista töistä.
-meikkikynät, kulma- ja rajauskynät
-perusdödö voi olla ihan pirkkaa :)
Meikkivoiteesta ja ripsarista olen valmis maksamaan vähän enemmän. Meikkivoiteen kipuraja on siellä 50e tietämillä ja ripsarista 30e. Kaikessa muussa pihistelen sitten, mutta en nyt kovin mielelläni mitään rimmeliä tms osta =)
Minä en mielelläni maksa kosmetiikasta kovin paljoa. Sanotaan nyt, että kipuraja menee 40 eurossa - tosin valtaosa käyttämistäni tuotteista on alle 30 € - jopa alle 20 € hintaluokassa. Värikosmetiikassa tulee suosittua melko paljon keskihintaista MACia ja edullisia mineraalimeikkejä.
Vielä ennen satsasin jonkin verran enemmän meikkivoiteisiin ja ihonhoitotuotteisiin. Sitten löysin iHerbin ja mineraalimeikit - ja ylipäätään yksinkertaistin ihonhoitofilosofiaa.
Niin joo, hajuvesissä en pihtaile, mutta niitäpä en usein ostakaan.
Sen takiahan mä olen siirtynyt MACille melkein exclusively, luomarit 15e nappi. "Merkkimeikkejä" ostan vain ja ainoastaan alennuksista :) Mutta joskus tulee semmone OMG PAKKO SAADA, ja silloin ei kyllä ole oikeastaan hintakattoa (mulla tällainen tuote oli esim Diorin jazzclub paletti, taisin maksaa siitä Sokoksella 89e joka oli mun mielestä aika järkyttävää mutta silti..)
Itse olen opiskelija ja lempiripsarini maksaa n. 17 e ja sen ostaminen jo kirpaisee. Meikkivoiteet yms. ostan edullisempina.
Olen kanssa opiskelija, ja meikkiin tulee satsattua rahaa vaihtelevasti. Teini-ikäisenä tuli panostettua ihonhoitoon ja käytettyä apteekin Vichy -sarjaa, jonka hinta tuntui silloin kirpaisevalta. Nykyään en enää puunaa kasvojani ollenkaan niin paljoa, ja olenkin huomannut, että ihoni, joka on aika herkkä, on paljon paremmassa kunnossa. Siksi käytän puhdistukseen ja kosteutukseen alle 10 tuotteita. Sen sijaan olen koukuttunut Bella Pierren mineraalimeikkipohjaan, josta maksan ylihintaa, mutta joka sopii iholleni älyttömän hyvin. Lisäksi tuote on kestänyt käytössä kohta 2 vuotta, ja sitä käyttäessäni ihoni on parantunut huomattavasti. Sillä oikeutan tuotteen kalliin hinnan; olen säästänyt tuotteen hinnan jo kolminkertaisesti tähän mennessä. Meikkipaleteissa käytän Coastal Scentsiä, ja olen ollut niihin tyytyväinen. Loppujen lopuksi luomivärejä käytän niin harvoin, että niihin ei kannata tuhlata. Ripsarista maksan sen yli 20, kun käytän Cliniquen ripsaria. Olen kokeillut muitakin, mutta minkäs teet, kun se oikea on löytynyt -se on vain puhdasta rakkautta. :D
Riippuu niin tuotteesta.. Sen 50 euron kohdalla rupean kyllä jo tarkkaan harkitsemaan ja 70 euroa alkaa olla melkein liikaa. Yhteensä meikkipussin sisällön hinta on suunnilleen 500-700 euroa (+ihonhoitotuotteet päälle), mikä on törkeen paljon, koska olen aika pienituloinen.
On yksi tuote, josta maksan, mitä vaan on pakko: YSL Semi Loose Powder:
http://www.yslmakeup.net/P0_YSL__Powder__Semi_Loose_Powder_w_Brush_Semi_Loose_Powder_w_Brush__No_01_Ivory_43402.aspx
Itsekkin olen kauhistellut "merkkikosmetiikan" hintoja. Tuntuu että näissä asia menee vähän niinkuin vaatteissakin, merkki ratkaisee puolet hinnassa, vaikka laatu ei olisikaan huomattavasti erilainen? Ainakin siltä se tuntuu. En nyt väitä että Tokmannilla ja Stockmannilla myydään samaa laatua, mutta ymmärtänette mitä ajan takaa?
Itse voin panostaa ihonhoitotuotteisiin max. 30e/purnukka, mikäli tuote on hyvä ja riittoisa. Suosin Lumenen ihonhoitotuotteita, talvisin/tarpeen vaatiessa ravitsen ihoani apteekin kosteuttavilla voiteilla (esim. Acualan L).
Mitä meikkeihin tulee, ostan sitä mikä on mielestäni toimiva. Puuterista ja meikkivoiteesta voin surutta maksaa yli 20e, mutta ripsivärin kohdalla mietin tarkemmin. Olen myös löytänyt halpakosmetiikasta löytöjä, esim. Seppälän kulmaväri on ihan pakollinen ja hintaa oli vain 7 euroa.
Omistan kaksi 88 värin palettia (shokkivärejä ja toinen neutraalimpi). Ne ovat "kopioita", jonkun huippufirman paletista, todella riittoisia ja pigmenttisiä värejä... maksoivat 15e/kpl ja mielestäni ihan yhtä hyviä kuin jotkut Diorit yms. joita olen joskus testereissä testaillut... eli en missään nimessä maksaisin melkein 70euroa luomiväristä, koska halvempaakin saa ja ihan yhtä toimivaa.
sanoisin siis että se 30e alkaa olla se kipuraja.. itsekin olen "matalapalkkaisella" alalla, joten sadan euron kosmetiikkaostos olisi aika iso lohkaisu.