Syö Tallinnassa - Ribe ja F-Hoone

Tallinna yllätti tasokkaalla ja monipuolisella ravintolatarjonnallaan. Michelin-tähtiä ei ole Viroon vielä jaettu, mutta gourmet-ruokailijan vaatimukset täyttyvät takuulla. Ja mikä parasta - täällä syöt hulppean monen ruokalajin illallisen viineineen murto-osalla Suomen hinnoista. Ruokaintoilijalla lähtee Tallinnassa helposti mopo käsistä, sen voin kertoa :)

Jutusta tuli sen verran pitkä (kun se mopo... ;)), että katsoin parhaaksi jakaa se kahteen osaan. Kummassakin osassa esittelyssä rennompi sekä fiinimpi paikka.

Kuvat: Eestimaitsed

Olisimme halunneet varata pöydän Neh'istä miehen syntymäpäiväillalliselle. Rakastamme monen ruokalajin maistelumenuja, ja Neh'illä on tarjota loputon sellainen, Endless Menu. Hinta on mitä kilpailukykyisin; 240 euroa kahdelta hengeltä. Hintaan sisältyvät myös suositellut viinit. (Vertaus: Helsingin ravintola Olon 4 ruokalajin maistelumenu viineineen on 231 euroa / yksi henkilö. Okei, Ololla on tietysti myös se Michelin-tähti ;))

Harmittikin melkoisesti, kun Neh ei vastannut varauspyyntöömme (laitoin jopa toisen viestin perään). Vastaus tuli viimein samana päivänä jolle olimme pöytää varaamassa, kello 14, jolloin luonnollisestikin olimme jo tehneet muita suunnitelmia. Tämä jäi Tallinnan visiitin ainoaksi vähemmän positiiviseksi palvelukokemukseksi.

Kuvat: Eestimaitsed

Virolaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden, kulinaristien ja ruokatoimittajien muodostama Eestimaitsed (Viron Maut) valitsee joka vuosi Viron parhaat ravintolat, ja tämä lista toimii maan "ravintolaraamattuna". Ykköspaikka on haluttu spotti! Kärjessä ovat olleet jo vuosia Muhun saarella sijaitsevan Pädasten kartanon ravintola Alexander (jonka sisar-ravintola Tallinnan Neh muuten on) sekä venäläiseen cuisineen erikoistunut Telegraaf-hotellin Tchaikovsky. Viime vuonna ykkössijan nappasi NOA, joka sijaitsee Meriväljan kaupunginosassa 10 km Tallinnan keskustasta.

Suosittelen mitä innokkaimmin Eestimaitsedin listaukseen tutustumista, mikäli tinkimättömällä asenteella luotsatut, makuihin ja raaka-aineisiin panostavat laaturavintolat kiinnostavat. Raatihuoneentorin turistipaikkoja ei listalta löydy, mutta hintahaarukkaa on laidasta laitaan rennoista kahvila-tyyppisistä paikoista fine diningiin. Sivusto esittelee kunkin ravintolan kiinnostavasti, kompaktisti ja tyylikkäästi veden kielelle tuovien kuvien kera. Tuonne kun ajautuu selailemaan niin haluaisi vain ottaa saman tien taksin satamaan ja istua jo tänä iltana tunnelmoimassa Tallinnan gourmet-apajien äärellä :)

Juhlaillallispaikan kriteerinä oli maistelumenu, ja keskustan paikoista kiinnostavin (ja huokein ;)) sellainen löytyi ravintola Ribestä. Paikka on Tallinnan Top 10-ravintolalistan vakionimiä ja ollut parhaimmillaan 2. sijalla vuonna 2009.

RIBE

Viiden ruokalajin menu Ribessä keventää kukkaroa 45 eurolla, seitsemän ruokalajia 55 eurolla. Viinipaketit maksavat 30/40€.

Otimme viiden ruokalajin menun, sillä sen pystyi toteuttamaan myös lihattomana.

Keittiön alkutervehdys (oikealla): maa-artisokkakeitto (annos oli valtava, eri kaliiberia kuin keittiön tervehdykset yleensä)

Alkuruoka (vasemmalla): kurpitsasalaatti, jossa marinoitua kurpitsaa, kurpitsapyreetä, Ribe-juustoa, rapeaa lehtikaalia ja siemeniä.

Viini: Pinot Gris Alsacesta.

Naisena kiinnitin tietysti ensimmäisenä huomiota Riben astiavalintoihin. Minusta ne eivät olleet ihan linjassa ravintolan tyylin kanssa. Myöskin ruoan asettelu oli läpi menun hyvin "basic", kohtasin harkitummin koottuja annoksia edullisemmissa casual dining -paikoissakin. Visuaalisuus ei tämän kokemuksen perusteella ole Riben ydinjuttu, mutta eihän sen tarvitse ollakaan :)

Alkuruokien maut olivat oikein hyvät, pidin etenkin samettisesta keitosta.

2. ruoka: lohta, hummerilientä, omenaa ja selleriä.

Viini: Anterisio Italiasta.

Lohiannos oli erittäin maukas, mutta ehkä kuitenkin aavistuksen "pliisu". Turvallinen, klassinen kokonaisuus ilman kiinnostavaa leikkiä tekstuureilla tai kekseliästä makuyhdistelmää, jollaisiin olen parempien ravintoloiden maistelumenujen yhteydessä tottunut.

3. ruoka: kampasimpukkaa ja kevätsipulia. Miehellä naudan tartarpihvi, tryffelikermaa, etikkakurkkua ja retiisiä.

Viini: Albarino Espanjasta. (Miehellä jotain punaista tartarinsa kanssa.)

Simpukka jatkoi menun mietoa, tasaisen laadukasta linjaa. Tämän annoksen "se juttu" saattoi tosin olla chorizo-hilloke, joka siihen olisi kuulunut, mutta joka lihattomalta tilaajalta tietenkin jätettiin pois.

Pääruoka: turskaa, perunamuusia, pinaattiravioli, paahdettua parsakaalia.

Viini: Grüner Veltliner Itävallasta

Virossa rakastetaan turskaa. Sitä on lähes kaikkien ravintoloiden kala-listalla. Tämän annoksen perunamuusilisuke yllätti; menussa puhutaan vain "pinaatista, paremesaaniravioleista ja paahdetusta brokkolista". Arkinen muusi verotti mielestäni annoksen yleisvaikutelmaa, eikä muusi oikein miltään maistunutkaan. No, perunalta. :)

Entäs vhh? Yleensä syön kyllä maistelumenujen yhteydessä kaikkea (paitsi lihaa) ainakin vähän, sillä lusikallinen pottua tai pastaa ei tietenkään kaada ruokavaliota, mutta tällä kertaa myönnän, ettei muusi ollut maultaan sen arvoista. Raviolista söin puolet. Saa dissata. Tiedän hyvin, että olen välillä oudon jääräpäinen ruokavalioni kanssa. Ei vain tullut sellaista tunnetta, että tämän haluan syödä.

Pääruoka maistui yhtä miedolta kuin muutkin ruoat. Hienostuneelta (muusia lukuunottamatta) ja maukkaalta, mutta ei sellaiselta, joka nostaisi elämyksen Tallinnan ravintolakokemusten ykköseksi.

Jälkiruoka: suklaavaahtoa ja kondensoidusta maidosta tehtyä jäätelöä.

Viini: Vin Santo Chiantista Italiasta (kuvassa tosin shampanjaa, jota talo vielä tarjosi meille jälkiruoan päälle).

Minua harmitti, kun en jostain syystä kysynyt voiko makean jälkiruoan vaihtaa juustoihin. Teen yleensä aina niin. No, maistoin tätäkin kuitenkin, ja olihan se aivan taivaallisen hyvää. Todella hyvää, vaikkakin liian makeaa minun sokerittomuuteen tottuneille makuhermoilleni. Sanoisin, että jälkiruoassa oli eniten makua koko illan ruoista. :)

Yleisarvosana ravintola Ribe: ruoka 3/5, palvelu ja tunnelma 4/5, hinta-laatu 5/5.

Tähän hintaan kun saa viiden ruokalajin (käytännössä kuuden) ja viiden viinilasillisen illallisen, niin ei voi todellakaan valittaa. 75 euroa..! Riben ruoka oli kuitenkin hieman yllätyksetöntä ja maut vähän liiankin kilttejä. Lisäksi viinit eivät olleet ihan suosikkejani, vaikka tukivat oivallisesti ruokia ja maut sopivat odotetusti yhteen. Laatu oli korkea kautta linjan, mutta kuten todettua, odotan maistelumenuja tarjoavilta ns. paremmilta ravintoloilta jotain aivan erityistä, makuja, jotka saavat minut uteliaaksi, innostuneeksi - yllättyneeksi. Miehen kokemus oli muuten parempi, liharuoat kenties ovat Riben vahvempi alue ja tartar-pihvi nosti kokonaisuutta.

On palkitsevinta, kun näkee lautasella tuttuja raaka-aineita, mutta maistaessa ihan hätkähtää makujen intensiteettiä tai yllättävästi rakennettua makuyhdistelmää. Pieninkin komponentti lautasella voi vaikuttaa merkittävästi makuun ja suutuntumaan ja muuttaa "ihan hyvää lohta" -kokemuksen "taivaallisen hyvää, mitä ne on tähän laittaneet?" -tasolle. Se on taitoa, jota ihailen kuten mitä tahansa taiteen luomista.

*

F-HOONE

Telliskivi Lomelinnak -kulttuurikeskuksessa sijaitseva F-Hoone edustaa rentoa bistro/kotiruoka/baari-tyyliä - mutta kaikkea tätä särmällä. F-Hoone on hurjan suosittu, mutta Top 10 -listalta sitä ei löydy. Minun top-paikkoihini se kyllä sujahti hetkessä, enkä ihmettele miksi ihmiset tulevat tänne uudestaan ja uudestaan.

Ruokalista on ihastuttavan monipuolinen ja hintataso todellakin ystävällinen; vatsan saa täyteen jo kolmella eurolla ja 20 sentillä esimerkiksi tulisella kookos-katkarapukeitolla. :) Myös vegaanit on huomioitu.

Saatoin pikkuisen riehaantua edullisten hintojen kannustamana, ja tilasin pelkästään itselleni keiton (jolla siis jo yksinään tulee kylläiseksi), uunimunakoison ja avokadosalaatin. Lisäksi jaoin miehen kanssa juustolautasen :D Että vähän apetta...

Mies tilasi vaatimattomasti annoksen kananrintaa pinaattipyreellä ja uunissa paistetulla kukkakaalilla.

Värikäs baari on ilo silmälle. Ja hymyilevä henkilökunta ilo sielulle ^_^ Kävimme F-Hoonella yhteensä kolmesti ja palvelu oli aina poikkeuksellisen sydämellistä. Kun saavuimme ravintolaan keskellä lauantain lounasajan pahinta ryysistä ja saimme odottaa ruokaa nelisenkymmentä minuuttia, asiaa pahoiteltiin juurta jaksain vaikka viihdyimme odotusajan vallan mainiosti viinilaseinemme.

Ylempänä miehen kana-annos, alla minun munakoisoni. Tulipahan muuten taas todettua, että munakoiso on kertakaikkiaan parhaimmillaan Kreikassa eikä sitä juuri kannata muualla tilata. No, Turkissa kenties, siellä hallitaan myös pitkän haudutuksen taito. Suomalaisissa ravintoloissa munakoiso tuntuu olevan järjestään kypsennetty niin, että se jää sitkeäksi ja aavistuksen kitkerän makuiseksi.

Myös F-Hooneen munakoiso (kera rucolan, uunipaistetun tomaatin ja persiljaöljyn, hintaa 5,60€) oli tätä "al dente" -kypsennettyä sorttia, eikä munakoison maku pääse tällä valmistustavalla koskaan oikeuksiinsa. (No, mun mielestä ainakin :)) Välttävä munakoiso ei kuitenkaan onnistunut verottamaan F-Hooneen kokonaisvaikutelmaa, ja palasin Telliskiven lukuisista muista houkuttavista tarjokkaista huolimatta sinne vielä toisen kerran tiistaisen Kalamaja-retkeni päätteeksi.

Tiistain lounaalla tilasin edellisellä kerralla kutkuttelemaan jääneen savulohen fenkoli-kurkkusalaatilla, cashewpähkinäkastikkeella ja taimenen mädillä (6,10€). Siihen päälle vielä mehevä salaatti grillatulla vuohenjuustolla ja kielen mennessään vievällä punajuuripestolla (5,50€).

Yleisarvosana F-Hoone: ruoka 4/5, palvelu ja tunnelma 5/5, hinta-laatu 5/5.

.

Ravintolakatsauksen kakkososassa Tallinnan suosikikseni kohonnut Rataskaevu 16 sekä reissun parhaan keiton tarjoillut, hienostunut Dominic.