Kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. :)
Juttuvinkki: Indiedaysin etusivulla ilmestyi tänään mun kirjoittama juttu meikkisivellinten hoidosta ja puhdistuksesta. Minulta aina aika ajoin kysellään tuosta aiheesta, ja tänään tuollaisen jutun voi siis käydä lukemassa täältä. :) Te keitä kiinnostaa.
Asia 2: tämä saattaa kiinnostaa vielä harvempia kuin sivellinten pesu, mutta en malta olla jakamatta ilostustani mun ensimmäisistä kaalikääryleistä! ^_^
Olen tänä vuonna tehnyt keittiössä moniakin "ekoja", ja tällä viikolla tuli kaalikääryleiden vuoro. Kyllähän näin klassinen ruoka täytyy joskus kokeilla tehdä. :) Tosin en etsinyt mitään reseptiä käsiini eikä nämä rullat varmaan ole lähelläkään sitä klassista reseptiä (tiedän että normaalit kaalikääryleet valellaan ainakin siirapilla), mutta hyviä tuli päästä vetäistyllä ohjeellakin! :)
Tein kääryleet savoy- eli savoijinkaaliin, joka minusta on maukkaampaa kuin valkokaali. Ja onhan siinä nätimpi, "pitsinen" pinta! :)
Aloitin höyryttämällä kaalinlehdet. En tiedä kuuluisiko ne "oikeasti" keittää, mutta sama kai se lopulta on millä ne pehmentää.
Täyte valmistui quornista, sipulista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja chilistä. Pilkoin kasvikset ja kuullottelin öljyssä kunnes pehmenivät ja lisäsin sitten quorn-rouheen ja mausteet. Sambal Oelek -tahna kuuluu niihin käteviin "kädettömien" keittiöpelastuksiin joilla saa ruokaan makua helposti - vajaa teelusikallinen 400 g quorn-rouhesatsiin ja johan tulee mukavan pehmeä ja makeahko tulisuus. Sambal Oelekia käyttäessä ei välttämättä tarvitse chilipalkoa mukaan lainkaan.
Sidoin täytettä lorauttamalla joukkoon hitusen kermaa, unohtui tuosta ohjeesta. Tuorejuustokin olisi käynyt oikein hyvin, tai juustoraaste.
Lusikoin täytteen höyrytetyille kaalinlehdille ja taittelin rulliksi.
Sirottelin kääryleiden pinnalle parmesan-juustoa. Paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Tulipa niistä söpöjä..! (Tässä siis vielä ennen uuniin menoa.)
Olen lapsellisen innoissani tällaisista jutuista. :) Kaalikääryleet kuuluu sarjassamme niihin ruokiin, joiden kuvittelin entisessä "lisää-vain-vesi -elämässäni" olevan niin vaikeita valmistaa että en kuunaan olisi kuvitellut niitä joskus tekeväni.
Ruoanlaitto on niin yksinkertaista kun siihen pääsee jyvälle että ihan naurattaa oma entinen kädetön itseni. Miten sitä ei osannut soveltaa yhtään mitään.... :)
Mä en lapsena itse asiassa edes tykännyt kaalikääryleistä. Niinkuin en juuri mistään liharuoista. (Siksi lopetinkin lihansyönnin 14-vuotiaana....)
Mutta nyt maistuu. :) Ei liha vaan kaalikääryleet, siis. Kääryleisiin voi laittaa vaikka mitä täytettä, miksipä sen tarvitsisi juuri lihaa tai lihankorviketta olla. Inspiroiduin yhdessä ravintolassa ihan hulluna punajuuri-vuohenjuustotäytteisistä kaalikääryleistä, niitä täytyy kokeilla seuraavaksi. :)
10 comments on “Siveltimiä ja kaalikääryleitä”
Oi nam :P itse olen kovasti miettinyt korviketta riisille kääryleissä. Menee kyllä kokeiluun!
Iskisipä minuunkin vielä joku päivä tuo ruuanlaittotaidon löytyminen. :)
En ole muuten vieläkään toipunut sinun edellisen postauksen aikaansaamasta inspiraation tunteesta, se oli vain niin hyvä postaus. Ehkä juuri siksi niin hyvä, kun sinulta näitä vaatepostauksia saa odottaa monta vuotta eivätkä ne ole jokapäiväistä tylsää kauraa kuten niin monesssa muussa blogissa. Laatu korvaa määrän. :)
Tosi hyvän näkösiä kääryleitä! Nam!
Kiitos tästä ohjeesta/rohkaisusta. Itse olen myös pitänyt kaalikääryleiden tekemistä työläänä ja vaikeana, vaikka olen juuri sellainen sovella (ja sählää) -tyyppi ruuanlaitossa(kin).
Sellainen kysymys muuten, että saako aiempien vuosien postauksissa esillä ollutta Blonde Spraytä edelleen vai onko se kenties vaihtanut nimeä ja pakkausta?
On vaihtanut pakkausta ja nimessä on nykyään joku Beach-sana jos oikein muistan. :) Mutta sama tuote.
Kaalikääryleet ovatkin kyllä ihan lemppareita mutta laiskuuttani en koskaan viitsi tehdä niitä itse.
Pitää muuten kysyä yksi aiheeseen mitenkään liittymätön kysymys jälleen, kun tämä Karkkipäivä-faniuteni on näköjään päässyt aika kovaksi yltymään. Eli mikä on sinun lempi-muumimukisi? Onko se tuo joissakin tähän mennessä lukemissani ruokapostauksissa vilahdellut Mymmeli-muki? :)
Juuri nyt en ehdi vastaamaan, palaan huomenna :)
Edit. Paitsi nyt ehdin ^_^ En ole mikään intohimoinen "muumimukeilija", ja kaikki omistamani ovat tulleet lahjoina. Ovathan ne kyllä söpöjä ja tuovat kivan väripilkun kattaukseen. Mymmelin voisi tosiaan sanoa olevan suosikkini, ja violetin Hemuli-mukin. :)
Itselleni myös nuo pari kaapista löytyvää mukia ovat tulleet lahjana, ja mistään niistä en aluksi edes kovin pitänyt. Nyt kyllä pari vuotta vanha, keltapohjainen Niiskuneiti-muki on kuin päivän aurinko, kun juon teetä siitä, ja vanhasta Muumipeikko-mukistakin olen alkanut pitämään. :)