Äitini on viettänyt koronteeniaikaa lukien läpi vanhoja päiväkirjojaan ja selaillen läpi valokuva-albumeita.
Viime viikkoina äiti on lukenut minun syntymäni ja taaperovuosien aikaisia päiväkirjoja. Eräänä päivänä sain sähköpostia; äiti oli koonnut minulle paletin päiväkirjamerkintöjä minusta ja persoonastani 1-4-ikävuosien ajalta..!
Se oli hauskaa, liikuttavaa ja herätti paljon "Ai tämä piirre näkyi mussa jo pienestä saakka..!" -ajatuksia.
Mutta merkinnöissä ilmeni myös paljon sellaista, jota lienee syytä tutkiskella lisää (....terapiassa). Kirjoitin hiljattain siitä, kuinka suuttumuksen ilmaisu ja käsittely on minulle äärimmäisen vaikeaa ja vastenmielistä, enkä osaa riidellä. Lapsena suuttumuksen ilmaisussa ei näemmä ole ollut mitään vaikeuksia. Jotain on tapahtunut lapsuuden ja aikuisuuden välillä, mikä on tukahduttanut kykyäni ilmaista negatiivisia tunteita ja suuttumusta. No, tiedänhän tietysti mitä siinä on tapahtunut.
27.1.80 Sanni täyttää 1 vuotta
"Sannin synttäreitä juhlittiin päiväkodissa marmeladin voimalla (Sanni tarjosi koko talolle) ja kotona oli kääretorttua – jota Sanni piti liian makeana. - - Muuten Sanni on melko vähäsyöntinen, ei pidä nykyisin lihasta, tuntuisi elävän päiväkaudet pelkällä viilillä ja ”teksillä” (=keksi =näkkileipä). Mutta itse kai tuo rajansa tietää, energiaa kumminkin tuntuu, näyttää ja kuuluu riittävän."
Aikuisen Sannin huomio: haha - makea ja liha eivät ole maistuneet 1-vuotiaallekaan...! 😀
20.7.80 (Hattulan mökillä) - Sanni 1 v 6 kk vanha
"Sanni on sopeutunut mökkielämään mainiosti. - - Päivän lounaslistalla oli nakkiperunoita, joista Sanni yllättäen ei huolinutkaan, pisteli sen sijaan poskeensa purkillisen viiliä.
Sanni muuten kehittyy silmissä, omaksuu uusia sanoja päivittäin, matkii puheitani ja toimintojani, tunnistaa tuttuja juttuja kuvista (esim. kissa!).
Iloinen, huumorintajuinen ja pippurinen – ja suuttuessaan tai loukkaantuessaan aivan hillitön. Siinä parhaat sanat luonnehtimaan Sannin nykyolemusta."
Aikuisen Sannin huomio: "iloinen, huumorintajuinen ja pippurinen" - kiteyttää minut edelleen hyvin! "Suuttuessaan hillitön" taas ei....
11.12.80 - Sanni 1 vuotta 11 kuukautta
"Uhmaikä taitaa olla alullaan: Sanni on mahdottoman herkkä loukkaantumaan, 'vastoinkäymisten' sietokynnystä ei tunnu olevan ollenkaan. Jos ruokaliinaa ei löydy sillä punaisella minuutilla kun pitäisi ruveta puuron syöntiin, jos sukka putoaa jalasta, jos isä ja äiti vaihtavat sanan keskenään eikä hänen kanssaan – kaikki kelpaa itkun aiheeksi."
Aikuisen Sannin huomio: nojoo, kärsivällisyys loppuu nykyäänkin aika nopeasti jos jotain tavaraa ei löydy tai punaiset valot kadulla kestää liian kauan..! :D
23.12.80 - Sanni 1 vuotta 11 kuukautta
"Mielialat ovat Sannilla herkässä, kuten kai kaikilla lapsilla. Mutta Sanni on niin raju ilossaan, pettymyksissään, kaikissa tunteissaan.
Joskus hermostun, kun olen aamukiireissäni tai jotain muuta muka tärkeää menollaan, ja Sanni, joka ei tunne saaneensa tarpeeksi huomiota kitisee jaloissa tai nostaa oikein kunnon metakan selälleen heittäytymisineen kaikkineen. - - Mutta sellaisina hetkinä kun ei ole kiirettä, kun katsellaan kuvakirjoja (Sannin himoharrastus) tai puuhataan dominopelin tai muun parissa; ne hetket ovat mahtavia. Pieni vilkas silkkipää istuu sylissä ja suukottelee ja nauraa ja sirkuttaa. - - Tuo pikkuinen on niin luottavainen, ei pelkää ketään eikä mitään, uskoo vielä että maailma on hyvä ja turvallinen paikka hänelle elää ja kasvaa."
Aikuisen Sannin huomio: tunteet ovat olleet voimakkudessaan äärimmäisiä jo lapsena... Ja kuvat ovat kiehtoneet jo tuolloin..! ❤️
Tää on mun lempikuva..! Pieni Sanni leluankkoineen Kuopion legendaarisilla toripöydillä
7.8.81 - Sanni 2 vuotta 6 kuukautta
"Uhmaikä jatkuu täydellä voimalla. 'Eikä'-kohtauksia tulee joka päivä. Mutta muuten likka on suloinen, energinen ja vireä pakkaus yhä edelleen.
Sanni on 'kamala komentamaan' mutta myös myötätuntoinen ja herkkä eläytymään toisen mielialoihin. Jos isä tai äiti on väsynyt tai allapäin, hän tulee halaamaan ja ”rohruttamaan”.
Nykyinen lempinimi Eemeli on muuten hänen pikku persoonaansa hyvin kuvaava: yhtä täynnä kujeita ja ilkikuria kuin Astrid Lindgrenin kirjan sankari. Kova laulamaan, tanssimaan ja karkailemaan kaupungilla, jos suinkin mahdollista. Älykäs, tuikea, omapäinen.
Ei mikään hiljainen filosofityyppi: kovakourainen, pitää leikkiautoista, kauhakuormaajista ynnä muista sellaisista – toisaalta kyllä myös hellii nukkejaan ja nallejaan."
Aikuisen Sannin huomio: herkkä eläytymään toisten tunteisiin, check... Mutta: kovakourainen? Pitää kauhakuormaajista? 😄
24.9.81 - Sanni 2 vuotta 8 kuukautta
”Sanni on edelleen herkkä, empaattinen, havaintokyvyltään tarkka tuimakatseinen lapsi. Ne silmät todella leimuavat, jos Sanni katsoo oikeudentajuaan loukatun.
Tarhassa Sanni on sosiaalinen, vireä, ilmeisesti myös suosittu kavereitten kesken. Ja huumorintajua ja nokkeluutta on."
Aikuisen Sannin huomio: kyllä, silmät leimuavat edelleen kun koen epäoikeudenmukaisuutta. Se on asia, jota siedän vähiten maailmassa.
24.2.82 - Sanni 3 vuotta
"Sanni on nyt kolmevuotias ja elää hurjaa minä itse -vaihetta. Ilmetty aamuäreä tyyppi, herää miltei aina kiukkuisella päällä.
Sanni on kyllä ilmiselvästi keskivertaista pippurisempi luonne. On oppinut kiroamaan kuin rantapiru ja on raivoisan itsepäinen edesottamuksissaan. Ei ole ainakaan nynnymäisyys eikä alistuvuus uhkaamassa…"
Aikuisen Sannin huomio: apua, "kiroaa kuin rantapiru..?!" No joo, saanhan kieltämättä yhä kuulla, että on tosi hämmentävää, kun muuten puhun niin kiltisti mutta saatan yhtäkkiä käyttää todella kovia voimasanoja kun olen erityisen innostunut tai erityisen pöyristynyt jostain.
11.5.82 - Sanni 3 vuotta 3 kuukautta
"Sanni viihtyy tarhassa erinomaisesti, hänellä on siellä omat parhaat ystävät Jouni, Pasi ja Nina, ja reippautensa ansiosta hän tuntuu muutenkin olevan suosittu kaveripiirissä. Aina aamulla tarhaan tullessa pihalla olevat lapset virittävät tervetulohuudon: ”Sanni Sanni Sanni!”
Aikuisen Sannin huomio: "Sanni Sanni Sanni...!" 🤗❤️ Muistan Jounin edelleen, hän oli mun eka bestis..! Leikimme aina yhdessä tarhassa.
16.2.83 - Sanni 4 vuotta
"Sanni on terve ja elinvoimainen – ja herkkä. Hän saa yhä öisiä itkukohtauksia silloin tällöin, huutaa ja huitoo aikansa kuin transsissa eikä ota vastaan mitään kontaktia ennen kuin paine on saatu puretuksi. 'Normaalitilassaan' hän on, kuten on koko ajan ollut, hyvin seurallinen, hellyydenhaluinen ja omapäinen.
Aikuisen Sannin huomio: itkuherkkyys tuntuu jatkuneen läpi iän... 😟 Mutta niin on seurallisuus, hellyydenhaluisuus ja omapäisyyskin...
9.5.83 - Sanni 4 vuotta 4 kk - pikkusisko on syntynyt..!
"Sanni on todella ensi hetkestä lähtien ottanut pikkusiskon suojelukseensa, halii ja suukottelee väsymättä ja toimii tunnollisena 'tutinvartijana'.
Minkäänlaista mustasukkaisuusoiretta ei ole (vielä) ilmennyt – yllätys.! - - Sanni onkin empaattisempi kuin ”rouheesta” päällyspuolesta luulisi."
Aikuisen Sannin huomio: olemme yhä Jennin kanssa parhaat ystävät 💕
Tuo "empaattisempi kuin päällyspuolesta luulisi" pitää myös paikkansa edelleen. Joskus saan kuulla, että vaikutan ulospäin niin temperamenttiselta, suorasukaiselta ja kiivaalta, että luonteeni tunneherkkyys ja paikoin jopa kuormittava myötätuntoisuus (kun ei pysty erottamaan itseään toisten tunteista) tulee yllätyksenä.
30.6.83 - Sanni 4 vuotta 5 kk
"Sanni on ihana lapsi, terve ja älykäs ja ulospäin suuntautunut; ja luja oma tahtokin on vain hyväksi tässä maailmassa. Mutta niin armottoman itsepäinen hän on, että konflikteja tulee väistämättä. Kun molemmat vanhempansakin sattuvat olemaan itsepäisiä."
Aikuisen Sannin huomio: niin armottoman itsepäinen... Yhä. Aina.
Mä haluan saada tahtoni läpi. Jos mä haluan jotain tai jonkin toteutuvan, vaikka se olisi maailman tyhmin idea, niin mä teen kaikkeni, että se onnistuu. Kuten pidän vuokra-asuntoa Ahvenanmaalla, koska mä olen kiintynyt saareen ja siihen asuntoon. Ei siinä ole mitään järkeä. Mutta ei minussa aina olekaan järkeä - hullua, tunteellista sydäntä sitäkin enemmän.
.
Kiitos äiti tästä matkasta pieneen Sanniin. Siellä se sama pippurinen ja herkkä veijari lymyilee edelleen.
Mukavaa aurinkoviikonloppua kaikille...!
23 comments on “Tällainen olin lapsena: "Ei mikään hiljainen filosofityyppi"”
Minä olen edelleen kiva komentamaan =DD
🤗🤗
Pakko kysyä että ootkohan ikinä tehnyt sitä '16 persoonallisuutta'-luonnetestiä? 🤔🙂
En ollut kuullutkaan tuosta ennen mutta nyt tein testin. Sen mukaan olen ”Aktivisti ENFP-T”. Kuvaus kuulostaa kyllä hyvin samaistuttavalta...
Joo, tuo testi on joidenkin kohdalla melkein pelottavan tarkka 😁
Mä olin arkkitehti =D
Noniin, tämähän selittää kaiken...! 😁😀 (muille tiedoksi että Mili on mun ystävä, en tuntemattomille näin kommentoisi..! :D)
"Arkkitehtien on usein vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat heidän hellittämätöntä intellektuaalisuuttaan ja shakinpeluuta muistuttavaa taktikointiaan." 😅🤓
Toi tehtiin vielä uravalmennus kurssilla =D
Muita arkkitehtejä mm. Vladimir Putin!!!!!!
Whoot...?? :D :D Vai käyttää ne tällaisiakin siellä...!
Tein piruuttani saman testin. Sain saman vastauksen kuin sinäkin. 😊
Tunnistan itseni varsinkin tästä: ”Tuo ”empaattisempi kuin päällyspuolesta luulisi” pitää myös paikkansa edelleen. Joskus saan kuulla, että vaikutan ulospäin niin temperamenttiselta, suorasukaiselta ja kiivaalta, että luonteeni tunneherkkyys ja paikoin jopa kuormittava myötätuntoisuus (kun ei pysty erottamaan itseään toisten tunteista) tulee yllätyksenä.”
En kylläkään ole mielestäni suorasukainen, mutta välillä aika härski suustani ainakin lähimpien ihmisten kanssa. Huumorini on hurttia, usein hieman sekopäistä ja vaikutan kuulemma tosi leppoisalta, itsensä ja maailman kanssa tasapainossa olevalta ihmiseltä. Olen sanavalmis ja se ilmeisesti ohjaa ulkopuoliset luulemaan, että olen kovinkin zen ja ”aina pärjäävä.” Paskan marjat. 😅
Herkkyys tulee ilmi vasta kun päästän ihmisen oikein lähelle. Varsinkin eläinten kärsimys aiheuttaa minulle niin suurta ahdistusta, etten enää voi somessa seurata tiettyjä eläinsuojelusivustoja. Lähetän sitten ennemmin rahatilanteen salliessa fyffeä löytökisulle ja -koirille.
Tämä oli jälleen tosi mukava postaus!❤️
Ei yllätä..! :) Olet aina vaikuttanut hyvin samanhenkiseltä kuin mä. (Tuo "aktivisti" on minusta muuten vähän kökkö suomennos...)
😄❤️
Mä olen tosi suorasukainen, joskus liiankin, olen tämän hiljalleen elämän aikana oppinut. Pitää välillä oikein ponnistella sen eteen etten kertoisi ja kyselisi kaikkea niin suoraan, se voi hämmentää muita joilla on korkeampi "yksityisyyden raja". Mulle on täysin luonnollista (liian luonnollista, selvästikin...) kertoa suoraan hyvin henkilökohtaisia asioita, ja sellaisia saattaa tulla kyseltyä muiltakin, tai kommentoitua jonkun henkilökohtaisia asioita liian "osaaottavasti", kun en tajua, ettei se ole muille välttämättä ollenkaan luonnollista.
Mulle kanssa eläinten kärsimys on kaikkein ahdistavinta, ja myös mä olen joutunut lopettamaan tiettyjen somesivujen seuraaminen kun ne aiheuttavat liian suuria tunnekuohuja. 😓
Ihan mielettömän upeita havaintoja äitisi on tehnyt sinusta lapsena ja kuinka ihanaa noita on varmasti lukea jälkikäteen. Oma äitini on kirjoittanut minusta myös parina ensimmäisenä vuotena ja osan piirteistä tunnistan itsessäni vieläkin ja osa tuntuu ihan omituisilta. Mutta mikä parasta noissa äitisi kirjoituksissa ja minunkin äitini, että niistä välittyy rakkaus lasta kohtaan. En muista oman äitini koskaan näyttäneensä, saatikka sanoneensa rakastavansa minua, mutta omasta lapsuusajan muistokirjasta välittyy kyllä äidin rakkaus! Välit äitiini ovat aikuisena vain parantunut, en voi uskoa, että minulla on näin hieno ihminen äitinä! Lapsena/teininä äitini oli mielestäni maailman kamalin tyyppi, mutta se olikin äiti, nyt kun olen jo keski-ikäinen ja kahden teinin äiti itse niin äiti ei ole enää äiti vaan enimmäkseen paras ystäväni.
Ihania kuvia ja sun hiukset on ollut tosi kauniit jo lapsena!
<3
Aaww, miten ihana postaus! Kuva pikku-Sannista Kuopion torilla on aivan mahtava! <3 Samoissa maisemissa pyöri samaan aikaan myös pieni Niina... :) Mutta minä olin jo "iso tyttö" ja kävin Asemakoulun ala-astetta (olemme samalla kymmenellä, mutta olen Sinua muutaman vuoden vanhempi). :D
...no ehkäpä me ollaankin käyty Asemakoulua samaan aikaan ;) Sehän oli minunkin kouluni :)
Eikä! Miten hauska sattuma!! :D
Laskeskelin, että olen tainnut ehtiä jo pois Asemakoulusta, kun Sinä tulit sinne. Menin Lyseoon yläasteelle ja taisin olla viimeisessä ikäryhmässä, joka kävi peruskoulua siellä. Se muuttui vain lukioksi ja kävin sitten lukionkin siellä.
Mutta siis tuttuja seutuja molemmille. Pääsispä käymään Kuopiossa taas pian (nyt olen Helsingissä)! Aurinkoista päivää! <3
Mä olen syntynyt 1979, siitä voit laskea, onko meillä yli 6 vuotta ikäeroa..! Jos ei, niin ollaan oltu samaan aikaan Asemakoulusa :)
Olen muuten tehnyt Asemakoulusta oman postauksenkin osana Kuopio-juttujeni sarjaa:)
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/paluu-ala-asteelle/
Kuopio..! ❤️
Joo, olin jo poissa Asemakoulusta, kun Sinä aloitit siellä- olen vuosimallia 1971. :)
Ihanaa, että olet tehnyt postauksen sieltä ja muutenkin Kuopiosta! Luen ja fiilistelen!!
Kuopio on aina se KOTI, vaikka missä asuisi! <3 <3
Aaa, okei :) No samoja opettajia meillä on varmasti ollut kuitenkin, veikkaan... ^_^ Mun luokanvalvoja oli luokat 1-2 Ulla Eskelinen ja luokat 3-6 Paavo Ruoho.
Mulla oli koko alakouluajan Leena Valtonen. Käsitöitä opetti Marja Kivinen, englantia miehensä Matti Kivinen ja niitä puukäsitöitä (onkohan niitä yhä, haha!?) Ukko-Matti Pasanen. Viimemainittu oli vanha mies ja myös tosi vanhan koulukunnan opettaja. Kun yksi pojista riehui puukäsityötunnilla ja aiheutti vaaraa, Pasanen (niin häntä kutsuttiin) antoi kunnon tukkapöllyn!! :O Ei taitaisi sellainen opettaja enää nykyään olla kauan virassa! ;) Onneksi olin itse kiltti ja tottelevainen!
Hahaa, tunnen/muistan kaikki nuo opettajat..! ❤️ Pasanen oli ihan legenda...! Mun aikaan hänen jalkansa olivat niin huonot, että hän pystyi paremmin pyöräilemään kuin kävelemään. Hän ontui kävellessään mutta kertoi, että pyöräillessä jalkoihin ei satu samalla lailla. :)
Marja Kivinen (ja koko Kivisten perhe) on meidän perheystäviä, Marja on mun toisen siskon kummi...! ❤️ Marja oli varmaan Asemakoulun suosituimpia opettajia, niin empaattinen ja ystävällinen, muistan että kaikki tykkäsivät hänestä.
Tätä postausta lukiessa en voi ymmärtää miten jotkut (usein minimalismiin vedoten) voivat tuhota vanhoja päiväkirjoja!! Omissanikin on joo ahdistaviakin juttuja, mutta silti ihanaa elämää ja muistoja. Nimim. Lippulappujen säästelijä ja niiden fiilistelijä😊
Sama..! Päiväkirjat ovat elämän dokumentointia ja nehän voi nähdä "kulttuuris-sosiaalisena" perintönä. Ajatelkaa, jos kukaan ei olisi koskaan maailman historiassa kirjoittanut tai säästänyt päiväkirjojaan.... Mitä kaikkea meiltä olisi jäänyt oppimatta eri aikakausien ihmisten ajatuksista, yhteiskunnasta ja sosiaalisista "kerroksista"...No, mä en nyt löydä tähän ihan parhaita sanoja mutta tiedätte mitä tarkoitan. :) <3