...huomaatte että puran tässä ihan olan takaa talven ja kevään aikana kertyneitä tuotearvosteluja... ^_^
Minähän tunnetusti rakastan päivettynyttä ihoa, mutta purkkirusketuksesta ja minusta ei koskaan oikein tullut vakavasti otettavaa paria. Purkit eivät vain pysty hakkaamaan Herra Auringon viehätysvoimaa! <3 Uskollisuuteni kuuluu hyville, pahoille auringonsäteille... :)
(Ainoa säännöllisesti käyttämäni itseruskettava tuote on asteittain päivettävä kasvovoide.)
Sain aiemmin talvella testiin itseruskettavan, josta kiinnostuin kun kuulin sen olevan 80-prosenttisesti ekosertifioiduista ainesosista. Kyseessä on irlantilainen, kulttiaseman saavuttanut koti- ja ammattikäyttöön suunniteltu sarja Vita Liberata.
Sarjaan kuuluu sekä sävytettyjä että sävyttämättömiä itseruskettajia kolmella eri vahvuudella. Kasvoille ja vartalolle on omat tuotteensa. Tuotteet on jaoteltu geeli- ja moussepohjaisiin koostumuksiin, joista geelikoostumus on kosteuttavampi, ja moussella taas saa hieman tummemman rusketustuloksen. Aktiiviaineina toimivat luonnolliset uutteet ja orgaanisesti tuotettu DHA lupaa kullanhohtoisen sävyn 4-6 tunnissa.
Sain kokeiltavaksi "kahden tähden" eli medium-sävyn mousse-version. (Yksi tähti kertoo miedosta tuloksesta, kolme tähteä lupaa voimakkaan rusketuksen.) Sain mukana myös levityskintaan, mikä oli kiva juttu. Kinnasta ovat minulle kaikki suositelleet kun olen aiemmin ärissyt läikikkäästä tuloksesta tai kämmenselkä/ranne -alueen dilemmasta.
Kokemuksia:
- Kinnas tuntui kömpelöltä ja pyöri kädessä, vaahtoa oli myös vaikea saada puristeltua tasaisesti kintaaseen - toisaalta itse lopputulos oli tästä huolimatta kaikkina testikertoina tasainen
- Tuotteita mainostetaan täysin hajuttomina (sarja on siitä ilmeisen tunnettukin), mutta kyllä tässä iiiihan mieto tuoksu on. DHA ei kuitenkaan tuoksu levitysvaiheessa eikä heti sen jälkeen, mutta rusketuksen lähtiessä kehittymään tuttu makea tuoksu pöllähtää lopulta esiin.
- Sävytetty vaahto ei ole kovin tummaa ja koin paikoin vaikeaksi havaita mihin kohtiin olin moussea jo levittänyt
- Kuivuu hetkessä
- Sävy alkoi mielestäni kehittyä tuotetiedoissa mainittua 4-6 tuntia nopeammin, ja jo parin tunnin kuluttua ekasta kokeilukerrasta ihailin kuntosalin peilistä tasaista rusketustani - mutta tässä vaiheessa dha oli jo alkanut haista. (Yleensä levitän itseruskettavat aina illalla hajun vuoksi, ja näin tein jatkossa myös Vita Liberatan kanssa.)
- Sävy on hyvin luonnollinen ja kaunis, ja mielestäni enemmänkin mieto kuin medium. Tulos näyttää tummemmalta suihkuun saakka - eli kunnes peset moussen jättämän sävyn pois iholta.
Kysymys: onko kellään suositella jotain napakkaa itseruskettajahanskaa joka pysyisi kädessä? Katselin erimerkkisiä kintaita netissä ja kaikki näyttivät olevan tuollaisia "muodottomia" malleja. En tiedä miksi olin kuvitellut kintaan olevan hieman muotoon ommeltu tai että siinä olisi edes paikka peukalolle. Miten te hanskan käyttäjät saatte sen pysymään kädessä? :D
Vita Liberataa saa mm. seuraavilta jälleenmyyjiltä: Biodelly, KatriinaSpa ja Eve. Suositushinnat 21,70-27,90€.
Olen viime päivinä havahtunut miettimästä kerran jos toisenkin viime syksyn reissuani. Nyt kun etäisyyttä on kertynyt puolisen vuotta, muistot elävät mielessä ihan eri tavalla. Olen selaillut tuhansia kuvia ja hymyillyt itsekseni. Ei hitto miten mahtava viime syksy olikaan! Vähänkö olen iloinen että lähdin!
....eikä kuvien katselu mitenkään auta hillitsemään matkakuumetta joka nostelee päätään vimmatusti....
Varmaan ehkä lempikuvani koko matkalta. Seesteisyyttä Albanian Gjirokastrassa.
Toisenlaista harmoniaa New Yorkissa.
Vetistä kauneutta Venetsiassa.
Barceloneta, Barcelona.
Aamu valkenee Karpathoksella....
.....ja aurinko laskee Sardiniassa.
Rossio-aukio, Lissabon.
Naxoksen saarikierroksella saksalaisen Alexandran kanssa.
Rhodoksen vanhassa kaupungissa. - Ja PowerShotin vahvasti mielipiteitä jakanut "miniatyyrikuvausmoodi" ^_^
Auringonlasku Oiassa.
Bosa by night.
Minulla on oma katu Algherossa!
Madridissa sain syödä tapaksia blogini lukijan Sarin seurassa. Terkkuja Madridiin! :)
Muistatteko kamalan "Sergion" Sardiniasta...? Huhhuh, vieläkin nousee pulssi kun ajattelen tapausta....!
Pyysitte postauksen kommenteissa minua kertomaan, mitä päädyn tekemään Couchsurfing-palautteen kanssa. En sitten koskaan palannut aiheeseen, mutta hommassahan kävi niin, että ennenkuin ehdin edes päättää jätänkö palautteen vai en, oli "Sergio" poistanut profiilinsa Couchsurfingista. Kertoo varmaan aika paljon miehen kunniallisuudesta.
Koko Sergio-episodi jäi läppärin pöllimisen ohella kolmen kuukauden ainoaksi todella ikäväksi muistoksi. Harmi että sellainen piti mukaan mahtua, mutta toisaalta Couchsurfingia harjoittaessa on vain varauduttava siihen että tällaistakin voi sattua....
Kenen luona majailikaan Jack The One Eyed Cat...? :)
Naxos Beach.
Portara, Naxos.
Filoti, Naxos.
Grácia, Barcelona.
Chinatown, San Francisco.
Bologna kylpee auringonvalossa.
Pothia, Kalymnos.
Aamukahvi Patmoksella.
World Trade Center, New York.
Gondoliasema Venetsiassa.
Lissabon.
Värikkäät legotalot Symillä.
Ilta-auringon lämmössä Astrosissa....
Yialos, Symi.
Kaikki kunnia Italian ruokakulttuurille, mutta kyllä reissun paras ruoka nautittiin Kreikassa....
Ihanin ruokamuisto; kun monen viikon ravintolaruokailun jälkeen pääsin vihdoin taas tekemään itse ruokaa ja löysin kaupasta suosikkiani RUUSUKAALIA...! (Ei todellakaan yleinen vihannes Kreikassa.) Leijuin pilvissä kun valkosipulin kanssa freesatun ruusukaalin tuttu maku levisi suuhun.....
Delikatessen-kaupassa Bolognassa.
Portaat mereen Santorinilla.
Tuhkan värjäämä ranta Santorinilla.
Yialos, Symi.
Matkalla Lissabonin linnoitukselle on viehättävä katu, jonka varrella rakennusten seiniin on muurattu valokuvia alueen vanhoista asukkaista.
San Francisco.
Sheila ja unettoman yön aiheuttanut "de-caff" chai latte.
Kolmen kuukauden matkatavarani.
Entä muistatteko taidemaalari Luisin Barcelonasta...?
Luisin kodikas kattohuoneisto Gráciassa oli minulle kuin "home away from home", ja olen kaipaillut sinne sen verran että sunnuntaina hyppään Ryanairin koneeseen ja lennähdän pienelle uusintasohvasurffailulle Luisin luokse! :)
Pigadian aamut pysäyttivät kauneudellaan.
Entering San Fran.
Oian aasit.
Pilvissä Gjirokastrassa......
Kyllä nyt on niin että toivon erittäin kovasti pääseväni syksyllä taas edes kuukauden mittaiselle reissulle..! Kreikan saaret siintävät silmissäni.... Ja mielessäni teen jo ruokamatkaa Albaniaan...! :D
Jos mä voittaisin lotossa, laittaisin rahaa ruokaan ja matkusteluun. En tiedä kummassa järjestyksessä. Mutta mikään ei olisi niin ihanaa ylellisyyttä kuin voida ostaa mitä tahansa ruoka-aineita ja voida piipahtaa mihin tahansa ravintolaan... ja voida matkustaa junalla ja laivalla eikä pelkästään Ryanilla! ^_^
Sopivan värisen kulmakynän löytäminen voi tunnetusti olla kinkkistä. Harmillisesti useimmat markkinoilla olevat keskiruskeat kulmakynät ovat punertavia, kun suomalaiseen perusvaaleaan väritykseen sopii useimmiten neutraali, harmaaseen taittava ruskea. Lumenen kulmakynä numero 2 on juuri sellainen, ja siksi se onkin (vahvistamattomien tietojen mukaan) Suomen myydyin kulmakynä. :) Itsekin olen sitä käyttänyt monta kappaletta.
Kuva Dermoshopin sivulta
Nyt olen kuitenkin löytänyt melkeinpä vielä paremman yksilön; Dermosilin kulmakynä, sävy Medium. Sävy on hyvin lähellä Lumenen 2-kynää, sillä erotuksella että koostumus on enemmän mieleeni. Lumenehan muutti kyniensä koostumusta viime vuoden uudistuksen yhteydessä, ja ne ovat nyt pehmeämpiä ----> jättävät enemmän pigmenttiä ja helposti tummemman tuloksen. Itse pidän enemmän sellaisesta perinteisen kovasta ja "kuivahkosta" kulmakynän koostumuksesta, ja Dermosil tarjoaa juuri sellaisen. Näin väriä ei tule helposti liikaa.
Kulmakarva ennen ja jälkeen Dermosil Mediumin.
.
Dermosilin kynillä on hintaa 5,30€ ja niitä saa Dermoshopin nettikaupasta.
Oman kynäni sain kun vierailin viime kesänä Dermoshopin tuotantotiloissa.
Googletellessani muiden kokemuksia Dermosilin kulmakynistä, törmäsin KosmetiikkaKaaoksen postaukseen, jossa Johis vertaa nimenomaan Lumenen kynää numero 2 ja Dermosilin Medium-kynää. Postauksessa on myös swatch-kuva kynien sävyistä.