Yves Rocherin kesälook on nimeltään Retropical, ja henkilökohtaisesti olen tosi tykästynyt look-kuvan meikkiin. Tässä nähdään nyt sitä kylmän ja lämpimän yhdistämistä tavalla, josta esimerkiksi Stephan Øien puhui.

Silmämeikki näytti tutulta, eikä väriyhdistelmää toki suinkaan käytetä ensimmäistä kertaa. :) Esim. MAC on tehnyt turkoosia yläluomella/liilaa alaluomella -kombosta oman, hempeän versionsa vuoden 2009 Rose Romance-lookissaan.

Yves Rocherin lookissa jännää on se, että huomio kiinnittyy heti vahvaan silmämeikkiin, mutta kokoelman tuotteista ei löydy esimerkiksi lainkaan violettia. Violetti täytyy siis lainata jostain muualta. :) Edit. Noniin, selvisihän sitten että kokoelmassa on violetti kynä, juuri tuon alaluomen sävyinen. ;) Pressimateriaalin kuvissa kynä oli silmiini aivan eri sävyinen.

Minä tein oman versioni käänteisenä - liilaa liikkuvalle luomelle ja turkoosia alaluomelle.

Meikkiin käytetyt tuotteet (Retropical-tuotteet saatu Yves Rocherilta):

Garnier BB Cream Matta + Benecos-puuteri (iholla näkyy se pintakuivuuden korostuminen, mistä mainitsin Garnier BB Matta-postauksessa)

Lumene Mansikkavaahto-poskipuna

IsaDora Eyephoria -luomiväri 09 Amethyst

MAC Beautiful Iris -luomiväri

MAC Seedy Pearl -luomiväri

Yves Rocher Retropical-maskara sävy Bleu Outremer

Yves Rocher Retropical-huulikiilto sävy Hibiscus Rose

Yves Rocher Retropical -duorajauskynä Vert d'eau / Bleu profond

IsaDora Inliner Kajal Satin White

Tuo Lumenen Mansikkavaahto vain kestää ja kestää...! ^_^ Se kuului johonkin viiden vuoden takaiseen kesämeikkikokoelmaan eikä vaahto ole kuivunut yhtään.

Liikkuvan luomen sisäpuoliskolla MAC Beautiful Iris, ulkopuoliskolla IsaDora Amethyst (tämä saatu myös blogin kautta). Kulmaluulla MAC Seedy Pearl. Alaluomella minttuturkoosia YR:n Vert d'eau / Bleu Profond -kynästä. Sisärajaus IsaDoran Satin White -kajalilla.

Toisen silmän ripsiin kokeilin lisätä sinistä Retropical-maskaraa mustan ripsarin päälle - ja näette tuloksen. Sininen ei näy mihinkään. Eli jos haluat sinisen todella näkyvän, laita alle korkeintaan vaaleaa ripsiprimeria.

Retropical Gloss on laadultaan voidemaista, peittävää ja huulilla hyvin miellyttävän tuntuista. Siinä on myös mieto, ihanan marjainen tuoksu. Kiilto ei ole yhtään tahmeaa. Eli "kärpästarra"-tyylisten tahmeankiiltävien huulikiiltojen vihaajat - kokeilkaa tällaisia pehmeän voidemaisi laatuja niin saatatte vaikka löytää itsenne tykästymästä. :)

Sävy Hibiscus Rose on herkullinen tumma vadelmapinkki.

Tuo IsaDoran superhelmiäiseen Eyephoria-sarjaan kuuluva Amethyst on myös tosi kiva luomiväri. Pehmeä ja pigmenttinen, ja jäljeltään todella metallinen.

Sinistä maskaraa en olekaan käyttänyt sitten..... seiskaluokan! ^_^

. . .

Nyt pääsen vihdoin kertomaan teille jotain joka on saanut mun vatsan kipristelemään innosta ja odotuksesta jo useamman kuukauden. :) :) :)

Kirjoitin juuri kateudesta, ja nyt on sanottava että tämä ensi viikolla häämöttävä juttu on sellainen, josta joutuisin mahdollisesti olemaan kateellinen jos lukisin siitä jostain toisesta blogista. No, nyt sattuu minullekin kerrankin jotain tällaista ja olen ihan vilpittömän iloinen omasta puolestani! (Anteeksi jos joku tästä mun suorasta ilosta nyt pahoittaa mielensä. Toivottavasti ei. En jaksa mitään perisuomalaista "ei-saa-näyttää-onneaan" -näytelmää tällä erää :))

Minut on kutsuttu tutustumaan Yves Rocherin kotikylään ja ekologiseen hotelli-kylpylään Ranskaan, La Gacillyyn.

Matkalle osallistuu bloggaajia kaikista Pohjoismaista, ja minut kutsuttiin ainoana Suomesta. Matkakumppanikseni lähtee Yves Rocherin Suomen tiedottaja Liisa Sippola ( - onneksi, tuntuisi kyllä vähän orvolta olla siellä yksinään "Suomen lippua heiluttamassa"..!). Muiden bloggaajien joukossa on mm. ruotsalainen Killer Colours -blogin Viola, joka on yksi vanhoista meikki-idoleistani...! Huijui kuinka jännää tavata hänetkin livenä..!

Matka kestää kolme päivää ja majoitumme Yves Rocherin La Grée des Landes -kylpylähotelliin. Ei näytä mitenkään kurjalta paikalta...! ^_^ Vierailuohjelmaan kuuluu mm. tutustuminen La Gacillyn kylään ja Yves Rocherin synnyintaloon, hemmottelutuokioita kylpylässä, Botanical Beauty -kasvimuseo sekä vierailu Yves Rocherin tehtaalla.

Olen matkasta niin innoissani että en osaa sitä pukea edes sanoiksi! Olenhan ollut Yves Rocher -tyttö jo 13-vuotiaasta, ja teininä ihan oikeasti haaveilin La Gacillyssa vierailusta kun katselin kuvia kylän ihanista puutarhoista Rocherin Kauneuden Vihreissä Kirjoissa. Enpähän olisi silloin voinut uskoa että joku päivä vielä oikeasti pääsen sinne...!

Olen Ranskassa maanantaista keskiviikkoon. Ette pääse välttymään matkaraporteilta, sen lupaan..! ;)

"Haluaisitko kokeilla luonnonkosmetiikan Chanelia?" minulta kysyttiin.

Patyka. Merkki josta en ollut koskaan kuullutkaan. Luonnonkosmetiikkaa ei yleensäkään yhdistetä luksukseen, mutta Patyka on juuri sitä. Pariisilaista ylellistä kosmetikkaa hienostuneella imagolla, innovatiivisella tekniikalla ja viimeisen päälle hiotuilla tuotekoostumuksilla ja pakkauksilla.

 Ja kaikki tämä luomulaatuisilla, Reilun kaupan periaatteita kunnioittavilla raaka-aineilla ja ekosertifioinnilla.

No mutta wow, ajattelin. Kyllähän tällaista kiinnostaa kokeilla. (Vain yksi seikka sai minut empimään, mutta se selviää jutun lopussa.) Ainoa aiempi kokemukseni selektiivisestä luonnonkosmetiikasta on Kibio, mutta Patykaan verrattuna se tuntuu melkein "Axelta". ^_^

Patykan tuotteita minulle tarjosi testiin ihanainen Jolie. (Ja kyllä, säilytän puolueettomuuteni tuotearvostelijana vaikka myönnänkin ihastuneeni totaalisesti Jolien inspiroiviin sivuihin...! Ja niihin meikkilookkeihin...! Waa!)

Yksinkertaisuus on kaunista, ja Patyka sisältääkin vain kaksi tuotelinjaa: kaikille sopivan Absoliksen sekä yli 25-vuotiaille suunnatun Biokaliftinin.

Minulle lähetettiin kaksi tuotetta; Biokaliftin-linjan kasvovoide sekä silmänympärysvoide.

Repair Face Cream.

Kun avasin paketin, olin ensin että "Hetkinen... Lift? Repair? Minä? Pitäisikö tästä ihan loukkaantua...!" ^_^ Kääntelin pakkausta kädessäni ja luin kuinka voide "lisää ihoon volyymia ja kohottaa sitä biologisten aktiiviuutteidensa ansiosta." Oliko minulle lähetetty väärän linjan voide vai näytänkö tosiaan jolielaisten mielestä tarvitsevan "faceliftiä"? :D

Lähetin viestiä Katja Kokolle, joka selvensi Biokaliftin-linjan ideaa varsin loogisesti Ei, en ollut saanut väärää voidetta. Ja olenhan minä jo tosiaan yli 25...! *wirn*

Patyka haluaa olla selkeä, yksinkertainen sarja ja pitäytyä olennaisessa. Ihon vanheneminen alkaa n. 25-vuotiaana ja siksi anti-age-linja Biokaliftin on tarkoitettu sen ikäisille ja siitä ylöspäin. Katja tiivisti luonnonkosmetiikan anti-age-voiteiden koostumuksen ja toimintaidean niin asiantuntevasti ja selkeästi, että siteeraan tässä koko hänen vastauksensa:

"Kun tutkii incejä, sisältävät ns. nuoremmalle iholle suunnatut voiteet lähes poikkeuksetta peruskasviöljyjä (mantelia, seesamia, jojobaa, auringonkukkaa ja ehkä avokadoa) sekä hitusen jotain kasviuutetta tehostamassa haluttua vaikutusta. Mutta kun katsoo ikääntyvälle iholle suunnattujen voiteiden incejä, on niissä usein voidepohjassa veden lisäksi jotain kukkais- tai hedelmävettä, hyaluronihappoa sekä reippaasti antioksidantteja sisältäviä kasviuutteita. Anti-age-voidepohjan kasviöljyt myös sisältävät useimmiten huomattavasti enemmän rasvahappoja, eli ikääntyvän ihon voiteet antavat iholle huomattavasti enemmän ravintoa, kosteutta ja rasvaa. Mutta ne eivät kohota ryppyjä umpeen, kiristä kasvoja jne. Kiinteyttävät vaikutukset perustuvat ennemminkin siihen, että ks. voiteilla ihon hydrolipidikalvo tulee ravitummaksi ja tasapainotetuksi ja sitä kautta ihon väri paranee, sen pinta pehmenee ja näin myös rypyt madaltuvat."

Asia ymmärretty, ja nyökytelty hyväksyvästi. :) Mutta näinhän luonnonkosmetiikka yleensäkin toimii, se ei lupaa "kuuta taivaalta" eli ihon iättömäksi taikovia tuhkimotuotteita, vaan kokonaisvaltaista, niin mieltä kuin ihoakin hellivää hoitoa.

Avatessani Biokaliftin-voiteen kiinnitin huomiota kauniiseen pakkaukseen joka avautui kukan lailla. Tulee mieleen  japanilainen origami. Sitten katsoin purkkia. Hmmmm. Purkki. Ei lainkaan hyvä säilyvyyden kannalta. Tsot tsot Patyka.

Paitsi että ei. Patyka on minua edellä.

Katsokaa mitä pakkausteknologiaa...! Siis wow...!! En ole millään muulla merkillä nähnyt vastaavanlaista purkkisysteemiä! Kun avaat kannen, et pääsekään suoraan käsiksi voiteeseen. Sen eristää sormestasi (ja hapettumiselta) kiinteä, joustava välikansi, jossa on pienenpieni viillolla varustettu annosteluaukko. Kun painat sormella välikantta, puristuu annosteluaukosta voidetta. Kun nostat sormen pois, aukko menee kiinni.

Nyt täytyy sanoa että olen kyllä todella vaikuttunut. Dior, Sensai, Guerlain - - missäs teidän vastaavat pakkausinnovaatiot ovat..? Jokainenhan tietää, miten epähygieninen pakkaus kannellinen purkki todella on. Se näyttää hienommalta kuin pumppupullo tai tuubi, ja juuri siksi sitä käytetään. Mutta luksus kostautuu huonompana säilyvyytenä ja aktiiviaineiden kuten vitamiinien ja antioksidanttien haihtumisena kalliista purkista ilmaan.

Patykalle iso käsi loistavasta teknologiasta.

Miltä voide tuntuu?

Ensifiilis on jäykästi levittyvä. Voide ei kuitenkaan ole yhtään rasvaista, itse asiassa päinvastoin. Se jättää himmeän-mattaisen, sileän pinnan. Voiteella on myös selvästi tasoittava vaikutus. Katjan kanssa puhuimme aiheesta, ja hän sanoi että jäykkä koostumus liittyy juuri tuohon tasoitukseen. Voide jättää iholle suojaavan kalvon joka tasoittaa pinnan pieniä epätasaisuuksia. Kalvomaisista voiteista tulee heti mieleen tahmeus, mutta Biokaliftin ei ole yhtään tahmea. Sitä tarvitsee jäykkyytensä vuoksi annostella emulsiomaisempaa voidetta enemmän, mutta ihofiilis ei ole yhtään rasvainen. Mattapintaa voiteessa tekee mm. riisinjyväjauhe.

Testivoiteeni on muuten normaali- ja sekaihon versio. Sarjassa on myös täyteläisempi Ultra Rich Radiant Cream kuivalle iholle.

En tiedä johtuuko siitä, että tiedän voiteen olevan kallista luksusmerkkiä, mutta huomaan eron muihin käyttämiini voiteisiin. Iho tuntuu hieman siltä, kuin sille olisi jo levitetty joku pohjustusvoide. Niin tasainen ja heleä se on. Ja kyllä voide tuntuu myös napakoittavan ihon pintaa. Tuoksu on erittäin mieto ja kukkainen, hädin tuskin havaittava.

Voiteen inci ja tarkemmat "tekniset" tiedot löytyvät täältä (postaus venyisi aivan liian pitkäksi jos sisällyttäisin kaiken haluamani informaation :)). Incistä sanon sen verran, että näyttää todella hyvältä - mutta minua hämää kun vesi on vasta kolmantena vadelmauutteen ja ruusuveden jälkeen. Meille opetettiin kosmetiikan kemian tunnilla, että vesi on aina ensimmäinen (pitoisuudeltaan suurin) ainesosa kaikissa voiteissa, shampoissa, suihkugeeleissä ja hiustenhoitoaineissa, lukuunottamatta öljypohjaan tehtyjä balmeja. Ja nehän erottaa heti öljyisyydestään. Olen lukenut näin muistakin lähteistä. Patykan voide ei ole rasvamainen balmi, joten veden pitäisi olla siinä ykkösenä. Veteen liuotetaan kaikki muut tuotteen raaka-aineet. Voiko siis muka pitää paikkansa että vadelmauute on ykkösenä...?

Radiant Eye Contour -silmänympärysvoide

Tästä tuotteesta minulla ei ole yhtä paljon sanottavaa kuin kasvovoiteesta (ja tekin jo huokaatte helpotuksesta, kun postaus on niin pitkä..! ^_^), muuta kuin että tykkään tosi paljon tästäkin. Toisin kuin Repair Cream, silmänympärysvoide on erittäin kevyttä ja vesimäistä, oikeastaan fluidia. Tämä on niin riittoisaa että sitä on mahdotonta annostella tarpeeksi pientä pumppausta, pieninkin tippa leviää ohimoille ja poskiin saakka. :)

Voide tuntuu raikkaalta ja erittäin kosteuttavalta. Imeytyy välittömästi. Voide lupaa kirkastaa, laskea turvotusta, pehmentää ja kiinteyttää ja toimia erinomaisena pohjana meikin alla. Tarkat tiedot inceineen täällä.

Pakkausmuotona on hygieninen pumppupullo.

. . .

Siinä missä jollain perusbrändillä on paperiset esiteläpyskät, on Patykalla asiaankuuluvasti nidottu, ylellinen esitekirja.

Kuten sanottua, kaikki merkissä on viimeisen päälle viilattua. Jokainen aspekti henkii luksusta.

Kirjan paksuilla, kiiltävillä sivulla kerrotaan merkin filosofiasta, sertifikaateista ja tietysti tuotteista erittäin houkuttavasti.

Harmittaa että en tiennyt Patykasta ennen maaliskuista Pariisin visiittiäni. Olisin ehdottomasti käynyt fiilistelemässä merkin pääliikkeessä Rue St. Honorélla. (Tosin olisinkohan mä nukkavieruna matkalaisena kehdannut lopulta astua sisäänkään...)

Tykkäsin siis kovasti testiin saamistani tuotteista ja minulle muodostui Patykasta todella vakuuttava, laadukas ja puoleensavetävä kuva. Näin ne Chanel-asiakkaatkin varmasti kokevat... ^_^ "Ihanaa katsella ylellistä purkkiani kauneusrutiinien aikana ja tuntea voiteen hienostunut tuoksu ja koostumus...."

Mutta koska haluan olla täysin rehellinen, en halua jättää sanomatta seuraavaa: mieluiten esittelen blogissani tuotteita, joita ostan tai voisin kuvitella ostavani itse. Joihin minulla - sanalla sanoen - on varaa.

Patyka on upea merkki, mutta en itse maksaisi kasvovoiteesta sataa euroa. Siksi emmin  testitarjouksen saadessani. Merkki houkutti, mutta tuntui jollain tapaa "väärältä" esitellä - ja rohkaista teitä ostamaan - tuotteita, joihin oma budjettini ei riittäisi. Päädyin kuitenkin ottamaan tuotteet vastaan kun sain omatuntoni kanssa sovittua, että joskus voi esitellä myös sellaisia tuotteita joihin jollain toisella on varaa. Ja joka kiitollisena ottaa tiedon vastaan. En kai voi olla päättämässä teidän kaikkien tuhansien lukijoiden puolesta, mikä teidän mielestänne on "liian kallista".

Riittäähän Guerlainilla ja Sisleylläkin asiakkaita. :)

Siispä, jos olette valmiita sijoittamaan ylelliseen luonnonkosmetiikkaan, Patyka ei ole lainkaan hullumpi kohde. Biokaliftin-linjan hinnat ovat välillä 35-120 euroa ja huokeamman Absolis-linjan tuotteet kustantavat 28-48 euroa. Vielä tämän päivän (keskiviikon) ajan Jolien verkkokaupasta saa koko tilauksesta 10 % alennusta koodilla 'karkkipäivä'. Patykan hinnoissa kymmenen prosenttia alkaa olla jo ihan tuntuva alennus. :D Tai käykää nappaamassa se ihana Zuiin Mango-poskipuna! Joo, mä kannustan teitä kerrankin ostamaan! ^_^ En saa ostoksistanne penniäkään mutta tuo Mango vain on niin mahtituote että sitä suosittelee todella sydämestään.

Mikä teidän mielestänne muuten on kallista? Kun puhutaan kosmetiikasta? Ja onko teistä kiinnostavaa lukea myös luksusmerkeistä?

Tunnustan. En lue kovinkaan monia blogeja.

Kirjoitan blogia suositussa blogiportaalissa ja olen blogiscenen kanssa tekemisissä päivittäin – mutta lähinnä vain oman blogini kautta. Minulla on lempiblogeja joiden päivityksiä käyn lukemassa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta sitten on blogeja joita haluaisin lukea, tai joita minun ehkä odotettaisiin seuraavan, mutta joita en siltikään käy kurkkaamassa kuin harvoin.

Miksi?

Siksi, että koen joko kateutta tai jonkinlaista alemmuudentunnetta.

En tiedä sanotaanko tätä usein ääneen. Uskoisin sitä kuitenkin olevan liikkellä muuallakin kuin ”Sannilassa”.

Aloitetaan kauneusblogeista. ”Kilpailijoistani”. Kai ne on ikään kuin niin nähtävä, tietyssä mielessä. Vaikka moni lukijahan seuraa useita – jopa kymmeniä tai satoja - bogeja, joten sinänsä kaikki saman aihealueen blogit eivät tokikaan vie lukijoita toisiltaan.

Blogosfäärissä on jonkinlaisena perusolettamuksena, että tietyn aihealueen bloggaaja pitää itsensä ajan tasalla kirjoittamastaan aiheesta lukemalla säännöllisesti myös muita saman genren blogeja. Useimmat varmasti niin tekevätkin. Toisilla on syynsä miksi he eivät niin tee. Itselläni yksi syistä on ajan käyttö – haluan viettää koneella mahdollisimman vähän aikaa päivästä. (Olen tullut oman hyvinvointini kannalta siihen tulokseen, että jos en kirjoittaisi blogia, minimoisin nettihengailun muutamaan kertaan viikossa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin jutussa Netti tekee meistä tyhmiä?)

Toinen syy on postauksen otsikossa.

Kateus.

Kuulostaa kauhealta sanalta. Negatiiviselta. Sehän on yksi perisynneistä. Ei saa olla kateellinen.

Minä olen. Huomaan vertaavani itseäni ja taitojani jatkuvasti muihin. En luonnollisestikaan ole Suomen taitavin meikkaaja tai asiantuntevin kosmetiikka-analysti, enkä niin toivoisikaan. Guruus missä tahansa asiassa asettaa paineita. Usein on hyvä olla vain ”ihan hyvä”. Mutta jostain syystä en pysty lukemaan kilpailijoitani, koska se johtaa lähes aina paineisiin olla ”yhtä hyvä”, tai alakuloon siitä jos ei voi olla yhtä hyvä.

Yksi Suomen kiistatta taitavimpia meikkibloggaajia on esimerkiksi Jangsara. Moni ei edes tiedä, että hän on suomalainen, sillä hän kirjoittaa englanniksi. Käsittääkseni valtaosa Jangsaran lukijoista onkin ulkomailta, ja hänen nimensä tunnetaan netin kansainvälisillä meikkipalstoilla. Oli aika jolloin seurasin Jangsaran blogia. Sitten en enää kyennyt. Koin, ettei minulla meikkibloggaajana ole mitään annettavaa tällaisten lahjakkuuksien rinnalla. Miksi kukaan lukisi minun blogiani, kun kerran on mahdollista seurata myös näin upeita meikkipostauksia?

Koska minusta kuitenkin oli kivaa pitää blogiani, lopetin Jangsaran blogin seuraamisen. Kun en näe Jangsaran taidonnäytteitä, pystyn jatkamaan omien meikkijuttujeni julkaisua. Tiedän tämän olevan täysin typerää, mutta tunteeni seurauksia en voi muuttaa. Jangsara on vain yksi monista. Säilyttääkseni motivaation oman blogini pitämisessä, en voi lukea monia entisistä suosikeistani. :/ Kateus on ikävää, mutta vielä en ole kasvanut siitä ulos. Olen Salieri Mozartin maailmassa.

Lisää esimerkkejä muista blogigenreistä.

Tykkäisin hirveästi lukea ocJulian blogia, ja löydänkin itseni tutun lentosuukkobannerin edestä ainakin kerran viikossa. Mutta reaktio on joka kerta sama. En pysty. Hyvänen aika miten täydellinen ihminen. Minä en kestä miten kaunis tämä olento on ja miten upeaa  elämää hän viettää. Minä en voi lukea eteenpäin. Nainen ei ole pelkästään kaunis, syö kauniita ruokia ja tee kauniita matkoja, hän on myös hauska ja taitava kirjoittaja eikä hänessä oikein tunnu olevan mitään ärsyttävää.

Kateellinen. Minä olen kateellinen ocJulialle. Samalla tiedän, ettei meistä kenenkään elämä ole pelkästään sellaista kuin blogikirjoitukset antavat ymmärtää. Ja ehkä hänellä on jossain tyyliin vasemman kantapään reunassa joku ruma kohta…?

Mutta minulle on liikaa se Kauneus joka Julian blogista säteilee. En voi sille mitään. Haluaisin kokea edes päivän tai kaksi miltä tuntuisi olla noin Upea. En pysty lukemaan ocJuliaa tarpeeksi säännöllisesti ottaakseni selvää onko Julialla koskaan huonoja päiviä.

Eeva Kolu. Kolmas esimerkkini. Kaikki mitä rakastin - ja Kauhaa ja rakkautta –blogien sekä Trendin rakastettujen kolumnien takaa. Eevasta tykkäävät kaikki. Eeva on ihana. Minäkin haluaisin olla yhtä herttainen. Eeva on kuin lämmin angoravillapaita joka osaa pukea kaikki kauniit, hauskat ja pörröiset ajatukset älykkäiksi, miellyttäviksi sanoiksi. Joita haluat lukea.

Salieri murahtaa taas jossain sisuksissani. Äpp! Äpp! Et kai voi olla kateellinen Eevallekin…? Voiko jonkun mukavuudesta olla kateellinen? Ilmeisesti voi. Ainakin vähän.

No jos ei muusta niin aseistariisuvasta hymystä ainakin. :) Olen jo kouluajoista saakka tuntenut pientä kateuden suuntaista niitä ihmisiä kohtaan, joiden kasvoille syttyy herkästi ja luonnostaan sellainen sydämellinen, koko kasvot lämmittävä, varaukseton hymy. Tiedättehän, mitä tarkoitan..? Sellainen hymy vain on tai ei ole. Sitä ei voi harjoitella. Eikä se tarkoita, ettemme me muut olisi yhtä sydämellisiä. Meidän kasvomme vain eivät näytä ihan niin hymyileviltä ja valoisilta.

.

Mr. Karkkipäivä luki tämän postauksen ennenkuin julkaisin sen. Hän puisteli hieman päätään ja sanoi, että et sinä sitä varmasti tarkoita, mutta tekstistä saa sen vaikutelman, että kerjäät "No olethan sinäkin ihan hyvä hei..!" -kommentteja ja olalletaputuksia. Niinkuin osa tulkitsi maaliskuisen avautumispostauksenikin.

Luin tekstin läpi ja niinhän se ehkä on, jutun voi lukea myös "tuhkansirottelu" -sävyllä. Höh. Älkää oikeasti lukeko tätä niin. Kyllä minä olen mielestäni ihan hauska, fiksu ja sympaattinen niin ihmisenä kuin bloggaajanakin. Vaikka tunnenkin otsikon kuvaamia tunteita. Halusin vain kertoa siitä, että kateus on outo juttu. Ja millaisia ilmentymiä sillä voi olla. Maaliskuisessa postauksessa joku kommentoi, että on ihmisiä jotka ovat minullekin kateellisia ja haluaisivat olla minä. Se sai minut mietteliääksi. Olenko minä jonkun "Eeva" tai "Julia"....? Kenties. (Ja nyt joku sanoo että "älä unta nää....!") Juuri se on elämän hassuutta. Sellaista, mitä tykkään pohdiskella.

Kuvituksena Ålands Folkhögskolanin luontokuvauslinjalla ottamiani valokuvia.