Tämä ilta vietetään vähän erilaisissa tunnelmissa kuin eilen. Kuubalaisrytmit ovat vaihtuneet levolliseen hiljaisuuteen.

Saavuimme illansuussa Heinävedelle Valamon luostariin.

Iltateellä luostarin ravintolassa.

.

/ / KIEHL'S-arvonta on suoritettu, ja onnekas Aromatic Blends -setin voittaja on nimimerkki appelsiini...! Kiitokset kaikille ihanien tuoksutarinoidenne jakamisesta! :)  / /

.

Skål voittajalle! :)

Tiemme vei teen jälkeen luostarin pieneen viinitupaan, joka on auki kymmeneen. (Ihmettelin tätä hieman, sillä luostariin laskeutuu hiljaisuus klo 21.00 jolloin kaikki muut paikat sulkeutuvat.)

Viinituvassa meitä palveli rempseä munkki, joka hämmästyi kun kysyin lupaa kuvaamiseen. Luostarin alueen kylteissä lukee, ettei luostarin väkeä sovi valokuvata. "Herranen aika, tottakai saa!" iloinen munkki parahti kädellään huitaisten.

Herranen aika... :D

Koemaistoimme Valamon oman kuivan valkoviinin ja puolikuivan punaviinin, jotka taitavat päätyä herran ostoskassiin huomenissa kun luostarin myymälä on taas auki.

Harkitsen tässä parhaillaan jaksaisinko herätä aamulla kuudelta jumalanpalvelusta seuraamaan.... :) Olisihan sekin Erilainen Kokemus tälle reissulle.

Nyt Valamo sanoo hyvää yötä. (Lisää roadtripin viidennestä päivästä huomenna.)

Eihän me minnekään Savonlinnaan sitten eilen päästy. Mutta linnaan kuitenkin. :)

Päivän ensimmäinen pysäkki oli kuitenkin ihastuttava Lappeenranta. (Ja hei - katsokaas kuka löysi Olympuksestakin miniatyyriasetuksen! :D)

Haminassa emme sitten pysähtyneetkään lainkaan. Luulin koko ajan että olimme menossa sinne, kun mies vain kääntyi Lappeenrannan liittymästä. Se vain kohautti olkapäitään ja sanoi että "joku paikka piti jättää listalta, ei ehditä kaikkiin". Jahas.

Mies on käynyt Lappeenrannassa joskus aiemminkin, minulle vierailu oli ensimmäinen. En yhtään tiennyt mitä odottaa Lappeenrannasta, mutta näin viehättävää kapunkia en rehellisesti sanottuna tiennyt kohtaavani..!

(Minulla on kotimaan rakkaudestani huolimatta aikamoiset antipatiat suomalaisten kaupunkien esteettisyyttä kohtaan, varmasti tiedätte mitä tarkoitan kun miettii meidän keskivertokaupunkien betoni/aaltopeltilaatikoita versus keski-Euroopan koristeellinen arkkitehtuuri.)

Lappeenrannasta paljastui oikein tunnelmallisia alueita, kuten satama, linnoitus ja Kauppakadun seutu satamasta sankarihautausmaalle. Ainakin näin kolmen tunnin vierailun perusteella. :)

Linnoituksen helmi on Majurskan talo, 1800-luvun puolivälissä rakennettu alunperin upseeriperheiden asuinrakennus. Nykyään talossa toimii ihana monen huoneen käsityöläisputiikki sekä mitä ihastuttavin vanhan ajan tyylin kahvila. Ihan pikkuisen harmitti kun päivän kahvikiintiö oli jo tehokkaasti vedetty täyteen aamiaisella, olisi pitänyt jäädä juomaan vaikka lasi vettä..! ^_^

Seuraavana ohjelmassa oli lounas, jonka Mr. Karkkipäivä nautti Satamatorilla oikein perinteiseen Lappeenrannan tyyliin..!

Satama-Sanni :) -nimisestä kioskista herralle löytyi vety, eli kinkulla ja kananmunalla täytetty lihapiirakka. Jälkiruoaksi lähti viereisestä Marttojen kioskista vohvelia. "Piirakka oikeaan kylkeen, vohveli vasempaan", mies totesi ja huuhtoi komeudet alas kolalla ja kahvilla. :)

Itse nautin oman lounaani toisessa osoitteessa. Etsin ensin käsiini lukijan vinkkaamaan raakaruokakahvilan Cacao Flow'n Koulukadulta, mutta päädyin toteamaan että paikan ainoa ruokaisampi annos, Flow Salaatti, ei olisi raaka-aineidensa puolesta vienyt nälkääni. (Meikä on tottunut mättämään aikamoiset proteiinimäärät joka aterialla...)

Aivan loistava lounas löytyi Kauppakadulla sijaitsevasta talomuseo Volkoffin kahvilasta. Tämä oli kyllä todellinen löytö! Edit. Anteeksi lappeenrantalaiset, talohan on Wolkoff, ei Volkoff. *sokea*

Järjettömän kookas kolmesta ruokalajista ja kahvista koostunut lounas kustansi 13,50€! Toinen toistaan ihanampia herkkuja notkuvasta viherpöydästä sai ensin käydä hakemassa salaattia, marinoituja kasviksia, juustoa ja päivän keittoa niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten pöytään tarjoiltiin valinnan mukaan lämmin liha- tai kala-annos. Päivän kala-annos tosin oli tällä kertaa kylmä.

Kalalautanen koostui silakasta, katkaravuista, kylmäsavulohesta, mädillä täytetystä kananmunasta, tillimarinoidusta sillistä ja vielä jostain minulle tuntemattomasta mätimoussehommelista (ja perunoista joita en syönyt). Herranjestas mikä lounas alle 14 eurolla....! Ihan mieletöntä. Jo tuon kalalautasen tyylinen annos maksaa missä tahansa ravintolassa varmaan pari kymppiä.

Lappeenrannan vanha raatihuone on sekin Kauppakadun varrella.

Seuraavana sitten nokka kohti Imatraa.

Saavuimme Imatralle vasta neljän jälkeen, kun viivyimme Lappeenrannassa suunniteltua pidempään. Mies ehdotti, että josko kuitenkin jäisimme kuudelta alkavaan koskinäytökseen saakka, ja näin päätimme tehdä.

Sitten vain soittamaan Savonlinnan hotelliimme Lossiranta Lodgeen, jonne piti erikseen ilmoittaa jos saapuisimme myöhempään kuin klo 18. Soittaessani paljastuikin, että hotelli oli hävittänyt varauksemme, ja huoneemme oli annettu toiselle vieraalle. Puheluun vastannut henkilö pahoitteli asiaa kovasti, ja tarjosi meille toista huonetta sisarhotellista - aivan täyteen hintaan! Ei siis mitään korvausta siitä että alkuperäinen varauksemme oli hävitetty. Olimme varta vasten halunneet ja varanneet hotellin parhaan ja tunnelmallisimman huoneen omalla puulämmitteisellä saunalla ja porealtaalla, eikä tarjottu toinen huone vastannut millään lailla alkuperäistä.

Olimme lievästi sanottuna *ittuuntuneita. Illanvietto omalla terassilla Olavinlinna-näköaloilla veden äärellä oli sitten siinä. Mies tuli niin pahalle tuulelle ettei halunnut enää etsiä toista hotellia Savonlinnasta ollenkaan vaan päätti että jäämme yöksi Imatralle. Käänsimme katseemme vieressä kohoavaan rakennukseen....

Imatran Valtionhotelli.

Ei mikään hullumpi paikka yöpyä tämäkään. ;) Kaikeksi onneksi hotellissa oli huone vapaana ja näin Savonlinna muuttui "Imatranlinnaksi". Olin ehdottomasti halunnut nähdä tämän upean rakennuksen Imatralla, ja nyt sitten pääsin tutustumaan sen lakanoihinkin. :)

Imatrasta totean, että paikka vaikutti kaupunkitunnelmaltaan sellaiselta hyvin "perus"suomalaiselta (ei poliittisesti! ;). Keskusta ei ollut ihan niin viehättävä kuin Lappeenrannassa ja Kotkassa.

Valtionhotellin vaikuttava siluetti ja kosken alueen henkeäsalpaavat maisemat ovat kuitenkin eittämättä sellaiset, joilla harva kaupunki pystyy kilpailemaan. En ollut muuten lainkaan tajunnut, että ne sijaitsevat ihan keskustassa! Meidän vierailuajankohtanamme myös Big Band Festival loi kaupunkiin tunnelmaa ja eloisuutta.

Koskinäytös oli todellakin upea. Tosin show'n valo-osuuden merkitys jää kesäillan valoisuudessa epäselväksi, itse en huomannut mitään valoja.

Näkymä on kuin jostain saksalaisesta linnasta.... Valtionhotelli häämöttää puiden keskellä. Kertakaikkiaan häkellyttävät maisemat!

Pilveen vetäneen taivaan sabotoitua terassisuunnitelmani koskinäytöksen jälkeen menimme pariksi tunniksi rentoutumaan hotellin kylpylään. Altaat eivät olleet kummoisia (miten porealtaassakin voi palella..?), mutta naisten puolen Oriental-sauna ja höyrysauna olivat ihania. Miehet saavat tyytyä tavalliseen saunaan omalla puolellaan.

Söimme pikaisen illallisen hotellin ravintolassa  Kalakiintiö alkoi jo olla aika tehokkaasti täynnä, ja söin illalliseksi tällä kertaa kasvisrösti-vuohenjuustotornin. (Tarkistin keittiöstä etteivät röstit olleet perunasta - eivät olleet vaan kaalista ja porkkanasta ;))

Illallisemme oli pikainen, sillä halusimme ehtiä Big Band Festareiden Afro Cuban All Stars -keikalle.

Siellä sitten jamiteltiin myöhään yöhön. Ei hitsi että mä rakastan lattarimusiikkia! Kun sain käteeni rommikolan ja antauduin Afro Cubanin  soundien vietäväksi oli fiilis kuin 8 vuoden takaiselta Kuuban matkaltamme..! Kuuba <3.

Iltamme Imatralla oli loppujen lopuksi niin hauska ettei meitä IBBF-teltassa sheikatessamme enää yhtään harmittanut Savonlinnan Lossiranta-kokemuksen peruuntuminen.

Kiitos Lappeenranta ja Imatra, oli oikein mukava tutustua! :)

*

Tätä kirjoittaessani kaarramme juuri Savonlinnan Seurahuoneen eteen kohteenamme lounas ja Muikkuterassi.

Reissuun mukaan ottamani pieni matkahiuskiinne loppui eilen. Ravistelin purkkia hölmistyneenä ja epäuskoisena. "Nytkö tämä jo loppui..?"

Minulla oli tunne, että olin hankkinut pullon ihan juuri. Kun aloin muistella asiaa, tajusin, että pikku-Herbinan ostosta on kuitenkin vierähtänyt jo runsas puolitoista vuotta. Ostin sen Bernerin putiikista marraskuussa 2011. Ei nyt mikään ihan nopea kulutusvauhti 75-milliselle purkille. Ihan nauratti oma reaktioni. Ja nyt tuntuu luksukselta päästä ostamaan uusi matkakiinne "näin pian"...! ^_^

Kuulun ihmisiin, jotka muotoilevat hiuksiaan niin harvoin, että yksi (normaalikokoinen) hiuskiinnepullo kestää monta vuotta. Tämä ei ole vitsi: minulla on nyt kolmas täysikokoinen hiuskiinnepullo menossa sitten vuoden 2004.  Siksi hämmästyin, kun matkakokoinen pulloni loppui muka "nopeasti".

Tästä tulikin mieleeni kysyä teiltä, kuinka kauan teillä keskimäärin kestää yksi hiuskiinne? Kulutatteko montakin pulloa vuodessa? Ymmärrykseni mukaan hiuksiaan muotoileva keskivertonainen käyttää kiinnettä vähintään kerran päivässä. Minä käytän pari suihkausta viikossa tai kahdessa. Välillä menee kuukausikin etten käytä kertaakaan mitään muotoilutuotteita.

Te jotka muotoilette hiuksianne säännöllisesti, montaako eri tuotetta käytätte tähän proseduuriin?

* * *

Sitten, saanko esitellä... - sopivasti kun ollaan tässä viime päivinä juteltu Kiehl's-jutun kommenttiboksissa tuoksuista - ....mun matkatuoksu. :) Ei suinkaan mikään hienostunut hajuvesi, vaan ainoa omistamani julkkistuoksu: Jennifer Lopezin Deseo..! (Jonka muuten sattumalta ostin samana päivänä Berneriltä Herbina-lakan kanssa.)

Tykästyin Deseoon alunperin sen puuterisen kookoksisuuden ansiosta, ja halusin sen kesätuoksuksi. Ihmeellisesti Deseon virallinen tuoksukuvaus ei mainitse kookosta lainkaan, mutta useimmat tuoksun arvostelleet haistavat kookoksen - eli ei mun nenä varmaan ihan sekaisin ole :)

Deseon viralliset tuoksunuotit:

Alku: Bambunlehti, yuzu, freesia, bergamotti

Sydän: appelsiininkukka, mimosa, ruusupelargonia, tähtijasmiini

Pohja: patsuli, santeli, myski, tammisammal

Hassua on se, että nyt kun vihdoin korkkasin Deseon (joo, avasin pakkauksen vasta nyt), huomaan etten enää niin välitäkään tuoksusta. Vaikka en haluaisi leimata kaikkia julkkistuoksuja halvoiksi ja epähienostuneiksi, niin kyllä tässä Deseossa vain on aistittavissa sellainen tietty julkkistuoksuihin yleensä yhdistämäni halpa ja synteettinen imelyys. Olin ihan pettynyt kun laitoin tuoksua ensimmäistä kertaa sunnuntaina. Tässäkö olikin se ihana kookosherkkuni? Vai onko tuoksumakuni ehtinyt muuttua parissa vuodessa..? Sekin on tietysti mahdollista.

Tänään taisin vieläpä ruiskauttaa sitä pikkuisen liikaa, ja nyt on pieni päänsärky jo kehittymässä. Saattaa olla että Deseo jää lepäämään loppumatkan ajaksi.

Mikähän siinä muuten on, että 99% julkistuoksuista on imeliä tai vähintään hyvin makeita..? Minulle ei tule mieleen kuin Jennifer Anistonin nimikkotuoksu joka on pehmeämpää, miedompaa sorttia. Tuleeko teille mieleen muita..?