Ranskan matkakertomus, maanantai 3. kesäkuuta 2013.

Lähdin matkaan Helsingistä varhain aamulla seuranani Yves Rocherin tiedottaja Liisa Sippola (kuvassa keskellä). Kohtasimme muut matkan osanottajat Pariisin lentokentällä, jossa meillä oli koneenvaihto.

Matkalle osallistuivat Norjasta Livingdoll -blogin Elise, Cath In The City -blogin Catherine (kuvassa vasemmalla), Prinsessans Dagbok -blogin Josefine ja Sara Strand -blogin Sara. Ruotsista mukaan oli kutsuttu Linda Hallberg (vihreäpaitainen tyttö oikealla), Killer Colours -blogin Viola sekä Att Vara Någons Fru -blogin Emma.

Pöydän ympärillä Sara, Nina (Yves Rocherin PR-tiimistä), Elise, Catherine ja minä. Jouduimme odottelemaan tovin Rennesin konettamme joka piti vaihtaa uuteen teknisen vian vuoksi. Kulutimme aikaa mm. kirjoittamalla lappusille jonkun hauskan tai erikoisen asian itsestämme, ja sitten Yves Rocherin Kristina luki laput ääneen ja saimme arvailla, kehen mikin fakta liittyi. Hauska tapa "murtaa jäätä" ja tutustua toisiimme. Koko joukosta vain muutama oli aikaisemmin tavannut toisensa.

Tein huomion, että Charles De Gaullen kahviloissa tarjoiltavat salaatit ovat sellaista "supermallin lounas" -kokoa... ^_^ No, kana/lihaversioita olisi saanut tuollaisissa Catherinen edessä olevassa koossa, mutta katsokaas tuota pikkuruista tötteröä minun edessäni... :) Kala/kasvissalaattien syöjillä ei odoteta olevan nälkä. Otin kolme purkkia! :D

Rennesistä oli noin tunnin bussimatka La Gacillyyn, Yves Rocherin kotikylään. Meitä hemmotteli bretagnelaisittain epätavallisen lämmin sää, mikä ei varsinaisesti ainakaan latistanut kenenkään matkatunnelmia. :)

Majoituimme Rocherin ekologiseen kylpylähotelliin, La Grée Des Landesiin. Hotelli sijaitsee satumaisen kauniilla paikalla hieman La Gacillyn kylän yläpuolella. Ympärillä levittäytyy Ranskan kaunein maaseutu uneliaan seesteisenä. Hotelli on suunniteltu sulautumaan osaksi maisemaa ja koko paikka henkii luonnonläheisyyttä, rauhaa ja rentoa oloa.

YR:n porukka tsekkaa meidät sisään hotelliin.

Hotellin aulaa. Ovi vie ravintolaan, Les Jardins Sauvages'iin. Ravintolassa tarjoillaan luomu- ja lähiruokaa ja salaatit ja yrtit noudetaan omasta, ravintolan vieressä sijaitsevasta keittiöpuutarhasta.

Aulasta. Täällä kokoonnuimme iltaisin. Itse hiipsin tänne varhain aamuisin nauttimaan kahvista ja hiljaisuudesta (taisin olla ainoa hotellivieras Liisan lisäksi joka heräsi jo ennen seitsemää ^_^) ja päivittämään blogia.

Huonekäytävästä.

Huoneeni. Jokaiseen huoneeseen kuuluu oma terassi.

Kylpyhuoneesta oli ikkuna jonka saattoi halutessaan avata ja katsella suihkusta vihreää maisemaa joka levittäytyy terassin ulkopuolella.

Les Jardins Sauvages -ravintolan terassi. Oikealla näkyy keittiöpuutarhaa.

Illallispöydässä Yves Rocherin Kristina ja etualalla Linda.

Tuoreita, rapeita retiisejä tarjoiltiin voin ja merisuolan kanssa. Nam! Ravintolassa pidetään retiiseistä, niitä tarjoiltiin alkupalana kahteen muuhunkin otteeseen.

Linda.

Maanantain illallisella alkuruokana oli jotain rapua (en osaa ranskaa, ja ruoka suomennettiin "jotain hummerin tapaista").

Pääruokana vaaleaa kalaa yrttipedillä ja pinaattipureella. Matkan aikana huomioimme, että paikallisessa keittiössä suositaan syötäviä kukkia - niitä oli lähes joka annoksessa. Kaunista!

Jälkiruokana raikas tuoreilla mintunlehdillä maustettu kiwi-omena-appelsiinisalaatti.

.

Illallisen jälkeen kokoonnuimme aulaan drinkeille. Minua huvitti näky, kun saavuin paikalle; jokainen bloggaaja istui älypuhelimensa/läppärinsä ruutuun liimautuneena. :D Yhteisestä jutustelusta ei enää tässä vaiheessa tullut oikein mitään.

...mutta tällaista voi luonnollisestikin odottaa, kun kyse on bloggaajamatkasta. ;)

Pohjoismaiset kollegani ottivat bloginsa päivityksen matkan aikana paljon vakavammin kuin itse tein. Heille oli ehdottoman tärkeää tehdä päivitykset sillä aikataululla mihin lukijat olivat tottuneet. Osa teki kaksikin päivitystä päivässä. Oli kiehtovaa seurata olan yli, millä rutiinilla ja tehokkuudella he käsittelivät kuviaan.

Matkakumppaneihini tutustuminen oli vähintään yhtä mielenkiintoinen ja antoisa osuus reissusta kuin itse La Gacillyyn ja Yves Rocherin historiaan tutustuminen. Oli äärettömän kiinnostavaa vertailla ammattimaisen bloggauksen ulottuvuuksia kotimaidemme välillä ja ylipäänsä kuulostella millaiset "blogiscenet" maissamme on. Kauniiden nuorten naisten päiväkirjamaiset lifestyle-blogit vaikuttavat olevan se suosituin genre niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin.

.

Minulle tuli matkan jälkeen sellainen hauska fiilis, kuin olisin kokenut pienen "Bloggaaja Big Brother" -elämyksen. Kahdeksan toisilleen tuntematonta bloggaria eri maista ympätään yhteen kolmeksi päiväksi, tilanteesta tulee välittömästi sosiaalisesti kiinnostava.

Heti ensimmäisen illan jälkeen alkoivat eri persoonallisuudet erottua toisistaan. Löysin itseni välillä tarkkailemasta tyttöjen olemusta; eleitä, puhetapaa, yleistä säteilyä. Toisten karisma veti heti mukaansa, toisten persoona alkoi avautua vasta hitaammin päivien aikana. Oli erityisen kiinnostavaa verrata blogin kautta saatua mielikuvaa IRL-persoonaan.

La Gacilly. The Experience.

Matkakertomus jatkuu huomenna, jolloin pääsette vierailemaan kanssani Yves Rocherin synnyintaloon, La Gacillyn viehättävään kylään, kasviainesosien tutkimuskeskukseen ja La Grée Des Landesin kylpylään.

Heippa nassukat!

Pääsen tämän viikon keskiviikkona haastattelemaan Sim Sensitiven kosmetiikkakemistiä, ja ajattelin että teillä voisi varmaan olla kysymys jos toinenkin hänelle. :) Luonnollisestikaan en jokaista pysty/ehdi hänelle esittämään, mutta joitain kiinnostavimpia valitsen mukaan haastatteluun.

Eli eipä muuta kuin mietintämyssyt päähän! :) Mitä olet aina halunnut kysyä kosmetiikkakemistiltä? Onko jokin ainesosiin liittyvä asia askarruttanut mieltäsi? Kosmetiikkakemistejä ei suoranaisesti kasva puissa (harmi vain kun en voi hankkia omaa taskukemistiä vastailemaan päivittäisiin kysymyksiini ^_^) joten olen erittäin innoissani tästä tilaisuudesta.

Voitte jättää kysymyksiänne tiistai-iltaan 11.6. klo 20 mennessä.

* * *

P.S. Aivan eri asiaan liittyen - käykääpä lukemassa White Trash Disease -Natan hyvä keskustelunherättelijä koskien blogimainonnan tulevaa säännöstöä. Nata kirjoitti aika lailla kaiken mitä itsekin asiasta ajattelen (tosin WTD-tyyliin huomattavasti särmikkäämmin ;)). Olen itsekin aiemmin kirjoittanut mainostuksesta ja kysynyt, miten te Karkkipäivän lukijat haluaisitte blogin kautta testiin saadut tuotteet merkittävän postauksiin. Ja te olitte sitä mieltä, että ilmaisen PR-mielessä minulle lähetettyjen tuotteiden alkuperän tarpeeksi selkeästi.

Olen sitä mieltä, että yhtenäinen toimintamalli blogien yhteydessä toteutettavaan mainontaan on ehdottoman hyvä juttu, mutta ei tuossa blogin visuaalisuutta ja persoonallista kirjallista ulosantia "amputoivassa" muodossa mitä tämänhetkinen luonnos ehdottaa.

Kuva täältä. Tom Grill/Getty Images.

Rakastan suklaata. Tummaa suklaata.

Ja ihan niinkuin kosmetiikkaa, rakastan myös analysoida eri suklaiden makuvivahteita ja koostumuksia.

Mikäpä siis minulle mieluisampi teema illanistujaisiin kuin suklaamaistajaiset..! Kun viimeksi kokoonnuimme ystäväporukalla, saivat vieraat perinteisten suolaisten naposteltavien sijaan pelkästään suklaata. :) Valitsin maistajaisiin kahdeksaa eri laatua (joiden kaikkien piti olla tummaa mutta Brunbergin suklaa osoittautuikin ns. semi-tummaksi 44 kaakaoprosentillaan). Kaksi laaduista oli sokeritonta.

Asettelin palat tarjoiluastiaan päällyspinta alaspäin, jotta maistelijat eivät tunnistaisi suklaata pintakuvion tai mahdollisen tekstin perusteella. Kyseessä oli siis sokko-tasting.

Maisteluraatiin kuului kuusi henkeä, jotka kaikki yhtä lukuunottamatta pitävät tummasta suklaasta. Eikä se yksikään suoranaisesti  inhoa tummaa suklaata. ;) Jokaisen palan jälkeen suklaan mausta käytiin keskustelua ja maistelijat kirjoittivat paperinpalalle arvioitaan.

Lopuksi äänestimme voittajan, minkä jälkeen paljastin mitä suklaita olimme illan aikana maistelleet. (Ja se voittajasuklaa selviää postauksen lopussa. ;))

Tarjottimelta löytyi seuraavia suklaita:

Lindt Excellence 70%

Fair Mary Tumma Suklaa 70%

Balance Dark 70% (makeutettu stevialla)

Fazer Thin Dark 70%

Brunberg Sokeriton 44%

Marabou Premium 70%

Bellarom Finest Dark 74%

J.D. Gross Ecuador Premium Cocoa 70%

Yksi suklaista tuomittiin yksimielisesti aivan navetan makuiseksi, toisessa maistui tupakka ja kolmannessa kaikki havaitsivat selvän kookoksen vaikkei ainesosista kookosta löytynytkään. Yhden koostumus ja maku osoittautuivat sokkotestistä huolimatta hämmästyttävän tunnistettaviksi. Lue eteenpäin niin  saat tietää mistä suklaista on kyse..! :) Esittelen teille raadin arviot makupaloista maistelujärjestyksessä.

.

1. Lindt Excellence 70%

- Makeahko, pehmeä mutta hieman kitkerä

- Täyteläinen, pehmeä, samettinen

- Makea, marjainen, täyteläinen, pehmeä

- Perus-tummasuklaan maku

- Kirsikkainen, makean marjainen

- Makea, pehmeä, tasapainoinen, ei maistu 70-prossaiselta, ei yhtään kitkerää

2. Fairy Mary

- Enemmän kaakaoinen, pehmeä, ei kitkerä

- Mieto ja pehmeä, melko makea

- Sellainen "taloussuklaa"

- Miedompi, pehmeähkö

- Mieto

- Mauttomampi kuin edellinen, vetinen?

Kaakaomaukujen kuvailu sai verbaliikan valloilleen...! :)

3. Balance Stevia 70%

(makeutettu stevialla ja maltitolilla)

- Pehmeä ja kermainen mutta tavallinen

- Makeampi, jotenkin "vaaleamman" makuinen, taloussuklaamainen

- Pähkinäinen, rasvainen

- Rasvainen ja hyvä

- Ei marjainen, taloussuklaamainen, tavallisempi

- Joulukalenterisuklaamainen, ei niin hienostunut, vähän halvemman makuinen

4. Fazer Thin Dark 70%

- Perussuklaamainen, tuttu, herkullinen! Pystyisin syömään enemmänkin..!

- Rasvainen, ihan hyvä

- Oikein pehmeä, makea

- "Fazermainen", täyteläinen, pehmeä

- Pehmeä, täyteläinen, makea

- Tavanomainen, fazermainen

.

5. Brunberg Sokeriton 44%

(makeutettu maltitolilla)

- Imelä, kookosmainen, rakeinen koostumus, rasvainen

- Kookoksinen, maitosuklaamainen, tosi makea, rasvainen

- Kookosmainen, vaaleampi, kiteinen

- Kookos, konvehtimainen

- Paras, vaalean makea, kookos, rakeinen

- Pehmeä, vaalea, kookoksinen, ihan erilainen

6. Marabou Premium 70%

- "Navettamainen", homejuuston vivahde, pehmeä

- Tunkkainen kellarin maku, navetta

- Aurajuustomainen, ei-niin-makea

- Lanta :D, aurajuustomainen, vahva

- Ensimaussa aurajuusto, kitkerää, murenevainen koostumus

- Erikoinen, navettamainen, hyvä koostumus, pehmeä, kermainen, sellainen "hyvä-outo"

.

7. Bellarom 74%

- Hieman kitkerämpi, tummempi, tupakkamainen jälkimaku, ei niin hienostunut

- Rommikonvehtimainen, kitkerä, tupakkamainen

- Alkoholikonvehtimainen, kitkerähkö

- Kitkerä rommikonvehti

- Kitkerä, ei hyvä

- Viinin makua ja jälkimaussa tupakkaa

8. J.D. Gross Ecuador 70%

- Maistuu sellaiselta "lehtikeksin" toiselta puolelta, sukujuhlilta

- Makeampi, ei niin hyvä

- Samettinen, lehtikeksimäinen

- Perus, suklaakeksimäinen, neutraali

- Mummola

- Perus, ei hienostunut, keksimäinen

. . .

.....ja voittajasuklaaksi äänestettiin lähes yksimielisesti (edelleen tietämättä minkä merkkisiä suklaita oli maisteltu)..... FAZERIN Thin Dark!

Fazerin koostumuksen ja makumaailman tunnisti raadista useampi henkilö ja eräs kommentoi, "Tämähän lohkeaa ihan niinkuin Fazer...." Mielenkiintoista että suuressa suomalaisessamme on noin tunnistettava tuntu...!

Maraboun navettamaisuus oli todellinen yllätys, Maraboun kun useimmat mieltävät sellaiseksi helpoksi perussuklaaksi. Yksi raadin jäsen kertoi myöhemmin ostaneensa Maraboun vaaleampaa suklaata, josta oli aiemmin pitänyt, ja nyt sekin maistui kuulema ihan navetalta..! ^_^

Minua kiinnosti, olisiko raati tunnistanut stevialla makeutetun suklaan, mutta sen makeus ei nostanut esiin mitään erityisiä kommentteja. Brunbergin maltitolilla makeutettu suklaa sai palautetta oudon rakeisesta koostumuksestaan ja päällehyökyvästä kookoksen mausta, mikä oli varsin erikoista ottaen huomioon ettei suklaan ainesosissa mainittu lainkaan kookosta.

Oma tämänhetkinen suosikkisuklaani ei ollut mukana tastingissa. Se on Green & Black'sin 85%. Se on niin pehmeää ja täyteläisen makeaa eikä yhtään kitkerää että ei millään uskoisi sen olevan yli 80-prosenttista. Aivan syntisen herkullista..! (Green & Black'silla on muuten aivan upeat nettisivut, enpä ole nähnyt noin tyylikästä kotisivua millään makeismerkillä..! Klikkaa joku suklaamauista ja kelaa sivua alaspäin, wow miten hienot grafiikat..!)

Minulle nämä maistajaisten 70-prosenttiset olivat hitusen liian makeita, mutta en halunnut ostaa vielä tummempia sillä arvelin niiden todennäköisesti maistuvan liian "kaakaoiselta" osalle raadin jäsenistä. Tottumattomalle todella tumma suklaa maistuu useimmiten vain kitkerältä.

Mitkä ovat teidän lempisuklaitanne? Onko joukossanne enemmän maitosuklaan vai tumman suklaan ystäviä? Entäpä missä muodossa suklaa on parasta: levynä, patukkana vai artesaanikonvehtina? Vai jopa juomana? :)

Ahh, suklaa.... siitä voisi puhua loputtomiin...! ^_^