Anteeksi, mä tiedän että nyt on tullut ihan liikaa non-kosmetiikkasisältöä, mutta tämä on vain pakko laittaa.

Koiraterveiset Kuopiosta.

<3

Mä en voi lakata katsomasta tätä kuvaa! ^_^

Lupaan että seuraavat postaukset liittyy taas kosmetiikkaan! :) Tälle illalle tai huomiselle on jo tulossa taaaaasen ihana arvonta, tällä kertaa lempparisarjastani Estelle & Thildistä!

Heinäkuun idoli on jo lapsuudesta saakka diggailemani yhtye - kummallisen arvokkaasti ja viihdyttävästi ikääntyvä Pet Shop Boys. Läpi vuosien kestänyt uskollisuuteni "lemmikkikaupan poikia" kohtaan on siinä mielessä poikkeuksellinen, että yleisesti ottaen olen ehdottomasti enemmän rock-ihminen.

Pet Shop Boys on vanhin yhtäjaksoisesti "fanittamani" orkesteri. Muistan kuinka 8-vuotiaana kuulin tv:stä It's A Sin'in, ja olen siitä saakka lukenut duon lempiyhtyeisiini. Muita tuon ajan lemppareita olivat Madonna ja erityisesti Sabrina :D, joista kyllä hyvin nopeasti kasvoin ulos.

Lapsena (tai minun lapsuudessani) musiikkia harvemmin ostettiin, sitä nauhoitettiin c-kaseteille radiosta ja kavereilta (jos näillä oli käynyt sellainen mäihä että olivat jonkun "oikean" kasetin tai vinyylin saaneet!). Minunkin ensimmäiset PSB-tallenteeni olivat näin ollen huonolaatuisia nauhoitteita. Radiosta aina kytättiin lempibiisejä ja sellaisen tullessa syöksyttiin painamaan REC'kiä. :)

Kun joskus 13-vuotiaana aloin itse ostaa levyjä, olivat Pet Shop Boysin Actually ja Introspective ensimmäisten joukossa. Pet Shop Boysin parhaana levynä pidetty Behaviour on minunkin lempparini, täytyy myöntää, mutta pitkään stereoissa soi kaikkein tiheimmin vuonna 1995 julkaistu kahden levyn b-puoli-kokoelma Alternative.

Neil Tennant ja Chris Lowe eivät ole enää nuoria poikia.

Suhteeni Pet Shop Boysiin joutui koetukselle vuoden 1996 latinovaikutteisen Bilingual-levyn myötä. Se oli ensimmäinen PSB:n levy josta en pitänyt. Ensimmäinen single Before oli pettymys, mutta etenkin kakkos-single Se A Vida É oli jotain aivan hirveää. Muistan, kuinka vaikealta tuntui hyväksyä, että tulee aika jolloin Pet Shop Boys'kaan ei enää luo nerokasta popmusiikkia. Vuodet eivät ole olleet levylle armollisia (ainakaan minun korvissani), ja Bilingual on vielä tänäkin päivänä ainoa PSB:n levy jota en juuri kestä kuunnella.

Vaikka myöhemmille levyille mahtuu helmiäkin, ei mikään Veryn jälkeen ilmestynyt Pet Shop Boys -albumi ole mielestäni enää kohonnut 80-luvun ja 90-luvun alun levyjen tasolle - poikkeuksena ehkä vuonna 2009 julkaistu Yes. Yes yllätti koukuttavilla, häpeilemättömän tanssittavilla melodioillaan (nyt ei yritetty luoda mitään herkkää taide-poppia) ja on ainoa Pet Shop Boys -levy, josta myös Mr. Karkkipäivä innostui - jopa niin paljon että osti sen.

Täyttäessäni 17 tilasin Introspective-levyn kannen mukaan sävytetyn kakun. ^_^ (Kakkuun oli myös taiteiltu muita sen ajan "in"-juttuja; teksti oli mukailtu Absolutely Fabulous -sarjasta ja silmälasilogo edusti Dame Ednaa.)

Yhteen aikaan haaveilin hulluna että pääsisin tapaamaan Neil Tennantia. ^_^ Leikin ajatuksella perienglantilaisesta teehetkestä ja intellektuelleista keskusteluista Tennantin kanssa Britannian musiikki-scenestä. Hehheh.... voi teini-Sannia. :) Paljastanpa sellaisenkin jutun, että kuuluin alle parikymppisenä monta vuotta Pet Shop Boysin viralliseen Fan Clubiin. :D Klubi julkaisi Literally-nimistä, oikeasti aika laadukastakin fanilehteä joka ilmestyi muutamia kertoja vuodessa. Onkohan klubia ja Literallya enää olemassa....?

Olen nähnyt Pet Shop Boysin vuosien varrella kahdesti - vuoden 1997 Ruisrockissa ja vuoden 2009 Yes-kiertueella Helsingissä. Muistan kuinka jännitti mennä tuonne Yes-keikalle, kun en osannut yhtään kuvitella millaista show'ta "vanhat papat" enää jaksavat vetää. Mutta koko iltahan oli yhtä non-stop-bilettä, tunnelma oli katossa ja jopa istumapaikkojen yleisö tanssi halki konsertin...! :) Se oli yksi parhata keikkoja millä olen koskaan ollut.

Tänään en päässyt Ruisrockiin. Se harmittaa kovasti, mutta toisaalta takataskussa on jo kaksi ikimuistoista live-kokemusta. Pitäkää te Ruisrock-juhlijat hauskaa ja toivottavasti Pet Shop Boysin tämän illan setti vetää vertoja Helsingin Yes-keikan tunnelmalle!

* * *

Sannin Pet Shop Boys -poiminnat:

I'm Not Scared (1987) - Tennantin & Lowen alun perin Eighth Wonderille kirjoittama biisi, Introspective-levyn ehdoton helmi. Iho nousee kananlihalle aina tätä kuunnellessa.

Jealousy (1990) - melankolinen popballadi parhaimmillaan, sinfonisella loppu"huipennuksella"

Being Boring (1990) - no se itsestäänselvä klassikko Behaviour-levyltä

Where The Streets Have No Name (Can't Take My Eyes Off You) (1991) - monen U2-fanin vihaama mutta minusta aivan loistavan "kitsch" cover/medley U2:n ja Frankie Vallin biiseistä.

I Wouldn't Normally Do This Kind Of Thing (1993) - iloinen, höpsö biisi joka alkaa aina hymyilyttää ja tanssittamaan

Shameless (1993) - Go West -hitin b-puoli, tuttua kepeää Very-dancea :)

E-Mail (2002) - suosikkibiisini Release-levyltä, ehkä vähän epätyypillistä pehmo- Pet Shop Boysia mutta hellyttävän koukuttava melodia, this grows on you.

She's Madonna (2007) - Robbie Williams & Pet Shop Boys, mun lemppari PSB:n ja Robbien yhteistöistä

Flamboyant (2004) - PopArt-kokoelmalta, kuuluu lemppareihini kuntosalin juoksumatolla

Vulnerable (2009) - Yes-levyltä on vaikea valita suosikkia kun tykkään kaikista biiseistä, mutta otetaan vaikka haikean balladin ja nopeampitempoisen tanssibiisin välimaastossa polveileva, tunnistettavan PSB-melodinen Vulnerable.

Ne hirveimmät biisit:

New York City Boy (1999) - aivan kamala eurodiskorenkutus, en tajua miten tästä tuli niin suosittu

The Truck-Driver And His Mate (1996) - Before-sinkun b-puoli, ei meinaa pystyä kuuntelemaan läpi ilman myötähäpeää

Metamorphosis (1996) - Bilingual-levyllä hirveitä biisejä riittää, tämä ehkä pahimpia.... Neil "räppää"...!

Ja sokerina pohjalla todellinen oddity:

The Night I Fell In Love (2002) - Release-levyllä ilmestynyt, pehmoballadin muotoon kirjoitettu vittuilu-biisi Eminemille. Biisi kertoo nuoresta pojasta, joka pääsee keikan jälkeen rap-tähden hotellihuoneeseen viettämään kuumaa yötä, ja sanoja tarkasti kuuntelemalla käy ilmi, että laulajatähti on Eminem. :D

Piti ihan tarkistaa milloin oikein kirjoitin blogiin tästä maskarasta, ja sehän oli toukokuussa 2012. Eli yli vuosi sitten. Ja tuon vuodentakaisen postauksen aikaan olin jo käyttänyt kyseistä maskaraa parisen kuukautta.

Ystävät, tämä maskara on minulla edelleen lähes päivittäisessä käytössä. Koska se vain ei tunnu loppuvan ja on muuttunut kuukausi kuukaudelta melkein vain paremmaksi. Joo, saa yökkäillä. Minähän en todellakaan ole koskaan "kunnioittanut" näitä maskaroiden hygienia"sääntöjä" ja annan piut paut kolmen kuukauden käyttöajoille. Minä käytän hyväksi havaitsemaani ripsaria niin kauan kuin siinä sielu pihisee, ja joskus jopa elvytän kuivahtanutta loppua silmämeikinpoistoaineella...! Kyllä, niin pimeä minä olen. :) Vaikkei ripsareista tosiaan ole puutetta.

Kyseessä on Yves Rocherin Sexy Pulp Ultra-Volume Mascara.

Toki massa alkaa nyt jo lähennellä loppuaan, mutta se ei vain millään muutu kuivaksi ja rapisevaksi.

Sexy Pulp ei tee ripsistä enää näin elinkaarensa loppumetreillä paksuja ja "seksikkäitä", mutta piirtää ne esiin tosi kauniisti ja erotellusti. Ja näkeekö joku paakkuja? Ei paakuta ei!

Ainoa asia joka estää Sexy Pulpia saamasta sitä Täydellisen Maskaran titteliä on hieman liian kookas harja minun silmieni kokoon. En ulotu sisänurkan ahtaan kulman ripsiin ilman että muhkea harja tökkää nenänvarteen tai kulmaluuhun.

Mutta muuten yksi parhaista ripsareista joita olen koskaan käyttänyt. Todellinen yllättäjä.

Joinain päivinä käytän Sexy Pulpia yksinään, mutta useimpina päivinä hyödynnän sen tekemän kauniin "pohjatyön" ja kerrostan päälle toista maskaraa saadakseni tummemmat ja tuuheammat ripset.

Maybellinen The Rocket on edelleen suosiossa, tosin tämän maskaran massa ei pysty kilpailemaan Sexy Pulpin kestokoostumuksen kanssa. Sain The Rocketin käyttöön maaliskuussa, ja vaikka sillä saa edelleen ihanan mustat ja paksut ripset, niin massa paakuttaa jo selvästi. Sitä voi lisätä vain muutaman nopean kerroksen tai tuloksena on klimppiripset.

.

Onko joku teistä tutustunut Yves Rocherin Sexy Pulpiin? Harrastatteko eri maskaroiden ominaisuuksien yhdistelyä ja kerrostusta?