Laiskanpilvisen sunnuntain ajanvietteenä kutsun teidät vierailulle Ahvenanmaan kotiini. Tämä on nyt vähän niinkuin jatko-osa puolentoista vuoden takaiselle Mi Casa -postaukselle, jossa esittelin manner-kotini.
[vimeo 70186265 w=700 h=394]
Maarianhaminan "majani" on aivan eri tyylinen kuin minun ja herran asunto mantereella. Täällä aika on pysähtynyt, ja kaikki on kuin 10 vuotta sitten kun muutin Ahvenanmaalle päälle parikymppisenä juuri koulusta valmistuneena. Sisustustyyli edustaa nuoren opiskelija-Sannin makua (ja varallisuutta :D); huonekalut ovat kaikki eri paria ja seiniä kuvittavat nuppineuloilla ripustetut, kellastuneet julisteet. Jääkaapin ovessa kirmailee haalistuneita My Little Pony -magneetteja.
Pidän manner-kodistanikin erittäin paljon, mutta saaristopesässä on tilavampi tuntu ja paikka on kaikessa "nukkavieruudessaan" rennompi ja kotoisampi.
Olen kuitenkin vuosien varrella alkanut pikkuhiljaa kyllästyä joihinkin Maarianhaminan majani elementteihin, ja ajattelinkin nyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kysyä teiltä vinkkejä asunnon pienimuotoiseen tuunaamiseen. Vuokra-asunto kun on kyseessä, niin mitään remppaa en täällä aio suorittaa, mutta jollain lailla haluaisin asunnon ilmettä päivittää. Vaihtaako huonekalujen järjestystä..? Ostaa uusia verhoja tai mattoja..?
Olen miettinyt mm. olohuoneen tv-hyllyn maalaamista valkoiseksi (huh että se onkin ruma möhkäle) ja antiikkisten julisteideni korvaamista vihdoin viimein kunnon tauluilla. Omien valokuvien teettäminen canvas-tauluiksi on pyörinyt mielessä pitkään. Minulla on kasapäin ihania Ahvenanmaa-kuvia ja niistä saisi varmasti oikein kivan taulusarjan....! Kun vain saisi aikaiseksi...!
Maarianhaminan koti on myös aina tuntunut manner-kämppää "vierasystävällisemmältä", johtuen epäilemättä tilasta ja rennommasta asenteestani. Pelkäänpä, että saatan ehkä vähän nipottaa manner-kodissa... Miehellekin aina mäkätän nuuskaisista sormenjäljistä jotka kuvittavat keittiön vaaleita kalusteita. Saisin varmaan hermoromahduksen jos olohuoneen tapetille löisi tahmatassunsa joku iloinen juhlija... M:haminan kulahtaneilla tapeteilla ei mitään väliä! ^_^
Vieraista puheen ollen, perjantaina sain houstata peräti neljää Couchsurfaajaa! :) Ainakin vilkas alku CS-emännyydelleni, I might say! :) (Ja torstai-illan tonnikalapullat olivat muuten jälleen hitti! ^_^)
P.S. Vähän rasittaa kun puhun videolla "edellisestä" kämppiksestäni ja "edellisestä" työkaveristani, kun sanahan on tietysti entinen. :D No, ihme että en sen enempää sekoillut sanoissani, aina niin jännittävää puuhaa tuo videoesiintyminen.
Muistatteko, kun kevättalven kosmetiikkaähkystä kertoillessani mietin, että minun pitäisi tuulettaa päätäni ja käydä leikkikierroksilla virtuaalishoppaamassa kosmetiikkaa?
Keskiviikon laivamatkalla suoritin vihdoin tällaisen shoppauskierroksen! :) Leikin siis, että kaikki kosmetiikkani oli unohtunut mantereelle (paitsi meikit, niiden virtuaalishoppaukseen ei jäänyt enää aikaa), ja minun olisi ostettava kaikki tarpeellinen tax freesta.
Suuntasin tietysti myymälän "luonnolliselle osastolle", eli Weledan, Korresin, Burt's Beesin ja L'Occitanen muodostamaan hyllynurkkaukseen. Jostain kumman syystä The Body Shopin hylly on sijoitettu myymälän toiseen päähän, vaikka sekin kuuluisi brändäyksensä puolesta tälle osastolle. 
Korres kuuluu eittämättä niihin merkkeihin, joiden tuotteita käyttäisin mielelläni vaikka merkki ei täyttä luonnonkosmetiikkaa olekaan. Mutta hyvin lähellä. ;) Töissä olen testaillut Korresia pienten näytteiden kautta, ja tietyt tuotteet ovat muodostuneet erityisen houkuttaviksi. Tämä kolmikko lähtisi ostoskassiini huolehtimaan kasvojen perushoidosta.
Milk Proteins -puhdistusvaahto on ihanan tuoksuinen, pehmeästi vaahtoava ja kaiken kaikkiaan iholla todella miellyttävältä tuntuva putsari. Sitten kun tämän hetken jonossa olevat putsarit joskus kolmen vuoden kuluttua loppuvat, niin odotan kieli pitkällä että saan hankkia tämän tuubin! :)
Wild Rose -sarjan seerumiin olen jo ihastunut, ja normaali/kuivan ihon päivävoide tuntuu koostumuksensa puolesta myös oikein hyvältä. Heitetään ostoskoriin vielä saman sarjan sy-voide, jossa ilokseni on suojakerroin 15. (Vaikka en muuten suojakertoimellisia kosteusvoiteita käytäkään, niin silmänympäryksille se on kova juttu. Harmillisen harvassa sy-voiteessa on suojakerroin.)
Korres saa huolehtia myös kropasta ja hiuksista. Tykkään hurjasti Korresin vartalonhoitotuotteiden tuoksuista, ja raikas Basil Lemon kuuluu niihin eniten puoleensa vetäviin. :) Niinpä virtuaalikoriin sujahtavat basilikan ja sitruunan tuoksuiset suihkugeeli ja vartalovoide.
Hiustenhoitopuolella olenkin jo käyttänyt ja tykännyt normaalien hiusten Aloe & Dittany -shampoosta, ja kuivien hiusten eli enemmän oman hiustyyppini Almond & Linseed on houkuttanut kovasti. Tuo hoitoaine muuten tuoksuu ihan kinuskivanukkaalle..!!
Mutta viereinen hylly vetää myös kummasti puoleensa.....
Ranskalainen L'Occitane. Tähän sarjaan olen toistaiseksi tutustunut pelkästään käsihipelöllä, eli purkit ovat usein viihtyneet käsissäni ihailtavina mutta yhtäkään tuotetta en ole vielä elämäni aikana käyttänyt tai edes kokeillut (L'Occitanella ei liene paljonkaan näytteitä..? En ole ainakaan missään törmännyt, ehkä pitäisi jopa olla niin fiksu että kysyy :))
Cherry Blossom Edt:tä olen tuoksutellut jo monta vuotta ja ollut monesti vähällä ostaa. Suoraan sanottuna 100 millin pullo on ollut suurin "este" ostotapahtumalle. Koska minulla on ihan älyttömästi tuoksuja joita en koskaan ehdi käyttää, ei 100-millisen pullon ostossa ole mitään järkeä. Cherry Blossom on jotenkin mahdottoman "kiltti" ja suloinen tuoksu, pehmeä, puuterinen ja juuri niin vienon vaaleanpunainen kuin miltä pullo näyttää! :)
Jos en olisi jo lyönyt ostoskoriini Korresin putsaria ja kosteusvoidetta, ottaisin L'Occitanelta kokeiluun sanahirviö A L'Huile Essentielle Et Eau D'Angelique Bio -linjan puhdistusgeelin ja päivävoiteen. Ihastuttavan kuulaat, kauniit pakkaukset. Kosteusvoide purkkimuodossa ei ole se pakkausmuoto mitä suosin, ja L'Occitanen sivuilta löysin myös pumppupulloon pakatun Angelique-voiteen, mutta se ei kuulu laivan valikoimaan.
Rakastan tuoksuvia hius- ja vartalotuotteita, ja nuuhkaistuani L'Occitanen aromaterapia-linjan tuotteita minun teki mieli napata mukaan myös kuivien hiusten shampoo ja hentojen/normaalien hiusten hoitoaine. Kuivien hiusten hoitoaineen koostumus oli makuuni liian silikoninen, mutta hentojen hiusten versio on silikoniton ja raikas tuoksu nenääni parempi.
Suihkugeelirivistössä Manteli-suihkuöljy kiinnitti huomioni. Kesäihoni kaipaa kosteuttavaa, öljypitoista suihkutuotetta, ja tämähän voisi olla hyvä vaihtoehto Weledan suihkuvaahdoille..! Ehkäpä vaihdan Korresin Basili Lemonin tähän...? :) Joo!
Sitten muita tarpeellisia perustuotteita. Silmämeikinpoistoaineet ovat tunnetusti se tuoteryhmä, jossa siedän vain muutamaa hassua tuotetta. Laivan valikoimasta ne ovat Lumenen Sensitive Touch ja Cliniquen Naturally Gentle. Valitsen Lumenen koska se on edullisempi.
Käsivoiteeksi valikoituu Philosophyn erittäin miellyttävän tuntuinen Hands Of Hope, joka on tarpeeksi täyteläinen (en pidä vesimäisen ohuista käsivoiteista) mutta ei kuitenkaan kiiltävän rasvaiseksi ihoa jättävä.
Deodorantiksi otan DKNY:n Be Delicious -tuoksusarjan stickin. Miksi ihmeessä? En ole ennenkään käyttänyt tuoksusarjojen dödöjä. No, kiinnostukseni tuotetta kohtaan on puhtaasti työperäinen - DKNY:n Be Delicious on töissäni kirkkaasti eniten myyty naisten tuoksudödö. Asiakkaat kommentoivat spontaanisti kuinka Be Delicious vain on ihan parasta, ja kerran yksi asiakas vaipui melkein epätoivoon kun ko. dödöt olivat meillä lopussa eikä mikään muu kuulema kelvannut. En normaalisti käytä stick-muotoista dödöä, mutta tätä DKNY:tä on kyllä joku päivä pakko ostaa kokeiluun.
Vaikka hiustuotepuoli on jo ostoskorissani kunnossa, en malta olla pysähtymättä myymälän varsinaisen hiustuotehyllyn eteen. Mitäs täältä löytyy..? Huomioni kiinnittyy brittiläisen Percy & Reedin tuotteiden tyylikkääseen pakkausdesigniin. Kuivashampootahan nyt täytyy aina olla, joten pudotan ostoskoriini Percy & Reedin sellaisen. Tässä on tosin maissitärkkelystä, joka ei tuuheuta hiuksia ihan yhtä tehokkaasti kuin perunatärkkelys, mutta muutkaan laivan kuivashampoovaihtoehdot eivät sisällä perunaa. Joten otetaan tämä kun pullo on niin kiva!
Percy & Reedin hiusöljyt herättävät myös uteliaisuuteni. Sarjaan kuuluu kaksi No Oil Oil -nimistä viimeistelyöljyä, toinen ohuille ja toinen paksuille hiuksille. "Ei öljy öljy"? Joo, P & R:n hiusöljyissä ei ole käytetty mitään varsinaista öljyä, vaan pehmennyksestä huolehtivat silikoniöljyt ja muut öljyn kaltaiset ainesosat. Huvitun, kun pulloissa on teksti, "Keep it natural, ladies, easy on the silicone..!" ja paksujen hiusten versio on kuitenkin pakattu täyteen silaria. :D Ottaisin testiin hentojen hiusten version. Inci on hyvin poikkeava muista tuntemistani hiusöljyistä.
Toinen sarja, josta kiinnostun, on Oil Of Morocco. Ja etenkin sen Intense Moisture -linjan shampoo ja hoitoaine. Shampoo on sulfaatiton, ja hoitoaineen silikoniton inci hämmästyttää laadukkailla, todella tehokkaasti pehmentävillä ja kosteuttavilla ainesosillaan. Hoitsikasta löytyy manteliöljyä, aloeuutetta, arganöljyä, pantenolia, sheavoita, risiiniöljyä, makadamianpähkinäöljyä ja helokkiöljyä. Synteettisiä ainesosia on vain muutama; kvattikaverit behentrimonium ja cetrimonium chloride sekä polyquaternium-11, jotka ovat tehokkaita silottajia ja sähköisyyden vähentäjiä. Oi, tätä tekisi todella mieli kokeilla....!!
Vaikka ostoskorissa on jo L'Occitanen Cherry Blossom, ajaudun Chanelin tuoksuhyllylle. Minulla ei ole koskaan ollut Chanelin hajuvettä, eikä työpaikallanikaan myydä Chanelia. Ehkäpä juuri siksi merkin tuoksut vetävät minua niin vahvasti puoleensa. Chanel on säilynyt minulle jollain tapaa suhteellisen etäisenä ja tuoksupuoli jopa jotenkin myyttisenä.
Chanel 5:n kaltaiset tuoksut eivät ole millään lailla "minun teekuppini", mutta raikas Chance ja mausteisen itämainen Coco Mademoiselle tuntuvat omilta. Kumpikin linja kattaa tuoksusta useita eri versioita; on parfyymiä, eau de parfumia, eau de toilettea ja hiustuoksua. Chancesta on vielä Eau Tendre ja Eau Fraîche -versiot. Ja juuri nämä kaksi aikaansaavat minussa suurimman ihastuksen. Olen valmis dumppaamaan yksinkertaisemman Cherry Blossomin takaisin L'Occitane-hyllyyn! :)
Chance Eau Tendre EdT'ssä on jotain vastustamattoman tuttua, sitä nuuhkaistessa tulee lämmin ja turvallinen olo. Yllätyn, kun myöhemmin luen että alkutuoksussa on greippiä...! Itse haistan Tendressä päällimmäisenä pehmeän lämpimän kukkaisuuden, en mitään kirpeää. Minusta Chance Eau Tendre tuoksuu juuri sille tunteelle, mitä mainosvisuaali välittää. Tuoksukuvaus kertoo Tendren alkutuoksun muodostuvan kvittenistä ja greipistä sydämen kukkiessa jasmiinista ja hyasintista. Pohjassa on iiristä, seetriä, ambraa ja myskiä.
Pirteä Eau Fraîche puolestaan tuo mieleeni välittömästi Versacen ihanan sitruunaisen Versensen. Fraîchen alkutuoksussa onkin sitruunaa ja seetriä. Sydämen muodostavat punapippuri, jasmiini ja vesihyasintti pohjan rakentuessa patsulin, ambran, tiikin ja vetiverin varaan.
Todella vaikea päättää kummanko näistä ottaisin...! Aaaww miten ihania ja erilaisia molemmat... Ehkäpä päätyisin kuitenkin raikkaampaan Fraîcheen näin kesällä. Nämä tuoksut taitavat nyt siirtyä minun alati-kasvavalle "To Shop Someday" -tuoksulistalle.....
Ja sitten vain virtuaalikassalle painavan korini kanssa..! Lasku taitaisi olla hyvänlainen..... Onneksi virtuaaliraha ei tee oikeaa lovea tililleni. ;) Hui kamala jos joskus joutuisi oikeasti sellaiseen tilanteeseen että lähtisi pitempään reissuun ja unohtaisi kaiken kosmetiikan kotiin. Ihan pikkuisen menisi rahaa kaiken korvaamiseen kerralla... Tosin ehkäpä Aidossa Tilanteessa etsisin kuitenkin liikkeen jossa myydään matkakokoja...! ;)
Oletteko te koskaan harrastaneet virtuaalishoppausta?
Kumpiko meikki? :)
Kerron myöhemmin mistä on kysymys ^_^
Sinivihreä?
...vai pronssi-kulta-kupari?
.
Päätin tässä samalla taas esitellä Canonin ja Olympuksen värientoiston eroa. Kuvien sävyjä ei ole käsitelty ollenkaan, ero on aikamoinen. Olympus toistaa sävyt todella värikylläisinä, ja esimerkiksi tässä pronssimeikissä Olympuksen versio on se, miltä meikki näytti livenä. Canonin kuvassa sävyt ovat haalistuneet puoleen todellisuudesta. Tähän olen jo vuosien varrella Canonin kanssa tottunut, ja siksi säädänkin kuvien sävyt aina kohdalleen jälkikäteen. Olympus säästää aikaa, kun tätä ei tarvitse tehdä!
Tosin, on Olympuksen värikylläisessä jäljessä joissain tilanteissa haittansakin. Esimerkiksi iho on kuvissa usein liian punakka. Olympus näyttää tykkäävän etenkin punertavien ja kellertävien sävyjen voimistamisesta. Esimerkiksi meillä kotona kuvatessa meidän ovet, jotka ovat todellisuudessa punertavan ruskeat, näyttävät Olympus-kuvissa punaisilta.
Tämä kuva on Olympuksella.
Ja tämä Canonilla.
.
Sille lukijalle papukaijamerkki joka arvaa vielä minkä merkin tuotteilla meikit on tehty! :)
