Kaikkeen sitä törmääkin! :) Sain kuulla, että Ahvenanmaalla toimii eräs vähähiilihydraattista elämäntapaa promotoiva Camping/Bed & Breakfast -yritys, jonka yhteydessä toimii myös vähähiilihydraattiseen ruokaan keskittynyt ravintola! For real! Satuimme viime sunnuntaisella autoretkellämme ajamaan kyseisen paikan ohi, ja nähdessäni kyltin päätin, että tuollahan on pakko vierailla.

Kyseessä on Söderhagen Camping och Gästhem Eckerössä.

Noustessani autosta olin ihan että voikohan tää nyt pitää paikkansa... Tällainen syrjäisellä maaseudulla sijaitseva leppoisa leirintäalue, voiko täällä muka menestyä joku vähähiilihydraattinen ruokaideologia..?

Kun hetkeä myöhemmin astuin sisään Campingin päärakennukseen ja ravintolaan, minulle selvisi hyvin nopeasti että kyllä voi.

Lyhenne LCHF tulee sanoista "low carb, high fat", ja se on Ruotsissa suosituin "karppauksen" muoto. LCHF on hieman vähemmän salliva ruokavalio kuin esimerkisi Atkins, "älseehooäffät" eivät mm. käytä mitään maan alla kasvavia kasveja kuten porkkanaa ja rasvan määrää korostetaan vielä Atkinsiakin enemmän.

Tiskin takaa minua tervehti Söderhagenin yrittäjäpariskunta Susanna ja Sven Eklund. Tunnustin pistäytyneeni ihan silkasta uteliasuudesta ja kerroin, etten ole aiemmin kuullut pelkkään vhh-ruokaan erikoistuneesta ravintolasta - kokonaisesta matkailuyrityksestä puhumattakaan. Kysyin, eivätkö campingin asiakkaat ihmettele ravintolan ruokatarjontaa.

Sven ja Susanna yllättivät minut kertomalla, että asia on aivan päinvastoin. Eklundien startattua campingin vhh-ravintolatoiminnan vuosi sitten, on asiakkaista valtaosa nykyään nimenomaan karppaajia. Söderhagenin maine on levinnyt nopeasti elämäntapa-karppaajien keskuudessa, ja juuri vhh-konsepti vetää campingille uusia asiakkaita. Kasvoilleni leviää melkein epäuskon ilme, kun kuulen, että Söderhagenilla on jopa virallinen LCHF-ruokasertifikaatti - ravintola on yksi kolmesta ainoasta Pohjoismaissa jolle sertifikaatti on myönnetty. Sarjassamme "onko tällaisiakin oikeasti...?" :D

"Svens kyckling" eli Svenin kana on menun kestosuosikki. Annos koostuu juustokuorrutteisesta pekoniin kääritystä kanafileestä joka tarjoillaan gratinoidun parsakaalin kanssa.

Susanna on syönyt LCHF:n mukaisesti vuodesta 2008 ja Sven viimeiset kaksi vuotta. Sven on pudottanut ruokavaliolla 50 kiloa, Susanna 10. Söderhagenin nettisivuilta voi lukea pariskunnan "vhh-taipaleesta" ennen ja jälkeen -kuvien kera.

Minun olisi tehnyt mieli jäädä lounastamaan Söderhageniin, mutta äitini ja Raita eivät vaikuttaneet ihan jakavan tätä kiinnostusta. Epäilemättä rouvien mielessä kangastelivat uusien perunoiden ja tuoreen leipäkorin kaltaiset herkut. ;) Susanna selitti, että toki ravintolasta saa menun ohitse myös "normaalihiilarista" ruokaa kuten perunaa, pastaa ja leipää, mutta päätimme silti jatkaa matkaa alkuperäiseen lounaspaikkaamme. (Eikä listalta löytynyt mulle kalaakaan...)

Jutustelin vielä hetken Susannan ja Svenin kanssa, ja sain kuulla pariskunnan yhä vain laajemmista suunnitelmista vhh-toiminnan ympärille. Sven kertoi suunnitteilla olevan mm. vhh-leirejä ja teemaviikonloppuja, jolloin ruokavaliosta kiinnostuneilla olisi tilaisuus päästä helposti ja vaivattomasti kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokaa kontrolloiduissa oloissa.

Päärakennuksen seinillä on Söderhagenista kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Edellisenä päivänä Sveniä oli käyty haastattelemassa Ruotsin Allers-lehteen. En selvästikään ole ainoa jossa Söderhagenin erikoislaatuinen konsepti herättää uteliaisuutta...!

Susanna on onnistunut kehittämään myös vhh-Ahvenanmaanpannukakkureseptin jonka hän jakoi kanssani. Sitä on päästävä kokeilemaan...! :)

Mutta joo. Siis tällainen paikka! Ja tämän jutun tarkoituksena ei suinkaan ollut hehkuttaa vähähiilarista elämäntapaa (mun puolestahan jokainen saa todellakin syödä ihan miten haluaa ja miten hyvältä tuntuu), mutta heti kun kuulin "karppi-campingista" niin tiesin, että näin omalaatuisesta paikasta on päästävä kirjoittamaan blogiin...! Kaikenlaisia yllätyksiä täältä Ahvenanmaalta löytääkin vielä vuosien jälkeen. :)

(Mr Karkkipäivä pitäisi kyllä viedä syömään Svens kyckling...! :D)

Kiinnostaako shopata Mádaraa 40 prosentin alennuksella? Jos kyllä, niin suuntaapas tänä iltana tähän osoitteeseen:

http://www.madaracosmetics.fi/fi/

Alkaen tänä iltana (27.7.) klo 18.00 huomisaamuun (28.7.) klo 06.00 saakka saa koodilla KESÄYÖ Mádaran KOKO VALIKOIMASTA -40% alennusta.

P.S. Koska Estelle & Thild -arvonnan voittaja ei vastannut yhteydenottoihin, suoritin arvonnan uudelleen ja tällä kertaa onni suosi Heidiä. Onneksi olkoon! :)

Niin tyypillistä.

On kosmetiikkatuotteita, joita tarvitse todella harvoin. Tai ei juuri koskaan. Silti pidän niitä kaapissani. Niitä aniharvoja Tarvetilanteita varten.

Tällaisen voidekolmikon muodostavat Weledan Skin Food, Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream ja Bepanthen-salva.

Kaksi ensimmäistä ovat ns. universaalivoiteita, joita ihmiset tykkäävät käyttää vaikka mihin kuivien kantapäiden hoidosta pieniin naarmuihin ja lentelevien hiuslatvojen hallintaan. Bepanthenia voi käyttää samoihin tarkoituksiin, mutta se lasketaan lääkevoiteeksi.

[ Voiteiden koostumuksista pähkinänkuoressa: Bepanthen ja 8 Hour Cream ovat rasvapohjaltaan hyvin samankaltaiset ja muodostuvat pääosin vaseliinista ja lanoliinista. Vaikuttavana aineena 8 Hour Creamissa on salisyylihappo ja Bepanthenissa dekspantenoli, kummallakin on ihoa korjaava ja haavojen paranemista tehostava vaikutus. Skin Food on täysin luonnollista perää, ja sen ärtynyttä ihoa rauhoittavasta ja antibakteerisesta vaikutuksesta vastaa (vaikkakin kumppaneitaan miedommin) lanoliini. ]

Ainoa asia, mihin noita voiteita käytän (ja kyllä, yksikin riittäisi) on suupielet. Ne kun tuppaavat aina muutaman kerran vuodessa ihan varoittamatta kuivumaan hilseileviksi ja pahimmillaan halkeilemaan. Tuo ilmiö on muuten minulle ihan mysteeri: miksi suupielet yks-kaks kuivuvat ja alkavat punoittaa? Mistä tämä reaktio johtuu..? Se kun ei tunnu liittyvän ilmanalaankaan ja voi iskeä yhtä hyvin talvella kuin kesälläkin.

No, eikös niiden suupielten pitänyt nyt JUST saada taas tuo kohtaus, kun olen satojen kilometrien päässä hoitovoidekolmikostani. Tämä kuivuus iskee vain kerran-pari vuodessa, ja nyt piti sitten valita se ajankohta kun en voi lääkitä tilannetta samantien apuaineilla.

Pari-kolme päivää odottelin toiveikkaana, että jospa kuivuus katoaisi. Ei mitään. Se vain paheni. Onko mulla mitään rasvaista tuotetta mukana..? Kiehl'sin öljypohjainen seerumi..? Ei tehoja. Ei hitto, pitääkö tässä nyt sitten ostaa uusi suupielituote vaikka kotona on ne kolme. Olin jo suuntaamassa apteekkiin, kun muistin että onhan mulla yksi rasvainen voide täällä mukana - se Kiehl'sin jo aiemmin mainittu Creamy Eye Treatment. Ja siinähän on myös salisyylihappoa jonka pitäisi kai auttaa tässä yhteydessä samalla tavalla kuin 8 Hour Creamissakin...? Vaikka onkin toisessa muodossa.

Ei muuta kuin  kokeilemaan - - ja kappas, sehän tepsi! :) Suupielten pahin punoitus ja hilseilevä iho talttuivat kolmessa päivässä. Ihan normaalikunnossa suupielet eivät vielä ole, mutta eivätköhän ne parane nopeasti kun holvaan Creamy Eye'ta niihin joka aamu ja ilta. :)

Tämä postaus ei itse asiassa yrittänyt olla "Creamy Eye -mainos", vaan oikeastaan halusin vain päästä märisemään teille siitä, miten ironista on, että niitä kaapin staattisimpia asukkeja tarvitsee tosiaankin juuri silloin kun niihin ei pääse käsiksi. Taidanpa tuoda yhden noista rasvoista päivystämään tänne Maarianhaminan kämpille niin on sitten täälläkin oma Suupieli-Rescue! :)

Onko tämä ihmeellinen, yhtäkkinen suupielten kuivuminen ja punoitus muuten tuttua teillekin? Osaako joku sanoa mistä se johtuu?