Noniin, vihdoin sain aikaiseksi tehdä tämän kameraesittelynkin!
Minulla on siis ollut lainassa kesäkuun puolesta välistä Olympuksen PEN Lite E-PL5 -minijärjestelmäkamera. Tai no eihän tämä nyt mikään aivan minikokoinen ole, mutta huomattavan pieni normaalisti käyttämiini Canonin 50D:hen ja 400D:hen verrattuna.
Sain kameran valkoisena beigein yksityiskohdin, ja ilme on minusta jotenkin mukavan retro.
Olen tykännyt kamerasta kovasti, ennenkaikkea sen keveyden ja pienen käsilaukkuun menevän koon ansiosta. Samoin olen mieltynyt sen eloisaan värien toistoon ja hauskoihin efektisuotimiin, joista muutamaa tulee käytettyä ihan vakiona tietyntyylisissä kuvaustilanteissa.
Canonin 50D on aikamoinen möhkäle E-PL5:n rinnalla! E-PL5 on kuin pokkari, mutta järjestelmäkameran ominaisuuksilla ja vaihdettavilla objektiiveilla.
Sain kameran mukana kolme linssiä; 14-42 mm 1:3.5-5.6, 40-150 mm 1:4-5.6 ja 45 mm 1:1.8. 45 millinen oli linsseistä ehdoton suosikkini, ja sillä olen ottanut suurimman osan tuotekuvista kesän aikana. Tuo linssi minun piti jo palauttaa ja olen kyllä jäänyt kaipaamaan. Canonin 50 mm 1:1.8 hoitaa homman oikeastaan yhtä hyvin, mutta Olympuksen tulos miellyttää siinä mielessä enemmän, että kuvat ovat valoisampia. Ylipäänsäkin E-PL5 ottaa valoisampia kuvia kuin mun Canonit (en voi sanoa Canon yleisesti, sillä enhän voi puhua kuin omien mallieni puolesta).
Olympuksen 45-millisellä otettuja kuvia voi tsekkailla mm. näistä postauksista: Viikunaa ja salviaa, Caribbean Spirit, Parasta Juuri Nyt.
Alla kuvavertailu Canonin ja Olympuksen välillä samoilla valotusarvoilla. (Uudella Sleek-paletilla tehty meikki ;))
E-PL5:n heikkoutena pidän jo aiemmin mainitsemaani punaisten ja keltaisten sävyjen vähän liiallistakin rikastamista. Esimerkiksi ihon sävy vetää Olympuksen kuvissa lähes aina liian punaiseksi. Ottaessani Virven meikkikuvia minun piti säätää ihon sävy jälkikäteen normaaliksi, Virven pisamat olivat Olympuksen sisuksissa voimistuneet todella räikeäksi punoitukseksi.
Keltaisen ja punaisen liiallinen korostuminen on kuitenkin ongelma ainoastaan sisätiloissa tai suorassa auringonvalossa kuvatessa. Ulkona epäsuorassa valossa sävyt toistuvat luonnollisesti ja kauniisti.
Sitten katsellaan vähän niitä efektifilttereitä. Tällainen filtteriominaisuus taitaa nykyisellään löytyä melkein kaikista digipokkareista ja -järkkäreistä, olenko väärässä...? Minun vanhoissa Canonin järkkäreissä sellaisia ei ole. Näin ollen, kun en ole niitä tottunut käyttämään, niin koen ominaisuuteen vielä aikamoista uutuudenviehätystä. :)
Tässä esimerkkikuva E-PL5:n normaaliasetuksella. Alla sama kuva kahdellatoista eri ART-filtterillä. Minun kuvaustarkoituksiini ja -tyyliini suurin osa jää hyödyntämättä, mutta Dioraama, Dramaattinen Sävy ja Neulanreikä ovat olleet ahkerassa käytössä. :) Seepiakin jonkun verran.
Filtterivertailukuvat saa klikattua isommiksi.
Dioraama on vastaavanlainen miniatyyrifiltteri kuin se, mitä käytin joidenkin mielestä vähän turhankin tiheästi viime syksyn reissulle lainaamassani Canonin Powershot G12:ssa. (Heheh :D Muistatte ehkä tämän jo koomisia piirteitä saaneen keskustelun asian tiimoilta ^_^) "Päänsärkyefekti" on E-PL5:n miniatyyrifiltterissä Powershotin vastaavaa hillitympi, eli suomeksi sanottuna reunojen blurri ei ole niin voimakas. Sävyjen vivahteikas toistuvuus on kuitenkin yhtä loistava, ja juuri tämän ominaisuuden ansiosta tykkään käyttää Dioraamaa. Värikylläisyys on minulle tärkeä asia kuvissa - se, että tilanne näyttää yhtä eloisalta kuin livenäkin.
Dramaattinen Sävy -filtteri tuo kuviin upeaa ja voimakasta kontrastia, mutta on arkikäyttöön usein liiankin "dramaattinen". Tämän filtterin miinuksena on sen ominaisuus tehdä taivaasta aina "lopun aikojen" näköinen, eli kuvissa on aina uhkaavan myrskyinen tunnelma. Joskus suodin toimii tilanteessa todella hyvin värejä ja kontrastia korostaen, kuten alemmassa esimerkkikuvassa Lontoon Camdenista (taivas on uhkaavan tumma tässäkin, mutta sitä näkyy niin vähän). Joskus taas tulos on aivan liian menacing ja todellisuutta vääristävä (alempi kuva Lontoon Millennium-sillasta ja St. Paulin katedraalista)
Toimii....
...too much drama...
Neulanreikä-filtteri ei vaatine sen kummempia selityksiä, se luo kuvaan tunnelmalliset tummat reunat ja lisää kontrastia. Roadtripin Porvoo/Kotka-jutussa olin käyttänyt tuota suodinta lähes kaikissa kuvissa. Kuvista tulee myös aavistuksen vihertäviä, mutta tämän huomaa vain kun vertaa kuvaa normaaliasetuksilla otettuihin.
40-150mm. Tällaista zoom-teleobjektiivia tulee käytettyä/tarvittua harvemmin. Tämä sopii "lintubongailun" lisäksi esimerkiksi muotokuvien ottamiseen, mutta sellaisiin tulee meikäläiselle niin harvoin tilaisuuksia. (Ja joojoo, tiedän kyllä että oikeilla lintubongareilla on vielä paljon tykimmät telet! ;))
Telepäällä saa mukavasti syvyyttä esimerkiksi katukuviin. Harmi kun en tajunnut ottaa verrokkikuvaa 14-42mm -linssillä, mutta sillä kuvattuna tämä sama maisema (Maarianhaminan Nygatan) olisi siis ollut huomattavasti lättänämpi ilman syvyysvaikutelmaa. Oikeanpuoleinen kuva on muuten Dioraama-suotimella. ;) Heti paljon aurinkoisempi ja kutsuvampi kuva!
Summa summarum: ymmärrän todellakin, miksi Olympuksen PEN-kameroita pidetään "bloggaajan parhaana kaverina". :) Kevyt kamera joka kulkee helposti mukana ja ottaa laadukkaita kuvia kauniilla väreillä. Kamerassa on myös kääntyvä näyttö niitä omakuvapotretteja varten ;) Linssitkin ovat kevyitä eikä detaljikuvaajan ystävän 45-millinen vie laukussa tilaa omenaa enemmän. Minulla oli Suomi-tripillä mukana laukussa E-PL5 ja kaikki kolme objektiivia ja siellä ne menivät ihan vaivatta, eivätkä painaneet yhteensä puoltakaan Canonin 50D:stä. :D
Ainiin - yhteen asiaan minulla menee välillä hermo: E-PL5:n videokuvauspainike on sijoitettu mielestäni täysin käsittämättömästi siten, että sitä tulee erittäin usein painettua vahingossa kun yrittää ottaa tavallista still-kuvaa. Niinpä olen usein tullut kuvanneeksi tietämättäni videota kun luulin ottavani kuvaa.
Muita Olympuksen käyttäjiä ruudun toisella puolella?
P.S. Kappas, huomasin näin jälkikäteen että Olympuksellahan on Facebookissa meneillään 31.8. saakka kilpailu, jossa voi voittaa tuon ihanaisen 45-millisen objektiivin! Tällä kertaa voin todeta että toivottavasti onni suosii meikäläistä (hehheh), mutta käykäähän tekin osallistumassa jos kiinnostaa. :) Kilpailuun tästä.
Kun kaksi kosmetiikkabimboa viettää neljä päivää saman katon alla, ja toinen heistä harrastaa erittäin mielellään erinäisten kohteiden meikkausta, oli aika lailla itsestään selvää että ennen pitkää päädyttiin makeover-puuhiin. Se oli oivallinen tilaisuus korkata uusi Sleekin palettini!
Innostun erityisesti kun pääsen meikkaamaan minulle ”uutta” silmän muotoa, ja Virven silmät toivatkin kiinnostavan ammatillisen haasteen. Virven kauniit silmät eivät sinällään ole mitenkään radikaalisti poikkeavat tai erikoiset, mutta ne ovat muodoltaan hyvin pyöreät laskevalla ulkonurkalla (alemmat lähikuvat havainnollisia). Tällaista silmää meikattaessa on oltava erityisen tarkkana rajauksen ja varjostuksen kanssa, ettei ilmeestä vain tule alakuloista.
Virven silmämeikkiin käytetyt sävyt ympyröity punaisella; kultainen, violetti, tumma harmaansininen, kultapinkki ja kuparipinkki.
En ole aiemmin meikannut näin pyöreitä silmiä, joten makeover oli minulle hyvää harjoitusta.
Kun meikattavana on pyöreä silmä, voisi ajatella, että pyöreyttä kannattaa lähteä tasapainottamaan viistoilla varjostuksilla ja pidentävällä rajauksella. Jokainen silmä on kuitenkin yksilöllinen, ja Virven tapauksessa en kokenut, että silmää pidentävä meikki imartelee hänen kasvojaan. Pyöreyttä voi tasapainottaa muillakin keinoilla.
Viiston kolmiovarjostuksen sijaan teinkin siis pyöreähkön/ovaalin varjostuksen, joka mukaili Virven silmän luonnollista muotoa nousematta etenkään keskeltä liian korkealle, joka pyöristäisi silmää entisestään. Sisänurkassa kultaa, sen jälkeen ulkonurkkaa kohti kultapinkkiä, kuparipinkkiä, violettia ja tummaa harmaansinistä. Haimme tarkoituksella erilaista ja värikkäämpää meikkityyliä mitä Virve normaalisti harrastaa.
Sleekin Original-paletin sävyt ovat kaikki yhtä lukuunottamatta erittäin hohtavia ja pehmeitä, melkein murenevia. Pigmenttiä on todella kiitettävästi, mutta paikoin muruinen koostumus (esim. kultainen sävy) ei vakuuttanut ihan yhtä lujasti kuin olisin Sleekiltä muiden bloggarien ihastuksen perusteella odottanut. Koostumus on niin voidemainen, että se tuntui välillä kerrostuvan vähän liiankin paksusti. Mutta näin edulliseksi paletiksi kyllä oikein hyvä; pigmentti nappasi ihoon kiinni erinomaisesti eivätkä sävyt liuenneet häivytyksen mukana.
Rajaus oli erityisen haastava. Mietin pitkään miten tekisin. Oikeastaan olisi kannattanut tehdä harjoitusrajaus puhtaalle luomelle ennen meikkauksen aloitusta – tein niin sitten jälkeenpäin illalla. Koska Virven silmän muoto on ulkonurkasta laskeva, arvelin, että olisi turvallisinta nostaa rajaus jo hyvissä ajoin ennen ulkonurkkaa ettei silmästä vain tule alakuloinen. ”Hännätön” töppörajaus pyöreässä silmässä voimistaa silmän pyöreyttä, joten rajaukseen on hyvä tehdä pieni nouseva häntä jotta saadaan tasapainottava vaikutus. Klassinen cat-eye-rajaus pitkällä siivellä ei kuitenkaan minusta ole omiaan Virven silmille, joten jätin hännän lyhyeksi.
Jos haluaa toteuttaa cat-eye-lookin voimakkaasti pyöreisiin silmiin, se on paras (minun mielestäni, en nyt yritä jaella tässä mitään yleispäteviä tekniikkatotuuksia! ;)) tehdä meikkaamalla myös alaluomi ja vetämällä myös sieltä voimakas siipimäinen varjo yhdistymään yläluomen siipeen. Täytyy sitten seuraavalla kerralla kokeilla tätä Virvelle…! (Mutta yleisesti en koe, että kissan silmät imartelevat Virven kasvojen muotoa.)
Kasvomeikki toteutettiin Virven omilla meikeillä, joista valtaosan merkkejä en valitettavasti muista enkä tullut kirjoittaneeksi ylös.
Meikkipohjana toimi Virven aasialainen suosikki-BB-voide ja meikki kiinnitettiin irtopuuterilla. Varjostukset tehtiin Diorin Nude-aurinkopuuterilla ja posket sävytin liilahtavalla roosalla poskipunalla, jonka senkään merkkiä en muista. Vaalensin sävyä aavistuksen omalla Zuiin Mango-poskipunallani. Huulille laitettiin Chanelin läpikuultavaa persikkabeigeä huulikiiltoa. Ripsaroinnin Virve hoiti itse, enkä tiedä mitä maskaraa hän käytti. (Mutta neitokaisella on niin pitkät ja näyttävät ripset kiitos Neulash-ripsiseerumin, ettei varmaan väliäkään mitä ripsaria hän käyttää kun tuloksena on joka tapauksessa kunnon tähtisilmät ;))
Kuvauksellista Virveä kelpaa kuvata...!
Kesken kadunvarren kuvaustuokion paikalle juoksi tuttavallinen koira joka iloisesti nosti jalkaansa Virven viereen siniselle seinälle. Tämä momentti ei ehtinyt tallentua kameralle, mutta spontaani ”dog interruption” kirvoitti lämpimät naurut. :) Oli jotenkin niin koomista kun yksi yrittää poseerata ja toinen jakelee päänkallistusohjeita kameran takaa ja sitten joku hauva juoksee siihen ihan muina koirina ja nostaa jalkaa toisten "kuvaussetissä". :D
.
Kun luette tätä, olen jo palannut Suomeen (tai enpäs olekaan vielä, lensin Ruotsiin ja siirryn täältä laivalla Affenanmaalle).
Täytyy todeta, vaikkei se teiltä varmaan jäänyt huomaamatta, että oli kyllä aivan fantastisen hauska ja antoisa Englannin matka! Cotswolds oli juuri niin idyllinen kuin ennakkotiedot antoivat ymmärtää ja Lontoo vielä mahtavampi mitä muistinkaan. Virve oli mitä mainioin emäntä ja kotiuduin hänen viihtyisään asuntoonsa niin että oli oikeasti haikeaa lähteä tänä aamuna. Meillä oli niin hauskaa! (Ja vaikka kannustankin Virveä hänen uusissa kuvioissaan ja olen innoissani tulevasta, niin en kyllä voinut olla tasaisin väliajoin huokaamatta, ”Tämänkö ihanuuden sinä jätät, ihan vapaaehtoisesti..?” Mutta niin se elämä menee, ja sen mukana on mentävä eteenpäin!)
Meinasin laittaa vielä lisää Englanti-juttuja kotiuduttuani, haittaako teitä? Cotswoldsistakaan en ehtinyt kirjoittaa vielä mitään. Ja brittiruoalle omistan (ylläripylläri) ihan oman postauksensa. ;)
Nyt on sitten sellainen historiallinen päivä koittanut Karkkipäivässä, että tämän päivän postausta en ole kirjoittanut minä.
Talouteemme tarjottiin testiin ACOn uusia miesten tuotteita, ja paketti saapui tuossa kuukausi takaperin minun jo lähdettyä Ahvenanmaalle. Sanoin miehelle, että sinähän voit kirjoittaa jutun vaikka itse, kun mä en tule tuotteita näkemään vielä kahteen kuukauteen. Yllätyksekseni mies otti haasteen vastaan, ja lupasi ottaa kuvatkin. Arvostelu kolahti sähköpostiini tuossa eilen illalla. Hyvin on näköjään opiskeltu miten kosmetiikka-arvioita kirjoitetaan...! :D ^_^
(...ja panostus kuviin sulatti mun sydämen!)
Pitemmittä puheitta, Aco For Men by Guest Blogger; Mr Karkkipäivä.
Paketissa, joka saapui posti-Lassen toimittamana, luki Sanni, mutta koska omaan erinomaisen vainun, päätin avata lähetyksen. Kuplamuovit pakkauksesta paukuteltuani, havaitsin varsinaiseen sisältöön kuuluvan shampoon, partageelin ja jonkun kosteusvoiteen. Mietin hetken aikaa, miten näitä juttuja on tarkoitus esitellä/käsitellä/kokeilla ja päätin purskauttaa pienet nökäreet tuotteita kämmenselälle ja räpsäyttää niistä kuvat. Näinhän se homma toimii.
Olin siis onnistunut hankkiutumaan tilanteeseen, jossa kiertely ja kaartelu eivät enää auttaneet. Apotekens Composita (suom. apteekin sekoitus) (ACO) oli päättänyt toimittaa minulle kokeiltavaksi kolme putelia(!) erilaisia tuotteita. Kyseessä on uusi ACO for Men –tuotesarja, joka on lanseerattu apteekkeihin 7/13.
Tilannetta ei helpottanut se, että kaikki putelit(!) olivat samanvärisiä, erikokoisia tosin. Eikä myöskään se, että olin lupautunut toimimaan ”vieraskynänä” Karkkipäivässä.
Kotikoulutuksen perusteella aloin tietenkin heti miettiä, että koskahan nämä mahtavat loppua ja pitääkö minun listata käyttökertani erilliseen vihkoon. Ihan vaan tilastoidakseni tottumukseni sekä tuotteiden riittoisuuden. Samalla mietin mitä mielikuvia tuotteet minussa herättävät ja miltä ne kädessä tuntuvat.
Apotekens Composita syntyi ruotsalaisten apteekkarien tultua siihen tulokseen, että ihmiset tarvitsevat aikaisempaa parempia ja hellävaraisempia ihovoiteita. Ja jos joku kuvittelee, että merkki on minulle etukäteen tuttu, niin erehtyy pahemman kerran. Käytin kaikki tietotekniset taitoni ja löysin tieni sivustolle www.aconordic.fi, josta voikin käydä lukemassa tarkemmat yksityiskohdat.
TUOTE 1 – ACO for Men shave gel
Kyseessä on pääasiassa miehille suunnattu partageeli. Itse arvostan partageeleissä suhteellisen neutraalia, mutta kuitenkin tunnistettavaa tuoksua, runsautta, helppoa levitettävyyttä sekä mystistä kemiallista vaikutusta, joka pehmentää ihon juuri otolliseksi partahöylälle tai -veitselle. Mikään ei nimittäin koettele miehen leukaa kuten parranajo tai naisen avokämmen. Useimmiten levittelen partageelit käsin, mutta ehkä jossain vaiheessa pitäisi siirtyä takaisin partasaippuaan ja -sutiin.
Saatteessa kerrotaan partageelin helpottavan parranajoa ja estävän ihon ärtymistä tämän helpottuneen prosessin aikana. Vaikutus saadaan aikaan luonnollisilla kosteuttavilla ainesosilla sekä pantenolilla ja allatoniinilla. Geelin kerrotaan lisäksi sopivan kaikille ihotyypeille. Tutkittuani inkilistaa(!) huomasin kuitenkin ensimmäisenä listattuna ainesosana olevan veden, jonka jälkeen erinäinen määrä muita kemiallisia yhdisteitä. Pantenoli ja allatoniini esiintyvät luettelossa puolivälin huonommalla puolella.
Partageelin tuoksu ei ole apteekkimainen. Se on toisenlainen, siedettävän mieto muttei mitenkään erikoinen. Tuoksu on jopa marketti-vartaloshampoomainen. Geelin koostumus on omaan makuuni hieman vetelä. Aineen levittyminen on koostumuksensa vuoksi puutteellista ja sitä kuluu melkoisesti. Geeli ei myöskään muodosta tuttua vaahtoa naamaan, joten jos sellaisen haluaa, niin on parasta kuolata itse. 2-4 minuutin vaikutuksen jälkeen leuka on valmiina höylättäväksi. Tai en minä oikeasti tiedä, koska se on valmis höylättäväksi, mutta kun ei ole enempää aikaa odottaa. Ajokokemus on keskinkertainen. Iho tuntuu riittävän pehmeältä eivätkä verisuihkut pilaa paitaa. Ajelun päätteeksi ei ole havaittavissa liekkimeren aiheuttamaa tunnetta kaulalla ja naama on lisäksi nuortunut 2-5 vuotta sängen poistumisen ansiosta.
Tätä kamaa on siis saanut apteekeista 7/13 alkaen. Puteli(!) maksaa vaivaiset noin kuusi euroa ja siinä 175 millilitraa. Nähtäväksi jää miten pitkään riittää.
Yhteenveto:
* Putelin(!) ulkonäkö – 7
* Geelin koostumus – 6
* Geelin levittyvyys ja vaahtoavuus – 6
* Ajotuntuma – 7
* Jälkitunnelmat – 7
Kyseessä on siis erittäin perustuote. Ja nyt kun alan miettimään, tuoksu on jopa vähän pistävä. Ei tämän partageelin hankkiminen ketään haittaa.
TUOTE 2 – ACO for Men hair and body wash
Suihkuaineen kohdalla on kysymys ns. 2 in 1 -tyyppisestä tuotteesta. Ja näitähän en siis käytä oikeastaan koskaan. Miten sama aine muka voi sopivia päähän ja pohjelihakseen? Suihkugeelien osalta olen ilmeisesti leimaantunut AXE-mieheksi, mutta pidän tätä itse muunneltuna totuutena. Käytän arkena käteenosuvaa suihkugeeliä ja erityisen peseytymisen päivinä sitten niitä parfymoituja tuoksugeelejä, jotka voi myös parittaa muiden päälle tulevien hajusteiden kanssa. Tukka-aineen on syytä olla helposti vaahtoava ja mielellään myös nopeasti käytettävä, koska ei minulla välttämättä ole aikaa olla suihkussa kolmea minuuttia. Aikaisemmin käyttämieni hoitoaineiden jämät lojuvat kaapissa ja niiden käytöstä olen näköjään luopunut.
ACO:n kaksi-yhdessä -peseytymisaine muistuttaa tuoksultaan partageeliä. Aineen koostumus on myös sen verran vetelä, että se valuu helposti sormien välistä lattialle, josta sitä sitten voi uittaa varpaiden väliin tai kaapia takaisin käteen. Käytännössä peseytyminen vaatii kolme annostelua. Ensimmäinen hiuksiin toinen menee osittain lattialle ja kolmas vartaloon. Hiuksissa aine tuntuu ohuelta, eikä muodosta kohtuullisen puhtaissakaan hiuksissa vaahtoa merkittävästi. Pesun jälkeen hiukset ovat melko pehmeät, eivätkä ne narsku. Inkilistassa on taas ensimmäisenä vettä. Ja sen jälkeen sodium laureth sulfate, eikä silti vaahtoa tarpeeksi. Pesutulos on riittävä. Iholla tunne ei ole mitenkään erityisen miellyttävä. Iho jää vähän nahkeaksi, eikä tuote vaahtoa iholla niin paljon kuin haluaisin.
Saatteessa kerrotaan shampoon sopivan kaikille ihotyypeille ja hiuslaaduille.
Yhteenveto:
* Putelin ulkonäkö – 7
* Aineen koostumus – 6
* Aineen levittyvyys ja vaahtoavuus – 7
* Pesutulos ja tunnelma – 6
* Jälkitunnelmat – 7
Samat sanat kuin partageelistäkin. Ei mitään, mikä herättäisi tunteita tai intohimoa. Toimiva perustuote siis. (Ja juuri samalla hetkellä televisiosta tulee ACO:n mainos.)
TUOTE 3 – ACO for Men face lotion.
Onneksi tämä pullo on sen verran pieni, ettei sitä voi sekoittaa kahteen edellä esiteltyyn tuotteeseen. Olen hyvin laiska käyttämään mitään kasvovoiteita. Jostain syystä olen kokenut niiden huonontavan ihon laatua. Nykyisin saatan kuitenkin parranajon jälkeen laittaa iholle jotain kosteuttavaa tuotetta. Ellei partageeli sitten toimi jo valmiiksi tällaisena.
ACO:n naamarasvan kerrotaan olevan tehokas ja hellävarainen. Nämä kaksi asiaahan eivät tunnetusti sovi kovin hyvin yhteen. Ainesosat naama-aineessa ovat hyvin samankaltaiset kuin partageelissä ja suihkuaineessa. Pehmentävä vaikutus saadaan aikaan Canola-öljyllä. Tuote on mattapintainen, joten jos pitää enemmän kiiltävästä naamasta, niin kannattaa valita joku muu tuote.
Koska kokemuspohjani naamarasvoista on hyvinkin puutteellinen, niin en osaa tästä sanoa mitään yksityiskohtaista. Toki näen, että tuote on valkoista, melko kiinteää ja sitä on helppo levittää. Rasvan väri auttaa kivasti hahmottamaan kohdat joihin rasva levittyy. Ei tarvitse siis arpoa jäikö joku oleellinen kohta lärvistä voitelematta.
Loppuvaikutelmaksi jäi varsin neutraali kuva. Yllätyin hieman partageelin tuoksusta sekä tuotteiden (pl.naama-aine) viskositeetin puutteesta. Heikohko vaahtoavuus ei nosta tuotteiden pisteitä silmissäni. Pakkaukset ovat apteekkityyliin hyvin perus. Alhainen hinta kuitenkin nostaa tuotteiden arvosanaa, sillä hinta-laatusuhde on ihan kohdallaan. Kyllä nämä loppuun tulee käytettyä, mutta en kuitenkaan aio tilastoida kulutustani.
Meinasin tähän loppuun vielä laittaa kuvan päivän asusta ja kysyä, että mitäpä olette siitä mieltä, mutta tulin toisiin ajatuksiin.
- Mr Karkkipäivä
* * *
Vastauksena otsikon kysymykseen, kultaseni: sama aine sopii niin hiuksille kuin kropallekin, koska puhdistavat ainesosat (eli esimerkiksi juurikin se sodium laureth sulfate) ovat kumpaisissakin tuotteissa ihan samoja. ;) Hiusten ja vartalon puhdistustuotteet eroavat käytännössä ainoastaan hoitavuudeltaan; hiustuotteisiin lisätään antistaattisia ja selvittäviä ainesosia joita kroppatuotteissa ei tarvita. Shampoota voi mainiosti käyttää suihkugeelinä ja suihkugeeliä myös hiusshampoona. Eli sinänsä ne ovat jo valmiiksi 2 in 1 -tuotteita. Selvisikö, muru? :) - Sanni
