Ei tässä muutakaan enää pystynyt. Etikkaostoksille.
Jos tämä ei toimi niin luovutus on lähellä.
Palaan illalla asiaan.
.
Hehheh, huulikiilto lomatunnelmissa... (Onpas kömpelöitä nuo kuvat mutta mukana oleva putki ei ole omiaan tuotekuvaukseen... Terveisin kuvaperfektionisti. :p)
Mun on pitänyt jo about puolitoista vuotta tehdä juttua huulikiiltojen eri koostumuksista, ja Estee Lauderin Pure Color Glossin oli tarkoitus olla siellä edustamassa sitä Unelmakoostumusta. No, koska tuohon juttuun voi mennä vielä toisetkin puolitoista vuotta itseni tuntien, ja mielelläni kuitenkin teille Lauderin tosihyvästä huulikiillosta vinkkaisin, niin eiköhän laiteta Lauder ulos ihan yksinään. :D
Jo silläkin ansiolla, että kuvissa esiintyvä Pure Color Gloss Honeyflower on ainoa huulimeikki, joka pääsi mukaan matkalle. Se muuten unohtui siitä postauksesta jossa esittelin matkakosmetiikkani.
Otsikon "vol 2" viittaa siihen, että minun numero 1 huulikiiltoni on tietenkin Dermaglow'n Instant Lip Gloss Plumper (jota sain kesällä lempisävyssäni uuden kappaleen kiitos lukijani <3 <3)
Mutta Dermaglow'n kannoilla ja sijalla kaksi on tiukasti Estee Lauderin Pure Color Gloss. Pure Color -huulikiillolla ja Dermaglow-kiillolla on yhteistä se, että kummatkin tuntuvat huulilla erittäin miellyttäviltä ja huulirasvamaisilta. Jopa sen verran, että käytän kumpaakin välillä huulirasvan asemasta jos huulet tuntuvat kuivilta ja Blistex-purkki on jossain teillä tietämättömillä. Mietipä laittavasi vaikka jotain Lancômen Juicy-tuubia kuiville huulille... ei toimi. Huulet tulevat toki kiiltävän tahmeiksi, mutta tuote ei ole tarpeeksi rasvainen ravitsemaan huulia.
Ja kun nyt sopivasti puhuttiin tahmeudesta, niin päästään seuraavaan kohtaan mikä tekee Lauderin Pure Color Glossista niin hyvän. Se ei ole juuri lainkaan tahmea. Toki, kaikissa huulikiilloissa on oltava jonkun verran tahmeutta että ne pysyvät huulilla 10 minuuttia pidempään, mutta kiiltojen tahmeuksissa on huomattavia eroja. Toiset ovat koostumukseltaan voidemaisia, toiset kuin nestemäistä lakkaa ja kolmannet paksua tahmaa johon kärpänenkin varmaan tarttuisi jos lentäisi huuliin.
Pure Color Gloss on jossain voidemaisen ja rasvaisen välimaastossa. Sen tahma-aste on erittäin mieto, minkä vuoksi se ei myöskään pysy yhtä pitkään kuin esimerkiksi Dermaglow. Mutta pysyy tarpeeksi pitkään mun standardeissa. ;) Tuote ei tunnu huulillani lainkaan meikiltä, ja siksi se on huulikiiltoparhautta.
Olen kuullut monien muidenkin ylistävän Pure Color -kiiltoja, mutta yksi asiaa jakaa mielipiteitä - sen tuoksu. Pure Color Glosseissa on suhteellisen voimakas ja hyvin tunnistettava viikunamainen tuoksu. Toiset eivät voi sietää sitä. Toiset tykkäävät. Ja jotkut, kuten minä, suhtautuvat siihen neutraalisti. Olen haistanut paremmankin tuoksuisia huulituotteita, mutta minulle tuo viikunatuoksu on lopulta aika yhdentekevä.
Onko joku muukin ihastunut Pure Color Glosseihin?
P.S. Unohdin mainita vielä yhden itselleni erittäin tärkeän ominaisuuden huulikiillossa - vaahtomuoviapplikaattori. Pure Color Glosseissa on sellainen. Nämä ovat makuasioita, mutta itse en voi sietää siveltimellistä kiiltoapplikaattoria; se annostelee aivan liikaa tuotetta. Vaikka löytäisin täydellisen sävyisen huulikiillon se jää hyllyyn jos applikaattori on siveltimen muodossa.
Ihan hämmästyin kun huomasin, että en viime syksynä ollut lainkaan omistanut Karpathokselle omaa postausta.
Se vääryys korjataan heti.
Vaikka Karpathos on suosittu turistikohde, sen huippusesonki on paljon lyhyempi kuin monilla muilla suosikkisaarilla, ja syyskuussa meno on jo hiljentynyt huomattavasti. Ja sehän on mieleen minulle.
Pigadian keskustassa on päiväsaikaan hiljaista ja autiota. Toki tilanteeseen vaikutti sunnuntaikin, jolloin valtaosa kaupoista on kiinni tai aukeaa vasta illalla kun turistit suuntaavat iltakävelylleen.
Kun vertaa vaikka Haniaan, ei tunnelma voisi olla uneliaampi... Haniassa sai kävelyillään seuraa tuhansista turisteista olit sitten liikkeellä päivällä tai yöllä.
Yksi lempirakennuksiani Pigadiassa. Tämä on vain niin retro! Rakennus ei ole enää edes käytössä ja on sisältä tyhjillään.
Illalla tämäkin katu herää eloon.
Näköala majapaikkani katolta.
Oikeasti, täältä on varmasti koko kaupungin paras näköala, voisin istua kaiket päivät tuolla katolla nauttimassa auringosta ja katsellen alas kaupunkiin ja ympäröivien vuorten siluetteja... Niinkuin tein tänäänkin. Katto ei ole itse asiassa tarkoitettu paikan asiakkaiden hengailtavaksi, vaan siellä on paikan omistajan Dimitriksen työverstas. Olen kuitenkin saanut luvan olla siellä ja istun tyytyväisenä ränsistyneillä tuoleilla kirjoineni.
[vimeo 74568878 w=700 h=394]
. .
Palashampootukka piilossa! ^_^ No ei vais, eihän se päällepäin näytä pahalta tai likaiselta. Tuntuu vain. (PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 15.9. - tänä aamuna hiukset olivat niin tahmeat että harjaa oli vaikea saada läpi. Pesin ne siis eilen illalla. Lähmä ulottuu nyt tyvestä kauttaaltaan melkeinpä latvoihin saakka. En voi sanoin kuvailla miten hirveältä tukka tuntuu. Huomaan jo heittäväni katseita keittonurkkaukseni tiskiainepulloon... Mutta vielä jaksaa.)
Iltakävelyllä katselin uteliaana ravintoloita ja niiden ruokalistoja. Minua ei harmita se, ettei minulla tällä reissulla ole varaa syödä ulkona. Joskus tulee niitäkin matkoja, jolloin on. Mutta sitä en sano etteikö ruoka olisi suurimpia kiinnostuksen kohteitani reissatessa.
Nuuhkin kalatavernasta leijailevia ihania tuoksuja ja huvitin itseäni lempihaaveellani - jos voittaisin lotossa, voisin syödä missä ravintoloissa ikinä haluaisin. Milloin tahansa. Ajattelen tätä usein. Se olisi parasta mitä miljoonat voisivat minulle tuoda.
Näissä mietteissä menen nyt nukahtamaan. Ehkä näen unta imam baldista - yksi lempiruokiani kreikkalaisessa keittiössä... (alunperin Turkista, tiedän ;)) Ja on kyllä tosi helppo valmistaa itsekin. Miksipä en vaikka kokkaisi sitä huomenna? ^_^ - Damn, en voi. Mulla ei ole uunia.
Mutta nyt, öitä. :)
