Ihan hämmästyin kun huomasin, että en viime syksynä ollut lainkaan omistanut Karpathokselle omaa postausta.

Se vääryys korjataan heti.

Vaikka Karpathos on suosittu turistikohde, sen huippusesonki on paljon lyhyempi kuin monilla muilla suosikkisaarilla, ja syyskuussa meno on jo hiljentynyt huomattavasti. Ja sehän on mieleen minulle.

Pigadian keskustassa on päiväsaikaan hiljaista ja autiota. Toki tilanteeseen vaikutti sunnuntaikin, jolloin valtaosa kaupoista on kiinni tai aukeaa vasta illalla kun turistit suuntaavat iltakävelylleen.

Kun vertaa vaikka Haniaan, ei tunnelma voisi olla uneliaampi... Haniassa sai kävelyillään seuraa tuhansista turisteista olit sitten liikkeellä päivällä tai yöllä.

Yksi lempirakennuksiani Pigadiassa. Tämä on vain niin retro! Rakennus ei ole enää edes käytössä ja on sisältä tyhjillään.

Illalla tämäkin katu herää eloon.

Näköala majapaikkani katolta.

Oikeasti, täältä on varmasti koko kaupungin paras näköala, voisin istua kaiket päivät tuolla katolla nauttimassa auringosta ja katsellen alas kaupunkiin ja ympäröivien vuorten siluetteja... Niinkuin tein tänäänkin. Katto ei ole itse asiassa tarkoitettu paikan asiakkaiden hengailtavaksi, vaan siellä on paikan omistajan Dimitriksen työverstas. Olen kuitenkin saanut luvan olla siellä ja istun tyytyväisenä ränsistyneillä tuoleilla kirjoineni.

[vimeo 74568878 w=700 h=394]

. .

Palashampootukka piilossa! ^_^ No ei vais, eihän se päällepäin näytä pahalta tai likaiselta. Tuntuu vain. (PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 15.9. - tänä aamuna hiukset olivat niin tahmeat että harjaa oli vaikea saada läpi. Pesin ne siis eilen illalla. Lähmä ulottuu nyt tyvestä kauttaaltaan melkeinpä latvoihin saakka. En voi sanoin kuvailla miten hirveältä tukka tuntuu. Huomaan jo heittäväni katseita keittonurkkaukseni tiskiainepulloon... Mutta vielä jaksaa.)

Iltakävelyllä katselin uteliaana ravintoloita ja niiden ruokalistoja. Minua ei harmita se, ettei minulla tällä reissulla ole varaa syödä ulkona. Joskus tulee niitäkin matkoja, jolloin on. Mutta sitä en sano etteikö ruoka olisi suurimpia kiinnostuksen kohteitani reissatessa.

Nuuhkin kalatavernasta leijailevia ihania tuoksuja ja huvitin itseäni lempihaaveellani - jos voittaisin lotossa, voisin syödä missä ravintoloissa ikinä haluaisin. Milloin tahansa. Ajattelen tätä usein. Se olisi parasta mitä miljoonat voisivat minulle tuoda.

Näissä mietteissä menen nyt nukahtamaan. Ehkä näen unta imam baldista - yksi lempiruokiani kreikkalaisessa keittiössä... (alunperin Turkista, tiedän ;)) Ja on kyllä tosi helppo valmistaa itsekin. Miksipä en vaikka kokkaisi sitä huomenna? ^_^ - Damn, en voi. Mulla ei ole uunia.

Mutta nyt, öitä. :)

Olette kuulleet niistä - raejuustoa ja kermaa tai rahkaa sekaisin, ja siinä meillä on karppaajan kylmä "riisipuuro". Tämä puuro EI ole sellainen. Itse en ole tuota raejuustoversiota kokeillut, eikä innostakaan. Kylmä puuro ei ole mun juttu. Haluan nauttia omani höyryävän kuumana maidon ja voisilmän kanssa. (Tai vaihtoehtoisesti kanelin ja "sokerin".)

Uskokaa tai älkää (tai ketä nyt sitten kiinnostaa :D), kuuma vhh-puurolautanen hyvin aidon kaltaisella puuron rakenteella on täysin mahdollista valmistaa! :) Tarvitset vain kookosjauhoa, kananmunaa ja valinnaisen maito/kermatuotteen (tavallista maitoa, soijamaitoa, kermaa, kookoskermaa, kaikki käy). Hiilihydraatteja yhdessä annoksessa on käyttämistäsi jauhoista ja nesteestä riippuen alimmillaan alle 2 grammaa!

Jälleen kerran kananmuna yllättää monipuolisuudellaan, uskomatonta mihin kaikkeen se taipuukin. ^_^

Hurahdin tähän puuroon täysin kun sattumalta kokeilin reseptiä munaviikon aikana. Tätä herkkua tuli syötyä monen monella aamiaisella ennen reissuun lähtöä. Nyt sitä on jo vähän ikäväkin..!

Raejuusto"puuro" - kiitos ei! Kookospuuro - ah, lisää kiitos! :)

Eikö tämä mene ihan riisi- tai mannapuurosta? ;) Erityisen hyvää kanelilla ja erytritolilla maustettuna, ja tietysti soijamaidon kanssa nautittuna.

Resepti:  (yksi annos)

2 kananmunaa

1 rkl kookosjauhoa (kyllä, vain 1 rkl, kookosjauho imee itseensä hurjasti nestettä)

1 dl kookoskermaa (minun valintani koska vähähiilarisin ja sillä saa puuroon ihanaa kermaisuutta)

Lisäys. Myöhempien kokeilujen kautta havaittua: Puuron voi myös tehdä pelkkiin valkuaisiin, jolloin puurosta tulee täysin valkoista ja kananmunaisuus häivyttyy entisestään.

Vispaa kattilassa yhteen munat ja kookoskerma (tai maito tai mitä nestettä nyt käytätkään, vesi ei varmaankaan kuitenkaan käy). Sekoita joukkoon kookosjauho. Sekoittele seosta keskilämmöllä kunnes se alkaa paksuuntua. Kun munat alkavat koaguloitua, tulee mössöstä ensin ihan munakokkelin näköistä. (Tässä vaiheessa olin itse ekalla kerralla ihan että "ööh, miten tästä muka voi tulla puuroa...??)

Mutta kärsivällisyyttä! :) Kun jatkat seoksen hämmentelyä, sen koostumus muuttuu ryynimäisemmäksi kookosjauhojen vaikutuksesta. Puuro valmistuu hyvin nopeasti nesteen kuumennuttua, rakenne saavuttaa lopullisen "puuroisuuden" muutamassa minuutissa.

Tuloksena pitäisi olla tällainen mössö. Kyllä, muistuttaa edelleen hitusen munakokkelia, ja munien tuoksukin tulee aika voimakkaasti läpi, mutta älä vielä joudu skeptisyyden ylihuuhtomaksi! :)

Mausta ripauksella suolaa ja kumoa lautaselle.

Ja meillä on puuro.

Maistuu parhaalta ja kanelin ja sokerin kanssa (tai stevian/erytritolin kanssa, itse käytän erytritolia sen kidemäisen rakenteen takia, ihan paras sokerin korvike jos makeuden lisäksi kaipaa myös sokerin rakennetta). Voisilmäkin on kyllä hyvä! ;) Mutta kanelilla ja erytritolilla makuelämys on niin lähellä riisipuuroa kuin vhh-konstein on mahdollista saavuttaa. Ne myös peittävät munien makua, jota itse hädin tuskin maistan kanelin alta. Kookosta en ihme ja kumma maista puurossa käytännössä lainkaan..!

Ruotsalaisissa blogeissa kookospuuro tykätään maustaa myös marjoilla, pähkinöillä, kaakaonibseillä tai kardemummalla.

Jee! Minulla on nyt jouluksi joulupuuron korvike! :D Enpä olisi uskonut että tähänkin löytyy ratkaisu. :)

Kuka on jo kokeillut kookospuuroa? Kuka aikoo kokeilla? Edes uteliaisuudesta? :D

Tämä päivä kului melkeinpä kokonaan laivassa. F/B Prevelis lähti Heraklionista 10.40 ja perille Karpathokselle saavuin 18.45.

Hei sitten, Heraklion.

Istuin koko matkan ulkokannella ja luin Haniasta ostamaani kirjaa - Frances Hodgson Burnettin The Secret Gardenia. Salainen Puutarha kuului lapsena suosikkikirjoihini, ja kun näin sen Publicissa minulle tuli sellainen olo, että olisi sympaattista lukea se nyt uudelleen aikuisena. Pidin jo kädessäni Moby Dickiä joka myös kuuluu Publicin edulliseen klassikkokirjojen sarjaan (nuo kirjat maksavat 2,50€), mutta epäilin jaksanko sitä kuitenkaan ns. rantalukemisena... Salainen Puutarha voitti.

Pysähdys Sitiassa.

Tunnit kuluvat...

Ohitimme pikkuisen Kassoksen, jonne suuntaan ensi viikonlopuksi.

Ja viimein... Pigadia, Karpathos. <3 Lämmin jälleennäkeminen.

Viime syksyltä tutun majapaikkani omistaja Dimitris oli vastassa satamassa ja oli kyllä tosi kodikasta huristella korkealle mäelle "kotiini".

Lähdin samantien Pigadian keskussupermarkettiin ruokaostoksille, ja huvitti kun kaupan hyllyt olivat edelleen kuin "Neuvostoliitosta". :D Ihmettelin jo viime syksynä miten tämän kokoisen kaupungin suurin ruokakauppa voi olla noin ankeasti varustettu.... Suurin osa etsimistäni ruokatarvikkeista oli lopussa, ja palasin majapaikkaani mm. sulaneen goudajuuston, tomaattimurskan, tölkkimustekalan ja -sienien sekä tietysti kreikkalaisen jogurtin kera.

Esittelin Mr Karkkipäivälle illalliseni. :) (Me ei olla niin moderneja että käytettäisiin Skypeä... ^_^)

Mies osoitti huolta kun en lähtenyt ravintolaan viinilasilliselle budjettivajeen takia, ja tarjoutui nollaamaan budjettini (21,34€ miinuksella tällä hetkellä).

...ettei kukaan nyt luule että suostuin. ;)

. . .

PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 14.9.2013

Suoritin tänään toisen pesun Flow'n Blondi-palashampoolla. Tällä kertaa hiukset vetivät niin nahkeiksi vaahdotusvaiheessa että en millään saanut sormia liikuteltua tyvessä tai hiusten läpi. Ei mitään chancea. Ihan järkyttävän tuntuista, on tämä kyllä yksi projekti...! Huuhtelin hiuksia lukijalta saamani vinkin mukaan niin kuumalla vedellä kuin pystyin, jotta saippua liukenisi. Oli kuitenkin mahdotonta varmistua siitä, puhdistuiko tyvi kunnolla, kun ei pystynyt kuljettamaan sormia hiuspohjassa. Huh huh...

Hiukset olivat kahden vaahdotuksen jälkeen niin vanuttuneen tuntuiset, että eipähän kyllä tulisi mieleenkään olla käyttämättä hoitoainetta... Nyt hiukset ovat puolikuivat ja tuntuvat....lähmäisiltä.

Mutta aion kestää.

Kaikkeen sitä ryhtyykin :P