Luulin tänään olevani yksin koko saarella.

Kassos.

Ainakin olen täällä aivan varmasti ainoa turisti.

Kotikatuni Fry'ssa, Kassoksen pää"kaupungissa".

Saavuin pienellä laivalla Karpathokselta iltapäivällä kolmen jälkeen. Vuokrahuoneeni isäntä ohjasi minut majapaikkaani ja katosi. Jäin kadulle yksin avain kädessä.

Huhuu...? Onko täällä ketään muita..?

Oh, jotain elämää..! Kissa!

Toinen kissa..!

...ja vihdoin, ihmisiä! Mutta vain kaksi..? Eikö kukaan edes syö tähän aikaan? Miksi tavernat ovat tyhjiä..?

Jatkoin kävelyäni ja minulla alkoi olla jo todella spooky olo. Mikä tämä tällainen paikka on jossa paikalliset ovat tavallisena perjantai-iltapäivänä kuin maannielemiä? Turistejahan täällä ei ole, joten heihinkään ei voi törmätä.

Lopulta putkahdin erään kadun päästä ehkäpä kuvauksellisimpaan pikkusatamaan mitä olen kuunaan Kreikassa nähnyt. Ja täältä löysin ihmisiä, vaikka en montaa. ;) Ja yksi kahvilakin oli auki. Ja siellä on nettiyhteys. Istun siellä parhaillaankin. Ensin pelkäsin ettei kummituskylästä varmaan löydy edes nettiyhteyttä ulkomaailmaan... Oli hetken verran sen verran "Jumalan-selän-takana" -olo.

Huojentuneena siitä että näin elämää, menin juttelemaan eräälle pariskunnalle. He kertoivat, että siestan aikaan (klo 14-17) Fry todellakin muuttuu autiokyläksi ja kaikki vetäytyvät koteihinsa. (Tai jonnekin pommisuojiin, siltä minusta ainakin tuntui koska oli niin äänetöntä...)

Illalla kuuulema kylä täyttyy taas elämästä.

Hmm. Näinköhän..? Kello on nyt 20.00 ja katson kahvilan ovesta yhtä autiota satamaa. Kahvilassa oli kolme asiakasta kun tulin kaksi tuntia sitten. Nyt hekin ovat lähteneet.

Onpa jännä kokemus tämäkin. En ole ennen ollut näin hiljaisessa paikassa missään. Fry'ssa pitäisi asua vajaa 1000 ihmistä. Edit. Eipäs kuitenkaan, vaan koko Kassoksella asuu vajaa 1000 - Fry'ssa asuu 350 ihmistä. ;) Pienin kylä jossa olen Kreikassa vieraillut on 300 ihmisen Elafonisos, ja se oli vilkas kuin mikä verrattuna tähän paikkaan..

Spooky. Mutta kaunista ja spookya.

  Eilen halusin tehdä jotain kahdelle asialle.

1. Halusin saada ihoni normaaliksi ja puhtaaksi. (Joo, tämä "tauti" on levinnyt hiuksista muuallekin... :p)

2. Halusin saada hälyttävään kuntoon päässeet päkiät ja kantapäät pehmeiksi ja sileiksi.

Apu kumpaankin löytyi keittiöstä.

Minullahan on ollut palashampoon lisäksi matkakäytössä myös Flow Kosmetiikan kasvosaippua - suihkugeelinä. En ole edes jaksanut mainita asiasta tässä kaiken palashampoo"oopperan" keskellä, mutta ei tuo toinenkaan saippua ole toiminut mitenkään kiitettävästi. Iho ei tunnu sen jäljiltä siltä miltä se normaalioloissa suihkun ja peseytymisen jälkeen tuntuu. Se tuntuu nahkealta ja... vahamaiselta. Pahoin pelkään, että myös tämä saippua jättää kalvon. Näköjään myös iholle. Olen ymmälläni. Kotona käytän kuitenkin kaiken aikaa palasaippuaa käsienpesuun. Eivät kädet koskaan tunnu jäävän nahkeiksi ja kalvotetuiksi...? Tahmeudesta puhumattakaan.

No, tilanne täällä reissussa on nyt kuitenkin se mikä on. Mukaan otetut saippuat eivät suostu toimittamaan tehtäväänsä odotetulla ja toivotulla tavalla. Hiukset pystyn sentään sitomaan pois kosketusetäisyydeltä. Mutta vartalon ihoa en. Läppärin näppiskin on alkanut kerätä vahamaista kalvoa sormieni kautta... Tämä on ihan pikkuisen disturbing...! :/

Tultuani eilen kattoterassilta aurinkovoiteet iholla kiillellen tiesin jo minkä puoleen kääntyisin. Hyvästi kasvosaippua, nyt minä kuuraan itseni perusteellisesti astianpesuaineella. Ja näin tein. Keittonurkkaukseni tiskiaine on vieläpä vadelman tuoksuista - ihan kuin suihkugeeliä...! ^_^ Ahhh. Suihkusta tultua iho oli sileä, kalvoton ja pehmeä. Ei yhtään kuiva, vaikka niin saattaisi odottaa noin voimakkaalla pesuaineella pesun jälkeen. Ilmankosteus kuitenkin palauttaa ihon kosteustasapainon lähes välittömästi, eikä kalansuomuefektiä varmasti ole havaittavissa niin kauan kuin oleilen Kreikassa.

Tänään ostan suihkugeelin.

Avun kantapäiden ja päkiöiden karheuteen sain suolan ja oliiviöljyn muodossa. Nämä suola/sokeri/öljy-kotikuorinnat ovat varmasti suurimmalle osalle teistä jo ihan "selvää pässinlihaa", mutta jos joku ei ole tällaisesta ennen kuullut, niin sekoittamalla suolaa tai sokeria ruokaöljyyn saa loistavan ja ihoa tehokkaasti pehmentävän, ravitsevan vartalokuorinnan. Nimenomaan vartalo, kasvoille tämä on minusta liian stydiä kamaa rakeiden koon puolesta. (Kasvokuorinnan saa sekoittamalla öljyyn ruokasoodaa ;))

Edellisen asukkaan kaappiin jättämä suola pääsi kiitolliseen käyttöön. Sekoitin 3 ruokalusikallista suolaa n. yhteen ruokalusikalliseen oliiviöljyä (öljyä voisi laittaa enemmänkin mutta en ala haaskaamaan herkkua extra virgin -öljyäni kantapäähän, mieluummin nautin sen suun kautta ^_^). Sitten vain öljysuolamassaa sormiin ja raivokas hinkkaus kantapäihin ja päkiöihin. (Raivokkuus ei ole mitenkään pakollista, mutta omalla kohdallani sopi tunnelmaan.) Oijjoi mikä vauvaniho sieltä paljastui kun huuhdoin suolat pois.... Ja kädetkin olivat muuttuneet silkiksi! ^_^ Kuorin siitä ilosta vielä kasvotkin, tosin siihen käytin mukaan ottamaani Korresin Timjami-Hunaja-kuorintaa.

Kyllä nyt on pehmeä ja sileä olo kaikin puolin. :) Kaipaan enää jalkaraspiani ja jotain superpaksua jalkavoidetta... Viime syksyn reissussa kestin peräti marraskuuhun ilman jalkavoidetta! :D Nyt yritän sinnitellä voiteetta kotiin saakka. Ehkäpä uhraan vielä yhden ruokalusikallisen oliiviöljyäni ja hieron sitä jalkoihin vaikuttamaan ensi yöksi. :)

P.S. Vielä sokeri/suolakuorintaakin tehokkaamman ihonsileyttäjän saa kahvinporoista, muistatteko tämän vinkin?

Käyttövarani keskiviikolle 18. syyskuuta oli 4,80€. No, se mitä päivän budjetoidusta summasta oli jäljellä, olen nimittäin ollut käytännössä matkan alusta saakka jäljessä budjetistani.

Mitä tällaisella rahalla voi sitten tehdä? Ei sitä välttämättä tarvitse käyttää mihinkään. Kävely ja katselu on ilmaista. Ja sitä minä täällä Karpathoksella teen päivittäin. Kävelen ja tutustun. Joka päivä Pigadian kadunkulmat, tavernat ja rakennukset käyvät tutummiksi. Se on mukavaa, ja juuri sitä minä täältä haen.

Vien teidät mukanani eiliselle kävelylle postikorttimaisemiin. :)

Satama -  jokaisen kreikkalaisen merenrantakylän tai -kaupungin sydän.

Pigadia yläkaupungista. Etualalla "kantakaupunki", taaempana rannalla hotellialue jonne kävelyni suuntautui. En viime syksyn reissulla käynyt siellä saakka, en ollut jotenkin tullut edes ajatelleeksi että valtaosa turisteista asuu itse asiassa tuolla uimarannan hotellialueella eikä kaupungissa.

Pysähdyin kaupassa. Silmiini pomppasi kosmetiikkahyllystä tuo ihanan virkistävä poikkeus hiustuotenimimaailmassa - ei mitään "silkkitippaa" ja "anti-frizz-seerumia" tai "suojaavaa eliksiiriä" - tuote on mutkattomasti nimetty Silikonitipoiksi. Sitähän nuo kaikki houkuttavasti nimetyt hiustensilottajaihmeet ovat.

Rannalla. Täällähän ne kaikki turistit tietysti lymyävät päivisin kun Pigadian kadut ovat aivan tyhjillään... ^_^ Ei sen puoleen, on kyllä oikein mukava, hienohiekkainen ja myös hienohiekkapohjainen ranta. Jotkut upeatkin rannat menettävät vähän pisteitään siinä, kun pohja onkin sitten kivikkoinen.

Toiseen suuntaan ranta alkaa kaventua ja hotellialue päättyy. Nuo pilvet.... minä niin rakastan noita vuorten yllä roikkuvia pilviä jotka tekevät ympäröivästä maisemasta vielä niin jotenkin dramaattisemman.

Sain kuulla eilen, että "vuoripilvet" eivät olekaan saarella ympärivuotinen ilmiö.  (Ihailin niitä aamuin illoin jo viime syksynä ja oletin että ne ovat "aina" vuorten yllä päivän sarastaessa ja auringon laskiessa). Ne ilmaantuvat vasta elo-syyskuussa, kesällä taivas on aamuisinkin ihan kirkas. Tulen siis jatkossakin mieluummin tänne syksyllä. ;) Ja lämpötilat ovat parhaimmillaan syys-lokakuussa. Nuorempana rakastin tiristä Kreikan 40 asteen porotuksessa heinäkuussa, nyt en käsitä mikä siinä non-stop-hikitilassa niin viehätti... :)

Palasin kaupunkiin lounasajan korvilla. Nämä portaat vievät yläkaupungissa sijaitsevaan majapaikkaani.

Kokkasin tutun kasvispöperön mustekalalla. Huomioin, että minulla on vielä ihan hirveästi ruokatarvikkeita ja lähden jo perjantaina. Minulla on mennyt viikon ruokaostoksiin 58,57€ eli enemmän kuin yleensä Suomessa, aijjai... Mopo taisi taas vähän lähteä käsistä vihanneskaupassa... No, laivamatka Kassokselle on vain runsaan tunnin, kai ne vihannekset selviää jos otan ne mukaan. Ja otanhan minä. :)

Ruoan jälkeen istuin toviksi isäntäni Dimitriksen ja hänen vaimonsa Rosen seuraan. Seurueessa myös talon ruotsalaisasukas ja hänen miehensä (kameran takana).

Dimitris ja Rose ovat niin sympaattisia ihmisiä..!

Minusta näyttäisi olevan tulossa heille yksi uusi vakioasiakas. :) Ainakin suunnittelen jo nyt paluuta Karpathokselle ensi syksynä. "Mekin ollaan täällä jo seitsemättä kertaa", kertoi ruotsalaisrouva. He haluavat asua aina nimenomaan Dimitriksen ja Rosen luona.

Roses Studios on ns. "domatia", eli ei hotelli vaan yksityinen talo, josta vuokrataan huoneita. Talo on nelikerroksinen ja sijaitsee Pigadian rinteellä yläkaupungissa, toisiksi ylimmässä "rivissä". Näin korkealla ei sijaitse muita majoituspaikkoja, eikä varmasti mikään kilpailija pysty tarjoamaan yhtä hulppeita maisemia kuin Rose ja Dimitris. Paikka on aivan ihana "kätketty helmi", mutta sitä ei voi sijaintinsa puolesta suositella liikuntarajoitteisille.

Lähdin rupattelutuokion jälkeen takaisin alas kaupunkiin. Nyt ohjelmassa postikorttien kirjoitusta! Olin kuin olinkin siis käyttänyt päivän budjettia.

Heittäydyin ihan höveliksi ja tarjosin itselleni postikorttien kirjoitusseuraksi viinilasin. 2 euroa. Kyllä, miinukselle mentiin taas. Mutta tämä oli ensimmäinen ravintolalasillinen koko matkalla. *puolustelee :) *

Pian aurinko laski ja sain nauttia  jälleen upeasta pilvishow'sta.

Ja arvatkaas mitä ostin sieltä kaupasta... En minä ihan sattumalta siihen hiustuotehyllylle vaeltanut... Kyllä, etsin matkakokoista shampoota. Ja sellainen löytyi; Doven Intense Repair Shampoo.

Kuten sanottua, en aio vielä luovuttaa palashampookokeilua. Mutta kyllä minulla on pahat aavistukset siitä, etten saippualla hiuksiani täysin puhtaiksi saa, ainakaan niin kauan kuin olen täällä Kreikassa jossa vedenlaatu ilmiselvästi vaikuttaa asiaan. Jos ja kun tilanne käy aivan sietämättömäksi, haluan että minulla on käden ulottuvilla jotain muutakin kuin tiskiainetta. Siksi tämä ostos.

Varalle.