Sopivasti hiusviikolle: sain viime perjantaina Invisibobble Finlandilta sähköpostiin kyselyn, haluaisinko kokeilla näitä "puhelinjohtohiuslenksuja". Ne olivat luonani jo maanantaina ja olen nyt käytellyt niitä koko viikon.
Puhelinlenksuponnarit ovat jo suhteellisen vanha juttu, itse luin näistä jo aikaa sitten muista blogeista. Olikohan viime talvena..? Eivät ole herättäneet itsessäni varsinaisesti mitään "pakko-saada-kokeilla" -fiilistä, vaikka muut niitä kovasti ylistävätkin.
Mutta mikäs siinä, kokeillaan! :) Kun kuitenkin pidän hiuksia koko ajan kiinni.
Invisibobble lupaa kiinnittää hiukset hellävaraisesti mutta napakasti - lenksu ei aiheuta ponnarin juureen samanlaista painetta kuin tavallinen hiuslenkki poninhännän pysyessä kuitenkin tiukasti kasassa. Siinä ei ole metalliosia tai saumakohtia joihin hius voi nirhaantua.
Minua kuitenkin jotenkin epäilytti lenksun rakenne... Eikö tällainen kierrerakenne takerru hiukseen niin, että lenksua on vaikea poistaa..?
(Off topic - huomatkaa mun kynsien edistyminen...! :D)
Käyttökokemus:
- Kyllä, ponnari pysyy paikallaan napakammin kuin perinteisellä lenksulla.
- Mutta kyllä, se repii hiusta mukaansa jonkun verran irrottaessa. Itseltäni on lähtenyt joka kerta hiuksia lenkuran mukana. Bobblen kierteet kannattaisikin venyttää auki irtivetämisen sijaan, mutta vetäminen on niin paljon nopeampaa.... :p
- Ei näytä järin tyylikkäältä - ainakaan minun laittamanani :D
MUTTA! Päälakisykerön kiinnityksessä invisibobble toimii minulla paremmin!
Tässä yö/kuntosalinutturani. Invisibobble on kierretty sykerön juureen vain kahdesti, eli aika löysästi. (Ponnariin kierrän kolme tai neljäkin kertaa.) Noinkin löysästi sidottuna bobble piti sykerön paikallaan koko salitreenin. "Donitsia" käyttäessä saan korjailla sykeröä monta kertaa treenin aikana.
Ja tuolla sykerön juuressa invisibobble - etenkin tämä vaalea - on kivan näköinen kun se "häviää" tuonne hiukseen. Löyhästi kietaistuna se on myös helpompi irrottaa.
Hainhammasta puhelinlankalenksu ei päihittänyt vaan peruslookkini huitaisen edelleen hainhampaalla. Sillä saa kuitenkin samalla myös nostetta hiukseen. Mutta salisykeröön bobble on täydellinen! Siirtyy siis treenikassin asukiksi. :)
. . .
Sitten: Tangle Teezer. Lopultakin. Ostin tämän Ostohyvitys-kampanjan yhteydessä.
Jos joku on onnistunut säästymään Tangle Teezeriltä viime vuosien aikana, niin kyseessähän on The Takunselvittäjä - harja, joka kuulema selvittää hellästi ja nopeasti pahimmatkin takut ilman voiman käyttöä. Harjan piikkien rakenne lupaa myös silottaa hiuksen pintaa (niitä "suomuja", hehheh! :D Tangle Teezerin sivuilla muuten puhutaan 'sarveiskerroksen tasoista' suomujen sijaan :) - rakkaalla lapsella monta nimeä... ^_^).
Niin innovatiivinen. Niin hehkutettu. Niin rakastettu. Niin parhautta monen mielestä.
Minä?
Nojaa. Aika mitäänsanomaton kokemus. Mutta pettymys ei tavallaan tullut yllätyksenäkään. En taida kuulua harjan kohdeyleisöön - hiuksenihan eivät juurikaan mene takkuun.
Koska Tangle Teezerissä on niin lyhyet harjakset, se ei mene täysin hiusmassani läpi. (Eikä ole tarkoituskaan, Teezerin "tieteen" mukaan.) Harja tuntuu vain "pyyhkivän" hiuksia kunnollisen harjaamisen sijaan. Kaipaavatko liinamaiset hiukseni sitten edes perusteellista läpiharjausta? Eivät kai. :) Mutta tämä on näitä psykologisia juttuja - kun on tottunut siihen tunteeseen että harja pureutuu kunnolla hiusten läpi, ei tällainen lempeä silittely oikein tunnu miltään. Koen halua laittaa kämmenen Tangle Teezerin toiselle puolelle vastapariksi että saisin perusteellisemman läpiharjauksen...
Tangle Teezer pääsee todistamaan todelliset tehonsa vasta kun keskitalven "pakkastakkujen" aika koittaa. Sitä odotellessa... Käytän Denmanin harjaani. ;)
* Sis. mainoslinkkejä
Perjantain tuoteduo tulee Yves Rocherilta. Olen jo esitellyt hoitoaineen blogissa aiemmin, mutta se on niin hyvä että ansaitsee tulla nostetuksi toisenkin kerran shampooparinsa kanssa.
Yves Rocherilla on mielestäni tällä hetkellä hämmentävän hyvä hiustuotevalikoima. Kaikkia en tokikaan ole testannut, mutta ymmärrykseni mukaan ainakin nämä kuvissa näkyvän kaltaisissa pakkauksissa olevat shampoot ja hoitoaineet (sarjalle ei ole mitään yhtenäistä nimeä) ovat kaikki silikonittomia, pesevät ainesosat kasvipohjaisia ja ylipäänsä koostumukset luontoon hajoavia. Olen kokeillut shampoista kolme; värjättyjen hiusten, kuivien hiusten ja erittäin kuivien & pörröisten, ja hoitoaineista kaksi jälkimmäistä. Kaikki ovat todella hyviä.
Esiteltävä Reparation-kaksikko on tarkoitettu erittäin kuiville ja pörröisille hiuksille. Shampoo sisältää 96% luonnollisia ainesosia ja hoitoaine yli 99%!
Koostumus: ohut, vaalean helmiäinen. Ei niin ohutta kuitenkaan etteikö pysyisi kämmenellä! ;) Ehkä jotenkin "ylellisen" tuntuinen ja näköinen verrattuna viikon muihin shampoisiin.
Tuoksu: mieto, kasvimainen, miellyttävä.
Vaahtoavuus: sopivaa muttei älyttömän runsasta.Vaahto on kermaista ja liukkaan tuntuista.
Hoitavuus: "perusluokkaa", kuten Simin DS Complex Repairissa. Hiukset eivät mene takkuun mutta eivät tunnu merkittävän selviltäkään.
Pesuteho/narskuvuus: pesuteho keskiluokkaa, tuntuu hellävaraiselta. Jättää tyveen kevyen narskuvuuden.
Fiilis hiusten kuivuttua: hyvä, "normaali".
Yleisarvosana: Hyvä, hellävaraisehko shampoo kevyellä hoito-ominaisuudella. Koostumus nostaa pesuelämystä verrattuna moniin muihin perusshampoisiin.
Reparation-shampoo maksaa 4,90€ ja sitä voi ostaa Yves Rocherin verkkokaupasta *.
Koostumus: notkeaa, täyteläistä emulsiota
Tuoksu: hieman voimakkaampi kuin shampoossa, miellyttävä, "yvesrochermainen".
Hoitavuus/kosmeettinen fiilis: levittyy hiuksiin liukkaasti ja loistavan selvitystehon tuntee sormissaan välittömästi.
Fiilis hiusten kuivuttua: sileä, pehmeä, ei-sähköinen, ei lässähtänyt - sellainen kuin hyvän hoitoaineen jälkeen kuuluukin!
Yleisarvosana: erinomainen hoitoaine! Plussaa silikonittomuudesta, simppelistä incistä ja erittäin korkeasta luonnollisten ainesosien määrästä.
Reparation-hoitoainetta voi ostaa Yves Rocherin verkkokaupasta hintaan 4,90€ ja löydät loistohoitsikan täältä *.
Täytyy ihan laittaa inci tähän eriteltynä, edes missään viime aikoina testaamassani sertifioidun luonnonkosmetiikan hoitoaineessa ei ole näin pelkistettyä formulaa. :) Hassua että näin yksinkertaisella reseptillä saa aikaan erittäin silottavan, antistaattisen hoitoaineen luonnollisilla ainesosilla, ja sitten joidenkin toisten merkkien kemistit eivät siinä onnistu millään - vaikka ovat erikoistuneet luonnonkosmetiikkaan.
vesi - liuotin
setyylialkoholi + stearyylialkoholi - muodostavat valkoisen, voidemaisen hoitoainepojan, emulgoivat ja myös hoitavat
behentrimonium-kloridi - pehmentää
jojobansiemenöljy - pehmentää
isopropyylialkoholi - vaikuttaa tuotteen koostumukseen
natriumbentsoaatti - säilöntäaine
hajuste
guar hydroxypropyltrimonium-kloridi - silottaa hiuksen pintaa --> kalvonmuodostaja, vähentää sähköisyyttä
sitruunahappo - säätää tuotteen pH:ta
pantenoli - silottaa, vähentää sähköisyyttä
* * Tuotteet saatu Yves Rocherilta * *
Olen saanut hiusviikon aikana kaksi hiussuomuihin liittyvää kommenttia, toisen jopa pitkän kaavan mukaisesti sähköpostiini. Kumpikin piti sisällään saman sanoman: "ei ole mitään hiussuomuja. Älä puhu sellaisesta. Hiuksessa ei ole mitään, mikä voi avautua ja sulkeutua."
Hmmm.
Olen hämmentynyt. En ole opiskellut hiusalaa, mutta näin metsässä en ole tiennyt asiassa olevani. Kaikkiallahan puhutaan hiussuomuista. Onko olemassa maailmanlaajuinen konspiraatio hiusten rakenteesta? Syötetäänkö meille täysin avoimesti pajunköyttä? Ketä se hyödyttää? Onko asia niin, että vain jollekin tarkkaan valitulle ammattilaisryhmälle paljastetaan jossain vaiheessa koulutusta, että hiuksissa ei muuten olekaan mitään suomukerrosta? "Mutta älä vain kerro kenellekään!"
Googlataanpa. Hakutulokset tukevat saamaani tietoa - onko tämä kaikki siis sepitettyä?
"Hiuksessa on kolme kerrosta, uloimpana käpymäinen suomukerros, sen sisällä kuitukerros ja sisimpänä ydin. Suomukerros suojaa hiusta vaurioilta, mutta sen voi tuhota esimerkiksi vaalentamalla tai kihartamalla hiuksia kemiallisin keinoin liian vahvoilla aineilla tai toistuvilla käsittelyillä. Jos suomukerros on tuhottu, hiuskuidut ovat suojattomina ja sotkeutuvat sekä katkeilevat helposti. Kuitukerroksessa sijaitsee hiuksen luonnollinen väripigmentti."
"Kun hiukset ovat terveet, yksittäistä hiuksen päällä oleva hieno rasvakerros on kuin kuusenkävyn suomukerros. Suomut ovat kiinni ja pinta tasainen ja sileä. Hiukset heijastavat valoa ja näyttävät kiiltäviltä ja hyvinvoivilta. Kun hiukset eivät voi hyvin, jos ne ovat vahingoittuneet tai kuivuneet, suomut nousevat ylös. Hiukset muuttuvat hilseisiksi ja huokoisiksi, valo uppoaa "kävyn" sisään ja hiukset näyttävät kiillottomilta ja elottomilta."
"Pintakerros muodostaa hiuksen uloimman kerroksen. Se muodostuu yhdestä kerroksesta suomumaisia, limittäisiä keratinosyyttejä. Tämän uloimman kerroksen kunto kertoo hiuksen terveystilanteen."
Jne. Jne. Lähteitä löytyy loputtomiin.
Voisiko joku asiaan vihkiytynyt ammattilainen kertoa, miksi ei saa puhua hiussuomuista? Mikä olisi parempi ilmaisu? Ja miksi 90% tietolähteistä kuitenkin puhuu suomuista? Lähetin suomuja kommentoineelle lukijalleni vastauksen sähköpostilla ja pyysin lisätietoa, mutta en enää saanut vastausta. Asia jäi vaivaamaan minua sen verran, että haluan siihen selvyyden.
Hiussuomut eivät siis aukea tai sulkeudu. The Natural Haven -sivustolla ollaan samoilla linjoilla. "The cuticle really does not open, what it does do is raise itself from the surface. In place of open and closed, I use the terms raised and smooth."
Okei - on siis parempi puhua "pinnasta irti kohonneesta" tai "sileästä" suomusta. :) Mutta eikö tuon auenneen ja sulkeutuneen voi tulkita tarkoittavan puhekielessä ihan samaa? Tähän virheeseen lankeaa onneksi joku muukin kuin minä, myös Schwarzkopfin sivuilla hiussuomut aukeavat; "Jos suunnittelet hiusten vaalennusta, on hyvä tietää miten vaalennusaineet toimivat. Ensin hiussuomut avataan jotta ne vastaanottaisivat vaalennusaineen paremmin ja jotta vetyperoksidi pääsisi hiuksen sisään."
Kuvat P&G Beauty & Grooming, The Natural Haven, AfroKinki ja Bioxet.
Edit. Kommenteissa käydyssä keskustelussa vahvistuu myös, että hiuksen pinnassa on suomusoluja. Ja päällimmäisessä suomusolukerroksessa näiden solujen etureunat voivat näkyä repaleisina ja irtikohonneina happivaurioiden seurauksena.
Olen yhä enemmän ymmälläni siitä, miksi suomusolujen reunoja ei saisi kutsua suomuiksi, tai miksi olisi vakavaa termistön väärinkäyttöä kutsua vaurioituneiden solureunojen aukirepsottamista niiden "avautumiseksi" ja niiden silottamista "sulkemiseksi"? Tämä on kieltämättä yksi hullunkurisimpia keskusteluja joissa olen ollut mukana..!
