Nythän kävi niin, että kun silmiini osui viime viikolla Lunnin puuropostaus, jouduin hurjan puurokuumeen valtaan.

Etenkin uunipuuro jogurttisydämellä kuulosti ja näytti niin hyvältä että pakkohan sitä oli kokeilla. Pitkään haudutetut uunipuurot ovat tuttuja lapsuudestani (äiti teki usein ohra,- hirssi- ja tattaripuuroja), mutta munalla hyydytettyä puuroa en ole aiemmin maistanut.

Nykyiseen ruokavaliooni puuro ei kuulu säännöllisesti nautittuna, mutta olen välillä syönyt pienen raejuustolla ryyditetyn kaurapuuron treenin jälkeen. Tajusin, että edellisestä kaurapuurosta on kuitenkin vierähtänyt jo melkein vuosi... Puurohimon iskiessä olen tehnyt kookospuuroa, joka on loistavasti täyttänyt sen tarpeen.

Eilen sitten hemmottelin itseäni kahvakuularääkin jälkeen Lunnin jogurttiuunipuurolla, ja käväisin pienessä puurotaivaassa. Voiko puuro maistua näin herkulta..? No, tästähän tuli melkein kuin joku jälkkäri, ja silti terveellistä. :)

Tuunasin Lunnin reseptiä lisäämällä omaan puurooni kardemummaa ja saksanpähkinöitä ja jättämällä banaanin pois. Lunnin puuroon oli vielä muusattu puolikas banaani tuomaan makeutta, itse toin makeuden stevialla.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Mittaa kaurahiutaleet ja neste uuninkestävään kulhoon. Lisää muna ja mausteet, sekoita munan rakenne rikki. Lisää keskelle köntti maustamatonta jogurttia (minä käytin kreikkalaista). Pudottele marjat joukkoon. Paista uunissa n. 25 minuuttia.

Jos ei tykkää makeasta tai mausteisesta puurosta, voi mausteet tietysti jättää pois.

"Normaali"ruokavalioista eivät puuron hiilariarvot varmasti kiinnosta, mutta tässä hh-höpötystä teille keitä aihe kiinnostaa: kauran hiilihydraatti on hitaasti imeytyvää, eli kohtuullisina määrinä se sopii hyvin hiilihydraattitietoiseen ruokailuun. Minulla on Lidlin kaurahiutaleita, jotka painavat 30 g / 1 dl = 16,5 g hh per puuroannos.

Jos haluaa pitää muiden ainesosien tuoman hiilihydraattikuorman mahdollisimman pienenä, kannattaa kiinnittää huomiota nestevalintaan. Vedessä ei tietenkään ole "mitään", mutta vesipuuro nyt maistuu miltä maistuu... ;) Jos haluaa samettisen puuron, on valittava maitotuote. Tavallisesta maidosta tulee puuroannokseen kuitenkin jo melkein 10 grammaa hiilaria, eli se ei ole vhh:laisen ykkösvalinta

Itse käytän esimerkiksi kahvissa kevyttä soijamaitoa, mutta puuroon sopii vieläkin paremmin makeuttamaton mantelimaito. Siinä on hiilihydraattia 0,1 g per desilitra - eli käytännössä hiilaritonta. Kalorinlaskijaakin tämä maito varmasti ilahduttaa - kaloreita vain 13 (!!) per desilitra verrattuna lehmänmaidon 46 kaloriin. Mantelimaidon pähkinäisen pehmeä maku sopii puuroon täydellisesti.

Toinen vinkki on Valio Eila -maitojuoma sekä Pirkan laktoositon maitojuoma. Eilassa hiilareita on 3,1 g ja Pirkan laktoosittomassa 2,9 g per desi.

Minä en rasvaa välttele enkä kaloreita laske, joten korvasin puoli desiä nestettä smetanalla saadakseni vieläkin pehmeämmän puuron. :)  Luonnollisestikin myös kerma käy hyvin.

Aamupala on varmaan teillä useimmilla jo tänään syötynä, mutta maistuisiko samettinen uunipuuro leppoisalla sunnuntaiaamiaisella..? :)

Aamulta.

Mun oli vain ihan pakko laittaa tämä aloituskuvaksi. :)

Minä ja nalle yritettiin tänä aamuna tehdä teille video vastauksena eilisen postauksen kommenteissa esitettyihin kysymyksiin kuten; "Miten noita kaikkia oikein käytetään?" ja "Miten saat meikin näyttämään niin luonnolliselta?"

Kerroin eilisessä jutussa, että aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdetuote kuuluvat vakituiseen meikkirutiiniini. Itse en niitä kuitenkaan lääpi naamaani ihan Kapkaupungin MAC-meikkitaiteilijan suorittamalla intensiteetillä, vaan pyrin erittäin luonnolliseen tulokseen.

Näytänkö mielestänne kovinkin meikatulta alla olevassa kuvassa?

Huomenta.

Moni pitäisi kasvoja jopa meikittöminä.

Mutta kun siirrätte katseenne alempaan vasemmanpuoleiseen kuvaan...

...niin ero on selvä. En näytä Miami Beachiltä repäistyltä beibiltä vaikka kasvoillani on kahta eri aurinkopuuteria, oranssinpunaista poskipunaa ja voimakkaasti hohtavaa kuultotuotetta.

Muunkinlaisia tuloksia - ja mieltymyksiä - tiettävästi on.

Olen erittäin huono videoesiintyjä, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, enkä siksi mielelläni tee videopostauksia. Tänä aamuna päätin kuitenkin pitkästä aikaa yrittää - video kun kuitenkin on kaikkein havainnollisin väline vastaamaan eilisiin kysymyksiinne.

Puuhastelin videon parissa ainakin tunnin. Nalle avusti minua toimimalla tarkennusmallina - kuvasin videon ensimmäistä kertaa kameralla enkä läppärillä ja tarkennus piti saada oikeaan kohtaan.

Kun sitten lähdin lataamaan videota Vimeoon, kävi näin:

[ * * voimasanoja * * ]

Että se siitä sitten. *syvä huokaus* Kiitos vain Canon 6D. Paljon iloa paremmasta kuvanlaadusta kun tiedosto on liian suuri siirrettäväksi. Olisi pitänyt kiltisti pysytellä PhotoBoothin pikselimössölaadussa.

(Jos joku tietää saako videotiedoston pienennettyä niin saa kertoa. :))

No, me yritettiin.

Annanpa  vielä yhden sivellinvinkin. Moni, etenkin vaaleahipiäinen, pelkää aurinkopuuterin käyttöä koska tulos on helposti liian tumma ja tunkkainen. Ja niin se onkin, mikäli tuote, sävy ja ennen kaikkea väline on väärä. Miami Beach -pronssilookin diggailijat ja luonnostaan tummempihipiäiset saavat huoletta sutia aurinkopuutereita melkein millä tahansa siveltimillä. Monet tykkäävät paksuista, tiheistä siveltimistä ja oikein hierovat aurinkopuuterin nassuunsa. Jotkut käyttävät jopa puuterivippaa..!

Mutta niille, jotka haluavat tuloksesta mahdollisimman luonnollisen ja läpikuultavan ilman näkyviä rajoja, suosittelen ehdottomasti ns. tuplakuitusivellintä (englanniksi 'duo fibre brush', en tiedä onko tälle muuta vakiintunutta ilmaisua suomen kielellä kuin "skunkki" :D - nimi tulee siveltimen mustavalkoisesta väristä).

Tuplakuituisessa siveltimessä on sekaisin luonnonharjasta (tumma tyviosa) ja synteettisiä harjaksia (pidemmät valkoiset harjakset). Skunkin valkoiset harjakset nappaavat itseensä aurinkopuuterin (tai poskipunan) pigmenttiä huomattavasti vähemmän kuin "normaali" sivellin, ja tulos on kevyt ja läpikuultava. Luonnonharjastyvi tekee siveltimestä samalla kuitenkin jämäkän ja varmistaa tuotteen tasaisen levittyvyyden - et halua löysää, harvaa sivellintä jonka harjakset nuljuvat mihin sattuu.

Valkoiset harjakset ovat aurinkopuuterin värjäämät ;)

Oma suosikkini on MACin #187, joka ei syyttä ole maailmalla saavuttanut skunkkisivellinten epävirallista kuninkuusasemaa. Sivellin on kallis, mutta se on kertakaikkiaan loistava. Jos tuntuu, että kaikilla muilla siveltimillä aurinkopuuteri näyttää kasvoilla aina liian tummalta tai epätasaiselta, uskallan luvata että tällä saat kauniin tuloksen - olettaen tietysti että aurinkopuuterisi sävy on sinulle sopiva. :)

#187 sopii koko kasvojen "aurinkoistamiseen", pienempi #188 pienemmille alueille eli käytännössä tarkemmin kohdistettuun varjostukseen. TAI, luonnollisestikin samaa sivellintä voi käyttää myös poskipunan tai hohdetuotteen levitykseen, jos niidenkin kohdalla on pelkoa että tulos on liikaa.

Aamuisessa meikissäni levitin vaaleampaa, aavistuksen hohtavaa aurinkopuuteria koko kasvoille (pitäen painopisteen kuitenkin reuna-alueissa) kävin klassisen ohimo-poskiluu-leukaperä -alueen läpi tummemmalla matta-aurinkopuuterilla, pyörittelin poskille raikkaan korallioranssin punan ja lisäsin poskipäille, silmän sisänurkkiin ja kulmaluulle hohdepuuteria (= helmiäisluomiväriä, ikisuosikkini on L'Orealin Golden Beige jota suosittelin eilisen postauksen kommenteissakin). Hohde ei saa naamaa kiiltämään hillittömästi, vaan välähtää kauniisti poskipäällä valon osuessa siihen luoden kuulaan vaikutelman.

HEI..!!

Ei hyvänen aika, nyt mä muistinkin - - minullahan on jo yhdellä videolla esiteltynä koko mun meikkipohjarutiini mineraalipohjan levityksestä aurinkopuuteriin, poskipunaan ja hohteeseen..! Miten olin sen unohtanut? Se oli vielä mun kaikkien aikojen ensimmäinen videopostaus, tai ainakin sellainen jossa esiinnyn itse..! Tuolla videolla näkyy käytössä myös juuri hehkuttamani skunkkisivellinkin.

Noniin, ihan turhaan hilluttiin nallen kanssa aamulla.

Videosta kiinnostuneet voitte siis tsekata tämän postauksen.

Jaksoikohan joku taas lukea näin pitkäksi venyneen postauksen, piti tulla vain lyhyt marmatus epäonnistuneesta videosta. :)

Vähänkö olen muuten tänään ollut videovastoinkäymisestä huolimatta hyvällä tuulella! Itse asiassa koko viikon! Olisi melkein tehnyt mieli vain postata jotain hyvän mielen asioita ja rallatella kun on niin hyvä mieli. :) Ihana kevätviikko kun aurinkokin on paistellut. Tämä viikko oli erityinen siinäkin mielessä että tapasin lukijoitani meikkauksen merkeissä. Oli niin kiva tavata ihmisiä nimimerkkien takaa! :)

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko!

Nyt kun blogissa on viime päivinä nostalgisoitu, niin eiköhän vielä jatketa..! :)

Aikakone vie meidät vuoteen 2008, itse asiassa aika tarkalleen kuuden vuoden päähän helmi-maaliskuuhun. Olimme herran kanssa lomailemassa Etelä-Afrikassa.

Olen tehnyt blogiin monia makeovereita (yrittäkää nyt kestää tätä finglishiä), mutta yksi onnistuneimmista näkemistäni meikkimuutoksista koskee minua itseäni. Tämä tapahtui Kapkaupungin MAC-liikkeessä. Hetkestä tekee erityisen merkittävän se, että juuri tuolloin ymmärsin todella valon, varjon ja poskipunan merkityksen meikissä.

Katsokaa mikä ero!

Muodottomasta kuukasvosta säteilevän hehkuvaan aurinkotyttöön. Okei, kuvien oton välillä on noin viikko ja rusketus on myös epäilemättä tehnyt tehtävänsä - mutta meikin vaikutus on kiistaton. (Karseat nuo mun vanhat lasit...)

Kyllä hehkuu!

Mies odotteli liikkeen ulkopuolella ja ikuisti onnellisena meikistä saapuvan kosmetiikkafriikin. Voi noita aikoja... Jokainen käynti MACillä oli pieni seikkailu... Eikä liikkeestä käytännössä koskaan selvinnyt ulos ilman ostoksia. <3

Silmiä ei meikattu erityisen taidokkaasti (huomatkaa täysin luonnontilaan jätetyt kulmakarvat...!!), mutta sävyt olivat ne parhaat mahdolliset minun silmilleni. Katsokaapa ylemmästä kuvasta miten silmien sinisyys pomppaa esiin.

Meikin todellinen upeus oli kuitenkin nimenomaan kasvomeikissä. En ollut ikinä aiemmin (oikeasti..!) käyttänyt hohde- tai aurinkopuuteria. Niitä levitettiin MACillä naamaani runsaalla otteella, otsakin on ihan glitterissä. :)

Kyllä on eroa habituksessa... Ihan kuin eri ihminen!

Tämän kokemuksen jälkeen lisäsin aurinkopuuterin ja hohdepuuterin omaan meikkirutiiniini. Ja ostinpa muuten ensimmäisen oranssiin taittavan poskipunanikin, aiemmin ei olisi käynyt mielessäkään.

.

Kokosin  loppuun vielä muutaman ennen-jälkeen -kuvaparin demonstroimaan meikkipohjan - ja meikin ylipäänsä - vaikutusta. Kaikissa on käytetty niin aurinkopuuteria, poskipunaa kuin hohdetuotettakin.

Mitenkäs teidän meikkipohjarutiinit? Kuuluvatko aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdepuuteri päivittäiseen meikkiin?