Juttelin tässä juuri Indiedaysin päätoimittajan kanssa. Keskustelun aikana esiin nousi fakta, joka sai minut todellakin hätkähtämään.

Tiedättekö mitä? Karkkipäivä on Indiedaysin kaupallisin blogi! Olin lentää perseelleni. Täh? Minäkö? Älkää viitsikö..!

Kirjoitan paljon tuotteista, totta kai, mutta termi ’kaupallinen’ ei kuulu määritteisiin jotka itse ensimmäisenä liittäisin blogiini. Jostain syystä ilmaisulla on mielessäni vähemmän myönteinen kaiku. Liitän sen kritiikittömyyteen ja itsetarkoitukselliseen ostotarpeiden luomiseen tai kuluttamisessa kannustamiseen.

Mutta ’blogin kaupallisuus’ tilastollisena faktana on yksinkertaisesti sitä, että blogissa on esillä bloggaajalle PR-tarkoituksessa lähetettyä materiaalia tai hänelle samaisessa tarkoituksessa tarjottuja palveluita. Materiaalin tarjoajan motiivina on luonnollisestikin saada tuotteelle näkyvyyttä = mainostaa. On toissijainen seikka, minkä tyylistä tai henkistä tuotteen esilläolo on. Näkyvyys on aina mainosta. Huonokin näkyvyys on mainosta.

Olen suhteellisen vähän mukana missään Indiedaysin yhteistyökampanjoissa enkä käytännössä koskaan käy bloggaajille järjestetyissä PR-tilaisuuksissa. Mutta vastaanotan runsaasti tuotteita ja kirjoitan niistä. Tottahan on, että blogini normaaliarjessa on harvoin viikkoa, jolloin en esittelisi jotain minulle PR-mielessä lähetettyä kosmetiikkatuotetta. Juuri tämä tekee blogistani tilastollisesti kaupallisen.

Auts. Kuulostaa jotenkin pahalta.

Muut Indiedays-bloggaajat vastaanottavat epäilemättä vähintään yhtä paljon PR-materiaalia kuin minä ja osa juhlii sponssatuisssa pippaloissa harva se kuukausi. - Miksi siis Karkkipäivä olisi kaupallisin?

Koska kirjoitan kosmetiikkablogia. Rönsyilyistään huolimatta Karkkipäivä on kuitenkin sydämeltään kosmetiikkablogi, ja oman elämäni sijaan esittelen pääsääntöisesti putelien elämää.

Seuraavan voitte joko kumota tai vahvistaa:

Kauneusblogien lukijat odottavat saavansa lukea tuotearvosteluja. Ja mielellään mahdollisimman tiheästi, ei kerran neljässä kuukaudessa kun bloggaajan putsari on loppunut ja hän ostaa uuden. Mitä useammin ja monipuolisemmin tuotearvosteluja = sitä parempi.

Vai onko? Kuulisin mielelläni kannanoton. :)

Haluaisinko itse vaihtaa ihonhoitotuotteitani joka toinen viikko? Itse asiassa en. Kokeilla jotain uutuutta parin kuukauden välein? Joo, kuulostaa paremmalta.

Tietyllä tapaa kaupallisuuteni johtuukin siis… siitä mitä arvelen teidän lukijoiden odottavan ja toivovan. - ”Hei Sanni, haluaisitko kokeilla Mádaran uutta päivävoidetta?” – Hmmm, no kaapissahan on kolme lempparivoidettani vielä kesken… Mutta joku lukijani on ehkä kiinnostunut kuulemaan mitä tykkään Mádaran koostumuksesta. ”Okei, laita tulemaan!”

Eikö ole muuten kiinnostavaa, että JOS esittelemäni tuote/palvelu/asia on itse kustantamani, sitä ei lasketa sanan varsinaisessa merkityksessä mainostamiseksi? Vaikka totta kai se käytännössä on sitä, ihan yhtä lailla. Kuten yllä tuli todettua, kaikki näkyvyys on omalla tavallaan mainosta. Jos jokainen esittelemäni tuote olisi itse hankkimani, loisin potentiaalista ostohalua ihan samalla lailla kuin jos tuote ei olisi itse ostamani. Mutta tällöin Karkkipäivä ei olisi ”Indiedaysin kaupallisin blogi.” Hassua.

Eihän bloggaaja itse asiassa voi kirjoittaa mistään materialistisesta asiasta tai konkreettisesta kohteesta tai palvelusta ilman, että hän samalla tuo asialle näkyvyyttä. ”Kävin eilen Hesessä, olipa hyvä hamppari” = bling! Mainos Heselle. ”Oi kun tekisi mieli lähteä kesällä Kyprokselle.” = ding! Mainos Kyprokselle.

Pysyäkseen ei-kaupallisena bloggaaja voisi loppupeleissä kirjoittaa vain abstrakteista asioista, ei-nimetyistä kohteista tai tuotteista yleisellä, ei-merkkispesifioidulla tasolla. Blogeissa jaettaisiin ajatuksia kirjoittajan lempiväreistä, pohdintoja lomailusta ”jossain trooppisilla seuduilla”,  harmittelua siitä kun ”kaikki ripsarit” leviävät ja fiilistelyä vauvan ensiaskelista. Mukavia asioita nuokin, joista on kiinnostavaa lukea. Mutta blogien viehätys piilee myös - ja ehkäpä ennen kaikkea - vertaisarvioissa ja -kokemuksissa. Lukija haluaa tietää, mitkä ripsarit bloggaajalla leviävät ja mitkä eivät. Vauvablogin lukija haluaa kuulla, minkä merkkiset vaunut ovat bloggaajasta parhaat. Reissublogin lukija kuulee mielellään, mitä ravintolaa bloggaaja Pariisissa suosittelee.

Juuri näistä syistä blogeista on tullut niin suunnattoman suosittuja. Kiinnostava, viihdyttävä teksti = hyvä juttu. Mukana konkreettisia vinkkejä = vielä parempi. Näistä aineksista on blogit tehty.

Haluankin nyt kysyä teiltä, miten kaupallisena te olette Karkkipäivän kokeneet? Onko kaupallisuus blogeissa pahasta? Olisivatko tuote-esittelyni mieluisampia, jos olisin itse ostanut kaikki tuotteet?

Mielipidettänihän ei kukaan kuitenkaan voi ostaa.

Sain Weledalta yhteydenoton. Haluaisinko arpoa lukijoilleni ihania vartaloöljyjä? No totta maar! En kai minä nyt lukijoilta tällaista mahdollisuutta evää..! :)

Weledalla on valikoimassaan kahdeksan erilaista vartaloöljyä, ja saan arpoa yhden kappaleen jokaista.

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttilaatikossa minkä öljyn haluaisit voittaa. :)

Öljyt on jaoteltu sen mukaan sopivatko ne ihanteellisimmin ihon kosteutukseen vai hierontaan, vaikka kaikki öljyistä sopivat periaatteessa kumpaankin tarkoitukseen. Jokaisessa on erilainen öljypohja ja aitoja eteerisiä öljyjä.

KOSTEUTUKSEEN

Granaattiomena – kuivan ja ikääntyneen ihon ravitsemiseen. Uudistaa, kosteuttaa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Sisältää jojobaöljyä, seesaminsiemenöljyä, auringonkukan siemenöljyä, vehnänalkioöljyä, makadamian siemenöljyä sekä hirssiuutetta ja granaattiomenan siemenöljyä.

Tätä voi kuulemma käyttää myös ruoanlaitossa, esimerkiksi raakaruokakakuissa (!).

Tyrni – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen (vaikka toki öljyt sopivat aina parhaiten kuivalle iholle). C-vitamiinirikas koostumus tuo antioksidanttista suojaa. Sisältää seesaminsiemenöljyä, tyrniöljyä ja eteerisiä öljyjä.

Ruusu – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen. Mieto ruusun tuoksu vaikuttaa rauhoittavasti ja tasapainottavasti kehoon ja mieleen. Sisältää jojobaöljyä, manteliöljyä ja villiruusun siemenöljyä.

Sitrus – kevyin öljyistä, tämä on ainoa Weledan öljyistä jonka inci sisältää myös alkoholia --> tuote jättää iholle vähemmän rasvaisen tunnun. Virkistää ja sopii myös hierontaan. Sisältää manteliöljyä, alkoholia ja sitruunankuoriöljyä.

HIERONTAAN

Laventeli – rentouttava hierontaöljy kehon ja mielen rauhoitukseen. Sisältää manteliöljyä, seesaminsiemenöljyä ja laventeliöljyä.

Arnikki – lämmittävä hierontaöljy, sopii käytettäväksi erityisen hyvin ennen ja jälkeen urheilun. Arnikkiuute lämmittää ja vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Sisältää auringonkukkaöljyä, oliiviöljyä, arnikkiuutetta ja koivunlehtiuutetta.

Kehäkukka – hierontaöljy herkälle iholle. Mieto koostumus sisältää auringonkukan siemenöljyä, koivunlehtiuutetta, kehäkukkauutetta ja kamomillauutetta. Kehäkukka tunnetaan rauhoittavasta vaikutuksestaan.

SELLULIITIN HOITOON

Koivu – Weledan palkituin vartaloöljy, ja tätä näkee aina naistenlehtien "Parhaat selluliittituotteet" -listoilla. Lupaa näkyviä tuloksia kuukaudessa kahdesti päivässä käytettynä. Sisältää aprikoosinkiviöljyä, jojobaöljyä ja vehnänalkioöljyä sekä koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita.

Minulle Weledan öljyistä entuudestaan tuttuja ovat Koivu- ja Tyrniöljy. Koivutöljyä testasin pienen 5 millin pullon joten sen vaikutuksista selluliittiin en osaa sanoa mitään, mutta koostumus on kyllä miellyttävämpi ja ainakin ihan erilainen kuin perinteisissä kofeiiniin luottavissa selluliittituotteissa. Tyrniöljy oli aivan ihanan tuoksuista mutta minun iholleni liian täyteläistä.

Nyt saan testiin Granaattiomenaöljyn jota aion kokeilla ruoanlaitossa. :) Kerron sitten maistuiko esim. salaatti ihan eteerisiltä öljyiltä... Vai maistuuko ne ylipäänsä miltään...? Nehän ovat haihtuvia öljyjä...

.

Mitenkäs te, tuleeko käytettyä paljon öljyjä kauneudenhoidossa? Tuntuu, että öljyt ovat edelleen täällä Suomessa vähän "vaikea" kosmetiikan tuotealue, itse ainakin koin myyjän työssäni haastavaksi saada asiakkaita - siis niitä kuivaihoisiakin - ymmärtämään aitojen kasviöljyjen merkityksen ja hyödyt ihonhoidossa.

Osallistumisaikaa arvontaan on 28.2. saakka.

Kävin viime viikolla pyrähtämässä Hämeenlinnassa. Hetken mielijohteesta keksitty yhden naisen hemmotteluloma epätyypilliseen kohteeseen. :)

Kyllä jälleen voi todeta, kuinka mahtava juttu Couchsurfing on. :) Houstini Tanja oli mitä mahtavin tyyppi ja kaupan päälle sain vielä ihastuttavaa koiraseuraa Tanjan Sira-koirasta.

Hämeenlinnan keskusta on ensivaikutelmaltaan kuin minkä tahansa pienen-keskisuuren suomalaiskaupungin keskusta - mutta ei ihan kuitenkaan. Suomalaiseen koruttomaan kaupunki-ilmeeseen kuuluvaa tuttua sementtilaatikkotaloa riittää, mutta toriaukio kirkkoineen on oikein idyllinen. Voin kuvitella miten nättiä täällä on kesällä.

Kävelykatu Reska. Voi tätä meidän anti-talvea... Uskomatonta että kuvassa on helmikuu. Pakko vetää kuvia filtteriohjelmn läpi että niissä olisi muitakin värejä kuin harmaan eri sävyjä...

Hämeenlinna-pyrähdykseni päämomentit tulisivat olemaan syöminen (kuka yllättyi? :D) ja kauneushoitolassa käyminen.

Hotelli Emilian (jonne olin ensin aikeissa buukata itseni ennenkuin sain Couchsurfing-yöpaikan) henkilökunta suositteli illallispaikaksi ravintola Piparkakkutaloa, joka vaikutti jo nettisivujensa perusteella lupaavalta. Miljöö on yhtä suuri osa ruokailuelämystä kuin itse ruoka. Minulle ravintolaillat ovat lähimatkailua antoisimmillaan! :)

Vanhaan kauppiaskotiin rakennettu ravintola on tunnelmaltaan jotain ihan muuta kuin Rossot ja muut kloonatut ketjuviritykset.

Piparkakkutalo sisältä.

Onneksi sain Tanjan mukaan seuraksi, olisi ollut huomattavasti tylsempää syödä yksin enkä olisi voinut kenellekään kommentoida ruokia ja ihanaa sisustusta..! :)

Tanjalle ravintola oli tuttu, ja vasta ruoan tilattuani tuli puhetta siitä että paikka tunnetaan reilun kokoisista annoksistaan... Kun olisin sen tiennyt...

...en olisi tilannut kolmen ruokalajin settiä. :) Kuvissa koot eivät oikein tule esiin, mutta annokset olivat noin puolet suurempia kuin mihin olen tottunut. Alkuruokakeitto oli käytännössä pääruoan kokoinen ja olin ihan täynnä sen syötyäni. (Tanja sai napostella vehnäjuustotikun ;)) Nieriäfile olisi riittänyt kahdelle, ja ennen jälkkäriä piti ihan pitää taukoa että sain juustot mahtumaan.

Pipari-ravintolasta ilta jatkui vielä lasillisille läheiseen Birgeriin jossa tapasimme Tanjan kavereita. Matkalla epäilin kovasti suorituskykyäni vatsan pingottaessa kuin potkupallo. :)

...mutta niin vain sinne sai vielä ujutettua Pinot Noirilaisen. :) Tanjan kaverit ovat myös mukana Couchsurfing-piireissä ja jaoimme kukin surfauskokemuksiamme.

Sain taas haavit auki kertomuksellani Sardinian friikistä...

Mummoni vanhan kotitalon ovella oli tuttu kyltti. Uskomatonta että tämä on edelleen jäljellä - äitini kertoo että kyltti oli siinä jo hänen lapsuudessaan...!

Torstaina oli vuorossa hemmottelua kauneushoitolan muodossa. Artemis City Spa sijaitsee vanhan postin tiloissa, ja sisään astuessa katse kiinnittyy heti näyttävän aulatilan kattokorkeuteen.

Katossa roikkuvat edelleen postin vanhat, kauniit valaisimet. Aika persoonalliset puitteet hoitolalle.

Artemis on erikoistunut emäksiseen ihon- ja kehonhoitoon. Sain kuulla, että valtaosa kosmetiikasta on hapanta, ja monien iho-ongelmat voivat johtua liian happamoittavasta ravinnosta ja kosmetiikasta. Sain näytteen mielenkiintoisesta jauheputsarista joka on itse asiassa kylpysuolaa..! Olen sitä pari kertaa testaillut ja sillä tosiaan lähtee meikkikin. Siinä on vain suolaa ja mineraaleja. Enpäs ole tällaistakaan puhdistusmuotoa koskaan aiemmin kokeillut.

Olin valinnut hemmotteluhoidokseni turvehoidon johon kuului myös imukuppihierontaa. Hoito oli ihana...

...mutta selkäni näytti imukuppien jäljiltä aika pelottavalta :D Hieronta ei siis todellakaan sattunut vaan tuntui päinvastoin mukavalta ja rentouttavalta, mutta hoitajani mukaan toisten iho reagoi alipaineeseen herkemmin. Mustelmat ovat nyt jo kadonneet.

Värjäytin Artemiksessa myös hiukseni, väristä olikin jo juttua täällä.

Hoitolan jälkeen lähdin etsimään lounaspaikkaa. Tai en minä sitä oikeastaan etsinyt, olin Artemislaisten vinkistä päättänyt mennä Café Hoffiin josta saisi keitto- ja salaattilounasta.

Panin merkille, että Hämeenlinnan keskustan kahvilat ovat lähes kaikki sellaisia ei-niin-tunnelmaan panostavia kahvio-tyyppisiä ratkaisuja. Hyvää purtavaa ja erikoiskahveja saa, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikat ovat sellaisia ettei niissä varsinaisesti tee mieli istuskella pidempään. Wetterhoffin talossa sijaitseva Kahvila Hoffi osoittautui oikein viihtyisäksi.

Punajuurisosekeitosta on todettava, että omani oli kyllä parempaa. ;)

Lounaan jälkeen teimme vielä Tanjan ja Siran kanssa linnakävelyn, jonka aikana allekirjoittanut syväjäätyi niin perusteellisesti että elpyi vasta myöhään illalla bussin kipattua neidon takaisin kotikaupunkiinsa. Note to self (muistiinpano itselle?): älä jätä lämpimiä talvikenkiä ja paksuja lapasia kotiin helmikuussa vaikka lämpömittari kuinka näyttäisi lähtiessä plussaa. Torstaina oli pakastunut ratkaisevasti sen verran että vaatetukseni oli auttamatta liian kevyt....

Olipas kyllä mukavaa ja virkistävää käydä Hämeenlinnassa pitkästä aikaa! Hauska katsella kotimaan kaupunkeja vähän niinkuin turistin silmin. Keskustan torialuetta en muista lapsuudestani käytännössä lainkaan, ehkä emme siellä päin mummola-vierailuilla juuri liikkuneetkaan.

Tanjalta sain paljon vinkkejä Hämeenlinnan kesätapahtumista ja saattaapa olla että tapaamme heinäkuussa linnajatsien merkeissä..! :)

Seuraavaksi haluaisin vihdoin ja viimein lähteä käymään Vaasassa. Löytyyköhän sieltä Couchsurfing-sceneä..? :)