Tuuheutta! Ilmavuutta!
Nyt on kuulkaas löytynyt uusi suosikkishampoo!
Sain viime syksyn hiussaippuaoopperan aikoihin lukijaltani Vepeltä vinkin varsin erityiseen shampooseen; Lushin Fair Trade Honeyyn (nykyiseltä nimeltään Fairly Traded Honey).
Ja olen rakastunut!
Mikä tästä shampoosta tekee niin erityisen ja erilaisen? No, siinä ei ole lainkaan vettä, vaan pesevät ainesosat sun muut on sekoitettu hunaja-pellavanlimapohjaan! :) Luit oikein - veden sijaan tässä shampoossa on 50% hunajaa ja 20% pellavansiemenlimaa. 'Lima' ei kuulosta miellyttävältä ilmaisulta kosmetiikan yhteydessä, mutta limaahan niistä pellavansiemenistä tulee :D Ei, tuote ei kuitenkaan ole limainen.
Inci: fairly traded honey, linseed mucilage, sodium laureth sulfate, sunflower lecithin, cocamide dea, lauryl betaine, geranium oil, beeswax absolute, neroli oil, rose absolute, bergamot oil....hajusteita. (Tuotteeseen ei edes tarvitse lisätä säilöntäaineita sillä bakteerit eivät kasva hunajassa!)
Veppe kirjoitti syyskuussa shampoosta näin (käytiin saippuapostausten kommenteissa keskustelua hiuksia tuuheuttavista tuotteista): "Esimerkiksi hunaja, banaani, pantenoli ja niasiiniamidi ovat olleet minusta hyödyksi sekä tuuheuttamisessa että hoitamisessa ohuelle, vaalealle, hauraalle ja laineikkaalle tukalle. (...) LUSHilla on (nestemäinen, suolaton) Fair Trade Honey -shampoo, jonka pohja on hunajaa ja pellavansiemenlimaa, ja jolla saa tukkaan pehmeyttä, kiiltoa ja runsautta." Veppe on niitä lukijoitani joiden kosmetiikkatietoutta arvostan suuresti ja olen saanut häneltä paljon hyviä vinkkejä ja tietoa.
Ostin Fair Trade Honey -shampoon jo viime lokakuussa mutta se on odotellut vuoroaan aina tänne kevääseen saakka. Pullossa on tavaraa 110 g (Lushin tuotteissa määrä ilmoitetaan grammoissa, ei millilitroissa) ja se maksoi jotain 16 euron kieppeillä. Litrahinta on siis todella suolainen. Lushin tuotteet eivät ole mitään erityisen halpoja.
Muuan lukija kommentoi vaellus("peili")postaukseen, että oli mukavaa nähdä minusta "silmäpussikuva" (kun monet bloggaajat kuulema vaikuttavat niin täydellisiltä). Ilahdutan sinua uudelleen, "pussukka". :) Tänä aamuna oli taas pussit. Onkohan ruokaan ropsahtanut vähän liikaa suolaa... :p
Mutta siis joo, kuvat ovat tältä aamulta "just-nousin-sängystä" ja yrittävät havainnollistaa miten möyheä tukkani nykyisin on hunajashampoopesujen jäljiltä. Myös pesuväli on pidentynyt jo kolmeen päivään. Mikään erityisen kaunishan tuo tukka ei ole - mutta se ei todellakaan ole valunut päätä myöten sen jälkeen kun aloin käyttää Fair Trade Honey'ta! Ja juuri sitä minä haluan hiuksiini!!
Tällä shampoolla minulle riittää poikkeuksellisesti yksi vaahdotus ja tyvi tulee perusteellisen puhtaaksi. Yleensä vaahdotan aina kahdesti, eron huomaa heti jos jättää toisen väliin. Mutta ei FTH:lla.
Hiukset ovat myös hunajan ansiosta superpehmeät. Kertakaikkiaan sairaan hyvän tuntuiset. Vepen puhumaa kiiltoa en huomaa, mutta se on minulle toissijaista. Luonnonkihara tai taipuisa vaalea tukka on harvoin luonnostaan kiiltävä ja olen hyväksynyt hiusteni kroonisen hamppuisuuden. Kiiltoa voi aina taikoa helposti kiiltotipoilla ja öljyillä, mutta tuuheuden taikominen on koko elämän mittaisen volyymin metsästyksen aikana osoittautunut varsin haasteelliseksi, etenkin kaltaiselleni ihmiselle joka vierastaa muotoilutuotteita.
Minun ihanneshampoossani yhdistyvät tehokas pesevyys, hoitavuus ja kyky jättää hiukset ilmaviksi. Lushin Fair Trade Honey tekee juuri tämän. Aivan mahtava shampoo. Hinta on kovempi kuin monissa kampaamoshampoissa, mutta koska tuotetta kuluu puolet vähemmän kuin muita shampoita (joitain luonnonkosmetiikan shampoita voi mennä millilitroissa neljäkin kertaa enemmän miedon pesutehonsa takia), pidän sen hinta-laatu-suhdetta hyvänä ja olen valmis maksamaan toisestakin pullosta.
Onko tämä hunajaihme tuttu jollekin teistäkin?
P.S. Unohtui mainita että shampoon tuoksu on kaukana miellyttävästä (ainakin mulle henkilökohtaisesti), mutta kyllä tuon kestää. :)
Miten eri ihotyyppejä hoidetaan ja mitä tulisi ottaa huomioon? (Ihotyypit käytiin läpi osassa 1.)
Puhuimme aiemmin puhdistusaineesta ja kosteusvoiteesta. Ne muodostavat ihonhoidon kulmakiven, mutta duoon voidaan yhdistää vielä kuorinta, jonka käytöstä on etua lähes kaikille ihotyypeille. Paitsi ehkä niille onnekkaille 10 prosentille joiden iho pärjäilee itsekseen. ;) Tosin näidenkin 10 prosentin on hyvä turvautua aurinkosuoja-aineeseen mennessään aurinkoon, se on neljäs perusihonhoitoon kuuluva kosmetiikan tuote. Jos omaa aurinkoihotyypin 5 tai 6 tai ei koskaan oleile auringossa, tällöin voi ymmärrettävästi skipata UV-suojankin.
Lähdetään valitsemaan puhdistustuotetta. Niitä on saatavilla kaikilla mahdollisilla koostumuksilla ja tehoilla. Perusperiaatteena on, että seka- ja rasvoittuvalle iholle sopii geelimäinen tai voidemainen, veden kanssa vaahtoava puhdistusaine, ja kuivalle rasvapohjainen eli emulsio, maito tai voide, jotka eivät vaahtoa ja joiden poistossa ei ole välttämätöntä käyttää vettä. Normaali-ihoinen voi valita minkä putsarin tahansa.
Tietenkään periaatteet eivät ole kiveen hakattuja, ja jokaisen kannattaa valita puhdistusaine ennen kaikkea oman mieltymyksensä ja ihon signaalien mukaan. Kiristääkö ihoa vaahtopuhdistuksen jälkeen vaikka ihosi on rasvainen? Vaihda toki kosteutta säilyttävämpään emulsioon. Markkinoilla on myös rasvoittuvalle iholle tarkoitettuja emulsioputsareita niin kuin kuivalle iholle tarkoitettuja vesiputsareita, vaikkakin nämä ovat harvinaisempia. Kosmetiikkavalmistajat ajattelevat yleensä, että kuivaihoinen valitsee mieluiten rasvaisen putsarin ja sekaihoinen raikkaan ja vaahtoavan, ja tuotevalikoimat muodostuvat tälle pohjalle.
Nämä termit tarkoittavat useimmiten ihan samantyyppistä tuotetta. Samat puhdistavat ainesosat irrottavat niin lian kuin meikinkin, poikkeuksena oikein vahva vahamainen meikki tai vedenkestävä meikki joihin eivät pure pelkät tensidit vaan ne vaativat rasva- tai öljypohjaisen puhdistusaineen. Jotkut luonnonkosmetiikan puhdistusaineiden tensideistä ovat myös niin mietoja, ettei niillä välttämättä lähde synteettinen meikki.
Jos et käytä mitään erityisen vahvoja tai vedenkestäviä meikkejä, riittää kasvojen puhdistukseen yksi tuote. Siis sellainenkin, jossa ei puhuta mitään meikistä vaan pelkästään ”kasvojen pesusta”. Silmämeikille voi hankkia oman poistoaineen jos kasvoputsari ei sitä irrota tai silmät reagoivat kasvoputsariin esim. kirvelyllä. Monen silmät eivät kestä vaahtoavia tuotteita ilman kirvelyä, ja silmämeikinpoistoaineet eivät vaahtoa.
Kosteusvoiteen tehtävänä on sitoa ihoon kosteutta, pehmentää ihoa ja estää kosteuden haihtumista. Eli toimia synkassa ihon oman suojamuurin ja hydrolipidikalvon kanssa.
Kaikki kosteusvoiteet tekevät tämän saman tehtävän, merkistä tai hinnasta riippumatta. Ainesosat vaihtelevat, tuoksut vaihtelevat, pakkaukset ovat eri näköisiä – mutta kaikki hoitavat homman eli sitovat ihoon kosteutta ja estävät sitä haihtumasta (ja tuovat ihoon rasvoja, poislukien öljyttömät tuotteet). Tuloksen kannalta on sama käytätkö tarkoitukseen Herbinaa, Aqualania, Dr. Hauschkaa vai Shiseidoa. Kaikissa on ainesosiensa puolesta edellytykset kosteuden sitomiseen ja säilyttämiseen. Iho voi herkistyä tai reagoida huonosti mille tahansa ainesosalle missä tahansa tuotteessa, eli todennäköisyys ei-toivotuille oireille on yhtäläinen ostit sitten 100 euron voidepurkin tavaratalon kosmetiikkaosastolta tai 10 euron rasvatuubin ekokaupasta. Ainoastaan apteekin hajusteettomissa perusrasvoissa tai joidenkin luonnonkosmetiikkamerkkien parin raaka-aineen salvoissa voi perustellusti sanoa olevan pienempi todennäköisyys ihon herkistymiselle, sillä ainesosat ja näin ollen potentiaaliset ärsyttäjät on pidetty minimissä. Mitä vähemmän ainesosia = sitä vähemmän mahdollisia ärsyttäjiä.
Oma asiansa, ja tuotteiden valintaan useimmiten eniten vaikuttava seikka on se, millaisen elämyksen tai ideologisen ulottuvuuden haluaa kosmetiikan käyttöön liittää. Tässä kohtaa tulee mukaan eri merkkien, brändien ja pakkausten merkitys. Toki ainesosatkin vaikuttavat, en missään nimessä sano etteikö niilläkin ole olennaista vaikutusta – mutta ei voi tehdä sellaista universaalia väitettä, että halvoista raaka-aineista valmistettu halpa voide kosteuttaa ja suojaa ihoa huonommin kuin kalliiden ainesosien luksusvoide. Kyse on aina siitä mikä sopii millekin iholle. Toisen ihon hyvinvointiin riittää simppeli yhdistelmä vettä, glyserolia ja jotain rasva-alkoholia kun taas toisen iho vaatii kompleksimman sekoituksen hyaluronihappoa, sheavoita ja kenties tujumman pitoisuuden NMF-ainesosia. Kolmas pärjää pelkällä kookosöljyllä kesät talvet. Saatteko kiinni siitä mitä ajan takaa? :)
Itse esimerkiksi suosin luonnonkosmetiikkaa, ja omalla kohdallani olen kokenut sen sisältämän rasvakoostumuksen kosteuttavan ja pehmentävän ihoani paremmin kuin synteettisiä ainesosia sisältävät voiteet. En kuitenkaan pysty väittämään, että tämä rasvakoostumus olisi parempi kaikille. Luonnonkosmetiikan kohdalla voi mielestäni vedota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen yleispätevänä perusteluna sen ”paremmuudelle”, mutta ei pelkkiin raaka-aineisiin.
Saan paljon kysymyksiä koskien spesifikoituja tuotesuosituksia. Myös kosmetiikkaliikkeissä asiakkaat odottavat, että myyjällä on esittää tuotteita, jotka sopivat juuri kyseisen asiakkaan iholle. Monesti jonkun tietyn tuotteen odotetaan muuttavan ihoa ja myyjän tai muun ammattilaisen suositukseen luotetaan sokeasti. Jos voide ei tuokaan toivottua tulosta, asiakas – tai blogin lukija – saattaa olla pettynyt. ”No ei se tiennytkään mikä minulle sopii, miten se nyt mulle näin huonon voiteen myi?” Välillä näitä asiakkaita palaa liikkeeseen reklamoimaankin. ”Halusin voiteen herkälle iholle ja nyt iho punoittaa, rahat takaisin”.
On hyvä ymmärtää, että kosmetiikan suosittelussa on pohjimmiltaan aina kyse arpapelistä, eikä sellaista tuotetta olekaan joka ”takuuvarmasti heleyttää jokaisen ihon”. Ei ole mahdollista tietää varmasti miten jonkun iho johonkin kosmetiikkatuotteeseen reagoi, vaikka osaisi lukea incin ja analysoida henkilön ihotyypin. Tuotesuositukset perustuvat aina ihonhoidon perustietojen lisäksi omiin mieltymyksiin, työpaikan tuotevalikoimaan ja usein –karua mutta totta – jonkun tuotemerkin myyntikilpailuun.
Helppona nyrkkisääntönä voi pitää ihon "tahmeusastetta", eli kun voide imeytyy optimaalisesti eikä ihosi jää kiristävän tai tahmean tuntuiseksi, olet löytänyt rasva-vesi-suhteeltaan sopivan voiteen. Jos voide ei imeydy kunnolla, se on useimmissa tapauksissa liian rasvainen ihotyypillesi = iho ei ime rasvoja joita se ei tarvitse. Toisessa vaihtoehdossa iho on niin kuiva ja/tai kuolleiden ihosolujen peitossa (joillain ihotyypeillä kuolleet ihosolut eivät irtoa yhtä helposti kuin normaalilla iholla ja jäävät pinnalle hilseileväksi kerrokseksi) että voide ei pääse imeytymään. Tällöin ei ole kyse vääränlaisesta voiteesta, vaan ihoa täytyy auttaa muilla keinoin jotta imeytyvyys paranee. Näitä keinoja ovat kuorinta ja ihon höyryttäminen.
Kuten puhdistustuotteissa, kauppojen kosteusvoidevalikoima ja tyypitykset on kehitetty tiettyjen perusolettamuksien pohjalta (sekaiholle ohuempaa, kuivalle iholle täyteläisempää voidetta jne), mutta anna ihosi fiiliksen ohjata tuotteen valinnassa. (Todellisia "for dummies" -toteamuksia... ^_^)
Yleensä kuitenkin...
...normaali ja sekaiho pitävät ohuemmista, emulsiomaisista koostumuksista. Sekaiho voi kausittain tarvita eri tuotteita eri ihoalueille - öljytöntä fluidia rasvoittuvalle alueelle ja täyteläisempää voidetta kuiville alueille.
...kuiva iho kiittää rasvaisista voiteista. Oikein kuiva iho ei tuota itse tarpeeksi lipidejä, ja se tarvitsee ne voiteesta.
...rasvaiselle iholle sopii lähestymistavan mukaan joko öljytön tuote (geeli tai emulsio), tai täysin päinvastaisesti kasvoöljy (tämä hoitotapa on harvinaisempi, mutta toimii erinomaisesti toisten iholla).
Alussa mainitsemani kosmetologit pystyvät mielestäni tekemään tarkempia tuotesuosituksia, sillä he tekevät työtä kirjaimellisesti ihon kanssa ja pystyvät konkreettisesti havainnoimaan tuotteiden vaikutuksia eri ihotyypeillä, etenkin pitkissä asiakassuhteissa. Kemppariosastojen myyjät pääsevät huomattavasti harvemmin kuulemaan tai omin silmin toteamaan, miten heidän myymänsä tuotteet toimivat. Kosmetologien suositusten ”miinuksena” on valikoiman rajallisuus ja puolueellisuus – he luonnollisestikin suosittelevat vain niitä sarjoja joita ovat liikkeeseensä ottaneet.
Et välttämättä. Useimmille sopii sama voide vuorokauden ympäri, ellei sitten käytä suojakertoimellista päivävoidetta (joillain merkeillä, kuten Cliniquella ja Estee Lauderilla, myös näitä voi käyttää yöllä kapseloidun UV-filtteri-teknologian ansiosta).
Kuivaihoisille yövoiteesta on lisähyötyä. Kuiva iho janoaa mahdollisimman rasvapitoisia voiteita mutta päiväkäyttöön on usein meikin takia valittava hieman kevyempi versio. Yöllä kuivaihoinen voi hemmotella ihoaan niillä kaikkein rasvaisimmillakin voiteilla.
Ikuisuuskysymys. :) Silmänympärysvoiteet on alun perin kehitetty lisämyyntiä ajatellen, ja useimmat voiteet jotka sopivat kasvoille sopivat myös silmänympäryksille. Useat sy-voiteet eivät poikkea koostumukseltaan kasvovoiteista juuri mitenkään, ovat monesti vain hieman ohuempia ja osa hajusteettomia (koska ajatellaan, että hajusteet ovat huono juttu sy-iholla).
Suosittelen kokeilemaan, saatko kasvovoiteestasi jotain oireita silmänympärysiholla, eli reagoiko iho esimerkiksi turvotuksella, punoituksella, kirvelyllä tai muuten. Jos ei, niin käytä ihmeessä kasvovoidettasi myös silmänympärysiholla. Ei ole mitään erityistä syytä ostaa siihen eri tuotetta. Ohuen silmänympärysihon hoitoa ei kuitenkaan kannata missään nimessä unohtaa – se rypistyy nopeammin kuin muu kasvojen iho ja pitämällä sen pehmeänä ja joustavana hidastat juonteiden syntymistä. Tiedän, osa lukijoista murahtaa nyt että kyllä iän merkit saavat näkyä kasvoilla ja "älä nyt neuvo ihmisiä että pitää pysyä nuoremman näköisenä". En, en. :D Kyllä ne rypyt sieltä kaikille tulee – mutta mielestäni ei ole turhamaista hidastaa niiden juurtumista kun se on mahdollista pelkän kosteutuksen avulla.
Erillisen silmänympärysvoiteen käyttö on mielestäni perusteltua silloin, jos sy-iho reagoi huonosti kasvovoiteeseen tai sy-alueen iho on eri kunnossa kuin muu kasvojen iho, siinä on vaikkapa ihottumaa tai kroonista turvotusta. Kosmetiikkafriikkeys voi myös olla yksi syy, eli yleinen halu käyttää niin monia kosmetiikkatuotteita kuin mahdollista ja siitä saatava nautinto. :) Osta toki tällöin hyvällä omallatunnolla silmänympärysvoide. Kaikki positiiviset elämykset parantavat elämänlaatua ja ovat suositeltavia! :)
Seuraavassa osassa puhutaan ihon kuorinnasta ja erikoistuotteista.
Ihonhoito For Dummies - osa 1 löytyy täältä.
Saan hurjan paljon kysymyksiä perusihonhoitoon liittyen niin blogin kommenttilaatikkoon kuin sähköpostiinkin, ja ajattelinkin, että voisi olla syytä tehdä aiheesta tällainen ”For Dummies” –tyyppinen postaus. Monet minulle itsestään selvät asiat eivät ole itsestään selviä kaikille muille ja tällaiselle jutulle on selvästi tilausta. :)
En siis pidä ketään tyhmänä, haluan vain kirjoittaa ikäänkuin jatkona "Make-Up For Dummies" -sarjalle vastaavanlaisen kokonaisuuden myös ihonhoidosta.
Jutusta tuli kokonaista 8 sivua pitkä, joten lienee järkevää jakaa se osiin. Ensimmäisen osan alaotsikkona voisi olla "Asiantuntijuudesta, perusihonhoidosta ja ihotyypeistä". ^_^
Minua välillä mietityttää ja hitusen huvittaakin, kun minua pidetään ”ihonhoidon ammattilaisena”. Mikä tekee ammattilaisen tällä saralla? Itse pidän ihonhoidon todellisina ammattilaisina ja asiantuntijoina kosmetologeja ja ihotautilääkäreitä, ja jossain mielessä farmaseuttejakin, ainakin mitä tulee lääkevoiteisiin. Mutta toki ihonhoidon perustiedot ovat hallussa useimmilla perusjaanoilla ja tiinoillakin, etenkin jos omaa ylimääräistä kiinnostusta ja harrastuneisuutta kosmetiikan suuntaan. Myös kosmetiikkaosastojen ja –liikkeiden myyjiä pidetään ihonhoidon asiantuntijoina, vaikka useilla heistä ei ole kosmetologin – dermatologiasta puhumattakaan – koulutusta. Amattitaito on tällöin kertynyt työn, tuotekoulutusten, oman kiinnostuksen ja asiakaskokemusten kautta. Minä kuulun tähän porukkaan.
Kyllä, pidän itseäni kosmetiikan ammattilaisena. Mutta ihonhoidon varsinainen asiantuntija en ole, ja sitä haluan aina korostaa. Mielestäni kaikkein paras tuntemus ihon käyttäytymisestä on kosmetologeilla jotka seuraavat asiakkaidensa ihoa jopa vuosien hoitosuhteen ajan ja pystyvät havainnoimaan mitä vaikutuksia eri käsittelyillä, tuotteilla ja aktiiviainesosilla on eri ihotyyppeihin.
Siksi haluankin aina ohjata etenkin ongelmaihoisia kääntymään kosmetologien tai ihotautilääkärien puoleen. ”Surullinen” tosiasia on, että jos ihosi on oikein kenkku ja oireilee jos milläkin tavalla, et saa parasta mahdollista apua kosmetiikkaosaston myyjältä. Heidän tietonsa ja suosituksensa perustuvat valtaosin maahantuojien tuotekoulutuksiin ja omiin kokemuksiin. (Harmillisen harva myyjä ymmärtää edes kosmetiikan inci-listojen päälle.) Ja tällä en halua teilata myyjäkollegoitani tai väheksyä kenenkään omien kokemusten kautta hankittuja tietoja, kertoa vain miten asian laita on.
Pelkistetyimmillään se on sitä, että ylläpidetään ihon terveyttä. Terve iho on puhdas, sarveiskerroksen suojamuuri on ehjä ja sitä suojaava hydrolipidikalvo on tasapainossa.
Perusihonhoidossa pyritään siis pitämään iho mahdollisimman hyvässä tasapainossa niin, että suojamuuri on ehjä ja iho pysyy kosteutettuna, pehmeänä ja suojattuna.
Joillain ihmisillä ihon suojamuuri ja happovaippa pysyvät kunnossa ihan itsestäänkin ilman kosmeettisia apuaineita. Tällöin ihonhoito voi olla pelkästään ihon pesemistä – itsestään puhdistuvaa ihoa ei tietääkseni toistaiseksi tunneta. ;) Aikuisista kuitenkin vain 10 prosentilla on lapsuuden jälkeen normaali iho, ja puhdistusaineen lisäksi kosteusvoiteella on perusteltu paikka osana ihonhoitorutiinia.
Mikä sitten on ”normaali iho”? Katsotaanpa eri ihotyypit ja niiden määritelmät (vapaasti tiivistettynä ja muokattuna Una Nuotion Kerro, kerro kuvastin –kirjan mukaan.)
* Tali- ja hikirauhaset toimivat normaalisti, iho ei ole kuiva tai rasvainen
* Ihossa ei esiinny epäpuhtauksia, tai niitä on vain satunnaisesti
* Kosteuspitoisuus on normaali
* Verenkierto on hyvä ja ihon väri ruusuinen
* Ihon pinta on pehmeä ja sileä, huokosia ei juuri näy
– tähän ihotyyppiin luetaan sekä kosteuden että rasvan puutteesta kärsivät ihot, todella kuivassa ihossa rasvan puute on oleellisinta. Kuivassa ihossa erotetaan kolme eri tyyppiä; patologinen (ihosairauksista kuten atopiasta johtuva), fysiologinen (perinnöllinen, ikään liittyvä) ja hankittu (ihon kuivuus johtuu ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta kuten ilmastosta, vääristä hoitotavoista, kuivasta huoneilmasta ja liiallisesta auringonotosta.)
* Ulkonäöltään ohut, pergamenttimainen ja jopa hilseilevä
* Huokoset ovat pienet ja supussa, lähes näkymättömät
* Ihon pinta on hoitamattomana karhea, ärtyessään helposti punatäpläinen
* Iholla tuntuu usein kiristävä tunne
* Iho kutiaa varsinkin pakkasella
– tässä ihotyypissä talirauhaset erittävät liikaa sebumia ja talin laatu on myös erilaista kuin normaalissa ihossa. Rasvaista ihoa on kahta eri tyyppiä; öljyisen rasvaista ja kuivarasvaista.
* Iho kiiltelee
* Huokoset ovat laajentuneet ja usein selvästi näkyvillä
* Iho on paksuhko
* Ihoon muodostuu helposti epäpuhtauksia
* Ihoa ei juuri koskaan kiristä, se ei tunnu kuivalta edes pesun jälkeen
(suomalaisten yleisin ihotyyppi)
* Ihossa on sekä rasvaisia että kuivia kohtia, yleisesti T-alue rasvoittuu poskien ihon ollessa normaali tai kuiva
* Ihossa voi myös olla epäpuhtauksia
HERKKÄ IHO ei ole ihotyyppi, vaan lisäominaisuus jota voi esiintyä millä ihotyypillä tahansa. Myös couperosaa voi esiintyä kaikilla ihotyypeillä, mutta yleisin se on kuivalla ja ohuella iholla.
Osassa 2 lähdetään katsomaan tarkemmin millaisia tuotteita perusihonhoitoon kuuluu ja mikä vaikuttaa niiden valintaan.
