Primerit eli meikinpohjustusvoiteet eivät kuulu henkilökohtaisiin suosikkituotteisiini. En ole sellaisia koskaan käyttänyt koska en koe sellaista tarvitsevani, mutta monille tämä tuoteryhmä on yksi ehdottomia meikin kulmakivia. Minkä ymmärrän enemmän kuin loistavasti. Oikealla tuotteella meikin saa todellakin kestämään kauemmin, ihon pinnan taiottua sileäksi, kiiltoa hillittyä ja hipiälle tuotua upeaa kuultoa.

Primereita on pääasiallisesti kahdenlaisia; meikin kestoa lisääviä joiden tärkein raaka-aine on silikoni, ja ihoa heleyttäviä, joissa ei välttämättä tarvita silikonia lainkaan. Jälkimmäisten tärkein ainesosa on helmiäispigmentti ja/tai muunlaiset kiiltopartikkelit. Tässä jutussa paneudutaan meikin kestoa lisääviin primereihin. Tosin muutama niistä tuo myös jonkun verran kuultoa.

Olen saanut blogin kautta erinäisiä primereita, joista valitsin tähän juttuun kolme; IsaDoran, Dermosilin ja Kicksin. L'Orealin Studio Secrets Primerin olen joskus hankkinut itse satunnaisia keikkameikkauksia varten.

Kaikki neljä ovat silikonipohjaisia mutta hyvin erilaisilla koostumuksilla.

.

Dermosilin Primer on joukon kuivin.

Inci: cyclopentasiloxane, dimethicone/vinyl dimethicone crosspolymer, polymethyl methacrylate, caprylic/capric triglyceride, diacetyl boldine, väripigmenttejä, mica, triethoxycaprylylsilane.

Ainesosaluettelostakin näkee, ettei voide sisällä juuri mitään kosteuttavaa. Tuubia täytyy muistaa ravistaa (se lukee pakkauksessakin) tai aine tulee ulos epätasaisena "lörönä".

Minun iholleni Dermosil jättää helposti kuivan näköisiä kohtia. Myös kämmenselälle kokeillessa tulos on sama. Iho jää hyvin mattaiseksi. Silikonikoostumus häivyttää huokosia, mutta vain kevyesti. Vahvempaan blurraukseen vaaditaan paksumpi koostumus. Hyvin peruskamaa.

Kenelle? Erittäin rasvoittuvalle iholle joka ei ole pintakuiva. Plussaa kotimaisuudesta ja hajusteettomuudesta.

L'Orealin Studio Secrets Smoothing Resurfacing Primer on jo vuosia ollut yksi markettipuolen suosituimpia meikinpohjustajia. Eikä ihme. Tämä tökötti nimittäin toimii.

Inci: cyclohexasiloxane, dimethicone, dimethicone/vinyl dimethicone crosspolymer, silica, acrylates copolymer, disodium stearoyl glutamate, aluminum hydroxide, väripigmenttejä.

Sen erittäin paksu, moussemainen koostumus täyttää huokoset supertehokkaasti, tasoittaa ihon pinnan karheudet ja häivyttää juonteita. Vaaleanpunainen pigmentti heleyttää ihoa. MUTTA. Studio Secrets rullaa ja murustuu helposti. Sitä täytyy annostella hyvin vähän kerrallaan ja mielellään vähän lämmittää koostumusta sormien välissä ennen kasvojen iholle viemistä. Joidenkin iholle se myös on liian kuivaa.

Studio Secrets sisareni leualla - ennen ja jälkeen.

Kenelle? Suurihuokoiselle, karhealle, juonteiselle ja epätasaiselle iholle. Ei ihanteellisin kuivalle iholle.

Tähän tuotteeseen luotan ja tulen käyttämään asiakasmeikkauksissa jatkossakin. Mutta - suurin suosikkini on vielä tuonnempana.

Kicks Face Primer yllättää kosteuttavan tuntuisella, voidemaisella koostumuksellaan. Tunsin jo ennen inciin katsomista että tämä beibi on aivan erilainen. Ja kyllä - pakkaustekstissäkin lukee "hydrating and nourishing formula".

Inci: aqua, talc, ethylhexyl methoxycinnamate, phenyl trimethicone, isopropyl isostearate, dimethicone, steareth-2, mica, steareth-21, cyclopentasiloxane, magnesium aluminum silicate, phenoxyethanol, glycerin, diglycerin, sodium dehydroxyacetate, xanthan gum, benzoic acid, disodium edta, lactic acid, dehydroacetic acid, parfum, glucose, benzimidazole diamond amidoethyl urea carbamoyl propyl polymethylsilsesquoxane, ethylhexylglycerin, titaanidioksidi.

Tästä minulla ei valitettavasti ole ihokuvaa, mutta pinta jää kauniin kuulaaksi ja huokoset tasoittuvat kevyesti. Voide kuivuu hetkessä samettisen himmeäksi, mutta ei kuitenkaan yhtään kuivaksi. Erittäin miellyttävän tuntuinen koostumus ja kaunis pinta.

Kenelle? Henkilölle, jolla ei ole ihossa paljon tasoitettavaa tai näkyviä huokosia, mutta jolla on ongelmia meikin keston kanssa. Sopii myös pintakuivalle iholle (todella kuivasta en osaa sanoa).

Ja sitten päästäänkin uuteen ihastukseeni, josta jo tuossa Dermablend makeover -postauksessa vähän vihjasin.

IsaDoran Undercover Face Primer.

Minulla on ollut tämä primer jo ties kuinka kauan, mutta koska primerit eivät tosiaan yleisesti kuulu suurimpiin kiinnostukseni kohteisiin, en ollut edes jaksanut korkata sitä. Olin jo suunnilleen unohtanut sen olemassaolon, kun se yksi päivä osui taas silmiini "Testausta Odottavien" laatikossa.

No kokeillaan nyt tämäkin pois, ajattelin. Ja jopas..! Koostumus hurmasi minut kertalaakista.

Ensifiilis: sileää, todella miellyttävästi liukuvaa ja kauniisti levittyvää, upea pinta, ei yhtään kuivaa vaikka kuitenkin "jämäkkää", ei rullaa...

Muutamalla sanalla sanoen: tätä tuotetta luulisin kalliiksi luksustuotteeksi jos testaisin sokkona! Todellakin "selektiivinen" tuntu.

Undercover ihollani

Inci on niiiiiin pitkä että en jaksa sitä kokonaan tähän kirjoittaa, laitan ekan neljänneksen: aqua, dimethicone, isododecane, silica, hd/trimethylol hexyllacetone crosspolymer, polysilicone-11, castor oil bis-hydroxypropyl dimethicone esters, coco-caprylate/caprate, nylon-12, cucumis sativus fruit extract, rosmarinus officinalis leaf water, butylene glycol jne.

Undercoverin incissä on Kicksin tavoin vettä (ja muitakin kosteuttavia ainesosia), mikä selittää sen erilaisen tunnun verrattuna perus-silikonipohjaisiin primereihin. Undercoveriin on näköjään jopa leivottu kasviuutteitakin. Niiden merkityksellisyydestä en mene sanomaan (noh, en usko että ne olennaisesti tuotteen toimivuuteen vaikuttavat :D), mutta selvästi koostumukseen on panostettu. Näin moniainesosaiseen primeriin en ole vielä aiemmin törmännyt. Olivat kaikki incin kymmenet ainesosat perusteltuja eli ei, tässä on VOITTAJATUOTE. Ihan älyttömän hyvän tuntuinen primer. En voi muuta sanoa.

Tässä Undercover-vertailu siskoni kasvoilla. Ylempänä paljas iho, alempana Undercover-iho. Huokoset ovat häivyttyneet ja ihon sävy tasoittunut. Ihon pinta on sileä. Voide ei ole rullannut kertaakaan eri kokeilujen yhteydessä.

Yhtä tehokkaasti Undercover ei huokosia blurraa kuin L'Orealin Studio Secrets, mutta se on tietysti koostumuskysymys. Studio Secrets on hyvin paksua ja täyttää huokoset massallaan. Itse pidän Undercoverin notkeasta ja "kosteamman" tuntuisesta koostumuksesta paljon enemmän.

Vielä leukalähikuva.

Kenelle? No ihan kaikille jotka tykkää käyttää primeria!! :)

Melkein tekee itsekin mieli käyttää vaikka meikki kestää kasvoilla muutenkin. :)

.

Kertokaas omia primer-suosikkejanne. Kuinka moni teistä käyttää säännöllisesti primeria? Käytättekö enemmän heleyttäviä vai meikin kestoa pidentäviä?

Muistatte, kun kerroin teille ehkä rumimmasta ruoka-aineesta johon olen törmännyt - tempeh. Tai tempe, miten kirjoitusasu toimii suomeksi paremmin (koska h ei joka tapauksessa äänny).

Kiitos teidän vinkkien, sain kuin sainkin tuosta rypyläisestä "avaruuskuutiosta" valmistettua oikein makoisat sapuskat! :)

Niille jotka eivät aiempaa juttua lukeneet ja joille ruoka ei ole tuttu: tempe on kakkumainen, sienirihmaston yhteensitoma massa fermentoituja kokonaisia soijapapuja. Sitä voi tehdä muistakin palkokasveista tai viljasta, mutta soija on yleisin.

Tempen maku jakaa mielipiteitä, ja omaakin mielipidettä oli lopulta vaikea muodostaa. Tämä on kieltämättä ehkä persoonallisimman makuista proteiinia mitä olen elämässäni maistanut. Maku ei ole paha mutta erikoinen - voin kuvitella että siihen voi pikkuhiljaa jopa koukkuuntua. "Suutuntuma" oli juuri sellainen mitä tempen ulkonäön perustella odottaisikin - kuin söisi hyvin isorakeista, yhteenpuristettua, friteerattua riisikönttiä. Aika miellyttävä rakenne, pureskeltavampi kuin tofu. Mausta tuli ensimmäisenä mieleen savuisuus ja paahteisuus... Jotain lihaisaakin aromissa on. Tempen yhteydessä usein mainittua pähkinäisyyttä ja sienimäisyyttä en maistanut.

Mutta sitten niihin ruokiin! Tein kaksi erilaista kokeilua teidän vinkkienne pohjalta.

Vinkki #1: paista tempeä chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa. Kuulosti hyvältä ja simppeliltä! :) Tästä lähtöasetelmasta päädyin seuraavanlaiseen tuotokseen:

Kuutioin puolikkaan tempe-mötikän. Kuumensin pannussa öljyä ja kuullotin siinä tuoretta chiliä, valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Heitin joukkoon tempet ja paistelin kunnes olivat ruskistuneet.

Hmm. Mitäs sitten? Joku kastike? Tähän sopisi tomaatti. Ja tietysti sekaan jotain kasviksen tynkää.

Poistin kaiken pannulta - siirsin tempet omalle lautaselleen ja kaavin reilusti ruskistuneet chilit, valkosipulin ja inkiväärin omalle lautaselleen odottamaan paluuta kastikkeeseen.

Kuutioin sipulia ja vihreää paprikaa ja suikaloin porkkanaa. Pannuun kuullottumaan ja sekaan uusi tuore satsi valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Kasvisten kypsyttyä kaadoin päälle tomaattimurskaa ja lisäsin joukkoon aiemmin ruskistuneen chili-valkosipuli-inkivääri-erän. Annoin pulputella hiljalleen tovin ja maistoin. Hmm-momentti numero 2. Kyllä tämä kaipaisi vielä jotain muutakin maustetta. Mutta en tiedä mitä.

Googlasin "intialainen tomaattikastike" saadakseni ideoita. Törmäsin tähän reseptiin. Kappas, siellähän oli myös chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. :) Nappasin ohjeesta juustokuminan ja korianterin ja lisäsin niitä pannuun. Välimaisto. Vielä vähän makeutusta kiitos. Lisäsin steviaa. Lirautin joukkoon myös soijakastiketta jota tunnun tuikkaavan melkeinpä kaikkiin kastikkeisiin ja saattoipa pannuun kaatua vähän ruokakermaakin makua pyöristämään. Nyt alkaa saavuttaa valmiutta..!

Yhtäkkiä mieleeni pälähti paneer - tuo ihana tuorejuusto jota saa nepalilaisissa ja intialaisissa ravintoloissa. Oijoi kun se sopisi tähän mössöön...! No mutta kotimainen leipäjuustohan on paneerin kaukainen "serkku"! Sitä löytyy aina meidän jääkaapista, joten ei kun viipaloimaan muutama mehukas pala ja tomaattikastikkeen joukkoon. Juustopalojen alkaessa sulaa heitin joukkoon myös tempet.

Annos ei voittaisi ulkonäkökehuja Tomi Bjöckiltä, mutta hyvää oli! :) Ihanat juusto"klimpit" kruunasivat pöperön.

Vinkki #2: Indonesialainen Gado Gado eli kylmistä ja lämpimistä kasviksista, keitetystä kananmunasta, tempestä ja maapähkinäisestä kastikkeesta koostuva ruoka. En ole tällaisesta koskaan kuullutkaan, mutta tulevaisuudessa Gado Gado tulee varmasti vierailemaan lautasellani useamminkin! Totaalisen eri makuista mitä olen tottunut itse kokkaamaan, indonesialaiset maut eivät ole minulle lainkaan tuttuja.

Käytin tätä ohjetta oman jää- ja maustekaappini sisällön mukaan varioiden. Tamarinditahnaa, kalakastiketta ja vaaleaa soijakastiketta piti hakea erikseen kaupasta, en ole niitä koskaan ennen käyttänyt.

Aloitin paistamalla kuutioidut tempet sellaisinaan ilman mausteita pannulla öljyssä. Siirsin 100-asteiseen uuniin odottamaan (että pysyvät lämiminä).

Kastike

1 valkosipuli

1 chili

--> Murskasin morttelissa .

n. 3 dl kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

1 runsas rkl maapähkinävoita

1 runsas tl tamarinditahnaa

ripaus steviaa

pieni loraus (vajaa rkl) kalakastiketta

pieni loraus vaaleaa soijakastiketta

puolikkaan limetin mehu

Yhdistin kasvisliemen, kookosmaidon, murskatun chilin ja valkosipulin ja kaikki muut ainekset ja sekoittelin sauvasekoittimella.

Kasvispohja

Kuorimaveitsellä suikaloitua porkkanaa, höyrytettynä

Kiinankaalia, höyrytettynä

Tuoretta pinaattia, höyrytettynä

Tuoretta suikaloitua kurkkua

Raakaa punasipulia

Kovaksi keitettyä kananmunaa

Kokosin kasvikset lautaselle. Lisäsin päälle tempet ja mikrossa kuumaksi lämmitetyn gado gado -kastikkeen.

.

Makeaa, jännää, todella maukasta!

Seuraavana päivänä tein vielä hiukan eri version eri kasviksilla ja lisäsin päälle seesaminsiemeniä. Kastike on niin voimakkaan makuista että tempejä ei tosiaan tarvitse maustaa millään.

Taas on saatu uusia makuelämyksiä perustonnikalojen ja pakasteseitin rinnalle! :) Kyllä ruoka on <3

Näin on sitten Karkkipäivän ensimmäinen lukijamiitti koettu :) Kyllä jännitti että tuleeko paikalle lopulta edes kukaan, mutta kaikki saapuivat ja meillä oli niin mukava parituntinen että en voi kuin olla superiloinen ideastani järkätä tapaaminen!

Meitä oli perjantaina koolla minä ja kuusi lukijaa Jyväskylän Ekolossa. Kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan ja yhtä hyvin olisimme voineet istua siinä kahvikuppejamme hämmennellen ja "On ilmoja pidellyt" -fraaseja mumisten. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan kaikki alkoivat heti iloisesti juttelemaan keskenään eikä kertaakaan tullut sellainen "Öö, sanokaa nyt joku jotakin" -fiilis. :) Oli hurjan luonteva ja rento tunnelma.

Rupattelun ohessa saimme maistella Ekolon tarjoamia raakaruoka-snackkeja; pähkinöitä, Life Foodin näkkäriä ja keksejä ja Cocoan suklaakuorrutteisia manteleita.

Ekolon Kalle jutusteli meille superfoodeista ja erityisesti raakasuklaasta. (Mä en ole muuten vielä kertaakaan koettanut itse valmistaa sitä itse mikä on aika outoa kun niin tummaa suklaata rakastan..! Täytyy oikeasti tsempata ja saada aukko paikattua :))

Kysyin minkä "superin" Kalle valitsisi jos saisi valita vain yhden. Vastaus oli levät - chlorella ja spirulina.

Miittiläisten suosikkisnack (minä mukaanluettuna) oli Life Foodin porkkanakeksit. Nämähän ovat vähän kuin minun siemennäkkärini mutta kevyemmällä koostumuksella, näissä on vain auringonkukansiementä, pellavansiementä ja porkkanaa (eli oikein vhh ;)).

Oli tavallaan hassu tunne istua pöydän päässä ja miettiä, että nämä kivat tytöt tulivat tänne tapaamaan juuri minua, vaikka eivät tunne minua..! En tiedä tottuuko kukaan bloggaaja siihen, että joku saattaa haluta tavata heidät vain, koska tykkäävät sivusta jota he kirjoittavat netissä. :) Se on erikoinen mutta tietysti mukava tunne.

Myöskään siihen, että joku pitää minua meikki- tai kosmetiikka"guruna", en tule koskaan osaamaan suhtautua. Tästä juteltiinkin miitissä. Kun aloitin blogin pitämisen viisi vuotta sitten olin vain yksi kosmefriikki muiden joukossa, ihminen, joka intoilee voide- ja shampoopurkeista, tykkää syynätä incejä vähän tarkemmin ja rakastaa meikata - ja mielellään myös höpöttää siitä julkisella sivulla. Sitten opiskelin kosmetiikkamyyjäksi, menin töihin liikkeeseen ja yhtäkkiä olin joidenkin silmissä "guru". Hassua. Raja ammattilaisen ja harrastajan välillä on oikeasti lopulta henkäyksen pieni. Jos sitä edes pystyy määrittelemään. :)

.

Nyt kun olen saman kuun sisällä tavannut lukijoitani sekä meikkausten että Ekolo-miitin merkeissä ja tapaamiset ovat olleet hurjan kivoja, rohkenen ehkäpä tulevaisuudessakin järjestää vastaavia tilaisuuksia.

Kivaa että teette Karkkipäivästä Karkkipäivän yhdessä mun kanssa! :)