Pidän hyväntuoksuisesta kosmetiikasta. En hae tuotteita erityisesti tuoksun perusteella, mutta miellyttävä tuoksuelämys tuo aina lisäarvoa, kun taas ikävän hajun takia tuote jää todennäköisesti hyllylle.

Aloin mietiskellä kosmetiikan tuoksuja oman postauksensa verran kun kesäkuussa juteltiin Lushin tuoksuista.

On hyvän-, pahan ja neutraalin tuoksuisia tuotteita, mutta harva lopulta jättää erityistä muistijälkeä tai hinkua ostaa tuote uudelleen pelkästään tuoksun perusteella. Useimmat tuoksut sijoittuvat lopulta kategorioihin "ihan kiva" tai "mitäänsanomaton".

Tähän postaukseen kokosin sellaisia tuotteita, joiden tuoksussa on "sitä jotain" - jotain, joka saa käden kerta toisensa jälkeen hamuamaan purkkia ihan vain jotta aivojen mielihyväkeskus saisi stimulaatiota tuoksun muodossa. Koen tällaista koukuttumista hyvin harvoihin tuotteisiin. Mutta kun tällainen tuoksuyhteys löytyy, se on todella vahva ja saa minut jopa säästämään tyhjän pakkauksen jotta saan palata tuoksuun aina mieliteon iskiessä.

Muutama näistä tuotteista ei edes oikein sovi ihotyypilleni, mutta silti käytän niitä vain koska tuoksu vetää minua puoleensa. Tiesittehän, että tuoksut, etenkin eteeriset öljyt, vaikuttavat tunnetiloihin. (Nojoo, tämä oli varmaan ihan yleistietoa :D) Hyväntuoksuisesta tuotteesta tulee konkreettisesti hyvä olo.

Virvekin on sattumoisin hiljattain kirjoittanut kosmetiikkatuotteiden tuoksuista, muistijälkinäkökulmasta.

Virve kirjoittaa eräästä voiteesta näin:

"En ollut aiemmin ajatellut, kuinka suuressa ja merkittävässä osassa kasvovoiteiden tuoksut minulle ovat, mutta tajusin asian vähän aikaa sitten erästä kasvovoidetta käyttäessäni. Assosioin sen välittömästi onnellisiin hetkiin ja joka kerta sitä iholleni levittäessä tunnen itseni todella onnelliseksi. Ikäänkuin minulla olisi purkitettua onnellisuutta, jota lätkin nassuuni saaden kasvoilleni aikaan sen saman onnellisuuden tunteen jälleen. Aika mahtava salainen ase."

Niinpä. Juuri tämän vuoksi valitsen aina matkoille eri tuoksut. ;) Nyt, kun haluan piipahtaa Chamonixissa, nuuhkaisen vähän Chance Eau Fraîchea... <3)

Tässä on kolme kasvotuotetta, joiden tuoksuun olen ihan lääpälläni. Toisin kuin Virvelle, kasvotuotteet eivät kuitenkaan tuo minulle mitään erityisiä muistoja vaikka tuoksuissa olisikin "sitä jotakin". Mikä johtuu varmasti siitä, että käytän yhtä kasvovoidetta aivan turkasen kauan. Näin ollen sen tuoksu ei sitoudu yhteen tiettyyn, rajattuun aikakauteen.

Estelle & Thildin Super Bioactive Age Control -seerumi on kuin kimppu niittykukkia pullotettuna; ihana, suloinen, todella kukkainen tuoksu. Näin voimakasta tuoksua en odottaisi kasvotuotteelta, ja uskon, että moni kokee tuoksun liiankin voimakkaana. Minä puolestani tykkään tästä poikkeuksellisesti todella paljon, ja kun seerumin koostumuskin on kohdallaan niin saadaan kasaan yksi Sannin lempparituotteista. Tuote esiteltiin aikoinaan täällä.

Yves Rocherin ekosertifioidun linjan Aloe Vera -kasvovoide, vaikkakin tarkoitettu normaali- ja sekaiholle, on minun iholleni liian paksua eikä imeydy kunnolla. Olin aikeissa antaa sen eteenpäin, mutta huomasin koukuttuneeni tuoksuun kuin vaivihkaa. Kun satunnaisesti laitoin voidetta iltaisin, olin joka kerta ihan että "Hyvänen aika, tässäkö voiteessa oli tämä näin hyvä tuoksu..!" En osaa edes kuvailla tuoksua, se on hyvin pehmeä ja aromaattinen, ehkä vähän kukkainen mutta ei sinne päinkään kuin Estelle & Thild. Lopulta voide jäi minulle vain jotta voisin aika ajoin nuuhkutella sitä. Ihan harmittaa että koostumus on niin paksu, olisi ihana käyttää tätä päivittäin. Koostumuksensa puolesta se sopii minulle vain pakkasaikaan yökäyttöön.

Dr. Hauschkan Hoitava Värivoide (eli ihan vain "sävyttävä päivävoide", nimi on näitä vanhoja hassuja Hauschkan suomennoksia jotka uudistuksen myötä päivitettiin) on ihan ensimmäinen Hauschka-suosikkini, johon ihastuin välittömästi merkkiin tutustuttuani viisi vuotta sitten. Voide esiteltiin aikoinaan täällä.

Voide on paksua ja suhteellisen rasvaista, eikä tosiaankaan omiaan minun ihotyypilleni. Silti jokin koostumuksessa, sävyssä ja etenkin tuoksussa (minkä tajusin myöhemmin toista tuubia ostaessani) ihastutti. Voiteessa on Hauschkan "trademark"-tuoksu eli ruusu, josta pidän vain hyvin harvoissa muodoissa. Tässä voiteessa ruusu on jotenkin aivan täydellisen puuterisen, harmonisen ja rauhoittavan tuoksuinen. Lempeä ja pehmeä. Talvella aina oikein odotan megapakkasia jotta pääsen käyttämään tätä...!

Logonan Mediterran -deodorantin käytin loppuun jo kolme-neljä vuotta sitten, mutta minun oli pakko säästää pakkaus jotta pääsen vielä nuuhkuttelemaan pulloa. Tämä on varmasti vastustamattomimpia tuoksuja joihin olen kosmetiikassa törmännyt, enkä oikein osaa edes selittää miksi..! Ensinuuhkaisulta tuoksu oli "nojoo, ihan kiva", mutta mitä pidempään sitä käytin, sitä huumaantuneempi olin.

Mediterran-tuoksun muodostavat salvia, punainen greippi, saflori sekä seetrin, bergamotin, ylang-ylangin ja vaniljan eteeriset öljyt. Logonan Mediterran -tuotteita ei käsittääkseni enää saa Suomesta (korjatkaa jos olen väärässä), mutta Saksasta kyllä. Pitäisikin tilata uusi pullo nyt vuosien jälkeen ihan vain jotta voisi verrata onko tuoksu yhä vanhan veroinen.

Born To Bion Sensation Zen -deodorantti on tainnut vilahdella blogissa paljonkin, aina niissä yhteyksissä joissa mainitsen luonnonkosmetiikan lempparidödöstäni. Harvemmin deodoranttia laittaessa tulee erityisen "elämyksellinen olo" :D, mutta niinkin pieni asia kuin tuoksu (joka Sensation Zenissä on hyvin mieto) voi kohottaa kainalonhinkkaustuokion astetta tai useampaa miellyttävämmäksi hetkeksi. Joka kerta kun laitan Zeniä tulen tuoksusta hyvälle mielelle - niin hullulta kuin se kuulostaa. Zenissä tuoksuvat salviankukka ja bambu.

Yves Rocherin Les Plaisirs Nature -sarjan Oliivi on yksi oudoimpia tuoksulemppareitani. Oudoimpia siksi, että en pysty nimeämään tuoksua enkä kunnolla edes kuvailemaan sitä, mutta oliivilta tuotteet eivät tosiaankaan tuoksu. Ainakaan sille, miltä minun tuntemani oliivit tuoksuvat. Sarjalle on siis varmaankin kehitetty joku keinotekoinen tuoksu. Minun nenäni haistaa jotain ihanan pehmeää ja kevyen makeaa, hitusen vihreää. Ei sitrusta vaan enemmänkin jotain kukkaista...

Oli tuoksu mikä hyvänsä, se on erittäin onnistunut! :) Ja varsin unisex, miehellekin kelpaa. :)

Loppuun klassikko.

Tämä tuoksu ei liity mihinkään tiettyyn tuotteeseen, vaikka Yves Rocherin tuotteissa olen siihen lapsena alun perin tutustunut.

Tuoksuhan on tietysti Monoï. Monoï-öljyn erehtymättömän tunnistettava tuoksu tulee kookosöljyssä liotetuista gardeniankukista. Tykkään myös gardeniasta yksinään, mutta en niin paljon kuin Monoï-öljy-yhteydessä. Kookoksen ja gardenian liitto on kesän tuoksun ruumiillistuma...!

Perinteisen Monoï-öljyn lisäksi käytän Monoïta suihkeena, suosikki on Born To Bion sertifioitu kuivaöljysuihke. Myös YR:n suihke on hyvää, mutta ei voita koostumuksellaan täysin 100-prosenttisesti luonnon aineista valmistettua Born To Bio'a.

*

Oletteko te ostaneet joitain kosmetiikkatuotteita vain pelkän tuoksun takia? (Jos hajuvesiä ei lasketa ;))

Mitä tuotteita löytyisi teidän "Parhaan tuoksuiset kosmetiikkatuotteet" -listalta?

(Saa kertoa myös niistä hirveimmistä tuoksuista :) Onko joku tuote jäänyt peräti käyttämättä kamalan tuoksunsa takia?)

P.S. Sekin piti vielä mainita, että parhaan tuoksuiset hajusteettomat tuotteet olen löytänyt Estelle & Thildiltä ja Laveralta (Neutral-linja). Hajustamattomissa tuotteissakin on tietysti aina se raaka-aineiden muodostama ominaistuoksunsa ja tämä tuoksu voi poiketa paljonkin eri merkkisten tuotteiden välillä. Jotkut voivat olla vähän karujakin, niinkuin vaikka Clinique. Aaa, voisin jatkaa tästä tuoksuaiheesta vaikka kuinka, koko ajan tulee uutta mieleen :D

En ollut eilen ainoastaan passikuvassa.

Tuli myös käytyä nosturin nokassa syömässä vähän lounasta :)

Elämyslahjat.fi tarjosi minulle kesän alussa yhteistyömahdollisuutta elämyslahjojen testaajana. "ElämysBloggaajana" minulla on mahdollisuus silloin tällöin päästä kokeilemaan erilaisia Elämyslahjat.fi'n välittämiä elämyksiä.

Tarjous kuulosti oikein hauskalta ja juuri minulta. :) Itse olen jo vuosia suosinut elämyksellisiä lahjoja materialististen sijaan ja minun joulupaketeistani löytääkin juttuja kuten lahjakortteja Kauppahallin lounaalle ja teatteriin, itsetehtyä näkkäriä tai vaikkapa itsekirjoitetun kirjasen. :)

Eilen koitti ensimmäinen Elämys.

Pääsin nauttimaan huippukokin loihtiman lounaan ystäväni Suvin kanssa Tampereen Keskustorilla 50 metrin korkeudessa.

Osa teistä on varmasti jo kuullutkin Dinner In The Sky -konseptista, joka taisi vierailla Suomessa ensimmäistä kertaa parisen vuotta sitten. Illallisen lisäksi yläilmoissa on mahdollista nauttia myös aamiaista, lounasta, cocktaileja ja kuohuvaa. Tänä kesänä Dinner In The Sky -tiimi on vieraillut Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä taivasravintolasta voi vielä nauttia elokuun 5.-10. päivä.

Tapahtumasta vastaa virolainen järjestäjä, ja osa henkilökunnasta on Virosta, osa suomalaisia. Taivasravintolan rakenteet on valmistettu Belgiassa.

Osallistujat istuvat taivasvisiitin ajan tiukasti turvavöissä ja kokki ja muu henkilökunta ovat kiinni valjaissa.

Vaikka olin koko kesän ollut tosi innoissani mahdollisuudesta päästä nauttimaan Michelin-tason ateriasta yläilmoissa, huomasin pienten paniikin poikasten alkavan lepatella vatsanpohjassa lähestyessämme vekotinta. Eihän siinä ole edes lattiaa...! Jalkojen välistä  näkyisi pudotus maahan..! Yritin naureskella pois hermostuneisuuttani mutta turvavyön kiristyessä kylmä hiki alkoi iskeä pintaan. Chamonixin köysiratahissit olivat vielä tuoreessa muistissa..!

Noo, tässä istutaan nyt seuraavat 40 minuuttia. :)

Suvilla oli huomattavasti rennompi ote.

"Hehh, koskahan se viinitarjoilu alkaa...?"

Kohta mennään...

Hii-jop.

Taivasraflan nytkähtäessä liikkeelle henkilökunta kertasi turvallisuussääntöjä (esim. ei missään nimessä tupakointia) ja meille kerrottiin, että jos kenellekään tulisi huono olo ja haluaa alas, niin ei kuin pyytämään.

[vimeo 102393989 w=700 h=393]

Suvi: "Hei, miten sä oikeesti lähdit tällaiseen, eikös sulla ole sitä lentopelkoakin...?"

Sanni: "Joo on mutta ei puhuta siitä nyt...!"

Sydän hakkasi ja samaan aikaan oli aivan mahtava ja tosi jännittynyt olo. Keskitin katseeni horisonttiin ja ympäröiviin maisemiin.

Yrittäen välttää katsomista alaspäin....

...koska jalkojen alla näytti tältä.

Ei muuta kuin Bon appetit! :)

Laatikkoa laatikkoa.... ;)

Lounaan meille loihti Helsingin Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.

Alkuruoaksi oli päärynää ja purjoa, jos ihan oikein muistan, sillä olin sen verran jännittynyt etten tajunnut a) painaa ruoka-aineita mieleen tai b) edes kuvata ensimmäistä annosta. ^_^

Oli vekkulia katsella, kuinka Sasu ja tiimi työskentelivät leppoisasti valjaissaan. Täällä sitä vain kokataan kaupungin yllä....

Pääruokaa ei tuotu taivaalle valmiina vaan se kokattiin siinä edessämme. Alkuruoka oli lautasilla kuvun alla tullessamme, ja jälkiruoka noudettiin välilaskulla alhaalta.

Pääruoaksi oli kuhaa.

Suvilla oli lisukkeena perunapyreetä, minulla joku juures. Maun puolesta veikkaisin maa-artisokkaa, mutta toisaalta kasvis ei näyttänyt ihan artisokalta... Pahoitteluni, Sasu, jos satut lukemaan tätä, olen kyllä vähän nolo kun en muista mitä annoksista kerrottiin... ^_^ On tässä meillä ruokaharrastaja. :D Mutta hei, tilanne oli aika tavallisesta poikkeava! ^_^

Ruoka oli hyvää, mutta tuuli hieman hankaloitti sen syömistä. Pari sientä lensi haarukasta matkalla suuhun. :)

Jotkut huimapäät hyödynsivät tuolin taaksepäinnojautuvuuskulmaa... Minulle liian hoo-ceetä! :)

Jälkkäriii! Minulla tuoreita marjoja.

Suvilla jäätelöä.

Sitten oli aika tulla alas.

...ja olihan se ihan huippukokemus, vaikka tosiaankin jännitti!

Poistuimme ravintolasta ihan vahvoin nilkoin ja kiitimme vielä Sasu Laukkosta.

Whoa, kaikkea sitä tulee elämässä koettua! :)

Jos huipputason ruokaelämys tai lasillinen kuohuvaa Helsingin kattojen yllä kiinnostaa, tsekkaa Dinner In The Sky'n ensi viikon tapahtuma-aikataulut täältä.

Mun miestä jäi selvästi vähän kutkuttelemaan kun ei päässyt mukaan, eli ensi kesänä kenties yläilmoihin yhdessä! :)

Kävin tänään passikuvassa.

Kyllä vain linssin polttoväli vaikuttaa ihan mielettömästi kuvaan ja siihen, miltä naama näyttää.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa olen juuri tehnyt passikuvameikin. 30 minuuttia myöhemmin ikuistuin ihan eri näköisenä. :D Mun mielestä mulla on melkein sukupuolikin vaihtunut tuossa passikuvassa. :p

Itse olen tottunut näkemään itseni vasemmanpuoleisena Sannina, mutta ilmeisesti näytän oikeasti enemmänkin passikuva-Sannilta. Itse ottamissani kuvissa kun on aina väkisin kasvojen mittasuhteiden vääristymä, joka tulee siitä kun kuvaa liian lyhyellä polttovälillä liian läheltä. Polttovälin on tietysti pakko olla lyhyt että pälli mahtuu kuvaan käsivarsien etäisyydeltä. :) Studiokuvissa kuvat otetaan useimmiten pidemmällä polttovälillä, yleensä noin 85-100 mm pidetään ihanteellisena. Tällöin kasvojen mittasuhteet tulevat kuvaan luonnollisina.

Jos siis joskus olette käsivara-selfien jälkeen ihmetelleet, miksi nenä tai leuka näyttää valtavalta tai naama muuten vain "hevoselta", se johtuu juurikin liian laajasta kulmasta eli lyhyestä polttovälistä. Toisilla meistä on tietysti muutenkin suuri nenä. :)

.

Passikuvameikissä käytin matkaostosmeikkejä. Silmämeikki tehty Bourjoisin luomivärillä ja Sephoran It Nude -paletilla, poskilla Bourjoisin Love-Struck Rose -poskipuna (huhhuh miten pigmenttinen ! Piti laittaa tosi varovasti) ja huulilla Bourjoisin Peach On The Beach -huulikynä.

(Kiva oli tehdä meikkiä kun naama pukkasi koko ajan hikeä.... Ennen kuvan ottoa sain taputella naaman vielä puuteripaperilla.)

Näköjään sitä vain muuttuu vanhemmiten kulmikkaammaksi....

Kymmenen vuoden takaisessa kuvassa olen paljon pehmeämmän näköinen. :)

Oletteko te tyytyväisiä teidän passikuvaan? Nykyään kyllä tuntuu ettei passia tarvitse missään enää näyttääkään kun check-initkin tehdään itse automaatilla....